IANKAIKKINEN LUNASTUS

"Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen." (Hepr. 9:11-12)

Evankeliumin ja koko Raamatun mukaan Kristus on ylimmäinen pappi, joka kerran uhraamalla itsensä on ottanut pois kaikkien synnit, ja pyhittänyt heidät ikuisesti, kun hän omalla verellään meni kaikkein pyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen [Hepr. 9:12]. Meidän syntisten puolesta ei siis anneta muuta uhria kuin tämä ainoa uhri, johon puhtaalla uskolla luottaen me pelastumme synneistämme ilman omia tekojamme ja ansioitamme. Tästä uhrista ja itsensä uhraamisesta Kristus on asettanut ikuisen muiston, kun hän on halunnut pyhässä ehtoollisessa tehdä tiettäväksi tuon uhrin ja ravita uskoamme siihen. Mitä tekemistä tässä on paavilaisten iljettävillä vihkimyksillä?

Mutta ikään kuin tuo yksi ainoa uhri ei olisi kylliksi eikä olisi kerralla aikaansaanut iankaikkista lunastusta, paavilaiset lukemattomissa paikoissa ympäri maailman uhraavat päivittäin ruumiin ja veren. Tällä omalla uhrillaan he lupaavat syntien anteeksiantamusta, eivät iankaikkista vaan anteeksiantamusta, joka on uudistettava päivittäin. Tämä iljettävyys käy yli kaiken ymmärryksen. Nimellisesti tämä on Kristuksen uhrin ylistämistä, mutta tosiasiallisesti sen kieltämistä ja kumoamista, ei mitään muuta. Miten näet minun olisi mahdollista uskomalla kerran uhrattuun Kristukseen saada synnit iankaikkisesti anteeksi ja samalla uhraamalla päivittäin yrittää saada anteeksiantamusta synneistä yhä uudestaan ja uudestaan. Jos nimittäin uskon, että syntini ovat kerran uhratun Kristuksen kautta iankaikkisesti anteeksi annetut, en voi enää etsiä anteeksiantamusta synneistä jollakin toisella uhrilla. Jos taas etsin syntien anteeksiantamusta jokapäiväisellä uhrilla, pakostakin usko häviää – usko siihen, että kerran uhrautuneen Kristuksen kautta kaikki syntini ovat anteeksi annetut iankaikkisesti.

Martti Luther, Kirkon sananpalvelijoiden asettamisesta, s. 20-21. Leväsjoki 2009. Concordia ry.