Jukka ja Juha Huotari, teol. yo:t, Kirkkonummi<\/p>\n
<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen osa esityksest\u00e4 on julkaistu numerossa 4\/2011<\/p>\n
<\/p>\n
Augsburgin tunnustus (CA) XII<\/p>\n
<\/p>\n
Yleist\u00e4<\/p>\n
<\/p>\n
Tunnustuskirjoissa esitet\u00e4\u00e4n oikea, Jumalan sanan mukainen oppi parannuksesta. CA samalla torjuu Rooman opetuksen. Kuten parannusartiklasta ja sen paikasta CA:n rakenteessa n\u00e4kyy, oppi parannuksesta liittyy moneen muuhun opinkohtaan. Parannus liittyy seuraaviin oppeihin: 1. kaste, 2. lain ja evankeliumin erottaminen, 3. vanhurskauttaminen, 4. synti, 5. ihminen, 6. avainten valta.<\/p>\n
<\/p>\n
T\u00e4st\u00e4 n\u00e4kyy, ett\u00e4 oppi on kokonaisuus ja ett\u00e4 eri opinkohdat liittyv\u00e4t toisiinsa. Luther opettaa Galatalaiskirjeen selityksess\u00e4, ett\u00e4 oppi on kuin yhten\u00e4inen kultainen rengas, jossa ei ole halkeamaa. Jos renkaassa on halkeama, se ei ole en\u00e4\u00e4 yhten\u00e4inen. Siksi mit\u00e4\u00e4n Raamatun oppia ei voida pit\u00e4\u00e4 siin\u00e4 mieless\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rke\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 siit\u00e4 voitaisiin olla eri mielt\u00e4 tai ett\u00e4 sit\u00e4 ei tarvitsisi opettaa ollenkaan.<\/p>\n
<\/p>\n
T\u00e4h\u00e4n liittyy oppien erottaminen perustaviin ja ei-perustaviin. Perustavilla opeilla tarkoitetaan niit\u00e4 opinkappaleita, joissa riippuu koko kristinusko ja joiden tunteminen ja uskominen on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 pelastukseen. Siksi esimerkiksi vanhurskauttamisoppia sanotaan p\u00e4\u00e4opiksi. Ei-perustavat opinkohdat ovat siin\u00e4 mieless\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rkeit\u00e4, ett\u00e4 jos niiden suhteen on tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n tai erehtynyt, niin voi pelastua, jos on perusopeissa oikea tieto ja usko. T\u00e4m\u00e4 erottelu ei kuitenkaan tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 olisi vapaus hyv\u00e4ksy\u00e4 joitakin Raamatun oppeja ja hyl\u00e4t\u00e4 toisia, vaan kaikki pidet\u00e4\u00e4n. (\u201d\u2026ja opettamalla heit\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki, mit\u00e4 min\u00e4 olen k\u00e4skenyt teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\u201d Matt. 28:20; \u201dSill\u00e4 min\u00e4 en ole vet\u00e4ytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.\u201d Apt. 20:27 \u2013 Paavalin j\u00e4\u00e4hyv\u00e4ispuheesta Efeson seurakunnan vanhimmille) Jokainen opinkohta pit\u00e4\u00e4 opettaa ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sille kuuluvassa asemassa.<\/p>\n
<\/p>\n
Silloin kun opiskellaan ja opetetaan opinkohtia, on syyt\u00e4 muistaa, ett\u00e4 meill\u00e4 on Raamatussa kaikkien oppien lopullinen ilmoitus. Oppi ei muutu tai kehity. Kirkko on apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettu ja Jeesus on sen kulmakivi, niin kuin Efesolaiskirje (Ef. 2:20) sanoo. Meit\u00e4 k\u00e4sket\u00e4\u00e4n seisomaan lujina apostolien ja profeettojen sanoissa ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n niist\u00e4 kiinni (2. Tess. 2:15). Meille sanotaan my\u00f6s, ett\u00e4 emme saa niist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n poistaa tai lis\u00e4t\u00e4. Jos joku poistaa tai lis\u00e4\u00e4 jotain, h\u00e4nelle k\u00e4y niin kuin Raamattu sanoo: \u201dJumala on ottava pois sen osan, mik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on el\u00e4m\u00e4n puuhun ja pyh\u00e4\u00e4n kaupunkiin\u201d (Ilm. 22:18\u201319).<\/p>\n
<\/p>\n
C. F. W. Walther sanoo, ett\u00e4 oikea puhdas oppi ei ole mit\u00e4\u00e4n muuta kuin \u201doppi taivaan tiest\u00e4\u201d. V\u00e4\u00e4r\u00e4 oppi taas on \u201dvaarallista sielun myrkky\u00e4\u201d. Walther esitt\u00e4\u00e4 toivomuksen, johon on helppo yhty\u00e4: \u201dOi jospa Jumala jo nyt antaisi teid\u00e4n syd\u00e4miinne vakavan pelon, jopa oikean kammon v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 oppia kohtaan ja armosta antaisi pyh\u00e4n kaipuun puhtaaseen, Jumalan itsens\u00e4 ilmoittamaan, autuaaksitekev\u00e4\u00e4n totuuteen!\u201d (Laki ja evankeliumi, v. 2008 painos, s. 31\u201332) T\u00e4h\u00e4n k\u00e4skee my\u00f6s toinen k\u00e4sky ja t\u00e4t\u00e4 rukoilemme Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksen ensimm\u00e4isess\u00e4 pyynn\u00f6ss\u00e4. (Ks. V\u00e4h\u00e4 ja Iso Katekismus)<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Parannuksen luonne<\/p>\n
<\/p>\n
CA opettaa, ett\u00e4 oikea parannus koostuu kahdesta osasta: katumuksesta ja uskosta. Vaikka artikla on enemm\u00e4nkin toteava, se ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 sill\u00e4 ei olisi tukea Raamatussa. Raamatun esimerkit parannuksen tekij\u00f6ist\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n artiklan todeksi.<\/p>\n
<\/p>\n
Kuningas Daavid (2. Sam. 11\u201312; Ps. 51)<\/p>\n
<\/p>\n
Kuningas Daavid teki huorin Batseban kanssa. Daavid yritti peitell\u00e4 t\u00e4t\u00e4 synti\u00e4\u00e4n, mutta ep\u00e4onnistui siin\u00e4. T\u00e4m\u00e4 johti lopulta siihen, ett\u00e4 Daavid murhautti Batseban miehen Uurian. Jumalalta t\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan pysynyt salassa ja profeetta Naatan tuli Daavidin luo ja nuhteli Daavidia. Daavid katui synti\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy Daavidin sanoissa: \u201dMin\u00e4 olen tehnyt synti\u00e4 Herraa vastaan\u201d (2. Sam.12:13). Daavidilla oli siis \u201dsynnintunnosta johtuva pel\u00e4styminen, joka ahdistaa omaatuntoa\u201d (CA XII). Daavid ei kuitenkaan j\u00e4\u00e4nyt synnintunnosta johtuvaan ep\u00e4toivoon, vaan my\u00f6s uskoi. Usko tuli, kun h\u00e4n sai kuulla Jumalan sanat profeetan kautta: \u201dNiin on my\u00f6s Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sin\u00e4 et kuole\u201d. H\u00e4n sai kuulla synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n sanat. Omatunto sai rauhan; helvetin kauhu vaihtui taivaan iloon.<\/p>\n
<\/p>\n
Syntinen nainen fariseus Simonin talossa (Luuk. 7:36-50)<\/p>\n
<\/p>\n
Sama katumus-usko -jako n\u00e4kyy my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 kohdassa. Syntisen naisen kyyneleet ilmaisivat katumusta. Heti per\u00e4\u00e4n h\u00e4n sai kuulla Jeesuksen sanat: \u201dSinun syntisi ovat anteeksiannetut\u201d ja omistaa ne uskolla itselleen. Surun kyyneleet vaihtuivat ilon kyyneliksi.<\/p>\n
<\/p>\n
Sama p\u00e4tee esimerkiksi ristin ry\u00f6v\u00e4rin, apostoli Pietarin, Sakkeuksen ja Filippin vanginvartijan kohdalla. Kaikissa on sama katumus ja usko.<\/p>\n
<\/p>\n
N\u00e4ist\u00e4 muutamista Raamatun esimerkeist\u00e4 k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 parannus on luonteeltaan katumusta ja uskoa. Mik\u00e4 aiheuttaa katumuksen ja mist\u00e4 usko syntyy? T\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n Raamatun oman sis\u00e4isen jaon \u00e4\u00e4relle, johon oppi parannuksesta liittyy eli lain ja evankeliumin erottamiseen.<\/p>\n
<\/p>\n
Kun tutkii Raamattua, niin huomaa, ett\u00e4 esimerkkiemme ihmisten katumuksen sai aikaan Jumalan laki. He kaikki olivat lain satuttamia. Usko taas syntyi evankeliumin sanasta. He saivat synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n. N\u00e4in k\u00e4vi kaikille esimerkkien ihmisille. [Lain ja evankeliumin v\u00e4lisest\u00e4 erosta voi katsoa erityisesti C. F. W. Waltherin kirjasta Laki ja evankeliumi.]<\/p>\n
<\/p>\n
Lain ja evankeliumin v\u00e4linen ero on tarkoin tunnettava. T\u00e4m\u00e4 ei koske pelkki\u00e4 teologeja, vaan jokaista kristitty\u00e4. Jos t\u00e4t\u00e4 eroa ei tunne, ei ole sit\u00e4 \u201dvaloa\u201d, jossa Jumalan sanaa jaetaan oikein. (FC, SD 5, 1) Silloin Raamattu ei aukene. Se pysyy suljettuna kirjana. Kun Raamattua ei tunneta, silloin koko teologia v\u00e4\u00e4ristyy.<\/p>\n
<\/p>\n
Raamatussa kaikki se, mik\u00e4 k\u00e4skee ihmist\u00e4 ja sanoo mit\u00e4 ihmisen pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 kelvatakseen Jumalalle, on lakia. Laki vaatii meilt\u00e4 t\u00e4ydellist\u00e4 kuuliaisuutta ja pyhyytt\u00e4 eik\u00e4 vaatimuksia yht\u00e4\u00e4n lievennet\u00e4. \u201dOlkaa pyh\u00e4t, sill\u00e4 min\u00e4 olen pyh\u00e4.\u201d Ulkonainen lain t\u00e4ytt\u00e4minen ei riit\u00e4, niin kuin fariseukset luulivat. Ihmisen on oltava kokonaan t\u00e4ydellinen. Laki kertoo, mit\u00e4 meid\u00e4n on teht\u00e4v\u00e4, mutta ei anna voimaa siihen. Laki paljastaa ihmisen synnit, mutta ei kerro mist\u00e4 saa avun h\u00e4t\u00e4\u00e4n. Laki ei lohduta. Lain satuttama Daavid sanoi: \u201dSill\u00e4 sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun k\u00e4tesi painaa minua. Ei ole lihassani tervett\u00e4 paikkaa sinun vihastuksesi t\u00e4hden eik\u00e4 luissani rauhaa minun syntieni t\u00e4hden. Sill\u00e4 minun pahat tekoni k\u00e4yv\u00e4t p\u00e4\u00e4ni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat. Minun haavani haisevat ja m\u00e4rkiv\u00e4t minun hulluuteni t\u00e4hden. Min\u00e4 k\u00e4yn kumarassa, aivan kyyryss\u00e4, kuljen murheellisena kaiken p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\u201d (Ps. 38:3\u20137)<\/p>\n
<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 psalmissa tulee hyvin esille lain p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4 eli lain hengellinen k\u00e4ytt\u00f6. Lain tarkoitus on saattaa meid\u00e4t synnintuntoon ja ep\u00e4toivoon omista mahdollisuuksista kelvata Jumalan edess\u00e4. N\u00e4in k\u00e4vi Daavidille ja syntiselle naiselle. Schmalkaldenin opinkohdat (SO) sanoo t\u00e4m\u00e4n asian n\u00e4in: \u201dT\u00e4llaista on oikean parannuksen alku. Ihmisen t\u00e4ytyy kuulla t\u00e4m\u00e4 tuomio: Kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole mihink\u00e4\u00e4n, olittepa julkisyntisi\u00e4 tai pyhimyksi\u00e4. Teid\u00e4n jokaisen t\u00e4ytyy muuttua muuksi ja toimia toisin kuin nyt olette ja toimitte, keit\u00e4 ja kuinka suuria, viisaita, mahtavia ja pyhi\u00e4 te sitten olettekin. T\u00e4ss\u00e4 ei kukaan ole hurskas.\u201d (SO III, 3, 3)<\/p>\n
<\/p>\n
Raamattu sanoo lain p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4n n\u00e4in: \u201dMutta me tied\u00e4mme, ett\u00e4 kaiken, mink\u00e4 laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, ett\u00e4 jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edess\u00e4; sent\u00e4hden, ettei mik\u00e4\u00e4n liha tule h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n vanhurskaaksi lain teoista; sill\u00e4 lain kautta tulee synnin tunto.\u201d (Room. 3:19\u201320)<\/p>\n
<\/p>\n
Onneksi Raamatussa on my\u00f6s toisenlainen sana eli evankeliumin sana. Se poikkeaa lain opista. Laki vaatii, mutta evankeliumi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 meille lain t\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n. Se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 Jumala on tehnyt meille Kristuksessa. Evankeliumi ei vaadi, vaan antaa Jumalan armon ja lohdutuksen. Evankeliumi ei nuhtele, vaan lohduttaa ja poistaa kaiken pelon ja antaa rauhan ja ilon. N\u00e4in evankeliumi tekee, \u201dkoska Kristus otti taakakseen lain m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4n kirouksen, kantoi sen, sovitti kaikki syntimme ja maksoi velkamme, niin ett\u00e4 yksin h\u00e4nen kauttaan saamme armon ja syntien anteeksiantamuksen, kun uskomme h\u00e4neen\u201d. (FC, SD 5, 20) Kristuksen t\u00e4ydellinen ja i\u00e4ti riitt\u00e4v\u00e4 sovitusty\u00f6 on syntien anteeksiantamuksen perustana.<\/p>\n
<\/p>\n
Toisin sanoen kaikki se, mik\u00e4 Raamatussa lohduttaa synnintunnossa olevia ja tarjoaa heille armoa ja laupeutta Kristuksessa, on evankeliumia. Vain t\u00e4ll\u00e4 tavalla lain s\u00e4rkem\u00e4 omatunto saa todellisen ja kest\u00e4v\u00e4n rauhan. Se on syntien anteeksiantamuksen rauha ja Karitsan veren rauha. T\u00e4st\u00e4 Jeesus sanoi: \u201dRauhan min\u00e4 j\u00e4t\u00e4n teille: minun rauhani \u2013 sen min\u00e4 annan teille\u201d (Joh.14:27). Samalla tulee my\u00f6s ilo syd\u00e4meen. N\u00e4in k\u00e4vi Daavidille ja syntiselle naiselle. (Syntiselle naiselle Jeesus sanoi: \u201dSinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan.\u201d) Parannus on sama niin kuninkaalle kuin julkisyntiselle. Laki kauhistuttaa, evankeliumi tuo rauhan. \u201dNiin ei nyt siis ole mit\u00e4\u00e4n kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.\u201d (Room. 8:1)<\/p>\n
<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 laki-evankeliumi -jaottelu selitt\u00e4\u00e4 parannuksen koko luonteen katumuksena ja uskona. Sek\u00e4 katumuksen ett\u00e4 uskon eli koko parannuksen vaikuttaa yksin Jumalan sana. Kumpikaan (katumus ja usko) ei ole ihmisl\u00e4ht\u00f6ist\u00e4. Ihminen ei siten voi \u201dp\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4\u201d tai \u201dtehd\u00e4 ratkaisua\u201d Jumalan puoleen. Jumala vaikuttaa koko parannuksen. Ihminen tosin voi est\u00e4\u00e4 oman k\u00e4\u00e4ntymyksens\u00e4. (Matt. 23:37) [Vrt. Rooman kirkon parannus, joka on kokonaan ihmisteko.]<\/p>\n
<\/p>\n
Huomautuksena voi sanoa, ett\u00e4 edell\u00e4 kuvatut Rooman harhat johtuvat juuri siit\u00e4 ettei tunneta lain ja evankeliumin eroa ja yhteenkuuluvuutta sek\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Raamatun rinnalle on nostettu inhimillinen auktoriteetti. V\u00e4\u00e4r\u00e4n opin juuret ovat siis syv\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Apologia tiivist\u00e4\u00e4 parannuksen luonteen hyvin: \u201dMutta miksi olisi tarpeen esitt\u00e4\u00e4 monia todisteita, kun me kohtaamme niit\u00e4 kaikkialla Raamatussa. Psalmissa 117 sanotaan: (Ps. 118:18<\/a>) \u2019Herra minua kyll\u00e4 kuritti, mutta kuolemalle h\u00e4n ei minua antanut.\u2019 Ps. 118<\/a>: (Ps. 119:28<\/a>) \u2019Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanallasi.\u2019 N\u00e4iss\u00e4 kohdissa edelliseen osaan sis\u00e4ltyy katumus, kun taas j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 selv\u00e4sti kuvataan, kuinka me katumuksessa saamme lohdutuksen, nimitt\u00e4in Jumalan sanan avulla, joka tarjoaa armon. Se on syd\u00e4men voima ja tekee syd\u00e4men el\u00e4v\u00e4ksi. Samoin (1. Sam. 2:6<\/a>): \u2019Herran antaa kuoleman ja antaa el\u00e4m\u00e4n, h\u00e4n vie alas tuonelaan ja tuo yl\u00f6s j\u00e4lleen.\u2019 N\u00e4iss\u00e4 lauseissa edellinen osa puhuu katumuksesta, j\u00e4lkimm\u00e4inen uskosta. Edelleen: (Jes. 28:21<\/a>) \u2019Herra kiivastuu tehd\u00e4kseen ty\u00f6ns\u00e4, vieraan ty\u00f6ns\u00e4, ja toimittaakseen tekonsa, oudon tekonsa.\u2019 Profeetta sanoo Jumalan vieraaksi ty\u00f6ksi sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n kauhistaa, koska Jumalan omaa ty\u00f6t\u00e4 on el\u00e4v\u00e4ksi tekeminen ja lohduttaminen. Mutta profeetta sanoo Jumalan kauhistavan sen t\u00e4hden, ett\u00e4 l\u00f6ytyisi tilaa lohdutukselle ja el\u00e4v\u00e4ksi tekemiselle, koska suruttomat syd\u00e4met, jotka eiv\u00e4t Jumalan vihaa tunne, pit\u00e4v\u00e4t halpana lohdutuksen. Raamattu liitt\u00e4\u00e4 tavallisesti juuri t\u00e4ll\u00e4 tavoin toisiinsa n\u00e4m\u00e4 kaksi asiaa, kauhistukset ja lohdutuksen siin\u00e4 tarkoituksessa, ett\u00e4 se opettaisi parannuksen olennaisiksi osiksi n\u00e4m\u00e4 kaksi asiaa: katumuksen sek\u00e4 uskon, joka lohduttaa ja tekee vanhurskaaksi. Emme k\u00e4sit\u00e4, kuinka parannuksen luonnetta voitaisiin selke\u00e4mmin ja yksinkertaisemmin esitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n N\u00e4m\u00e4 nyt siis ovat Jumalan kaksi t\u00e4rkeint\u00e4 tekoa, jotka h\u00e4n ihmisiin kohdistaa: h\u00e4n kauhistaa perin pohjin ja taas vanhurskauttaa ja tekee el\u00e4viksi kauhistamansa. Koko Raamattu jakaantuu n\u00e4iden kahden teon mukaan. Toinen osa on lakia, joka tuo ilmi synnit, syytt\u00e4\u00e4 niist\u00e4 ja tuomitsee ne. Toinen osa on evankeliumia, toisin sanoen Kristuksessa lahjoitetun armon lupausta. T\u00e4m\u00e4 lupaus toistuu tavan takaa koko Raamatussa. Ensin se annettiin Aadamille, sitten kantaisille; sen j\u00e4lkeen profeetat julistivat sit\u00e4, ja lopulta Kristus saarnasi sit\u00e4 ja todisti siit\u00e4 juutalaisten keskuudessa. Apostolit levittiv\u00e4t sen sitten koko maailmaan. Uskomalla t\u00e4h\u00e4n lupaukseen ovat kaikki pyh\u00e4t tulleet vanhurskaiksi, eiv\u00e4t oman katumuksensa ansiosta, olipa se sitten pinnallista tai t\u00e4ydellist\u00e4.\u201d (Apol. XII, 49\u201354)<\/p>\n <\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 kohden t\u00e4ytyy selvent\u00e4\u00e4, kuten Apologian sitaatin lopusta kuulimme, ett\u00e4 katumus ei ole anteeksiantamuksen syy. Parannusta ei saa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 niin, ett\u00e4 Jumala antaa anteeksi katumuksemme t\u00e4hden. Ei niin, vaan saamme anteeksi Kristuksen sovitusty\u00f6n t\u00e4hden. T\u00e4m\u00e4n anteeksiantamuksen me uskolla otamme vastaan. Muuten sekoitetaan laki ja evankeliumi ja opetetaan Rooman tavoin teko-oppia. Roomahan opetti ihmisi\u00e4 panemaan luottamuksen omaan katumukseensa. Rooman mukaan Jumala antaa synnit anteeksi ihmisen oman katumuksen ja rakkauden t\u00e4hden. T\u00e4m\u00e4 on pelkk\u00e4\u00e4 teko-oppia, jossa halveksitaan Kristuksen sovintoverta ja asetetaan omat teot Jumalan vihaa ja tuomiota vastaan. T\u00e4ss\u00e4 laki antaa anteeksi, evankeliumia ei tarvita.<\/p>\n <\/p>\n Katumus on kyll\u00e4 tarpeen, mutta ei syntien anteeksiantamuksen t\u00e4hden, vaan uskon t\u00e4hden, joka tarttuu syntien anteeksiantamukseen. Katumus edelt\u00e4\u00e4 uskoa. Niin usko kuin sit\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4 katumus ovat molemmat Jumalan tekoa, jotka h\u00e4n vaikuttaa sanallaan. Katumuksessa ihminen on siis Jumalan toiminnan kohteena. Katumus ei ole ihmisen teko.<\/p>\n <\/p>\n Luther kirjoittaa t\u00e4st\u00e4: \u201dVaro siis turvautumasta katumukseesi tai luulevasi, ett\u00e4 saat synnit anteeksi tuskasi t\u00e4hden! Jumala ei katso puoleesi niiden, vaan armon t\u00e4hden, koska olet uskonut h\u00e4nen lupaukseensa ja uhkaukseensa, joka on aiheuttanut tuskasi\u201d. (Valitut teokset II: Kirkon Baabelin vankeudesta s. 452, v. 1983 painos; katso my\u00f6s Apol. XII 75\u201376)<\/p>\n <\/p>\n