ON REITTI SELVÄ KARTALLA
|
Edellinen
kirjoitus Seuraava kirjoitus Concordia 4/2007 |
Eräältä matkustajalaivan
luotsilta kysyttiin, tunteeko hän nyt varmasti kaikki kalliot ja karit.
”En tunne”, hän vastasi. ”Ei ole tarpeellista tuntea kaikkia kareja
ja kallioita, mutta mitä tarvitaan on se, että tunnetaan varma
ja turvallinen kulkuväylä.” On kysymys elämän meren kulkutiestä
kareineen ja kallioineen. Virsirunoilija rukoilee taivaallista matkasiunausta
hauraaseen haahteensa: ”Purjeisiini tuulta anna, mua kanna meren yli mailleni.
Pidä, Jeesus, itse perää, Herra, herää! Muuten hukkuu
haahteni.” On hyvä muistaa tekstini sanamuoto: ”Kysykää”,
ei siis: ”Valitkaa mikä on hyvä tie.” Kokeneilla merilaivan kapteeneilla
ja luotseilla sekä perämiehillä on suuret ja totuudelliset
merikartat, joiden ohjeilla luovitaan ohi karikoiden pitkin turvallista väylää.
Siionin Kanteleen runoilija kertoo: ”Ei häiriöitä laivalla,
kun Jeesus johtaa vaan, Ja reitti selvä kartalla On rauhan valkamaan.”
Tuo siunattu kartta ei ole mikään muu kuin Jumalan kallis ja virheetön
sana. Pyhä Raamattu, minkä taivaalliset meriohjeet pidetään
tarkoin käytössä Jumalan armoliiton laivalla: ”Ken halki meren
pauhujen Vie laivan valkamaan? Vain Henki Herran ohjaa sen, Hän varma
luotsi vaan.” Kallis sielu, joka tätä luet, oletko oppinut oman elämäsi myrskyissä luottamaan taivaalliseen elämäsi purren ”luotsiin” Jeesukseen ja taivaalliseen Isääsi, joka antaa sinulle rohkeuden ja turvallisuuden? Suurella laivalla koettiin pelkoa ja muutamat matkustajat katselivat pientä poikaa, joka ihan rauhallisesti leikki kannella ja oli ihmeen iloinen. Pojalta kysyttiin, kuinka hän ei yhtään pelännyt myrskyä. Poika vastasi, jopa vähän ylpeydellä: ”Kuinka minä pelkäisin, kun isäni on tämän laivan kapteeni?” Onko sinulla lukijani tällainen lapsen usko, että kasteesi armoliiton laivan kulkureitistä pitää koko autuutemme kolmiyhteinen Jumala hellän huolen. Isä, Poika ja Pyhä Henki vastaavat kaikesta laivalla, ja vihdoin kaikki pyhät saapuvat rantaan autuuden. Mikä autuas maihinnousu! Kalle Jokinen, Lohduttakaa, lohduttakaa, (s. 99). Concordia 1999. |
|
Edellinen
kirjoitus Seuraava kirjoitus |