PÄÄKIRJOITUS  Concordia 1/2009

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta Charles Darwinin syntymästä. Darwinin ja hänestä nimensä saaneen ns. darwinismin (kehitysoppi) vaikutus aikaamme on suuri. Millaisia seurauksia darwinismista on ihmiskäsitykselle ja moraalille? Amerikkalainen tutkija Benjamin Wiker kirjoitti tästä aiheesta kirjan joitakin vuosia sitten. Hän huomauttaa, että tunnetussa Lajien synty -teoksessaan Darwin varoi mainitsemasta, miten se kaikki koskee ihmistä. Mutta vuonna 1871 ilmestyneessä teoksessaan The Descent of Man (Ihmisen syntyperä) hän soveltaa luonnonvalintaoppiaan suoraan ihmiseen. 

Darwin koetti kyllä, Wikerin mukaan, pitää kiinni siitä, että evoluutio tähtää jollain lailla jonkinlaiseen sympatian moraaliin. Mutta tämä yritys on tuomittu epäonnistumaan. Evoluutio ei voi tähdätä mihinkään. Darwinismi sumentaa lajirajan ihmisten ja eläinten välillä, ja sen jälkeen ei voida enää vetää moraalista rajaakaan. Wikerin mukaan darwinismista seuraa, että kun ihminen nähdään vain yhdeksi eläimeksi, niin täytyy joko tunnustaa, että moraalimme koskee kaikkia eläviä olentoja tai kieltää, että moraalillamme on lainkaan mitään perustaa.

Wikerin tutkimuksen yksi mielenkiintoinen löytö on se, että hän on havainnut siinä yhteyden ajallisesti kauas taaksepäin. ”Meidän on ennen kaikkea tarpeen tajuta, että darwinismi on osa paljon laajempaa teoreettista ja moraalista maailmankatsomusta, ja että se voidaan jäljittää takaisin aina antiikin Kreikan Epikurokseen. Kuten väitän, darwinismi ei ole muuta kuin moderni muoto ja tulkinta antiikin epikurolaisuudesta.” Wiker perustelee tätä viittaamalla mm. epikurolaisen runoilijan, Lucretiuksen, tuotantoon.

Darwin ja hänen teoriansa esitetään mielellään jonkinlaisena uuden ajan airueena. Perustellusti voidaan kuitenkin sanoa, että todellisuudessa on kyseessä vain antiikin ajan filosofian uusi tuleminen uudessa muodossa.

*  *  *

Evankelis-luterilaisen kirkon piispat ja osa vanhalla virkakannalla olevista herätysliikejärjestöjen johtajista on julkaissut yhteisen tahdonilmaisun. Tämä tahdonilmaisu perustuu neuvotteluihin, jotka alkoivat 1999. Kaikki aloitteen aikanaan tehneet järjestöjohtajat eivät ole mukana nyt julkaistussa tahdonilmaisussa. Julkilausuman tarkoituksesta uutisoitiin: ”luterilaisen kirkon piispat ja vanhalla virkakannalla olevat herätysliikejärjestöjen edustajat ovat ilmaisseet yhteisen käsityksensä siitä, miten herätysliikejärjestöt voivat entistä paremmin tukea paikallisseurakuntien työtä ihmisten sitouttamiseksi evankeliumiin ja kirkkoon.” (Kotimaa 4.3.2009)

Tämä julkilausuma sisältää sinänsä kauniilla sanoilla ilmaistuja toivomuksia. Kumpikin osapuoli tulkitsee tekstin omalla tavallaan. On puhuttelevaa, että lähes samanaikaisesti tämän julkilausuman kanssa uutisoitiin Langinkosken seurakunnan kahden työntekijän irtisanomisesta virkakysymyksen tähden. Julkilausuman sanat helisevät tyhjyyttään muun muassa tätä taustaa vasten.