PÄÄKIRJOITUS  Concordia 2/2007

Hannu Lehtonen
Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

Concordia 2/2007


Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”He erottavat teidät synagoogasta.” (Joh. 16:2) Synagoogasta erottaminen oli juutalaisten synagoogaseurakunnan kirkkokurin kovin muoto. Johanneksen evankeliumi kertoo, että tätä käytäntöä alettiin soveltaa Jeesukseen uskoviin ihmisiin vielä Jeesuksen vaeltaessa maan päällä. Synagoogasta erottaminen on aikojen saatossa saanut erilaisia muotoja.
                                                   
Olemme evankelis-luterilaisessa kirkossa tulleet siihen tilanteeseen, että aletaan puhua Raamattuun pitäytyvien pastoreiden erottamisesta. Kirkon jäsenyydestähän ei ketään voi erottaa, mutta pappi voidaan erottaa virastaan joko määräaikaisesti tai kokonaan.

Viime syksyn piispainkokouksessa piispat tavallaan hautasivat kirkolliskokouksen ponnen vuodelta 1986. Sitä ei enää haluta muistaa, vaan esitetään syytöksiä syrjinnästä ja työtehtävien laiminlyömisestä. Merkillisesti jää sivuun tasa-arvolain toinen pykälä, joka sanoo: ”Tämän lain säännöksiä ei sovelleta: evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan.”

Kirkon johtajien linjaus lähenee paavilaisuutta. Piispat korostavat yhä enemmän kirkon järjestystä ja vaativat kaikilta ehdotonta kuuliaisuutta sitä kohtaan. Muistamme, miten Luther aikoinaan poltti katolisen kirkon kanonisen lain. Hän osoitti, että kirkon ylin kirja on ja tulee olla yksin pyhä Raamattu. Kristuksen kirkko tunnustautuu oikeaan opetukseen mutta hylkää ja tuomitsee väärän Jumalan sanan perusteella.

Jeesus sanoo: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh. 8:31-32) Juuri Jeesuksen sanoissa pysymisessä meillä on vapaus. Mutta ihmisopit vain orjuuttavat. Oikea kuuliaisuus on kuuliaisuutta Jumalan sanaa kohtaan. Tarkatkaamme mitä Luther sanoo: ”Kristus siis sitoo seurakunnan omaan sanaansa, antaen sen siksi tuntomerkiksi, jolla on koeteltava ja josta on tunnettava, onko sillä se, opettaako ja saarnaako se sitä ja tekeekö se sen mukaisesti kaiken rakkaudesta Kristukseen. Sieltä, mistä tällaista löydät, olet totisesti tavannut seurakunnan; sinä olet velvollinen olemaan sille kuuliainen ja sinun pitää epäilemättä päättelemän Jumalan itsensä Siinä asuvan, sen kautta puhuvan ja vaikuttavan.”

”Älä pelkää, sinä piskuinen lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” (Luuk. 12:32)



Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus