ABORTTI ON MURHAAJAN TYÖTÄ
Raamatun opetuksia ihmiselämän pyhyydestä

Ainutkertaisen Jumalan kuvaksi luodun ihmiselämän alkamisen hetkeksi ei voi määritellä Pyhän Raamatun ilmoituksen – sen enempää kuin biologisen ja lääketieteellisen tiedonkaan – mukaan muuta kuin sukusolujen yhdistyminen eli hedelmöitys.

"Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. [...] Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!" (Ps. 139:13-16, 19b)

Lankeemuksen jälkeen kaikki miehestä ja naisesta syntyneet ihmiset ovat olleet syntisiä, ts. äidin kohdussa sikiämisestään asti Jumalasta erossa ja hengellisesti kuolleita. Daavid kirjoittaa: "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt." (Ps. 51:7) Daavid oli syntynyt samalla tavoin kuin muutkin, ’kunniallisesti’ syntyneet ihmiset, avioliitossa oleville vanhemmille. "Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta." (Ps. 58:4) Samoin Job 15:35: "He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta."

Ihmisen elämä ja persoona – synti ja sen mukaiset tahdonvalinnat ja mielenliikkeet – alkavat siis jo äidinkohdussa. Jaakobista sanotaan: "Äidin kohdussa tämä petti veljensä, ja miehuutensa voimassa hän taisteli Jumalan kanssa." (Hoos. 12:4)

Äitinsä kohdussa kasvavat ihmistaimet kuin myös vastasyntyneet vauvat ovat vastaansanomattomasti syntisiä, erossa Jumalasta, hengellisesti kuolleita ja siksi luonnostaan kadotettuja. Tämän todistaa se, että he myös fyysisesti kuolevat. Synnitön ei kuole. "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 6:23) Jos pienet lapset olisivat synnittömiä ja puhtaita, niin kuolemalla ei olisi heihin mitään valtaa. Jos lapsi sikiäisi ja syntyisi maailmaan Jumalan lapsena ja taivaskansalaisena, niin yksikään vauva ei menehtyisi keskenmenoon tai synnytykseen, yhtäkään lasta ei kyettäisi abortissa tappamaan.

Äidin kohdusta alkaen ihminen voi myös Jumalan sanan kuulla – ja uskoa Jeesukseen. Vähäiset eli pienet lapset (kreik. mikros) voivat uskoa Jeesukseen. Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa (18:6): "Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen."

Miten pieni äidin kohdussa kasvava tai vastasyntynyt sylivauva voi Jeesukseen uskoa? Jeesukseen uskominen ei ole ihmisen oma valinta, eikä ihmisen järjestä ja ymmärryksestä ole mitään apua uskon syntymiselle – päinvastoin. Tämän uskonsuhteen syntymisen pienen lapsen – jopa vielä äitinsä kohdussa kasvavan lapsen – ja Jeesuksen välille vahvistaa myös Luukkaan evankeliumin kertoma tapaus Jeesuksen äidin Marian ja Johannes Kastajan äidin Elisabetin kohtaamisesta kummankin vielä odottaessa lastaan. Jeesus voi kaikkivaltiudessaan kohdata vielä äitinsä kohdussa olevan vauvan.

"Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: ’Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni? Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani. Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!’" (Luuk. 1:41-45)

Uskonpuhdistajamme Martti Luther selittää aivan oikein, kun hän sanoo vielä Marian kohdussa olevan Herran Jeesuksen puhuvan tässä Joosefin morsiamen suulla tuon tervehdyksen. Samalla tavallahan Jumala tänäkin päivänä puhuu morsiamen eli kirkkonsa/seurakuntansa suulla. Tähän Jeesuksen kirkkoon eivät kuulu Jumalan sanan ja Jeesuksen jumaluuden kieltäjät – ei, vaikka kyseessä olisi itse piispa. Herran Jeesuksen tervehdyksen vaikutuksesta syntyi uskonsuhde Jumalan ja Johanneksen välille, josta Johanneksen äiti Elisabet todistaa sanoilla: "...hypähti lapsi ilosta minun kohdussani."

Jumala ihmisen luojana voi tietenkin kohdata luomansa tämän ollessa vielä idussaan, äitinsä kohdussa kasvamassa ja tietenkin myös vastasyntyneen. Ps. 139:13, 16, Job 31:15, Jer. 1:5, Luuk. 1:15. Jumalalle ei ole mahdotonta lahjoittaa Pyhää Henkeään pienelle ihmiselle – eikä Hän tarkkaan ottaen Henkeään edes itseään suurina ja ymmärtäväisinä pitäville annakaan.

Hengellisen elämän synnyttävä kuuleminen on Kristuksen uutta luovan sanan vaikuttamaa, eikä se ole sidottu ihmisen ymmärryksen tasoon. Kristus herättää sanallaan eloon lahoamistilassa olevat kuolleetkin (Lasarus, Joh. 11:1-44). Room. 10:17: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."

Jeesuksenkin jumalihmisyys alkoi jo neitseellisen sikiämisen hetkestä. Jokaisen ihmisen elämä alkaa jo sikiämisestä, eikä meille ihmisille ole annettu oikeutta päättää ja valita, kuka saa sen jälkeen elää ja kuka ei. Päinvastoin, meidän tehtävämme on suojella Jumalan antamaa elämää ja huolehtia erityisesti siitä, että jokainen ainutkertainen ja -laatuinen, taivaaseen tarkoitettu ihminen saa kuulla jo äitinsä kohdusta alkaen Jumalan pelastavan evankeliumin Jeesuksesta. Abortit ovat murhaajan työtä, jossa pyritään syvimmiltään tuhoamaan ja estämään ihmisen iankaikkinen pelastus uskon kautta Jeesukseen. Saatana haluaa tuhota lapsen jo äidinkohtuun, että tuo ihminen ei kuulisi Jumalan sanaa, uskoisi, uudestisyntyisi ja pelastuisi.

Vanhan liiton aikana uhrattiin pakanakulteissa vastasyntyneitä lapsia epäjumalille. Tällainen käytäntö kukoisti myös valitun kansan keskellä; siihen syyllistyivät jopa kuninkaat. 5. Moos. 18:10, 2. Kun. 16:3, 17:7, 21:6, 23:10. Lapsiuhrien taustalla oli seuraava ajatus: ’Kun uhraan oman lapseni tälle ja tälle jumalalle, niin tuo jumala antaa sitten minulle puolestaan menestystä sodassa, raha-asioissa, terveydessä, rakkausasioissa jne.’

Täsmälleen sama ajattelutapa toimii aborteissa. "Kun keskeytän raskauden (eli siis tapan lapseni), niin saan itselleni hyötyä: ’Vältyn sosiaaliselta häpeältä (erityisesti haureudesta, huoruudesta tai raiskauksesta syntyneet lapset). Saan jatkaa omaa kevytmielistä elämääni ilman lapsenhoitoon ja -kasvattamiseen liittyvää itsestäni ja omista tarpeistani luopumista.’"

Ihmisen omaan elämään liittyvät tarpeet – sosiaaliset, taloudelliset tai fyysiset – ovat aborttien toteuttajille tärkeämpiä kuin Jumalan lapselle äidin kohdussa antama elämä.

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Sano israelilaisille: Jos joku, kuka tahansa israelilainen tai muukalainen, joka asuu Israelissa, antaa lapsiansa Molokille, hänet rangaistakoon kuolemalla; maan kansa kivittäköön hänet. Ja minä käännän kasvoni sitä miestä vastaan ja hävitän hänet hänen kansastansa, koska hän on antanut Molokille lapsiansa saastuttaen minun pyhäkköni ja häväisten minun pyhän nimeni. Ja jos maan kansa säästää sitä miestä, joka antaa lapsiansa Molokille, niin etteivät he häntä surmaa, niin minä itse käännän kasvoni sitä miestä vastaan ja hänen sukuansa vastaan; hänet ja kaikki, jotka häntä seuraten ovat lähteneet haureudessa kulkemaan Molokin jäljessä, minä hävitän heidän kansastansa.’" (3. Moos. 20:1-5)

Jakeet 4-5 kertovat poikkeuksellisen vahvan tuomion lapsia uhraavalle: Jumala itse hävittää sellaisen, jos Herran kansa lapsentappajaa säästää.

Viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana on maassamme julmasti teurastettu yli 510000 lasta äitinsä kohtuun. Me suomalaiset kauhistelemme natsi-Saksan, Neuvostoliiton, Kiinan, Armenian, Ruandan, Kambodžan jne. kansanmurhia. Samanaikaisesti me itse toteutamme omassa maassamme laajamittaista ja veristä omien lapsiemme säälimätöntä teurastamista.

"Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat. Jos sanot: ’Katso, emme tienneet siitä’, niin ymmärtäähän asian sydänten tutkija; sinun sielusi vartioitsija sen tietää, ja hän kostaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan." (Sananl. 24:11-12)

Huomattava on se, että abortit ovat ensisijaisesti miesten synti. Meillä miehillä on ensisijainen vastuu siittämistämme lapsista. Erityisesti miehen velvollisuus on perheen päänä turvata ja suojella lapsen elämää. Me miehet olemme Jumalan edessä myös ensimmäisinä aborteista ja avioliiton ulkopuolisista lapsista tutkittavina ja tuomittavina.

Kaikkein suurin vastuu meillä miehillä on siitä, että lapsemme kuulevat Jumalan sanaa, tulevat kastetuiksi Jeesuksen omiksi ja saavat kasteensa mukaisesti Jumalan sanan äärellä ja uskoa tunnustavan seurakunnan keskellä oppia pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt meidän pitää. Meidän tehtävämme on kantaa vastuuta ja rukoilla, että lapset eivät pelastuisi ainoastaan ajallisesta tuhosta, vaan myös ja ennen kaikkea ikuisesta.

Kansamme kädet ovat veriset. Syyllisyytemme on yhteinen, ei se kuulu vain jollekin tietylle ihmiselämän tuhoamisessa mukana olleelle. Mutta sille, joka tunnustaa ja hylkää syntinsä Golgatan ristin juurelle, tarjotaan täydellistä anteeksiantoa ja armahdusta.

"Ristiinnaulittu ja kuolleista ylös noussut Herra Jeesus Kristus! Vaikuta sanasi ja Henkesi kautta meissä parannus. Anna totuuden tunnustamisen kautta tuleva synnintunto ja Sinun pyhän sovitusveresi kautta tuleva armontunto niille, jotka ovat olleet mukana toteuttamassa abortteja. Armahda meitä kaikkia, jotka emme ole nostaneet ääntämme puolustuskyvyttömiä puolustaaksemme."

Herramme Jeesuksen Kristuksen rakkaassa nimessä ja kalliissa maahan asti vuotaneessa sovitusveressä saat uskoa syntisi anteeksiannetuksi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Ihmisoikeusjärjestö Pro Life Suomi ry
Pj. Mika Ebeling
http://www.lopettakaatappaminen.tk/

Ituprojekti
http://www.ituprojekti.net/