Hans G. Wassermann, Bor\u00e5s<\/p>\n
Ilm. 20:1-7 <\/p>\n
Maailma n\u00e4kee kristityt esteen\u00e4 moraalittomalle onnen paratiisille, jota he maan p\u00e4\u00e4lle rakentavat. Toisaalla Jehovan todistajat ahdistelevat meit\u00e4 valtakuntaansa omilla laskelmillaan ja raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksill\u00e4\u00e4n. Emme ole itsek\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4styneet vallalla olevien n\u00e4kemysten vaikutuksilta ja virheilt\u00e4. Varsinkin uusin raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksemme my\u00f6t\u00e4ilee kiliasmia eli oppia tulevasta tuhatvuotisesta valtakunnasta. T\u00e4m\u00e4n opin kannattajat suosivat Ilmestyskirjan selityksess\u00e4 t\u00e4t\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, eli ensin muutetaan Raamattu mieleiseksi ja sitten sanotaan, ett\u00e4 n\u00e4in se on. (Palaan n\u00e4ihin virheellisiin Raamatun kohtiin tekstin yhteydess\u00e4).<\/p>\n
My\u00f6s uusimmissa Ilmestyskirjan selitysteoksissa kiliastit lupaavat t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olemassa olevan eskatologisen eli lopun aikaa koskevan oppityhji\u00f6n, joka on ollut etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 vapaiden suuntien erityismandaattina. Lupaus ammentaa oppinsa luterilaisesta opista ja tunnustuksesta tyhji\u00f6n t\u00e4ytt\u00e4miseksi on j\u00e4\u00e4nyt kuitenkin vain tyhj\u00e4ksi lupaukseksi, koska oppi on edelleen sama kuin vapailla suunnilla. Samoin tunnustuskirjojen niukka mutta selke\u00e4 sanoma sivuutetaan hienovaraisesti n\u00e4iden opettajien arvovallalla. <\/p>\n
Ratkaiseva kysymys kuuluu, onko Jeesus Kristus voittanut ja sitonut perkeleen, hallitseeko h\u00e4n jo kaikkea taivaassa ja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4? Vastausta hakiessaan he (kiliastit) eiv\u00e4t katso Raamatun sanaan, vaan ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n olevaan maailmaan. Ja sitten meihin s\u00e4\u00e4lien. Kuitenkaan evankeliumin iankaikkisenel\u00e4m\u00e4n sanoma ei sitoudu ajan arviointeihin ja rajoituksiin, vaan se omistaa jo uskolla kaiken ja iloitsee katoamattomasta lahjasta, jolla on voiton lupaus. <\/p>\n
Siksi kysymme, saako voittosanoma kaikua keskuudessamme, saako Jumalan voima, evankeliumi, sitoa meid\u00e4nkin aikanamme perkeleen ja h\u00e4nen valheensa?<\/p>\n
Jos n\u00e4in ei opeteta, himment\u00e4\u00e4 ja huonontaa se Ristiinnaulitun t\u00e4ydellist\u00e4 voittoa ja evankeliumin kirkkautta, joka on kaiken opetuksen keskus ja Jumalan voima vanhurskaudeksi ja viisaudeksi.<\/p>\n
Ne, jotka kannattavat oppia tuhatvuotisesta valtakunnasta, puhuvat mielell\u00e4\u00e4n tulevan maanp\u00e4\u00e4llisen rauhan valtakunnan suurista her\u00e4tyksen mahdollisuuksista unohtaen Paavalin teologian eli, mit\u00e4 suurempi heikkous ja n\u00e4enn\u00e4iset tappiot, sit\u00e4 v\u00e4kev\u00e4mpi on evankeliumin voima. T\u00e4llaisessa rauhan valtakunnassa olisi my\u00f6s vaikea toteuttaa sit\u00e4 l\u00e4hetysn\u00e4ky\u00e4, joka lupaa, ett\u00e4 \u201dmonen ahdistuksen kautta meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n sis\u00e4lle Jumalan valtakuntaan\u201d, taivaassakin heist\u00e4 sanotaan: \u201dn\u00e4m\u00e4 ovat ne, jotka siit\u00e4 suuresta ahdistuksesta tulevat.\u201d Oppiin tuhatvuotisesta valtakunnasta on my\u00f6s vaikea sovittaa vanhurskauttamisoppia, ett\u00e4 pelastus on yksin uskosta, ilman n\u00e4kemist\u00e4. <\/p>\n
Mutta kuitenkin kiliastit kehottavat ja opettavat uskomaan t\u00e4llaiseen n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n paratiisimaiseen valtakuntaan, jossa elett\u00e4isiin m\u00e4rehtivien villipetojen parissa rauhan ja kukoistuksen aikaa, syntisin\u00e4 kirkastetuissa ruumiissa ja halutessa n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6min\u00e4 leijaillen ihmisten pariin, er\u00e4\u00e4nlaisena eliittijoukkona, l\u00e4hetysteht\u00e4viss\u00e4, s\u00e4ikytellen ihmisi\u00e4 taivaan tielle. Ja kuitenkaan uutta luomista ei ole tapahtunut, koska (Ilm. 20:7) perkele viel\u00e4 p\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n villitsem\u00e4\u00e4n maan kansoja, joiden keskuudessa Vapahtajan evankeliumi, joka sitoo saatanan, torjutaan. <\/p>\n
On my\u00f6s vaikea k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 perkele, joka on luotu olento, hy\u00f6kk\u00e4isi t\u00e4t\u00e4 rauhan valtakuntaa vastaan, miss\u00e4 kaikkivaltias Herra on heid\u00e4n kanssaan hallitsemassa. Eik\u00f6 Kristus ole Raamatun Herra ja Kuningas my\u00f6s Ilm. 20:ss\u00e4? Samoin on vaikeaa k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 kiliasmin kannattajien opetusta, kun he sanovat ett\u00e4 Jeesus Kristus on avain ja punainen lanka kaikessa Raamatun opetuksessa, vaikka t\u00e4m\u00e4 lanka on katkennut heti alkuunsa ihan juuresta heid\u00e4n selityksess\u00e4\u00e4n Ilm. 20:een lukuun. <\/p>\n
Otsikkokaan, \u00b4tuhatvuotinen valtakunta\u00b4, ei ole Raamatun sanan mukainen, koska tekstiss\u00e4mme ei todellakaan puhuta valtakunnasta, vaan tuhatvuotisesta ajasta, jolloin perkele on sidottu. T\u00e4llaiset suuret symboliset luvut kuvaavat Raamatussa usein pitki\u00e4 aikoja ja ajanjaksoja, joita ei ole tarkoitettu kirjaimellisesti otettaviksi, vaikka kiliasmin kannattajat t\u00e4ss\u00e4 opettavatkin harvinaisen kirjaimellisesti.<\/p>\n
”Ja min\u00e4 n\u00e4in tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet k\u00e4dess\u00e4\u00e4n” (Ilm. 20:1) <\/p>\n
Tuhatvuotisenvaltakunnan edustajat sanovat rinta\u00e4\u00e4nell\u00e4, ettei t\u00e4m\u00e4 enkeli ole Jeesus, Is\u00e4n l\u00e4hett\u00e4m\u00e4 Vapahtaja, eik\u00e4 edes arkkienkeli, vaan tavallinen enkeli, joka saa teht\u00e4v\u00e4kseen sitoa ylpe\u00e4n perkeleen, jolle se on valtava n\u00f6yryytys.<\/p>\n
Monet julistajat kielt\u00e4v\u00e4t kiliasmin ja yhtyv\u00e4t Lutherin n\u00e4kemykseen, ett\u00e4 Saatana sidottiin jo ristill\u00e4, mutta tulkitsevat, ett\u00e4 sitomisen suorittaa vain luotu enkeli Kristuksen sijaisena.<\/p>\n
Rohkenen kuitenkin korostaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 taivaasta tulevan enkelin henkil\u00f6llisyys, valta ja teht\u00e4v\u00e4 on t\u00e4m\u00e4n kirjan avain, ja siksi se on ainoa tie p\u00e4\u00e4st\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n kirjan sanoma ja sen tuoma lohdutus.<\/p>\n
1. Tied\u00e4mme, ett\u00e4 Raamatussa vanhan testamentin kertomuksissa, Jeesusta kuvataan monilla eri enkelinimityksill\u00e4, kuten esimerkiksi Jaakobin siunatessa Efraimin ja Manassen (1. Moos. 48:15-16): ”Jumala, joka on minua kainnut syntym\u00e4st\u00e4ni hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta, siunatkoon n\u00e4it\u00e4 nuorukaisia.” <\/p>\n
Luther opettaa: ”T\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n nimitt\u00e4\u00e4 Herraa Kristusta erityisesti enkeliksi, ei niin ymm\u00e4rt\u00e4en, ett\u00e4 h\u00e4n luontonsa tai olemuksensa puolesta olisi enkeli. Olisihan ilmeist\u00e4 ep\u00e4jumalanpalvelusta huutaa avukseen enkeli\u00e4 ja rukoilla h\u00e4nelt\u00e4 siunausta. H\u00e4n siis n\u00e4in avuksi huutaessaan tunnustaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 enkeli on oikea, tosi Jumala. Enkeliksi taas h\u00e4n nimitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 sen t\u00e4hden, ettei h\u00e4n olemukseltaan aina ole pysyv\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 Jumalana, vaan ett\u00e4 h\u00e4n on l\u00e4hetett\u00e4v\u00e4 maan p\u00e4\u00e4lle, tuleva meid\u00e4n lihaamme ja uhrattava meid\u00e4n syntiemme edest\u00e4.<\/p>\n
Niinp\u00e4 Kristuksen onkin tapana uuden liiton aikana sanoa: ”Is\u00e4, joka on l\u00e4hett\u00e4nyt minut,” ja my\u00f6s: ”Samoin kuin Is\u00e4 on l\u00e4hett\u00e4nyt minut.” Ja profeetta Jesajan Kirjassa sanotaan (Jes. 61:1): ”Herra on l\u00e4hett\u00e4nyt minut sitomaan s\u00e4rjettyj\u00e4 syd\u00e4mi\u00e4”; ja viel\u00e4 (Jes. 63:9) ”H\u00e4nen kasvojensa enkeli vapahti heid\u00e4t”. Samoin Malakia nimitt\u00e4\u00e4 Kristusta ”liiton enkeliksi (Mal. 3:1)<\/p>\n
Nuo kaksi nimityst\u00e4, Jumala ja enkeli, osoittavat siis kahta eri persoonaa, vaikka he ovatkin yksi, jakamaton olemus. Enkelikin on t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4et iankaikkinen, tosi Jumala, muutoinhan Jaakob ei olisi h\u00e4nt\u00e4 avuksi huutanutkaan, mutta enkelin nimi h\u00e4nell\u00e4 on sen h\u00e4nen virkansa ja kutsumuksensa t\u00e4hden, jonka Is\u00e4 Pojallensa antoi.” (Huonepostilla. s. 466-467)<\/p>\n
Kaikki me tied\u00e4mme, ett\u00e4 ei mik\u00e4\u00e4n muu lunastushinta kelvannut sovitusuhriksi, kuin Jumalan omaa olemusta oleva ainoasyntyinen Poika. Siksi on vain yksi Jumalan lupaama liiton enkeli, josta Mal. 3:1 jatkaa: \u201djota te halajatte\u201d. Eli h\u00e4nen joka vapauttaa synnin ja perkeleen orjuudesta. Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kasvojen enkeli vain vapahtanut heit\u00e4, vaan Jesaja jatkaa: \u201dRakkaudessaan ja s\u00e4\u00e4liv\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n h\u00e4n lunasti heid\u00e4t” (Jes. 63:9). H\u00e4n lunasti heid\u00e4t!<\/p>\n
Milloin t\u00e4m\u00e4n kaiken piti tapahtua?<\/p>\n
”Seitsem\u00e4nkymment\u00e4 viikkoa on s\u00e4\u00e4detty sinun kansallesi ja pyh\u00e4lle kaupungillesi; silloin luopumus p\u00e4\u00e4ttyy, ja synti sinetill\u00e4 lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja n\u00e4ky ja profeetta sinetill\u00e4 vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan” (Dan. 9:24) T\u00e4ss\u00e4 Danielin profetiassa ja sit\u00e4 seuraavissa jakeissa 25-26 on m\u00e4\u00e4ritelty voidellun eli Messiaan tulo, joka yleisesti ymm\u00e4rretyn laskun mukaan viittaa juuri siihen ajan jaksoon, jolloin Jeesus aloitti julkisen toimintansa, joka vei ristille. Silloin Kristus surmattiin ja synti sinetill\u00e4 lukittiin, pahat teot sovitettiin ja tuotiin ikuinen vanhurskaus. T\u00e4m\u00e4 viittaa mielest\u00e4ni juuri Ilm. 20:3:een, miss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 perkelett\u00e4 voimakkaampi enkeli omalla ansiollaan ja voimallaan, ilman apujoukkoja, heitt\u00e4\u00e4 perkeleen syvyyteen ja sulkee ja lukitsee sen sinetill\u00e4. <\/p>\n
2. T\u00e4lle enkelille ei anneta, vaan h\u00e4nell\u00e4 on hallussaan syvyyden avain, eli valta josta Jeesus sanoo Ilm 1:18: \u201dminulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.\u201d Perkeleell\u00e4 ei ole avaimia edes omaan valtakuntaansa. Ja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on valta vain niihin ihmisiin, joita evankeliumi Jeesuksesta ei ole saanut vapauttaa. H\u00e4n on ruhtinas, mutta aina Jeesuksen kohdatessaan sidottu. <\/p>\n
”Kun v\u00e4kev\u00e4 aseellisena vartioitsee kartanoaan, on h\u00e4nen omaisuutensa turvassa. Mutta kun h\u00e4nt\u00e4 v\u00e4kev\u00e4mpi karkaa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja voittaa h\u00e4net, ottaa h\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4 kaikki aseet, joihin h\u00e4n luotti, ja jakaa h\u00e4nelt\u00e4 riist\u00e4m\u00e4ns\u00e4 saaliin” (Luuk. 11:21-22). \u201cTaikka kuinka voi kukaan tunkeutua v\u00e4kev\u00e4n taloon ja ry\u00f6st\u00e4\u00e4 h\u00e4nen tavaroitansa, ellei h\u00e4n ensin sido sit\u00e4 v\u00e4kev\u00e4\u00e4? Vasta sitten h\u00e4n ry\u00f6st\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4ksi h\u00e4nen talonsa\u201d (Matt 12:29). <\/p>\n
Kun Jeesus karkottaa pahoja henki\u00e4, tapahtuu juuri niin, ett\u00e4 voimakkaampi saapuu paikalle, karkaa perkeleen kimppuun, sitoo ja vie h\u00e4nen aseensa ja riist\u00e4\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 saaliin, mink\u00e4 vihollinen oli alistanut valtaansa. Sitominen ei tapahdu aineellisilla, n\u00e4kyvill\u00e4 rautakahleilla, vaan Jeesuksen ansiolla ja sovintouhrilla. <\/p>\n
\u201dH\u00e4n riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heid\u00e4t julkisen h\u00e4pe\u00e4n alaisiksi; h\u00e4n sai heist\u00e4 h\u00e4nen kauttaan voiton riemun\u201d (Kol.2:15). K\u00e4\u00e4rmeen p\u00e4\u00e4 on murskattu, perkele on voitettu ja sidottu. T\u00e4ydellinen voitto on saavutettu, mutta vihollista ei ole viel\u00e4 tuhottu. Siksi perkele toimii yh\u00e4, ei itsen\u00e4isesti, vaan Jumalan tarkassa valvonnassa. <\/p>\n
Ilm.13.luvussa pedolle annetaan valta herjata Jumalaa ja vaivata h\u00e4nen seurakuntaansa 42 kuukauden ajan. Tarkalleen samalla aikam\u00e4\u00e4rityksell\u00e4 kuvataan Ilm. 12. luvussa seurakunnan koko aikaa maailmassa. Ei mit\u00e4\u00e4n erillist\u00e4 sitomisjaksoa herjaajan toiminnalle, vaan peto saa vaikuttaa saman rajatun ajan maailmassa kuin seurakuntakin <\/p>\n
Ilm. 2:10:ss\u00e4 sanotaan: ”\u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 tulet k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n. Katso, perkele on heitt\u00e4v\u00e4 muutamia teist\u00e4 vankeuteen, ett\u00e4 teid\u00e4t pantaisiin koetukselle.\u201d <\/p>\n
Kuitenkin perkele joutuu palvelemaan Herransa ja Luojansa pelastussuunnitelmaa kaikkine pelotteluineen ja ahdisteluineen. Huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 se raivoaa Herraansa vastustaen, sen t\u00e4ytyy huomata tappionsa, ett\u00e4 Jumalan valta ja armo Kristuksen sovintoveress\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen pahimmatkin juonensa ja tekonsa hyv\u00e4ksi ty\u00f6v\u00e4lineeksi Jumalan maailmanhallinnassa.<\/p>\n
Vaikeampi on ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sellaista rauhan valtakuntaa, jota kiliasmin kannattajat opettavat. Jeesuksen on heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n, tultava viel\u00e4 uudelleen ja paremmin sitomaan perkele. T\u00e4ll\u00f6in saataisiin sitten h\u00e4iriintym\u00e4tt\u00e4 tehd\u00e4 l\u00e4hetysty\u00f6t\u00e4, ja esteett\u00f6m\u00e4sti kuulla evankeliumin sanaa sek\u00e4 k\u00e4\u00e4nty\u00e4 tai tehd\u00e4 omakohtainen ratkaisu, (kuten he asian usein ilmaisevat). <\/p>\n
Siksi t\u00e4m\u00e4 Jeesuksen voitto perkeleest\u00e4, joka on tapahtunut henkien maailmassa, pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n paljon enemm\u00e4n, kuin vain vapautua pahan vallasta, Jeesus sanookin: \u201dMutta jos min\u00e4 Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teid\u00e4n tyk\u00f6nne\u201d (Matt 12:28). T\u00e4rke\u00e4\u00e4 ei siis ole vain Jeesuksen voitto saatanasta, vaan lupaus osallisuudesta t\u00e4h\u00e4n voittoon. Ei siis vain niin, ett\u00e4 on olemassa valtakunta, vaan ett\u00e4 se on tullut Jeesuksessa tyk\u00f6mme. Se ei ole maailman suruttomaan menoon mieltynyt yhdyskunta. Eik\u00e4 edes paratiisimainen rauhan valtakunta, jossa tullaan uskoon kauniisti ja arvokkaasti, ilman kyyneleit\u00e4 ja synnin ahdistusta. Jumalan valtakunta on ensisijaisesti sis\u00e4inen todellisuus. Jeesus sanoo, ett\u00e4 \u201dse on sis\u00e4isesti teiss\u00e4.\u201d Se on vanhurskauden, ilon ja rauhan valtakunta Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4. Siin\u00e4 Jumalan tahto saa ohjata – ahtaallakin oltaessa.<\/p>\n
Siksi tietoa ja toivoa ei etsit\u00e4 mist\u00e4\u00e4n kokemuksesta, tapahtumasta, tai tulevasta valtakunnasta, vaan Jeesuksen jo loppuun suorittamasta sovituksesta ja lunastuksesta. Lunastusty\u00f6 irrottaa meid\u00e4t menneisyydest\u00e4 ja liian tarkoista lopun ajan pohdinnoista katsomaan Kristukseen.<\/p>\n
\u201cNiin he ollessansa koolla kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4 sanoen: \u00b4Herra, t\u00e4ll\u00e4k\u00f6 ajalla sin\u00e4 j\u00e4lleen rakennat Israelille valtakunnan?\u00b4 H\u00e4n sanoi heille: \u00b4Ei ole teid\u00e4n asianne tiet\u00e4\u00e4 aikoja eik\u00e4 hetki\u00e4, jotka Is\u00e4 oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyh\u00e4 Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sek\u00e4 Jerusalemissa ett\u00e4 koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan \u00e4\u00e4riin saakka\u00b4\u201d (Ap. t. 1:6-8). <\/p>\n
Vaikka Jeesus torjuu mahdollisuuden tiet\u00e4\u00e4 ajoista ja hetkist\u00e4, on apostolien ajoista saakka ihmisill\u00e4 ollut valtava kiinnostus ja usko siihen, ett\u00e4 nyt on p\u00e4\u00e4sty ihmislaskelmilla ja sensaatiomaisilla profetioilla Jumalan salaisuuksien j\u00e4ljille. <\/p>\n
(esim. laskettaessa Jeesuksen toista tulemusta ja tuhatvuotisen valtakunnan perustamista.) Kuitenkin ne ovat toinen toisensa j\u00e4lkeen osoittautuneet perusteettomiksi laskelmiksi. <\/p>\n
Jeesus k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4kin apostolien huomion pois heid\u00e4n Israelin valtakuntaa kohtaan tuntemastaan uteliaisuudesta ja arvailuista ja kohdistaa sen luvattuun Pyh\u00e4n Hengen voimaan ja l\u00e4hetysteht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Pyh\u00e4n Hengen voima on h\u00e4nen kykyns\u00e4 liitt\u00e4\u00e4 ihmiset yl\u00f6snousseen Kristuksen voittoon, niin ett\u00e4 he voivat olla h\u00e4nen edustajiaan julistaen voittosanomaa syntins\u00e4 anteeksi saaneiden valtakunnasta, jossa on syntien anteeksi saaminen lahjana. Kasteemme on siit\u00e4 konkreettisena muistutuksena. Kasteessa meid\u00e4t tehtiin osallisiksi Kristuksen t\u00e4ydellisest\u00e4 sovituksesta, voitosta ja hallinnasta. T\u00e4t\u00e4 seurakunta nyt maailmassa julistaa.<\/p>\n
Luther sanoo: ”Me jotka uskomme Jeesukseen Kristukseen, meid\u00e4n Herraamme, ja el\u00e4mme h\u00e4nen suojeluksessaan ja turvissaan, my\u00f6skin me olemme nyt h\u00e4ness\u00e4 ja h\u00e4nen kauttaan, perkeleen, synnin ja kuoleman valtiaita. Sill\u00e4 H\u00e4n on tullut ihmiseksi meid\u00e4n takiamme, saattaakseen meid\u00e4t t\u00e4h\u00e4n herrauteen. Lunastanut meid\u00e4t kalliilla verell\u00e4\u00e4n, pessyt ja puhdistanut meid\u00e4t synneist\u00e4mme ja antanut syd\u00e4meemme Pyh\u00e4n Hengen takeeksi perinn\u00f6st\u00e4mme ja autuudestamme, ja tehnyt meist\u00e4 kuninkaita ja pappeja Jumalan edess\u00e4, siis Jumalan lapsia ja perillisi\u00e4 ja kanssaperillisi\u00e4\u00e4n\u201d (Sana ja armo s. 49). <\/p>\n
T\u00e4llainen turvallinen luterilainen opetus ”osallisuudesta Kristuksen voittoon ja hallintaan” on muuttunut uuden raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen my\u00f6t\u00e4 lohduttoman ep\u00e4selv\u00e4ksi. Vanha k\u00e4\u00e4nn\u00f6s (KR 38) k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 Ilm. 20:6: ”Autuas ja pyh\u00e4 on se, jolla on osa ensimm\u00e4isess\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa.” Uusi (KR 92) k\u00e4\u00e4nn\u00f6s sen sijaan: \u201dAutuaita ja pyhi\u00e4 ovat ne, jotka p\u00e4\u00e4sev\u00e4t osallisiksi ensimm\u00e4isest\u00e4 yl\u00f6snousemuksesta.\u201d Vanha k\u00e4\u00e4nn\u00f6s sanoo autuaaksi ja pyh\u00e4ksi sit\u00e4, jolla on osa ensimm\u00e4isess\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa. Uudessa k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4 sit\u00e4 vastoin viitataan siihen tulevaan valtakuntaan, johon p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n osallisiksi ensimm\u00e4isess\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa.<\/p>\n
Niin kuin kiliasmi erottaa meid\u00e4t Kristuksen voitosta ja hallinnasta, niin kiliastit my\u00f6s t\u00e4ll\u00e4 tulkinnallaan ja uudella raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksell\u00e4 erottavat meid\u00e4t kasteessa saamiemme lahjojen osallisuudesta. Vanha k\u00e4\u00e4nn\u00f6s k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 Room. 6:5: ”Sill\u00e4 jos me olemme h\u00e4nen kanssaan yhteen kasvaneita yht\u00e4l\u00e4isess\u00e4 kuolemassa, niin olemme samoin my\u00f6s yht\u00e4l\u00e4isess\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa.” Uusi k\u00e4\u00e4nn\u00f6s: ”Jos kerran yht\u00e4l\u00e4inen kuolema on liitt\u00e4nyt meid\u00e4t yhteen h\u00e4nen kanssaan, me my\u00f6s nousemme kuolleista niin kuin h\u00e4n.” Kuten huomaat, t\u00e4ss\u00e4 uudessa k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4 sanotaan: \u201dme my\u00f6s nousemme niin kuin h\u00e4n.\u201d Vanha k\u00e4\u00e4nn\u00f6s pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4t tiukasti kiinni Kristuksen kuoleman ja yl\u00f6snousemuksen osallisuudessa. Uudessa k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4 yhteisen yl\u00f6snousemuksen osallisuus tahdotaan muuttaa tulevaksi tapahtumaksi. Sill\u00e4 viitataan siihen kirkastettuun ruumiiseen tuhatvuotisessa valtakunnassa, jota he (kiliastit) sanovat ensimm\u00e4iseksi yl\u00f6snousemukseksi. Kun taas vanha k\u00e4\u00e4nn\u00f6s turvallisesti kiinnitt\u00e4\u00e4 autuaat ja pyh\u00e4t Kristukseen ansioon, eli niill\u00e4, joilla on osa ensimm\u00e4isess\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa, on osa H\u00e4ness\u00e4, joka on Ensimm\u00e4inen Yl\u00f6snousemus.<\/p>\n
Raamatun kannalta perustavin tosiasia kasteesta on, ett\u00e4 se liitt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t yhteen Kristuksen pelastusteon, h\u00e4nen kuolemansa ja yl\u00f6snousemuksensa kanssa. ”Kaste ja usko” on meid\u00e4n osallisuuttamme Kristuksen kuolemaan ja yl\u00f6snousemukseen. <\/p>\n
\u201dJa Martta sanoi Jeesukselle: \u00b4Herra, jos sin\u00e4 olisit ollut t\u00e4\u00e4ll\u00e4, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 Jumala antaa sinulle kaiken, mit\u00e4 sin\u00e4 Jumalalta anot.\u00b4 Jeesus sanoi h\u00e4nelle: \u00b4Sinun veljesi on nouseva yl\u00f6s.\u00b4 Martta sanoi h\u00e4nelle: \u00b4Min\u00e4 tied\u00e4n h\u00e4nen nousevan yl\u00f6snousemuksessa, viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\u00b4 Jeesus sanoi h\u00e4nelle: \u00b4Min\u00e4 olen yl\u00f6snousemus ja el\u00e4m\u00e4; joka uskoo minuun, se el\u00e4\u00e4, vaikka olisi kuollut. Eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n, joka el\u00e4\u00e4 ja uskoo minuun, ikin\u00e4 kuole. Uskotko sen?\u00b4” (Joh.11:21-26).<\/p>\n
Hartaana juutalaisena Martta uskoi yl\u00f6snousemukseen, mutta se oli niin kaukana edess\u00e4p\u00e4in. Se ei lohduttanut n\u00e4in surun keskell\u00e4. Jeesus vastasi Martan lohduttomuuteen julistamalla, ett\u00e4 h\u00e4n itse on yl\u00f6snousemus, h\u00e4n itse on el\u00e4m\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on yksi voimakkaimmista Jeesuksen MIN\u00c4 OLEN -lauseista. <\/p>\n
Jeesus liitti yl\u00f6snousemuksen suoraan nykyhetkeen. H\u00e4n ei anna vain yl\u00f6snousemusta ja el\u00e4m\u00e4\u00e4, vaan on itse niit\u00e4 molempia. H\u00e4n ei sanonut, ett\u00e4 se, joka on kuollut uskossa, on tuleva j\u00e4lleen el\u00e4v\u00e4ksi. Sellainen henkil\u00f6 el\u00e4\u00e4 jatkuvasti huolimatta ulkoisista kuoleman merkeist\u00e4.<\/p>\n
Iankaikkinen el\u00e4m\u00e4 on jo alkanut Kristuksessa. Jeesus ei puhunut ruumiillisesta kuolemasta. Uskovankin osaksi se tulee, mutta kuolema on menett\u00e4nyt merkityksens\u00e4 sille, joka on Kristuksessa. Se, joka uskoo, on kuoleman saavuttamattomissa.<\/p>\n
Jumala\u2026 ”on tehnyt meid\u00e4t, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, el\u00e4viksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – ja yhdess\u00e4 h\u00e4nen kanssaan her\u00e4tt\u00e4nyt ja yhdess\u00e4 h\u00e4nen kanssaan asettanut meid\u00e4t taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa\u201d (Ef. 2:5-6) <\/p>\n
Vanha ihmisemme on ristiinnaulittu ja sen mukana kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nelle kuului. Vanhan ihmisemme synnit on kaikki sovitettu. Me olemme haudatut Kristuksen kanssa ja yl\u00f6snousseet h\u00e4nen kanssaan. T\u00e4m\u00e4 yl\u00f6snousemusel\u00e4m\u00e4 on k\u00e4tketty Kristuksen kanssa Jumalassa. ”Jos te siis olette her\u00e4tetyt Kristuksen kanssa, niin etsik\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 on ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mik\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 on, \u00e4lk\u00f6\u00f6n siihen, mik\u00e4 on maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Sill\u00e4 te olette kuolleet, ja teid\u00e4n el\u00e4m\u00e4nne on k\u00e4tkettyn\u00e4 Kristuksen kanssa Jumalassa” (Kol. 3:1-3). <\/p>\n
Usko yl\u00f6snousemusel\u00e4m\u00e4\u00e4n Kristuksessa ei ole ihmislaskelmien eik\u00e4 j\u00e4rkeilyn tulos, vaan todistus ”Kristuksen voitosta ja yl\u00f6snousemuksen voimasta.” <\/p>\n
Luther sanoo: ”On varmaa, ett\u00e4 meid\u00e4n, jos tahdomme viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ruumiillisesti nousta autuuteen, on sit\u00e4 ennen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 noustava yl\u00f6s hengellisesti. Apostoli liitt\u00e4\u00e4 siis yhteen Herran Kristuksen yl\u00f6snousemuksen ja meid\u00e4n yl\u00f6snousemisemme niin, ett\u00e4 me nousemme h\u00e4nen yl\u00f6snousemuksensa voiman kautta ja h\u00e4nen esikuvansa mukaan, ensin sielumme puolesta syntisest\u00e4 ja kirotusta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 oikeaan, jumaliseen ja autuaalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja sitten my\u00f6s t\u00e4st\u00e4 syntisest\u00e4 ja kuolevaisesta ruumiista haudan kautta, ruumis kuolemattomana ja kirkastettuna” (Hengellinen virvoittaja s. 243).<\/p>\n
\u201dAutuas ja pyh\u00e4 on se, jolla on osa ensimm\u00e4isess\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat h\u00e4nen kanssaan ne tuhannen vuotta\u201d (Ilm. 20:6).<\/p>\n
Autuaiksi ja pyhiksi sanotaan niit\u00e4, joilla on osa ensimm\u00e4isess\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa, eli el\u00e4m\u00e4 ja autuus yl\u00f6snousseessa Kristuksessa. H\u00e4n on kuollut ja yl\u00f6snoussut meid\u00e4n edest\u00e4mme (2 Kor. 5:15). Ollessamme osallisia H\u00e4nen ansiostaan ja yl\u00f6snousemuksestaan, saamme uskoa olevamme osallisia my\u00f6skin pyhien pappeudesta – Jeesuksen ruumiin j\u00e4senin\u00e4, erottamatta niit\u00e4 toisistaan. Ilm. 20:4 johdosta monet haluavat vied\u00e4 pappeuden, kuten ensimm\u00e4isen yl\u00f6snousemuksenkin, joko tulevaan tuhatvuotiseen valtakuntaan tai ainoastaan taivaaseen, jossa marttyyrit eli teloitetut sielut, hallitsevat Kristuksen kanssa. Kuitenkin Ilm. 6:9-11:ss\u00e4 todetaan, ettei n\u00e4ill\u00e4 marttyyreilla ole mit\u00e4\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 hallintavaltaa, vaan heit\u00e4 k\u00e4sket\u00e4\u00e4n passiivisesti odottamaan siihen asti, kun tapettaviksi joutuneiden luku on t\u00e4ysi. He ovat antaneet maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 hyv\u00e4n todistuksen valtakunnasta. Karitsan veri ja heid\u00e4n todistuksensa toivat heille voiton. He eiv\u00e4t s\u00e4\u00e4st\u00e4neet henke\u00e4\u00e4n, vaan olivat valmiit kuolemaankin. T\u00e4m\u00e4 on sit\u00e4 valtakunnan hallinnan pysyv\u00e4\u00e4 seurausta, johon Jumalan lapset jo maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 liitet\u00e4\u00e4n, kuten Johannes ahdistettuna ja vangittuna Patmokselta kirjoittaa: \u201dMin\u00e4, Johannes, teid\u00e4n veljenne, joka teid\u00e4n kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyteen Jeesuksessa, min\u00e4 olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen t\u00e4hden saaressa, jonka nimi on Patmos\u201d (Ilm. 1:9) <\/p>\n
Mielest\u00e4ni osallisuus ensimm\u00e4iseen yl\u00f6snousemukseen merkitsee ennen kaikkea kristittyn\u00e4 olemista, olemista yhteisess\u00e4 pappeudessa, l\u00e4hetysteht\u00e4viss\u00e4. Johannes ei sano, ett\u00e4 h\u00e4n on osallinen valtakuntaan vasta taivaassa tai tulevassa kirkkauden valtakunnassa, vaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 samalla osallisena ahdistukseen Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen t\u00e4hden. <\/p>\n
Varman ja n\u00e4kyv\u00e4n ulkonaisen tappionkin uhatessa Jeesus rohkaisee omiaan voitolla ja lupaa el\u00e4m\u00e4n kruunun sille, joka on uskollinen kuolemaan asti. Sanasta saamme lohduttavan kehotuksen katsoa taivaaseen ja n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 uskovat kuoleman voittaneet sielut eiv\u00e4t ole hukassa, vaan jatkavat el\u00e4m\u00e4\u00e4 halliten Kristuksen kanssa – rajan tuollakin puolen.<\/p>\n
\u201dJa he veisasivat uutta virtt\u00e4, sanoen: \u00b4Sin\u00e4 olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sill\u00e4 sin\u00e4 olet tullut teurastetuksi ja olet verell\u00e4si ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielist\u00e4 ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heid\u00e4t meid\u00e4n Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00b4 (Ilm. 5:9-10). <\/p>\n
Samanaikainen kuninkuus ja pappeus merkitsee t\u00e4ss\u00e4 ensiksi samanaikaista hallitsemista ja palvelemista. Maailmaa hallitsevat herrat pit\u00e4v\u00e4t kansoja valtansa alla. N\u00e4in ei ole Jeesuksen armahtamien valtakunnassa. Siell\u00e4 suurin on se, joka palvelee. Se on Jeesuksen tahdon ja armon varassa el\u00e4mist\u00e4, olosuhteista riippumatta h\u00e4nen edustajanaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Meille sanotaankin t\u00e4ss\u00e4 Raamatun kohdassa selv\u00e4sti, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 hallinta tapahtuu maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ei kuitenkaan tulevassa tuhatvuotisessa valtakunnassa eik\u00e4 ensisijaisesti taivaassa. <\/p>\n
Toiseksi t\u00e4m\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6s: ”he tulevat hallitsemaan”, on esimerkiksi Bibliassa k\u00e4\u00e4nnetty ”me saamme vallita”, ja useissa kreikankielisiss\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiss\u00e4: \u201dhe hallitsevat\u201d, eli hallitseminen tapahtuu kaiken aikaa. <\/p>\n
\u201dJeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, h\u00e4nelt\u00e4, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! H\u00e4nelle, joka meit\u00e4 rakastaa ja on p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt meid\u00e4t synneist\u00e4mme verell\u00e4ns\u00e4 ja tehnyt meid\u00e4t kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Is\u00e4lleen, h\u00e4nelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti!\u201d (Ilm.1:5-6). <\/p>\n
Jeesus on verell\u00e4\u00e4n vapauttanut meid\u00e4t synneist\u00e4mme, on tehnyt meid\u00e4t kuningassuvuksi ja Jumalan papeiksi. Kyll\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 puhutaan selv\u00e4sti Kristuksen ansiosta. T\u00e4m\u00e4 kaikki on tapahtunut maanp\u00e4\u00e4ll\u00e4. Pappeus ja kuninkuus saatiin Kristuksen sovintoveress\u00e4 ja se lahjoitetaan meille pyh\u00e4ss\u00e4 kasteessa. Otettuaan uskossa Kristuksen t\u00e4ydellisen voiton vastaan, he ovat saaneet saman erikoisaseman kuin Jeesuksella Kristuksella on – he ovat kuningaskunta, kuninkaallinen suku ja Jumalan papisto. He ovat saaneet saman papillisen oikeuden kuin vanhalla Israelilla oli. T\u00e4m\u00e4 on ehk\u00e4 viel\u00e4 selvemmin sanottu Pietarin kirjeess\u00e4: \u201dMutta te olette \u00b4valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyh\u00e4 heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja\u00b4, joka on pimeydest\u00e4 kutsunut teid\u00e4t ihmeelliseen valkeuteensa\u201d (1 Piet. 2:9).<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 on niin selv\u00e4sti ilmoitettu valtakunnan ty\u00f6 jako niille, jotka hallitsevat kuninkaallisessa papistossa. Se on l\u00e4hetysk\u00e4sky. Siin\u00e4 l\u00e4hett\u00e4j\u00e4 on sama perkeleen ja kuoleman voittanut yl\u00f6snoussut Jeesus, jolle on kaikki valta. H\u00e4n kutsuu, H\u00e4n lahjoittaa kasteen ja uskon, H\u00e4n l\u00e4hett\u00e4\u00e4, sitoutuu hallintaansa ja lupaa l\u00e4sn\u00e4olonsa. T\u00e4m\u00e4n l\u00e4hetysk\u00e4skyn toteuttamisen H\u00e4n on j\u00e4tt\u00e4nyt meille – se on suurinta, mit\u00e4 me pimeydest\u00e4 kutsutut voimme toistemme hyv\u00e4ksi tehd\u00e4. L\u00e4hetys on kutsujen jakamista Yl\u00f6snousseen valtakuntaan.<\/p>\n
Kristus itse tekee valtakuntansa ty\u00f6n mahdolliseksi. H\u00e4n lupaa l\u00e4sn\u00e4olonsa ja rauhansa, ei niin kuin maailma antaa eik\u00e4 joskus lopun aikana, vaan nyt, kun h\u00e4nt\u00e4 kipeimmin tarvitsemme, monien ahdinkojen ja vihollisuuden keskell\u00e4. ”Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista: hallitse vihollistesi keskell\u00e4” (Ps. 110:2). Ja 1 Kor.15:25: \u201dSill\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 hallitseman \u00b4siihen asti, kunnes h\u00e4n on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle\u00b4.” Vasta t\u00e4m\u00e4n tapahduttua on h\u00e4nen l\u00e4hetysteht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4ttynyt. Sen j\u00e4lkeen tulee Kristus n\u00e4kyv\u00e4n\u00e4 voimassaan ja n\u00e4ytt\u00e4ytyy kaikille, niillekin, jotka eiv\u00e4t H\u00e4neen uskoneet. <\/p>\n
”Katso, h\u00e4n tulee pilviss\u00e4, ja kaikki silm\u00e4t saavat n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net, niidenkin, jotka h\u00e4net l\u00e4vistiv\u00e4t, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat h\u00e4nen tullessansa” (Ilm.1:7). <\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 on ensimm\u00e4inen Ilmestyskirjan monista Katso-huudahduksista. Kysymyksess\u00e4 on Kristuksen toinen tuleminen. Se viittaa selv\u00e4sti lopun aikaan, jolloin kaikki ihmiset saavat H\u00e4net n\u00e4hd\u00e4. (Ei vain joku kirkastettu eliittijoukko, joka uskoo tulevaan maalliseen pappiskuninkaiden hallintaan ja sekoittavat sill\u00e4 hengellisen ja maallisen hallinnan toisiinsa ). Se on tuomion ja katkeran itkun aika. Kaikkialla vaikeroidaan, koska armon ja pelastuksen aika on lopussa. Siell\u00e4 miss\u00e4 risti\u00e4 oli halveksittu ja pidetty halpana, ollaan osattomia siihen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n hallintaan, jossa kuningasten Kuningas hallitsee syd\u00e4mien valtaistuimilla uskon kautta. <\/p>\n
Lopuksi<\/p>\n
Todellisia hallitsijoita ovat nyt uskovat, jotka Jeesus on kutsunut yhteyteens\u00e4. Me emme aina tunne olevamme sill\u00e4 taivaallisella tasolla, jolla apostoli Paavalin hehkuvat sanat julistavat meid\u00e4n olevan Efesolais- ja Kolossalaiskirjeiss\u00e4. N\u00e4iss\u00e4 h\u00e4n vakuuttaa, ett\u00e4 me olemme korotetut valtaistuimelle Jeesuksen kanssa hallitsemaan, vihollisten polkeutuessa jalkoihimme. Mutta usko tarttuu n\u00e4ihin Jumalan sanan opetuksiin ja rohkenee sanoa tunnetta valheeksi. Se pit\u00e4\u00e4 totena evankeliumin sanomaa Kristuksesta, jolla on voima sitoa perkele t\u00e4n\u00e4kin aikana, ja voiton lupaus, joka koskee niin el\u00e4m\u00e4n kuin kuolemankin alueita. <\/p>\n
Silloin ei taivas ole meille olemassa vasta siit\u00e4 hetkest\u00e4, jolloin menemme porteista sis\u00e4lle kaupunkiin, vaan siit\u00e4, jolloin ensi kerran pesemme vaatteemme ja valkaisemme ne Karitsan veress\u00e4. Olkoon ajallinen el\u00e4m\u00e4, mit\u00e4 on ja k\u00e4yk\u00f6\u00f6n miten k\u00e4y, ratkaisevinta on Kristuksen ansio. Se avaa meille uskon silm\u00e4t ja taivaan portit. Sinne meit\u00e4 kantavat yl\u00f6snousseen iankaikkiset k\u00e4sivarret: ”korkeammalla kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nime\u00e4, mik\u00e4 mainitaan ei ainoastaan t\u00e4ss\u00e4 maailman ajassa vaan my\u00f6s tulevassa” (Ef. 1:21). <\/p>\n
Esitelm\u00e4 Raamattu- ja tunnustusp\u00e4ivill\u00e4 Vaasassa 2.8.1997. Lyhennelm\u00e4.<\/p>\n
– Hans Wassermann: V\u00e4\u00e4r\u00e4 tuhatvuotinen valtakunta
\n oppi irrottaa meid\u00e4t Kristuksesta (6\/97)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Hans G. Wassermann, Bor\u00e5s Ilm. 20:1-7 Maailma n\u00e4kee kristityt esteen\u00e4 moraalittomalle onnen paratiisille, jota he maan p\u00e4\u00e4lle rakentavat. Toisaalla Jehovan todistajat ahdistelevat meit\u00e4 valtakuntaansa omilla laskelmillaan ja raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksill\u00e4\u00e4n. Emme ole itsek\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4styneet vallalla olevien n\u00e4kemysten vaikutuksilta ja virheilt\u00e4. Varsinkin uusin raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksemme my\u00f6t\u00e4ilee kiliasmia eli oppia tulevasta tuhatvuotisesta valtakunnasta. T\u00e4m\u00e4n opin kannattajat suosivat Ilmestyskirjan selityksess\u00e4 t\u00e4t\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[34,131],"tags":[231,230,36,225,228,232],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/985"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=985"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/985\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1213,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/985\/revisions\/1213"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=985"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=985"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=985"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}