KUINKA KAUKANA ONNI JA ONNETTOMUUS OVAT TOISISTAAN

"Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat sinun palvelijoitasi." (Ps. 119:91)

On tapana kysyä, kuinka kaukana onni ja onnettomuus ovat toisistaan. Järjen täytyy tässä aivan joutua häpeään. Totta on: ei voi tietää onnen ja onnettomuuden olevan niin lähellä toisiaan; se täytyy uskoa. Joosefin ollessa vankeudessa esimerkiksi näytti siltä, kuin hän olisi jäänyt sinne iäksi; mutta Jumalan taholla oli jo päätetty, että kaikkien polvien tuli notkistua hänen eteensä. Samoin kuin siis elämä ja kuolema ovat toisiinsa suljettuna, jopa jo ovat käsillä: elämä kuolemassa, onnettomuus suurimmassa onnessa, köyhyydessä ja kurjuudessa rikkaus, ilo ja riemu, ja turvallisimmassa elämässä silmänräpäyksessä kuolema, samoin käy kuollessamme: me käymme kuolemaan aivan kuin siihen iäksi jäisimme, mutta silmänräpäyksessä viimeinen päivä tulee, ja silloin saamme sanoa: Nyt minä elän iäti! Tämän Herra näyttää meille monin esikuvin: hän alentaa ja ylentää ja kaikessa käy yhä hänen sanansa mukaan, ettemme omin neuvoin tekisi mitään, vaan jättäisimme kaiken hänen haltuunsa. Jokainenhan kyllä omassa elämässään saa kokea ja jokaisen täytyy tunnustaa, ettei mikään tapahdu meidän ajatustemme ja suunnitelmiemme mukaan.

Luther, Mannaa Jumalan lapsille, s. 130. Pieksämäki 1981. SLEY.