{"id":962,"date":"2012-06-04T20:50:40","date_gmt":"2012-06-04T17:50:40","guid":{"rendered":"http:\/\/concordia.fi\/second\/?p=962"},"modified":"2015-06-12T13:21:52","modified_gmt":"2015-06-12T10:21:52","slug":"raamattu-aikojen-myrskyssa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/concordia.fi\/second\/2012\/06\/04\/raamattu-aikojen-myrskyssa\/","title":{"rendered":"RAAMATTU AIKOJEN MYRSKYSS\u00c4"},"content":{"rendered":"<p>Pekka Nisula, Teuva<\/p>\n<p>JOHDANTO<\/p>\n<p>Kristinusko on kirjauskonto. Se on sidoksissa sanaan. Jumala on ilmaissut meille tahtonsa ja totuutensa sanoin. Kun meilt\u00e4 vaaditaan todisteita, meid\u00e4n on vastattava, ett\u00e4 meill\u00e4 ei ole muuta kuin sana itse. Sana on puhunut meille, saanut meid\u00e4t vakuuttuneiksi totuudesta ja se puhuu yh\u00e4 uudelleen, vahvistaa meille totuuden. Yksik\u00e4\u00e4n sukupolvi ei saa Jumalasta muuta tietoa kuin sen, mik\u00e4 on ilmaistu h\u00e4nen sanassaan. Jokainen kristitty sukupolvi kirjoittaa uuden luvun kirkkohistoriaan, mutta ei uutta kirjaa Raamattuun. Uusien sukupolvien on toteutettava vanhan Raamatun sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Ei ole suoraa tiet\u00e4 ihmisest\u00e4 Jumalaan &#8211; tie kulkee Kristuksen kautta ja h\u00e4net opimme tuntemaan vain sanan kautta. Jumala on antanut meille sanansa. Siin\u00e4 H\u00e4n haluaa kohdata meid\u00e4t, siin\u00e4 H\u00e4n asuu ja vaikuttaa. Jumalan voima ei vaikuta ilman sanaa eik\u00e4 sen ulkopuolella, vaan ainoastaan sen kautta (Luther). Se on el\u00e4v\u00e4\u00e4, luovaa, maailman luonutta ja kerran sen h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4\u00e4 sanaa. Kun Jumala lausuu sanan itsest\u00e4ns\u00e4, seuraa koko H\u00e4nen jumaluutensa sanan mukana ja pysyy siin\u00e4. Sana on siis yht\u00e4 suuri kuin lausujansa eli vertaansa vailla koko luomakunnassa. Ei vain tietomme, vaan my\u00f6s vanhurskautemme on sanasta riippuvainen. T\u00e4m\u00e4 sana on kalleinta, mit\u00e4 meille on uskottu. Se yksin voi osoittaa meille tien iankaikkisuuteen.<\/p>\n<p>Raamattu on kulkenut voitosta voittoon k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti katsoen yli koko maailman, mutta sill\u00e4 on takana k\u00e4rsimyshistoria, jollaista ei mik\u00e4\u00e4n muu kirja tunne. Raamattua on vainottu vuosisadasta toiseen niin kuin pahinta vihollista. Se on aikojen kuluessa ollut kiellettyn\u00e4, pilkattuna, kahlehdittuna, poltettuna. Repiv\u00e4n arvostelun hienoilla mutta ter\u00e4vill\u00e4 veitsill\u00e4 on yritetty leikell\u00e4 siit\u00e4 osia. N\u00e4in se on saanut kest\u00e4\u00e4 mit\u00e4 ankarimmat myrskyt, mutta hy\u00f6kk\u00e4ys on ollut turhaa. Raamattu el\u00e4\u00e4 ja jatkaa voittokulkuaan kautta maailman. Kuinka se on mahdollista? Ensimm\u00e4isess\u00e4 Pietarin kirjeess\u00e4 (1.Piet.1:23) sanotaan, ett\u00e4 Jumalan sana on el\u00e4v\u00e4 ja n\u00e4in sen el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hde ei ole ihmisten ulottuvilla, vaan se on el\u00e4v\u00e4ss\u00e4 Jumalassa. Vuosisatojen moukarit on isketty kappaleiksi t\u00e4h\u00e4n kirjaan, mutta se itse on j\u00e4ljell\u00e4 ehj\u00e4n\u00e4 ja muuttumattomana ja sellaisena se on pysyv\u00e4 &#8211; silloinkin kun kaikki ajallinen ly\u00f6d\u00e4\u00e4n pirstaleiksi. Raamattu ei ole ollut vuosien saatossa vain ihmisten k\u00e4siss\u00e4, vaan Jumalan k\u00e4dess\u00e4. Pyh\u00e4 Henki on valvonut ty\u00f6t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>RAAMATUN INNOITUS &#8211; INSPIRAATIO<\/p>\n<p>Kun Jumala pyh\u00e4ss\u00e4 sanassaan, Raamatussa, tekee tiett\u00e4v\u00e4ksi pyh\u00e4n tahtonsa ja asemansa, her\u00e4\u00e4 kysymys, eik\u00f6 silloin my\u00f6s sen, mill\u00e4 tavalla t\u00e4m\u00e4 meille nyt Raamatun v\u00e4lityksell\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n, t\u00e4ytyne olla Jumalan valvomaa ja s\u00e4\u00e4telem\u00e4\u00e4 &#8211; Jumala tuskin on haastelija tai lepertelij\u00e4. Jumala ei ole voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ilmoitustaan v\u00e4\u00e4rien tulkintojen ja h\u00e4m\u00e4\u00e4nnytt\u00e4vien ihmisajatusten sotkemaksi, vaan H\u00e4n itse on johtanut Hengell\u00e4\u00e4n sen, mit\u00e4 H\u00e4nen todistajansa ovat ilmoituksesta puhuneet.<\/p>\n<p>Jumala, jonka me kohtaamme Raamatun alussa, ei ole vain kaikkivaltias aineellisuuden luoja, vaan H\u00e4net esitell\u00e4\u00e4n meille alusta alkaen kielen luojana. Jumala loi taivaan ja maan, puhui, antoi nimen sille, mit\u00e4 oli tehnyt (1.Moos.1:5-10). Jumala antoi ihmiselle kyvyn puhumiseen, Aadam sai teht\u00e4v\u00e4n antaa el\u00e4imille nimi (1.Moos.2:19). Kaikkein ensimm\u00e4iseksi Jumala kuitenkin esitell\u00e4\u00e4n puhuvana Jumalana. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, n\u00e4in ollen t\u00e4ss\u00e4kin suhteessa samanlaiseksi.<\/p>\n<p>Jumala ei ainoastaan luonut ihmist\u00e4 sellaiseksi, ett\u00e4 h\u00e4n voi ilmaista ajatuksensa sanoilla toiselle ihmiselle, vaan Jumala k\u00e4ytti ihmisen ymm\u00e4rrett\u00e4vi\u00e4 sanoja ilmaistakseen ajatuksiaan ja tahtoaan t\u00e4lle. Jumala puhui Aadamille, Eevalle, Nooalle, Aabrahamille jne. Jumalan ilmoitus on n\u00e4in annettu sanoilla s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4ksi. Kun Mooses vastusti sanansaattajan teht\u00e4v\u00e4\u00e4, muistutti Herra h\u00e4nt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n on luonut suun ja kyvyn puhua (2.Moos.4:11-12). Sama lupaus annettiin muille profeetoille. Kun Jeremia valittiin sanan viej\u00e4ksi, mutta h\u00e4n pani vastaan (Jer.1:1-9), Jumala lupasi: \u201cmin\u00e4 laitan sanani sinun suuhusi\u201d. Kun Hesekiel kutsuttiin profeetaksi, Jumala antoi h\u00e4nelle n\u00e4yn, jossa profeetta sai k\u00e4skyn sy\u00f6d\u00e4 kirjan, jonka Jumala tarjosi h\u00e4nelle (Hes.2:1-10; 3:1-11). Apostolit Uudessa testamentissa tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 he olivat saaneet saman lahjan. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo ylimm\u00e4ispapillisessa rukouksessaan: \u201c&#8230;sill\u00e4 ne sanat, jotka sin\u00e4 minulle annoit, min\u00e4 olen antanut heille\u201d (Joh.17:8). Apostoli Paavali sanoo: \u201cja siit\u00e4 me my\u00f6s puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla\u201d (1.Kor.2:13).<\/p>\n<p>Jumalan sana kirjoitettiin muistiin tuleville polville. T\u00e4st\u00e4 Mooseskin sai k\u00e4skyn (2.Moos.17:14). H\u00e4n sai k\u00e4skyn kirjoittaa muistiin selostuksen siit\u00e4, mit\u00e4 oli tapahtunut: h\u00e4n kirjoitti muistiin kaikki Herran sanat (2.Moos.24:4). Jeremia sai k\u00e4skyn kirjoittaa muistiin kaikki ne sanat, jotka Herra oli h\u00e4nelle puhunut (Jer.30:2; 36:2). Viel\u00e4 l\u00e4hes viimeinen profeetta, Sakarja, kiinnitti huomiota n\u00e4ihin sanoihin, jotka oli muinaisten profeettojen k\u00e4den kautta annettu (Sak.7:7) ja k\u00e4ski kansaa kuulemaan niit\u00e4 sanoja, jotka Herra oli heille ilmoittanut.<\/p>\n<p>Uuden testamentin kirjoittajat lainaavat usein Vanhan testamentin kirjoituksia todeten lainaavansa Jumalan puhetta (ks. esim. Matt.1:22; 2:15; Ap.t.4:25: \u201cSin\u00e4, joka Pyh\u00e4n Hengen kautta, is\u00e4mme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut\u201d &#8211; huomaa, miten tarkasti asia sanotaan: Pyh\u00e4 Henki puhuu Daavidin suun kautta). Pietari puhuu Paavalin kirjeist\u00e4 osana pyhi\u00e4 kirjoituksia (2.Piet.3:16). Paavali kiitt\u00e4\u00e4 tessalonikalaisia sen t\u00e4hden, ett\u00e4 he ottivat vastaan h\u00e4nen sanansa, ei ihmissanoina, vaan Jumalan sanoina (1.Tess.2:13). Apostolien teoissa (Ap.t.24:14) puhutaan siit\u00e4, ett\u00e4 isien Jumalan palveleminen on kaiken sen uskomista, mit\u00e4 on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa. Raamatun sanoihin on meit\u00e4 neuvonut Kristus itse. Kun perkele kiusasi h\u00e4nt\u00e4 er\u00e4maassa, h\u00e4n kolmesti pani t\u00e4t\u00e4 vastaan Raamatun sanat ja sai voiton.<\/p>\n<p>Johanneksen evankeliumissa Jeesus muistuttaa meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kyseess\u00e4 ei ole mik\u00e4 tahansa sana, vaan muuttumaton totuus: \u201dpyhit\u00e4 heid\u00e4t totuudessa, sinun sanasi on totuus\u201d (Joh.17:17). Sanan totuudellisuudesta on viel\u00e4 syyt\u00e4 muistaa, ett\u00e4 ei ole sattumaa 2.Moos.3:6 kirjoitus, ett\u00e4 Jumala on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Ensimm\u00e4inen Aadam ei ole myyttinen olento. Eih\u00e4n toinen Aadam, Kristus, my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole myyttinen olento (1.Kor.15:45). \u201dSinun sanasi on kokonansa totuus\u201d (Ps.119:160). Jumala on sanojensa takuumies (Snl.30:5). Jokainen Jumalan sana on taattu. Raamatun kohdat 2.Tim.3:16, 2.Piet.1:21 sek\u00e4 edell\u00e4 esitetyt kohdat todistavat, ett\u00e4 Raamattu on Jumalan Hengen henkeytt\u00e4m\u00e4, Pyh\u00e4n Hengen puhaltama. T\u00e4m\u00e4 koskee, kuten monista Raamatun kohdista n\u00e4emme, todellakin ei vain asiaa, vaan my\u00f6s itse sanoja ja niiden kieliopillista muotoa. Sanallinen inspiraatio on se tapa, jolla Jumala n\u00e4ki hyv\u00e4ksi itsens\u00e4 ilmoittaa.<\/p>\n<p>Jumala on puhunut todistajiensa kautta. He olivat H\u00e4nen puhemiehi\u00e4\u00e4n. Saarnatessaan he olivat Jumalan suuna, kirjoittaessaan Pyh\u00e4n Hengen kynin\u00e4, k\u00e4sin\u00e4 ja sihteerein\u00e4. Ilmoituksen lis\u00e4ksi Raamatun synnylle oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n my\u00f6s Jumalan yliluonnollinen innoitus, inspiraatio, joka teki kirjoittajat kykeneviksi ilmaisemaan kaiken, mink\u00e4 Jumalan Henki tahtoi kirjaansa kirjoitettavan. Luterilaisen puhdasoppisuuden mukaan inspiraatio oli sit\u00e4 Jumalan toimintaa, miss\u00e4 h\u00e4n yliluonnollista tiet\u00e4 antoi pyhille kirjoittajille oikeat sanat ilmaisuihin. Walther Rohnert sanoo Raamatun kirjoittajien saaneen Pyh\u00e4lt\u00e4 Hengelt\u00e4 paitsi impulssin kirjoittaa, my\u00f6s sis\u00e4ll\u00f6n ja muodon, jonka mukaan heid\u00e4n tuli kirjoittaa. Axel B. Svensson m\u00e4\u00e4rittelee: kun pyh\u00e4t kirjoittajat kirjoittivat, niin Jumala antoi heille sen, mit\u00e4 heid\u00e4t oli kirjoitettava muistiin ja H\u00e4n varjeli heid\u00e4t niin, etteiv\u00e4t he j\u00e4tt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n pois siit\u00e4, mink\u00e4 piti tulla mainituksi, ja niin ett\u00e4 he k\u00e4yttiv\u00e4t oikeita sanoja ja oikein esittiv\u00e4t sen, mink\u00e4 he kertoivat toisten sanomana.<\/p>\n<p>Kuten edell\u00e4 todettiin, puhdasoppisuuden mukaan inspiraatio oli sit\u00e4 Jumalan toimintaa, miss\u00e4 H\u00e4n yliluonnollista tiet\u00e4 antoi pyhille kirjoittajille sek\u00e4 oikeat k\u00e4sitykset asioista ett\u00e4 oikeat sanat ilmaisuihin. N\u00e4in ollen Jumala on Raamatun varsinainen kirjoittaja, ihmiset ovat vain H\u00e4nen v\u00e4likappaleitaan. Jumala on antanut heille syk\u00e4yksen kirjoittamiseen, johtanut heid\u00e4t tajuamaan asian ja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n oikeita sanoja.<\/p>\n<p>Luther sanoo Ps.127:3 johdosta: \u201dEiv\u00e4t ainoastaan sanat, joita Pyh\u00e4 Henki ja Raamattu k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, ole Jumalasta, vaan my\u00f6s sanontatapa. Sinun pit\u00e4\u00e4 lukemasta p\u00e4\u00e4sty\u00e4si lukea kirjaimellisia sanoja kirjasta, ahkerasti tarkaten ja miettien, mit\u00e4 Pyh\u00e4 Henki sill\u00e4 (kirjaimellisella sanalla) tarkoittaa.<\/p>\n<p>PYH\u00c4 RAAMATTU &#8211; SANASTA SANAAN JUMALAN SANA<\/p>\n<p>Johan Andreas Questedt (luterilaisen puhdasoppisuuden huomattava teologi, joka eli 1617-1688, toim.huom.) sanoo, ett\u00e4 Raamatun inspiraatio perustuu Jumalan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4\u00e4n vaikutukseen. Profeetat ja apostolit olivat saarnatessaan Jumalan suuna, kirjoittaessaan kirjojaan Pyh\u00e4n Hengen kynin\u00e4. Sen t\u00e4hden heit\u00e4 ei voi nimitt\u00e4\u00e4 tekij\u00f6iksi, vaan sihteereiksi ja apulaisiksi. Pyh\u00e4 Henki saneli heille sanan ja johdatti sen mieleen.<\/p>\n<p>Tom G.A.Hardtin mukaan sanainspiraatio ei ole puhdasoppisuuden keksint\u00f6\u00e4, kuten esimerkiksi professori Miikka Ruokanen (kirjassaan Lutherin Raamattun\u00e4kemyksest\u00e4) haluaa meille uskotella, vaan koko kirkon isien ja uskonpuhdistuksen yhteinen n\u00e4kemys. Luterilaiset opettivat tinkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti koko Raamatun sanallista innoitusta eli inspiraatiota. Pyh\u00e4 Raamattu on sana sanalta Jumalan oma sana. Raamattu on Pyh\u00e4n Hengen kirja. Sinun on aina luettava Raamattua niin, ett\u00e4 kuulet Jumalan itsens\u00e4 siin\u00e4 puhuvan. Herran Henki on puhunut apostoleissa ja profeetoissa, H\u00e4nen sanansa on ollut heid\u00e4n kielell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Luterilaisten dogmaatikkojen mukaan oli p\u00e4tevi\u00e4 syit\u00e4, miksi Raamattu on annettu meille kirjoituksen muodossa: 1) tervett\u00e4 oppia ei turmella niin helposti, jos on pysyv\u00e4 asiakirja Jumalan sanan ilmoituksesta, 2) kiistojen aikana sitova uskon s\u00e4\u00e4nt\u00f6 pit\u00e4\u00e4 kest\u00e4v\u00e4n\u00e4 kaikkia ihmisten vehkeilyj\u00e4, ansoja ja petoksia vastaan, sek\u00e4 auttaa torjumaan v\u00e4\u00e4rien opettajien saivartelut ja tekopyhyyden, 3) kirjoitettu sana on helpompi ja tarkempi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 muille kansoille kuin suullinen traditio, 4) kirja on paras kanava lain ja evankeliumin julistukseen.<\/p>\n<p>Johannes Friedrich Koenig (my\u00f6s luterilaisen puhdasoppisuuden teologi 1619-1664, toim.huom.) toteaa, ett\u00e4 oppi inspiraatiosta on perustavanlaatuinen asia Raamatun ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4. Inspiraatio ei ole Uuden testamentin j\u00e4lkeist\u00e4 spekulaatiota, vaan luovuttamaton totuus jo Uuden testamentin kirjoittajille.<\/p>\n<p>Inspiraatio koskee kaikkia osia Raamatussa. Koko Raamatun sana on annettu Jumalalta. Me emme voi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mitk\u00e4 osat Raamatussa katsotaan kuuluviksi Jumalan sanaan. On pidett\u00e4v\u00e4 kiinni koko inspiraatiosta, ei ainoastaan sen t\u00e4hden, ett\u00e4 se on selv\u00e4 asia (Ilm.22:18,19), vaan my\u00f6s siksi, ett\u00e4 sill\u00e4 on perustavanlaatuinen merkitys pelastusvarmuudellemme. Sana ja sen lupaukset ovat uskomme perustus. Kristinusko on varmuutta ja luottamista siihen, mit\u00e4 Jumala on tehnyt, mit\u00e4 Raamattu sanoo H\u00e4nen tehneen sek\u00e4 mit\u00e4 H\u00e4n Raamatussa on luvannut tehd\u00e4.<\/p>\n<p>Edell\u00e4 esitetty\u00e4 me kutsumme verbaali- eli sanainspiraatioksi. T\u00e4t\u00e4 termi\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kuvaamaan tapahtumaa, jonka kautta Pyh\u00e4 Henki antoi pyhille kirjoittajille itse sanat, joita k\u00e4ytettiin kirjotettaessa muistiin Jumalan totuus, jonka Jumala tahtoo s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4ksi ihmisen pelastukseksi. Edell\u00e4 olevilla sanainspiraation perusteilla onkin osoitettu, miksi ei esimerkiksi reaali- eli asiainspiraatio t\u00e4yt\u00e4 Raamatun innoitukselleen asettamia edellytyksi\u00e4. Asiainspiraation mukaan ajatukset ovat inspiroidut, ei sanonta. Toisin sanoen ajatuksille on l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 omin neuvoin ilmaisu, inspiraatio ei vaikuta siihen. N\u00e4in ollen Raamatun p\u00e4\u00e4sanoma olisi inspiroitu, vaikka yksitt\u00e4isten kohtien ilmaisut eiv\u00e4t sit\u00e4 olisikaan. Niin sanotun persoonainspiraation mukaan taas Raamatun kirjoittajilla olisi ollut Pyh\u00e4n Hengen henkil\u00f6kohtainen panos el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n, josta johtuen se, mink\u00e4 he kirjoittivat olisi kaiken muun heid\u00e4n toimintansa ohella Pyh\u00e4n Hengen vaikutusta. Pyh\u00e4 Henki olisi vain suurin piirtein varjellut kirjoittajien kirjallista ty\u00f6t\u00e4. T\u00e4m\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 mahdollisuuden harhatulkinnoille. Professori Osmo Tiilil\u00e4 sanoi mm., ett\u00e4 h\u00e4n ei voi yhty\u00e4 k\u00e4sitykseen, jonka mukaan olennaiset osat Raamatussa olisi k\u00e4sitett\u00e4v\u00e4 inspiroiduiksi, mutta ep\u00e4olennaiset osat olisivat inhimillisten erehdysten vallassa. Torjuttava on my\u00f6s sellainen inspiraatiok\u00e4sitys, ett\u00e4 kyseess\u00e4 olisi jonkinlainen ihmisen luontovarustuksen puitteissa tapahtuva henkisten kykyjen ter\u00e4styminen tai avartuminen. Se ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n taiteelliseen inspiraatioon verrattavissa oleva tapahtuma.<\/p>\n<p>Niin kuin on todettu, verbaali- eli sanainspiraatio on yht\u00e4pit\u00e4v\u00e4 Raamatun kanssa. Sanamuotoa ei voi irrottaa sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4: takana voi kummitella ajatus p\u00e4\u00e4st\u00e4 sanan yl\u00e4puolelle (tai taakse, toim.huom.).<\/p>\n<p>On esitetty kysymys, olisiko Raamattu Jumalan sana ihmiselle vain mik\u00e4li t\u00e4m\u00e4 sana tulee el\u00e4v\u00e4ksi omaantuntoon. Jos n\u00e4in voitaisiin katsoa, olisi virsikirjakin Jumalan sanaa. Hetkelliset p\u00e4\u00e4telm\u00e4t siit\u00e4, mik\u00e4 Raamatussa on olennaista, mik\u00e4 ep\u00e4olennaista, eiv\u00e4t voi olla pohjana. Raamattu ei ole t\u00e4ll\u00e4 tavalla mestaroitavissa. Ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mahdollista esitt\u00e4\u00e4 t\u00e4sm\u00e4llist\u00e4 sanomaa muuten kuin t\u00e4sm\u00e4llisin sanoin. Ihmisten kautta puhuttu sana ei ele ihmisten, vaan Jumalan oma sana: \u201dheille on uskottu, mit\u00e4 Jumala on puhunut\u201d(Room.3:2).<\/p>\n<p>OPPI RAAMATUN INSPIRAATIOSTA HY\u00d6KK\u00c4YSTEN KOHTEENA<\/p>\n<p>Moderni teologia on rakentanut v\u00e4\u00e4r\u00e4n vastakkaisuuden toimivan ja puhuvan Jumalan v\u00e4lille. Kuitenkin Raamatun alusta kohtaamme Jumalan, joka on molempia. Jos me mytologisoimme H\u00e4nen puheensa, voimme aivan yht\u00e4 hyvin olla ilman ajatusta H\u00e4nen toiminnastaan.<\/p>\n<p>Er\u00e4s hy\u00f6kk\u00e4ys Raamatun sanainspiraatiota vastaan on se, ett\u00e4 kun Raamattua kutsutaan Jumalan sanaksi, on se otettava kuvaannollisesti. Jumalan sana on Kristus, sanotaan, ja Raamattu voidaan sanoa Jumalan sanaksi vain siin\u00e4 merkityksess\u00e4, ett\u00e4 se puhuu Kristuksesta, eik\u00e4 niin, ett\u00e4 itse sana on Jumalan puhetta. On totta, ett\u00e4 joissain Raamatun kohdissa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n termi\u00e4 Jumalan sana merkitsem\u00e4\u00e4n Kristusta &#8211; t\u00e4m\u00e4 on, niin kuin Luther sanoo, kuitenkin harvinaista ja ep\u00e4tavallista. Jos termi Jumalan sana merkitsee yksinomaan Kristusta, kuinka me sitten selit\u00e4mme ne monet kohdat, jotka puhuvat Jumalan sanoista monikkomuodossa? Onko muitakin kuin yksi Kristus?<\/p>\n<p>\u00c4\u00e4rimm\u00e4isyyksiin menn\u00e4\u00e4n my\u00f6s siin\u00e4 v\u00e4itteess\u00e4, ett\u00e4 sanainspiraatio, niin kuin me sen ymm\u00e4rr\u00e4mme, on mahdoton siksi, ett\u00e4 Jumalan totuus on niin suuri, majesteettinen ja niin kaukana ihmisten ajatuksista, ett\u00e4 sit\u00e4 ei voida koskaan ilmaista ihmiselle ymm\u00e4rrett\u00e4vin sanoin. Kuinka Jumalan rajattomuus mahtuu ihmisen kielen rajallisuuteen? Viittaamme Jumalan sanaan, ett\u00e4 Kristuksessa \u201dasuu jumaluuden koko t\u00e4yteys ruumiillisesti\u201d (Kol.2:9). Jos meill\u00e4 on kehitysopillinen n\u00e4kemys kielen kehityksest\u00e4, niin ett\u00e4 sivilisaatiomme puhe ei ole enemp\u00e4\u00e4 kuin \u00e4lykk\u00e4iden el\u00e4inten \u00e4\u00e4ntely\u00e4, voi olla todella vaikeaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kuinka sellainen puhe voidaan k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 ilmaisemaan Jumalan viisautta. Mutta jos ihmiskielinen puhe, niin kuin Raamattu opettaa, on Jumalan lahja, miksi se ei kelpaisi tai riitt\u00e4isi teht\u00e4v\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 Jumalan tahto tunnetuksi ihmiselle.<\/p>\n<p>RAAMATUN EREHTYM\u00c4TT\u00d6MYYS<\/p>\n<p>Joissain piireiss\u00e4 sanainspiraatiota vastaan hy\u00f6k\u00e4t\u00e4\u00e4n argumenteilla, ett\u00e4 Raamattu sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 virheit\u00e4 &#8211; siis se ei voi olla Jumalan sana kirjaimellisessa merkityksess\u00e4. Totta on, ett\u00e4 Raamattu sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kohtia, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t riitelev\u00e4n ihmisen rajallisen todellisuuden pohjalta m\u00e4\u00e4ritelty\u00e4 totuutta vastaan. On kutenkin kysytt\u00e4v\u00e4, mink\u00e4 t\u00e4hden ihmiset uskovat aina, ett\u00e4 Raamattu on v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, jos joku ryhm\u00e4 oppineita niin v\u00e4itt\u00e4\u00e4. On kysytt\u00e4v\u00e4 jokaiselta, uskooko h\u00e4n tosissaan, ett\u00e4 Raamattu on erehtym\u00e4\u00e4n kykenem\u00e4t\u00f6n. Pelkk\u00e4 ajatuskin, ett\u00e4 Raamattu voisi erehty\u00e4 esimerkiksi historiallisissa asioissa on Pyh\u00e4n Hengen h\u00e4p\u00e4iseminen, majesteettirikos. Modernin teologian taivaaseen saakka huutava eksytys on se, ett\u00e4 katoavainen ihminen, h\u00e4nen sokea j\u00e4rkens\u00e4, asetetaan Raamatun sanan yl\u00e4puolelle sit\u00e4 kritisoimaan. Inhimillinen tiede ei voi asettua Raamatun yl\u00e4puolelle. Tiede on luonteeltaan erehtyv\u00e4ist\u00e4 ja rajoittuu ihmisj\u00e4rjen tajuttaviin ja mitattaviin asioihin. Se ei voi asettuma sanomaan mit\u00e4\u00e4n Raamatun yl\u00e4puolelle.<\/p>\n<p>Jos tiede ylitt\u00e4\u00e4 alueensa ja yritt\u00e4\u00e4 sanoa jotain Raamattua vastaan, silloin on kyseess\u00e4 ihmisten keksim\u00e4 spekulaatio, teoria, jota ei voida kokemusper\u00e4isesti todentaa. Sellaisessa tapauksessa on tiede v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ja Raamattu oikeassa, eik\u00e4 p\u00e4invastoin.<\/p>\n<p>Sanainspiraatioon liitet\u00e4\u00e4n tavallisesti sana \u00b4fundamentalismi\u00b4, \u00b4fundamentalistit\u00b4 ym. On sanottava, ett\u00e4 fundamentalistit j\u00e4\u00e4v\u00e4t kiitett\u00e4vist\u00e4 ponnisteluistaan huolimatta puolitiehen, koska he eiv\u00e4t sovella Raamattu-periaatetta kaikkiin opin kohtiin. He puhuvat oikein Raamatun erehtym\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 ja arvovallasta, mutta valitettavasti heilt\u00e4 j\u00e4\u00e4 reformoituina huomaamatta Raamatun sanan kollatiivinen voima. Se antaa ja suo kaiken, mink\u00e4 lupaa. Kun luemme syntien anteeksiantamuksen autuudesta, me emme lue selostusta tapahtumasta jossain kaukana, vaan Jumala siin\u00e4 antaa syntimme anteeksi. Jumala on itse liitt\u00e4nyt sanaansa sen, ett\u00e4 H\u00e4n antaa sen, mink\u00e4 lupaa &#8211; Jumalan sana on el\u00e4v\u00e4 sana. Reformoidut etsiv\u00e4t Raamatusta el\u00e4m\u00e4nohjeita ja pit\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 pelkk\u00e4n\u00e4 lakikirjana, jonka kirjainta on ulkonaisesti noudatettava. Onhan meill\u00e4 Raamatussa Jumalan pyh\u00e4 laki, mutta meille luterilaisille Raamattu on evankeliumikirja, joka ilmoittaa Jumalan vapaan armon ihmeellisist\u00e4 teoista meid\u00e4n autuudeksemme. On ty\u00f6l\u00e4st\u00e4 noudattaa lakia ilman uskoa evankeliumiin.<\/p>\n<p>RAAMATTU &#8211; JUMALLINEN JA INHIMILLINEN?<\/p>\n<p>Inspiraatiokysymykseen liittyy mm. Uppsalan yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan professorin, Anton Friedrichseninkin esitt\u00e4m\u00e4 Kristuksen kaksiluonto-opin soveltaminen Raamattuun. On kuitenkin todettava, ett\u00e4 kaksiluonto-oppi ei sovi kaikilta osin Raamattuun. Se on tarkoitettu Kristuksen persoonaa kuvaamaan. Eih\u00e4n Raamatussa ole kahdenlaista sanaa, vaan se on kauttaaltaan Jumalan omaa sanaa, jonka Pyh\u00e4 Henki on puhunut profeettojen suulla ja kirjoittanut heid\u00e4n kyn\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Kirjoittajien k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 kullekin ominainen tyyli on ulkonainen muoto, johon Pyh\u00e4 Henki on pukenut oman sanansa.<\/p>\n<p>Kristus, jumaluuden toinen persoona, Sana, on yht\u00e4 olemusta Is\u00e4n kanssa, mutta tuli Jeesuksessa todelliseksi ihmiseksi, kaikessa ihmisten kaltaiseksi, kuitenkin ilman synti\u00e4. V\u00e4ite, ett\u00e4 tosi inhimillisyys v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 erehtyvyyden, kielt\u00e4\u00e4 ja turmelee kaksiluonto-opin, tehden Kristuksesta erehtyv\u00e4n ihmisen. Kaksiluonto-oppi ei ole koskaan sis\u00e4lt\u00e4nyt t\u00e4llaista ajatusta. Kristuksen tosi ihmisyys ei merkinnyt erehtyv\u00e4isyytt\u00e4 ja syntisyytt\u00e4. Se ei merkinnyt syntisyytt\u00e4 mm. seuraavista syist\u00e4. Kristuksen pyh\u00e4n ihmisluonnon erill\u00e4\u00e4n pit\u00e4minen Marian syntisest\u00e4 ihmisluonnosta on Jumalan teko. Kristus ei polveutunut Aadamista luonnollista tiet\u00e4, vaan sikisi Jumalan yliluonnollisen asioihin puuttumisen kautta, nimitt\u00e4in Pyh\u00e4n Hengen vaikutuksesta. Kristuksen ihmisluonto ei koskaan ollut olemassa omana persoonanaan, vaan kuului Jumalan Pojan persoonaan, joka taas on kaiken lain ja syyllisyyden yl\u00e4puolella. Syntisyys ja erehtyv\u00e4isyys ei kuulunut alkuper\u00e4iseen ihmisluontoon, vaan tuli syntiinlankeemuksen johdosta. Jeesuksella on alkuper\u00e4inen ihmisluonto ilman synti\u00e4.<\/p>\n<p>A.E.Koskenniemi (ks. Sanansaattaja 13.8.1987) hy\u00f6kk\u00e4si rajusti mainittua sovellutusta vastaan ja muistutti, ett\u00e4 siin\u00e4 v\u00e4itet\u00e4\u00e4n: Raamatun jumalallinen aines on erehtym\u00e4t\u00f6n ja inhimillinen aines erehtyv\u00e4, jopa paljon ja suuria virheit\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on pilkkaa Raamatun Herraa kohtaan ja t\u00e4llainen kirja ei auta ihmist\u00e4 autuuteen. Yritys ymp\u00e4t\u00e4 kaksiluonto-oppi inspiraatioon tuottaa sekavaa sanahelin\u00e4\u00e4. Jumala ei ole antanut kirjaa, joka sis\u00e4lt\u00e4isi totuutta ja erehdyst\u00e4, totta ja tarua, m\u00e4\u00e4r\u00e4tyss\u00e4 tarkoituksessa sommiteltuja inhimillisi\u00e4 sepustuksia, historiaa, joka ei ole mit\u00e4\u00e4n historiaa. H\u00e4n ei antanut sellaista, mit\u00e4 me omin k\u00e4sin saisimme erotella, parannella tai puhdistella. Jokainen yritys tislata Raamatusta Jumalan sana on osoittautunut turhaksi. Raamatun kirjoittajat ovat olleet innoituksen ihmeen ja armolahjan valtaamia. Kirkkomme tunnustuskirjat sanovatkin sattuvasti: Ja mist\u00e4 he itse sitten sen tiet\u00e4v\u00e4t tai miten he pystyv\u00e4t tarttumaan anteeksiantamukseen ja saamaan sen omakseen, elleiv\u00e4t he pid\u00e4 kiinni Raamatun ja evankeliumin sanasta ja usko siihen?<\/p>\n<p>&#8212;&#8212;&#8212;-<\/p>\n<p>Toimituksen lis\u00e4kommentti: esityksess\u00e4 mainittujen teologien lis\u00e4ksi kirjoittaja on k\u00e4ytt\u00e4nyt apunaan mm. pastori Raimo Koski-Homin Raamatusta pit\u00e4mi\u00e4 seikkaper\u00e4isi\u00e4 esitelmi\u00e4.<\/p>\n<p>Kirjoittajan mainitsemaa sanaa \u00b4fundamentalisti\u00b4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n nyky\u00e4\u00e4n sanana, jolla Raamattuun yksinkertaisesti uskovat papit ja maallikot pyrit\u00e4\u00e4n leimaamaan. Viimeksi t\u00e4t\u00e4 leimasinta on ahkerasti k\u00e4ytt\u00e4nyt julkisuudessa prof., kirkolliskokousedustaja, Raija Sollamo kirjoittaessaan homokysymyksest\u00e4. On syyt\u00e4 aina tutkia, mit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 sanalla tarkoitetaan. Reformoidulta pohjalta nouseva fundamentalismi, jota meill\u00e4 on edustanut n\u00e4kyv\u00e4sti mm. teologian tohtori Uuras Saarnivaara, korostaa ja puolustaa ansiokkaasti Raamatun arvovaltaa ja erehtym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 liberaaliteologiaa vastaan. Valitettavasti se kuitenkin samalla reformoidulle opille tyypillisesti esim. v\u00e4heksyy sakramentteja, jopa kielt\u00e4en t\u00e4ysin Raamatun vastaisesti sen, ett\u00e4 kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen.<\/p>\n<p>Lainaamme viel\u00e4 Nisulan kirjoituksessa mainitusta A.E.Koskeniemen kirjoituksesta kohdan, jossa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n fundamentalismia: \u201cFundamentum-sanaa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n nyky\u00e4\u00e4n niiden keskuudessa, jotka pit\u00e4ytyv\u00e4t Pyh\u00e4n Raamatun ja kristillisen uskomme perustotuuksiin. Fundamentum merkitsee \u201cperustusta\u201d N\u00e4iden perustotuuksien uskojia ja niiden puolustajia taas sanotaan fundamentalisteiksi. Ne, jotka pit\u00e4v\u00e4t Raamattua kirjana, jossa on virheit\u00e4 eik\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen vaikutuksesta syntyneen\u00e4, niin kuin Raamattu itse todistaa, k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t noita vieraskielisi\u00e4 sanoja pilkkamieless\u00e4. Puhumalla pilkaten \u201cperustuksesta\u201d he ilmaisevat itse olevansa vailla perustusta! Raamattu ei ole heid\u00e4n perustuksensa, heh\u00e4n alentavat sen erehtyvien kirjojen seuraan. Heid\u00e4n Raamattunsa on Nebukadnessarin kuvapatsas, jonka p\u00e4\u00e4 oli kultaa, mutta jalat seka-ainetta, yhteen sulattamatonta, p\u00e4\u00e4lle p\u00e4\u00e4tteeksi unikuva\u201d.<\/p>\n<p>&#8211; Pekka Nisula: Raamattu aikojen myrskyss\u00e4 (Concordia 2\/96)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Pekka Nisula, Teuva JOHDANTO Kristinusko on kirjauskonto. Se on sidoksissa sanaan. Jumala on ilmaissut meille tahtonsa ja totuutensa sanoin. Kun meilt\u00e4 vaaditaan todisteita, meid\u00e4n on vastattava, ett\u00e4 meill\u00e4 ei ole muuta kuin sana itse. Sana on puhunut meille, saanut meid\u00e4t vakuuttuneiksi totuudesta ja se puhuu yh\u00e4 uudelleen, vahvistaa meille totuuden. Yksik\u00e4\u00e4n sukupolvi ei saa Jumalasta [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[34,45],"tags":[36,64,225,65],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/962"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=962"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/962\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":964,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/962\/revisions\/964"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=962"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=962"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=962"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}