VIINIPUU JA OKSAT

Fredrik Sidenvall, kirkkoherra, Frillesås, Ruotsi
Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

 Concordia 4/2006

”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niin kuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.” (Joh. 15:1-9)

”Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.” (Luuk. 15:13) Tunnistat ehkä nämä sanat tuhlaajapoikavertauksesta. Nämä sanat eivät pidä sisällään vain ratkaisevaa tapahtumaa tuhlaajapojan elämässä, itse syytä siihen, että hänestä tuli tuhlaajapoika. Nämä sanat pitävät sisällään myös meidät ja tekevät selväksi meille, minkä tähden meitä uhkaa vaara joutua hukkaan. Kerran toisensa jälkeen meitä ihmisiä houkutellaan lähtemään omille teillemme, kääntämään selkämme Isälle, kokoamaan omamme ja elämään vain itsellemme omilla voimavaroillamme. Täydellisen vastakohdan kiusaukselle elää ”suurenmoisessa eristäytyneisyydessä”, joka kuvataan Luuk. 15:ssa, me kohtaamme yllä olevassa evankeliumissa (Joh. 15). Jeesus kutsuu meitä yksinäisyydestä, eristäytyneisyydestä ja elämästä, jossa meillä on pääsy vain omiin rajoitettuihin voimavaroihimme, elämään syvässä yhteydessä Kristuksen kirkossa. Siinä meillä on pääsy kaikkiin niihin äärettömiin voimavaroihin, jotka Jeesuksella on.

Nämä kaksi vertausta (Luuk. 15:11-32 ja Joh. 15:1-9) voivat siis auttaa meitä näkemään kaksi aivan erilaista elämäntapaa. Meidät on luotu elämään elinikäisessä, vieläpä ikuisessa yhteydessä Jumalan kanssa. ”Sinä Jumala olet luonut minut Sinua varten”, rukoilee kirkkoisä Augustinus. Me ihmiset emme toimi sen mukaisesti kuin meidät on luotu, jos me eristäydymme Jumalasta. Jumalasta eristäytyminen merkitsee sitä, että ihminen leikkaa poikki juurensa elämän lähteeseen.

Joskus meistä ihmisistä voi tuntua, että meillä on valtavat voimavarat itsessämme, omissa ajatuksissamme, voimissamme ja tunteissamme, kaikessa siinä, mitä meillä on ja mistä me pidämme elämässä. Ja sen, mikä on meidän, me haluamme pitää itseämme varten, aivan kuin koira, joka on saanut otteen mehukkaasta luusta, tassuttelee pois saadakseen olla yksin aarteensa kanssa. Me voimme kokea vapautena sen, että yksittäisenä ihmisenä saamme elää itsellemme ja saamme täysin määrätä siitä, mitä meillä on.

On olemassa sana, joka kuvaa siirtymistä riippuvaisuudesta ja yhteydestä vapauteen saada elää itselleen omilla voimavaroillaan. Se sana on emansipaatio. Tiedemiehet ja poliittiset ajattelijat käyttävät sitä kuvatakseen, mitä on tapahtunut ihmisille Euroopassa viimeisten 250 vuoden aikana. Se kuvaa sitä suurta irtautumista yhteydestä Jumalan ja lähimmäisten kanssa Hänen kirkossaan siihen, että ollaan itsenäisiä yksilöitä, jotka itse määräävät voimavaroistaan. Mutta sana emansipaatio tulee latinankielisestä sanasta, joka alkuaan tarkoittaa, että käsi leikataan irti ruumiista. Voidaan sanoa, että käsi, joka leikataan irti, vapautuu ruumiista, mutta saako se rikkaamman elämän?

Aivan liian kauan meitä on narrattu uskomaan, että vapaus merkitsee riippumattomana olemista. Mutta vapaus on Jumalan sanan mukaan jotain muuta. Se on sitä, mistä Joh. 15 puhuu. Tähän vapauteen on Kristus kutsunut meidät. Evankeliumi käsittelee viinipuuta ja sen oksia. Tämä kuva puhuu täydellisestä vastakohdasta tuhlaajapojan lähtöön verrattuna. Ne oksat, joilla on alituinen yhteys puuhun ja juuriin, ovat vapaita viheriöimään, kukoistamaan ja kantamaan hedelmää. Tämä riippuvuus ei uhkaa elämää, vaan se on täysin välttämätön edellytys sille. Meille on kerran tapahtunut se suuri asia, että meidät on kasteen kautta istutettu oksiksi Jeesus-viinipuuhun. Siten murtui sinun hengellinen eristäytyneisyytesi Jumalasta, sinun hengenvaarallinen emansipaatiosi. Sillä, joka on oksa Jeesus-viinipuussa, on pääsy äärettömiin voimavaroihin. Sen sijaan että sinä kuin koira kartat Jumalaa omine pienine voimavaroinesi, jotka ennemmin tai myöhemmin loppuvat, olet kutsuttu kääntymään takaisin tai pysymään kasteesi lahjoittamassa elämänyhteydessä, riippuvaisena Kristuksesta. Jeesus ammentaa juurillaan ristinkuolemastaan ja ylösnousemuksestaan ravitsevia elämänvirtoja kaikille, jotka kasteen ja uskon kautta elävät hänessä. Jeesuksesta virtaa meille syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus. Nämä rikkaat virrat avautuvat meille, kun me yhteisessä jumalanpalveluksessa kuulemme Kristuksen saarnaavan meille elävää sanaansa, kun hän nostaa kätensä ylitsemme ja päästää meidät kaikista synneistämme, kun hän ehtoollisessa lahjoittaa meille ruumiinsa ja verensä ja antaa meidän tulla yhdeksi hänen kanssaan.

Kaikilla näillä tavoilla Jumala tekee työtä sinun ja minun elämässä murtaakseen meidän eristäytyneisyytemme. Jumala tietää, että sinun ja minun omat voimavarat ovat hyvin rajalliset. Hän tietää, että me kuihdumme ja kuolemme, jos meidän eristäytyneisyyttämme hänestä ei murreta. Siksi hän vaikuttaa meihin, toisinaan tuskaa tuottavalla tavalla. Kun puu oksastetaan, täytyy olla tuoreet leikkauspinnat sekä puussa että siinä oksassa, joka oksastetaan. Jeesus on antanut leikata itseään verisesti avatakseen itsensä siten sinulle. Lain miekalla voi Jumala leikata sinun sydämesi ja omantuntosi niin, että se alkaa vuotaa. Se tekee kipeää. Jumala voi siunata myös elämän vastoinkäymiset ja surut niin, että ne rikkovat sinun eristäytyneisyytesi Kristuksesta, niin että sinut voidaan oksastaa häneen ja saat pääsyn loputtomiin armon ja elämän voimavaroihin Vapahtajassasi.

Yhteydessä Kristukseen löydät vapauden alkaa tulla sellaiseksi kuin Jumala on sinut ikuisuudesta saakka tarkoittanut olemaan. Yhteydessä ja riippuvuudessa olet vapaa tulemaan omaksi itseksesi. Silloin tapahtuu myös se suuri asia, että Kristuksen ravitsemana alat elämässäsi tuottaa hedelmää ja sinut varustetaan armon lahjoilla. Silloin sinusta itsestäsi tulee osa niitä voimavaroja ja rikkauksia, jotka Jeesus omistaa ja jotka hän antaa toisille. Siten sinut, joka saat pääsyn loputtomiin voimavaroihin Kristuksessa, kutsutaan myös antamaan elämästäsi toisille perheessäsi, seurakunnassasi, työpaikallasi ja yhteiskunnassasi. Ne lahjat, jotka olet saanut, vain kasvavat ja lisääntyvät antaessasi niitä toisille. Pyhä Henki varustaa jokaisen Jumalan lapsen armolahjoilla, uusilla voimavaroilla. Nämä ovat erilaisia sekä suuruudeltaan että laadultaan. Näin on sitä varten, että me tarvitsemme toisiamme.

Yhteys on latinaksi communio. Siitä sanasta tulee hieno ehtoollisella käyntiä tarkoittava sana (ruots. kommunion). Se tarkoittaa, että tullaan osalliseksi, saadaan yhteys Kristuksen ja kaiken sen kanssa, mikä on hänen omaansa. Mutta se tarkoittaa myös, että hän tulee osalliseksi kaikesta siitä, mikä on sinun ja minun. Se merkitsee ennen kaikkea, että hän tulee osalliseksi meidän synnistämme ja syyllisyydestämme ja ottaa vastuun siitä, mutta se merkitsee myös, että hän ottaa meidät palvelukseensa auttaakseen lähimmäisiämme.

Noin kuusikymmentä vuotta sitten tapahtui, että eräs pappi istui ja luki Raamattuaan junanvaunussa. Vastapäätä häntä istui nuori vasemmistolaismielinen mies. ”Luetko Raamattua?” kysyi mies papilta. ”Kyllä”, vastasi pappi, ”etkö sinä lue?” ”En, minä olen kommunisti”, sanoi nuori mies. ”Jaa”, sanoi pappi, ”ja minä olen kommunikantti (henkilö, joka käy ehtoollisella). Huomaatko yhtäläisyyden?” Tämä keskustelu johti elinikäiseen ystävyyteen ja siihen, että tuosta nuoresta miehestä tuli kristitty ja yksi Ruotsin huomattavimmista kristillisistä kirjailijoista (Lars Ahlin).

Kommunikanttina oleminen merkitsee, että omistetaan kaikki yhdessä Kristuksen kanssa, niin että voidaan sanoa Kristukselle: kaikki sinun omasi on minun ja kaikki minun omani on sinun. Kristus antaa sinulle kaiken, mutta hän kutsuu myös sinua antamaan sen, mitä saat, edelleen muille. Ne armolahjat, joilla hän varustaa sinut, kuuluvat Kristuksen kirkolle ja seurakunnalle. Mikään ei voi olla tärkeämpää ihmiselle kuin, että hänen eristäytyneisyytensä Kristuksesta rikotaan ja että hänen yhteytensä Kristuksen kanssa säilyy rikkomattomana.  ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä” (Joh. 15:4), sanoo Jeesus. Miten se tapahtuu? Sinä pysyt Jeesuksessa, kun hänen sanansa pysyy sinussa siten, että luet sitä, kuulet sitä, uskot siihen, syöt ja juot sen ehtoollisessa, omistat sen sydämessäsi ja tunnustat sen sanoissa ja teoissa. ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.” (Joh. 15:7) Surullisina voimme nähdä, että ihminen, joka kuolee, tulee kokonaan eristetyksi elämästä. Mutta niin ei ole sen laita, joka kasteen ja uskon kautta on yhdistetty Kristuksen kanssa. Sellaiseen ihmiseen virtaa elämä ja voima Kristuksesta myös tämän elämän tuolle puolen. Vieläpä tämä elämänvirta tulee vain yhä voimakkaammaksi kuoleman tuolla puolen ja täyttää kotiin tulevan Jumalan lapsen taivaallisella rauhalla ja autuudella. Taivasten valtakunnassa Jumala kirkastetaan, kun hänen lapsensa saa täydellisellä tavalla tuottaa hyvää hedelmää. Jumalan lapsen kohdalla kuolema ei johda eristämiseen vaan täydelliseen yhteyteen Jumalan ja iankaikkisen elämän kanssa.   


Saarna Frillesåsin kirkossa NELA:n päivien yhteydessä 20.8.2006. Suomennos: Hannu Lehtonen.


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus