Ja min\u00e4 en en\u00e4\u00e4 ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja min\u00e4 tulen sinun tyk\u00f6si. Pyh\u00e4 Is\u00e4, varjele heid\u00e4t nimess\u00e4si, jonka sin\u00e4 olet minulle antanut, ett\u00e4 he olisivat yht\u00e4 niinkuin mekin. Kun min\u00e4 olin heid\u00e4n kanssansa, varjelin min\u00e4 heid\u00e4t sinun nimess\u00e4si, jonka sin\u00e4 olet minulle antanut, ja suojelin heit\u00e4, eik\u00e4 heist\u00e4 joutunut kadotetuksi yksik\u00e4\u00e4n muu kuin se kadotuksen lapsi, ett\u00e4 kirjoitus k\u00e4visi toteen. Mutta nyt min\u00e4 tulen sinun tyk\u00f6si ja puhun t\u00e4t\u00e4 maailmassa, ett\u00e4 heill\u00e4 olisi minun iloni t\u00e4ydellisen\u00e4 heiss\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heit\u00e4, koska he eiv\u00e4t ole maailmasta, niinkuin en min\u00e4k\u00e4\u00e4n maailmasta ole. En min\u00e4 rukoile, ett\u00e4 ottaisit heid\u00e4t pois maailmasta, vaan ett\u00e4 sin\u00e4 varjelisit heid\u00e4t pahasta. He eiv\u00e4t ole maailmasta, niinkuin en min\u00e4k\u00e4\u00e4n maailmasta ole. Pyhit\u00e4 heid\u00e4t totuudessa; sinun sanasi on totuus.<\/p>\n
Viimeiset sanat<\/p>\n
Armo ja rauha lis\u00e4\u00e4ntyk\u00f6\u00f6n keskell\u00e4mme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Valtava p\u00e4\u00e4si\u00e4isenjuhla on takana. Evankeliumiteksteiss\u00e4 on sen j\u00e4lkeen kuvattu, kuinka opetuslapset saivat kohdata yl\u00f6snousseen Jeesuksen Tiberiaan j\u00e4rvell\u00e4, mutta nyt palaamme hetkeksi aivan p\u00e4\u00e4si\u00e4isen huipentuman kynnykselle, Jeesuksen j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isrukoukseen. On viimeisen aterian hetki, kavaltaja on jo poistunut paikalta. Aterioimassa on yksitoista ep\u00e4tietoisuuden vallassa olevaa opetuslasta ja Jeesus. Voitko n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4mmentyneet opetuslapset, jotka eiv\u00e4t tied\u00e4 miten kaikkeen jo nyt tapahtuneeseen pit\u00e4isi reagoida. Ja suuremmat tapahtumat olisi vasta edess\u00e4p\u00e4in. Jeesus on opettanut poismenostansa ja ep\u00e4tietoisuus on vallannut opetuslapset. Johannes Jeesusta vasten nojatessaan yritt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 rauhoittaa itsens\u00e4, vaikka mieli on t\u00e4ynn\u00e4 kysymyksi\u00e4 ja levottomuutta. \u201dJeesus mit\u00e4 oikein tapahtuu? Mihin sin\u00e4 oikein olet menossa? Emme me Jeesus selvi\u00e4 ilman sinua?\u201d<\/p>\n
Kyseess\u00e4 on Jeesuksen aivan viimeisimpi\u00e4 opetuksia jotka h\u00e4n halusi antaa ennen Golgatan k\u00e4rsimyksi\u00e4. Opetuslapset tulisivat saamaan hirvitt\u00e4v\u00e4n iskun kun he joutuisivat n\u00e4kem\u00e4\u00e4n mestarin k\u00e4rsimyksen ja alennuksen. Tulevaa shokkia ei voisi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, mutta Jeesus voisi antaa kuitenkin sanan ja lupauksen heid\u00e4n matkaansa, jotta kun Jumalan hetki koittaisi, he voisivat her\u00e4t\u00e4 yl\u00f6snousemuksen riemuun. H\u00e4n menisi pois, mutta olisi kuitenkin l\u00e4sn\u00e4.<\/p>\n
Eik\u00f6 maailma ole erilaisia sitaattikirjoja pullollaan, joissa on historian kuuluisien miesten ja naisten ajatuksia ja eik\u00f6 yksi t\u00e4llainen sitaattien osa-alue ole juuri viimeiset sanat. Ajatellaan, ett\u00e4 henkil\u00f6n viimeiset sanat ovat jotakin erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja merkityksellist\u00e4. Jotain jota kuoleva henkil\u00f6 on erityisesti halunnut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 rakkailleen. Ajattelen, ett\u00e4 my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isrukouksessaan