1. MOOSEKSEN KIRJAN SELITYSTÄ:

IHMISEN LANKEEMUS SYNTIIN JA JUMALAN RANGAISTUS (1. MOOS 3)

Paul  Kretzmann (1883-1965)

Paul Edvard Kretzmann syntyi 24.8.1883 Yhdysvalloissa ja kuoli 13.7.1965. Hän toimi mm. pastorina eräissä seurakunnissa, julkaisutehtävissä ja professorina Concordia-seminaarissa St. Louisissa, Missourissa 1924-46. Hän kirjoitti koko Raamatun kattavan selitysteoksen (The Popular Commentary of the Bible), joka valmistui 1924 ja sisältää kaikkiaan lähes 3000 sivua.

3:1: "Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt." Ihmisellä oli paratiisissa kaikki, mitä hän tarvitsi luontonsa asianmukaiseen kehitykseen ja saavuttaakseen elämänsä päämäärän. Mutta nyt kiusaus tuli hänelle ulkopuolelta. Aivan kuten muissa Raamatun osissa eläimiä luonnehditaan tietyillä fyysisillä tai henkisillä piirteillä, niin käärmettä luonnehditaan tässä kavalaksi tai viekkaaksi luonteeltaan, mikä seikka erottaa sen muista kedon eläimistä. "Ja se sanoi vaimolle: ’Onko Jumala todellakin sanonut: Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?" Paholainen eli Saatana, langenneiden enkelien johtaja, käytti hyväkseen käärmeen luonnollista kavaluutta ja puhui sen suun välityksellä eksyttääkseen ihmisen. Kiusaajan sanat kuuluvat: Olisiko Jumala todellakin sanonut niin? tai: Vaikka Jumala sanoikin niin – tarkoittaen lisätä, ettei ollut uskottavaa, että Jumala olisi antanut sellaisen kiellon. Hänet keskeytetään, ennen kuin hän on lopettanut ajatuksensa:

3:2: "Niin vaimo vastasi käärmeelle: ’Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa’." Paholainen oli vihjannut, että Jumalan käsky koski jokaista puuta, kaikkia paratiisin puita. Tämä ilmeni erityisesti siitä, että kysymyksen äänensävy ja muoto oli yllättynyt, minkä tarkoituksena oli herättää epäilyä. Nainen korjasi tätä lausumaa rajoittamalla sitä: Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa. Tähän saakka tämä oli oikein. Mutta seuraavat sanat ovat vähemmän positiiviset.

3:3: "Mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’." Paholainen pyrki horjuttamaan naisen luottamusta Jumalaan liioittelemalla Jumalan kieltoa. Hän pyrki saamaan aikaan epäilyksiä naisen sydämessä Jumalan sanan totuutta kohtaan. Hän onnistui, koska nainen salli itsensä tulla vedetyksi väittelyyn Kiusaajan kanssa. Nainen ei ainoastaan sanonut, että Jumala oli kieltänyt heitä syömästä paratiisin keskellä olevasta puusta, vaan hän myös lisäsi: Älkää edes koskeko siihen, ettette kuolisi. Tämä Jumalan käskyn liioittelu osoitti, että nainen koki sen kovaksi ja ankaraksi. Hänen rakkautensa ja luottamuksensa Jumalaan oli heikentynyt. Tämä oli hänen syntinsä alku, Jumalan sanan ja käskyn syrjäyttäminen. Epäilys, epäusko, on näet kaiken synnin juuri. Paholainen käytti valppaasti hyödykseen naisen heikentymistä.

3:4-5: "Niin käärme sanoi vaimolle: ’Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan’." Tyytymättä epäilyksen herättämiseen naisen sydämessä Kiusaaja nyt röyhkeästi kieltää, että Jumalan uhkaus on totta, ja heittää epäilyksen Jumalan rakkauden aitouden ylle: Ette suinkaan kuole. Hän antaa ymmärtää, että Jumala on mustasukkainen tyranni, joka tyhjän uhkauksen avulla pidättää ihmiseltä eräitä etuja, joihin tällä oli oikeus. Sen sijaan että tulisivat kuoleman alaisiksi – näin paholainen vakuuttaa – miehen ja hänen vaimonsa silmät aukenisivat suurempaan ja parempaan ymmärrykseen sekä hyvästä että pahasta. Kuten sittemmin lukemattomat viettelijät, paholainen väitti, että he kykenisivät sitten valitsemaan hyvän ja seuraamaan sitä aina, kun taas pahaa he varmasti karttaisivat. Mutta tätä ei saada aikaan Jumalan käskyjen rikkomisella. Sellaisesta menettelytavasta seuraa näet, kuten tässä tapauksessa, että pelko, rakkaus ja luottamus Jumalaa kohtaan karkotetaan ja lihallinen mieli tulee vihollisuudeksi Jumalaa kohtaan.

3:6: "Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi." Paha oli tehty, naisen sydän oli kääntynyt pois Herrasta. Halu näkyi hänen silmissään: hän näki sen, mikä ei ollut aiemmin juolahtanut hänen mieleensä, että puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella. Väärän itsenäisyyden ja vapauden tavoittelu edelleen kiihotti himoa kiellettyyn hedelmään. Mitä kauemmin hän katsoi, sitä haluttavammalta se näytti hänestä sellaisen ymmärtämisen saavuttamista varten, jota hän piti itseltään salattuna: saada kokea nautinto siitä, että omistaa kiellettyjä salaisuuksia. Niinpä luonnollisen ihmisen sydämessä, joka on kääntynyt pois Jumalasta, kasvaa kaikenlaisia pahoja himoja ja haluja, lihan himoa, silmien pyyteitä. Tämä himo saa aikaan synnin. Nainen otti hedelmästä ja söi. Kun sitten synti oli vanginnut hänet, hän taivutteli miehensäkin syömään hedelmästä. Syntinen etsii seuraa ja koettaa houkutella syntiin muita.

3:7: "Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot." Kun mies ja nainen tekivät syntiä, heidän silmänsä aukenivat kyllä, mutta eivät siten kuin he olivat otaksuneet. Tietämättömyys muinaisesta viattomuudesta oli poissa. Kun he aiemmin eivät olleet olleet tietoisia alastomuudestaan, he nyt tunsivat häpeää toinen toisensa edessä. Synti oli turmellut ja saastuttanut heidän koko luontonsa, kuten käärmeen myrkky, joka tunkeutuu kaikkialle ruumiiseen verenkierron välityksellä. Tuskallisessa hämmennyksessään he ompelivat yhteen paratiisin viikunapuun isoja lehtiä vyöverhoiksi vyöttääkseen kupeensa. Häveliäisyys tai kainous luonnollisesti keskittyy tähän ruumiin osaan vaatien, että ne elimet, joiden kautta ruumiin epäpuhtaudet poistuvat ja jotka nyt ovat saastuneet säädyttömyyden palvelukseen, peitetään.

3:8: "Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan." Tämä on kerrottu siten, että se sopii ihmisen ymmärrykseen. Herra Jumala on esitetty kävelemässä paratiisissa virkistävän iltatuulen viritessä. Heti kun Aadam ja Eeva kuulivat Jumalan äänen kutsuvan heitä kiihkeästi etsien, he piiloutuivat Jumalan kasvojen edestä keskelle metsikköä. Syntisellä on paha omatunto, ja hän pelkää paljastumista. Mutta Jumala tahtoi käydä syntisten luona, jotka olivat taipuneet tottelemattomuuteen. Hän tahtoi suorittaa oikean isän ja kasvattajan työn saamalla heidät tajuamaan syntinsä ja ilmoittamalla heille armon tien. Nyt osoitetaan se tapa, miten Jumala suhtautui Hänen käskynsä rikkojiin.

3:9: "Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ’Missä olet?’" Se oli sekä huolestuneen rakkauden että ankaran oikeudenmukaisuuden kutsu. Jumala haastoi syntiset tuomioistuimensa eteen. Synti on helposti tehty, mutta sitä ei niin helposti tehdä mitättömäksi, sillä se painaa omallatunnolla syyllisyytenä Jumalan edessä kaikista puolusteluyrityksistä huolimatta.

3:10: "Hän vastasi: ’Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sen tähden minä lymysin’." Pelko, tietoisuus alastomuudesta, häpeä – ne kaikki julistivat äänekkäästi Aadamin syyllisyyttä. Vaikka Eeva oli ensiksi tehnyt syntiä, Herra kutsui Aadamia, koska tämä vanhempana astiana oli syyllisempi kuin vaimonsa; hänellä oli suurempi vastuu. Oli ilmeistä, että Aadam tunsi enemmänkin synnin seurauksia kuin sen syyllisyyttä. Herra ryhtyy korjaamaan tätä asioiden tilaa.

3:11: "Ja hän sanoi: ’Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?’" Aadam olisi pysynyt autuaan viattomuuden tilassa, jos hän ei olisi syönyt kielletystä hedelmästä. Hän ei olisi tuntenut alastomuuttaan. Se seikka, että hän oli tietoinen alastomuudestaan, oli ehdoton todistus siitä, että hän oli rikkonut Herran käskyn. Tämä tietoisuus tuli näet hänen sisältään ja oli merkki hänen syyllisyydestään.

3:12: "Mies vastasi: ’Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin’." Tämä puolustelu paljastaa Aadamin sydämen turmeltuneisuuden, jopa tässä varhaisessa vaiheessa. Hän ei näet ainoastaan koeta panna syytä naisen niskoille, vaan hän vieläpä syyttää Jumalaa sanoessaan: "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani." Hän unohtaa, että hän tervehti naisen tulemista ilolla ja Herran lahjana. Hän ilmaisee, että koko asia ei ehkä olisi saanut tätä käännettä, jos Jumala ei olisi tehnyt naista hänen puolisokseen. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että rikkomusta seurannutta rakkauden menetystä osoittaa se, että Aadam ei kutsu häntä Eevaksi tai vaimoksi, vaan ainoastaan naiseksi hänen rinnallaan (Kretzmannin käyttämässä käännöksessä).

3:13: "Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ’Mitäs olet tehnyt?’ Vaimo vastasi: ’Käärme petti minut, ja minä söin’." Se on täynnä syytöstä oleva kutsu: Miksi olet tehnyt tämän? Mikä kauhea teko! Kuinka saatoit niin täysin unohtaa käskyn! Ja nainen sanoi: "Käärme petti minut ja minä söin." Hän todella tunnustaa tosiasian, mutta ei syntiä, kuten ei mieskään. Hän syytti käärmettä siitä, että se oli pettänyt hänet ja johtanut hänet syntiin. Se, mikä puuttui, oli rintaan lyöminen ja nöyrä rukous: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen! Me näemme tässä synnin sanomattoman halpamaisuuden, myös siinä, miten se keksii valheita ja puolusteluja pannakseen syyn jonkun muun niskoille. Sen voiman oikea tajuaminen tekee meille mahdolliseksi ymmärtää sitä paremmin Jumalan armon kirkkaus Kristuksessa Jeesuksessa.

3:14: "Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ’Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi’." Käärme, joka oli asettanut oveluutensa paholaisen palvelukseen, sai ensimmäisenä tuomionsa ja samalla Saatana, joka oli kätkenyt itsensä tähän muotoon johtaakseen ihmisen harhaan. Rangaistus, joka matelijaa kohtasi, oli ainoastaan esikuva paholaisen rangaistuksesta. Käärmeen muoto ja liikkumiskeino muutettiin tässä kirouksessa, joka erotti sen kaikista eläimistä, sekä niistä, joista lopulta tuli kotieläimiä, että niistä, jotka pysyisivät villieläiminä ja petoeläiminä metsässä. Pystyssä kävelemisen sijasta käärmeen oli tästedes kiemurreltava tomussa, jota se, sivuhuomautuksena sanottakoon, ei voisi välttää nielemästä.

3:15: "’Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän’." Se, mikä oli kirous käärmeelle ja paholaiselle, joka oli käyttänyt käärmettä valepukunaan, oli ihana, lohdullinen lupaus langenneelle ihmiskunnalle, ensimmäinen suuri evankeliumin julistus: "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille." Tämä ei ole pelkkä viittaus siihen vastenmielisyyteen, jota useimmat ihmiset tuntevat kaikenlaisia käärmeitä kohtaan, kuten jotkut liberaalit raamatunselittäjät arvelevat, vaan se ilmaisee kaikkien aikojen tärkeimmän totuuden. On oleva ikuinen ja sovittamaton vihollisuus toisaalta naisen jälkeläisten ja toisaalta paholaisen ja kaikkien saatanallisten voimien välillä. Ja tämä vihollisuus, joka osoittautuu jatkuvassa sodassa, huipentuu lopulta siihen tapahtumaan, että yksi suuri Vaimon Siemen, Hän, johon koko Vanha testamentti katsoo eteenpäin, murskaa täydellisesti käärmeen, Saatanan, pään, kun taas se ei voi tehdä enempää kuin pistää Voittajaa kantapäähän. Paholaisen kukistaminen, hänen valtansa tuhoaminen, on uroteko, johon pelkkä ihminen ei kykene; vain Jumala kykenee tämän tekemään. Kristus, luvattu Vaimon Siemen, joka on syntynyt Eevan jälkeläisistä ja on silti kaikkivaltias Jumala, on väkevä ihmiskunnan Puolustaja, joka on vapauttanut kaikki ihmiset Saatanan ja kaikkien hänen voimakkaiden liittolaistensa vallasta. Totta kyllä, näin tehdessään hänen kantapäätään pistettiin. Hänen täytyi kuolla inhimillisen luontonsa puolesta. Mutta vapautus saatiin aikaan ja pelastus hankittiin siten, että Jeesus Kristus kuoli ristillä koko ihmiskunnan edustajana.

3:16: "Ja vaimolle hän sanoi: ’Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva’." Tämä oli naisen taakka ja rangaistus hänen rikkomuksensa tähden. Naisen huolet ja taakat, erityisesti raskauteen ja synnytykseen liittyvät, ovat hyvin kovia, kun taas ilman syntiä ihmissuvun jatkaminen olisi ollut tervetullut, iloinen tehtävä ja kaikki muut elämän työt miellyttävä taakka. Näin naisen luonto heikentyi seurauksena siitä, että ruumiin ja sielun välinen normaali suhde oli häiriintynyt synnin välityksellä. Sitä paitsi naisen oli määrä olla riippuvainen miehestä, erityisesti aviomiehestään. Hänen oli määrä olla kuuliainen tälle, ja miehen oli määrä harjoittaa valtaa kodin valtiaana. Tätä asiaa emansipoidut (vapautetut) naiset eivät voi kiistää, koska aviomiehen johtajuus on täten vahvistettu ajan loppuun saakka.

3:17-19: "Ja Aadamille hän sanoi: ’Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: Älä syö siitä, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.’" Aadam oli ollut vahvempi astia ennen syntiinlankeemustakin. Hänellä oli ollut voima vastustaa kiusausta. Hänen olisi tullut pitää puolensa myös Eevan tehtyä syntiä. Mutta hän totteli vaimonsa ääntä ja söi kielletystä puusta. Sen tähden maa, joka tähän saakka oli tuottanut auliisti ja runsaasti, oli kohtaava Jumalan kirouksen. Tästä oli seurauksena se, että mies voisi syödä maan hedelmää vain murheella. Hän tietäisi koko ajan, että vain alituisella uurastuksella lakkaamattomassa taistelussa orjantappuroiden, ohdakkeiden ja haitallisten rikkaruohojen kanssa hän saa maan tuottavaksi. Vain otsa hiessä, uurastamalla hyvin sitkeästi, kykenee mies nyt syömään leipänsä. Syntiinlankeemuksessa Jumalan kirous astui näet voimaan; kuoleman siemen pantiin ihmisen ruumiiseen. Hänen ruumiinsa oli nyt kuolevainen ja määrätty palaamaan maahan, josta se alunperin oli otettu. Tämä on synnin palkka ja kirous. Tämä kirous on sitä paitsi ulottunut koko aineelliseen maailmaan. Tämän seurauksena on ollut kaiken luodun rappeutuminen, raaistuminen, turmeltuminen, kuolema ja tuho. Jos synnin ja rangaistuksen välissä ei olisi lupausta Kristuksesta, Messiaasta, me olisimme ilman lohdutusta maan kurjuudessa, hädässä ja ahdistuksessa.

3:20: "Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti." Sekä Aadam että Eeva ottivat ensimmäisen evankeliumin julistuksen vastaan hiljaisuudessa. He uskoivat lupauksen ja nousivat lankeemuksestaan oikeassa katumuksessa. Tämä näkyy myös siitä nimestä, jonka Aadam antoi vaimolleen kutsuen häntä "elämäksi" tai "elämän lähteeksi", koska hänestä tuli koko ihmissuvun äiti, jonka lisääntyminen ja elämä oli riippuvainen hänestä.

3:21: "Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä." Niinpä ihmisen ensimmäinen todellinen vaate oli Jumalan työtä. Hän valtuutti heidät, Hän antoi heille ohjeet tehdä itselleen puvut nahasta, joita heidän tuli pitää alastomuutensa peittona ja suojana muuttuneen ilmaston kylmyyttä vastaan. Tästä ajasta alkaen ihmisten oli lupa tappaa ja uhrata eläimiä omaan käyttöönsä. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että tämä Jumalan teko on perusta kaikelle järjestykselle ja säädyllisyydelle pukeutumisasioissa kaikissa olosuhteissa. Jos miehen tai naisen asu ei peitä heidän alastomuuttaan, vaan vihjaa tai paljastaa sellaista viehättävyyttä, jolla on olennaisesti aistillinen vetovoima, silloin se ei palvele sitä tarkoitusta, jota varten Herra tarkoitti sen alussa, ja silloin siitä tulee välikappale synnin palveluksessa.

3:22-23: "Ja Herra Jumala sanoi: ’Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!’ Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu." Tässä Kolmiyhteinen Jumala esitetään jälleen neuvottelussa itsensä kanssa. Ihmisestä oli tietyllä tavalla tullut kuin yksi jumaluuden persoonista. Hän tiesi hyvän ja pahan, vaikka hän valitettavasti itse oli sotkeutunut jälkimmäiseen murtauduttuaan niiden rajojen läpi, jotka Herra oli hänelle asettanut. Rangaistustuomio oli lausuttu, ja ettei ihminen tekisi tyhjäksi sen voimaa ottamalla myös elämän puusta, Herra nyt virallisesti karkotti Aadamin ja Eevan kauniista paratiisista, joka oli ollut heidän kotinsa. Ihmisen tuli tästedes hankkia elantonsa hyvin työläästi viljelemällä maata, josta hänet oli otettu.

3:24: "Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä." Kun ihminen oli karkotettu, Jumala teki hänen palaamisensa mahdottomaksi asettamalla itäpuolelle, ainoalle avoimelle sisäänkäynnille, kerubit. Ne oli aseistettu leimuavalla, kaksiteräisellä ja terävällä miekalla, joka säihkyi valonsäteiden osuessa siihen. Yritys päästä läpi merkitsi varmaa kuolemaa. Ihminen tietäisi tästedes paratiisin olemassaolosta. Hän tietäisi jopa elämän puun sijainnin, jonka yliluonnollisia voimia Jumala ei ollut poistanut, mutta ihminen ei voisi palata. Tämän seikan oli määrä muistuttaa häntä alati lopullisen täyttymyksen ajasta, kun synti tuhottaisiin iäksi, kuolema poistettaisiin ja todellinen elämän puu kantaisi ikuisesti hedelmiä niille, joilla on osallisuus pelastukseen (Ilm. 20 ja 21).