EKUMENIAN VAIHEITA

Matti Roininen, pastori, Nastola

Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

 Concordia 4/2008


Kristilliselle kirkolle kehittyi 100-luvulta lähtien paheneva ongelma opillisesta hajaannuksesta ja lahkoutumisesta. Piispat pitivät papiston kanssa kokouksia eli synodeita epäkohtien torjumiseksi. Ne laajenivat 300-luvulla kirkolliskokouksiksi, joille omistettiin käsite ”ekumeeninen” (oikumeeni = asuttu maailma) ilmaisemaan koko kristikuntaa. Käsite oli selvästi opillispainotteinen. Aikaa myöten tapahtui hallinnollista keskittämistä, joka toi mukanaan kilpailutilanteen kunnes kirkko repesi v. 1054. Rooman paavi ja Konstantinopolin patriarkka julistivat toisensa Antikristukseksi. Lännessä pidettiin hallintopainotteisia ekumeenisia kirkolliskokouksia paavin johdolla. Idässä meneteltiin toisin, koska käsitteellä ei ollut entistä kattavuutta. Kuitenkin Konstantinopolin patriarkalle omistettiin ”ekumeenisen patriarkan” arvonimi.

Nykyinen ekumeeninen liike alkoi reformoitujen kirkkojen piirissä 1900-luvun alussa. Lähtökohtana oli lähetysmailla koettu hajaannus. Samaa Kristusta julistaneet kirkot olivat eri mieltä. Mitä niistä oli uskottava? Toiseksi kirkot olivat kärsineet vanhassa kristikunnassa vakavia arvovaltatappioita. Merkkipaaluksi tuli Edinburghin lähetyskonferenssi Skotlannissa v. 1910. Tavoitteeksi asetettiin sellainen elämänjärjestyksen muutos, jossa kansakuntien elämä kristillistettäisiin ja suunnattaisiin tukemaan maailmanlähetystä. Ekumeniaan sisällytettiin näin kalvinilainen teokraattinen tendenssi (Jumalan valtio). Kun alkuvuosisatojen ”ekumenia” toimi kirkolliskokousten kautta, niin 1900-luvun ekumenia alkoi konferenssien tasolla.

Lähetystyön lisäksi perustettiin kaksi toimintalinjaa, ”Faith and Order” (uskon ja järjestys) ja ”Life and Work” (elämä ja työ). Nämä toimintalinjat koottiin yhteen perustamalla Kirkkojen Maailmanneuvosto (KMN) Amsterdamissa v. 1948. Ekumeniassa siirryttiin näin järjestötasolle.

KMN:n konstituution I kohta määrittää ekumeenisen yhteyden seuraavasti: ”Kirkkojen maailmanneuvosto on niiden kirkkojen yhteys, jotka Raamatun mukaan tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, kunniaksi.”

New Delhissä v. 1961 pidetty KMN:n yleiskokous merkitsi tunnustukselliselta kannalta suurta muutosta. Faith and Order -linjalla oli neuvoteltu pitkään opillisten ristiriitojen selvittämisestä ja sovittelemisesta. Lopulta jouduttiin toteamaan, ettei mikään kirkko halunnut muuttaa opillista kantaansa ekumenian hyväksi. Silloin päädyttiin kuin itsestään sellaiseen käsitykseen, että ekumeniaa tulikin harjoittaa uskollisesti oman tunnustuksen mukaan veljellisesti eri mieltä olevien kanssa. Näin ajauduttiin tilaan, jossa opillinen jakautuminen poistamisen sijaan selitettiin pysyväksi. Konservatiivisella puolella todettiin, että parempi on julkisesti olla eri mieltä rehellisinä kuin valheellisesti yhtä mieltä. Ekumeeninen liike valmistautui samaan aikaan astumaan seuraavalle portaalle. Kirkkojen välinen yhteysliike oli muuttumassa ’yleiskirkolliseksi’. Samaa tarkoitti ekumeeninen-sanan vastine suomeksi 1960-luvun alkupuoliskolla.

Kokonaistilannetta ajatellen on huomionarvoista, että Rooman kirkko otti Vatikaanin 2. kirkolliskokouksessa ekumenian tärkeimpien asioiden joukkoon. Vatikaanin 1. kirkolliskokouksessa oli v. 1870 hyväksytty paavin universaalipiispuus ja erehtymättömyys. Vatikaanin 2. kirkolliskokousta voidaan pitää aikaperspektiivissä ensimmäisessä kokouksessa hyväksyttyjen periaatteiden käytännön toteutuksena. Kokous julkaisi ekumeniaa koskevan päätöksen eli dekreetin ”De oecumenismo” vuoden 1964 lopulla.

Dekreetin johdannossa todetaan: ”Melkein kaikki kaipaavat, vaikkakin eri tavoin, yhtä ainoata ja näkyvää Jumalan Kirkkoa, joka on todella yleismaailmallinen...” (s. 4). Kirkon ykseys tarkoittaa roomalaisessa kielenkäytössä kaikkien alistumista paavin johtoon. Häntä tulee kunnioittaa kristikunnan ylipiispana ja maailman valtiaana, joka on Kristuksen sijainen. Kristus rakentaa roomalaisen opin mukaan kirkkonsa Pietarin varaan, jonka jumalallinen auktoriteetti periytyy sukupolvesta toiseen Rooman piispanistuimella.

Roomalaisen käsityksen mukaan kaikki, mikä saa alkunsa Kristuksesta ja johtaa häneen, kuuluu täydellä oikeudella Kristuksen ainoaan Kirkkoon. ”Pelastuskeinojen koko runsaus voidaan näet saavuttaa vain Kristuksen katolisen (= yleismaailmallisen) Kirkon kautta, joka on pelastuksen yleinen apuväline. Uskomme nimittäin, että Herra on yksin Pietarin johdossa olevalle apostolien kollegiolle luovuttanut kaikki Uuden liiton rikkaudet, rakentaakseen maan päälle yhden ainoan Kristuksen ruumiin, johon kaikkien jo jollakin tavalla Jumalan kansaan kuuluvien tulee täydellisesti liittyä.” (s. 8)

Ne, jotka suostuvat ekumeniaan vaikkapa ns. yhteiskristillisistä lähtökohdista käsin, alistuvat paavilliseen ohjelmaan ja tavoitteeseen. Tämä on syytä tiedostaa kaikkialla, missä toimitaan ekumenian käsitteen alla olkoonpa kysymyksessä vaikka yhteinen avustusohjelma kolmansissa maissa tai ekumeeninen rukoushetki Suomen Turussa. Ekumenia-dekreetti esittää: ”Erityisissä tilaisuuksissa, esim. sellaisissa, joissa rukoillaan ykseyden puolesta, sekä ekumeenisissa kokouksissa on luvallista ja jopa toivottavaa, että katolilaiset kokoontuvat rukoukseen yhdessä erossa olevien veljien kanssa. Sellaiset yhteiset rukoukset ovat todella tehokas keino ykseyden armon saavuttamiseksi...” (s. 14). Toisin sanoen katolisten kanssa rukoilevat alistuvat paavilliseen ekumenia-ohjelmaan. Nykyinen paavi on ilmoittanut tavoitteekseen erkaantuneiden kirkkojen palauttamisen ainoan oikean Kirkon helmaan.

Suuri valhe piilee pyrkimyksessä muuttaa näkymätön näkyväiseksi. Oikeat kristityt ovat ottaneet vastaan evankeliumin. He ovat sen kautta uskovina yhteydessä Kristukseen ja samalla hänen kirkkonsa (una sancta) jäseniä. Jumalan valtakunta ei tule nähtävällä tavalla. Luuk. 17:20ss.

Palaamme usein toistettuun ekumeenisen liikkeen teemaan, joka on otettu Jeesuksen ylimmäispapillisesta rukouksesta: ”... että he kaikki olisivat yhtä.” (Joh. 17:21) Ekumeeniseen liikkeeseen osallistuneiden kesken on puhuttu paljon keskinäisestä yhteydestä. Onko milloinkaan vakavasti keskitytty kyseisen lauselman tekstiyhteyteen? Jeesus ei rukoillut maailman tai näkyvän maailmankirkon puolesta, vaan niiden puolesta, jotka apostolien sanan kautta uskovat häneen. Oikea kristittyjen yhteys on sen tähden kautta aikojen uskon ja tunnustuksen yhteyttä.



Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus