Tom G.A.Hardt<\/p>\n
TT, Tukholma<\/p>\n
suom. Kai Takkula<\/p>\n
(julkaistu: Concordia 3\/1995,ss. 9-22)<\/p>\n
Kun nykyisin vallitsevassa tilanteessa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n Rooman ja evankelis-luterilaisen kirkon suhdetta, joutuu kriittinen tarkkailija piankin panemaan merkille ylioptimistiset v\u00e4itteet l\u00e4hentymisest\u00e4 n\u00e4iden kahden tunnustuksen v\u00e4lill\u00e4. Yksimielisyys, joka j\u00e4lleen oletetaan saavutetun, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rakentuvan ep\u00e4selvyyksist\u00e4 ja kaksimerkityksisyyksist\u00e4, joiden takana tosiasiallisesti s\u00e4ilyv\u00e4t vanhat, ratkaisevat eroavaisuudet. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys on aiemmin ollut vanhaluterilaiseen, tunnustukselle uskolliseen leiriin rajautunut, mutta viime aikoina se on saanut tietty\u00e4 tukea jopa tunnustetulla akateemisella taholla. G\u00f6ttingenin yliopiston teologisen tiedekunnan professorit ovat julkaisseet eritt\u00e4in kriittisen kannanoton koskien em. ajatusta j\u00e4lleen saavutetusta yksimielisyydest\u00e4, jonka my\u00f6t\u00e4 vanhat vastakkainasettelut kumoutuisivat (Lange, Dietz \/Hg.\/: \u201c\u00dcberholte Verurteilung?\u201d, Vandenhoeck & Ruprecht, G\u00f6ttingen 1991.)<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 n\u00e4in toivottavasti alkanut her\u00e4\u00e4minen on tarpeellinen katkos aikamme unelmoivaan ekumenismiin, joka on yksi tuhatvuotisista unelmista, jotka harhakuvan tavoin kerta toisensa j\u00e4lkeen vaivaavat kristikuntaa. On haluttu rakentaa uskonnollista rauhanvaltakuntaa, jossa j\u00e4nnitys evankeliumin ymp\u00e4rilt\u00e4 on kumottu eik\u00e4 sana en\u00e4\u00e4 ole h\u00e4iritsem\u00e4ss\u00e4 mieli\u00e4, ei her\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vastustusta eik\u00e4 alttiina virhetulkinnoille.<\/p>\n
Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n merkitsee t\u00e4llainen uudistettu kritiikki roomalais-katolisesta kirkko-opista, ymm\u00e4rrettyn\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 kuten g\u00f6ttingenil\u00e4isprofessoreiden tapauksessa Trenton kirkolliskokouksen opinkuvauksena, kaikessa arvokkuudessaan huomion kohdistamista 1500-luvun Roomaan, joka saattaa peitt\u00e4\u00e4 n\u00e4kyvist\u00e4 meid\u00e4n aikamme katolisen kirkon. T\u00e4ss\u00e4 esitett\u00e4v\u00e4n n\u00e4kemyksen mukaan on Roomassa Pius XII kuoleman 1958 j\u00e4lkeen tapahtunut teologinen mullistus, joka on j\u00e4tt\u00e4nyt taakseen Trenton konsiilin ja tilalle on tullut modernistinen usko, jossa kaikki ihmiset kuuluvat kaikkialla saavutettavissa olevan jumalallisen armon piiriin (\u201duniversalismi\u201d). T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys saa tukea vakavamielisilt\u00e4, konservatiivisilta roomalais-katolisilta teologeilta ja kirkonmiehilt\u00e4, mutta heid\u00e4n piirins\u00e4 ulkopuolella sit\u00e4 ei ole juurikaan huomattu. T\u00e4lle artikkelille valittu otsikko \u201dRooman uusi uskonto\u201d pyrkii sanomaan, ett\u00e4 on todellakin tapahtunut totaalinen katkos menneeseen. Vaikka Trenton kokous torjuukin evankelisluterilaisen uskonopin aivan ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4, on se meit\u00e4 paljon l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 kuin se uskonnonmuoto, jota nyt levitet\u00e4\u00e4n Roomassa. <\/p>\n
L\u00e4ht\u00f6kohdan esityksellemme voimme ottaa Pius XII paaviuden aikana sattuneesta tapahtumasta. Ensyklikassaan \u201cHumani generis\u201d (Denz. 3875ss.) varoittaa t\u00e4m\u00e4 paavi 12. elokuuta 1950, juuri ennen Marian taivaaseenastumisen dogmatisointia, kaikista yrityksist\u00e4 sopeuttaa katolinen usko moderniin filosofiseen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, kuten esim. eksistentialismiin, niin ett\u00e4 sen terminologian sallittaisiin syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 perinteinen kirkollinen sanasto, joka on vakiinnuttanut asemansa kirkon k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 (T\u00e4h\u00e4n voidaan verrata Sovinnonkirjaa: \u201colipa kysymys asiasis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 tai muodosta\u201d, TK s. 38, \u201cweder in rebus noch phrasibus\u201d, BS 14,54s.). Sis\u00e4ll\u00f6llisesti ensyklika kohdistuu mm. niit\u00e4 vastaan, jotka haluavat tulkita olemattomaksi yliluonnollisen j\u00e4rjestyksen \u201carmollisuuden\u201d (\u201cgratuitatem\u201d, ominaisuus olla vapaa ja motivoimaton lahja), opettaessaan, ett\u00e4 \u201cJumala ei saattaisi luoda j\u00e4rjellisi\u00e4 olentoja, ilman ett\u00e4 h\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4isi ja kutsuisi heid\u00e4t autuuden katselun piiriin\u201d. Se, mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 Piuksen torjumat teologit haluavat kielt\u00e4\u00e4, on siis Sovinnonkirjassa tunnustettu sanoin: \u201dKoska luontomme on synnin turmelema ja ansaitsee Jumalan vihan ja tuomion, ei siis Jumala ole velvollinen antamaan meille sanaansa, Henke\u00e4ns\u00e4 eik\u00e4 armoansa\u201d (SKB, s. 667). Pius jatkaa, eik\u00e4 lainkaan odottamattomasti, puolustamalla samoja teologeja vastaan oppia perisynnist\u00e4, sellaisena kuin se tunnustetaan Trenton kokouksen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4, samoin kuin oppia synnist\u00e4 yleens\u00e4 Jumalaa vastaan kohdistuvana loukkauksena, jonka Kristus on sovittanut. Rintamalinja, joka n\u00e4in vedet\u00e4\u00e4n, vaikuttaa ehdottomasti asettavan Trenton kokouksen p\u00e4\u00e4t\u00f6kset samalle puolelle Sovinnonkirjan kanssa. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 kulkevat rajalinjat toisin kuin aikaisemmin on piirretty. <\/p>\n
T\u00e4st\u00e4 ristiriidasta k\u00e4sin voidaan Rooman uutta uskontoa ryhty\u00e4 tarkastelemaan. <\/p>\n
I \u201dMin\u00e4 kumarran p\u00e4\u00e4ni is\u00e4 Henri de Lubacille\u201d<\/p>\n
Kun nykyinen paavi Johannes Paavali II yhdell\u00e4 lukuisista matkoistaan vieraili Ranskassa, havaitsi h\u00e4n er\u00e4\u00e4ss\u00e4 tilaisuudessa l\u00e4sn\u00e4olijoiden joukossa vanhemman jesuiitta is\u00e4n ja keskeytti esityksens\u00e4 sanoen: \u201cMin\u00e4 kumarran p\u00e4\u00e4ni is\u00e4 Henri de Lubacille …. jolla ennen (toista Vatikaanin konsiilia) oli vaikeuksia Rooman kanssa\u201d. Vuonna 1983 korotettiin Henri de Lubac (1896-1991) kardinaaliksi. Johannes Paavali oli jo kauan aikaisemmin oppinut tuntemaan de Lubacin, jonka kanssa h\u00e4n oli ollut yhteisty\u00f6ss\u00e4 Vatikaanin toisessa konsiilissa, johon Johannes XXIII oli kutsunut de Lubacin teologisena neuvonantajana. Paavali VI antoi kutsua h\u00e4net esitelm\u00f6itsij\u00e4ksi Roomaan puhumaan modernistina tunnetusta ja de Lubacille l\u00e4heisest\u00e4 jesuiitasta ja luonnontieteilij\u00e4st\u00e4 Pierre Teilhard de Chardinista (1881-1955), johon t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa palataan my\u00f6hemmin.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 katolisen kirkon suuri poika, jolle virallinen Rooma kaikin tavoin on osoittanut kunnioitustaan, olisi siis joskus ollut vaikeuksissa saman Rooman kanssa. N\u00e4ist\u00e4 vaikeuksista on jo puhuttu, sill\u00e4 de Lubac oli juuri se mies, jota tarkoitettiin Pius XII varoittavissa sanoissa niist\u00e4, jotka kielt\u00e4v\u00e4t armon ansaitsemattomuuden – \u201dgratuitas\u201d. Mik\u00e4\u00e4n ei voi paremmin kuvata sit\u00e4 mullistusta, jonka Rooma on l\u00e4pik\u00e4ynyt viimeisten nelj\u00e4n, de facto, kolmen paavin aikana: Johannes XXIII, Paavali VI, (Johannes Paavali I) ja Johannes Paavali II. <\/p>\n
Teos, joka aiheutti Pius XII ter\u00e4v\u00e4t sanat, oli vuonna 1946 julkaistu de Lubacin kirjoitus \u201cSurnaturel\u201d, joka kuitenkin oli valmis jo 1942. Sen p\u00e4\u00e4teesi on juuri ajatus ihmisest\u00e4, joka luomisessa on kutsuttu yhteyteen Jumalan kanssa niin, ett\u00e4 my\u00f6s armo on annettu alusta saakka. H\u00e4n ty\u00f6skentelee t\u00e4ss\u00e4 skolastisen materiaalin kanssa ja haluaa esitt\u00e4\u00e4 paremman tulkinnan Tuomas Akvinolaisesta. Ajatuksenkulku voi vaikuttaa vaikeaselkoiselta ja haetulta, mutta se voidaan kuitenkin k\u00e4sitett\u00e4v\u00e4sti kuvata, mik\u00e4li olemme ymm\u00e4rt\u00e4neet keskiaikaisen opin langenneesta ihmisest\u00e4. Voidaan sanoa, ett\u00e4 skolastiikka s\u00e4ilytti kellarissaan sen ihmishyvyyden, jonka de Lubac aikanaan p\u00e4\u00e4st\u00e4isi irti ja lopulta esitt\u00e4isi luonnostaan hyv\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4. Syntiinlankeemuksen Aadam on skolastiikassa keinolla tai toisella yhdistett\u00e4v\u00e4 pakanallisen filosofian v\u00e4itettyyn \u201chyv\u00e4\u00e4n ihmiseen\u201d, mik\u00e4 tapahtuu siten, ett\u00e4 ihmisen selitettiin omaavan luonnolliset voimavaransa ja niiden kanssa tietyn taipuvaisuuden syntiin, samalla kun h\u00e4n oli menett\u00e4nyt pyhitt\u00e4v\u00e4n armon ja sen vuoksi oikeuden taivaaseen. Pyhitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 armosta tulee t\u00e4ten jotakin Jumalan mielivaltaisesti s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4\u00e4, joka merkillist\u00e4 kyll\u00e4 on olemassa jopa ennen syntiinlankeemusta, eik\u00e4 siis ole kutsuttu vasta anteeksiantamuksena ihmisen syntiin. Luterilaisen on helppo tuomita t\u00e4m\u00e4 oppi ep\u00e4raamatullisena, mutta ei pid\u00e4 unohtaa, ett\u00e4 se on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kuitenkin monet kerrat ollut kristillisen k\u00e4\u00e4ntymyksen pohjana: paratiisista karkotetun on Jumalan hyvyydest\u00e4 otettava vastaan lahja, jota h\u00e4n ei omista, ja jonka Kristus on h\u00e4nelle ansainnut satisfactio vicaria\u00b4nsa (sijaishyvityksens\u00e4) kautta. <\/p>\n
De Lubac p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 nyt irti h\u00e4iriintym\u00e4tt\u00f6mill\u00e4 voimillansa varustetun vanhan Aadamin vankilasta, jonka skolastiikka sille pystytti. H\u00e4n sallii ihmisen pelk\u00e4n luomisen merkit\u00e4 kiinnityst\u00e4 taivaaseen. Uudestisyntym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ihmisen luonnollista Jumala-kaipausta, mik\u00e4 on psykologinen tosiasia, t\u00e4ytyy de Lubacin mielest\u00e4 vastata Jumalan tahdon kohdata h\u00e4net. Kaikki t\u00e4m\u00e4 on seurausta skolastiikan kyvytt\u00f6myydest\u00e4 tuomita ihminen pahaksi, raamatullisesti lihaksi, ja n\u00e4hd\u00e4 ett\u00e4 jopa tosiasiallisesti olemassa oleva kaipuu Jumalan puoleen l\u00e4htee omavanhurskauden pohjalta. De Lubac ratkaisee nyt skolastiikan vastav\u00e4itteet, jotka ovat l\u00e4sn\u00e4 olevia ja Trenton kirkolliskokouksen dogmatisoimia; armosta, jota vaaditaan, mutta joka on poissa – luomakunnan odotuksen hetkess\u00e4 – tuleekin jotakin, mik\u00e4 on annettu samanaikaisesti turmeltumattoman luonnon mukana. Vanha ihminen oli nyt aloittanut voittokulkunsa jumalankaltaisena ja sellaiseksi h\u00e4net pian Rooman paavi julistaisikin, kunhan Pius XII olisi kuollut.<\/p>\n
Pius XII aikana de Lubacilta kuitenkin riistettiin h\u00e4nen oikeutensa opettaa, h\u00e4net siirrettiin pois oppilaitoksestaan (Lyon) ja h\u00e4n sai n\u00e4hd\u00e4 kirjojensa katoavan kirkollisilta kirjamyyntihyllyilt\u00e4. Erikoista kyll\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei koskaan n\u00e4yt\u00e4 edes aiotun asettaa henkil\u00f6kohtaiseen kuulusteluun ja opilliseen nuhteluun. De Lubacin kriitikko ja vastustaja ennen muita oli tunnettu tomisti ja dominikaani, is\u00e4 Reginalde Garrigou-Lagrange, teologian professori Roomassa. H\u00e4n k\u00e4ytti ilmausta \u201cuusi teologia\u201d, \u201cnouvelle th\u00e9ologie\u201d, de Lubacista ja t\u00e4m\u00e4n koulukunnasta. Ilmaisu on t\u00e4ysin ajankohtainen ja vastaa meid\u00e4n \u201dneologiaamme\u201d. Sill\u00e4 oli alun perin kielteinen s\u00e4vy, joka de Lubacin taholla pian k\u00e4\u00e4nnettiin vastakohdakseen.<\/p>\n
Er\u00e4s h\u00e4nen t\u00e4rkeimmist\u00e4 teoksistaan oli kuitenkin jo t\u00e4h\u00e4n aikaan ollut kauan tunnettu, nimitt\u00e4in \u201cCatholicisme. Les aspects sociaux du dogme\u201d, Editation de Cerf, Paris 1938, jonka k\u00e4\u00e4nsi 1943 saksaksi Hans-Urs von Balthasar nimell\u00e4 \u201cKatholizismus als Gemeinschaft\u201d. T\u00e4ss\u00e4 kirjassa ovat tosiasiallisesti esill\u00e4 kaikki n\u00e4k\u00f6kohdat, joista ajan my\u00f6t\u00e4 muodostuisi pohja la nouvelle th\u00e9ologie\u00b4lle, Rooman uudelle uskonnolle. <\/p>\n
Kirjan sanoman ymm\u00e4rt\u00e4miseksi on tartuttava otsikon toiseen osaan, joka t\u00e4hdent\u00e4\u00e4 katolisuuden sosiaalista yhteenkuuluvuusluonnetta. T\u00e4m\u00e4 erityiskorostus nousee esiin, kun tarkastellaan sen antiteesi\u00e4, jonka l\u00f6yd\u00e4mme lainauksessa kristinuskonkriitikolta ja luopiolta Ernest Renanilta (1823-92). Kunnianosoituksessaan samanmieliselle stoalaiselle keisari Marcus Aureliukselle (121-180) kutsuu Renan halveksien lapsuutensa uskoa \u201cuskonnoksi, joka on luotu pienen valittujen ryhm\u00e4n sis\u00e4iseksi lohdutukseksi\u201d (s. 235-271). Koko de Lubacin teologia voidaan n\u00e4hd\u00e4 yrityksen\u00e4 osoittaa v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi Renanin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 kristinuskosta. Katolisuus on kaikkien uskontoa, ja se on suuressa m\u00e4\u00e4rin yhteiskunnallinen tekij\u00e4. Kun de Lubac pyrkii osoittamaan t\u00e4m\u00e4n, tulee h\u00e4n luopuneeksi uskon perustekij\u00f6ist\u00e4, joita Renan halveksii. On luotava uusi uskonto, jonka t\u00e4ytyy olla yhteiskunnallinen, ei vain \u201dilmauksissaan luonnollisen el\u00e4m\u00e4n alueilla\u201d, vaan my\u00f6s \u201ddogmaattisessa keskuksessaan\u201d (s. IX-15).<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 uskon uudelleenhahmotus k\u00e4sittelee ensimm\u00e4isess\u00e4 osassaan uskontunnustusta, kirkon perustusta ja sakramentaalista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, jatkaa toisessa osassaan kristinuskon kannasta historiaan, siirtyy kolmannessa osassaan ratkaisevaksi kuvattuun kysymykseen pyhien kirjoitusten hengellisest\u00e4 tulkinnasta ja p\u00e4\u00e4ttyy nelj\u00e4nteen osaan pakanoiden roolista.<\/p>\n
Dogmaattinen osuus alkaa puolustaen antiikin, stoalaisuuden ja platonilaisuuden perint\u00f6\u00e4 ja sen kyky\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 yksil\u00f6 osana kosmosta, josta juuri Marcus Aurelius esitet\u00e4\u00e4n todistuksena (vrt. yll\u00e4 Renan). Protestanttinen pelko hellenistisest\u00e4 vaikutuksesta ja keskittyminen raamatulliseen ilmoitukseen esitet\u00e4\u00e4n naiiveina (s. 15-37). \u201cIhmiskunta on orgaaninen ykseys jumalallisen rakentumisensa kautta, ja kirkon kutsumus on ilmaista ihmisille uudelleen se alkuper\u00e4inen ykseys, jonka se on menett\u00e4nyt, palauttaa se alkuper\u00e4iseen muotoonsa ja vied\u00e4 se p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen\u201d (s. 27\/48). Kirkollinen sakramentaalinen j\u00e4rjestelm\u00e4 saa t\u00e4ten ennen kaikkea ykseytt\u00e4 luovan ja ykseytt\u00e4 demonstroivan teht\u00e4v\u00e4n; itse armonv\u00e4linek\u00e4site on muuttunut ep\u00e4kiinnostavaksi. Kun se tulee esille, on se yhteyden hedelm\u00e4 eik\u00e4 sen syy, toissijainen n\u00e4k\u00f6kohta, ei p\u00e4\u00e4asia. Sen vuoksi katoaa ajatus Kristuksen tosi ruumiin todellisesta l\u00e4sn\u00e4olosta sakramentissa ajatukseen kirkosta Kristuksen ruumiina, jopa niin, ett\u00e4 Kristuksen ruumis sakramentissa ja kirkon nimityksen\u00e4 ovat yksi ja sama (s. 67\/91); skolastikko, johon t\u00e4ss\u00e4 vedotaan, sanoo tosin p\u00e4invastoin kuin de Lubac, ett\u00e4 kirkko Kristuksen ruumiina on Kristuksen tosi ehtoollisruumiin vaikutusta (s. 313\/356!). Varoitukset reaalipreesensin ylikorostumisesta, joita nykyisin tavataan, eiv\u00e4t pohjaudu lainkaan v\u00e4h\u00e4isess\u00e4 m\u00e4\u00e4rin t\u00e4h\u00e4n ja de Lubacin my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n kirjoitukseen \u201cCorpus christi. L\u00b4eucharistie et l\u00b4eglise au moyen \u00e0ge\u201d, Aubier, Paris 1944; kirjoitus, joka todenn\u00e4k\u00f6isesti my\u00f6s lienee ollut Pius XII ajatuksissa, kun h\u00e4n puhuu vaarasta sallia todellisen l\u00e4sn\u00e4olon sulautua omaan vaikutukseensa (Denz. 3891). <\/p>\n
Jaksossa kristinuskosta ja historiasta vahvistetaan, ett\u00e4 kirkon historia on \u201cKristuksen l\u00e4pitunkeutumista ihmiskuntaan\u201d (s. 98\/124). T\u00e4m\u00e4 ykseys luomisen ja pelastuksen v\u00e4lill\u00e4 merkitsee, ett\u00e4 \u201ckoko ihmiskunta on Jumalan lapsia\u201d, joita Jumalan johdattava k\u00e4si v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti (!) ohjaa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4. De Lubacin mielest\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on kristillisen tradition yksimielinen merkitys! Kolmas osa, jossa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n pyhien kirjoitusten hengellist\u00e4 tulkintaa, n\u00e4yttelee ratkaisevan t\u00e4rke\u00e4\u00e4 roolia t\u00e4m\u00e4n universalistisen kristinuskontulkinnan l\u00e4piviemisess\u00e4, kuten kirjoittaja my\u00f6nt\u00e4\u00e4. Keskushahmona on kuvallisen tulkinnan eli allegoreesin muita p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n pitempi edustaja, varhaiskirkossa harhaoppiseksi tuomittu Origenes (185-n. 254). H\u00e4nen yleisell\u00e4 rehabilitoinnillaan, joka viime aikoina on tapahtunut, on t\u00e4ss\u00e4 alkuper\u00e4ns\u00e4: \u201cMe olemme pit\u00e4neet kiinni Origeneen esikuvallisesta asemasta, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on perustavaa laatua oleva merkitys… t\u00e4ll\u00e4 suurella hengenmiehell\u00e4, joka oli my\u00f6s suuri kirkonmies\u201d (s. 155\/185). Origenes piti Vanhaa Testamenttia Uuden testamentin p\u00e4\u00e4asiallisten totuuksien suhteen vieraana, mutta antaa Kristuksen tehd\u00e4 kristillisen uudelleentulkinnan t\u00e4st\u00e4 puhtaasti inhimillisest\u00e4 kirjoituksesta: \u201cH\u00e4n toimi evankeliumin kautta niin, ett\u00e4 kaikesta tuli evankeliumin kaltaista\u201d (s. 131\/159). T\u00e4ss\u00e4 uudelleentulkinnassa, joka vaikuttaa v\u00e4\u00e4ristelylt\u00e4, on l\u00f6ydetty avain, joka sopii kaikkiin lukkoihin. Seuraavassa esityksess\u00e4 on leegio sitaatteja Origeneelta. Esitys palaa jatkuvasti Raamatun sanojen kaksimerkityksisyyteen, jonka kautta niin ihmissuvun historia kuin sielun kokemukset piiloutuvat ulkoisen sanan yksiselitteisen merkityksen taakse (s. 151\/181). T\u00e4m\u00e4 hengellinen uudelleentulkinta ei kuitenkaan saa olla yksityisen ihmisen teht\u00e4v\u00e4: \u201cEi yksin\u00e4inen tie, vaan … sielunel\u00e4m\u00e4n sopeutuminen kirkon el\u00e4m\u00e4nrytmiin\u201d, \u201ckaikkien asioiden alussa pysyy pyh\u00e4 katolinen kirkko\u201d (s. 158\/188). My\u00f6hemmiss\u00e4 teoksissaan de Lubac polemisoi voimakkaasti Nikolaus Lyralaista (1270-1349) ja h\u00e4nen oppiaan pyhien kirjoitusten yhdest\u00e4, kirjaimellisesta merkityksest\u00e4, periaatetta, jonka varaan Luther ja reformaatio my\u00f6hemmin rakensivat. Kun Lyra ja h\u00e4nen seuraajansa (\u201dimitoijat\u201d) kielt\u00e4v\u00e4t mystisen merkityksen, osoittavat he de Lubacin mielest\u00e4 puutteellista uskonn\u00f6yryytt\u00e4, joka tarkoittaa kirkon tulkinnan seuraamista ja sitten hurskaasti liittymist\u00e4 suurempaan kollektiiviin, siihen ykseysliittym\u00e4\u00e4n, joka on historian, luomisen ja pelastuksen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. <\/p>\n
Se kirkon rooli, joka n\u00e4in on kuvattu, ei kuitenkaan lainkaan tarkoita, ett\u00e4 historiallinen kristikunta olisi pelastuksen v\u00e4litt\u00e4j\u00e4 jossakin eksklusiivisessa [poissulkevassa] merkityksess\u00e4. Nelj\u00e4nness\u00e4 osassa ilmoitetaan selvin sanoin, ett\u00e4 \u201cjumalallinen armollisuus on aina toiminut kansojen keskuudessa, ja ett\u00e4 viel\u00e4p\u00e4 pakanoillakin on \u00b4k\u00e4tketyt pyhimyksens\u00e4\u00b4 ja profeettansa\u201d (s. 161\/191). Kristikunnasta tulee nyt korkeintaan \u201cainoa normaali pelastustie\u201d (s. 163\/194). Kirkon teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on yhdist\u00e4\u00e4 kaikki k\u00e4tketyt pyh\u00e4t, aktivoida ihminen vaikuttamaan vapautukseensa, \u201dei ulkonaisen anteeksiantamuksen saamiseksi – t\u00e4m\u00e4 oli jo periaatteellisesti pantu t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n ja oli lihaksi tulemisen edellytyksen\u00e4, sill\u00e4 lunastus on rakkauden ja armollisuuden salaisuus – vaan jotta me k\u00e4\u00e4ntyisimme kohti sis\u00e4ist\u00e4. Ihmiskunnan on siksi aktiivisesti vaikutettava pelastukseensa, ja sen vuoksi Kristus on uhrinsa tekoon liitt\u00e4nyt n\u00e4kyv\u00e4n ilmoituksen persoonassaan ja kirkkonsa perustamisessa\u201d (s. 167\/198). <\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 annetaan selitys sille, miksi armonv\u00e4lineiden kuvauksessa syntien anteeksiantamus ei n\u00e4yttele mit\u00e4\u00e4n roolia; se on pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4neen lausumaton edellytys sille, mink\u00e4 Kristuksen uhri vaikuttaa jopa ilman meid\u00e4n uskoamme. Kaikessa on kyse siit\u00e4, ett\u00e4 voimallisesti vaikutetaan ihmiskunnan yhdentymiseen kollektiivisessa sulautumisessa kirkkoon.<\/p>\n
Ihmiskunnan historiassa on kristikunta huippukohtana. Kuten biologinen kehitys on vaatinut joukon el\u00e4m\u00e4n ilmenemismuotoja ihmisen ruumiin luomiseksi, niin on my\u00f6s ollut oltava vastaava joukko uskonnollisia ilmi\u00f6it\u00e4, ennen kuin kristinusko saattoi muotoutua (s. 172\/203). \u00c4kki\u00e4 sukeltaa Renan esiin ajatuskulussa; h\u00e4n on sanonut, ett\u00e4 kaikki muut ihmiset ainoastaan palvelevat yli-ihmisen synnytt\u00e4mist\u00e4. Kyseess\u00e4 on siis kristinusko evolutionistisesta perspektiivist\u00e4, jossa ihmiskunnan kehitys merkitsee kristinuskoa, ja jossa kristinusko t\u00e4ydellist\u00e4\u00e4 ihmiskunnan sen enenev\u00e4ss\u00e4 t\u00e4ydelliseksi tulemisessa. <\/p>\n
Aineisto, johon de Lubac tukeutuu, on joukko lainauksia kirkkoisilt\u00e4. Tarkastelussa ne voidaan jakaa kolmeen ryhm\u00e4\u00e4n. Yksi ryhm\u00e4 koostuu Origeneen ja h\u00e4nen hengenheimolaistensa lainauksista, joihin de Lubac oikeutetusti vetoaa. Toisessa ryhm\u00e4ss\u00e4 on kaksi tunnettua nime\u00e4, Augustinus (354-430) ja Irenaeus (n. 130-200), joiden lainaukset on tarkastettu t\u00e4t\u00e4 artikkelia varten. Kolmas ryhm\u00e4, joka koostuu j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4vist\u00e4 lainauksista, on liian suuri t\u00e4llaiseen kontrollointiin. On kuitenkin oikeutettua syyt\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4, saako de Lubac lainkaan tukea kahdelta suurelta nimelt\u00e4, vai edustavatko he aivan p\u00e4invastaista n\u00e4kemyst\u00e4. Kun esimerkiksi Augustinus sanoo teoksessaan De Civitate, lib. 18. c. 47, ett\u00e4 jopa Israelin ulkopuolella on ollut tosi jumalatietoutta, esitt\u00e4\u00e4 de Lubac pitk\u00e4n lainauksen (s. 161\/191), joka kuitenkin pannaan poikki ennen sanoja, joissa Augustinus selv\u00e4sti rajoittaa t\u00e4m\u00e4n ilmoituksen niihin tapauksiin, joissa ihmiseksi tuleminen ja sovitusty\u00f6 ovat olleet tunnettuja. Niin otaksutaan pakana Jobin uskoneen. T\u00e4ll\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 de Lubacin universalismin kanssa. Kun de Lubac edelleen kertoo Irenaeuksen sanovan teoksessaan Adversus Haereses IV,27, ett\u00e4 Kristus laskeutuessaan tuonelaan kohtasi \u201cpakanallisia pyhi\u00e4 hahmoja\u201d, ei t\u00e4ll\u00e4 ole tukea tekstiss\u00e4. Irenaeus puhuu t\u00e4ss\u00e4 \u201dvanhurskaista, patriarkoista ja profeetoista\u201d ja kuvailee, miksi heid\u00e4n tekonsa on muistiin merkitty pyhiin kirjoituksiin. Pakanallisista sankareista ei kerrota mit\u00e4\u00e4n. <\/p>\n
Kerta toisensa j\u00e4lkeen ilmenee selv\u00e4sti, ett\u00e4 de Lubacin l\u00e4ht\u00f6kohtana on niiden pakanallisten kristinuskonkriitikkojen paine, jotka ovat innoittaneet ranskalaista radikalismia. H\u00e4n haluaa vanhurskauttaa itsens\u00e4 n\u00e4iden nuoruutensa vastustajien edess\u00e4 – heid\u00e4n omien premissiens\u00e4 ulkopuolelta. \u201cMist\u00e4 kantoikaan suuri Kaitselmus huolta menneiden vuosisatojen aikana (ennen Kristusta) …. Niin esitti pohdintojaan kerran Celsus ja h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 Porphyrius, ja sitten, ei juurikaan poikkeavasti, edelleen Symmachus, ja viel\u00e4p\u00e4 monet t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin – kaikki enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n tietoisesti kannattaen ideaa…. \u00b4platonilaisesta jaloudesta\u00b4, ja kuten Julianus Luopio totesi…\u201d. Juuri n\u00e4ille antiikin ylpeille hengille, jotka ovat torjuneet kristinuskon, sen eksklusiviteettivaatimuksen, sen tuomion synnille, sen vaatimuksen k\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4 ja uudestisyntymisest\u00e4, heille de Lubac vastaa: \u201dKatolisuus on Uskonto. Se on hahmo, joka ihmiskunnan on otettava ylleen ollakseen lopulta oma itsens\u00e4. Se on ainoa todellisuus, joka ollakseen olemassa ei tarvitse mit\u00e4\u00e4n vastakohtaa, ja joka siis on \u00b4suljetun yhteis\u00f6n\u00b4 vastakohta\u201d (s. 229\/263).<\/p>\n
Augustinukseen vetoaminen ei varsinaisesti ole ilmaus de Lubacin todellisesta vakaumuksesta. H\u00e4n valittaa Augustinuksen roomalaiskirjeen selityksen puhuvan ihmissuvun jakamisesta ja asettuu oppositioon 1600-luvun jansenisteja vastaan, jotka t\u00e4m\u00e4n kirkkois\u00e4n raamatuntulkinnan pohjalta torjuivat jesuiittojen, ja siis my\u00f6s de Lubacin pinnallisen synti- ja armok\u00e4sityksen (s. 209\/242).<\/p>\n
De Lubac joutui vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4\u00e4n kokemaan veljeskuntansa lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n poliittisen radikalisoitumisen, mik\u00e4 oli h\u00e4nelle t\u00e4ysin vierasta. H\u00e4n ei siis lukeudu nk. vapautuksen teologian piiriin. H\u00e4nen tutkimuksistaan uskonnonhistoriassa, mik\u00e4 h\u00e4nelle oli k\u00e4tketty\u00e4 kirkkohistoriaa, ei puutu selvi\u00e4 ansioita. H\u00e4n havaitsi, ettei buddhalaisuuden yleisesti levinnyt muoto todenn\u00e4k\u00f6isesti ole k\u00e4tketty\u00e4 armouskontoa, kuten usein sanotaan, vaan se on ateistista tyhjyytt\u00e4. Ilmeisesti Johannes Paavali II ei kuitenkaan kumartanutkaan p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n juuri n\u00e4iden n\u00e4kemysten edess\u00e4. <\/p>\n
II kardinaali Wojtyla<\/p>\n
Mies, jota kirkollisissa yhteyksiss\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n kutsutaan nimell\u00e4 \u201cJohannes Paavali II\u201d, on oikeastaan nimelt\u00e4\u00e4n Karol Wojtyla. T\u00e4m\u00e4 ei ole vain el\u00e4m\u00e4nkerrallinen huomio, vaan my\u00f6s muistutus siit\u00e4, ett\u00e4 kirkollisen juhla-asun alla on henkil\u00f6, jonka voi olettaa kauan ennen nousuaan teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 kehitt\u00e4neen oman ideologisen n\u00e4kemyksens\u00e4, jolle my\u00f6hemmin on suotu odottamaton, joskin kenties ep\u00e4oikeutettu auktoriteetti. Wojtyla osoittautuu t\u00e4n\u00e4 varhaisempana kautenaan selv\u00e4sti radikaaliksi teologiksi. Er\u00e4s h\u00e4nen puolalainen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 on kuvannut h\u00e4nen ambitioitaan ja taustaansa. P\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n Wojtyla on pit\u00e4nyt klassisen kirkollisen filosofian yhteen sulattamista sen uuden filosofisen virtauksen kanssa, jota kutsutaan eksistentialismiksi ja jonka argumentoinnin l\u00e4ht\u00f6kohtana on ihmisen halu olla vapaa ja puolustaa omaa olemassaoloaan. Yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 my\u00f6nteisesti suhtautuva kirjailija l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Wojtylan julkaisemista kirjoituksista n\u00e4kemyksi\u00e4, jotka ovat per\u00e4isin t\u00e4h\u00e4n koulukuntaan kuuluvilta miehilt\u00e4, kuten Heideggerilta ja Sartrelta. Ken on pyrkinyt k\u00e4ym\u00e4\u00e4n l\u00e4pi esimerkiksi Wojtylan my\u00f6hempi\u00e4 paavillisia sosiaaliensyklikoita, t\u00f6rm\u00e4\u00e4 my\u00f6s vaikeaselkoiseen esitystapaan, jossa koko ajan pyrit\u00e4\u00e4n l\u00e4htem\u00e4\u00e4n er\u00e4\u00e4nlaisesta modernista ihmisen olemusta ja tarpeita koskevasta m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4st\u00e4. T\u00e4t\u00e4 on tapana kutsua Wojtylan \u201dpersonalismiksi\u201d. Kummallista kyll\u00e4 tuloksena on lukijan havainto, ett\u00e4 silloinkin kun Wojtyla p\u00e4\u00e4asiallisesti seuraa perinteist\u00e4 roomalaiskatolista sosiaalietiikkaa, vaikuttavat h\u00e4nen nyttemmin pilkattua skolastiikkaa edustavat edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 huomattavasti ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4mmilt\u00e4. <\/p>\n
Sit\u00e4, mihin t\u00e4m\u00e4 asenne johtaa hengellisiss\u00e4 kysymyksiss\u00e4, voi parhaiten demonstroida tarkastelemalla er\u00e4st\u00e4 Wojtylan kirjoituksista, joka alunperin on julkaistu italiaksi nimell\u00e4 \u201cSegna di Contradiction\u201d (St. Paul Publication, Slough 1979). Sis\u00e4lt\u00f6 koostuu kardinaali Wojtylan Roomassa er\u00e4\u00e4ss\u00e4 retriitiss\u00e4 paastonaikana 1976 pit\u00e4mist\u00e4 esityksist\u00e4, Paavali VI ja kuurian j\u00e4senten l\u00e4sn\u00e4 ollessa. T\u00e4ss\u00e4 hurskaassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ei Wojtyla voi odottaa enemp\u00e4\u00e4 kuin muutaman minuutin, ennen kuin h\u00e4n vetoaa Heideggeriin. Toisessa esityksess\u00e4 vedotaan de Lubaciin. Jo t\u00e4ss\u00e4 tulee ratkaiseva isku, kun kardinaali sanoo, ett\u00e4 ihminen saavuttaa persoonansa rajat, kun h\u00e4n kohtaa Absoluuttisen. T\u00e4m\u00e4 Absoluuttinen on Jumala, joka kuitenkaan ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Jerusalemin temppelin kolmiyhteinen Pyh\u00e4: \u201cT\u00e4t\u00e4 Jumalaa tunnustaa trappisti tai kamaldoliitti (ankaran askeettisten s\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntien munkkeja) hiljaisuudessaan. Juuri h\u00e4nen puoleensa beduiini k\u00e4\u00e4ntyy autiomaassa rukoushetkens\u00e4 aikana. Ja ehk\u00e4p\u00e4 jopa buddhalainen mietiskelyyns\u00e4 vajonneena, ajatuksiaan puhdistaessaan ja valmistaessaan tiet\u00e4 Nirvanaan\u201d (engl. k\u00e4\u00e4n. s. 16). My\u00f6s ateistit ovat osallisia hengellisist\u00e4 kokemuksista, mink\u00e4 vahvistaa kontemplatiivisten s\u00e4\u00e4nt\u00f6kuntien toiselle Vatikaanin konsiilille kirjoittama kirje, jossa he toteavat yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4 omien hengen ja mielen pimeytt\u00e4 koskevien mystisten kokemuksiensa ja ateistien tyhjyyden v\u00e4lill\u00e4. Wojtylalle n\u00e4m\u00e4 ovat muunnelmia samasta mystisest\u00e4 teemasta \u201csielun pime\u00e4 y\u00f6\u201d. Jumalankielt\u00e4j\u00e4t, joihin auktoriteetti Heidegger lukeutuu, asetetaan 1500-luvun mystikolta, Ristin Johannekselta, otetun lainauksen alle. Sen j\u00e4lkeen kardinaali sanoo: \u201cEl\u00e4v\u00e4n Jumalan kirkko johdattaa yhteen kaikkia ihmisi\u00e4, jotka jollakin tavoin jakavat inhimillisen hengen ylimaallisuuden\u201d. T\u00e4m\u00e4n tueksi vedotaan toiseen Vatikaanin konsiiliin, ja todetaan t\u00e4st\u00e4 uudesta kaikenkattavasta universaaliuskonnosta: \u201cMeid\u00e4n aikamme kirkko on tullut erityisen tietoiseksi t\u00e4st\u00e4 totuudesta, ja sen valossa onnistui kirkko toisessa Vatikaanin konsiilissa m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n uudelleen oman luontonsa\u201d. Formulointi on t\u00e4rke\u00e4, sill\u00e4 siit\u00e4 k\u00e4y selville, ett\u00e4 artikkelimme otsikko \u201cRooman uusi uskonto\u201d kuvaa jotakin mit\u00e4 tosiasiallisinta, ja my\u00f6s t\u00e4m\u00e4nhetkisen paavin n\u00e4kemyst\u00e4. Sit\u00e4 kirkkotilaa, jossa Rooman paavi, kardinaalit ja kuurian muut j\u00e4senet valmistivat Kristuksen kuoleman ja yl\u00f6snousemuksen juhlanviettoa, ei varmasti ollut rakennettu t\u00e4llaisia ajatuksia silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en. <\/p>\n
My\u00f6s seuraava on perustavaa opinmukaista uudesti luomusta. Jo pian vedotaan Teilhard de Chardiniin, jonka evoluutio perustavana teesin\u00e4\u00e4n rakentuva maailmann\u00e4kemys kerrotaan 1. Moos. 2:ssa, jota kutsutaan toiseksi ja vanhemmaksi luomiskertomukseksi. T\u00e4m\u00e4 kaikki luomisen aspektit k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4 evoluutio johtaa lauseeseen, jonka mukaan \u201cme t\u00e4n\u00e4\u00e4n seisomme uuteen eskatologiaan johtavalla kynnyksell\u00e4\u201d (s. 24s.). Tuomiop\u00e4iv\u00e4 on Wojtylan mukaan samassa suhteessa luomiseen kuin t\u00e4ysikasvuinen kasvatettavaan; luominen kehittyy siis aina kruunuunsa saakka. T\u00e4t\u00e4 tuomiop\u00e4iv\u00e4n uudelleen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4 kehitet\u00e4\u00e4n l\u00e4hemmin hurskaan meditaation jatkossa. Kardinaali sanoo kuulijoilleen, ett\u00e4 \u201ckristillisen traditio, jossa me olemme kasvaneet\u201d, eli siis kristillinen oppi kaikkina aikoina, on aivan liiaksi sitonut yksitt\u00e4isen ihmisen autuuden tuomiop\u00e4iv\u00e4\u00e4n, joka nyt sen sijaan olisikin n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 kaikkien asioiden t\u00e4yttymyksen\u00e4 (s. 174). Yhteiskunnallinen kehitysh\u00e4n johtaa eteenp\u00e4in ja kulminoituu \u201cl\u00e4hes v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u201d taivaan valtakunnan koittamiseen (s. 175). T\u00e4m\u00e4 (Vatikaani II) konsiilin eskatologia k\u00e4y l\u00e4heisesti yksiin inhimillisen kokemuksen so. sivilisaation edistysaskelten kanssa. T\u00e4ss\u00e4 voittosaatossa kohti taivasten valtakuntaa on, toisen Vatikaanin konsiilin mukaan, \u201cKristus kirkkonsa j\u00e4senten kautta yh\u00e4 enemm\u00e4n valaiseva inhimillist\u00e4 yhteis\u00f6\u00e4 pelastavalla valollaan\u201d (s. 130). N\u00e4in tuomiop\u00e4iv\u00e4st\u00e4 tulee lakikivi Rooman johdolla tapahtuvalle sivilisaation edistykselle. Wojtylan ajatuksen ilmaisee parhaiten Teilhard de Chardin, johon h\u00e4n vetoaa, er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kirjeess\u00e4\u00e4n ranskalaiselle modernistille Maurice Blondelille (1861-1949): \u201dKaikella ty\u00f6ll\u00e4mme me ponnistamme loppujen lopuksi valmistaaksemme sit\u00e4 uhrilahjaa, jonka ylle jumalallisen tulen on laskeuduttava\u201d. Kun ihmisest\u00e4 on tullut riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4 ja sivistynyt, t\u00e4ytyy Jumalan valtakunnan n\u00e4kyv\u00e4sti vuodattaa itsens\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on se uusi oppi, jonka kynnyksen yli kardinaali johdattaa kuulijoitaan, joiden tulisi unohtaa kaikki vanhat opit. <\/p>\n
T\u00e4ten Wojtylalla on edess\u00e4\u00e4n kysymys, tuomitaanko pahaa ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Vastaus on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4. Kristus tosin on puhunut pahojen tuomitsemisesta (s. 181), mutta Origeneen ja muiden \u201ckaiken ennalleen asettamisen\u201d kannattajien mukaan voidaan sanoa: \u201cSaattaa olla, ett\u00e4 sen totuuden valossa, ett\u00e4 \u00b4Jumala on rakkaus\u00b4 (1. Joh. 4:8,16) he kurottautuivat kuin hapuillen kohti jotakin pelastushistorian my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 vaihetta – jota ei ole paljastettu ilmoituksessa eik\u00e4 pyhiss\u00e4 kirjoituksissa – jossa teht\u00e4isiin loppu erosta pelastettujen ja tuomittujen v\u00e4lill\u00e4\u201d. Viimeinen tuomio ei siis olekaan varma, vaan pelkk\u00e4 tuomio, joka voidaan – raamatunsanan valossa! – ja kenties t\u00e4ytyy arvioida uudelleen. T\u00e4ss\u00e4 ep\u00e4r\u00f6i kardinaali kynnyksell\u00e4. <\/p>\n
Tietyll\u00e4 tavalla ovat t\u00e4m\u00e4n paastonajan meditaation ytimen\u00e4 sen toteamukset Kristuksen k\u00e4rsimyksest\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 kardinaali julistaa sumeilematta kaiken pelastumisen oppia. Viitaten toiseen Vatikaanin konsiiliin h\u00e4n sanoo: \u201cSiten siis k\u00e4vi kirkon syntym\u00e4 Kristuksen messiaanisessa ja pelastavassa kuolemassa yhteen \u00b4uuden ihmisen\u00b4 syntym\u00e4n kanssa, riippumatta siit\u00e4 oliko ihminen tietoinen sellaisesta uudestisyntymisest\u00e4 tai hyv\u00e4ksyik\u00f6 h\u00e4n sit\u00e4. Ihminen on olemassa \u00b4Kristuksessa\u00b4, ja siten h\u00e4n on ollut olemassa aina alusta alkaen Jumalan ikuisessa suunnitelmassa, mutta vasta Kristuksen kuoleman ja yl\u00f6snousemuksen voimassa t\u00e4m\u00e4 \u00b4olemassaolo Kristuksessa\u00b4 tulee historialliseksi tosiasiaksi\u201d (s. 91). \u201cKristus on kirkkonsa tyk\u00f6n\u00e4, jokaisen miehen, naisen ja lapsen tyk\u00f6n\u00e4; h\u00e4n on koko ihmissuvun tyk\u00f6n\u00e4\u201d (s. 93). Kristuksen kuolema muuntuu siis takaisinp\u00e4in vaikuttavaksi voimaksi, joka tekee itsens\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 olevaksi jo luomisessa, ja joka on kaikissa ihmisiss\u00e4.<\/p>\n
On syyt\u00e4 kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota siihen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kuvaus ei ole ainutkertainen. My\u00f6s aikaisemmin mainitulla Hans-Urs von Balthasarilla esiintyy samankaltainen painotus universalismiin. Sen seurauksena h\u00e4n mm. suurella innokkuudella tarttuu romaanikirjailija Bruce Marshallin tiliin pantuihin sanoihin: \u201cOn kyll\u00e4 dogmi, ett\u00e4 on olemassa helvetti, mutta se ei ole, ett\u00e4 siell\u00e4 olisi ket\u00e4\u00e4n\u201d (Vrt. Theologische Literaturzeitung 6\/1991, s. 402ss.). Formulointi on kuitenkin vanhempi ja se esiintyy my\u00f6s pariisilaisella modernistilla abb\u00e9 Mugnierilla (1853-1944), joka kuului Marcel Proustin piiriin. T\u00e4m\u00e4 on hy\u00f6dyllinen muistutus siit\u00e4, kuinka vuosisadan alun klassinen roomalaiskatolinen modernismi on selviytynyt hengiss\u00e4 ja saanut kokea renessanssinsa t\u00e4ss\u00e4 kuvatuissa hahmoissa. My\u00f6s tunnettu luterilainen teologi Hermann Sasse n\u00e4ki t\u00e4m\u00e4n taustan selv\u00e4sti. <\/p>\n
III Johannes Paavali II<\/p>\n
Hyv\u00e4 katsaus teologiasta, jota kardinaali Wojtyla on edustanut noustuaan paavinistuimelle nimell\u00e4 Johannes Paavali II, on saatavilla Johannes D\u00f6rmannin teoksessa \u201cDer Theologische Weg Johannes Paulus II zum Weltgebettag der Religionen in Assisi\u201d, I (1990), II\/1 (1992), Sitta Verlag, Senden [tilaukset Pro Fide Catholica, Postfach 22, D-8968 Durach, Saksa]. Vuonna 1922 syntynyt kirjoittaja, joka toimi 1970-1984 l\u00e4hetys- ja uskontotieteen professorina M\u00fcnsterin yliopistossa, kirjoittaa sellaisesta traditionaalisesta roomalaiskatolisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, jota nykyisin p\u00e4\u00e4asiassa edustaa arkkipiispa Marcel Lefevbren (1903-1991) perustama piiri. Kuten Lefevbrelle on my\u00f6s D\u00f6rmannille leimallista suuri vakavuus ja ankkuroituminen perustaviin kristillisiin arvoihin. T\u00e4ss\u00e4 seuraava kuvaus liittyy D\u00f6rmannin osaan II\/1. T\u00e4ll\u00e4 kritiikill\u00e4 omasta yhteis\u00f6st\u00e4 k\u00e4sin voi katsoa olevan erityisen arvon.<\/p>\n
Virkaanastujaistensa yhteydess\u00e4 1979 Johannes Paavali II julkaisi ensyklikan Redemptor Hominis, joka on D\u00f6rmannin kritiikin kohde. Paavi on siin\u00e4 t\u00e4sment\u00e4nyt l\u00e4hemmin uuden eskatologiansa, johon on yll\u00e4 viitattu. H\u00e4n astuu yhden askeleen poisp\u00e4in mainitulta teologiselta kynnykselt\u00e4 ja sanoo: \u201cMe olemme tietyss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin uudessa adventin ajassa, odotuksen ajassa\u201d. – \u201cMit\u00e4 tulee meid\u00e4n tehd\u00e4, jotta t\u00e4m\u00e4 kirkon uusi adventti, joka kulkee paralleelisena toisen vuosituhannen l\u00e4hestyv\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen kanssa, johtaisi meit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s h\u00e4nt\u00e4, jota pyh\u00e4t kirjoitukset kutsuvat \u00b4ikuiseksi Is\u00e4ksi\u00b4 (\u00b4Pater futuri seculi\u00b4), Jes. 9:6?\u201d Latinankielisen k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen \u201cfuturi seculi\u201d-ilmauksen (\u201ctulevan aikakauden\u201d) avulla sallii paavi siis tekstintulkintansa liukua assosiaatioon \u201ctulevasta vuosisadasta\u201d! D\u00f6rmann huomauttaa ajatuskulun merkitsev\u00e4n, ett\u00e4 uusi adventti t\u00e4ytyy ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 maailmaa koskevissa kategorioissa, ja ett\u00e4 adventti t\u00e4ht\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in kohti \u201cMessiaan maanp\u00e4\u00e4llisen rauhanvaltakunnan koittamista ja kolmatta vuosituhatta\u201d (D\u00f6rmann s. 58). L\u00e4hemmin m\u00e4\u00e4riteltyn\u00e4 adventti on aika Vatikaanin toisen konsiilin ja vuoden 2000 v\u00e4lill\u00e4. D\u00f6rmann n\u00e4kee koko ajatuskulun osana paavin eksistentialistista raamatuntulkintaa, jonka mukaan raamatullisesti annettu asiaintila, lihaksi tuleminen ja tuomiop\u00e4iv\u00e4n odotus on siirrett\u00e4v\u00e4 ihmisen nyt-tilanteeseen, ja siin\u00e4 otettava vastaan eksistentialistinen sovellutus \u201dt\u00e4ss\u00e4 ja nyt\u201d-tilassa. D\u00f6rmann olisi samalla voinut lis\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kehkeytyneit\u00e4 paralleeleja niille ajatuksille, jotka ovat kirkkohistoriassa tunnettuja ennen vuoden 1000 koittamista, jolloin hetken aikaa koettiin uudistunutta intomielist\u00e4 vakuuttuneisuutta tuomiop\u00e4iv\u00e4n l\u00e4hestyv\u00e4st\u00e4 saapumisesta. <\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 sukeltaa esiin my\u00f6s todellisen \u201ckynnyksen\u201d kuvaus. Kynnyksen\u00e4 ovat nyt paavit Johannes XXIII ja Paavali VI , joista Johannes Paavali I – jonka paaviusaika kesti ainoastaan kolmekymment\u00e4kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 – irtautuu kohti tulevaa (s. 67). Paavi ilmeisesti haluaa sanoa, ett\u00e4 Vatikaanin toinen konsiili, joka pidettiin n\u00e4iden kahden ensin mainitun paavin aikana, on juuri tuo suuri avaus tai kynnys. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4y ilmi siit\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 konsiilista j\u00e4lleen sanotaan Jumalan ilmoituksena: \u201d… mit\u00e4 Henki t\u00e4n\u00e4\u00e4n sanoo kirkolle konsiilin kautta\u201d. Konsiilissa on \u201dkirkon tietoisuus\u201d tai \u201djumalankansan tietoisuus\u201d, mik\u00e4 t\u00e4smennet\u00e4\u00e4n \u201dt\u00e4m\u00e4nhetkiseksi tietoisuudeksi\u201d, miss\u00e4 selv\u00e4sti ilmentyy vastakohtaisuus menneeseen, vanhentuneeseen ja virheelliseen tietoisuuteen. Konsiilin mukaan nyt tapahtuu \u201davaus\u201d koko maailmaan p\u00e4in, jonka ensyklikan sanat lahjoittavat kirkolle \u201dt\u00e4yten\u00e4, universaalina itseymm\u00e4rryksen\u00e4\u201d. T\u00e4m\u00e4 uusi ymm\u00e4rt\u00e4mys merkitsee juuri sit\u00e4 uskontojenv\u00e4list\u00e4 yhteenkuuluvuutta ja dialogia, jota yll\u00e4 on kuvattu (D\u00f6rmann, s. 83).<\/p>\n
Paavi kysyy retorisesti: \u201dOnko meill\u00e4 lupa olla uskomatta Herramme armoa, joka viime aikoina on ilmoittanut itsens\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen sanalla, jonka olemme konsiilissa saaneet kuulla?\u201d D\u00f6rmann kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota siihen, ett\u00e4 formulointi on suunnattu niihin vastentahtoisiin, jotka eiv\u00e4t ole halukkaita alistumaan uuteen yleisuskontoon. <\/p>\n
Formulointi itsess\u00e4\u00e4n sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kritiikin niit\u00e4 kohtaan, jotka pit\u00e4ytyv\u00e4t ohimenneess\u00e4 vaiheessa, kirkon entisess\u00e4 uskossa. Mik\u00e4 on uutta, on siis todella uutta. L\u00e4hinn\u00e4 avaus t\u00e4ht\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 uuteen ekumeniikkaan, jonka tuntomerkkin\u00e4 on – paavin sanoin – \u201cyhteenkuuluvaisuudessa etsi\u00e4 totuutta t\u00e4ydess\u00e4, raamatullisessa merkityksess\u00e4\u201d. Se, ett\u00e4 totuus olisi annettu yhden kerran kaikille, on siis Johannes Paavali II:lle vierasta, sanoo D\u00f6rmann. Puhe niist\u00e4 \u201dkynnyksist\u00e4\u201d, joita alituisesti on ylitett\u00e4v\u00e4, sallii kyll\u00e4 monia uudelleen m\u00e4\u00e4ritelmi\u00e4. <\/p>\n
Avaus suuntautuu samanaikaisesti pakanauskontoihin, joita paavin mukaan olisi kutsuttava dialogiin, yhteyteen, \u201cyhteiseen rukoukseen ja ihmisen hengellisyyden aarteiden etsimiseen\u201d. Kuten D\u00f6rmann oikein huomauttaa, valmisteltiin t\u00e4llaisilla sanoilla suurta kaikkien uskontojen yhteistilaisuutta Assisissa. Siell\u00e4 j\u00e4rjestettiin vuonna 1989 kaikki ensyklikan sanojen mukaisesti. San Pietron tabernaakkeliin (ehtoollisleiv\u00e4n [Kristuksen ruumiin] s\u00e4ilytyspaikka) istutettiin silloin buddhankuva (lih. toim.), samalla kun pakanapapit kokoontuivat Johannes Paavali II:n ymp\u00e4rille, mik\u00e4 tapahtui noudattaen h\u00e4nen teologista ohjelmaansa maailman uskontojen yhdentymiseksi.<\/p>\n
On paikallaan t\u00e4hdent\u00e4\u00e4, ett\u00e4 D\u00f6rmann on taipuvainen erottamaan Johannes Paavalin kannan konsiilin n\u00e4kemyksest\u00e4, joka h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n ei ole mennyt aivan yht\u00e4 pitk\u00e4lle kuin paavi. On my\u00f6s mahdollista, etteiv\u00e4t kaikki konsiili-is\u00e4t ole oivaltaneet, mit\u00e4 ja millaisin ilmaisukeinoin radikaalisiipi on esitt\u00e4nyt. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan merkitse mit\u00e4\u00e4n uutta kirkkohistoriassa. Martin Chemnitz viittaa mm. siihen, ett\u00e4 Trenton kokouksen p\u00e4\u00e4t\u00f6kset ovat usein kaksimerkityksisi\u00e4, ja ett\u00e4 jesuiittojen tulkinta on usein n\u00e4ist\u00e4 radikaalimpi. Nyt k\u00e4sill\u00e4 olevassa tapauksessa vaikuttaisi kohtuulliselta antaa Johannes Paavalin tulkintatavalle etusija, kun kyse on konsiilidokumentista.<\/p>\n
IV P\u00e4\u00e4t\u00f6skommentaari<\/p>\n
Pitk\u00e4n luvun loppu on varsin lyhyt. Sen, joka on seurannut t\u00e4ss\u00e4 annettua esityst\u00e4, voisi arvella joutuneen suuren v\u00e4symyksen valtaan. Kun Rooman uuden opin l\u00e4ht\u00f6kohdat kerran on todettu, on johdonmukaiset seuraukset helppo osoittaa, ja selonteko niist\u00e4 voi vaikuttaa tarpeettomalta. Niill\u00e4 on korkeintaan teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 esimerkkein\u00e4, joiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ei pid\u00e4 liikaa lis\u00e4t\u00e4.<\/p>\n
Lis\u00e4ksi on toinenkin, t\u00e4rke\u00e4mpi n\u00e4k\u00f6kohta. Mit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on kuvattu peilauksineen 1800-luvun Ranskaan, viittauksineen antiikin filosofeihin ja muuhun oppineisuuteen, on niin ihmetelt\u00e4v\u00e4n hyvin tunnettua. Sen tunnottomuus synnin vakavuudelle, sen hengellinen kopeus ja t\u00e4rkeilevyys, se ett\u00e4 se torjuu syntien anteeksi saamisen yksin uskon kautta Jeesuksen Kristuksen t\u00e4hden, sek\u00e4 Sanan yksiselitteisyyden hylk\u00e4\u00e4minen eiv\u00e4t ole mit\u00e4\u00e4n muuta kuin sit\u00e4, mit\u00e4 uudestisyntym\u00e4t\u00f6n ihminen kaikkina aikoina, se vanha Aadam, maailman lapset ymp\u00e4rill\u00e4mme, ja my\u00f6s oma lihamme uskoo ja tarkoittaa. Samaa tarkoittivat Vanhan testamentin valheprofeetat, ne monet, jotka l\u00f6ysiv\u00e4t syv\u00e4n sukulaisuuden Herran ja Baalin v\u00e4lill\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 tarvinneet mit\u00e4\u00e4n parannusta. Samaa tarkoitti valistus sotahuudollaan: \u201cJumala, hyve ja kuolemattomuus\u201d. Samaa tarkoittaa hyvin kasvatettu eurooppalainen porvaristo, joka m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 hyv\u00e4n uskonnollisuuden rytmin ja s\u00e4vyn meid\u00e4n aikanamme. Kenenk\u00e4\u00e4n ei ole tarvinnut lukea ainoatakaan Johannes Paavali II:n tai kardinaali de Lubacin sanaa heid\u00e4n ajatustensa esitt\u00e4miseksi.<\/p>\n
Esityksell\u00e4, joka nyt l\u00e4hestyy loppuaan, on kuitenkin ollut er\u00e4s t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4. Se on varoittaa kristittyj\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka p\u00e4ivitt\u00e4in vastaanottavat syntiens\u00e4 anteeksiantamuksen, el\u00e4m\u00e4n ja autuuden Sanassa ja sakramenteissa, siit\u00e4 avarasta sylist\u00e4, joka ojentautuu meihin p\u00e4in Rooman istuimelta. Jokainen sana, jonka evankelis-luterilainen tunnustuksemme ja tri Martti Luther ovat kohdistaneet Rooman paaviutta vastaan, ei ole vain tosi, vaan on saanut moninkertaisesti suuremman painon. Ett\u00e4 kristityt, jotka nojaavat luterilaisen nimeen, puhuvat muutoksesta parempaan, l\u00e4mpim\u00e4mm\u00e4st\u00e4 ekumeenisesta ilmapiirist\u00e4, on viittaamista niihin kauniisiin ja vakuuttaviin puheisiin, joista pyh\u00e4 Paavali varoittaa (Room. 16:18).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Tom G.A.Hardt TT, Tukholma suom. Kai Takkula (julkaistu: Concordia 3\/1995,ss. 9-22) Kun nykyisin vallitsevassa tilanteessa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n Rooman ja evankelis-luterilaisen kirkon suhdetta, joutuu kriittinen tarkkailija piankin panemaan merkille ylioptimistiset v\u00e4itteet l\u00e4hentymisest\u00e4 n\u00e4iden kahden tunnustuksen v\u00e4lill\u00e4. Yksimielisyys, joka j\u00e4lleen oletetaan saavutetun, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rakentuvan ep\u00e4selvyyksist\u00e4 ja kaksimerkityksisyyksist\u00e4, joiden takana tosiasiallisesti s\u00e4ilyv\u00e4t vanhat, ratkaisevat eroavaisuudet. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys on aiemmin […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[67,34],"tags":[419,36,68,69],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/977"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=977"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/977\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":981,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/977\/revisions\/981"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=977"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=977"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=977"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}