KRISTUKSEN VERI JA SIKAINFLUENSSA

Ville Melanen, pastori, Krasnojarsk		 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

 Concordia 4/2010


Syksyllä 2009 ja kevättalvella 2010 käytiin monia keskusteluja sikainfluenssasta. Suuria uhkakuvia syntyi sikainfluenssan levitessä eri puolille maailmaa ja yhä uusien ihmisten sairastuessa tähän uuteen tautiin. Suomalaisia kuoli jonkun verran ja vielä useammat sairastivat tuon vakavan taudin. Sikainfluenssan levitessä Suomessa annettiin yhä enemmän erilaisia neuvoja taudin välttämiseksi. Alettiin vaalia hygieenisyyttä – jopa alttarille asti.

Suuren nuorten tapahtuman ehtoollinen vietettiin perinteisen maljakäytännön sijaan muovipikareista jakamalla. Tämä ei tapahtunut teologisin perusteluin eikä kukaan jälkikäteenkään ole antanut teologista vastausta kysymykseen, miksi vaihdos piti tehdä. Päätös tehtiin pitkälti lääkärien ja maallikoiden painostamina. Jumalan sanalla eikä teologialla ollut mitään merkitystä päätöstä tehtäessä. Tärkeintä oli välttää pöpöjä ja suojata ihmiset muovipikareilla. Eräässä seurakunnassa ehtoollista ei toimitettu viikkokausiin edes pikareista jakamalla, koska paikallinen terveyskeskus oli sitä vaatinut.

On ensiksikin syytä miettiä Pyhän ehtoollisen merkitystä. Miksi Herra on sen asettanut, mitä siinä jaetaan ja mitä se vaikuttaa? Luther kysyy katekismuksessaan: ”Mitä alttarin sakramentti on?” Vastaus: ”Alttarin sakramentti on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen totinen ruumis ja veri leivässä ja viinissä, ja sen on Kristus itse asettanut meidän kristittyjen syödä ja juoda.” Ehtoollinen on kristittyjen ateria. Se ei ole siis koko maailman yhteysateria. Se on annettu meille uskon vahvistukseksi.

Pyhässä ehtoollisessa vastaanotamme Kristuksen tosi ruumiin ja veren. Tämän totuuden pitäisi pysäyttää ainakin jokaisen kristityn. Emme saa ehtoollisessa ainoastaan pientä leipäpalasta ja viinitilkkasta, vaan Herramme ruumiin ja veren. Kuinka voivat uskovalle ihmiselle Kristuksen ruumis ja veri olla halpa-arvoiset? Kieltäydytkö ottamasta ehtoollista vastaan siunatusta maljasta? Eikö asetussanojen mukaan toimitettu ehtoollinen ole sinua hoitava sakramentti, jos juot samasta maljasta toisen kristityn kanssa? Paavali kysyy sinulta ja meiltä kaikilta: ”Eikö malja, jonka siunaamme ole yhteys Kristuksen vereen?” Eikö nimenomaan yhteisestä maljasta juominen kuvaa uskonyhteyttä?

Asettaessaan ehtoollista Jeesus siunasi maljan ja käski juomaan siitä. Ehtoollinen on, kuten Paavalin kysymyksestä käy ilmi, yhteysateria. Yhteinen uskomme saa ravintoa ja yhteytemme toisiin kristittyihin pysyy oikeana. Luther kysyy katekismuksessaan: ”Miten ruumiillinen syöminen ja juominen voi vaikuttaa niin suuria asioita?” Vastaus: ”Syöminen ja juominen eivät tosin sitä vaikuta, vaan ne sanat, jotka tässä ovat: ’Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.’ Nämä sanat ovat ruumiillisen syömisen ja juomisen ohella pääasia tässä sakramentissa; ja joka uskoo nämä sanat, hän saa, mitä ne lupaavat ja lausuvat, nimittäin syntiensä anteeksiantamuksen.”

Saamme Kristuksen ruumiin ja veren kautta syntien anteeksiantamuksen. Mitä parempaa voisimmekaan saada? Ehtoollinen on sielun lääke kuolemaa vastaan. Kristittykin kuolee ajallisen kuoleman, muttei koe iankaikkista kuolemaa, loppumatonta eroa Luojastaan. Ehtoollisella on hyvä vaikutus kristityn koko olemukseen. Ruumis, sielu ja henki tulevat ravituiksi. Tämä ei tarkoita sitä, että sakramentti korvaisi erilaisia ruumiimme lääkkeitä ja että niitä pitäisi laiminlyödä. Ehtoollinen on ennen kaikkea kuolemattomuuden lääke ja sielun ruoka, mutta se ravitsee myös koko olemustamme. Jumalan hyvyys koskettaa koko ihmistä, ei vain jotakin osaa ihmisestä. Esimerkiksi evankelisuuden isähahmo Hedberg piti ehtoollista myös ruumiin virvoituksen kannalta tärkeänä.

Olen itse saanut vastaanottaa ehtoollisen eri maissa, jopa neljässä maanosassa. Yhteinen malja on kiertänyt huulilta huulille niin Suomessa, Pohjoismaissa, Baltiassa, Venäjällä, Kanadassa kuin Keniassa. Yhteinen usko on yhdistänyt bakteereista huolimatta. Olen saanut nauttia ehtoollisen elämäksi, en kuolemaksi. Kristuksen ruumis ja veri eivät levitä tauteja, vaan jakavat Jumalan armon. Kristuksessa ei voi olla mitään pahaa. On totta, että malja ei ole sakramentti ja se on vain väline. Maljassa saattaa olla bakteereja – papin kädessä niitä ainakin on. Harva pappi jakaa ehtoollista hanskat kädessä eikä välttämättä kovin moni pese käsiään yskäistyään kouraansa.

Bakteereja on kaikkialla – myös pikareissa. Entä mitä ajattelevatkaan ne, jotka pöpöjä pelätessään tunkevat sormensa ehtoollismaljaan kastaessaan öylättiä? Eikö juuri silloin niitä bakteereja siirry maljaan? Ihmisillä on myös aivan väärä käsitys pikareiden puhtaudesta. Ne eivät takaa tautien tarttumista ja ovat vaarana siinä missä monet muutkin ehtoollisen jaon välineet. Massatapahtumassa esillä olleisiin pikareihin on hyvin voinut joku pärskäistä ja tavallisessakin messussa on sama pikari saattanut käydä useamman kuin yhden ihmisen huulilla.

Venäjälle Inkerin kirkon joihinkin seurakuntiin suomalaiset ovat tuoneet pikarit. Entisessä kotiseurakunnassani Venäjällä käytetään maljaa eikä siitä ole luovuttu. Vain yksi ihminen on ollut maljakäytäntöä vastaan, muttei katsonut kuitenkaan tehtäväkseen ruveta pappeja neuvomaan. Hän uskoi mm. pappien käsien puhtauteen. Kysyin häneltä kerran: ”Uskotko, että pappien kädet ovat aina puhtaat eikä niiden kautta voisi mitään tartuntaa tulla?” Tähän hän uskoi. Kristuksen veri maljasta nautittuna ei siis suojaa niin kuin papin kädet. Tällaisessa ajattelussa papin pyhyys nousee todella korkealle. Välillä kysytään: entä jos joku pelkää maljaa niin, ettei voi tulla ehtoolliselle? Olisi parempi kuitenkin pelätä Jumalaa ja tulla katuvana ja armoa anovana ehtoolliselle. Pyhästä ateriasta kieltäytyvä tekee itse valinnan eikä seuraa Vapahtajan kutsua: ”Tulkaa, sillä kaikki on valmiina.”

Maljakäytännön puolustajat eivät tee välineestä olennaisinta asiaa ehtoollisessa, vaan keskeisintä on Kristuksen ruumis ja veri, jotka tuovat myötään kalliit taivaan lahjat. Maljakäytäntö on alkuperäinen käytäntö eikä sitä ole syytä mennä muuttamaan maallisten mielipiteiden vuoksi. Pikarikäytännön ja öylätin kastamiskäytännön kannattajat ovat tehneet välineestä keskeisen asian ehtoollisessa. Heille on olennaista, miten ehtoollinen jaetaan. He ovat ajaneet hyvän käytännön muuttamista ja harjoittavat sitä muuallakin kuin omassa yhteisössään. Amerikassa on sellaisiakin seurakuntia, jossa ehtoollinen nautitaan kotisohvalla television ääressä istuen papin lukiessa asetussanat toisaalla. Ehkä jossain vielä jonakin päivänä lähetetään siunatut ehtoollisaineet postipaketissa kotiovelle asti. Kaikkihan riippuu teologiasta. Luterilaisina meidän on kuitenkin kysyttävä, missä tällaisissa tapauksissa on pyhien yhteys eli todellinen seurakunta, kuka jakaa sakramentin ja onko tuollainen ehtoollinen pätevä?

Mitä on sikainfluenssa ja mitä se vaikuttaa? Sikainfluenssa on vakavasti otettava influenssatauti, joka saattaa pahimmillaan johtaa kuolemaan. Tautia vastaan on kehitetty rokote, jonka monet ovat ottaneet – allekirjoittanut on yksi heistä. Tiedon puutteesta johtuen taudin tappavuutta selvästi liioiteltiin vuoden 2009 syksyllä ja kevättalvella 2010. Suomalaisia tautiin kuoli lopulta prosentuaalisesti hyvin vähän ja suurimmalla osalla kuolleista oli muita isoja terveysongelmia. Kuolema ei siis johtunut läheskään kaikissa tapauksissa yksinomaan sikainfluenssasta. Mutta oli niitäkin tapauksia, ja se on erittäin valitettavaa. Sikainfluenssaan, kuten moniin muihinkin sairauksiin, on omat lääkkeet kehitetty tai niitä kehitetään. Näitä lääketieteen lahjoja meidän on tärkeä hyödyntää. Lääkärit asiantuntijoina määräävät sopivia lääkkeitä. Noudattakaamme heidän ohjeitaan kyseisissä asioissa.

Sikainfluenssakeskustelussa mentiin liian pitkälle. Hygieenisyyttä on tärkeä varjella erityisesti epidemia-aikana, mutta ei lääkärien tehtävä eikä asiantuntemus yllä alttarille. Lääkärit pysykööt lestissään. Papit eivät mene sairaalaan neuvomaan, miten leikkaukset pitää tehdä. Lääkärin voisi olettaa olevan neuvomatta pappia sakramentin toimittamisessa. Kristus otti ehtoollisen asettaessaan maljan ja siunasi sen ja käski siitä juoda. Tämän Hän teki tietoisena siitä, että maailmassa riittää bakteereja joka lähtöön. Maljakäytännön noudattaminen on aitoa apostolisuutta ja Herran käskyn noudattamista. Se on varmasti oikea käytäntö, kun myös opetus on oikea. Pikari ja muut poikkeavat käytännöt ovat Raamatulle vieraita. Ovatko ne oikeita vai vääriä, siihen on vaikea vastata. Oikea käytäntö on kuitenkin se, mistä Herra asetussanoissaan puhuu.

Älä siis pelkää nauttia Herran pyhää ehtoollista Herran tahdon mukaisesti. Hän antaa ruumiinsa ja verensä syntiesi anteeksiantamukseksi, elämäksi ja autuudeksi. Syö ja juo kuolemattomuuden lähteestä!



Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus