Saarnaajien todistuksia:
MITÄ USKON JA TUNNUSTAN?
”Pitäkäämme horjumaton toivon tunnustus” (Hepr. 10:23)

L.W.Partanen

Koska on tarpeellista nykyisten eri puolueiden ja lahkojen erehdyttäväin oppien tähden tunnustaa uskonsa, niin tahdon sen tässä kappale kappaleelta tehdä julkisesti kaikkien kuullen, ja siinä uskossa elää, kuolla ja tuomiolle tulla Herran Kristuksen, vanhurskaan tuomarin eteen.

Minä uskon ja tunnustan sydämestäni Jumalan korkeasta majesteetista, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme eri persoonaa, ja samalla kuitenkin yksi ainoa, oikea ja totinen Jumala, taivaan ja maan ynnä kaikkein kappalten sekä näkyväisten että näkymättömien luoja, tekijä ja ylläpitäjä.

Minä uskon ja tunnustan, että jumaluuden toinen persoona, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on tullut totiseksi ihmiseksi, siinnyt Pyhästä Hengestä, syntynyt neitseestä Mariasta ilman miehen tahtoa, niin kuin oikeasta ja luonnollisesta äidistä ainakin, niin että hän on Marian luonnollinen poika, totinen ihminen sekä sielun että ruumiin puolesta, kuitenkin ilman syntiä, ja myös samalla totinen Jumala Jumalasta ja ihmisestä, tullut yhdeksi jakamattomaksi persoonaksi jo äidin kohdussa, niin kuin enkeli siitä sanoi (Luuk. 1:35): "Se pyhä kuin sinussa syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi." Näin on meidän Herramme Jeesus Kristus Jumala ja ihminen täydellisesti, ja kuitenkin hän on yksi jakamaton persoona.

Minä uskon ja tunnustan myös, että Jumala on luonut (tehnyt) kaiken ihmisten sukukunnan yhdestä verestä koko maan piirin päälle asumaan (Ap. t. 17:26), ja että hän alussa loi ihmiset lapsiksensa. Luuk. 3:38 sanotaan, että Aadam oli Jumalan, ts. Jumalan poika eli lapsi. Ihmisen luomisesta sanoi Jumala: "Tehkäämme ihminen meidän kuvaksemme, meidän muotomme jälkeen, ja hän vallitkoon kalat meressä, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän sen loi, mieheksi ja vaimoksi loi hän heitä." (1. Moos. 1:26-27)

Jumalan kuva ihmisessä oli siinä, että hän oli vanhurskas ja pyhä, tunsi Jumalan luojaksensa ja rakkaaksi Isäksensä sekä taisi häntä rakastaa. Jumalan kuva on siis nimenomaan tuntea Jumala (eli uskoa häneen), joka on vanhurskaus ja totuus. Jumalan kuva ihmisessä oli myös siinä, että Jumalan Henki asui ihmisessä. "Sillä Herra Jumala puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen, ja tuli ihminen niin eläväksi sieluksi", niin että ihmisellä oli ymmärryksen kirkkaus eli valo, tahtonsa oli pyhä ja omatuntonsa rauhallinen. Hän tunsi Jumalan ja saattoi rakastaa häntä kaikesta sydämestä, sielusta, mielestä ja voimasta ylitse kaikkein. Vieläpä oli ihmisellä Jumalassa kaikki ilo, autuus, onni, elämä ja suurin rakkauden huvitus. Sen lisäksi oli hän asetettu koko luomakunnan herraksi ja valtiaaksi. Tämmöinen oli se autuas tila ennen lankeemusta, johon Jumala ihmisen loi.

Mutta ihminen ei kauan pysynyt tässä onnellisessa tilassa, vaan perkeleen viettelyksen ja kavaluuden kautta lankesi ja teki syntiä Jumalan majesteettia vastaan. Ja näin hän kadotti Jumalan kuvan, alkuvanhurskauden, ymmärryksen kirkkauden, omantuntonsa rauhan ym. ja on nyt kuollut pois Jumalan tunnosta ylitsekäymisten ja syntien tähden.

Sen tähden uskon ja tunnustan, että Aadamin lankeemus tuotti kaikkein ihmisten päälle synnin ja lankeemuksen velan, sillä kaikki ihmiset nyt sikiävät ja syntyvät synnissä. Siksi uskon ja tunnustan Daavidin kanssa: "Minä olen synnissä syntynyt, ja minun äitini on synnissä minun siittänyt." (Ps. 51:7. Katso myös Joh. 14:4; 15:14–16). Ja kun Raamattu sanoo, että "tuomio on tosin yhdestä (synnistä) kadotukseen" (Room. 5:16), niin osoittaa tämä, että olemme perisynnin tähden Jumalan, vanhurskaan tuomarin edessä oikeuden mukaan ansainneet iankaikkisen rangaistuksen, ts. olemme syylliset kärsimään itse kukin synteimme rangaistuksen ja Jumalan vihan (Matt. 18:25; 1. Moos. 2:17). "Sillä yhden ihmisen kautta on synti maailmaan tullut ja synnin kautta kuolema, niin on kuolema tullut kaikkein ihmisten päälle, että kaikki ovat syntiä tehneet." (Room. 5:12). Ja lisäksi: "Yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle" (j. 18), todistaa apostoli.

Tästä näemme, että perisynti on kauhea, hirmuinen ja kadottava kuoleman synti; sillä "vika on luonnon koko olennossa, niin että sen syntyminen ja kaikki sikiäminen on turmeltunutta ja syntiä. Tämä on perisynti, luonnonsynti eli persoonasynti, oikea pääsynti. Ellei sitä olisi, ei olisi myöskään mitään tekosyntejä. Vaan se on, elää ja vaikuttaa kaikki synnit, ja se on oleellinen synti, joka ei hetkittäin tai ajoittain tee syntiä, vaan missä ja kuinka kauan persoona elää, on tämäkin synti vaikuttamassa."

Tästä synnistä ja lankeemuksen velasta sekä siitä johtuvasta kuoleman ja kadotuksen orjuudesta ei yksikään ihminen olisi voinut itseänsä (tai veljeänsä) koskaan pelastaa ja Jumalalle lunastaa, vaan olisimme iankaikkisesti kadotetut olleet ja pysyneet Jumalan vihan, kirouksen, synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alla. Se on järkähtämätön pyhän Raamatun, kaikkivaltiaan Jumalan sanan totuus.

Laki se sitten on, joka näyttää tätä syntiä ja tekee tunnetuksi, mutta ei ota eikä poista sitä pois. Ei se myös voi estää persoonaa tekemästä syntiä alati, vaikka se saakin ulkonaisia töistä ilmaantuvia kielen, käden, jalan ym. syntejä estetyksi. Olentoa eli persoonaa ei laki voi yhtään synnistä puhdistaa eikä estää syntisenä olemasta.

Tämän tähden uskon ja tunnustan, että oppi vapaasta tahdosta samoin kuin kaikki tekopyhäin ylistämä ihmisen oma alkaminen ja tekeminen autuaaksi ja vanhurskaaksi tullaksensa on sulaa valhetta ja perkeleen petosta. Sillä se vastustaa Herran Jeesuksen Kristuksen iankaikkista ja täydellistä lunastusta ja sitä armoa, jonka kautta yksin olemme lunastetut synnistä, lankeemuksen velasta, kuoleman ja kadotuksen rangaistuksesta, sekä saaneet Pyhän Hengen, joka meitä uudestisynnyttää pyhässä kasteessa Jumalan lapsiksi iankaikkista elämää perimään. Tästä puhumme enemmän edempänä.