Hannu Lehtonen, pastori, Karstula<\/p>\n
\u201dKoko Raamattu on Jumalan henkeytt\u00e4m\u00e4\u201d (2 Tim. 3:16, k\u00e4\u00e4nn\u00f6s HL).<\/p>\n
\u201dSill\u00e4 ei koskaan ole mit\u00e4\u00e4n profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyh\u00e4n Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, mink\u00e4 saivat Jumalalta\u201d (2 Piet. 1:21).<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n esitykseni aiheena on luterilaisen puhdasoppisuuden oppi Raamatusta. Innoituksen t\u00e4h\u00e4n aiheeseen on antanut tohtori Robert Preusin kirja \u2019Raamatun inspiraatio\u2019, joka k\u00e4sittelee seikkaper\u00e4isesti t\u00e4t\u00e4 kysymyst\u00e4. Se ilmestyi alun perin 1955 ja on nyt ilmestynyt suomeksi. Seuraan esityksess\u00e4ni Preusin tutkimusta ja nostan siit\u00e4 esille er\u00e4it\u00e4 mielest\u00e4ni keskeisi\u00e4 n\u00e4k\u00f6kohtia.<\/p>\n
JOHDANTO<\/p>\n
Luterilainen puhdasoppisuus on monta kertaa leimattu esimerkiksi kuolleeksi ja kylm\u00e4ksi puhdasoppisuudeksi, tai se on samaistettu fundamentalismin kanssa. Useimpien teologien kanta luterilaisen puhdasoppisuuden Raamattu-oppiin on kielteinen. Tyypillinen iskulause t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 on mm.: \u201cRaamattu ei ole maantieteen tai biologian oppikirja.\u201d Luterilaiseen puhdasoppisuuteen kohdistuvassa kritiikiss\u00e4 heijastuu se teologian perusteita koskeva murros, joka on vanhaprotestantismin ja uusprotestantismin v\u00e4liss\u00e4. Erityisesti kyse on ns. historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen ja sen takana olevien filosofisten olettamusten vaikutuksesta teologiassa. Teologisessa tutkimuksessa luterilainen puhdasoppisuus on yleens\u00e4 sivuutettu.<\/p>\n
Robert Preusin tutkimuksen l\u00e4ht\u00f6kohtana on tietyll\u00e4 tapaa juuri t\u00e4m\u00e4 ynseys luterilaista puhdasoppisuutta kohtaan. H\u00e4n mainitsee teoksensa johdannossa kaksi syyt\u00e4, jotka oikeuttavat tutkimuksen 1600-luvun luterilaisten dogmaatikkojen kannasta Raamatun inspiraatioon. Ensimm\u00e4inen syy on se, ett\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 dogmaatikoilla on ollut suuri vaikutus heit\u00e4 seuraaviin luterilaisiin sukupolviin, jotka ovat opiskelleet heid\u00e4n teologiaansa, vaikka usein pintapuolisesti, kylm\u00e4kiskoisesti ja usein valitettavasti toisen k\u00e4den l\u00e4hteist\u00e4. Toinen syy on Preusin mukaan vanhojen dogmaatikkojen Raamattu-oppi. On ollut hyvin tyypillist\u00e4 luterilaisen puhdasoppisuuden ajan kuvaaminen kuolleen puhdasoppisuuden aikakautena, jolloin luterilaiset oppineet k\u00e4viv\u00e4t loputtomia oppiriitoja milloin mist\u00e4kin kysymyksest\u00e4. Toisaalta t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aletaan n\u00e4hd\u00e4 se, mist\u00e4 Preus huomauttaa: tuona aikana oli aitoa kristillist\u00e4 hurskautta, mik\u00e4 n\u00e4kyy mm. hartauskirjallisuuden ja virsien paljoudessa [vrt. esim. Paul Gerhardtin virret]. Preus on hyvin vakuuttunut siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4rkein syy j\u00e4lkimaailman suureen paheksuntaan luterilaista puhdasoppisuutta kohtaan on l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 heid\u00e4n tiukassa pit\u00e4ytymisess\u00e4\u00e4n luterilaiseen yksin Raamattu -periaatteeseen ja heid\u00e4n opissaan sanainspiraatiosta.<\/p>\n
RAAMATTU-PERIAATTEEN RATKAISEVA MERKITYS<\/p>\n
Preus alkaa tutkimuksensa k\u00e4sittelem\u00e4ll\u00e4 Raamattua teologian l\u00e4hteen\u00e4. H\u00e4n osoittaa, miten yksin Raamattu -periaatteella on ratkaisevan merkitys luterilaiselle puhdasoppisuudelle. Luther opetti tunnetusti, ett\u00e4 oppi on kuin kultainen rengas, jossa ei ole aukkoja. Luterilainen puhdasoppisuus n\u00e4ki asian samalla tavalla. Siksi tutkittaessa heid\u00e4n Raamattu-oppiaan, ei tule rajoittua vain niihin lukuihin, joissa he erikseen tarkastelevat Raamattua. (Jossain m\u00e4\u00e4rin rinnakkainen virhe on se, mihin muuan teologi lankesi tutkiessaan Lutherin Raamattu-oppia siten, ett\u00e4 etsi vain niit\u00e4 kohtia, joissa erikseen k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n sanaa \u2019inspiraatio\u2019.)<\/p>\n
Luterilaisen puhdasoppisuuden kiinnostukselle Raamattu-oppia kohtaan on aivan perustavaa se asema, jonka he antavat Raamatulle teologian l\u00e4hteen\u00e4. Heid\u00e4n mukaansa Raamattu on teologian tietoprinsiippi (principium cognoscendi), mik\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 se on kristillisen opin ainoa ohje. Ilmoitetun teologian ainoana l\u00e4hteen\u00e4 t\u00e4ytyy olla kirjoitettu Jumalan sana eli Raamattu. Muutoin meid\u00e4n teologiamme on v\u00e4\u00e4r\u00e4 ja niin my\u00f6s Kristuksemme. Dogmaatikot tuntevat my\u00f6s luonnollisen teologian, mutta he tekev\u00e4t eron sen ja ilmoitetun teologian v\u00e4lill\u00e4. Luonnollisen teologian l\u00e4hde on j\u00e4rki ja luonto. Se ei tarjoa pelastavaa tietoa evankeliumista, vaan ainoastaan tiedon Jumalan laista, h\u00e4nen olemassaolostaan ja h\u00e4nen oikeudenmukaisuudestaan. Jumala antoi ilmoituksensa aluksi suusanallisesti, mutta heti kun h\u00e4nen sanaansa oli kirjoitetussa muodossa, oli t\u00e4m\u00e4 Jumalan kirjoitettu sana ohje ihmisille. Raamatun kaanonin tultua valmiiksi on Jumalan v\u00e4lit\u00f6n ilmoitus p\u00e4\u00e4ttynyt ja meid\u00e4n tulee pit\u00e4yty\u00e4 yksin Raamattuun.<\/p>\n
Raamattu on dogmaatikkojen mukaan teologian l\u00e4hde ainoastaan v\u00e4lineellisess\u00e4 mieless\u00e4. Teologian olemassaolo ei johdu siit\u00e4. Jumala on teologian ensimm\u00e4inen syy (principium essendi). Jumala ilmoittaa totuuden; Raamattu on ilmoitettu totuus (Quenstedt). Raamattu on ohje, jonka avulla me arvioimme opillisia kysymyksi\u00e4. Dogmaatikot huomattavat my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 kaikki se, mik\u00e4 sis\u00e4ltyy Raamattuun tai mik\u00e4 on johdettu siit\u00e4 oikean p\u00e4\u00e4ttelyn kautta, sis\u00e4ltyy sanaan \u2019Raamattu\u2019. Teologisia johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, oppeja, ei kuitenkaan tule pit\u00e4\u00e4 teologian l\u00e4hteen\u00e4. T\u00e4h\u00e4n virheeseen lankeaa mm. Tuomas Akvinolainen.<\/p>\n
Raamattu on opin ainoa ohje. Jos se ei ole ainoa, se ei ole ohje lainkaan. Raamattu on meille puhuva Jumala. Hutteruksen mukaan t\u00e4m\u00e4 seikka erottaa luterilaisen kirkon useimmista muista kirkkokunnista ja lahkoista \u2019puhtaana, oikeaoppisena kirkkona\u2019.<\/p>\n
Luterilainen puhdasoppisuus korostaa voimakkaasti t\u00e4t\u00e4 Raamattu-periaatetta varsinkin siksi, ett\u00e4 katoliset poleemikot hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t toistuvasti t\u00e4t\u00e4 kantaa vastaan. Roomalaiskatolilainen teologia pit\u00e4\u00e4 kiinni siit\u00e4, ett\u00e4 Raamattu ei ole teologian ainoa l\u00e4hde. My\u00f6s kirjoittamaton traditio sek\u00e4 paavien ja kirkolliskokousten p\u00e4\u00e4t\u00f6kset ovat n\u00e4it\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4. Preus v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4iden kahden osapuolen kaikkien opillisten erojen vaikein kohta oli juuri t\u00e4ss\u00e4 periaatteita koskevassa ristiriidassa.<\/p>\n
Roomalaiskatolilaiset halusivat sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 kirjoittamattoman tradition teologian tietoprinsiippiin. Luterilaiset eiv\u00e4t voineet t\u00e4t\u00e4 hyv\u00e4ksy\u00e4. Perusteena oli se, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kautta Raamattu lakkaa olemasta prinsiippi ja siit\u00e4 tulee kirkon ja paavin selitysten alle alistettu ohjattu ohje. Samasta syyst\u00e4 dogmaatikot vastustivat t\u00e4m\u00e4n aikakauden synkretistej\u00e4 luterilaisessa kirkossa, kuten Calixtusta [synkretismi = uskontojen tai eri oppien yhteen sekoittuminen]. N\u00e4iden mielest\u00e4 traditiota tuli pit\u00e4\u00e4 teologian toissijaisena l\u00e4hteen\u00e4. Dogmaatikot huomauttavat, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kiistatonta varhaisen kirkon konsensusta ei voida n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 toteen (tyypillinen uskomus nyky\u00e4\u00e4nkin) ja toisekseen synkretistien ajatus vaarantaa yksin Raamattu -periaatteen.<\/p>\n
RAAMATTU ON JUMALAN SANA<\/p>\n
Dogmaatikot kutsuvat Raamattua varauksetta ja yksiselitteisesti Jumalan sanaksi. Raamattu on Jumalan sana, koska Jumala puhuu meille Raamatussa. Raamattu on puhuva Jumala. Puhdasoppisuuden Raamattu-opin kannalta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ottaa huomioon heid\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 erottelu Raamatun materian ja forman v\u00e4lill\u00e4. Raamatun materia tarkoittaa mm. sen kirjaimia, tavuja, sanoja ja lauseita. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 Raamattu ei mill\u00e4\u00e4n lailla poikkea mist\u00e4\u00e4n muusta kirjasta. Raamatun sis\u00e4inen forma tarkoittaa Raamatun inspiraatiota tai sen inspiroitua merkityst\u00e4. T\u00e4m\u00e4 forma on se, mik\u00e4 tekee Raamatusta Raamatun, ja erottaa sen kaikista muista kirjoista. Kun dogmaatikot puhuvat Raamatusta Jumalan sanana, he puhuvat Raamatun inspiroidusta sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 t\u00e4sm\u00e4llisesti puhuessaan. Toisaalta Raamatun kirjaimet ja sanat eiv\u00e4t ainoastaan merkitse Raamatun inspiroitua sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, vaan ne todella ilmoittavat t\u00e4m\u00e4n jumalallisen merkityksen, ja siksi niit\u00e4 ei voida erottaa siit\u00e4. Preus on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 materia-forma erottelua ei tutkimuksessa ole tuotu tarpeeksi esille.<\/p>\n
Koska Raamatun forma tekee Raamatusta Jumalan sanan, dogmaatikot pit\u00e4v\u00e4t kiinni Jumalan sanan ykseydest\u00e4 ja samuudesta. Caesar on Caesar niin maalauksessa kuin kolikossa kuvattuna. Samoin Jumalan sana on sama niin kirjoitettuna kuin suusanallisesti esitettyn\u00e4. Preus mainitsee Raamattu-perusteena Fil. 3:1. Jumalan sanan samuus koskee my\u00f6s Jumalassa olevaa sanaa (verbum endiatheton). T\u00e4ll\u00e4 kohden dogmaatikot kritisoivat roomalaiskatolilaista oppia, joka korottaa kirjoittamattoman tradition Jumalan sanaksi Raamatun rinnalle, sek\u00e4 Rathmannin oppia, jonka mukaan on olemassa Raamatun kirjoitetusta sanasta erillinen sis\u00e4inen sana.<\/p>\n
Dogmaatikot erottavat huolellisesti kirjoitetun Jumalan sanan iankaikkisesti pysyv\u00e4st\u00e4, hypostaattisesta Jumalan Sanasta, joka on Kolminaisuuden toinen persoona. Toisaalta dogmaatikkojen mukaan meid\u00e4n tulee ajatella ilmoitettua sanaa ainoastaan persoonallisen Sanan yhteydess\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n profeetallista sanaa ei voi olla olemassa persoonallisesta Sanasta erill\u00e4\u00e4n. Jumala tekee kaiken Sanan eli Poikansa kautta. Persoonallinen Sana, Kristus, on profeetallisen sanan syd\u00e4n, sis\u00e4lt\u00f6 ja tarkoitus.<\/p>\n
RAAMATUN INSPIRAATIO<\/p>\n
Johann H\u00fclsemannin mukaan ilman jesuiittojen esiintymist\u00e4 ei Raamatun inspiraatiota ja jumalallisuutta olisi kyseenalaistettu h\u00e4nen aikanaan (1602-61). Preusin mukaan 1600-lukua edelt\u00e4neen ajan katolilaiset puhuivat Raamatun alkuper\u00e4st\u00e4 hyvin samankaltaisin termein kuin 1600-luvun luterilaiset dogmaatikot. Liberaaleina poikkeuksina Preus mainitsee Pighiuksen ja Erasmus Rotterdamilaisen. J\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 Johann Eck l\u00e4ksytti ankarasti siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli opettanut evankelistojen saattavan erehty\u00e4 kirjoituksissaan. H\u00fclsemannin mukaan jesuiitat halusivat saattaa opin inspiraatiosta ep\u00e4ilyksenalaiseksi voidakseen osoittaa kirjoittamattoman tradition v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden kristillist\u00e4 oppia formuloitaessa.<\/p>\n
Dogmaatikkojen mukaan Raamattu teologian l\u00e4hteen\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 Raamatun ehdotonta itsens\u00e4 todistavaa arvovaltaa (autopistia), inspiraatiota ja erehtym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 koskettaa dogmaatikkojen varauksetonta sitoutumista tunnustuskirjoihin. Voiko sitoutua varauksetta tunnustuskirjoihin, jos samalla hylk\u00e4\u00e4 Raamatun inspiraation ja erehtym\u00e4tt\u00f6myyden? Dogmaatikkojen vastaus olisi kielteinen.<\/p>\n
Inspiraatiosta dogmaatikot opettavat, ett\u00e4 Jumala antoi Raamatun sis\u00e4ll\u00f6n, sanat sek\u00e4 kehotuksen eli k\u00e4skyn kirjoittaa. Inspiraatio on Quenstedtin mukaan \u201dehdottomasti ainutlaatuinen ja ep\u00e4tavallinen Jumalan toiminto\u201d, joka koskee ainoastaan Raamattua. Inspiraatio on koko Kolmiyhteisen Jumalan toiminto. Dogmaatikot pit\u00e4ytyv\u00e4t my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 vanhaan s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n, jonka mukaan Kolmiyhteisen Jumalan ulosp\u00e4in suuntautuvat teot ovat jakamattomat.<\/p>\n
Inspiraatio koskee koko Raamattua. Raamatussa ei ole mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 ei ole inspiroitu. Dogmaatikkojen keskuudessa vallitsi yksimielisyys siit\u00e4, ett\u00e4 kaikki Raamatussa on annettu jumalallisen inspiraation v\u00e4lityksell\u00e4, mutta vasta Georg Calixtuksen j\u00e4lkeen t\u00e4lle kysymykselle osoitettiin erityist\u00e4 huomiota. Calixtuksen mukaan Jumala ei ole v\u00e4litt\u00e4nyt inspiraation kautta niit\u00e4 osia Raamatusta, jotka eiv\u00e4t koske erityisesti meid\u00e4n uskomme salaisuuksia. N\u00e4ilt\u00e4 osin Pyh\u00e4 Henki Calixtuksen mukaan ohjasi kirjoittajia ja varjeli heid\u00e4t kaikesta virheest\u00e4. Puhdasoppiset luterilaiset ottavat t\u00e4h\u00e4n vastakkaisen kannan. Kaikki mit\u00e4 Raamatussa on, on annettu jumalallisen inspiraation kautta. Siksi Raamatussa ei voi olla v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isi\u00e4 asioita (levicula). Dogmaatikoille puhe v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isist\u00e4 asioista oli jumalatonta. Ei voida todellisesti palvella Jumalaa ja samanaikaisesti pit\u00e4\u00e4 jotain h\u00e4nen sanansa kohtaa v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isen\u00e4 ja merkityksett\u00f6m\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 t\u00e4ysinspiraatio-oppi ei sulje pois sit\u00e4, mink\u00e4 Raamattu selv\u00e4sti ilmoittaa, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 kirjoittajat tutkivat etuk\u00e4teen niit\u00e4 asioita, joista he kirjoittivat (esim. Luuk. 1:3). Inhimillisten l\u00e4hteiden tutkiminen edelsi inspiraation aktia, joka oli samanaikainen kaiken Raamatun kirjoittamisen kanssa, mink\u00e4 seurauksena tallennettavien asioiden valinta ja itse sanojen j\u00e4rjestys annettiin inspiraation kautta ilman erehdyksen tai muistivirheen mahdollisuutta.<\/p>\n
Dogmaatikot perustelevat oppinsa Raamatusta Raamatulla. Tunnettuja Raamattu-todisteita ovat 2 Tim. 3:16 ja 2 Piet. 1:21. Edellisen kohdan mukaan ei riit\u00e4 sanoa, ett\u00e4 vain Raamatun opilliset osat ovat inspiroidut. Inspiraatio koskee koko Raamattua. J\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 kohdasta Calovius huomauttaa, ett\u00e4 koska Raamatun kirjoittajat eiv\u00e4t kirjoittaneet omasta ihmistahdostaan vaan Jumalan johtamina, heit\u00e4 ei ainoastaan varjeltu kaikesta erheest\u00e4, vaan he olivat todella vaikutetut ja inspiroidut puhumaan ja kirjoittamaan. Raamatun kirjoittajat olivat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4n Hengen k\u00e4sin\u00e4 ja kirjureina toimivia apureita. Calixtuksen ja jesuiittojen kanta on j\u00e4rjet\u00f6n. Se johtaa mahdottomaan inhimillisen ja jumalallisen etsint\u00e4\u00e4n Raamatussa ja johtaa ep\u00e4varmuuteen Raamattuun tallennetun arvovallasta ja luotettavuudesta. Jos yhden ainoankin jakeen inspiraatio kiellet\u00e4\u00e4n, niin silloin Raamattu ei ole lainkaan inspiroitu. Kyseess\u00e4 on kaikki tai ei mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Sanainspiraatiolla puhdasoppiset dogmaatikot tarkoittavat sit\u00e4, ett\u00e4 jokainen sana Raamatussa on Jumalan inspiroima ja sanelema. Kaikki dogmaatikot uskoivat sanainspiraatioon. Tarkimmin sit\u00e4 ovat k\u00e4sitelleet ja puolustaneet Calovius, Quenstedt, Dannhauer ja Hollazius. Calovius tekee t\u00e4rke\u00e4n huomautuksen sanoessaan, ett\u00e4 yleens\u00e4 sanainspiraation kielt\u00e4minen kytkeytyy yhteen sen kanssa, ett\u00e4 kiellet\u00e4\u00e4n my\u00f6skin sanoilla v\u00e4litetty asia. 1600-luvulla sanainspiraation kielt\u00e4minen tuli ilmeiseksi erityisesti jesuiittojen ja socinolaisten keskuudessa. Preus selostaa Regensburgissa 1601 pidetty\u00e4 keskustelukokousta luterilaisten ja roomalaiskatolilaisten v\u00e4lill\u00e4. Tuossa kokouksessa mukana olleet jesuiitat kielsiv\u00e4t julkisesti, ett\u00e4 Raamattu on Jumalan sana.<\/p>\n
Raamatun sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ei voida erottaa sen sanoista. Jumalan meille itsest\u00e4\u00e4n antamansa tiedon merkitys on erottamattomasti sidottu Raamatun sanoihin. Sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ei voida ilmaista ilman sanoja; sanojen tarkoituksenahan on nimenomaan v\u00e4litt\u00e4\u00e4 tietty sis\u00e4lt\u00f6. Ellemme voi sanoa, ett\u00e4 Jumala on antanut Raamatun sanat, emme voi sanoa, ett\u00e4 Raamattu on inspiroitu. Ainoa vaihtoehto sanainspiraatiolle on se, ettei ole lainkaan inspiraatiota.<\/p>\n
MONERGISTINEN INSPIRAATIO-OPPI<\/p>\n
Dogmaatikot opettavat, ett\u00e4 kaikki Raamatun sanat kirjoitettiin Jumalan sanelemina. Jumala on Raamatun varsinainen tekij\u00e4, pyh\u00e4t kirjoittajat olivat v\u00e4likappaleita, Kristuksen k\u00e4si\u00e4, Pyh\u00e4n Hengen k\u00e4si\u00e4 ja kirjureita. Raamattu ei ole ihmissanaa, vaan se on itse Jumalan sana. Siksi Gerhard sanoo oikein: \u201cPyh\u00e4 Henki puhuu meille Raamatussa ja sen kautta. Sen t\u00e4hden meid\u00e4n on pidett\u00e4v\u00e4 Raamatun sanoja Pyh\u00e4n Hengen sanoina ja ajatuksina.\u201d T\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys Hengen ja kirjoittajien v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta on monergistinen [Jumalan yksinvaikuttavuus]. Raamattu ei syntynyt ihmisten tahdosta, ei edes ihmisten my\u00f6t\u00e4vaikutuksella. Hengen v\u00e4likappaleina ja kirjureina kirjoittajat eiv\u00e4t voineet kirjoittaa mit\u00e4\u00e4n muuta kuin sen, mit\u00e4 heille saneltiin. Quenstedt vakuuttaa, ett\u00e4 profeetat ja apostolit eiv\u00e4t tuoneet Raamatun kirjoittamiseen mit\u00e4\u00e4n muuta kuin puhekykyns\u00e4 ja kyn\u00e4ns\u00e4. Calovius on viel\u00e4 hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4mpi painottaessaan Raamatun kirjoittajien v\u00e4lineellist\u00e4 luonnetta ja eliminoidessaan kaiken synergismin mahdollisuuden inspiraation suhteen. Pyh\u00e4 Henki on antanut sanan profeetoille ja apostoleille. Siksi Kristuksen salaisuuden sanotaan olevan \u201dHengess\u00e4 ilmoitettu h\u00e4nen pyhille apostoleilleen ja profeetoille\u201d (Ef. 3:5) ja apostoli Pietari kirjoittaa: \u201d(profeetat … ovat tutkineet mihin tai millaiseen aikaan) heiss\u00e4 oleva Kristuksen Henki viittasi, edelt\u00e4p\u00e4in todistaessaan Kristusta kohtaavista k\u00e4rsimyksist\u00e4 ja niiden j\u00e4lkeen tulevasta kunniasta. Ja heille, koska he eiv\u00e4t palvelleet itse\u00e4ns\u00e4, vaan teit\u00e4, ilmoitettiin se, mik\u00e4 nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta l\u00e4hetetyss\u00e4 Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4 ovat teille evankeliumia julistaneet\u201d (1 Piet. 1:11-12).<\/p>\n
Monergistinen oppi inspiraatiosta ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 Jumala olisi tehnyt Raamatun kirjoittajista ep\u00e4inhimillisi\u00e4 ja olisi muuttanut heid\u00e4t pelkiksi mekanismeiksi. He puhuivat tietoisesti, ymm\u00e4rt\u00e4en ja kokien, ja he kirjoittivat samalla tavalla. Quenstedt sanoo: \u201cKirjoittajien sanotaan olevan feromenoi, Pyh\u00e4 Henki vaikutti heiss\u00e4, kannusti ja kuljetti heit\u00e4. He eiv\u00e4t olleet ik\u00e4\u00e4n kuin tiedottomia, jollaisia hurmahenget sanovat olevansa ja jollaiseksi pakanat kuvittelevat profeettojensa ekstaasin. Sit\u00e4 ei tule my\u00f6sk\u00e4\u00e4n k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 niin, ett\u00e4 profeetat eiv\u00e4t olisi ymm\u00e4rt\u00e4neet niit\u00e4 asioita koskevia profetioitaan, joista heid\u00e4n tuli kirjoittaa. T\u00e4m\u00e4 oli harha, jota aikoinaan opettivat montanolaiset, fryygialaiset, eli katafryygialaiset sek\u00e4 priscillianistit.\u201d Dogmaatikot siis torjuvat voimakkaasti montanolaisen k\u00e4sityksen Pyh\u00e4n Hengen ja Raamatun kirjoittajien v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta.<\/p>\n
Monergistinen inspiraatio-oppi ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 kirjoittajat olivat pakotetut kirjoittamaan Raamatun. He kirjoittivat tahtoen, mutta ei omasta vapaasta tahdostaan. Jumala teki heist\u00e4 tahtovia kirjureita. He valitsivat, mit\u00e4 he kirjoittivat. Siksi apostoleilla ja profeetoilla oli sama tarkoitus kirjoittaessaan Raamattua kuin Jumalalla. Psykologisesti katsottuna kirjurien tahto oli toiminnassa, kun he kirjoittivat Raamatun, vaikkakaan he eiv\u00e4t omalla tahdollaan vaikuttaneet mit\u00e4\u00e4n Raamatun syntymiseen.<\/p>\n
Monergistinen inspiraatio-oppi ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 kirjurit olisivat menett\u00e4neet identiteettins\u00e4 tai ett\u00e4 he eiv\u00e4t olisi s\u00e4ilytt\u00e4neet erilaisia tyylillisi\u00e4 erojaan. T\u00e4m\u00e4 aiheutti kysymyksen: jos Raamatussa on erilaisia tyylej\u00e4, miten Raamattu voi olla sanasta sanaan inspiroitu? Esitettyyn kysymykseen dogmaatikot vastaavat, ett\u00e4 tietyss\u00e4 mieless\u00e4 Raamatulla on yhdenmukainen tyyli. Sen k\u00e4sittelem\u00e4n asian yhdenmukaisuus saa aikaan, ett\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yhden kirjoittajan kirjoittamalta. Ilmeinen tyylin erilaisuus selitet\u00e4\u00e4n sill\u00e4, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki soveltautui kirjureiden olosuhteisiin, kykyihin ja lahjoihin (akkommodaatio-oppi). Jos Cicero osaa kirjoittaa sek\u00e4 ylev\u00e4ll\u00e4 ett\u00e4 n\u00f6yr\u00e4ll\u00e4 tyylill\u00e4, osaa Pyh\u00e4 Henki tehd\u00e4 samoin. Dogmaatikoista Feustking sanoo: \u201csanellessaan Raamatun sanat Henki soveltautui kunkin profeetan, evankelistan ja apostolin luonnollisiin kykyihin ja heid\u00e4n oppineisuutensa tasoon sek\u00e4 heid\u00e4n normaaliin puhetapaansa.\u201d Quenstedt sanoo, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki saattoi puhua meille ainoastaan soveltautumalla inhimilliseen tapaan puhua ja kommunikoida.<\/p>\n
Edell\u00e4 sanotun perusteella on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 dogmaatikot eiv\u00e4t hyv\u00e4ksy ns. mekaanista inspiraatioteoriaa, joka heid\u00e4n nimiins\u00e4 on usein pantu. Sen mukaanhan Raamatun kirjoittajien esitet\u00e4\u00e4n olleen tavallaan pelkki\u00e4 elottomia koneita, jotka ainoastaan liikuttivat k\u00e4si\u00e4\u00e4n ja tottelivat Pyh\u00e4n Hengen vastustamatonta impulssia. Dogmaatikot tunsivat t\u00e4m\u00e4n teorian ja tuomitsivat sen \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti ja tietoisesti. Se, ett\u00e4 dogmaatikot kutsuivat kirjoittajia kyniksi ja k\u00e4siksi, ei tarkoita, ett\u00e4 he tahtoivat tehd\u00e4 kirjoittajista ep\u00e4inhimillisi\u00e4. He k\u00e4yttiv\u00e4t n\u00e4it\u00e4 termej\u00e4 ainoastaan korostaakseen vakuuttuneisuuttaan siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala on tosiasiallisesti Raamatun varsinainen kirjoittaja (auctor primarius), apostolit ja profeetat v\u00e4likappaleita tai instrumentteja, joiden kautta Jumala kirjoitti sanansa muistiin.<\/p>\n
Dogmaatikkojen inspiraatio-oppia on arvostellut meid\u00e4n aikanamme konservatiivisista teologeista mm. Herman Sasse [Sassen sanotaan muuttaneen k\u00e4sityst\u00e4\u00e4n tutustuttuaan Preusin teokseen]. H\u00e4nen mukaansa dogmaatikkojen monergismi pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n monofysiittis-dokeettisen [viittaa Kristuksen inhimillisen luonnon kielt\u00e4viin harhaoppeihin] k\u00e4sityksen Raamatusta, mik\u00e4 tuhoaa Raamatun inhimillisen luonteen. Sassen mukaan t\u00e4m\u00e4 tuho tapahtui, kun pyh\u00e4t kirjoittajat esitettiin Pyh\u00e4n Hengen ty\u00f6kaluiksi; Pyh\u00e4 Henki kirjoitti k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 heid\u00e4n tahtoaan tai luonnettaan. Preusin mukaan t\u00e4m\u00e4 kritiikki menee liian pitk\u00e4lle. Dogmaatikot eiv\u00e4t koskaan opettaneet, ett\u00e4 ihmistahto oli toimimaton tai neutraali psykologisesti. Preusin mukaan Sassen ja monen muun teologin ja tutkijan huomio on ollut siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin dogmaatikkojen monergistisessa inspiraatio-opissa, ett\u00e4 he ovat j\u00e4tt\u00e4neet huomiotta sen, mik\u00e4 on yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4, heid\u00e4n soveltautumis-oppinsa (akkommodaatio). Kun heid\u00e4n n\u00e4kemyst\u00e4\u00e4n inspiraatiosta ei ole kyetty tulkitsemaan heid\u00e4n soveltautumis-oppinsa valossa, on t\u00e4st\u00e4 seurannut v\u00e4\u00e4r\u00e4 analyysi itse heid\u00e4n inspiraatio-opistaan. Preus sanoo, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vanhaa luterilaista inspiraatio-oppia koskeva historiallinen virheellisyys siten kuin Sasse sit\u00e4 edustaa, on onneton, ei ainoastaan siksi, ett\u00e4 suuri joukko nykyisist\u00e4 teologeista uskoo sen, vaikka heid\u00e4n pit\u00e4isi olla selvill\u00e4 asian oikeasta laidasta, vaan my\u00f6s siksi, ett\u00e4 se todellisuudessa tukkii tien ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 dogmaatikkojen Raamattu-oppia oikein, siten kuin he itse sit\u00e4 opettivat.<\/p>\n
Teoksensa loppuluvussa Preus palaa t\u00e4h\u00e4n kysymykseen. H\u00e4n sanoo, ett\u00e4 jos n\u00e4m\u00e4 kaksi, monergistinen inspiraatio-oppi ja soveltautumisoppi, n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan ristiriidassa kesken\u00e4\u00e4n, niin dogmaatikot eiv\u00e4t pyri mill\u00e4\u00e4n lailla saattamaan niit\u00e4 sopusointuun. T\u00e4llainen aukko (lacuna) vaivaa tietysti niit\u00e4, jotka tutkivat heit\u00e4, mutta heti, kun dogmaatikoista annetaan se kuva, ett\u00e4 he ylitt\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n aukon, heist\u00e4 ep\u00e4ilyksett\u00e4 annetaan v\u00e4\u00e4r\u00e4 kuva. T\u00e4m\u00e4 tapa, ett\u00e4 he rauhallisesti pid\u00e4tt\u00e4ytyv\u00e4t vet\u00e4m\u00e4st\u00e4 loogiselta n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 opeistaan, ei ollut ep\u00e4tavallista 1500- ja 1600-luvun luterilaisten teologien keskuudessa; itse asiassa se oli heille periaate. Heid\u00e4n inspiraatiota koskevaa kantaansa vastaa heid\u00e4n oppinsa k\u00e4\u00e4ntymyksest\u00e4. He opettivat Yksimielisyyden ohjeen toisen artiklan mukaisesti, ett\u00e4 k\u00e4\u00e4ntymys on monergistinen, ett\u00e4 sen saa aikaan yksin Jumalan armo ja ett\u00e4 ihmisen tahto on t\u00e4ysin passiivinen k\u00e4\u00e4ntymyksess\u00e4. Ja silti he eiv\u00e4t opeta, ett\u00e4 ihminen on k\u00e4\u00e4ntymyksen kohteena pelkk\u00e4 robotti tai ett\u00e4 Jumala vaikuttaa ihmisen k\u00e4\u00e4ntymyksen vastoin t\u00e4m\u00e4n tahtoa tai ett\u00e4 ihminen ei sanan t\u00e4ydellisimm\u00e4ss\u00e4 merkityksess\u00e4 koe omaa k\u00e4\u00e4ntymyst\u00e4\u00e4n. Vastaavia esimerkkej\u00e4 ovat my\u00f6s klassinen kysymys, miksi toiset pelastuvat mutta toiset eiv\u00e4t (cur alii alii non), yksin armo (sola gratia) – yleinen armo (gratia universalis) jne. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4iden teologien haluttomuus pid\u00e4tt\u00e4yty\u00e4 vet\u00e4m\u00e4st\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, joihin heid\u00e4n oppinsa n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t peruuttamattomasti viittaavan, t\u00e4ytyy, niin \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuin se voi olla, pit\u00e4\u00e4 aina mieless\u00e4, jos haluamme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 oikein heid\u00e4n teologiaansa ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 sen ansan, ett\u00e4 sepit\u00e4mme kuvitellun Quenstedtin tai Caloviuksen.<\/p>\n
Luento Pohjois-Euroopan Luther-akatemian teologisessa symposiumissa Helsingiss\u00e4 3.9.1999<\/p>\n
– Hannu Lehtonen: Pyh\u00e4n Raamatun sanainspiraatiosta \u2013<\/p>\n
n\u00e4k\u00f6kohtia puhdasoppisuuden ajalta (5\/99)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Hannu Lehtonen, pastori, Karstula \u201dKoko Raamattu on Jumalan henkeytt\u00e4m\u00e4\u201d (2 Tim. 3:16, k\u00e4\u00e4nn\u00f6s HL). \u201dSill\u00e4 ei koskaan ole mit\u00e4\u00e4n profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyh\u00e4n Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, mink\u00e4 saivat Jumalalta\u201d (2 Piet. 1:21). T\u00e4m\u00e4n esitykseni aiheena on luterilaisen puhdasoppisuuden oppi Raamatusta. Innoituksen t\u00e4h\u00e4n aiheeseen on antanut tohtori Robert Preusin kirja […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":953,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[34,45],"tags":[18,41,214,36,63,224],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/952"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=952"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/952\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":954,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/952\/revisions\/954"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/953"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=952"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=952"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=952"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}