PAAVI JA LUTHER

Hannu Lehtonen

Suomen katolisen kirkon hiippakuntalehti Fides julkaisi tämän vuoden ensimmäisessä numerossaan (1/2009, s. 13) artikkelin, jonka otsikko on Usko ei saa olla rakkauden vastakohta. Artikkelin alaotsikossa sanotaan provosoivasti: ”Paavin mielestä Lutherin idea vanhurskauttamisesta on totta, jos uskoa ei aseteta rakkauden vastakohdaksi.”

 Paavi Benedictus XVI oli lehden mukaan marraskuussa ottanut kantaa apostoli Paavalin opetukseen vanhurskauttamisesta. Paavi kuvasi Paavalin opetusta seuraavasti: ”Juuri tämän henkilökohtaisen kokemuksensa tähden suhteesta Jeesukseen Paavali asettaa julistamansa evankeliumin keskeiseksi asiaksi tinkimättömän vastakkaisuuden kahden vanhurskauteen vievän tien välille: toinen perustuu lain noudattamiseen, toinen pohjautuu Kristukseen uskomisen armoon.” Paavi saa tästä aiheen ottaa esille kysymyksen laista ja lain teoista: ”...meidän täytyy selventää, mitä on ’laki’, josta meidät on vapautettu ja mitä ovat ’lain teot’, jotka eivät tee vanhurskaiksi.”

Tässä tulemme hyvin keskeiseen kysymykseen ajatellen Raamatun opetusta vanhurskauttamisesta. Paavali sanoo Roomalaiskirjeessään: ”Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” (Room. 3:28; ks. myös mm. Gal. 2:16) Miten paavi selittää lain ja lain teot vanhurskauttamisessa? Vastaus kuuluu paavin mukaan: ”Paavali selittää: Jo Korintin seurakunnassa esiintyi käsitys, joka on sen jälkeen monesti esiintynyt historiassa ja jonka mukaan kysymys oli moraalilaista, ja että kristillinen vapaus merkitsisi vapautta etiikasta.” ”Sen sijaan, paavi jatkoi, Paavalin tarkoittama laki on ’kokoelma eettiseltä perustalta nousevia käyttäytymistapoja aina riitteihin ja kulttuurisiin tapasääntöihin, jotka sisällöllisesti määräsivät vanhurskaan ihmisen identiteetin – erityisesti ympärileikkaus, rituaalisesti puhdas ruoka ja yleinen rituaalinen puhtaus, sapatin noudattamista koskevat säännöt jne.’”

Paavi jatkaa: ”Olla vanhurskas tarkoittaa yksinkertaisesti olemista Kristuksen kanssa ja Kristuksessa. Ja se riittää. Muut säännöt eivät enää ole tarpeellisia.” Ja sitten kannanotto Lutheriin: ”Tämän tähden, paavi jatkaa, Lutherin ilmaisu ’yksin uskosta’ on totta, ’jos uskoa ei aseteta laupeutta vastaan, rakkautta vastaan.” ”Kristuksen muoto ja elämä on rakkaus; siten uskominen on Kristuksen kaltaisuuteen muokkautumista ja astumista hänen rakkauteensa.”

MITÄ PAAVIN LAUSUNNOSTA OLISI SANOTTAVA

Tämä Fides-lehdessä julkaistu selostus paavin lausunnosta tuo esille erittäin keskeisen rajakohdan luterilaisen ja roomalaiskatolisen opinkäsityksen välillä. Paavi vastustaa aivan oikein sitä ajatusta, että kristillinen vapaus olisi vapautta etiikasta. Eli että kristitty ihminen voi tehdä mitä vain lystää vähät välittäen Jumalan käskyistä sillä perusteella, että hän pelastuu armosta. Tällainen käsitys on torjuttava. Mutta on huomattava, että paavi puhuu tämän selittäessään, mitä Paavali tarkoittaa sanoessaan, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista! Paavin mielestä käsite ’lain teot’ sisältää ”kokoelman eettiseltä perustalta nousevia käyttäytymistapoja aina riitteihin ja kulttuurisiin tapasääntöihin ... erityisesti ympärileikkaus, rituaalisesti puhdas ruoka jne.”.

Tässä tulee esille se sama käsitys, josta Luther ja uskonpuhdistajat taittoivat peistä paavin kirkon kanssa. Ohessa kolme lainausta luterilaisista tunnustuskirjoista ja Lutherilta asiaan liittyen. Augsburgin tunnustuksen puolustus sanoo: ”Roomalaiskirjeessään Paavali puhuu aivan erityisesti tästä uskonkohdasta esittäen, että meidät vanhurskautetaan lahjaksi, uskon kautta, kun uskomme, että Jumala on meihin leppynyt Kristuksen tähden. Tämän johtavan ajatuksensa, johon on keskitettynä koko hänen esityksensä ydin, hän lausuu julki (Room. 3:28) kolmannessa luvussa näin: ’Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.’ Tämän vastapuoli tulkitsee leeviläistä seremonialakia tarkoittavaksi. Paavali ei kuitenkaan puhu vain seremonialaista vaan koko laista. Hänhän mainitsee jäljempänä kymmenestä käskystä sanat: (Room. 7:7) ’Älä himoitse.’ (Apologia, s. 103, kurs. HL)”

Luther sanoo: ”’Lain teko’ Paavalin kirjoituksissa merkitsee siis koko lain vaatimaa tekoa. Ei siis saa tehdä eroa kymmenen käskyn lain ja seremonialakien välillä. Mutta ellei kymmenen käskyn laki vanhurskauta, vielä vähemmän vanhurskauttaa ympärileikkaus, joka on seremoniallinen lain teko. Kun siis Paavali sanoo, ja niin hän sanoo usein, että ihmistä ei vanhurskauteta ’lain kautta’ eli ’lain teoista’ – nehän merkitsevät Paavalin kirjoituksissa samaa – niin hän puhuu yksinkertaisesti koko laista, asettaen uskonvanhurskauden koko sitä lainvanhurskautta vastaan, joka voidaan laista hankkia joko Jumalan voimalla taikka ihmisen.” (Galatalaiskirjeen selitys, s. 156, kurs. HL)

Käsitellessään eräässä disputaatiossa kysymystä siitä, mitä Paavali tarkoittaa lain teoilla ja uskosta vanhurskauttamisella Luther sanoo hyvin jyrkästi: ”Ne jotka opettavat, että Paavali puhuu vain seremonialaista, hävittävät yksin tein Kristuksen ja koko evankeliumin maailmasta ja tekevät meistä itsestämme omia vanhurskauttajiamme siveyslain eli Kymmenen käskyn avulla ilman Kristusta” (St. L. XIX, 1445, sitaatti: Pieper s. 362).