MISTÄ ME LÖYDÄMME JEESUKSEN

Martti Luther

"Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa." (Matt. 2:11)

Vaikka he näkivät vain ränsistyneen majan ja köyhän nuoren äidin, jolla oli pikkuinen lapsiressu, ei ollenkaan kuninkaallisen näköinen, vaan mitättömämpi kuin kukaan heidän palvelijoistaan, he eivät kavahtaneet tätä näkyä. Suuressa, vahvassa uskossaan he torjuivat kaikki terveen järjen epäilykset ja seuraten yksinkertaisesti profeetan sanaa ja tähden todistusta hyväksyivät hänet kuninkaakseen, polvistuivat, palvoivat häntä ja antoivat lahjaksi tuomansa aarteet. Maailma ei olisi niin tehnyt, vaan olisi omien vaatimustensa mukaisesti kaivannut samettityynyä ja palvelusväen joukkoa. Maailma antaa lahjojaan niille, joilla on ennestään tarpeeksi, ja sieppaa niiden hankkimiseen leivän nälkäisten suusta, vaikka näillä ei ole muuta kuin se minkä he ansaitsevat raatamalla selkänsä verille.

Jos me kristityt haluamme liittyä tietäjiin, meidän täytyy sulkea silmämme kaikelta, mikä kimaltelee maailman silmissä ja katsoa sen sijasta sitä mikä on halveksittua ja typerää, auttaa köyhiä, lohduttaa syrjittyjä, tukea lähimmäistä hänen ahdingossaan. Älkää ylpeilkö sillä, että olette rakentaneet kirkkoja ja jakaneet lahjoja monille ihmisille. Jumala sanoo: "Mitä minä teen teidän kirkoillanne ja messuillanne? Mitä minä välitän teidän alttareistanne ja kirkonkelloistanne? Olenko minä mielistynyt kiveen ja puuhun? Eikö taivas ole valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni astinlauta? Kuka on käskenyt teidän rakentaa kirkkoja? Olen asettanut eteenne hengen temppelit. Niitä teidän tulisi rakentaa, ravita ja auttaa, mutta te olette panneet aikanne järjettömiin tehtäviin, joita minä en ole määrännyt. En tunne teitä."

Huomatkaamme sitten, että nämä tietäjät eivät pahastuneet lapsen ja hänen vanhempiensa halvasta ulkomuodosta. Meitäkään ei saa häiritä lähimmäisemme alhainen tila, vaan meidän on sen sijaan nähtävä Kristus hänessä, sillä Kristuksen valtakunta löytyy alhaisten ja halveksittujen luota keskeltä vainoa, kurjuutta ja pyhää ristiä. Ne jotka etsivät Kristusta muualta, eivät löydä häntä. Tietäjät eivät löytäneet häntä Herodeksen hovista eivätkä ylipappien seurasta, eivät Jerusalemin suurkaupungista, vaan Betlehemistä, tallista, alhaisten ihmisten, Marian ja Joosefin, luota. Sanalla sanoen he löysivät hänet sieltä, mistä hänen olisi kaikkein viimeiseksi voinut kuvitella löytyvän.

Roland H. Bainton, Joulukirja, Martti Lutherin ajatuksia joulun sanomasta. Hämeenlinna 1985 (SLEY-Kirjat), s. 81-82.