Robert D. Preus: KRISTUKSEN KIRKON USKO JA NYKYAJAN RAAMATUNTUTKIMUS LUTERILAISTEN TUNNUSTUSKIRJOJEN VALOSSA. Suom. Jarmo Heikkil\u00e4. Helsinki 1995.<\/p>\n
Robert D. Preus: MITEN LUTERILAINEN KIRKKO SELITTAA VANHAA JA UUTTA TESTAMENTTIA? Suom. Kimmo N\u00e4rhi. Lahti 1995.<\/p>\n
TT JOUKO TALONEN, PERUSTA 2\/1998<\/p>\n
Professori Robert D. Preus (1924-1995) oli yksi vuosisatamme merkitt\u00e4vimmist\u00e4 luterilaisista teologeista, joka oli syv\u00e4llisesti perehtynyt Lutherin ja luterilaisen ortodoksian teologiaan. H\u00e4n ei ollut tunnettu – ja samalla kiistelty hahmo vain – Missouri-synodin piiriss\u00e4, vaan kautta maailman. Tapasin h\u00e4net Latviassa kev\u00e4ttalvella 1994 ja my\u00f6hemmin Suomessa syksyll\u00e4 1995.<\/p>\n
Esittelen kaksi professori Preusin kirjasta, jotka liittyv\u00e4t raamattuteologiseen keskusteluun. Edellinen on Concordian julkaisu 1\/ 1995, ja j\u00e4lkimm\u00e4inen edustaa Suomen tunnustuksellisen luterilaisen kirkon (STLK) tuotantoa. Sis\u00e4lt\u00f6\u00f6ns\u00e4 n\u00e4hden kirjojen ulkoasu on vaatimaton.<\/p>\n
Mainituissa kirjoissaan Preus esitt\u00e4\u00e4 luterilaisten tunnustuskirjojen ja klassisen luterilaisuuden raamattuteologiset l\u00e4ht\u00f6kohdat ja tavoitteet sek\u00e4 raamatuntutkimuksen menetelm\u00e4t ankaran systemaattisesti, mutta samalla kansantajuisesti ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti. Toisin kuin j\u00e4rjen uskonnon teologit Preus tukeutuu Raamatussa olevaan yliluonnolliseen Jumalan ilmoitukseen.<\/p>\n
Preus k\u00e4y keskustelua ja rajank\u00e4ynti\u00e4 ns. historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen edustajien kanssa ja esitt\u00e4\u00e4 samalla n\u00e4k\u00f6kohtiaan historiallis-dogmaattisesta menetelm\u00e4st\u00e4 (historical-dogmatical method). J\u00e4lkimm\u00e4isen menetelm\u00e4n kannalla oh l\u00e4hes koko kristikunta 1700-huvuile saakka, my\u00f6s Wittenbergin eksegeetti Luther<\/p>\n
Preusin ajatuksia her\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 kirjoista voisi nostaa esille useita yksityiskohtia, mutta tyydyn vain er\u00e4isiin mietteisiin. H\u00e4nen linjauksensa Bultmannin koulukuntaan nousee klassisen luterilaisuuden sola Scriptura – prinsiipist\u00e4.<\/p>\n
\u201cKun Bultamannin l\u00e4ht\u00f6kohtana on, ett\u00e4 Raamattu on t\u00e4ynn\u00e4 myyttej\u00e4, ep\u00e4tarkkuuksia, kesken\u00e4\u00e4n taistelevia teologioita, selvi\u00e4 ristiriitoja ja ilmiselvi\u00e4 virheit\u00e4, h\u00e4n ei pysty pit\u00e4ytym\u00e4\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n luterilaisuuden tai historiallisen kristinuskon raamatuntuikintaperiaatteista, esim. Raamatun jumalalliseen alkuper\u00e4\u00e4n, Raamatun arvovaltaan, Raamatun yhten\u00e4isyyteen, Raamatun analogiaan, Raamatun selvyyteen. Mutta merkitt\u00e4vint\u00e4 on se, ett\u00e4 Bultmannia ei eksegeettin\u00e4 en\u00e4\u00e4 kiinnosta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Raamatun kirjaimellista merkityst\u00e4, kirjoittajien tarkoittamaa selv\u00e4\u00e4 merkityst\u00e4. Mit\u00e4 Johannes, Matteus tai Paavali tarkoittivat ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi tosiasioina, on virheellist\u00e4, myytti\u00e4. Eik\u00e4 sellaiseen voi suhtautua vakavasti. Modernin eksegeetin t\u00e4ytyy suorittaa myyteist\u00e4riisumista. Mit\u00e4 muuta t\u00e4llainen on kuin jonkinlainen uusi allegorinen, vertauskuvallisesti tulkitseva menetelm\u00e4, uutta salattua, henkistetty\u00e4 eksegeesi\u00e4? N\u00e4in Bultmann on tehnyt tyhj\u00e4ksi koko eksegeettisen tutkimusty\u00f6n siin\u00e4 merkityksess\u00e4 kuin se on ymm\u00e4rretty uskonpuhdistuksen ajasta l\u00e4htien.\u201d<\/p>\n
Preus ei k\u00e4y rajank\u00e4ynti\u00e4 vain radikaalimpien historiallis-kriittisen menetelm\u00e4n edustajien kanssa. H\u00e4n lataa perusteltuja kysymyksi\u00e4 niille eksegeeteille, jotka ovat t\u00e4m\u00e4n menetelm\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4, mutta pyrkiv\u00e4t pit\u00e4ytym\u00e4\u00e4n johtopaatoksissaan ja tutkimustuloksissaan klassisessa kristinuskossa.<\/p>\n
Kun radikaali kritiikki asettaa tieteellisen skepsiksen lihamyllyyn kaiken kristinuskon aineiston neitseest\u00e4syntymist\u00e4 ja yl\u00f6snousemusta my\u00f6den, eik\u00f6 se siiloin ole periaatteessa vain uskollinen l\u00e4ht\u00f6kohdalleen ja esiymm\u00e4rrykselleen? Raamattua on tutkittava kuin mit\u00e4 tahansa antiikin hengentuotetta immanenttisena ilmi\u00f6n\u00e4. Tutkimusmenetelm\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n rakentunut ideologia taas takaa sen, etteiv\u00e4t uskontunnustuksen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4t uskontotuudet ole immanenttisesti \u201ctosia\u201d.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 en vertaa eurooppalaista eksegetiikkaa hallitsevaa menetelm\u00e4\u00e4 ollenkaan yleiseen historiatieteiden menetelm\u00e4\u00e4n ja sivuutan metodin filosofiset ja aatehistorialliset sidonnaisuudet. Mutta eik\u00f6 linjaus sin\u00e4ns\u00e4 ole varsin looginen? Hyl\u00e4tt\u00e4ess\u00e4 klassinen oppi Pyh\u00e4n Raamatun jumalallisesta inspiraatiosta, lopulliseksi kritiikin premissiksi jaa lopulta kunkin tutkijan ratio. Jokainen tutkija omasta l\u00e4ht\u00f6kohdastaan kasin m\u00e4\u00e4rittelee jumalallisen ja inhimillisen eron. T\u00e4m\u00e4 \u201craja\u201d m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy erilaisista paradigmoista kasin.<\/p>\n
Mutta mik\u00e4 tieteellinen, metodin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n liittyv\u00e4 tekij\u00e4 sanelee sen \u201ckriittisen asenteen pys\u00e4htymisen\u201d, joka on tyypillist\u00e4 konservatiivisilla metodin k\u00e4ytt\u00e4jill\u00e4 ja kirkon opin vartijoilla? Nouseeko t\u00e4m\u00e4 \u201cpys\u00e4hdys\u201d tieteen sanelemista ehdoista, metodin k\u00e4yt\u00f6n aikana tutkimusprosessissa esiin tulleista puhtaasti immanenttisista tieteellisist\u00e4 tekij\u00f6ist\u00e4 vai muista nimenomaan tieteellisen maailman ilmi\u00f6ist\u00e4?<\/p>\n
\u201cPys\u00e4hdys\u201d on tietysti uskonnollisella tasolla ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 ratkaisu, koska tieteen ja uskon raja on toki olemassa. Mutta onko t\u00e4m\u00e4 ratkaisu metodisesti aito? Seh\u00e4n nousee her\u00e4tyskristillisen (ja viimeiseen tuomioon uskovan) tutkijan henkil\u00f6kohtaisesta uskonnollisesta maailmasta. Uskova tutkija ei voi vied\u00e4 linjaa loppuun asti. Joku saattaa tietoisesti apologisoida ja varjella kirkon oppia, klassista kristinuskoa. Mutta \u201craja\u201d on usein liukuvaja subjektiivinen, siis ei-tieteellinen.<\/p>\n
Monille eksegeeteille t\u00e4llaisen \u201cv\u00e4litysteologian\u201d sanelee uskollisuus evankelis-luterilaisen kirkon tunnustukselle sek\u00e4 pappisvalan sitovuus. Kirkon virkakysymyst\u00e4 koskevassa keskustelussa jakautuivat kriittistenkin eksegeettien mielipiteet. T\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyi hyvin kristikunnan perinteist\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 edustaneiden kriittisten eksegeettien \u201cvalinta\u201d ja \u201craja\u201d. Paavalin v\u00e4litt\u00e4m\u00e4 Herran k\u00e4sky on Jumalan Sanaa, mutta ei en\u00e4\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 esimerkiksi Uudessa testamentissa esiintyv\u00e4 k\u00e4sitys Mooseksesta Pentateukin kirjoittajana (auktorina). Onko t\u00e4llaisen valinnan taustalla selke\u00e4 \u201cpuhtaan\u201d tieteellinen historiallis-kriittinen prinsiippi?<\/p>\n
Raamattuteologian ja hermeneutiikan n\u00e4k\u00f6kulmasta katsoen ongelma on pitk\u00e4lle esiymm\u00e4rryksess\u00e4 j a paradigman valinnassa. Eksegeettinen j\u00e4nnite onkin ensi sijassa tieteenfilosofinen. Miten haluat asioita n\u00e4ht\u00e4v\u00e4n ja tulkittavan silloin kuin varmaa geneettist\u00e4 evidenssi\u00e4 ei yksinkertaisesti ole. Valitse skepsis tai pistis, ei sen ihmeellisemp\u00e4\u00e4! Kun joku tutkija toteaa Nooan olleen el\u00e4v\u00e4n historiallisen persoonan ja toinen mytologisoija mystifioi koko kysymyksenasettelun, molemmat ovat tehneet oman valintansa. Toiselle painaa Raamatun yhten\u00e4isyysprinsiipist\u00e4 k\u00e4sin Uudessa testamentissa esiintyv\u00e4t kannanotot Vanhaan testamenttiin. Jollekulle muulle koko puhe Raamatun orgaanisesta yhten\u00e4isyydest\u00e4 on p\u00f6yristytt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Itse asiassa kaikki tieteelliset menetelm\u00e4t ja muut tiedeinstituutioiden toiminnot – teologisten tiedekuntien nimityspolitiikkaa my\u00f6den – ovat subjektiivisia, suhteellisia ja inhimillisen valinnan tulosta. Lopullista objektiivisuutta ei ole inhimillisess\u00e4 maailmassa, jossa \u201cpelit\u201d, tunteet ja passiot (intohimot) hallitsevat voimakkaammin kuin oikeudenmukaisuus, totuus tai joku metodi.<\/p>\n
Raamattu on jumalallisena ilmoituksena Jumalan Sana ja kristikunnan perinteisen k\u00e4sityksen mukaan sellaisenaan t\u00e4t\u00e4 aioonia koskeva totuus ihmiskunnalle. Mutta mit\u00e4\u00e4n tieteellist\u00e4 metodia ei ole \u201cannettu taivaasta\u201d. Metodit ja tieteelliset arviointikriteerit ovat taas puhtaasti inhimillisen historian tuotetta ja osa raadollista sosiaalista el\u00e4m\u00e4\u00e4. K\u00e4sitteellist\u00e4 tyhji\u00f6t\u00e4 ei voida luoda. Mittarissa on aina joku lukema. Tieteellist\u00e4 ty\u00f6skentely\u00e4 ei voida kapseloida.<\/p>\n
Sin\u00e4ns\u00e4 on todettava, ett\u00e4 raamattuteologinen keskustelu on rannaton, eik\u00e4 se tietenk\u00e4\u00e4n teologisesti, filosofisesti tai aatehistoriallisesti ole mik\u00e4\u00e4n helppo juttu. Jos pidet\u00e4\u00e4n kiinni positivistisesta tieteellisest\u00e4 paradigmasta ja logiikan alkeista, klassista kristinuskoa ja historiallis-kriittist\u00e4 raamatuntutkimusta (johdonmukaisesti toteutettuna) ei voida yhdist\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Raamattu on jumalallis-inhimillinen ja inhimillis-jumalallinen kokonaisuus, historiallinen kirja ja samalla kirkon opin l\u00e4hde. T\u00e4m\u00e4 herkk\u00e4 kudelma hajoaa riekaleiksi ilman illuminatio Spiritus Sancti -menetelm\u00e4\u00e4. J\u00e4lleen tulee eteen \u201ckaita tie\u201d, sill\u00e4 kaikki hurmahengetkin periaatteessa hyv\u00e4ksyv\u00e4t klassisen luterilaisuuden opin Raamatun olemuksesta. Tarvitsemme lis\u00e4ksi oikean kristillisen varmuuden (fides divina), subjektiivisen ja objektiivisen elementin tasapainon sek\u00e4 kyvyn erottaa Raamatun olemusta koskeva keskustelu raamatuntulkintaan liittyv\u00e4st\u00e4 problematiikasta.<\/p>\n
Professori Preusin kirjat antaisivat hyv\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohdan raamattuteologisen keskustelun jatkolle Suomessa. Perinteisen liberaalien ja konservatiivisten historiallis-kriittisten tutkijoiden hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pallottelun sijasta ne avaisivat tuoreita n\u00e4k\u00f6kulmia luterilaisen ortodoksian aarreaitasta. Pelk\u00e4\u00e4n kuitenkin, ettei mit\u00e4\u00e4n todellista keskustelua synny. On selvi\u00f6, ett\u00e4 yliopistoeksegeettisen piiriss\u00e4 Preusin kirjat n\u00e4hd\u00e4\u00e4n yksiselitteisen\u00e4 \u201cpaluuna 1600-luvulle\u201d ja sill\u00e4 asiasta on p\u00e4\u00e4sty.<\/p>\n
My\u00f6s Suomen teologisen instituutin (STI) piiriss\u00e4 on Preusin raamattuteologiasta oltu merkillisen hiljaa.<\/p>\n
Luterilaiset konservatiivit ja her\u00e4tyskristityt saattavat tervehti\u00e4 ilolla Preusin raikkaita linjanvetoja luterilaisen uskonvanhurskausopin puolesta ja \u201csovitellun erilaisuuden ykseyden\u201d ekumenian sumussa, mutta eiv\u00e4t ota vakavasti sit\u00e4 raamattuteologista l\u00e4ht\u00f6kohtaa, josta t\u00e4m\u00e4n kunnia-arvoisan Missourin teologin linjaukset nousevat. Sola Scriptura ja sola fide ovat molemmat reformaation luovuttamattomia prinsiippej\u00e4, joiden suhde on veteen piirretty viiva. Kirkko<\/p>\n
historian valossa on kuitenkin kiistatonta, ett\u00e4 Preusin eksegeettinen l\u00e4ht\u00f6kohta on ilmaistu merkitt\u00e4vimpien tunnustuskuntien tunnustuskirjoissa 1500-luvulla. Jopa Vatikaanin II konsiili (1962-1965)joutui my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n ett\u00e4 Raamattu on \u201cSpiritu Sancto afflante\u201d. Historiallis-dogmaattisella raamatuntutkimuksen menetelm\u00e4ll\u00e4 onkin kiistatta huomattavasti pidempi aatehistoria kuin ns. historiallis-kriittisell\u00e4 menetelm\u00e4ll\u00e4, jota eiv\u00e4t kaikki sen edustajat toteuta johdonmukaisesti, loppuun asti ja metodin omalle tutkimusfilosofiselle intentiolle uskollisesti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Robert D. Preus: KRISTUKSEN KIRKON USKO JA NYKYAJAN RAAMATUNTUTKIMUS LUTERILAISTEN TUNNUSTUSKIRJOJEN VALOSSA. Suom. Jarmo Heikkil\u00e4. Helsinki 1995. Robert D. Preus: MITEN LUTERILAINEN KIRKKO SELITTAA VANHAA JA UUTTA TESTAMENTTIA? Suom. Kimmo N\u00e4rhi. Lahti 1995. TT JOUKO TALONEN, PERUSTA 2\/1998 Professori Robert D. Preus (1924-1995) oli yksi vuosisatamme merkitt\u00e4vimmist\u00e4 luterilaisista teologeista, joka oli syv\u00e4llisesti perehtynyt Lutherin ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":944,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[27,66,131],"tags":[215,29,217,30,73,84],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/943"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=943"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/943\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":947,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/943\/revisions\/947"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/944"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=943"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=943"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=943"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}