MUNKKI SYDÄMESSÄMME

”Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän.” (Matt. 20:10)

 On varmaa, että jokaisessa asustaa munkki. Tarkoitan sitä, että kaikki me haluamme mielellämme muistaa muutamia erinomaisia töitä, joista voisimme kerskua sanoen: ”Katso, tämän olen tehnyt. Minä olen tänään suorittanut Jumalalle maksuna rukouksia ja hyviä töitä. Sen tähden voi omatuntoni olla rauhassa.”

Minullekin käy niin, kun olen erityisen ahkerasti hoitanut kutsumustani ja virkatehtäviäni, että tunnen itseni paljon iloisemmaksi kuin sitä ennen, jolloin olin suhtautunut niihin toisin. Tämä ilo ei kyllä itsessään ole mitään pahaa, mutta puhdasta se ei ole. Se voi helposti kietoa ja johtaa harhaan omantunnon, jota ei voi kyllin huolellisesti varjella ylpeyden synnistä, koska se on hyvin herkkä. Älkäämme sen tähden olko suruttomia, vaan tunnustaessamme Kristusta meidän tulee vaeltaa pelossa ja kasvaa uskossa. Lisäksi on tärkeää ottaa tarkasti huomioon se meissä oleva paha taipumus, että luotamme omiin töihimme. Se sotii uskoa vastaan.

Martti Luther, Matkaevästä, s. 304-305. Matkaevästä. Uudistetun laitoksen toim. Marja Koskenniemi. Porvoo/Juva 1996 (SLEY).