Saarnaajien todistuksia:
MITÄ USKON JA TUNNUSTAN?
”Pitäkäämme horjumaton toivon tunnustus” (Hepr. 10:23)  2.osa

L.W.Partanen

Minä uskon ja tunnustan, että Jeesus Kristus, meidän Herramme ja Vapahtajamme, on meidän kadotettujen ja tuomittujen syntisten ihmisten tähden ihmiseksi syntynyt, todella meidän lihastamme ja verestämme osalliseksi tullut, niin ettei hän häpeä meitä veljiksensä kutsua (Hepr. 2:11). Tämä Vapahtajamme on totisesti kärsinyt ja kuollut meidän synteimme tähden ja hamaan alas helvettiin astunut edestämme, ja kolmantena päivänä noussut ylös kuolleista, astunut ylös taivaaseen, istunut Isän Jumalan oikealle kädelle Jumalaksi ja Herraksi kaikkein yli, ei ainoastaan tässä maailmassa, vaan myös tulevassa, ja on sieltä viimeisenä päivänä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Ja näin on nyt rakas Herramme ja Vapahtajamme meitä kaikesta synnistä ja lankeemuksen velasta lunastanut, kuoleman ja perkeleen vallasta, Jumalan vihasta ja lain kirouksesta vapahtanut ja vapaaksi päästänyt katkeralla kärsimisellään, piinallaan, kuolemallaan ja kalliilla, viattomalla verellään, jonka vuodatti edestämme synteimme maksoksi. Näin on hän meidät ostanut omiksensa, tehnyt voitossaan meidät eläviksi, autuaiksi ja vanhurskaiksi, ja antanut itsensä kokonaan meille, sekä voiton synnistä, synnin velasta, kuolemasta ja perkeleen vallasta, Jumalan vihasta ja lain kirouksesta, niinpä antanut vanhurskautensa, autuutensa, pyhyytensä, elämänsä ja viisautensa, ja kaikki mitä Hän on ja omistaa meidän omaksemme, niin että olemme hänessä kaikkinaisella hengellisellä siunauksella siunatut taivaallisissa. Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen täydellisen laintäyttämyksen ja kuuliaisuuden kautta on elämä ja vanhurskaus (Jumalan valmis teko) kaikkein ihmisten päälle tullut (Room. 5:18). Rakkaudesta meihin teki rakas Isä hänet, joka ei synnistä mitään tietänyt, meidän edestämme synniksi, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa (2. Kor. 5:21). Näin Herra heitti kaiken maailman synnit ja pahat teot hänen päällensä, niin kuin ei kukaan muu olisi syntinen ollutkaan ja syntiä tehnyt kuin hänen rakas Poikansa. Näin sitten synniksi tehtynä, niinpä koko maailman syntein tekijänä Isä antoi hänen kärsiä synteimme rangaistuksen ankarimman lain vanhurskauden vaatimusten mukaan, minkä Jumala oikeudellisesti meiltä laissansa vaati, niin että hänen täytyi kärsiä hirveä ristin kuolema ja Jumalan armosta maistaa sitä kaikkein edestä, josta Paavali vakuuttaa: "Kun yksi on kuollut kaikkein edestä, niin he kaikki ovat kuolleet" (2. Kor. 5:15). Nyt Jumala voi meitä oikeuden ja pyhän lakinsa vaatimusten edessä vanhurskaiksi julistaa tämän ainokaisen Poikansa täydellisen laintäyttämisen, täyttävän ja kärsivän kuuliaisuuden tähden, jonka hän on meidän edestämme Isälle osoittanut, josta täydeksi tekemisestään hän itsekin ristillä huusi: "Se on täytetty!"

Minä uskon ja tunnustan, ettei siitä olisi yhdellekään mitään hyötyä mitä Kristus on edestämme tehnyt, eikä yksikään sitä uskoisi ja omaksensa omistaisi, jos kaikki se pidettäisiin salassa, ilman julkisuutta ja käytäntöönpanoa. Siksipä antautuukin nyt Pyhä Henki kokonaan meille pyhittäjäksi ja autuuden tuntoon saattajaksi. Tämän Lohduttajan on Herramme Kristus meille luvannut antaa, ja on hän kolmas persoona jumaluudessa, jota myös Herraksi ja Jumalaksi uskotaan ja tunnustetaan kristikunnassa, ja joka Isästä ja Pojasta käy ulos. Tämän niin kuin jumalallisen antimen ja lahjan kautta tulemme me synnistä puhdistetuiksi, Jeesuksen verellä pestyiksi ja priiskoitetuiksi veden pesossa, pyhässä kasteessa, joka on sekoitettu Jeesuksen verellä ja Pyhällä Hengellä niin kuin tulella. Siinä me synnymme Jumalan lapsiksi ja saamme Pyhän Hengen sydämiimme, joka huutaa: "Abba, rakas Isä!" Kun me tämän Abba-huudon tunnemme sydämissämme, saatamme olla varmat siitä, että Jumala on rakas Isämme, joka on antanut kaikki syntimme anteeksi Poikansa tähden, ja niin lohdutetut kaikkea syntiä ja kuolemaa vastaan, tietäen, että Jumala tahtoo meille armollinen olla.

Täten Pyhä Henki meitä sanan ja sakramenttien kautta pyhittää, synnistä ja saastaisuudesta puhdistaa, tunnoillemme kirkastaa ja valaisee Jeesuksen Kristuksen Vapahtajamme. Niiden kautta Jumala julistaa, omistaa ja tykölukee Kristuksen pyhityksen meille. Sillä hän pyhitti itsensä (uhrasi ruumiinsa) meidän tähtemme, että me totuudessa pyhitetyt olisimme. Tämän Pyhä Henki evankeliumin sanan ja sakramenttien kautta meille tunnetuksi tekee ja sillä uskon synnyttää. "Sillä jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, hän on Jumalasta syntynyt." Näin on siis Jumalamme armollinen tahto, että me hänen lapsinansa jälleen rakkaan Isämme tuntisimme ja häntä siitä iankaikkisesti kiittäisimme ja ylistäisimme.

Katekismuksessa tunnustamme:

"Minä uskon Pyhän Hengen päälle, yhden pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin ihmisten yhteyden, syntein anteeksisaamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Amen." Tässä tahdon siis uskoa ja tunnustaa, että Pyhä Henki on minut pyhittänyt ja vielä jatkuvasti pyhittää, kunnes hän minun ruumiinikin kuoltuani ylös herättää, kuten kaikki ihmiset, ja antaa minulle ja kaikille uskovaisille iankaikkisen elämän, joka täydellisenä on ilmestyvä meissä ruumiinkin puolesta taivaassa.

Sen tähden uskon yhden pyhän kristillisen seurakunnan olevan maailmassa Kristuksen, seurakunnan pään, alaisena ja hänen vallassaan, ja että sillä on yksi Henki, yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste. Se on syntynyt yhdestä Hengestä saman kasteen kautta, on ja vaeltaa yhdessä mielessä ja uskossa ilman lahkolaisuutta ja puolueita. Tämän seurakunnan Pyhä Henki pyhittää sanan saarnaamisella, kasteella, syntein anteeksiantamisella, Pyhän Kristuksen ruumiin ehtoollisella, ruumiin ylösnousemisella ja iankaikkisella elämällä. Sillä ei Pyhä Henki vaikuta välittömästi, niin kuin lahkohenget uneksivat, vaan osoittaa voimansa välikappaleiden kautta, ts. pyhittää meitä sanan ja sakramenttien kautta, jotka Kristus seurakunnallensa on antanut. Ulkona tätä seurakuntaa ei siis ole Pyhää Henkeä eikä siellä sen tähden myös saata olla autuutta, syntein anteeksiantamusta eikä pyhitystä. Siellä ei ole käytännössä Jeesuksen Kristuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen hedelmä ja voitto, vaan on salattuna, jonka tähden ei siellä kukaan usko Kristukseen, Jumalan Poikaan, vaan he elävät epäuskossa, synneissä ja pahoissa töissä perkeleen ja synnin orjina.

Samoin uskon ja tunnustan, että armosta luopuneet ja armon hylkääjät, jotka ovat töiden oppiin eksyneet, tahtoen töillään sovittaa vihoitetun Isän, samoin kuin Jumalan pilkkaajatkin, jotka sanovat sydämissänsä: ei Jumalaa olekaan, eivät ole pyhän kristikunnan eläviä jäseniä, vaan kuuluvat ainoastaan ulkonaisesti seurakuntaan. Sillä Kristuksen seurakunta on ainoastaan Kristukseen uskova joukko, uskovaisten yhteys, yksi ruumis Kristuksessa. Mutta tässä elämässä ovat sekaisin ohdakkeet nisuin seassa, ja mädänneetkin kalat taivaan valtakunnan verkossa (Matt. 13). Heillä on evankeliumi, kaste ja pyhä ehtoollinen, jossa tulevat osallisiksi Kristuksen verestä, mutta kaikki on heille tuomioksi, kun eivät usko; ne ovat heille kuoleman- ja surmanhajuksi kadotukseen. Kuivina oksina ollen viinipuussa Kristuksessa heidät karsitaan pois, sidotaan ja heitetään palamaan.

Tosin on heidän ja pakanain välillä suuri eroitus, sillä pakanat ovat kastamattomia ja ilman seurakunnallisia armolahjoja, mutta nämä totisesti lapsikasteessaan uudestisyntyivät ja saivat Pyhän Hengen sekä Kristuksen päällensä pukivat. Ja saman kasteen kautta Pyhä Henki tahtoo heitä saada mielenmuutokseen ja uskoon. Mutta kun he vapaaehtoisesti sotivat Pyhän Hengen armoa, sanaa ja sakramenttia sekä armonvalitsemusta vastaan, ovat he itse kadotukseensa syypäät.

Samoin uskon ja tunnustan, että uskovaiset ovat uskon suhteen ja uskossa kokonaan "henki", ts. hengelliset, uudet ihmiset ja uudet luontokappaleet (Joh. 3:6; Ef. 3:4; 1. Kor. 12:13; Ef. 2:14–22; Gal. 6:15; Kol. 3:11 ym.), mutta töiden suhteen perisynnin ja luonnon turmeluksen tähden ovat he kokonaan liha ja lihalliset, sillä ei lihan saastaisuutta oteta pois uudessasyntymisessä. Sen tähden teemme vielä joka päivä syntiä monella muotoa, emmekä muuta ansaitse kuin rangaistusta, jota myös joka päivä uskossa anteeksi rukoilemme Isä meidän –rukouksessa.

Vaikkakin on kaikki totta, mitä edellä on sanottu, pitää paikkansa myös tämäkin sana: "Jokainen kuin Jumalasta syntynyt on, ei se syntiä tee." Uskossa olemme pyhät Jumalan sanan tähden, jossa Pyhä Henki on meidät pyhittänyt ja vielä pyhittää ja alati tunnon puolesta Jeesuksen Kristuksen kalliilla vanhurskaudella meitä verhoo, ja näin tunnossamme Jeesuksen veren voimalla vanhan aadamin surmaa ja kuolettaa, että pysyisimme puhtaassa opissa ja autuaaksi tekevässä uskossa, jossa olemme kaikkinaisella hengellisellä siunauksella siunatut taivaallisissa Kristuksen kautta. Samoin Pyhä Henki myös masentaa lihan valtaa meissä, ettemme mielisuosiolla suosittele syntiä ja sitä tee, vaan mielikarvaudella ja vastoin sisällistä mielen tahtoa. Sillä niin kauan kuin kristityt vaeltavat uskossa, sotivat he omassa itsessään asuvaa syntiä vastaan, ristiinnaulitsevat lihansa himojen ja halujen kanssa ja osoittavat pyhyyttä Herran pelossa. Syntiä he tekevät vasten tahtoansa, jonka tähden ovatkin siitä usein murheelliset ja tunnustavat ne surulla taivaalliselle Isällensä, eivätkä suinkaan niitä peittele. Näin he elävät jokapäiväisessä parannuksessa ja mielenmuutoksessa, ja heille kuuluvat sen tähden nämä sanat: "Jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnin anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä." Mutta sellaisille, jotka mielisuosiolla syntiä tekevät, eivät nämä sanat kuulu, sillä he pysyvät synneissään ja kadotetaan, jollei mielenmuutosta tapahdu.

Samoin uskon ja tunnustan, että kaikki Herran ehtoollista nauttivat saavat totisesti oikean sakramentin, ts. syövät Jeesuksen totisen ruumiin ja juovat totisen veren, mutta että uskovaisia tämä nauttiminen ainoastaan hyödyttää. Uskottomille on se varsin tuomioksi, koska vastustavat Pyhän Hengen sanassa antamaa syntein anteeksisaamista ja armon Henkeä. Ilman hengellistä syömistä eli uskoa ei se mitään heitä hyödytä.

Samoin uskon ja tunnustan, että uskovaisilla on sekä hengellinen että ruumiillinen yhteys päänsä Kristuksen kanssa, sillä he ovat todella "Hänen ruumiinsa jäsenet, hänen lihastansa ja luistansa" (Ef. 5:30).

Samoin uskon ja tunnustan, että Jumalan käskemät hyvät työt ovat hyviä ja Jumalalle otollisia Kristuksen tähden, ja ovat ne ihmisille tarpeelliset ja hyvät täällä maan päällä osoittamaan uskoa Jumalan kunniaksi. Täten ovat ne otollinen kiitosuhri, kun vaan ne uskossa tehdään. Mutta eivät ne ole tarpeelliset vanhurskaudeksi Jumalan edessä; siinä kohden ne suljetaan ulos. Sillä Jumalan edessä meidät vanhurskautetaan armosta Kristuksen tähden ainoastaan uskon kautta Hänen nimeensä. Hyviä töitä meidän tulee tehdä vanhurskautettuina ollessamme, osoittaaksemme uskoamme. Mutta ne, jotka sanovat: ei tarvitse hyviä töitä tehdä, vaan saa edelleenkin pitkittää elämäänsä miten tahtoo kukin, he eivät tunne Kristusta, eivätkä vaella uskossa, vaikka uneksivat siitä ja puhua lörpöttelevät. Heidän uskonsa on paljas uni ja mielikuvitus, ilman sydäntä ja sisältöä.

Samoin uskon ja tunnustan, että uuden testamentinkin aikana on saarnattava Jumalan lakia uskovaisillekin, kuten Jeesus ja apostolit ovat myös saarnanneet, elämän ohjeeksi lihan tähden; sillä emme ole vielä paljas henki, vaan myös liha, niin kuin edellä on sanottu. Sen tähden on lakia saarnattava ahkerasti uskovaisille, että liha hengelle alamainen olisi. Laki sanoo, mitä meidän tulee tehdä, niin ettei sitä tarvitse itse miettiä mikä on pahaa, hyljättävää ja mikä pidettävää, sillä laki sen ilmoittaa selvästi.

Korkein tehtävä lailla on vaikuttaa elävä synnin tunto, ja sen tähden on myös lakia ahkerasti saarnattava, että syntinsä tuntemattomat synnin tulisivat tuntemaan ja sitä pelkäisivät. Lailla tulee sekä tekopyhät että julkisyntiset löydä yhteen läjään ja sanoa: tehkää parannus, ja tehkää se oikea! Tulkaa kokonaan uusiksi mielen, ymmärryksen ja tahdon, niinpä koko olentonne puolesta, uusiksi ajatuksissanne ja töissänne, muuten te kaikki hukkaan tulette. "Sillä käskyn päätös on rakkaus puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta." Sellaisia vastaan ei ole laki, mutta uskottomat ja Jumalaa rakastamattomat se kiroo. Sitten tulee tämän lisäksi, että he ovat synneillänsä Jumalan Pojan ristille saattaneet ja murhanneet, ja vielä nytkin ristiinnaulitsevat, kun elävät ilman Jumalan Pojan uskoa, jota paitsi kaikki on sulaa syntiä, mutta joka kuitenkin on heidänkin synteinsä tähden kuollut. Näin vasta laki tulee oikein tunnetuksi ja synti todella synniksi, että alamme itkeä itseämme hänen tähtensä, jotka itse kohtaansa on tämänkaltaisen vastahakoisuuden kärsinyt.

Samoin uskon ja tunnustan, että Jumalan sana ja sakramentit ovat oikeat, eivätkä valheelliset, ja pysyvät oikeina siitä huolimatta, että uskottomat opettajat niitä jakavat, tai etteivät nekään usko, jotka niitä nautitsevat.

Samoin uskon ja tunnustan, että uskottomat opettajat ja tekopyhät perkeleen kanssa liittolaisina väärällä opillansa pimittävät Jumalan sanan oikean käsittämisen ihmisten omissatunnoissa, ja sen tähden Herra Kristus käskee heitä kavahtamaan ja pelkäämään, niin kuin raatelevia petoja, susia, ja pysymään tarkasti kiinni sanassa.

Vihdoin uskon ja tunnustan Raamatun Jumalan sanaksi ja luterilaisen uskon ja opin tunnustuskirjat sen kanssa yhtäpitäviksi.