JEESUS ON HYVÄ PAIMEN

Arne Olsson, piispa, Mellerud, Ruotsi
 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

 Concordia 1/2008


”Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Minä vien ne pois kansojen seasta ja kokoan ne muista maista, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, puronotkoissa ja kaikissa maan asuttavissa paikoissa. Hyvillä ruokamailla minä niitä kaitsen, ja Israelin korkeilla vuorilla on niillä oleva laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella, ja lihava ruokamaa niillä on oleva Israelin vuorilla. Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.” (Hes. 34:11-16)

”Näin sanoo Herra.” Nämä ovat tekstin ensimmäiset sanat profeetta Hesekielin kirjan 34. luvusta. Profeetta ei tuo esille omia ajatuksiaan. Hän välittää Herran sanan. Näin sanoo Herra! Jos profeetat ja apostolit olisivat tulleet omine ajatuksineen, ei Raamattu olisi ollut pyhä kirja, ”pyhä Kirjoitus”. Ei, he puhuivat Jumalan sanan. Olivathan he Jumalan lähettiläitä. He olivat Hänen suunsa. He olivat saaneet tehtäväksi puhua Herran sanan. Se, joka kuulee teitä, kuulee minua, sanoi Jeesus apostoleille. Siksi Raamattu on Jumalan sana ihmisille kaikkina aikoina, myös meille tänä päivänä.

Mitä Herra sanoo meille tässä jumalanpalveluksessa? Herra puhuu meille itsestään Paimenena ja meistä lampaina. Hän osoittaa, että Hän ottaa täyden vastuun laumastaan ja antaa sille, mitä se tarvitsee. Lauma on Hänen Kirkkonsa.


Herra ottaa vastuun laumastaan, Kirkostaan.


I. Herra kokoaa laumansa


Lauma hajotettiin pilvisenä ja pimeänä päivänä pilven ja pimeyden päivänä. Silloin kaikki jättivät hänet ja pakenivat. Näin sanotaan apostoleista ja muista opetuslapsista, kun Jeesus otettiin kiinni Getsemanessa. Yksin täytyi Jeesuksen mennä ristille. Kukaan muu ei voinut kulkea sitä tietä perille saakka. Vaikka jotkut olivat ristin luona, eivät he voineet auttaa Häntä. Suuressa sovitustyössä ei kukaan voinut tehdä mitään paitsi Jeesus. Mutta Hän kykeni. Hän kykeni sen tähden, että Hän oli täydellinen. Hän ei ollut ainoastaan ihminen, Hän oli myös Jumalan Poika. Hänen tekonsa Golgatan ristillä oli täydellinen. ”Hän täytti sen, mihin me olimme velvolliset, ja tuli meidän vanhurskaudeksemme.”

Kun Kristuksen työ ristillä täytettiin, pakenivat opetuslapset. Lauma hajotettiin. Lauma oli ilman Paimenta. Oli yö ja pimeä, pilven ja pimeyden päivä Jeesuksen opetuslapsille ja ystäville.

Mutta Paimen johtaisi hajotetut lampaansa. Hajotettu lauma tuli jälleen paimenensa luo. Tai oikeammin sanottuna Paimen tuli laumansa luo. Opetuslapset eivät itse voineet löytää Häntä. Jeesus löysi Marian, kun tämä seisoi haudan luona ja itki. Jeesus löysi Kleopaksen ja hänen matkatoverinsa Emmauksen tiellä. Niin, hän löysi heidät kaikki lupauksensa mukaisesti: ”...minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen.”

Tätä kokoamista Herra tekee jatkuvasti sukupolvesta sukupolveen. Tulee pimeitä päiviä, pilven ja pimeyden päiviä, jolloin lampaat hajotetaan. Yksi toisensa jälkeen pettää. Herra ei voi luottaa pyhiinsäkään. Pimeyden voimat ovat toiminnassa. Perkele tekee kaiken voitavansa hajottaakseen Jeesuksen opetuslapset. He antavat niin helposti hajottaa itsensä.

Vaikeinta on silloin, kun laumaan tulee vääriä paimenia. Väärät julistajat tunkeutuvat Kristuksen Kirkkoon. He eivät ole Herran lähettämiä, he eivät puhu Jumalan sanaa. He tulevat omassa nimessään. Näin oli profeetta Hesekielin aikana. Voimme lukea siitä 34. luvun alusta. Väärät paimenet eivät pitäneet huolta lampaista. Ne eivät ottaneet vastuuta niistä. Lampaat eivät saaneet sitä hoitoa, jota ne tarvitsivat voidakseen elää yhdessä Herran hoidossa. Seurauksena oli, että lauma hajotettiin.

Siellä missä Jumalan sanaa ei julisteta puhtaasti ja pyhiä sakramentteja ei hoideta oikein, lauma hajoaa. Siellä Kristuksen Kirkko menee hajalle. Me olemme Paimenen lampaita, me olemme Jeesuksen opetuslapsia. Me tarvitsemme koko Jumalan sanan, sekä Jumalan lain että Jumalan evankeliumin, Jumalan vaatimukset ja Jumalan lupaukset. Jos hyvällä Paimenella on hyviä alipaimenia papeissaan, silloin tulee sielunhoitoa ja paimenhoitoa. Jos oikeaa paimenhoitoa ei anneta, ei laumaa ajan mittaan voida pitää koossa. Se hajoaa. Kukin meistä menee omalle taholleen. Kaikkein tärkein lyödään laimin: rakentaa uskonsa ja elämänsä ainoan varman perustuksen, Jeesuksen Kristuksen ja hänen sovituksensa, varaan. Silloin kirkosta tulee liike tämän maailman rajojen sisäpuolella, järjestö, mutta ei Kristuksen Kirkko ainoan Herransa, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa.

Jos näin käy, tarttuu lammas ennemmin tai myöhemmin orjantappurapensaikkoon. Se joutuu kadoksiin. Opetuslapsi on kadottanut autuaaksitekevän uskon. Opetuslapsi ei voi itse löytää tietä takaisin. Mikä onni silloin, että Herra itse etsii kadonnutta

Näin Hyvä Paimen menettelee myös meidän aikanamme. Hänet korotettiin ristille, että Hän vetäisi kaikki luoksensa. Hän antaa Pyhän Henkensä kutsua. Tulkaa sillä kaikki on nyt valmiina! Tulkaa, täällä on vielä tilaa! Sitä, joka minun luokseni tulee, minä totisesti en heitä ulos! Herra se on, joka etsii hajotetut. Mutta se, joka on joutunut eksyksiin, voi tehdä vastarintaa eikä tahtoa tulla. Herra ei pakota ketään. Mutta autuas se, joka ei vetäydy, kun Herra kokoaa laumansa ja tahtoo rakentaa Kirkkoansa.

Erityisellä tavalla Herra pyrkii kokoamaan laumansa omana päivänään, Herran päivänä, sunnuntaina. Jumalanpalveluksessa, yhteisessä rukouksessa, yhteisessä Jumalan sanan kuulemisessa, Pyhässä Ehtoollisessa, palvonnassa ja ylistyksessä hoitaa Herra seurakuntaansa. Silloin voi tulla elämä, elämä Kristuksen ylösnousemuksen voimassa. Ja Herra saa koota laumansa yhteen pyhään ja apostoliseen Kirkkoon [kirkoksi?].

Menemme eteenpäin:

II. Herra vie laumansa hyville laitumille.


”Hyvillä ruokamailla minä niitä kaitsen, ja Israelin korkeilla vuorilla on niillä oleva laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella, ja lihava ruokamaa niillä on oleva Israelin vuorilla. Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra.”

Millaisia laitumia? Laitumet korkeilla vuorilla? Eikö paras laidun ole tasangoilla? Vuorilla on suuri merkitys Raamatussa. Kaksi tunnetuinta ovat Siinain vuori ja Golgatan kukkula. Herra vie seuraajansa vuorille.

Siinain vuori on se vuori, jossa Jumala antoi kansalleen kymmenen käskyä. Siellä Herra astui alas savussa ja pilvessä ja julisti pyhän tahtonsa. ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” (2. Moos. 20:2) Ja sitten seurasivat muut käskyt. Sinun pitää! Sinä et saa! Käskyt on annettu kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Myös meille. Siellä Jumalan pyhässä tahdossa on välttämätön laidun laumalle. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, yli kaiken! Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi! Se, joka on alkanut seurata Herraa, saa halun pitää Jumalan käskyt. Silloin me näemme, mikä on oikein ja mikä väärin. Silloin me tahdomme totella Jumalaa kaikessa. Annan koko sydämeni. Elän Herralle ja kanssaihmisilleni. Jos kaikki muut jättävät sinut, minä en sinua jätä. Silloin on helppo luvata olla kristitty sataprosenttisesti.
Mutta sitten tuli päivä – voimme kokea sen pilven ja pimeyden päivänä – jolloin me saamme kokea: se ei onnistu! Sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee; sitä pahaa, mitä minä en tahdo, sitä minä teen. Ilo siitä, että saa olla Jeesuksen opetuslapsi, katoaa. Tulee pimeää. Mitä enemmän koetan elää pyhää elämää, sitä enemmän näen, millaista sydämessäni on. Näen syntiturmelukseni. Minä menehdyn.

Millaisen lihavan laitumen Herra antoi minulle pyhällä Siinain vuorella? Se oli välttämätön laidun, jonka nimenä on valaisu lain kautta. Että meistä tulisi jotain Kristuksen laumassa, Kristuksen Kirkossa, täytyy Herran saada osoittaa meille, millaisia me olemme luonnostamme. Se ei ole mikään kaunis näkymä, mutta se on välttämätön. Kun me olemme siellä, emme saa vetäytyä pois. Tämä on näet osa Hyvän Paimenen etsiessä poisjuossutta lammasta. Paimen kokoaa laumaansa. Me voimme kokea sen päinvastaiseksi, mutta meidän tulee antaa Jumalan lain saada paljastaa meidät, niin että me näemme totuuden siinä, että me olemme syntisiä.

Sitten Paimen johtaa meidät Golgatalle. Siitä, mitä Herra antaa meille siellä, on meitä muistutettu Pitkänperjantain ja Pääsiäisen sanomassa. Täällä me emme kohtaa Jumalan lakia vaan täydellisen Evankeliumin syntisen Vapahtajasta. 

Siinailla Herra sanoo: Sinun tulee olla täydellinen kaikessa. Golgatalla Herra Jeesus sanoo: Sen, mitä sinun tulisi tehdä, olen minä tehnyt. Sinä saat täydellisen anteeksiantamuksen, kun tulet minun luokseni sen tähden, että minä olin täydellinen teossani. Tämä on Evankeliumi. Ilosanoma syntisille, jotka ovat nähneet itsensä ja antaneet lain tuomita itsensä. Olet saanut armon ilmaiseksi. Jeesuksen tähden.

Tälle armon Golgatalle tahtoo Paimen johtaa kaikki lampaansa. Siellä on lihava laidun, joka täyttää armolla armon päälle. Täällä ei minulta mitään puutu. Täällä saan levätä vihreillä niityillä. Täällä löydän levon. Silloin pätee lupaus: Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä Jeesus on minun kanssani; Paimenen vitsa ja sauva minua lohduttavat (vrt. Ps. 23:4)

Näillä kahdella vuorella, Siinailla ja Golgatalla, on välttämätön laidun Kristuksen laumalle. Sinne Herra johtaa meidät, kun me kuulemme ja luemme Jumalan sanaa ja kun me vietämme jumalanpalvelusta Hengessä ja totuudessa. Tänne kokoaa Paimen laumansa ja ruokkii sen. Tänne kokoaa Kristus Kirkkonsa ja johtaa sitä oikeita teitä nimensä tähden.

Millaisen tappion kärsivätkään kaikki ne, jotka eivät tahdo antaa johtaa itseään Siinaille ja Golgatalle. Herra tahtoo vetää kaikki luoksensa. ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa”. Älkäämme seiskö estäen Herran tiellä, kun Hän tekee tämän. Tehkäämme sitä vastoin kaikkemme, että mahdollisimman monet saavat mahdollisuuden kuulla Paimenen kutsuvaa ääntä.
 
Jos me annamme johtaa itsemme sinne, minne Herra tahtoo johtaa meidät, ja kokoonnumme Herran ympärille, ts. Jumalan sanan ja sakramentin ympärille, niin silloin me olemme mukana Hyvän Paimenen laumassa. Olemme hänen paimenhoitonsa alaisina [paimenhoidossaan]. Hän on luvannut taistella meidän puolestamme ja varjella meidät, niin että me saamme säilyttää uskon ja seisoa lujina hänet tunnustaen.

Katsomme eteenpäin kohti sitä päivää, jolloin Kristus yksin on Paimen. Silloin kaikkien polvien pitää notkistua Hänen edessään ja kaikkien kielien tunnustaa, että Jeesus Kristus on Herra [vrt. Fil. 2:10-11] Silloin on tullut yksi lauma ja yksi Paimen. Silloin Paimen on koonnut valmiiksi. Silloin lauma on pelastettu iäksi. Silloin Kristuksen taistelevasta Kirkosta maan päällä tulee juhliva Kirkko taivaassa.

Herra tahtoo, että sinäkin olet mukana siellä. Autuas olet sinä, joka otat vastaan Hänen paimenhoitonsa Hänen oikeassa Kirkossaan täällä maan päällä. Ja olet uskollinen Häntä kohtaan, mitä ikinä tapahtuu ja mitä ikinä ihmiset sinulle tekevät. Sinun tulee tietää, että kun Kristus on sinun Paimenesi, ei sinulta voi puuttua mitään. Hän antaa sinulle sen, mitä sinä tarvitset pelastustasi varten täällä ajassa ja iankaikkisuudessa.

Aamen.


Saarna Markus-koinooniassa Helsingissä 22.4. 2007. Suomennos: Hannu Lehtonen.



Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus