PÄÄKIRJOITUS  Concordia 3/2008

Hannu Lehtonen
 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

Concordia 3/2008


Tässä lehdessä olevan pastori Jan Bygstadin kirjoituksen otsikko on provosoiva: karismaatikosta luterilaiseksi. Bygstad kertoo artikkelissa omista vaiheistaan. Hän oli nuoruudessaan mukana karismaattisessa liikkeessä. Se kristillisyys, jota hänelle näissä yhteyksissä opetettiin, johti kuitenkin eräänlaiseen burnouttiin, loppuun palamiseen. Uusi tie avautui Bygstadille erään lähetystyöntekijän välityksellä, joka johti hänet luterilaisen armo-opin lähteille.

Karismaattinen liike uskoo tuovansa uudistuksen perinteisiin kirkkoihin. Erittäin kuvaava termi näissä yhteyksissä on ”täysi evankeliumi”. Tähän ”täyteen evankeliumiin” sisällytetään ihmeet ja merkit, joiden uskotaan olevan Pyhän Hengen vaikuttamia. Tästä seuraa, että ristin sanaa (1. Kor. 1:18) on tavallaan täydennettävä. Samaa ajaa iskulause ”Jumalalla on enemmän annettavana”. Bygstad osoittaa Raamattu-perusteilla (2. Piet. 1:3; Ef. 1:3), että Raamattu opettaa toisin. 

Raamattu kehottaa kristittyjä koettelemaan ja arvioimaan sitä, mitä he kuulevat (esim. 1. Joh. 4:2-3). On hälyttävää, että karismaattisissa yhteyksissä on taipumus kieltää tämän opetuksen toteuttaminen. Näin tapahtuu, jos kritiikki torjutaan väittämällä sitä Pyhän Hengen arvostelemiseksi. Samaan liittyy teologisten kysymysten vähättely.  

Bygstad sanoo kirjoituksessaan jotakin hyvin keskeistä ja tärkeää Pyhän Hengen toiminnasta: ”Sanoma Pyhästä Hengestä kuuluu yhteen evankeliumin, ei lain, kanssa. Hengen tehtävä ei ole saada minua onnistumaan kristittynä, vaan kirkastaa Jeesusta (Joh. 16:16). Siksi minä täällä ajassa elän ristin alla, ja minun elämäni on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa (Kol. 3:3).

Karismaattisuudella on taipumus spiritualismiin ja subjektivismiin. Spiritualismi tarkoittaa kaikkia niitä hengellisen elämän muotoja, joiden perustus ei ole armonvälineissä, sanassa ja sakramenteissa. Tällöin Jumalan puhetta etsitään suoraan omasta sydämestä. Tätä on tavattu kutsua hurmahenkisyydeksi. Subjektivismi tarkoittaa sitä, että hengellinen elämä keskittyy omiin kokemuksiin ja elämyksiin. Tämä voi johtaa helposti ”kokemusorjuuteen”, ts. Jumala-suhteen kunnossaolemisen todisteeksi on saatava yhä uusia kokemuksia.

Luterilaisuus korostaa sitä, että pelastus on meidän ulkopuolellamme. Jeesus on valmistanut täyden pelastuksen kaikille meille täydellisellä kuuliaisuudellaan ja ristinkuolemallaan. Tämä valmis pelastus tulee meille ulkoapäin, sanan ja sakramenttien kautta. Se ei tule omasta sydämestämme. Silti tämä ei suinkaan merkitse kristillisyyttä, jossa ei koeta mitään. Mutta uskoa ei rakenneta kokemuksien vaan Jumalan sanan varmojen lupausten varaan.


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus