”Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti.”

 (Ps. 113:2)

F. G. Hedberg
 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

 Concordia 6/2007


Näin kiitti ja ylisti uskova seurakunta jo vanhan liiton aikana Herraansa, Israelin Jumalaa, kaikista hänen armollisista ja jaloista teoistaan, joita hän jo silloin teki ja osoitti omillensa. Jo yksin psalttarissa on neljäkymmentä sellaista psalmia, joissa Herran kiitos ja ylistys kaikuu ja joita sen perusteella kutsutaan kiitospsalmeiksi. Kuitenkaan ei meidän Jumalamme ja Herramme ääretön armo ja ihmisrakkaus vielä silloin ollut kaikessa kirkkaudessaan ilmaantunut, niin kuin nyt. Uuden liiton aikana on meillä kristityillä sanomattoman paljon suurempi syy kiittää Herraa. Sillä Jumalamme ja Vapahtajamme hyvyys ja rakkaus ei ollut ensimmäisen, vanhan liiton aikoina niin ihmisten lapsille ilmoitettu kuin nyt uuden liiton päivinä evankeliumin saarnassa, taivaasta lähetetyn Pyhän Hengen kautta. Sillä me tiedämme nyt, että Jumala on rakastanut koko syntistä maailmaa niin, että hän antoi ainoan Poikansa ristin kuolemaan meidän kaikkien edestä, jotta kuka ikinä häneen uskoo, se ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän, Joh. 3:16. Tämä uuden liiton käsittämätön ihme, Jumalan äärettömän armon ja ihmisrakkauden salaisuus, johon enkelitkin haluavat katsahtaa ja jota he niin äänekkäästi kiittävät ja ylistävät, että heidän ylistyksensä kerran tuona siunattuna jouluyönä kuului alas aina maahan asti. Jos nyt muinoinen Israel ei lakannut kiittämästä Jumalaa siitä, että se oli Mooseksen käden kautta vapahdettu maallisesta orjuudesta, kuinka paljoa enemmän tuleekaan meidän ylistää ja kiittää Jumalaa, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, joka rakkaan poikansa kautta on vapahtanut meidät hengellisestä ja iankaikkisesta orjuudesta, nimittäin kaikista synneistämme, kuolemasta ja perkeleen vallasta! Sillä nyt on tämä ennustus toteutunut: ”Sinun vankisi minä sinun liittosi veren tähden päästän pois vedettömästä kuopasta” (Sak. 9:11). Mutta epäuskoinen sydän ei tunne Herran tekoja eikä sen tähden voi ylistää eikä kiittää häntä. Joka ei ota lahjaa vastaan eikä tiedä mitään siitä, kuinka hän ikinä siitä kiittäisi? Sen tähden ei Herra, meidän Jumalamme saakaan mitään kiitosta epäuskoiselta maailmalta. Mutta me olemme oppineet tuntemaan sen rakkauden, jolla Jumala meitä rakastaa, ja uskomaan siihen. Kaikukoon siis hänen kiitoksensakin sydämestämme ja huuliltamme!

Kiitä Herraa, laupeutensa/ Säilyy aina, iäti!/ Kiitä Herraa – totuutensa,/ Muu kun vaihtuu, kestääpi/ – Kiittäkää, ylistäkäätte/ Häntä läsnä, kaukana,/ Autuudesta riemuitkaatte,/ Suuri on hän armossa.


F. G. Hedberg, Elämä sanoja, s. 369. Helsinki 1935. SLEY.


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus