{"id":819,"date":"2012-06-03T13:10:05","date_gmt":"2012-06-03T10:10:05","guid":{"rendered":"http:\/\/concordia.fi\/second\/?p=819"},"modified":"2018-12-16T14:48:37","modified_gmt":"2018-12-16T11:48:37","slug":"roomalaiskirjeen-teema","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/concordia.fi\/second\/2012\/06\/03\/roomalaiskirjeen-teema\/","title":{"rendered":"ROOMALAISKIRJEEN TEEMA"},"content":{"rendered":"<p>Georg St\u00f6ckhardt, USA<br \/>\n\u201dSill\u00e4 min\u00e4 en h\u00e4pe\u00e4 evankeliumia; sill\u00e4 se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten my\u00f6s kreikkalaiselle. 17. Sill\u00e4 siin\u00e4 Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: \u2019Vanhurskas on el\u00e4v\u00e4 uskosta\u2019.\u201d (Room. 1:16\u201317)<br \/>\nApostoli perustelee edelleen evankeliumin laadulla ja sis\u00e4ll\u00f6ll\u00e4, miksi h\u00e4n niin suuresti ik\u00e4v\u00f6i p\u00e4\u00e4st\u00e4 Roomaan saarnaamaan evankeliumia. H\u00e4n ei h\u00e4pe\u00e4 evankeliumia. Lukeeko jakeessa 16 sanojen to euaggelion (evankeliumia) j\u00e4lkeen viel\u00e4 tou Khristou (Kristuksen) vai ei, ei muuta k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4\u00e4 asiaa. Paavalilla on joka tapauksessa, kuten h\u00e4n on edell\u00e4 todistanut, mieless\u00e4 se evankeliumi, joka puhuu Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, meid\u00e4n Herrastamme.<br \/>\nT\u00e4t\u00e4 evankeliumia h\u00e4nen ei tarvitse h\u00e4vet\u00e4 Roomassakaan, maailman p\u00e4\u00e4kaupungissa, maallisen sivistyksen ja kulttuurin keskuksessa. Miksi ei? Se on Jumalan voima autuudeksi. Se on euaggelion theou (Jumalan evankeliumi), sanoma, joka on l\u00e4ht\u00f6isin Jumalalta (Room. 1:1). Siksi siin\u00e4 my\u00f6s vaikuttaa Jumalan voima. T\u00e4m\u00e4 Jumalan mahti saa aikaan jotakin, mit\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ihmisoppi tai maallinen filosofia ei voi saada aikaan. Se auttaa autuuteen.<br \/>\nSanalla soteria tarkoitetaan t\u00e4ss\u00e4, kuten niin usein Uudessa Testamentissa, t\u00e4yttynytt\u00e4 pelastusta, iankaikkista autuutta. Paavali mainitsee heti viimeisen, korkeimman p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n, jota evankeliumi palvelee, evankeliumin saarnan perimm\u00e4isen tarkoituksen (finis ultimus). Seuraavassa jakeessa h\u00e4n tuo esiin sen, mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 ihmisell\u00e4 jo nyt on t\u00e4ss\u00e4 ajassa evankeliumista.<br \/>\nApostoli luonnehtii t\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nelle uskottua sanomaa samoin kuin h\u00e4n kuvaa sit\u00e4 1. Kor. 15:1:ss\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u201dVeljet, min\u00e4 teen teille tiett\u00e4v\u00e4ksi sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut\u2026 jonka kautta te my\u00f6s tulette autuaiksi\u201d (di hou kai sotheste). Jaakob viittaa Uuden Testamentin sanan korkeaan, vertaamattomaan arvoon huomauttaen: \u201djoka voi teid\u00e4n sielunne pelastaa\u201d (ton dynamenon sosai tas psykhas hymon, Jaak. 1:21).<br \/>\nEvankeliumi on Jumalan voima autuudeksi nimenomaan jokaiselle, joka sen uskoo eli ottaa vastaan, olkoon juutalainen tai kreikkalainen. Juutalaisuuden etuoikeus, jonka vuoksi juutalaiset olivat pakanoihin n\u00e4hden paremmassa asemassa, oli se, ett\u00e4 el\u00e4v\u00e4 Jumala oli ilmoittanut itsens\u00e4 heille ja tehnyt heille tunnetuksi tahtonsa ja lakinsa. Kreikkalaisuus, joka t\u00e4ss\u00e4 edustaa koko pakanamaailmaa, oli luonnollisen, Jumalasta vieraantuneen ihmiskunnan kukoistusta. T\u00e4m\u00e4 ero ei tule kysymykseen tarkasteltaessa apostolin pelastussanomaa. Juutalaiset ja kreikkalaiset tarvitsevat evankeliumia voidakseen tulla autuaiksi. Ei laki eiv\u00e4tk\u00e4 lain teot, ei maallinen viisaus ja koulutus eik\u00e4 siveellinen kuntoisuus auta mill\u00e4\u00e4n tavoin autuuteen. Juutalaisilla oli valittuna kansana vain er\u00e4\u00e4nlainen lunastusoikeus evankeliumiin. Siihen kiinnitt\u00e4\u00e4 huomion juutalaiseen (judaio) liitetty sana proton (ensiksi). Sen vuoksi pakana-apostoli Paavali k\u00e4\u00e4ntyi pakanakaupungeissa aina ensiksi niiss\u00e4 olevien juutalaisten puoleen ja vasta sen j\u00e4lkeen pakanoiden puoleen (Ap. t. 13:46).<br \/>\nSe, ett\u00e4 evankeliumi on Jumalan voima autuuteen, perustellaan jakeessa 17 sill\u00e4, ett\u00e4 siin\u00e4 ilmoitetaan vanhurskaus. Vanhurskaus on autuuden edellytys. Synti sulkee ihmiselt\u00e4 taivaan ja autuuden. Jos syntisest\u00e4 on tullut vanhurskas, h\u00e4nen autuaaksi tulemiselleen ei ole en\u00e4\u00e4 estett\u00e4.<br \/>\nVanhurskaus m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n tarkemmin Jumalan vanhurskaudeksi (dikaiosyne theou). T\u00e4m\u00e4 k\u00e4site ei tarkoita t\u00e4ss\u00e4 Jumalan olemuksen ominaisuutta, vaan p\u00e4invastoin \u2013 kuten varsin yleisesti tunnustetaan \u2013 ihmisen oikeaa suhdetta Jumalaan, Jumalan hyv\u00e4ksyv\u00e4\u00e4 tuomiota, \u201dtilaa, jossa ihmisell\u00e4 on Jumala puolellaan\u201d (Hofmann, Luthardt) eli luettua vanhurskautta (justitia imputata). Kysymys on t\u00e4ss\u00e4 siit\u00e4 \u2013 kuten apostolin my\u00f6hempi esitys osoittaa \u2013 ett\u00e4 ihminen Jumalan edess\u00e4 (enopion autou, 3:20, para to theo, 2:13, Gal. 3:11) k\u00e4y vanhurskaasta, sellaisesta, joka Jumalan silmiss\u00e4 on juuri sellainen kuin Jumala tahtoo, jota Jumalan ei tarvitse lainkaan moittia. Mutta silloinhan Lutherin k\u00e4\u00e4nn\u00f6s die Gerechtigkeit, die vor Gott gilt (vanhurskaus, joka Jumalan edess\u00e4 kelpaa) on t\u00e4ysin oikea ilmaus sille asialle, mist\u00e4 on puhe.<br \/>\nMe siis k\u00e4sit\u00e4mme Fritzschen, Philippin ja vanhojen luterilaisten eksegeettien tavoin sanan theou (Jumalan) olevan genetivus obiecti (kohteen ilmaiseva gen.) eik\u00e4 genetivus subiecti (tekij\u00e4n ilmaiseva gen.), vaikka onhan toki niin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vanhurskaus, jonka Jumala lukee vanhurskaudeksi, on per\u00e4isin Jumalalta, ja Jumala itse antaa sen ihmiselle. (Vrt. Fil. 3:9: ten ek theou dikaosynen, Jumalasta tulevan vanhurskauden). Samoin kuin Joh. 12:43:ssa he doksa tou theou (Jumalan kunnia) tarkoittaa \u201dkunniaa Jumalan edess\u00e4\u201d, niin t\u00e4ss\u00e4 dikaosynen theou on \u201dvanhurskaus Jumalan edess\u00e4\u201d. Paavalin lausuma 2. Kor. 5:21 hina hemeis genometha dikaoisynen theou en autou (jotta me tulisimme h\u00e4ness\u00e4 Jumalan vanhurskaudeksi) ei sied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta merkityst\u00e4 \u2013 kuten Fritzsche aivan oikein t\u00e4hdent\u00e4\u00e4 \u2013 kuin sen, \u201dett\u00e4 tulisimme h\u00e4ness\u00e4 vanhurskaudeksi, joka Jumalan edess\u00e4 kelpaa\u201d.<br \/>\nJuuri t\u00e4m\u00e4 vanhurskaus, joka Jumalan edess\u00e4 kelpaa, ilmoitetaan, \u201dpaljastetaan\u201d (apokalyptetai) evankeliumissa. T\u00e4m\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se on olemassa jo ennen sen paljastamista. Vain sellaisesta asiasta, joka tosiasiassa on olemassa, vaikkakin salatulla tavalla, voidaan sanoa, ett\u00e4 se paljastetaan. Vanhurskaus Jumalan edess\u00e4 on kerta kaikkiaan k\u00e4sill\u00e4 siin\u00e4, mist\u00e4 evankeliumi puhuu, nimitt\u00e4in Kristuksessa. Kristus on lihassa ollen tehnyt sen valmiiksi el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n, k\u00e4rsimyksell\u00e4\u00e4n ja kuolemallaan. Koska Kristus on Jumalan Poika, se on t\u00e4ydellinen vanhurskaus, joka on t\u00e4ysin tyydytt\u00e4nyt suuren, pyh\u00e4n Jumalan. Kristus, jumalihminen, on pannut kuntoon ihmisten suhteen Jumalaan ja saanut aikaan Jumalan armollisen tuomiop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ihmisi\u00e4 kohtaan.<br \/>\nTosin t\u00e4m\u00e4 oli aluksi ihmisilt\u00e4 salassa. Ihmiset eiv\u00e4t olisi tiet\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n Jumalan Pojan ilmaantumisesta lihaan eiv\u00e4tk\u00e4 sen perusteista ja tarkoituksesta, ellei sit\u00e4 olisi nimenomaisesti ilmoitettu heille. Mutta my\u00f6s Kristuksen syntisille hankkima vanhurskaus ilmoitetaan eli annetaan tiedoksi ja siten samalla tarjotaan evankeliumissa.<br \/>\nUudemmat eksegeetit tulkitsevat t\u00e4m\u00e4n apostolin lausuman useimmiten siten, ett\u00e4 evankeliumissa annettaisiin tiedoksi, mill\u00e4 tavoin ihminen voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 vanhurskauteen ja mill\u00e4 ehdoilla h\u00e4n voi Jumalan edess\u00e4 tulla vanhurskaaksi, nimitt\u00e4in uskon ehdolla. Niin esim. Philippi: \u201dEvankeliumissa paljastetaan vanhurskaus, sik\u00e4li kuin evankeliumi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 tiedon siit\u00e4, mit\u00e4 Jumalan vanhurskaus on ja miten se p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n tuntemaan\u2026 Vain evankeliumi paljastaa muuten peitossa olevan tien vanhurskauteen ja autuuteen.\u201d<br \/>\nT\u00e4llaiset selitykset vain h\u00e4m\u00e4rt\u00e4v\u00e4t selke\u00e4n tekstin. Paavali ei t\u00e4ss\u00e4 sano, ett\u00e4 evankeliumissa ilmoitettaisiin tie vanhurskauteen ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6, jonka mukaan ihminen tulee vanhurskaaksi ja autuaaksi, vaan h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 evankeliumissa paljastetaan itse vanhurskaus, juuri t\u00e4m\u00e4 konkreettinen asia. Vanhurskautta, joka Jumalan edess\u00e4 kelpaa, ei lupailla vasta tulevana asiana, jonka ihminen voisi saada tietyin ehdoin, tai jopa asiana, joka ihmisen olisi itse hankittava, vaan se esitet\u00e4\u00e4n ja ojennetaan l\u00e4sn\u00e4 olevana, valmiina lahjana. Evankeliumissa ei ainoastaan anneta ihmisille tiedoksi, ett\u00e4 he, kunhan vain uskovat, voivat tulla vanhurskaiksi ja autuaiksi. Ei niin, vaan evankeliumissa heille ilmoitetaan, ett\u00e4 heit\u00e4 varten on jo olemassa vanhurskaus, ett\u00e4 Jumala on jo julistanut heist\u00e4 suopean tuomionsa, ett\u00e4 Jumala katsoo ihmiskuntaa Kristuksessa mielisuosionsa silmin ja ett\u00e4 syntisill\u00e4 on armollinen Jumala.<br \/>\nToki nyt usko v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 liittyy t\u00e4h\u00e4n vanhurskauteen, joka evankeliumissa ilmoitetaan. On vain m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4v\u00e4 oikein uskon suhde vanhurskauteen. Niinp\u00e4 apostoli liitt\u00e4\u00e4 jakeen 17 alkuosan lausumaansa viel\u00e4 sanat ek pisteos eis pistin (uskosta tulevana uskoa varten, vrt. KR -38: uskosta uskoon). Miss\u00e4\u00e4n tapauksessa n\u00e4it\u00e4 sanoja ei sovi sitoa lauseen predikaattiin \u2019ilmoitetaan\u2019 (apokalyptetai), kuten Hofmann, Luthardt, Weiss ja er\u00e4\u00e4t muut tekev\u00e4t. Sellainen lausuma, ett\u00e4 vanhurskaus ilmoitettaisiin evankeliumissa uskon seurauksena, ja oletus, ett\u00e4 evankeliumin saarna edellytt\u00e4isi uskon jo olevaksi, on t\u00e4ysin vastoin sit\u00e4, ett\u00e4 apostoli 1:5:ss\u00e4 sanoo apostolisen evankeliumin saarnan tarkoitukseksi uskonkuuliaisuuden aikaansaamisen pakanoiden keskuudessa. Se on ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 vastoin sit\u00e4 uskon ja saarnan v\u00e4list\u00e4 suhdetta, mist\u00e4 Raamattu muualla todistaa.<br \/>\nKysymyksess\u00e4 olevat sanat ek pisteos eis pistin (uskosta tulevana uskoa varten) on p\u00e4invastoin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 p\u00e4\u00e4k\u00e4sitteen, dikaiosyne theou (Jumalan vanhurskaus) m\u00e4\u00e4ritteeksi, samalla tavoin kuin 3:22:ssa vanhurskaus Jumalan edess\u00e4 kuvataan \u201dJumalan vanhurskaudeksi uskon kautta Jeesukseen Kristukseen\u201d (dikaiosynen theou dia pisteos Iesou Khristou). Onhan tavallista Uuden Testamentin kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 eri nimisanoja prepositioiden avulla ilman artikkelia yhdeksi k\u00e4sitteeksi.<br \/>\nTuskin kuitenkaan on lupa liitt\u00e4\u00e4 sanoja ek pisteos ja eis pistin yhteen siin\u00e4 merkityksess\u00e4, ett\u00e4 sill\u00e4 kuvattaisiin uskon kasvua. Sen esille ottamiseenhan ei ollut t\u00e4ss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4. Vanhurskaudesta Jumalan edess\u00e4 ei voida perustellusti sanoa, ett\u00e4 sen kasvu tapahtuisi uskosta uskoon. Vain uskovasta voidaan sanoa, ett\u00e4 kasvu h\u00e4nest\u00e4 puheen ollen tapahtuu uskosta uskoon. Ei niin, vaan t\u00e4ss\u00e4 dikaiosynen theou (Jumalan vanhurskaus) kuvataan toisaalta k\u00e4sitteell\u00e4 dikaiosyne ek pisteos (vanhurskaus uskosta) ja toisaalta k\u00e4sitteell\u00e4 dikaiosynen eis pistin (vanhurskaus uskoa varten). Preposition vaihdos palvelee, kuten 3:30:ssa, sen voimakasta korostamista, ett\u00e4 usko on t\u00e4ss\u00e4 eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 ja ett\u00e4 vanhurskaus Jumalan edess\u00e4 tulee yksin uskosta (sola fide).<br \/>\nVanhurskaus Jumalan edess\u00e4, joka ilmoitetaan evankeliumissa, on siis ensiksikin dikaiosynen ek pisteos, vanhurskaus uskosta. On mahdotonta, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkoittaisi, ett\u00e4 vanhurskaus olisi uskon tuottamaa hedelm\u00e4\u00e4 ja kasvaisi siit\u00e4 esiin ja ett\u00e4 usko vasta saisi aikaan vanhurskauden, koskapa vanhurskaus annetaan ja tarjotaan evankeliumissa valmiina lahjana. Vanhurskaus, joka Jumalan edess\u00e4 kelpaa, on olemassa jo ennen saarnaa ja uskoa. Niinp\u00e4 apostoli tarkoittaa, ett\u00e4 vanhurskaus tulee meid\u00e4n osaksemme ja omaksemme uskosta tulevana. Heti kohta kun kuka tahansa ottaa vastaan evankeliumin Kristuksesta uskossa, h\u00e4nell\u00e4 on sen mukana osallisuus siihen vanhurskauteen, joka on jo valmiina evankeliumissa ja ihmiselle ojennetaan. \u201dPaavali tosiaankin lis\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n, mill\u00e4 v\u00e4lineell\u00e4 tai keinolla omistamme ja sovellamme itsellemme t\u00e4m\u00e4n Jumalan vanhurskauden eli syntien anteeksiantamisen, nimitt\u00e4in tietenkin uskolla. Sen vuoksi h\u00e4n sanoo: \u2019uskosta\u2019\u201d (K\u00f6rner).<br \/>\nToiseksi dikaiosynen theou (Jumalan vanhurskaus) on dikaiosyne eis pistin, siis sellainen vanhurskaus, joka on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty uskoa varten ja on uskoa varten olemassa ja tarkoitettu olemaan uskon varassa. Jumala, joka Kristuksen kautta on hankkinut ihmisille vanhurskauden, on s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt sen j\u00e4rjestyksen, ett\u00e4 ihminen ottaisi vaarin t\u00e4st\u00e4 vanhurskaudesta ja ottaisi sen uskossa vastaan. Ihmisen tulee yksinkertaisesti ottaa vain vastaan se, mink\u00e4 Jumala antaai. Niin h\u00e4n on sitten my\u00f6s sen suuren asian omistuksessa ja sit\u00e4 nauttimassa, mist\u00e4 pelastus, el\u00e4m\u00e4 ja autuus riippuvat.<br \/>\nApostoli vetoaa lopuksi profeetan sanaan Hab. 2:4 osoittaakseen, ett\u00e4 edell\u00e4 oleva selvittely jakeissa 16\u201317a t\u00e4sm\u00e4\u00e4 Vanhan liiton Raamatun kanssa: kathos gegraptai ho de dikaios ek pisteos zesetai (kuten on kirjoitettu: vanhurskas on el\u00e4v\u00e4 uskosta). H\u00e4n lainaa Septuagintaa ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois pisteos (usko) sanan per\u00e4st\u00e4 vain virheellisen mou (minun) sanan. &#8212; Profeetan tarkoitus on: Vanhurskas on el\u00e4v\u00e4 uskonsa kautta. Se on h\u00e4nelle tunnusomainen asia. H\u00e4n on el\u00e4v\u00e4 yh\u00e4 edelleen. H\u00e4n ei koskaan tuhoudu, kun taas ylpe\u00e4, jumalaton ei kest\u00e4, vaan on sortuva, jae 5. Vanhurskaan uskolla ei tarkoiteta muuta kuin, ett\u00e4 h\u00e4n \u201driippuu uskollisesti Jumalassa, pit\u00e4\u00e4 kiinni lupauksen sanasta\u201d (Delitzsch).<br \/>\nT\u00e4m\u00e4 profeetan sana vastaa tarkalleen sit\u00e4, mit\u00e4 Paavali on juuri sanonut siit\u00e4 tiest\u00e4, joka vie el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja autuuteen, vain sill\u00e4 erolla, ett\u00e4 Paavali asettaa tuon Vanhan Testamentin aksioomin Uuden Testamentin valoon. Vanhurskaalle tunnusomaisin asia on usko, joka tarttuu evankeliumin lupaukseen ja pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 kiinni. Juuri usko tekee h\u00e4net vanhurskaaksi, kun h\u00e4n omistaa itselleen evankeliumissa luvatun ja tarjotun vanhurskauden. Sellaisen uskon kautta vanhurskas lopulta perii iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n, el\u00e4m\u00e4n sanan t\u00e4ydess\u00e4 merkityksess\u00e4, iankaikkisen, t\u00e4yttymyksens\u00e4 saaneen pelastuksen (soteria). Vanhurskaus, joka on uskossa omistettu, kelpuuttaa h\u00e4net autuuteen.<br \/>\nNiin apostoli on n\u00e4ill\u00e4 kahdella jakeella 1:16 ja 17 antanut lyhyen tiivistelm\u00e4n evankeliumistaan, samaan tapaan kuin edell\u00e4 1:4\u20135:ss\u00e4, vain sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 h\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 selv\u00e4sti esitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 meill\u00e4 on Kristuksesta, Jumalan Pojasta ja Daavidin Pojasta. Juuri t\u00e4t\u00e4 evankeliumia apostoli haluaa lohdullisin mielin julistaa Roomassa. Kuitenkin h\u00e4n haluaa sit\u00e4 ennen ensiksi kirjallisesti todistaa siit\u00e4 Rooman kristityille. Oikeutetusti useat vanhemmat ja uudemmat eksegeetit n\u00e4kev\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 lauseessa 1:16\u201317 lyhyen ilmoituksen t\u00e4m\u00e4n kiertokirjeen sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 eli Roomalaiskirjeen varsinaisen teeman.<br \/>\nGeorg St\u00f6ckhardt, Apostoli Paavalin Roomalaiskirjeen selitys, s. 48\u201352. Suomeksi toimittanut Markku S\u00e4rel\u00e4. STLK 2011. Otsikko toimituksen.<\/p>\n<p><sup>\u0002<\/sup><\/p>\n<address style=\"padding-left: 30px;\"><em>T\u00e4ss\u00e4 St\u00f6ckhardt ei puhu luonnollisen ihmisen kyvyst\u00e4 tai kykenem\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 ottaa vastaan armo, vaan h\u00e4n puhuu siit\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, mik\u00e4 vallitsee vanhurskauden ja sen vastaanottamisen v\u00e4lill\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen vaikuttamana, jotta ihminen pelastuisi. Lausumaa ei pid\u00e4 siis ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 synergistisesti. St\u00f6ckhardt torjuu synergismin selv\u00e4sti kaikkialla.<\/em><\/address>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Georg St\u00f6ckhardt, USA \u201dSill\u00e4 min\u00e4 en h\u00e4pe\u00e4 evankeliumia; sill\u00e4 se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten my\u00f6s kreikkalaiselle. 17. Sill\u00e4 siin\u00e4 Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: \u2019Vanhurskas on el\u00e4v\u00e4 uskosta\u2019.\u201d (Room. 1:16\u201317) Apostoli perustelee edelleen evankeliumin laadulla ja sis\u00e4ll\u00f6ll\u00e4, miksi h\u00e4n niin suuresti ik\u00e4v\u00f6i p\u00e4\u00e4st\u00e4 Roomaan saarnaamaan evankeliumia. H\u00e4n [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":811,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[169,17],"tags":[177,5,178,104],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/819"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=819"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/819\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":844,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/819\/revisions\/844"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/811"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=819"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=819"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=819"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}