Jukka ja Juha Huotari, teol. yo:t, Kirkkonummi<\/p>\n
Sana \u2019parannus\u2019 alkukieliss\u00e4<\/p>\n
Kreikan kieless\u00e4 parannusta tarkoittaa sana metanoia. Se voidaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 my\u00f6s sanalla mielenmuutos. Sana metanoia tulee verbist\u00e4 metanoeoo. Meta ilmaisee t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 muutosta, noeoo [joka tulee sanasta nuus, mieli, ymm\u00e4rrys, ajatus] tarkoittaa ajatella. Verbi metanoeoo voidaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 siis \u201dajatella toisin, muuttaa mielens\u00e4\u201d. KR-38 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 tavallisesti verbin metanoeoo \u201dtehd\u00e4 parannus\u201d ja substantiivin metanoia \u201dparannus\u201d. KR-92 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muun muassa sanoja \u201dk\u00e4\u00e4ntymys\u201d, \u201dk\u00e4\u00e4nty\u00e4\u201d, \u201dkatua\u201d sanojen \u201dparannus\u201d ja \u201dtehd\u00e4 parannus\u201d ohella.<\/p>\n
Matt. 3:2 (metanoeoo)
\n\u201d\u2019Tehk\u00e4\u00e4 parannus, sill\u00e4 taivasten valtakunta on tullut l\u00e4helle.\u2019\u201d (KR-38)
\n\u2019\u201dK\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4, sill\u00e4 taivasten valtakunta on tullut l\u00e4helle!\u2019\u201d (KR-92)<\/p>\n
Mark. 6:12 (metanoeoo)
\n\u201dNiin he l\u00e4htiv\u00e4t ja saarnasivat, ett\u00e4 oli teht\u00e4v\u00e4 parannus.\u201d (KR-38)
\n\u201dNiin opetuslapset l\u00e4htiv\u00e4t matkaan ja julistivat, ett\u00e4 kaikkien tuli k\u00e4\u00e4nty\u00e4.\u201d (KR- 92)<\/p>\n
Luuk. 13:3 (metanoeoo)
\n\u201dEiv\u00e4t olleet, sanon min\u00e4 teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.\u201d (KR-38)
\n\u201dEiv\u00e4t suinkaan \u2013 samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette k\u00e4\u00e4nny.\u201d (KR-92)<\/p>\n
Luuk. 5:32 (metanoia)
\n\u201dEn min\u00e4 ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisi\u00e4 parannukseen.\u201d (KR-38)
\n\u201dEn min\u00e4 ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisi\u00e4, jotta he k\u00e4\u00e4ntyisiv\u00e4t.\u201d (KR-92)<\/p>\n
2. Kor. 7:9 (metanoia)
\n\u201dnyt iloitsen, en siit\u00e4, ett\u00e4 tulitte murheellisiksi, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 murheenne oli teille parannukseksi.\u201d (KR-38)
\n\u201dolen nyt iloinen \u2013 en siksi, ett\u00e4 te tulitte surullisiksi, vaan koska murheenne sai teid\u00e4t muuttamaan mielenne. (KR-92)<\/p>\n
Matt. 3:8 (metanoia)
\n\u201dTehk\u00e4\u00e4 sent\u00e4hden parannuksen soveliaita hedelmi\u00e4\u201d KR-38
\n\u201dTehk\u00e4\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4, jossa k\u00e4\u00e4ntymyksenne n\u00e4kyy!\u201d KR-92<\/p>\n
KR-38:n \u201dtehd\u00e4 parannus\u201d on siis KR-92:ssa usein korvattu sanalla \u201dk\u00e4\u00e4nty\u00e4\u201d. T\u00e4m\u00e4 on parempi k\u00e4\u00e4nn\u00f6s, sill\u00e4 sanat \u201dtehd\u00e4 parannus\u201d saattavat antaa sellaisen kuvan, ett\u00e4 ihminen itse parantaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja sill\u00e4 tavalla kelpaa Jumalalle. KR-92:n k\u00e4\u00e4nn\u00f6s jatkaa VT:n kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4 (suuv, palata). \u201dTehd\u00e4 parannus\u201d tulee todenn\u00e4k\u00f6isesti suomen kieleen ruotsista.1
\nRooman kirkon opetus parannuksesta<\/p>\n
Kerromme Rooman kirkon parannusopetuksesta historiallisen taustoittamisen vuoksi. Tunnustuskirjoissa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 opinkohdassa keskustelua Rooman kirkon kanssa. Augsburgin tunnustuksen (CA) opetus tulee helpommin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi t\u00e4t\u00e4 taustaa vasten. Esittelemme Rooman opin my\u00f6s siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 huomaisimme, mit\u00e4 tapahtuu, kun Raamattua ei seurata. Samalla esittelemme CA:ssa mainitun viimeisen harhan. Esityksemme Rooman opista ei ole t\u00e4ydellinen, mutta siit\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t ilmi sen p\u00e4\u00e4asiat.<\/p>\n
Rooman kirkossa parannus on yksi seitsem\u00e4st\u00e4 sakramentista. Tunnustuskirjoissa puhutaan muutamassa kohdassa Rooman kirkon parannuksesta. Sit\u00e4 sanotaan muun muassa \u201dsofistien (paavilaisten) v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi parannukseksi\u201d (Schmalkaldenin opinkohdat). Parannuksesta sanotaan, ett\u00e4 se oli \u201dennen Lutherin kirjoja varsin sekava.\u201d (Augsburgin tunnustuksen puolustus (Apol.)) Viel\u00e4 Tunnustuskirjoissa sanotaan, ett\u00e4 Rooman kirkon opetus parannuksesta oli \u201dskolastikkojen ja kirkko-oikeuden opettajien mielipiteiden vaikutuksesta\u201d pimennetty. (Apol.) Ja edelleen: \u201dOn olemassa sententioiden kirjoittajien teoksia, mutta ne sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t loppumattomasti kysymyksi\u00e4, joihin ketk\u00e4\u00e4n jumaluusoppineet eiv\u00e4t ole voineet konsanaan antaa kunnon selityst\u00e4. Tavallinen kansa ei ole voinut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 asian ydint\u00e4, ei tajuta, mit\u00e4 parannuksessa oikeastaan vaaditaan ja mist\u00e4 omantunnon rauhaa olisi etsitt\u00e4v\u00e4. Astukoon meid\u00e4n eteemme joku vastapuolelta sanomaan, milloin syntien anteeksiantaminen tapahtuu! Hyv\u00e4 Jumala, mik\u00e4 pimeys!\u201d (Apol.) Rooman kirkon oppia parannuksesta luonnehditaan my\u00f6s seuraavilla ilmauksilla: \u201dsofistinen sokkelo\u201d, \u201dsepustus\u201d, \u201dsepitelm\u00e4\u201d, \u201dkuvitelma\u201d, \u201dlain oppi, evankeliumin kumoaminen, ep\u00e4toivon oppi\u201d (Apol. XII) Tunnustuskirjojen antama kuva ei ole my\u00f6nteinen. Katsotaan, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 Tunnustuskirjojen antama kuva paikkaansa.<\/p>\n
Rooman kirkossa parannus jaetaan kolmeen osaan: katumus, rippi eli tunnustaminen ja hyvitys (contritio, confessio, satisfactio). N\u00e4it\u00e4 kolmea osaa tutkimme nyt tarkemmin Rooman kirkon katekismuksen avulla (Katolisen kirkon katekismus, Katolinen tiedotuskeskus 2005).<\/p>\n
\u0002 T\u00e4ss\u00e4 tulee n\u00e4kyviin alkukielien osaamisen t\u00e4rkeys. Esimerkkin\u00e4 t\u00e4st\u00e4 on Tapio Nousiainen, joka opettaa kirjassaan \u201dMiksi en ole luterilainen\u201d (Ristin voitto, 1958) sanoihin \u201dtehd\u00e4 parannus\u201d viitaten, ett\u00e4 \u201draamatullinen ja apostolinen kristillisyys on aina\u2026ollut ratkaisukristillisyytt\u00e4\u201d. Lis\u00e4ksi h\u00e4nen mukaansa \u201dihmisen on otettava tahdonratkaisun askel Jumalaa kohti\u201d. T\u00e4m\u00e4 Nousiaisen kanta perustuu v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitykseen.<\/em><\/address>\nRooman kirkon opetuksen mukaan parannuksen ensimm\u00e4inen osa on siis katumus. Katolisen kirkon katekismuksen mukaan katumus on \u201dsielun murhe tehdyn synnin t\u00e4hden ja sit\u00e4 kohtaan tunnettua inhoa sek\u00e4 niihin liittyen p\u00e4\u00e4t\u00f6s olla vastedes tekem\u00e4tt\u00e4 synti\u00e4\u201d (Katolisen kirkon katekismus [jatkossa KKK] , kohta 1451). Katumus on siis murhetta tehdyst\u00e4 synnist\u00e4, sen inhoamista ja p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, ett\u00e4 synti\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 tehd\u00e4.<\/p>\n
Edelleen Katolisen kirkon katekismus opettaa, ett\u00e4 on kahdenlaista katumusta: t\u00e4ydellist\u00e4 ja ep\u00e4t\u00e4ydellist\u00e4 (contritio ja attritio). T\u00e4ydellinen katumus syntyy rakkaudesta Jumalaan, ep\u00e4t\u00e4ydellinen katumus syntyy muista syist\u00e4 kuin rakkaudesta Jumalaan (esim. \u201dsynnin inhottavuuden n\u00e4kemisest\u00e4 tai ikuisen kadotustuomion ja muiden syntist\u00e4 uhkaavien rangaistusten pelosta\u201d = pelosta nouseva katumus). (KKK, kohta 1492)<\/p>\n
Samanlaisia alkukielen osaamattomuudesta johtuvia v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksi\u00e4 esiintyy joidenkin kirkkojen opetuksessa. Esimerkiksi v\u00e4ite siit\u00e4, ett\u00e4 kreikankielinen verbi \u201dbaptidzoo\u201d tarkoittaisi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n upottamalla kastamista ja siksi upotuskaste olisi ainoa oikea kasteen muoto, ei pid\u00e4 paikkaansa.<\/p>\n
Luther ei turhaan korostanut alkukielten osaamisen t\u00e4rkeytt\u00e4: \u201dMin\u00e4 tied\u00e4n varmasti, ett\u00e4 se, jonka pit\u00e4\u00e4 saarnata ja selitt\u00e4\u00e4 Raamattua ja joka ei tunne latinan, kreikan ja heprean kielt\u00e4, vaan on perehtynyt ainoastaan \u00e4idinkieleens\u00e4, tekee monta ja suurta virhett\u00e4. Kokemukseni on, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kielet mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin auttavat oikein ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n pyh\u00e4\u00e4 Raamattua. Sen tiesi Augustinuskin, kun h\u00e4n sanoi, ett\u00e4 niiden, joille on uskottu Jumalan sanan julistaminen, t\u00e4ytyy ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kreikan ja heprean kielt\u00e4, Pyh\u00e4 Henki kun on kirjoittanut Vanhan ja Uuden testamentin n\u00e4ill\u00e4 kielill\u00e4.\u201d (Lohdutussanoja el\u00e4m\u00e4n taisteluissa, v. 1946 painos, s. 85\u201386)<\/em><\/address>\nT\u00e4ydellisest\u00e4 katumuksesta Katolisen kirkon katekismus opettaa, ett\u00e4 se \u201dtuo anteeksiannon lievist\u00e4 synneist\u00e4; se tuo anteeksiannon my\u00f6s kuolemansynneist\u00e4, jos siihen sis\u00e4ltyy vakaa p\u00e4\u00e4t\u00f6s tunnustaa synnit sakramentaalisessa synnintunnustuksessa niin pian kuin mahdollista.\u201d (KKK, kohta 1452) Siis sielun murhe tehdyn synnin t\u00e4hden, synnin inhoaminen ja p\u00e4\u00e4t\u00f6s, ett\u00e4 synti\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, tuo anteeksiannon synnist\u00e4. Ep\u00e4t\u00e4ydellisest\u00e4 katumuksesta Katolisen kirkon katekismus sanoo seuraavaa: \u201dT\u00e4llainen omatunnon vavistus voi panna alkuun sis\u00e4isen kehityksen, jonka sakramentaalinen synninp\u00e4\u00e4st\u00f6 vie Jumalan armon vaikutuksesta t\u00e4yttymykseen. Pelkk\u00e4 ep\u00e4t\u00e4ydellinen katumus ei viel\u00e4 saavuta anteeksiantoa raskaista synneist\u00e4, mutta se valmistaa kuitenkin p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n anteeksiantoon parannuksen sakramentissa.\u201d (KKK, kohta 1453)<\/p>\n
Rooman kirkossa katumus on ihmisen oma suoritus. Katumus on ik\u00e4\u00e4n kuin ansiollinen asenne, jolla ansaitaan Jumalalta armo. T\u00e4m\u00e4 asia sanotaan suoraan Katolisen kirkon katekismuksessa. Synnit siis pyyhit\u00e4\u00e4n pois, kun niit\u00e4 inhotaan. Synnit saadaan anteeksi, kun niit\u00e4 katuu, ts. katumuksen kautta, eik\u00e4 uskon kautta Kristukseen. \u201dOnhan sen kielt\u00e4minen, ett\u00e4 me uskolla saamme syntimme anteeksi, suorastaan Kristuksen veren ja h\u00e4nen kuolemansa h\u00e4p\u00e4isemist\u00e4.\u201d (Apol.) Rooman kirkon oppi katumuksesta ei nouse Raamatusta, vaan omasta j\u00e4rjest\u00e4. Ihminen sovittaa itse itse\u00e4\u00e4n. Kristusta ja uskoa ei mainita. T\u00e4m\u00e4 on \u201domin voimin sommiteltu ja sepitetty ajatus \u2013 vailla uskoa, vailla Kristuksen tuntemusta\u201d niin kuin Tunnustuskirjoissa sanotaan (Schmalkaldenin opinkohdat (SO)). Se on teeskentely\u00e4, joka ei ole surmannut synnin himoa. (vrt. SO)<\/p>\n
Toisena osana Rooman parannuksessa on rippi. Ripiss\u00e4 oli tunnustettava kaikki synnit. Jos ripitt\u00e4ytyess\u00e4 ei muistanut mainita kaikkia syntej\u00e4, ne sai anteeksi, jos ne mainitsi ripiss\u00e4, kun ne tulivat mieleen. Katolisen kirkon katekismus sanoo, ett\u00e4 \u201dkatuvien tulee mainita kaikki kuolemansynnit, joista he huolellisen omantunnon tutkimisen kautta ovat tietoisia, my\u00f6s kaikkein salaisimmat ja nekin, jotka on tehty yhdeks\u00e4tt\u00e4 ja kymmenett\u00e4 k\u00e4sky\u00e4 vastaan\u2026\u201d. (KKK, kohta 1456) Ja er\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisessa kohdassa sanotaan: \u201dSen, joka haluaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 sovintoon Jumalan ja kirkon kanssa, t\u00e4ytyy tunnustaa papille kaikki raskaat synnit, joista h\u00e4n ei ole aikaisemmin ripitt\u00e4ytynyt ja jotka huolellisen omantunnon tutkistelun j\u00e4lkeen nousevat h\u00e4nen mieleens\u00e4. Vaikka lievien syntien tunnustaminen ei olekaan sin\u00e4ns\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, kirkko kuitenkin suosittelee sit\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4sti.\u201d (KKK, kohta 1493)<\/p>\n
T\u00e4llainen rippi on kidutusta. Kaikkien syntien luetteleminen ripiss\u00e4 ei edes ole mahdollista. Tekosyntien takana on perisynti. T\u00e4llainen rippi on loputonta syntien luettelemista, joka johtaa vain ep\u00e4varmuuteen. Ihminen ei voi ikin\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, oliko h\u00e4n varmasti ripitt\u00e4ytynyt tarpeeksi. Esimerkiksi Luther ripitt\u00e4ytyi kerran kuusi tuntia yhteen menoon, kun h\u00e4n oli luostarissa munkkina. Luther itse kertoo, ett\u00e4 h\u00e4n ripitt\u00e4ytyi niin paljon, ett\u00e4 luostariopettaja nuhteli h\u00e4nt\u00e4 siit\u00e4. Luther kirjoittaa: \u201dMe uuvutimme rippi-is\u00e4t; niin aroiksi he meid\u00e4t saivat ehdollisilla synninp\u00e4\u00e4st\u00f6ill\u00e4\u00e4n: \u2019Min\u00e4 julistan sinut vapaaksi meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta syd\u00e4mesi katumuksen, suusi tunnustuksen, t\u00f6ittesi hyvityksen ja pyhien esirukouksen t\u00e4hden\u2019 jne. T\u00e4st\u00e4 (meihin kohdistetusta) ehdosta juonsi juurensa kaikki paha. Sill\u00e4 me teimme t\u00e4m\u00e4n kaiken siksi, ett\u00e4 pelk\u00e4simme Jumalaa ja halusimme vanhurskaiksi – mutta kokonaan ihmiss\u00e4\u00e4d\u00f6sten alle hautautuneina.\u201d (Valitut teokset III, El\u00e4m\u00e4nkerrallisia katkelmia s.12, v. 1983 painos)<\/p>\n
Kaiken lis\u00e4ksi ripitt\u00e4ytyj\u00e4\u00e4 ohjattiin turvautumaan omiin tekoihinsa. Syntien tunnustamisella ja niit\u00e4 h\u00e4pe\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ripitt\u00e4ytyj\u00e4 hyvitt\u00e4isi syntins\u00e4 nopeammin ja paremmin. T\u00e4llainen n\u00f6yryys muka hankki Jumalan armon. Edelleen ei mainittu mit\u00e4\u00e4n uskosta eik\u00e4 Kristuksesta eik\u00e4 kerrottu synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n voimasta. Kaikki lohdutus perustui ihmisen omiin tekoihin: syntien luettelemiseen ja niiden h\u00e4pe\u00e4miseen.<\/p>\n
Kolmantena ja viimeisen\u00e4 osana Rooman parannukseen kuuluu hyvitys. Hyvitysteoilla tarkoitetaan sellaisia tekoja, joita ripin vastaanottanut pastori antaa ripitt\u00e4ytyj\u00e4lle teht\u00e4v\u00e4ksi. Hyvitys- eli katumustekoja tehtiin sen t\u00e4hden, ett\u00e4 synnin kautta syntyneet vahingot korvattaisiin ja ripitt\u00e4ytyj\u00e4 turvautuisi uudelleen Kristuksen opetuslapsen toimintatapoihin. Katolisen kirkon katekismus puhuu \u201dhengellisest\u00e4 terveydest\u00e4\u201d, joka t\u00e4ytyy saada takaisin. T\u00e4h\u00e4n ei synninp\u00e4\u00e4st\u00f6 riit\u00e4, vaan ripitt\u00e4ytyj\u00e4n tulee \u201dsoveliaalla tavalla \u2019hyvitt\u00e4\u00e4 syntins\u00e4\u2019, \u2019sovittaa\u2019 ne\u201d. (KKK, kohta 1459) N\u00e4m\u00e4 teot m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 rippi-is\u00e4. Tekojen tulee vastata tehtyjen syntien raskautta ja luonnetta. Katumusty\u00f6 voi olla rukousta, lahjan antamista, laupeudentekoja, l\u00e4himm\u00e4isen palvelemista, vapaaehtoista luopumista, uhraamista ja \u201dristin k\u00e4rsiv\u00e4llist\u00e4 hyv\u00e4ksymist\u00e4\u201d.<\/p>\n
Kun Tunnustuskirjoissa puhutaan t\u00e4st\u00e4 hyvityksest\u00e4, sanotaan, ett\u00e4 hyvitysteoilla saisi lyhennetty\u00e4 kiirastulen kestoa. Kiirastulessa suoritettaisiin se osa syntien hyvityksest\u00e4, mik\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt suorittamatta (jos ei ollut tunnustanut ja katunut kaikkia syntej\u00e4\u00e4n ripiss\u00e4). T\u00e4m\u00e4 aiheutti h\u00e4t\u00e4\u00e4 ihmisiss\u00e4, koska kukaan ei voinut olla varma siit\u00e4, kuinka kauan joutuisi olemaan kiirastulessa. Ja jos joku olikin varma, h\u00e4nen varmuutensa perustui omaan hyvitystekoonsa. Luottamus ei perustunut uskoon tai Kristukseen, vaan omiin tekoihin. T\u00e4t\u00e4 ep\u00e4varmuutta lievent\u00e4\u00e4kseen Rooman kirkko keksi aneet.<\/p>\n
Rooman kirkon parannuksen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja vaikutus on sovinto Jumalan ja kirkon kanssa. \u201dRaskaiden syntien yksityinen, t\u00e4ydellinen tunnustaminen ja sit\u00e4 seuraava synninp\u00e4\u00e4st\u00f6 on ainoa varsinainen keino p\u00e4\u00e4st\u00e4 sovintoon Jumalan ja kirkon kanssa.\u201d (KKK, kohta 1497) Raamatun mukaan sovinto Jumalan kanssa perustuu yksin Kristuksen ansioon: \u201dJeesuksen Kristuksen, h\u00e4nen Poikansa, veri puhdistaa meid\u00e4t kaikesta synnist\u00e4.\u201d (1. Joh.1:7)<\/p>\n
Kokonaisuutena tarkastellen Rooman kirkon opetusta parannuksesta, voimme todeta, ett\u00e4 siin\u00e4 ei oteta huomioon synti\u00e4. Heill\u00e4 on v\u00e4\u00e4r\u00e4 k\u00e4sitys perisynnist\u00e4. Rooman kirkko opettaa, ett\u00e4 ihmisen luonnolliset kyvyt ovat s\u00e4ilyneet ehein\u00e4 ja muuttumattomina. Ihmisen j\u00e4rki muka kykenee opettamaan oikein, ja tahto voi toimia sen mukaisesti oikein, ett\u00e4 Jumala antaa armonsa, kun ihminen omasta vapaasta tahdostaan tekee voitavansa. (vrt. KKK, kohdat 405, 1993, 2002, 2008) T\u00e4st\u00e4 johtuu, ett\u00e4 parannusta tehtiin vain tekosynneist\u00e4 (, ts. syntik\u00e4sitys vaikuttaa parannusk\u00e4sitykseen. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy muun muassa siin\u00e4, ett\u00e4 Rooman kirkossa usko edelt\u00e4\u00e4 parannusta, \u201dsill\u00e4 kukaan ei tee parannusta, ellei h\u00e4n usko\u201d, Augsburgin tunnustuksen kumoamus.) Parannus on pelkk\u00e4\u00e4 ep\u00e4varmaa \u201dpaikkailua\u201d tekosynneist\u00e4.<\/p>\n
Rooman kirkon parannuksen kaikki kolme kohtaa (katumus, rippi ja tunnustus) ovat tarkoitetut ihmisteoiksi. Usko syntien anteeksiantamukseen Kristuksen t\u00e4hden puuttuu Rooman kirkon parannuksesta. Sen oppi parannuksesta on Raamatusta luopumista, sill\u00e4 Raamattu sanoo syntien anteeksiantamuksen riippuvan Jumalan armosta ja uskosta siten, ett\u00e4 mitk\u00e4\u00e4n teot eiv\u00e4t tule kysymykseen (esim. Ef. 2: 8-9; Room. 4:5-7, 16; Gal. 2:16). Rooman kirkon oppi parannuksesta sitoo sieluja tekojen oppiin ja Rooman kirkkoon sek\u00e4 pit\u00e4\u00e4 erossa Kristuksesta. V\u00e4\u00e4r\u00e4n syntik\u00e4sityksen lis\u00e4ksi Roomalla on v\u00e4\u00e4r\u00e4 oppi vanhurskauttamisesta. My\u00f6s t\u00e4m\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4 vanhurskauttamisoppi n\u00e4kyy Rooman parannusopetuksessa.<\/p>\n
Hyvin kuvaavat ovat Schmalkaldenin opinkohtien sanat Rooman kirkon parannuksesta: \u201dT\u00e4m\u00e4n parannuksen he jakoivat kolmeen osaan: katumus, rippi ja hyvitys. Siihen liitettiin lohdutus ja lupaus: jos ihminen oikealla tavalla katuu, ripitt\u00e4ytyy ja hyvitt\u00e4\u00e4 syntins\u00e4, h\u00e4n on sill\u00e4 Jumalan edess\u00e4 ansainnut anteeksiantamuksen ja maksanut syntivelkansa. N\u00e4in he ohjasivat ihmisi\u00e4 luottamaan parannusta tehdess\u00e4\u00e4n omiin tekoihinsa. Siit\u00e4 on per\u00e4isin yleisen ripin yhteydess\u00e4 saarnatuolista kansalle lausuttu sana: \u2019Herra Jumala, anna minulle elinaikaa, kunnes ehdin tehd\u00e4 parannuksen synnist\u00e4ni ja parantaa el\u00e4m\u00e4ni.\u2019
\nT\u00e4ss\u00e4 ei ensink\u00e4\u00e4n mainittu Kristusta eik\u00e4 uskoa, vaan toivottiin, ett\u00e4 synti voitaisiin omin teoin voittaa ja pyyhki\u00e4 pois Jumalan n\u00e4kyvist\u00e4. Siin\u00e4 tarkoituksessa meist\u00e4kin tuli pappeja ja munkkeja, ett\u00e4 itse torjuisimme synnin.\u201d (SO III, 3, 12\u201314) Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa sanotaan sama asia seuraavasti: \u201dKoko oppi n\u00e4ist\u00e4 kysymyksist\u00e4, joita nyt olemme tarkastelleet, on vastustajiemme esitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 harhaa ja teeskentely\u00e4, ja se pimitt\u00e4\u00e4 Kristuksen hyv\u00e4n teon, avainten vallan ja uskonvanhurskauden.\u201d (Apol. XII, 10)
\nKun alussa kysyimme, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 Tunnustuskirjojen antama kuva Rooman kirkon parannuksesta paikkaansa, voimme todeta sen pit\u00e4v\u00e4n paikkaansa.2<\/p>\n
Alustus Concordia-piiriss\u00e4 25.1.2011. Ensimm\u00e4inen osa.<\/p>\n
\u0002<\/sup> Lis\u00e4\u00e4 Rooman kirkon parannuksesta voi lukea Augsburgin tunnustuksen kumoamuksesta, joka on julkaistu suomeksi teoksessa \u201dReformaation tunnustukset\u201d (STKSJ 264).<\/em><\/address>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Jukka ja Juha Huotari, teol. yo:t, Kirkkonummi Sana \u2019parannus\u2019 alkukieliss\u00e4 Kreikan kieless\u00e4 parannusta tarkoittaa sana metanoia. Se voidaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 my\u00f6s sanalla mielenmuutos. Sana metanoia tulee verbist\u00e4 metanoeoo. Meta ilmaisee t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 muutosta, noeoo [joka tulee sanasta nuus, mieli, ymm\u00e4rrys, ajatus] tarkoittaa ajatella. Verbi metanoeoo voidaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 siis \u201dajatella toisin, muuttaa mielens\u00e4\u201d. KR-38 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 tavallisesti verbin […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":811,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[169,17],"tags":[140,181,180,182,5,179,142],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/821"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=821"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/821\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2141,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/821\/revisions\/2141"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/811"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=821"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=821"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=821"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}