KASTEOPETUS JA HORROSSAARNA

Helena Konttisen kasteopetus

Samuel Kettunen, Laitila
 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

 Concordia 4/2007


”Pyhitä heitä totuudessa! Sinun puhees on totuus.” Näin Jeesus rukoili Isää opetuslastensa edestä. Hän on itse tie, totuus, elämä ja sana. Jumalan sana on kokonaan totuus. Raamattu on meille annettu, että tietäisimme, mikä on totuus. Raamatulla on myös voima viedä meidät sisälle totuuteen ja pelastukseen. Tässä Sanassa on ääretön voima. Kasteessa ja ehtoollisessa tämä Sana on läsnä sakramentillisesti. Tätä on ollut – ja on vieläkin, vaikea järkemme käsittää ja siksi juuri sakramenteista on ollut monenlaista opetusta. Ei ole haluttu uskoa Sanan yksinkertaista todistusta. Terve Sanaan sidottu luterilaisuus on halunnut pitää Raamattua ohjenuoranaan, mutta luterilaisuudenkin (luterilaisen nimeä kantavienkin keskuudesta) sisältä löytyy monenlaista ajattelutapaa, tai tarkemmin sanottuna loppujen lopuksi kahdenlaista: joko tekojen tai armonoppi. Nyt ajattelin näin ”riviseurakuntalaisena” katsahtaa tunnetun horrossaarnaaja Helena Konttisen (1871 – 1916) opetukseen kasteesta. Hänen kirjaansa on paljon luettu eri puolilla ja on minullekin tuttu jo lapsuudesta. Monen omatunto on sidottu kirjaan niin, ettei sitä rohjeta Raamatunkaan valossa tutkia; se voi tuntua jopa synniltä Pyhää Henkeä vastaan. Meillä on kuitenkin kehotus koetella opetukset totuudessa ja rakkaudessa pysyen. Olisiko sitten pyhä kaste Jumalan pelastustekona asia, josta voisi olla monta mieltä ja kaikki yhtä hyviä mielipiteitä? Silloin horjuisi kaikki muukin Raamatussa. Kokemuskin osoittaa monelle, kuinka tärkeää on synnin painaessa tuntoa kuulla selvää sanaan sidottua opetusta. Jos laki ja evankeliumi sekoitetaan, niin silloin menee terä kummaltakin viralta. Väärä kasteopetus vesittää myös evankeliumin. On syytä olla valveilla ja pyytää Pyhän Hengen silmävoidetta, ettemme eksyisi.

Raamatun todistuksia: Ps. 51:7, Hes. 36:25-27, Jes. 61:10, Matt.28:19, Mark. 16:16, Joh. 1:12-13, Joh 3:3-6,  Ap. t. 2:38; 22:16, Gal 3:27, Ef. 5:25,26, Kol. 2:11-12, Tiit. 3:5, 1. Piet. 3:21, Room. 6:4.


Konttisen käsitys kasteesta

Helena Konttisesta kertovassa kirjassa ”Eräs meidän ajan Profeetta” löytyy oma kastetta käsittelevä lukunsa ”Muutamista kirkollisista toimituksista” ( s. 397). Se alkaa lapsikasteen puolustuksella. Horrostilassa hänelle on selitetty, kuinka on tultava yksinkertaiseksi kuin lapsi, koska järki ei käsitä sitä siunausta, mikä kasteessa tapahtuu.  Lapsen ruumis jäisi iäti hautaan, ellei lasta kastettaisi. Kun lapsi rupeaa kasvamaan, on vanhempien, kummien ja kirkollisen opetuksen kautta kasteen hyötyä opetettava. ”Lapsi on syntynyt turmeluksen siemenestä, niin se kasteessa synnytetään katoomattomasta siemenestä Jumalan valtakunnan lapseksi vanhurskauteen.” Hän jatkaa selittäen, kuinka siinä pienessä lapsessa turmelus kuoletetaan ja lapsi pelastuisi, jos kuolisi. Sitten edelleen hän jatkaa: ”Vaikka se ei ole Kristuksen vanhurskautta omistanut uskon kautta, mutta se on tapahtunut sen liiton kautta kuin isältä on annettu, sekä Pyhän Hengen ja  sanassa tehdyn työn kautta.” Huomasitko, ei uskon kautta!

Kasteen selitys jatkuu: jos lapsi luopuu ehdollisilla synneillä kasteen liitosta, niin hän kadottaa sen armon ja voiman minkä sai. Ellei hän lankea, niin se armo kasvattaa täydellisempään Jumalan tuntemiseen. Selitys näyttää olevan keskenänsäkin ristiriitaista. ”Ennen kuin ihminen tulee semmoiseksi, että voi tehdä vanhurskautta, hänen tarvitsee saada vielä voiman Henki , joka on ’toinen lohduttaja’ .” ”Uuden käskyn” täyttämiseen tarvitaan siis kasteessa ja sitten uskon uudistuksessa Kristuksen päällensä pukemista. Mitä pukemista tällä mahdetaan sitten tarkoittaa, jää lukijan arvailtavaksi, koska Pyhä Henki on saamatta. Kirjan opetuksen mukaan kasteessa on kyllä vaikuttanut Pyhä Henki, mutta hyvien töiden tekemiseen pitää saada ”voiman hengen, joka sitten eri aikoina vuodatetaan sen mitan mukaan, kuin Jumala näkee kenenkin armossa kasvaneen. Tämä henki ’ottaa Kristuksen omasta ja jakaa uskoville’”. Helena ottaa vertauksen siitä, kuinka hän voi pienelle Toivo-pojalleen puhua kasteenliitosta.  Lapsi voi sen ruveta omassatunnossaan tuntemaan, ja hän uskoo. ”Ihminen pääsee pienestä pitäen uskomaan että hän on armosta osallinen.” Kasteen voimaan uskomisesta tulee kuitenkin pian loppu, kun katsomme selitystä eteenpäin:

 ”Mutta vaikka ihminen tämän tietäköön, niin sillä tiedolla ei vielä pääse armosta elämään, eikä se auta vaellukseen, vaan ainoastaan syntymällä Hengen kautta ’elävästä Jumalan sanan siemenestä’ (henkikaste). Siten ihminen vasta pääsee elämään oikein Jumalan armosta elävällä uskolla. – Ei riitä uudestisyntymiseksi se, että on vain kastettu, vaan ihmisen pitää Hengen kautta syntyä uudestaan. Kasteessa perisynnin kadottava voima tulee pois pyyhityksi ja ihminen saa armoliiton tunnolleen; mutta vaikka joku läpi nuoruutensa pysyisikin kasteen liitossa tahtonsa ja mielensä puolesta, niin hänenkin täytyy saada tunnolleen valon ja voiman henki, asuva Pyhä Henki, joka ihmistä opettaa kaikkeen vanhurskauteen ja pyhyyteen ja kuljettaa totuuden tietä, niin että sydämeen tulee pyhät halut, että siinä palaa halu Jumalan tahdon tekemiseen ja aina kysyy sydämen nöyryydessä mikä Herralle otollista olisi… Lapsi saa kasteessa hyvät vaikutukset ja siirtyy, vaikka olisi lihan jälkeen siitetty, lupauksen lapseksi, mutta hänen täytyy vielä uudistua sisällisen ihmisen puolesta Hengen kautta, vaikka olisikin siinä kasteen liitossa pysynyt, niin ettei olisi vapaaehtoisilla synneillä siitä luopunut. Uusisyntyminen täytyy tapahtua siitä syystä, kun syntiinlankeemuksen kautta on omatunto ihmiseltä pimentynyt ja sinne pitää saada sanan siemenen kautta armon aurinko Kristus valaisemaan… Sitten kun ihminen on kasteessa armoon otettu, pitää hänen muuttua luonnon asteelta ihan toiseksi uudensyntymisen kautta.”
Sivulta 166 löytyy kohta: ”Maailma on semmoista uskoa täynnä, että luulevat, että ovat Jumalan lapsia kaikki, kun ovat kastetut Jumalan nimeen. Mutta jos ei ole Hengen kautta vielä syntynyt Jumalan lapseksi, eikä ole saanut henkikastetta sydämellensä, niin on ihmisellä turha luottamus.” 

Helenan opetusta uudestisyntymisestä (s. 327) : ”Uudestisyntyminen hengelliseksi lapseksi ei mitenkään voi tapahtua yhdessä minuutissa, niin kuin ei syntyminen luonnolliseksi ihmiseksikään. Molempien täytyy siitä, syntyä ja kasvaa. Millä iällä se voi tapahtua? On kolme- ja neljävuotiainakin uudestisyntyneitä, ja kuusivuotisina voivat jo kaikista tylsimmätkin (ymmärrykseltään) uudestisyntyä. Se tapahtuu siinä, kun parannuksen tehtyä saa rauhan; kuolla synnille ja elää Jumalalle on uudestisyntyminen.”


Raamatun opetus kasteesta

Biblian esirekisteristä löytyy hyvin viitteitä Raamatun kasteopetukseen, johon voi verrata edellistä opetusta: Kaste on kolmiyhteisen Jumalan asetus ja sääntö: Luuk. 3:2,3; Joh. 1:33. Jokaisessa sakramentissa on kaksi kappaletta, maallinen ja taivaallinen. Kasteen maallinen kappale on ainoasti puhdas luonnollinen vesi, Matt 3:5,6; Joh 1:26, 33; Luuk. 3:16; Ap. t. 8:38; 10:47. Eph. 5:26. Kasteen taivaallinen osa on kolmeyhteinen Jumala, joka kasteen säätänyt ja asettanut on, Matt. 28:19. Isä ottaa ylös (omakseen) vihan lapset, Eph 2:3, lapseksensa, tehden heitä otolliseksi, Eph 1: 5,6 , Jesuksen Kristuksen kautta, joka synnit pyyhkii pois, Eph 5:26. Puhdistaa verellänsä, 1 Joh. 1:7. Pyhä Henki on sinetti tässä armoliitossa, 2. Kor. 1:22. Hän synnyttää meitä vasta-uudesta, Joh. 3:5. Uudistaa meitä, Tit.3:5. Vakuuttaa lapsen oikeudesta ja perinnöstä, Rom. 8:16. Eph. 1:14. Kaste on hyvän omantunnonliitto, 1. Piet 3:21.

Kasteen hedelmä ja vaikutus on: Pyhän Hengen lahja, Ap. t. 2:38. Usko; sillä kaste on veden peso sanan kautta, josta usko tulee: Joh. 17:20; Rom. 10:17. Syntien anteeksi saaminen, Mark 1:4; Luuk. 3:3; Apt. 2:38; 22:16. Uusi syntyminen, Joh. 3:5; 1. Piet. 1:23. Lasten oikeus ja osallisuus kaikissa Jesuksen ansaitsemissa hyvissä töissä, Gal. 3:26, 27; Rom. 6:1, 5. Osallisuus Jesuksen hengellisessä ruumiissa, 1. Kor. 12:13, 27. Uudistus, Tit. 3:5; Kol. 2:11, 12. Iankaikkinen elämä, Mark. 16:16; 1. Piet. 3:21; Tit. 3:5.


Konttisen kirja kieltää uudestisyntymisen kasteessa

Näyttää siltä, että Konttisen kirjan kasteopissa tahdotaan käytännössä vastoin Raamatun selvää opetusta kieltää kasteessa tapahtuva uudestisyntyminen, usko ja Pyhän Hengen saaminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Jumalan sana irrotetaan sakramentista. Siinäpä meneekin kaikki, koska sana on kaikki kaikessa.  Uuden sydämen saaminen siirretään kastehetkestä muualle ymmärtävään ikään eikä muutenkaan opetus kulje kasteen ja uskon selvällä tiellä. Opetusta on mahdoton ymmärtää raamatulliseksi, näin ollen se on vieras luterilaiselle tunnustuksellekin.  Profeetan hengen tulisi olla alamainen Raamatun opille. Nyt ei näytä niin olevan.

Tässä kasteopissa tulee siis esiin, että ”voiman henki” täytyy saada myöhemmin eli täytyy saada ns. henkikaste. Se on keskeistä. Kirjasta löytyvät selvemmät kohdat jäävät tämän varjoon. Lapsikasteelle annetaan arvo, mutta itse kasteen sisältö jää hämäräksi ja voimattomaksi liitoksi. Raamattu ei kuitenkaan tunne muuta tietä ja liittoa Jumalan lapseksi kuin uudestisyntymisen. Ihmettelevälle Nikodeemukselle itse Jeesus sanoi selvästi, että se tapahtuu veden ja Hengen kautta. Tässä kohdin on mainittava pastori Matti Väisäsen tekemä tutkimus alkukielen aikamuodoista. Siitä käy ilmi, että Raamattu ei missään tapauksessa erota vesi- ja henkikastetta toisistaan, vaan suorastaan sinetöi ne yhteen. Horrospuhujilla yleensä painopiste on toisin. Konttisen kirjassa uudestisyntymistä vaaditaan kylläkin siis joskus myöhemmin, jopa siitäkin huolimatta, vaikka henkilö olisi pysynytkin kasteenliitossa! Aika erikoista, mutta ymmärrettävää, koska kasteessa ei käytännössä saa mitään erityistä. Mainitaan tosin kasteessa saadusta armosta, voimasta ja vanhurskauteen synnyttämisestä, mutta toisaalta todetaan suoraan, ettei riitä uudestisyntymiseksi, että on ”vain kastettu.” Kuinkas muuten meillä voi olla armoa ja voimaa ilman uudestisyntymistä ja Pyhän Hengen saamista? Mitä jos lapsi sillä välin kuolee eikä ehdi uudestisyntyä? Mihin tarvitaan enää kastetta, kun se tyhjennetään kaikesta oleellisesta? Tällainen opetus johtaa vääjäämättä irti sanasta. Silloin perustus lasketaan muualle.

Nähdäkseni tässä kasteopissa myös vanhurskaudesta puhuttaessa tarkoitetaan ihmisen tekemiä hyviä töitä. Kasteen lahja ja luonto on kyllä kuoleminen vanhalle ihmiselle, että uusi nousisi sitten joka päivä, mutta tämä perustuu siihen, että juuri kasteessa on tapahtunut vanhurskauden lahjoittaminen.  Helenalla kasteopin painotus on ”vanhurskauden tekemisessä”, ja siihen kiiruhdetaan vähän väliä.  Voi olla tietysti niinkin, että tämäntyyppiset kasteopit ovat vastaiskuja yksipuoliselle kasteopetukselle. Se ei kuitenkaan saa olla syy, että käydään itse kastetta vääristelemään. Historiassa on paljon esimerkkejä siitä, mihin se johtaa.


Kasteessa lahjoitetaan koko pelastus!

Sanan selvän todistuksen mukaan pyhässä kasteessa meille lahjoitetaan kaikki, mitä tarvitaan pelastumiseemme, lahjavanhurskaus. Kaste on näin ollen uuden elämän alku Kristuksessa ja pyhityksenkin pohja. Kasteessa me olemme luvanneet luopua pois perkeleestä ja kuolla synnille, eläen vanhurskaudelle. Todellisen uskon kautta tämä on totta elämän loppuun saakka. Terve luterilainen herätysjulistus kysyykin: ”Olet kerran kastettu Kristukseen. Kuinka on nyt uskosi laita?” Tuhlaajalapsia kutsutaan palaamaan parannuksessa takaisin kasteessa saatuun Kristuksen vanhurskauteen. Kaste pysyy, vaikka me horjuisimme. Siihen saa palata ja uskossa nauttia sitä äärettömän suurta lahjaa. Se ei ole luuloa eikä ihmisten keksimää juttua, ei epäselviä sanasta poikkeavia unia eikä näkyjä vaan selvä Raamatun todistus. Kyllä meillä olisi syytä olla kiitollisia niin suuresta armolahjasta!

Lutherin Huonepostillasta, kolminaisuuden päivän tekstin selitystä: (v. 1910 painos):
”Ulkonaisen kasteen toimituksen voit nähdä ja kuulet sanain korvissasi kaikuvan, että se tapahtuu Jeesuksen nimeen, syntien pois pesemiseksi. Joka ei pysy Jumalan sanassa, vaan rupeaa etsimään ja koettamaan käsittää Hengen vaikutusta muulla tavalla, hän erehtyy. Hengestä syntymiseen ei kuulu muuta kuin vedellä kastattaminen ja ottaminen vaarin huminasta, se on Jumalan sanasta., sekä sen uskolla vastaan ottaminen. Siten synnytään vast`uudesti Jumalan valtakuntaan, mutta ei millään muulla tavalla. Missä ovat nyt nuo röyhkeät lahkolaiset ja haaveksijat, jotka eivät osaa muuta kuin hengestä kerskaten hokea? Paha henki, itse perkele on kun onkin heidät ihan riivannut, koska he ovat autuuteen tarpeettomina hyljänneet kasteen, ehtoollisen ja sanan, jotka Kristus on meille kalliisti ansainnut. Jumala tuota pilkkaaja henkeä rangaiskoon!  - Mutta niin ei Kristus opeta, vaan neuvoo meitä ottamaan vaarin pyhästä kasteesta ja huminasta, se on, sanasta, lisäten varoitukseksi, että jollemme tyydy veteen ja sanaan niin meille ei jää Pyhästä Hengestä mitään eikä meissä ikänä uutta syntymistä tapahdu. Pitäkäämme siis kastettamme ja sanaa korkeimpana aarteenamme, koska me varmasti tiedämme, että me niissä pysyen olemme uudestisyntyneet Jumalan valtakuntaan.”

Svebiliuksen katekismus opettaa: ”Minkä tähden kastetta kutsutaan uudensyntymisen pesoksi? Vastaus: Koska kaikki ihmiset sikiävät ja syntyvät synnissä, ovat luonnostansa vihan lapset, mutta kasteen kautta he vastauudesti syntyvät ja tulevat Jumalan lapsiksi, puhdistetuiksi ja pestyiksi synnistä iankaikkiseen elämään. Ps. 51:7, Ef. 2:3, Room. 8:17.  Minkä tähden kastetta kutsutaan Pyhän Hengen uudistukseksi? Vastaus: Sen tähden, että Pyhä Henki kasteen kautta uudistaa meitä sekä ymmärryksen , että tahdon puolesta, ja antaa meille voimaa uuteen elämään, niin että me enemmän ja enemmän vastustamme syntiä, ja tulemme soveliaiksi hyviin töihin, joita kutsutaan Hengen ja uskon hedelmiksi. Gal. 4:6, Kol 3:10.

Luther toteaa suuremmassa katekismuksessaan: ”Sen tähden on jokaisella kristityllä koko elämänsä ajaksi kyllin oppimista ja harjoittamista kasteesta; sillä hänellä on aina tekemistä siinä, että hän vakaasti uskoo, mitä se lupaa ja tuottaa: perkeleen ja kuoleman voittamista, syntien anteeksi antamusta, Jumalan armoa, koko Kristuksen ja Pyhän Hengen lahjoinensa…On siis nähtävä, kuinka korkea ja oivallinen asia kaste on, joka tempaa perkeleen kaulastamme pois, tekee meidät Jumalan omiksi, tukehduttaa ja poistaa synnin, vieläpä joka päivä vahvistaa uutta ihmistä sekä lakkaamatta on olemassa ja pysyy, kunnes tästä surkeudesta pääsemme ijäiseen kunniaan.”


Samuel Kettunen


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus