Muut lehdet:  NYT ON PELASTUKSEN PÄIVÄ

Vesa Hautala

Tämän aamuinen tekstimme on Paavalin toisesta kirjeestä korinttolaisille, luvusta kuusi, ensimmäinen ja toinen jae:

"Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ‘Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.’ Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." (2. Kor. 6:1-2)

Tekstissämme apostoli Paavali seuralaisineen puhuu meille Jumalan työtoverina. Tämä tarkoittaa sitä, että hän toimii Jumalan käskystä ja tekee työtään yhdessä Jumalan kanssa. Apostolin kautta Jumala puhuu meille. Hän kehottaa tekstissämme meitä myös juuri tänä päivänä ottamaan vastaan armonsa syntiemme anteeksi saamiseksi.

Mutta mitä Jumalan armo on? Se on Jumalan meitä ansiottomia kohtaan osoittama rakkaus Kristuksessa Jeesuksessa. Paavali kuvailee sitä kirjeessään juuri ennen tekstinämme olevaa kohtaa. Hän sanoo näin: "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan." (2. Kor. 5:19a) Jumala on Kristuksessa itse ottanut kantaakseen meidän syntimme. Jeesus eli meidän puolestamme täysin Jumalan tahdon mukaisen elämän. Hän piti täydellisesti Jumalan käskyt, joita me emme ole pitäneet. Lisäksi hän alistui monenlaiseen ihmiselämän tuskaan ja vaikeuteen. Mitään tästä hänen ei olisi tarvinnut tehdä itsensä takia, koska hän on Jumala ja koko luomakunnan Herra, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon meidän takiamme. Hänen pyhä elämänsä luetaan meidän hyväksemme. Hän otti myös kantaakseen ristillä syntiemme ansaitseman rangaistuksen ja kärsi puolestamme kadotuksen tuskan. Näin Jumalan tahto, hänen pyhä lakinsa, on täytetty. Jeesus teki kaiken meidän sijaisenamme, joten nyt me olemme sovitetut Jumalan kanssa. Paavali kirjoittaa Kristuksesta: "Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." (2. Kor. 5:21) Kristus otti meidän syntimme päällensä niin täydellisesti, että Raamattu sanoo suorastaan Jumalan tehneen hänet synniksi. Näin myös hänen hankkimansa vanhurskaus on niin täydellisenä tarjolla meille, että Raamattu sanoo meidän hänessä tulevan Jumalan vanhurskaudeksi. Kun Jumala katsoo meihin Kristuksessa, hän ei enää näe meissä syntiämme ja puutettamme, vaan vain rakkaan Poikansa pyhyyden ja vanhurskauden. Näin suunnaton lahja on Jumalan armo.

Tätä armoa me emme voi ansaita. Se on jo valmiina, Kristus on sen pyhällä elämällään ja sijaiskärsimisellään hankkinut meille. Sen vuoksi tänäänkin on pelastuksen päivä. Turvaa vain tähän armoon ja luota siihen, että Jumala on sinullekin Kristuksessa armollinen, että Jeesus on tehnyt tämän kaiken juuri sinunkin edestäsi. Näin otat uskolla Jumalan armon vastaan niin, ettei se jää turhaksi. Mikään teko meidän puoleltamme ei siis ole tarpeen armon saamiseksi, sillä Jumala on jo tehnyt kaiken. Armon saamiseksi myöskään mikään tunne tai kokemus ei ole tarpeen, sillä armo on Jumalan sydämessä, eikä meidän. Syntyäksemme uudesti emme voi myöskään itse tehdä mitään ratkaisua tai päätöstä, vaan Jumala itse synnyttää meissä uskon sanallaan ja sakramenteillaan. Sitten, uskon kautta vanhurskaina, tahdomme Jumalan armon voimalla kääntyä hänen puoleensa ja tehdä hyviä tekoja, vaikka ne jäävätkin aina vajavaisiksi Jumalan edessä eivätkä ansaitse armoa. Niin pelastus ei ole meidän vallassamme, jotka tahdomme ja ponnistelemme, vaan Jumalan, joka on armollinen. (Room. 9:16) Kaikki omamme on synnin turmelemaa, mutta saamme uskoa, että Jumala on meille armollinen Poikansa tähden. Vaikka me olemme voimattomia, Jumala on voimallinen; hän on totisesti se, joka vanhurskauttaa jumalattoman ja kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat. (Room. 4:17) Nyt on siis, kuten tekstimme sanoo, otollinen aika ja pelastuksen päivä. Olet armon tarpeessa ja armo on juuri sinulle tarjolla. Ota se uskolla vastaan tänäkin päivänä, niin se ei jää kohdallasi turhaksi.

Vesa Hautala