Kirja-arvostelu:

KRISTUKSEN EHTOOLLISESTA – SUURI TUNNUSTUS

Martti Luther
Suomen Luther-säätiö 2006. 224s. Suom. Simo Kiviranta.

 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

 Concordia 3/2008


Tämä kirja on luterilaisille kristityille erittäin tärkeä. Se selvittää eron toisaalta roomalais-katolisen ja luterilaisen opin välillä ja ennen kaikkea luterilaisen ja reformoitujen eri ehtoollisoppien kanssa. Kirjaa lukiessa voi tehdä havainnon, että roomalais-katolisen ehtoollisopin kanssa ei käydä suuria vääntöjä, vaan nimenomaan uskonpuhdistuksen toisen siiven edustajien kanssa. Ilmi käy myös reformoidun ehtoollisopin kannattajien keskinäiset kiistat asetussanojen ymmärtämisessä. Kirja saattaa olla paikka paikoin vaikeaa luettavaa, mutta kannattaa nähdä vaivaa ja lukea tämä kirja kannesta kanteen. Luterilaisen ehtoollisopin perusta on Raamatussa ja nimenomaan ehtoollisen asetussanoissa, jonka pohjalle oppi rakentuu – ei muualla. Lutheria seuraten tunnustamme luterilaisina, että ehtoollisessa nautimme Kristuksen tosi ruumiin ja tosi veren, sillä Kristus itse sanoo: ”Tämä on minun ruumiini.” ja ”Tämä on minun vereni.”

Kirjasta käyvät hyvin esille vastaväitteet raamatullista ehtoolliskäsitystä vastaan. Ehtoollisen leipää ja viiniä pidetään vain vertauskuvallisesti Kristuksen ruumiina ja verenä tai jonkunlaisina merkkeinä Kristuksen ruumiista ja verestä. Kaikkivaltiaan Herran ei katsota voivan olla yhtä aikaa sekä ehtoollisessa todellisesti läsnä että taivaassa. Luther perustelee hienosti niin kieliopillisesti kuin teologisestikin, kuinka on eri asia väittää jonkun olevan jotakin kuin että se vain merkitsisi jotakin. Kristus esimerkiksi on Jumalan Karitsa eikä vain merkki tai vertauskuva Jumalan Karitsasta. Jos Kristus olisi vain karitsan merkki tai vertauskuva, silloin Kristuksesta tulisi karitsan määrittäjä eikä karitsasta Kristuksen määrittäjä. Lutherille oli tärkeä pitää kiinni ehtoollisen asetussanojen kirjaimellisesta ymmärtämisestä. Kristus on ehtoollisaineissa todella läsnä ja ehtoollinen on armonateria. Tästä opista uskonpuhdistajamme ei halunnut luopua. Älkäämme mekään luopuko! Suosittelen lämpimästi tämän kirjan lukemista ja mieluusti moneen kertaan.


Ville Melanen
TM, pastori                                        



Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus