Hannu Lehtonen<\/p>\n
Pastori, Karstula<\/p>\n
1. Mit\u00e4 roomalais-katoliset opettavat paaviudesta?<\/p>\n
Paavin valta-asema er\u00e4iden kirkolliskokousten valossa<\/p>\n
Firenzen kirkolliskokouksesta 1439 l\u00e4htien paavi on virallisesti kantanut seuraavia titteleit\u00e4: Pietarin seuraaja. Kristuksen todellinen sijainen (vicarius Christi) koko kirkon p\u00e4\u00e4<\/p>\n
Trenton kirkolliskokouksenjalkeen julkaistiin lyhyt Trindentinumin uskontunnustus 1564. Siin\u00e4 tunnustetaan kirkosta ja paavista: \u201cTunnustan pyh\u00e4n katolisen apostolisen Rooman kirkon kaikkien kirkkojen \u00e4idiksi ja valtiattareksi; ja lupaan ja vannon todellista kuuliaisuutta Rooman piispalle, Pyh\u00e4n Pietarin seuraajalle, apostolien prinssille ja Jeesuksen Kristuksen sijaiselle\u201d [k\u00e4\u00e4nn\u00f6s HL].<\/p>\n
Koska roomalais-katolinen kirkko nojaa vahvasti paavin asemaan on heille tietysti t\u00e4rke\u00e4\u00e4 perustella paavin valta-asema kirkossa. Ensimm\u00e4isess\u00e4 Vatikaanin kirkolliskokouksessa (1869-1870) lausutaan paavin aseman historiallisesta perustelusta seuraavaa: \u201cMe opetamme ja julistamme, ett\u00e4 evankeliumin todistuksen mukaan Herramme Kristus on v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ja suoraan luvannut ja antanut autuaalle apostoli Pietarille koko Jumalan kirkkoa koskevan valtaoikeudellisenprimaatin\u201d. [alleviivaus HL]<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 on heti lausuttuna roomalais-katolisen kirkon opille olennainen kohta: Kristus itse on antanut v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti Pietarille koko kirkkoa koskevan valtaoikeudellisenprimaatin eli ehdottoman valta-aseman koko kirkossa. Se on siis jure divino (jumalallisen oikeuden mukaan), koska Kristus on sen suoraan antanut. Raamattuperusteena on ennen kaikkea Matt.16: 18-19.<\/p>\n
Edelleen sama kirkolliskokous opettaa: \u201c…pyh\u00e4 ja autuas Pietari, apostolien ruhtinas ja p\u00e4\u00e4mies … sai Herraltamme Jeesukselta Kristukselta taivaan valtakunnan avaimet ja ett\u00e4 Pietari t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti ja ainaisesti el\u00e4\u00e4, johtaa ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tuomiovaltaa seuraajissaan Rooman pyh\u00e4n piispanistuimen piispoissa, jonka istuimen h\u00e4n itse on perustanut ja verell\u00e4\u00e4n pyhitt\u00e4nyt. \u2026T\u00e4st\u00e4 johtuen jokainen, joka seuraa Pietaria t\u00e4ll\u00e4 piispanistuimella, saa itsens\u00e4 Kristuksen s\u00e4\u00e4t\u00e4myksen mukaisesti Pietarin koko kirkkoa koskevan primaatin. \u2026Jos siis joku sanoo … ettei Rooman paavi ole autuaan Pietarin seuraaja t\u00e4ss\u00e4 primaatissa, h\u00e4n olkoon erotettu\u201d (=anateema kirottu). [alleviivaus HL]. Apostoli Pietari on perustanut Rooman piispanistuimen ja pyhitt\u00e4nyt sen marttyyrikuolemallaan. Pietarin valta on delegoitu h\u00e4nen seuraajilleen Rooman piispan virassa. T\u00e4m\u00e4 on aivan keskeist\u00e4 roomalais-katolisen kirkon opille.<\/p>\n
On mielenkiintoista huomata kuitenkin ett\u00e4 esimerkiksi roomalaiskatolinen piispa Paul Verschuren (Suomi) huomauttaa, ettei Uusi testamentti anna vastausta kysymykseen, onko Jeesus asettanut Pietarin ensimm\u00e4iseksi paaviksi sek\u00e4 ett\u00e4 ensimm\u00e4isten vuosisatojen Rooman piispat eiv\u00e4t harjoittaneet primaattia. Verschuren ei kuitenkaan vie t\u00e4t\u00e4 pohdiskelua eteenp\u00e4in.<\/p>\n
Vatikaanin 1. kirkolliskokous lausuu viel\u00e4 seuraavaa paavin asemasta: \u201cHerran s\u00e4\u00e4d\u00f6ksen perusteella Rooman kirkolle kuuluu … johtoasema kaikkiin muihin kirkkoihin n\u00e4hden, ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Rooman paavin valtaoikeudellinen valta, joka on luonteeltaan piispallista valtaa, on v\u00e4lit\u00f6n, niin ett\u00e4 kaikki paimenet ja uskovat \u2026 ovat sidotut t\u00e4h\u00e4n valtaan … ei ainoastaan uskoa ja moraalia koskevissa asioissa vaan my\u00f6s niiss\u00e4 asioissa, jotka koskevat kaikkialle maailmaan levinneen kirkon j\u00e4rjestyst\u00e4 ja hallintoa\u201d. \u201c…h\u00e4n on kaikkien uskovien ylin tuomari… kenenk\u00e4\u00e4n ei ole lupa muuttaa tuomiota, jonka Apostolinen istuin on antanut, eik\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n ole luvallista nostaa oikeusjuttua sen antamaa p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 vastaan\u201d.<\/p>\n
Toinen Vatikaanin kirkolliskokous (l962-1965) vahvistaa mm. edell\u00e4 esitetyt opetukset paavin asemasta. Siin\u00e4 toistuvat nimenomaan jo edell\u00e4 mainitut paavin nimitykset: Pietarin seuraaja, Kristuksen sijainen, koko kirkon n\u00e4kyv\u00e4 p\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Paavin erehtym\u00e4tt\u00f6myys<\/p>\n
Paavin valta-asemaan liittyen 1. Vatikaanin kirkolliskokous julisti opin paavin erehtym\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4. My\u00f6s t\u00e4m\u00e4n 2. Vatikaanin kirkolliskokous on toistanut ja vahvistanut. Paavin erehtym\u00e4tt\u00f6myyden Vatikaanin 1. kirkolliskokous on m\u00e4\u00e4ritellyt seuraavasti: \u201cSilloin, kun Rooman paavi puhuu ex cathedra, se on: silloin kun h\u00e4n kaikkien kristittyjen paimenen ja opettajan virkaa hoitaen korkeimmalla apostolisella auktoriteetilla m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 jonkin uskoa tai moraalia koskevan opin koko kirkossa pidett\u00e4v\u00e4ksi, h\u00e4net on varustettu sill\u00e4 erehtym\u00e4tt\u00f6myydell\u00e4, jolla jumalallinen Vapahtaja halusi kirkkonsa olevan varustetun … ja siksi t\u00e4llaiset Rooman paavin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t ovat muuttumattomia oman itsens\u00e4 perusteella…\u201d<\/p>\n
2. Er\u00e4it\u00e4 keskeisi\u00e4 seikkoja Schmalkaldenin artiklassa paaviudesta<\/p>\n
Paavi ei ole jure divino koko kristikunnan p\u00e4\u00e4<\/p>\n
Schmalkaldenin artiklojen ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n Tunnustuskirjojen keskeinen opetus paaviudesta on, ett\u00e4 paavi ei ole jumalallisen oikeuden mukaan (jure divino) koko kristikunnan p\u00e4\u00e4. Sanonta jure divino tarkoittaa Schmalkaldenin artiklojen mukaan: Jumalan sanan perusteella Jumalan k\u00e4skyn perusteella. Luther oli jo Leipzigin v\u00e4ittelyyn (1519) menness\u00e4 p\u00e4\u00e4tynyt siihen vakaumukseen, ett\u00e4 paavi ei ole jumalallisen oikeuden perusteella kirkon p\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 perustui seikkaper\u00e4iseen eksegeettiseen ja kirkkohistorialliseen tutkimiseen. T\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 raamattuperusteena paavin aseman puolesta on esitetty Matt. 16:18-19 (taivaan valtakunnan avaimien antaminen). Vastatessaan t\u00e4h\u00e4n perusteluun Luther huomauttaa t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 asiasta: Matt. 18:18 Kristus itse selitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkimm\u00e4isen kohdan mukaan avainten valta on annettu koko seurakunnalle ja siis Matt. 16:16-19 Pietari edustaa seurakuntaa. Paavin jure divino-aseman raamatullinen perustelu osoittautuu olevan heikoissa kantimissa. Kirkkohistoriallisen perustelun suhteen Luther mainitsee joitakin seikkoja my\u00f6s Schmalkaldenin artiklassa mm. viittaus Cyprianukseen, jonka mukaan Rooman piispalle kuului tosin kunniasija, mutta ei oikeudellista valta-asemaa toisiin piispoihin n\u00e4hden.<\/p>\n
Paavi on antikristus<\/p>\n
Muistellessaan uskonpuhdistuksen alkuvaiheita el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 lopulla Luther sitten jatkaa: \u201cen kuitenkaan silti oivaltanut sit\u00e4, mik\u00e4 on t\u00e4st\u00e4 johdonmukaisena seurauksena, nimitt\u00e4in ett\u00e4 paavi on ehdottomasti saatanasta. Sill\u00e4 se mik\u00e4 ei ole Jumalasta, on ehdottomasti saatanasta\u201d (Lutherin esipuhe latinan kielisten teostensa julkaisuun Valitut teokset 11,7). Uskonpuhdistaja ei voinut pys\u00e4hty\u00e4 siihen, ett\u00e4 paavin asema perustuu ainoastaan inhimilliseen oikeuteen. Luther joutui p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n mainitun sitaatin mukaisesti, ett\u00e4 jos paavin asemalla ei ole jumalallista oikeutusta sill\u00e4 ei ole lainkaan oikeutusta vaan t\u00e4llainen \u201cp\u00e4\u00e4\u201d on Jumalan vihollisen pystytt\u00e4m\u00e4.<\/p>\n
Kirjeess\u00e4\u00e4n Spalatinukselle Luther sanoo vuonna 1520: \u201cTied\u00e4n jo olevani paljon vapaampi p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni vihdoinkin varmuuteen siit\u00e4, ett\u00e4 paavi on Antikristus\u201d. T\u00e4m\u00e4n vakaumuksensa Luther toistaa aivan samanlaisena Schmalkaldenin artikloissa: \u201cT\u00e4m\u00e4 opinkohta osoittaa vakavasti, ett\u00e4 paavi on varsinainen Antikristus, joka on asettanut ja korottanut itsens\u00e4 Kristuksen yl\u00e4puolelle ja h\u00e4nt\u00e4 vastaan\u201d. Raamatullisen vanhurskauttamisopin selvi\u00e4mist\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n syyst\u00e4 Lutherin reformatorisena l\u00f6yt\u00f6n\u00e4. Mutta usein lienee j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4hemm\u00e4lle huomiolle, ett\u00e4 paavin tuomitseminen Antikristukseksi liittyy t\u00e4h\u00e4n kiinte\u00e4sti. Kun Luther kumarsi Kristukselle, h\u00e4nen oli pakko samalla pyllist\u00e4\u00e4 paaville. Ilman irrottautumista paavin herruudesta uskonpuhdistusta ei olisi koskaan tapahtunut!<\/p>\n
Paavi kumoaa p\u00e4\u00e4opinkohdan<\/p>\n
Schmalkaldenin artikloiden mukaan lunastuksen uskonkohta on p\u00e4\u00e4opinkohta. Paaviudesta Luther sanoo, ett\u00e4 paavi \u201con voimiensa mukaan turmellut koko pyh\u00e4\u00e4 kristillist\u00e4 kirkkoa ja tehnyt tyhj\u00e4ksi ensimm\u00e4ist\u00e4 eli p\u00e4\u00e4opinkohtaa, joka puhuu Jeesuksen Kristuksen suorittamasta lunastuksesta\u201d [alleviivaus HL]. Vanhurskauttamisoppi ja paavius ovat sovittamattomassa ristiriidassa kesken\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Paavi – Kristuksen sijainen<\/p>\n
Paavin tittelin\u00e4 on t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Kristuksen sijainen. T\u00e4m\u00e4 nimitys sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sen ep\u00e4raamatullisen ajatuksen, ett\u00e4 Kristus itse on poissa ja paavi toimii h\u00e4nen sijaisenaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 (viittaan Simo Kivirannan esitykseen viime syksyn\u00e4 Concordia-p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 12.11. 1994). Kuitenkin Kristus vakuuttaa olevansa opetuslastensa kanssa joka p\u00e4iv\u00e4 maailman loppuun saakka (Matt.28:20). Kristus ei tarvitse sijaisia vaan palvelijoita (esim. l.Kor.3:5).<\/p>\n
Luterilaiset opettajat ovat viitanneet my\u00f6s siihen, ett\u00e4 sanojen \u201cvicarius Filii Dei\u2019 (Jumalan Pojan sijainen) lukuarvo on 666 eli Antikristuksen luku.<\/p>\n
Laittomuuden ihminen<\/p>\n
Luther ja luterilaiset ovat maininneet usein 2.Tess.2:4 perustellessaan sit\u00e4, ett\u00e4 paavi on ennustettu Antikristus (ks. Pieperin seikkaper\u00e4inen eksegeesi: Kristillinen dogmatiikka 1995 558-562). Kyseisess\u00e4 kohdassa Paavali sanoo, ett\u00e4 laittomuuden ihminen asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa jumala. Jumalan temppelin on ymm\u00e4rretty tarkoittavan kristillist\u00e4 kirkkoa, jonne Antikristus asettuu hallitsemaan (Apologia VII-VIII, 4). T\u00e4m\u00e4 Raamatunkohta sulkee pois sen mahdollisuuden, ett\u00e4 Antikristus olisi pelkk\u00e4 maallinen hallitsija. T\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4m\u00e4 tuntomerkit sopivat parhaiten Rooman paaviin.<\/p>\n
Paavi inhimillisen oikeuden mukaan?<\/p>\n
Nykyinen piispa Eero Huovinen kirjoitti jokin vuosi sitten artikkelin otsikolla \u201cKuka paavi oikein on? Luterilainen yritys ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 paaviutta\u201d. Huovinen asettuu kirjoituksessaan sille kannalle, ett\u00e4 paavius ei ole pelk\u00e4ll\u00e4 olemassaolollaan este luterilaisten ja katolisten v\u00e4liselle kirkolliselle yhteydelle. Huovinen vetoaa varsinkin Melanchthonin lis\u00e4ykseen Sehmalkaldenin opinkohtien allekirjoituksissa. Huovisen mukaan \u201cpiispojen ja paavin v\u00e4lill\u00e4 voi siis luterilaisen virkaopin mukaan vallita samanlainen suhde kuin pappien ja piispan v\u00e4lill\u00e4. Kummassakin suhteessa on kysymys \u201caste-erosta\u201d, joka on olemassa inhimillisen oikeuden perusteella\u201d. Huovinen jatkaa: \u201cOlennaisesti samanlainen on my\u00f6s Lutherin ratkaisu, kun h\u00e4n leikittelee inhimilliseen oikeuteen perustuvalla, oikein toteutetulla paavin viralla\u201d. Huovisen perusteluihin on sanottava seuraavaa. Melanchthonin lis\u00e4ys on yksityisen henkil\u00f6n, ei tunnustavan kirkon mielipide. Huovinen ei tuo esiin, ett\u00e4 Luther itse pit\u00e4\u00e4 paavin aseman jure humano (inhimillisen oikeuden mukaan) sulana mahdottomuutena.<\/p>\n
Luterilainen tunnustus ja paavi t\u00e4n\u00e4\u00e4n<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n tilanteesta voidaan sanoa ainakin kolme selv\u00e4\u00e4 tosiasiaa: 1) luterilaiset ovat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 l\u00e4hes tyystin luopuneet Tunnustuskirjojen opista paavin osalta 2) kiinnostus Roomaan on kasvanut huomattavasti 3) vuodeksi 1997 kaavailtu oppituomioiden purkaminen vanhurskauttamisopissa tuo kirkollisen yhteyden solmimisen jo l\u00e4helle.<\/p>\n
Mik\u00e4 on meid\u00e4n linjamme, jos tahdomme olla tunnustukselle uskollisia? Meit\u00e4 ei saa h\u00e4m\u00e4t\u00e4 se yleinen v\u00e4ite, ett\u00e4 Rooma on muuttunut. Paavin asema on p\u00e4invastoin nimenomaan paalutettu viimeisimmiss\u00e4 kirkolliskokouksissa. Rooman sis\u00e4inen nahistelu ei t\u00e4t\u00e4 tilannetta muuta. Meid\u00e4n tunnustuskirjojemme opetusta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole kumottu. Paavi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Antikristuksen tuntomerkit. Siksi meid\u00e4n tulee pysy\u00e4 erossa h\u00e4nest\u00e4 ja h\u00e4nen kirkostaan vaikka sitten lahkolaisen nime\u00e4 kantaen (ks. TK 1990, 290, 42).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Hannu Lehtonen Pastori, Karstula 1. Mit\u00e4 roomalais-katoliset opettavat paaviudesta? Paavin valta-asema er\u00e4iden kirkolliskokousten valossa Firenzen kirkolliskokouksesta 1439 l\u00e4htien paavi on virallisesti kantanut seuraavia titteleit\u00e4: Pietarin seuraaja. Kristuksen todellinen sijainen (vicarius Christi) koko kirkon p\u00e4\u00e4 Trenton kirkolliskokouksenjalkeen julkaistiin lyhyt Trindentinumin uskontunnustus 1564. Siin\u00e4 tunnustetaan kirkosta ja paavista: \u201cTunnustan pyh\u00e4n katolisen apostolisen Rooman kirkon kaikkien kirkkojen \u00e4idiksi […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[67,34],"tags":[18,214,36,109,63,213],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/932"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=932"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/932\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":936,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/932\/revisions\/936"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=932"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=932"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=932"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}