VALENTIN ERNST LÖSCHER
Katsaus hänen elämäänsä ja teoksiinsa  Osa 2

Löscher-suku voidaan johtaa takaisin uskonpuhdistuksen aikaan. Tuolloin kantaisä Johan oli kotikylässään yksi ensimmäisistä, jotka vakuuttuivat Lutherin sanoman totuudesta. Yksi tämän pojista otettiin jopa talonväkeen uskonpuhdistajan luona Mustassa luostarissa. Tämä on alku suurelle joukolle innokkaita luterilaisia Löscherin suvussa. Monista näistä tuli pappeja.⁸

Valentinin isä Caspar oli teurastajan poika. Hän kulki pitkän tien köyhästä opiskelijasta hyvin arvostetuksi professoriksi samoin kuin superintendentiksi itse Wittenbergissä. Hän opiskeli Leipzigissa kuuluisien teologien, Hülsemannin ja Carpzovin johdolla.⁹ Löscherin äiti, Salome Sittig, oli arvostetusta kirkollisesta suvusta. Hänen isänsä oli hovisaarnaajana Sachsen-Merseburgin ruhtinashuoneessa, joka ei ollut kovin huomattava.¹⁰

Valentin Ernst -pojasta tuli kuitenkin kaikkein kuuluisin Löscher-suvussa. Hän syntyi Sondershausenissa 29.12.1673 ja oli vanhin monista sisaruksista.¹¹ Hän kävi vähän aikaa koulua Erfurtissa ja sen jälkeen pääasiallisesti Zwickaussa. Siellä tunnettu opettaja Christian Daum otti erityisesti huolehtiakseen nuoresta Löscheristä.¹² Valentin herätti suurella kiinnostuksellaan opiskeluun ja epätavallisilla tiedoillaan varhain huomiota. Daum neuvoi häntä jo varhain aloittamaan materiaalin keräämisen tuleviin tieteellisiin tutkielmiin. Löscher tarttui tähän ja aloitti joukon suuria teoksia, joista monia ei tietysti koskaan voitu saattaa päätökseen.¹³

Riittävän monet tulivat kuitenkin julkaistuiksi niin, että Löscher varhain herätti yleistä huomiota. Hänen opiskeluaikanaan näyttää isällä olleen tiettyjä vaikeuksia kyetä ohjaamaan hänen mielestään liian innokasta ja varhaiskypsää poikaa. Mutta ei ollut mahdollista pidättää nuorta tutkijaa kirjoistaan, joiden parissa hän työskenteli yötä päivää.¹⁴

Vuonna 1687 isästä tuli superintendentti ja teologian professori Wittenbergin yliopistossa. Samanaikaisesti kirjoitti 14-vuotias poika seikkaperäisen Ateenan kaupungin historian, joka herätti suurta ihailua yliopistossa. Isän huolestuneisuus kasvoi. Hän määräsi, että pojan tuli opiskella syvemmin klassisia kreikkalaisia ja latinalaisia kirjoittajia, ennen kuin hän sai julkaista mitään lisää. Mutta Valentin Ernst tahtoi tulla monen alan tietäjäksi. Hänen elämänhalunaan oli työ, joka sisälsi uutteria tutkimuksia epätavallisen suuressa joukossa aineita.¹⁵

Samaan aikaan kutsuttiin Spener ylihovisaarnaajaksi Dresdeniin. Siellä hän rohkeni arvostella vaaliruhtinas Johan Georg III:tta siitä, että tällä oli paljon rakastajattaria. Tämän jälkeen järjestettiin pian niin, että Spener sai kutsun Berliinin "puritaanisempaan" hoviin.¹⁶ Leipzigissa piti Christian Thomasius, Pufendorffin oppilas, luentoja saksaksi, mikä herätti suurta huomiota.¹⁷ Toinen tunnettu henkilö vaaliruhtinaallisesta Saksista, Gottfried Wilhelm Leibnitz, vaikutti samaan aikaan uraauurtavasti Hannoverissa.¹⁸ Hovin vaaliprinssi, tuleva vaaliruhtinas August (Väkevä), teki tähän aikaan ratsain matkan Ranskaan, Espanjaan, Portugaliin, Italiaan ja Itävaltaan. Tämä matka sai aikaan, että katolilaisuus näyttäytyi hänelle yhä houkuttelevampana.¹⁹

Wittenbergin yliopistossa Valentin opiskeli ankaran puhdasoppisten opettajien, Deutschmannin, Hannekenin, Waltherin ja isänsä Caspar Löscherin johdolla. Hänen mieliaineensa oli klassinen kirjallisuus ja ennen kaikkea historia, kun taas isän suureksi suruksi hän ei osoittautunut erityisen kiinnostuneeksi teologiasta.²⁰

Tähän aikaan alkoivat pietistiset kiistat, joissa Wittenbergin tiedekunta omaksui hyvin kriittisen kannan Speneriä ja hänen seuraajiaan kohtaan. Ennen kaikkea Spenerin kiliasmi (oppi tuhatvuotisesta valtakunnasta) ja hänen välinpitämätön asenteensa radikaalipietismiä kohtaan nähtiin vakavaksi poikkeamiseksi puhdasoppisuudesta.²¹

Vuonna 1692 Löscher suoritti maisterintutkintonsa, johon kuului tieteellinen väittely isän johdolla. Järjestettyään kirjastonsa Zwickauhun hän aloitti akateemiset luentonsa, jotka saivat suuren suosion. Wittenberg oli tuolloin jo kauan sitten menettänyt aiemman asemansa suosituimpana yliopistona. On sen tähden vaikuttavaa saada tietää, että nuori Löscher kokosi kuitenkin luennoilleen yli 200 kuulijaa. Hän luennoi aluksi enimmäkseen filosofisista aiheista ja käsitteli siinä uudempaa oppihistoriaa. Oleskellessaan pitkään Jenassa hän oppi tuntemaan luterilaiset professorit Bechmannin, Baierin ja Sagittariuksen ja kiinnostui näiden välityksellä ensimmäistä kertaa vakavissaan teologiasta.²²

Numismatiikassa (rahatiede) Löscher oli jo tunnustettu asiantuntija, ja hän väitteli 1695 rahan merkityksestä teologialle (!). Hänet otettiin sen perusteella asessoriksi filosofiseen tiedekuntaan.²³ Suuri akateeminen matka (peregrinatio academica) jatkui sitten Hampuriin, jossa hän oli pitkähkön ajan ja oppi tuntemaan oppineen ja kiistellyn teologin, J. F. Mayerin, tiukan antipietistin, joka oli ollut aiemmin professorina Wittenbergissä.²⁴ Hollannissa Valentin tapasi joukon johtavia reformoituja teologeja, jotka edustivat universalistista suuntausta. Hän sai kaikkialla hyvän vastaanoton, kun huhu oppineesta nuorukaisesta oli jo levinnyt ympäriinsä kirkollisessa ja akateemisessa maailmassa. Ludvig XIV:n sota esti kuitenkin Löscheriä vierailemasta Ranskassa. Hän matkusti sen sijaan Kööpenhaminan luterilaiseen hoviin, jossa hänestä tuli hyvä ystävä Francken, kuninkaan henkilääkärin, kanssa. Reformoitu la Placette valitti kuitenkin sitä, että hänen mielestään nuori Löscher oli liian itsetietoinen, minkä hän toisti myös julkisessa kirjoituksessa. Hän katsoi, että Löscherin kattava ohjelma tuleville kirjojen julkaisemisille oli liian kunnian- ja maineenhimoinen.

Paluumatkalla Löscher kävi tapaamassa kuuluisaa puhdasoppista teologia, Johann Fechtiä, Rostockissa. Sitä vastoin hän ei käynyt tapaamassa Speneriä Berliinissä, joka oli hänen matkallaan viimeinen paikka, jossa hän viipyi pitempään.²⁶

8. Engelhardt 1856, s. 40, Blanckmeister 1920, s. 1-6.

9. Isä kuvataan "kuuluisaksi Caspar Löscheriksi", Walther 1856, s. 299. Tholuck kertoo vanhan Caspar Löscherin erittäin mielenkiintoisesta kirjeestä ylihovisaarnaaja Pippingille vuonna 1710. Se antaa hyvän käsityksen siitä, miten hän arvioi ajan tilannetta. Tholuck 1852, s. 291-294.

10. Avioliiton ja huomattavan kirkollisen aseman perusteella voidaan vetää johtopäätös, että Löscher lienee ollut melkoisen varakas. Suunnaton kirjasto ja rahakokoelma monine harvinaisuuksineen viittaa myös tähän. Kirjojen myynti Löscherin kuoleman jälkeen tuotti lähes 15000 taaleria. Friese 1964, s. 203.

11. Blanckmeister seuraa perinteistä ajoitusta, kun taas Greschat ilmoittaa syntymäpäiväksi 8.1.1674. Ristiriitaa ei kuitenkaan ole, koska Greschat laskee uuden kalenterin mukaan, joka otettiin Saksissa käyttöön vuonna 1700. Tuona vuonna helmikuun 18. päivää seurasi välittömästi maaliskuun 1. Perinteinen ajoitus perustuu kirjalliseen tietoon Löscherin vävyltä, joka viittaa Löscheriin itseensä. Tietoa tukee myös isä. Protestantit vastustivat gregoriaanista kalenteriuudistusta, mikä selittää Löscherin pitäytymisen vanhaan ajoitukseen. Blanckmeister 1920, s. 6. Greschat 1973, s. 21.

12. Christian Daumia (1612-87), Zwickaun latinakoulun rehtoria, kuvaillaan hyvin huomattavaksi tutkijaksi, jonka erikoisalaa olivat klassiset, itämaiset ja uudet kielet, "eläväksi kirjastoksi". Friese 1964, s. 11.

13. Walther on saanut Heinsiuksen kirkkohistoriasta tiedon, että Daumilla oli tapana kehottaa oppilaitaan ahkerien mehiläisten tavoin keräämään varhain materiaalikokoelmia tuleviin teoksiinsa. Walther suhtautui positiivisesti keräämiseen sinänsä, mutta kriittisesti siihen, että tämä tapahtuisi silmällä pitäen tulevaa julkaisemista. Walther 1856, s. 300.

14. Blanckmeister 1920, s. 9.

15. Blanckmeister 1920, s. 10, Greschat 1971, s. 24ss.

16. Naumann 1994, s. 138, Blanckmeister 1906, s. 234-242, Greschat 1971, s. 24, Kobuch 1988, s. 90s.

17. Luennoilla oli sekä muodon että sisällön suhteen vallankumouksellinen vaikutus paljon Leipzigin rajojen ylitse. Greschat 1971, s. 123. Dorner vihjaa Thomasiuksen käyttäneen saksaa sen vuoksi, että hän oli huono latinisti eikä tieteellisesti kovinkaan perusteellinen. Mutta hänen hienostunut, ranskalaisvaikutteinen satiirinen tyylinsä teki hänestä pelätyn vastustajan. Dorner 1867, s. 679.

18. Leibniz vaikutti väsymättömästi poliittis-kirkollisella alueella pyrkien saamaan aikaan unionin. Hän toivoi, että paavi panisi Tridentinumin toistaiseksi pois voimasta odotettaessa katolilaisten ja protestanttien välistä opillista sopimusta. Kun nämä yritykset yhteistyössä apotti Molanuksen kanssa epäonnistuivat, tuli hänen päämääräkseen sen sijaan pyrkiä yhdistämään luterilaiset ja reformoidut. Dorner 1867, s. 687.

19. Matka tapahtui 1687-89. Naumann 1994, s. 139.

20. Tholuck 1852, s. 297, Engelhardt 1856, s. 51s.

21. Tässä yhteydessä tuodaan yleensä pelottavana esimerkkinä esille Deutschmannin laatima tiedekunnan lausunto, jossa luetellaan 263 Spenerin harhaoppia. Tholuck 1852, s. 283.

22. Engelhardt 1856, s. 54s. Erään Tholuckin M. Starkilta – vuorineuvokselta ja (yhden Löscherin perustaman) tieteellisen seuran puheenjohtajalta – saaman tiedon mukaan olisi Löscher luennoinut 13 (!?) tuntia päivittäin useille sadoille kuulijoille. Tholuck 1852, s. 298. Tholuck suhtautuu skeptisesti tietoon, ja se on kyllä syytäkin kuvata tarkoitushakuiseksi.

23. Engelhardt 1856, s. 56.

24. Tholuck, joka kuvailee Mayerin elämää synkin värein, myöntää kuitenkin vastahakoisesti Mayerin suuren lahjakkuuden: "kunpa hän vain olisi käyttänyt sellaista väsymätöntä toimeliaisuutta yksin Jumalan kunniaksi!" Tholuck 1852, s. 234-262, 271-277. Kaarle XII arvosti suuresti samaa Mayeria. Hägglund 1966, s. 311s.

25. Engelhardt 1856, s. 57s., 61.

26. Engelhardtin ym. mielestä herättää huomiota, että Löscher ei käynyt tapaamassa Speneriä, kun hän kuitenkin tapasi monia reformoituja teologeja. Engelhardt 1856, s. 58. Greschat kääntyy päättäväisesti tätä kirjallisuudessa tavallista käsitystä vastaan. Matkan tarkoituksena oli solmia kontakteja humanististen oppineiden kanssa, ja sellaiseen yhteyteen Spener ei kuulunut. Greschat 1971, s. 30.

KIRJALLISUUTTA

Franz Blanckmeister, Der Prophet von Kursachsen. Valentin Ernst Löscher und seine Zeit. Dresden 1920.

Isaac August Dorner, Geschichte der protestantischen Theologie, besonders in Deutschland, nach ihrer principiellen Bewegung und im Zusammenhang mit dem religiösen, sittlichen und intellectuellen Leben betrachtet. 2. unveränd. Aufl. München.

Moritz von Engelhardt, Valentin Ernst Löscher nach seinem Leben und Wirken. Ein geschichtlicher Beitrag zu den Streitfragen über Orthodoxie, Pietismus und Union. 2. Aufl. Stuttgart 1856.

Hans Friese, Valentin Ernst Löscher. Berlin 1964.

Martin Greschat, Zwischen Tradition und neuem Anfang. Valentin Ernst Löscher und der Ausgang der lutherischen Orthodoxie. Witten 1971.

Bengt Hägglund, Teologins historia. En dogmhistorisk översikt. Lund 1966.

Agatha Kobuch, Zensur und Aufklärung in Kursachsen. Ideologische Strömungen und politische Meinungen zur Zeit der sächsich-polnischen Union (1697-1763). Weimar 1988.

Günter Naumann, Sächsische Geschichte in Daten. Münschen 1994.

August Tholuck, Der Geist der lutherischen Theologen Wittenbergs im Verlaufe des 17. Jahrhunderts, theilweise nach handschriftlichen Quellen. Hamburg-Gotha 1852.

Carl Ferdinand Wilhelm Walther, Lutherisch-theologische Pfarrers-Bibliothek. Ur Lehre und Wehre, oktober 1856 (Kyseisessä artikkelissa ei ole tekijän nimeä, mutta kaikesta päättäen se on Waltherin itsensä kirjoittama). u. o.