Tänä syksynä tuli kuluneeksi kaksikymmentä
vuotta siitä, kun evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous
avasi pappisviran naisille. Tällä ratkaisullaan kirkko julisti,
että pappisvirkaa voidaan muuttaa tarpeen mukaan. Kun tälle
tielle on lähdetty, on loogista, että jatkoa seuraa. Tänä
vuonna kirkkohallitukselta tuli julkisuuteen virkatyöryhmän mietintö,
jossa ehdotetaan periaatteellisesti hyvin suuria muutoksia kirkkolakiin.
Näiden ehdotusten ajatuksena on sisällyttää käytännössä
nykyinen työsopimuslaki kirkkolakiin. Siten pappisvirasta tulisi
työsopimuslain alainen aivan kuten mikä tahansa maallinen palvelusuhde.
Samankaltainen prosessi on käynnissä myös ortodoksisessa
kirkossa.
Konkreettisesti tämä ehdotus sisältää
mm. seuraavia asioita: kaikki virkasuhteet tulevat määräaikaisiksi
tai toistaiseksi voimassa oleviksi, kurinpitomenettely pappien, kanttorien
ja lehtorien osalta kumotaan ja sen tilalle tulee irtisanomismenettely,
koeaika virkaan valituille, syrjintäkielto eli työnantaja
ei saa syrjiä viran hakijaa mm. sukupuolisen suuntautumisen, uskonnon,
tai mielipiteen takia. Ehdotus puhuu myös muun muassa kilpailevasta
toiminnasta.
Kirkolliskokouksen päätös 1986 alisti pyhän
Raamatun yhteiskunnallisen ideologian alaisuuteen. Edellä lyhyesti
kuvailtu kirkkohallituksen ehdotus on linjassa tämän kanssa,
sillä siten papeista tehtäisiin kunnallisvirkamiehen kaltaisia
virkailijoita.
Kun kirkon virkaa lähdetään muuttelemaan ihmisjärjen
mukaan, lähdetään vaaralliselle tielle. Kirkon virka
on Kristuksen asettama, eikä meillä ole oikeutta sitä
muutella. On myös syytä pitää mielessä Augsburgin
tunnustuksen sana, jonka mukaan kirkon virka on asetettu vanhurskauttavan
uskon saamista varten. On kysymys hyvin vakavista asioista.
Martin Chemnitz, uskonpuhdistuksen toinen Martti, muistuttaa
meitä Kristuksen asettaman viran siunatusta merkityksestä:
”Tärkeintä virassa on, että Jumala tahtoo olla läsnä
siinä Pyhällä Hengellään, armollaan ja lahjoillaan.
Hän tahtoo toimia vaikutuksellisesti sen välityksellä.”
Apostoli Paavali lausuu: ”Mutta kuinka he huutavat avuksensa
sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen,
josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole
julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?
Niin kuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää
sanomaa julistavat!" – – Usko tulee siis kuulemisesta,
mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room. 10:14-15, 17) ”Valvo
itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä
jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua
kuulevat.” (1. Tim. 4:16)
|