Paul Kretzmann, USA
\nJumalan lupaus Aabrahamille
\n15:1: \u201dN\u00e4iden tapausten j\u00e4lkeen tuli Abramille n\u00e4yss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Herran sana: \u2019\u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, Abram! Min\u00e4 olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.\u2019\u201d N\u00e4iden tapausten j\u00e4lkeen, kun Abram oli palannut kotiinsa Hebroniin, Herra puhui h\u00e4nelle n\u00e4yss\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ollessa haltioituneessa tilassa, Jumalan vaikutuksen alaisena. Juhlallisesti Herra vakuuttaa uudelleen palvelijalleen monien h\u00e4nt\u00e4 saartavien vaarojen uhatessa ja ottaen huomioon my\u00f6s sen, ett\u00e4 h\u00e4n on edelleen ilman lasta: \u201d\u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, Abram! Min\u00e4 olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.\u201d Herra lupasi puolustaa h\u00e4nt\u00e4 kaikissa vastoink\u00e4ymisiss\u00e4 ja siunata h\u00e4nt\u00e4 niin, ett\u00e4 H\u00e4n itse olisi Abramin palkka.
\n15:2: \u201dMutta Abram sanoi: \u2019Oi Herra, Herra, mit\u00e4 sin\u00e4 minulle annat? Min\u00e4 l\u00e4hden t\u00e4\u00e4lt\u00e4 lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser.\u2019 3. Ja Abram sanoi viel\u00e4: \u2019Sin\u00e4 et ole antanut minulle j\u00e4lkel\u00e4ist\u00e4; katso, talossani syntynyt palvelija on minut periv\u00e4\u2019.\u201d Lupaus, jonka Herra oli h\u00e4nelle antanut (1. Moos. 12:2), n\u00e4ytti kaukaiselta menneisyyden asialta. Abramin usko oli kovalla koetuksella. Aika kului p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 ja vuosi vuodelta, ja yh\u00e4 h\u00e4n oli lapseton, ilman j\u00e4lkel\u00e4ist\u00e4. Vain yksi johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s n\u00e4ytti mahdolliselta \u2013 se nimitt\u00e4in, ett\u00e4 yksi h\u00e4nen talossaan syntyneist\u00e4 palvelijoista, damaskolainen Elieser, olisi h\u00e4nen perij\u00e4ns\u00e4. T\u00e4m\u00e4n ilmaisee puolivalmis lause. Saman ajatuksen toistaminen korostaa lohduttomuuden tunnetta, joka oli hiljalleen valtaamassa Abramin mielen.
\n15:4: \u201dMutta katso, h\u00e4nelle tuli t\u00e4m\u00e4 Herran sana: \u2019H\u00e4n ei ole sinua periv\u00e4, vaan joka l\u00e4htee sinun omasta ruumiistasi, h\u00e4n on sinut periv\u00e4\u2019.\u201d H\u00e4nen omaisuutensa perij\u00e4 olisi paitsi h\u00e4nen huoneensa j\u00e4sen, h\u00e4nen oma poikansa, h\u00e4nest\u00e4 syntyisin. T\u00e4m\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 h\u00e4n olisi my\u00f6s Messiasta koskevan profetian perillinen.
\n15:5: \u201dJa h\u00e4n vei h\u00e4net ulos ja sanoi: \u2019Katso taivaalle ja lue t\u00e4hdet, jos ne taidat lukea\u2019. Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: \u2019Niin paljon on sinulla oleva j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4\u2019.\u201d Jumalan k\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4 on ihmeellinen yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4 ja vahvistava voima. Painaakseen palvelijansa mieleen lupauksensa t\u00e4sm\u00e4llisen merkityksen Herra toi h\u00e4net ulos ja pani h\u00e4net katsomaan tarkkaavaisesti t\u00e4hti\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 olevalle taivaalle, josko h\u00e4n tuntisi voivansa laskea t\u00e4hdet. Niin suuri olisi, lyhyesti sanottuna, h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4istens\u00e4 lukum\u00e4\u00e4r\u00e4. T\u00e4m\u00e4 lupaus on viime k\u00e4dess\u00e4 messiaaninen. Yhden Siemenen, Kristuksen, v\u00e4lityksell\u00e4 oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 siunata kaikki maan sukukunnat. Kaikista kansakunnista kaikki ne ihmiset, jotka ovat vastaanottaneet ainoan todellisen pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, ovat todellisia Aabrahamin j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4. He ovat Jumalan kansa, hengellinen Israel (Room. 4:18).
\n15:6: \u201dJa Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen h\u00e4nelle vanhurskaudeksi.\u201d (Vrt. Room. 4:5). Abram pani luottamuksensa Herran lupaukseen kaikkineen, mit\u00e4 se sis\u00e4lsi, ja sen vuoksi Herra otti h\u00e4net armoliittoonsa. T\u00e4m\u00e4 on pelastuksen tie kaikille syntisille, tie sen todellisen vanhurskauden saavuttamiseksi, jolla meid\u00e4t vanhurskautetaan Jumalan edess\u00e4. Kristus on ansainnut siunauksen, pelastuksen ja vanhurskauden kaikille ihmisille, ja kaikilla, jotka vastaanottavat t\u00e4m\u00e4n lupauksen uskossa, on n\u00e4m\u00e4 ihmeelliset lahjat \u2013 he ovat puhtaita, pyhi\u00e4 ja vanhurskaita Jumalan edess\u00e4, koska Kristuksen vanhurskaus on luettu heille.
\nLiiton uhri<\/p>\n
15:7: \u201dJa h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: \u2019Min\u00e4 olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni sinulle t\u00e4m\u00e4n maan omaksesi\u2019.\u201d Valmistautuessaan antamaan Abramille erityisen merkin liiton t\u00e4ydelliseksi saattamisesta ja vakuuttaakseen h\u00e4nt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4isens\u00e4 tulisivat omistamaan Kanaanin maan, Herra esitt\u00e4ytyy siksi, jonka menettely menneisyydess\u00e4 takaa h\u00e4nen uskollisuutensa tulevaisuudessa.
\n15:8: \u201dMutta h\u00e4n sanoi: \u2019Oi Herra, Herra, mist\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 saan sen omakseni?\u2019\u201d T\u00e4m\u00e4 kysymys ei aiheutunut ep\u00e4ilyksest\u00e4 vaan halusta saada jokin tae, kun kyseess\u00e4 oli t\u00e4m\u00e4 lupaus, joka ylitti kaiken ihmisymm\u00e4rryksen. H\u00e4n pyysi liiton merkki\u00e4.
\n15:9: \u201dJa h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: \u2019Tuo minulle kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi ja kolmivuotias oinas sek\u00e4 mets\u00e4kyyhkynen ja nuori kyyhkynen\u2019.\u201d Kaikki n\u00e4m\u00e4 olivat uhriel\u00e4imi\u00e4, jotka, vaikka niit\u00e4 ei poltettu uhreina Herralle, oli kuitenkin pyhitett\u00e4v\u00e4 h\u00e4nelle (3. Moos. 1:2,14).
\n15:10: \u201dJa h\u00e4n toi n\u00e4m\u00e4 kaikki ja halkaisi ne ja asetti puolikkaat vastakkain; lintuja h\u00e4n ei kuitenkaan halkaissut. 11. Niin laskeutui petolintuja ruumiiden p\u00e4\u00e4lle, mutta Abram karkoitti ne pois. 12. Kun aurinko oli laskemaisillaan, valtasi raskas uni Abramin, ja katso, kauhu ja suuri pimeys valtasi h\u00e4net.\u201d Abram valmisti uhriel\u00e4imet Jumalan m\u00e4\u00e4r\u00e4yksen mukaisesti. Hieho, vuohi ja oinas halkaistiin ja puolikkaat asetettiin vastakkain pareittain, kun taas lintuja ei halkaistu. Koko t\u00e4m\u00e4 toimitus t\u00e4ytti Abramin mit\u00e4 syvimm\u00e4ll\u00e4 pelolla. Kun petolinnut, kotkat ja korppikotkat, tulivat sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ruhoja, Abram torjui ne, ajoi ne pois. Seremonia, joka t\u00e4ss\u00e4 toimitettiin, oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ikivanhoista ajoista saakka \u2013 sopimuksen tekev\u00e4t osapuolet kulkevat kuolleiden el\u00e4inten puolikkaiden v\u00e4list\u00e4 osoittaakseen suostumisensa yhteyteen. Oudon n\u00e4kym\u00e4n huipuntuma tuli auringon laskiessa, kun Abramin voitti raskas uni ja suuri kauhu valtasi h\u00e4net.
\nLiiton tekeminen
\n15:13: \u201dJa Herra sanoi Abramille: \u2019Niin tied\u00e4 totisesti, ett\u00e4 sinun j\u00e4lkel\u00e4isesi tulevat el\u00e4m\u00e4\u00e4n muukalaisina maassa, joka ei ole heid\u00e4n omansa, ja heid\u00e4n on niit\u00e4 palveleminen, ja ne sortavat heit\u00e4 nelj\u00e4sataa vuotta. 14. Mutta my\u00f6s sen kansan, jota he palvelevat, min\u00e4 tuomitsen; ja sitten he p\u00e4\u00e4sev\u00e4t l\u00e4htem\u00e4\u00e4n, mukanaan paljon tavaraa\u2019.\u201d Herra itse antaa selityksen joillekin vertauskuvallisille teoille, jotka liittyiv\u00e4t h\u00e4nen ja Abramin v\u00e4lisen liiton tekemiseen. Abramin tulisi tiet\u00e4\u00e4 varmasti, ett\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4isens\u00e4 tulisivat olemaan muukalaisina vieraassa maassa nelj\u00e4sataa vuotta, kunnes Herra itse toimittaisi tuomion heid\u00e4n hyv\u00e4kseen ja toisi heid\u00e4t ulos orjuuden huoneesta, ei tyhjin\u00e4 vaan mukanaan huomattava m\u00e4\u00e4r\u00e4 omaisuutta.
\n15:15: \u201dMutta sin\u00e4 saat menn\u00e4 isiesi tyk\u00f6 rauhassa, ja sinut haudataan p\u00e4\u00e4sty\u00e4si korkeaan ik\u00e4\u00e4n.\u201d Abram itse ei joutuisi kokemaan niit\u00e4 koettelemuksia, jotka tulisivat h\u00e4nen lastensa p\u00e4\u00e4lle, vaan h\u00e4n kuolisi rauhassa saavutettuaan korkean i\u00e4n.
\n15:16: \u201dJa nelj\u00e4nness\u00e4 polvessa sinun j\u00e4lkel\u00e4isesi palaavat t\u00e4nne takaisin; sill\u00e4 amorilaisten syntivelka ei ole viel\u00e4 t\u00e4ysi.\u201d Sukupolven i\u00e4ksi laskettiin tuolloin viel\u00e4 noin sata vuotta, ja niinp\u00e4 nelj\u00e4 sukupolvea edustaisi \u2013 py\u00f6re\u00e4sti \u2013 nelj\u00e4\u00e4sataa vuotta. Silloin amorilaisten \u2013 jotka t\u00e4ss\u00e4 edustavat kaikkia kanaanilaisia \u2013 syntivelka tulisi t\u00e4yteen, ja se, ett\u00e4 israelilaiset tulisivat h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n heid\u00e4t, tulisi heille Herran tuomiona.
\n15:17: \u201dJa kun aurinko oli laskenut ja oli tullut pilkkopime\u00e4, n\u00e4kyi suitsuava p\u00e4tsi ja liekehtiv\u00e4 tuli, joka liikkui uhrikappaleiden v\u00e4liss\u00e4.\u201d N\u00e4m\u00e4 tapahtumat p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t Herran ja Abramin v\u00e4lisen liiton tekemiseen liittyneet vertauskuvalliset tapahtumat. Suitsuava p\u00e4tsi, samanlainen kuin jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n savenvalimoissa, ja soihtu tai pikipata \u2013 Herran kunnian tuliset vertauskuvat \u2013 liikkui el\u00e4inten puolikkaiden v\u00e4liss\u00e4. N\u00e4m\u00e4 el\u00e4imet ovat siten Aabrahamin j\u00e4lkel\u00e4isten esikuva, kun heid\u00e4t kidutettiin l\u00e4hes kuoliaiksi, varsinkin egyptil\u00e4isten toimesta. Petolinnut (ks. ed. jae 11) kuvaavat n\u00e4it\u00e4 Israelin vihollisia. Se, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 haaskalinnut ajettiin pois, osoittaa, ett\u00e4 Herra vapauttaisi kansansa Abramille antamansa lupauksen t\u00e4hden. Suuri pimeys ja kauhu (ks. ed. jae 12) viittasi israelilaisia kohtaavien onnettomuuksien ja ahdistuksien vakavuuteen. Mutta ett\u00e4 lopulta Herran kunnia kulki el\u00e4inten puolikkaiden v\u00e4list\u00e4, osoitti, ett\u00e4 Jumala toisi lopulta avun kansalleen ja vapauttaisi heid\u00e4t kaikkien heid\u00e4n vihollistensa k\u00e4sist\u00e4.
\n15:18: \u201dSin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: \u2019Sinun j\u00e4lkel\u00e4isillesi min\u00e4 annan t\u00e4m\u00e4n maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka\u2019\u201d; n\u00e4m\u00e4 kaksi virtaa olisivat vastaavasti Israelin valtakunnan etel\u00e4isen\u00e4 ja pohjoisena rajana, Egyptin puro, Wadi el Arish, tai Rhinocolura, sek\u00e4 Eufrat: 19. \u201dkeenil\u00e4iset\u201d, Kanaanin luoteisessa osassa, \u201dkenissil\u00e4iset\u201d, luultavasti edellisist\u00e4 l\u00e4nteen p\u00e4in, \u201dkadmonilaiset\u201d, kohti Eufratia, 20. \u201dheettil\u00e4iset\u201d, joita oli erityisen paljon sittemmin pohjois-Galileaksi kutsutulla alueella, \u201dperissil\u00e4iset\u201d, sittemmin it\u00e4iseksi Samariaksi kutsutulla alueella, \u201drefalaiset\u201d, Perean maassa Jordanin it\u00e4puolella, 21. \u201damorilaiset\u201d, Kuolleesta merest\u00e4 l\u00e4nteen olevalla alueella, \u201dkanaanilaiset\u201d, Jordanin ylemm\u00e4ss\u00e4 laaksossa ja Saaronin tasangolla, \u201dgirgasilaiset\u201d, Galilean meren l\u00e4nsipuolella, \u201dja jebusilaiset\u201d, sittemmin Pohjois-Juudeaksi kutsulla alueella. Herra luettelee tarkoituksellisesti kaikki Kanaanissa asuvat kansat painaakseen Abramin mieleen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkel\u00e4iset tulisivat omistamaan Kanaanin kokonaan. Herran lupaukset eiv\u00e4t koskaan palaa h\u00e4nen luokseen tyhjin\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 on tapana voittaa meid\u00e4n heikko uskomme siten, ett\u00e4 h\u00e4nen lupauksensa t\u00e4yttyy t\u00e4ydellisesti, yli kaiken sen, mit\u00e4 me pyyd\u00e4mme tai ymm\u00e4rr\u00e4mme.
\nSuomennos: Hannu Lehtonen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Paul Kretzmann, USA Jumalan lupaus Aabrahamille 15:1: \u201dN\u00e4iden tapausten j\u00e4lkeen tuli Abramille n\u00e4yss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Herran sana: \u2019\u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, Abram! Min\u00e4 olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.\u2019\u201d N\u00e4iden tapausten j\u00e4lkeen, kun Abram oli palannut kotiinsa Hebroniin, Herra puhui h\u00e4nelle n\u00e4yss\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ollessa haltioituneessa tilassa, Jumalan vaikutuksen alaisena. Juhlallisesti Herra vakuuttaa uudelleen palvelijalleen monien […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":811,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[169,17],"tags":[137,5,24,104],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/817"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=817"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/817\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":843,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/817\/revisions\/843"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/811"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=817"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=817"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=817"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}