Jeesus haluaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 opetuslapsien syd\u00e4meen jotakin aivan erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4. H\u00e4n ei j\u00e4t\u00e4 vain yht\u00e4 monitulkintaista sitaattia, vaan h\u00e4n antaa koko testamentin. H\u00e4n haluaa rohkaista ja opettaa rakkaitaan ennen poismenoaan. Ja saamme n\u00e4hd\u00e4 miten juuri rakkaita opetuslapset Jeesuksen silmiss\u00e4 ovat. Yksik\u00e4\u00e4n ei saa hukkua. Kaikki h\u00e4n haluaa varjella ja kaikista h\u00e4n kantaa huolta ennen tulevia myllerryksi\u00e4. Sinulle joka tunnet usein rukousv\u00e4symyst\u00e4 on aina hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 sinulla on my\u00f6s taivaallinen esirukoilija. Ja mit\u00e4 meid\u00e4n taivaallinen esirukoilijamme oikein rukoileekaan meid\u00e4n kaikkien puolesta?<\/p>\n
Pyh\u00e4, kirkas ja salattu<\/p>\n
\u201dPyh\u00e4 Is\u00e4, varjele heid\u00e4t nimess\u00e4si, jonka sin\u00e4 olet minulle antanut, ett\u00e4 he olisivat yht\u00e4 niinkuin mekin.\u201d Jumala varjelee meid\u00e4t nimess\u00e4\u00e4n. Eik\u00f6 se palauta meid\u00e4t aina Mooseksen kanssa palavan pensaan \u00e4\u00e4relle jossa Jumalan ilmoittaa nimens\u00e4: Min\u00e4 olen se joka olen. Jahve. Jumala sanoo mill\u00e4 tavalla h\u00e4nt\u00e4 on puhuteltava. Nimi on samaan aikaan selv\u00e4 ja kirkas, mutta salaisuudenomainen. Samaan aikaan ik\u00e4\u00e4n kuin ilmoitettu ja j\u00e4tetty ilmoittamatta. Jumalassa ja h\u00e4nen nimess\u00e4\u00e4n on aina jotakin mysteerinomaista. Kuitenkin Jumalan nimi tuo ilmi, miten h\u00e4n on aina enemm\u00e4n kuin voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Salattu Jumala, niin kuin Herran enkeli vastasi Tuomarien kirjassa maahan vaipuneelle Maanoahille: \u201dMink\u00e4 t\u00e4hden kysyt nime\u00e4ni, se on ihmeellinen.\u201d On ik\u00e4\u00e4n kuin pimeyden kieli: niin kuin Mooseksen kerrotaan astuneen sis\u00e4lle sankkaan pimeyteen Siinain vuorella. Pimeyteen jossa Jumala oli. Ei sanota, ett\u00e4 Jumala on pimeys, vaan ett\u00e4 h\u00e4n asuu pimeydess\u00e4. Se ei merkitse Jumalan poissaoloa, eik\u00e4 ep\u00e4todellisuutta, vaan ihmismielen kykenem\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 Jumalan sis\u00e4ist\u00e4 luontoa. Pimeys on meiss\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4ness\u00e4. Mutta eik\u00f6 ole t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin lohdullista kuulla: Jumala asuu pimeydess\u00e4. Siksi meid\u00e4n Jumalan lapsien ei tarvitse pel\u00e4t\u00e4 pime\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 siell\u00e4 sinunkin el\u00e4m\u00e4n pime\u00e4ss\u00e4 ja kipe\u00e4ss\u00e4 Jumala on kanssasi.<\/p>\n
Silm\u00e4mme samaan aikaan avataan ja suljetaan. Samaan aikaan salattu Jumala, mutta kuitenkin Jumala, joka nimess\u00e4\u00e4n tulee ihmisen luokse ja lahjoittaa l\u00e4sn\u00e4olonsa. \u201dMin\u00e4 olen\u201d on nimi, joka on aina ollut, ja joka tulee aina olemaan. Siksi Jumalan nimi on aina jotakin pysyv\u00e4\u00e4, ikuisesti uskollinen nimi. Min\u00e4 olen, ilmoittaa itsens\u00e4 Jumalana joka on ollut, joka on aina ja ei vain ole, vaan on aina kansansa luona pelastaaksensa sen. Jumalan nimi kantaa Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloa ja siksi Jumalan nimi on my\u00f6s pyh\u00e4. Siksi se kutsuu meid\u00e4t aina riisumaan sandaalit jaloistamme palavan pensaan edess\u00e4 ja peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kasvomme Jumalan kirkkaudelta. Ja siksi me my\u00f6s joudumme Jesajan kanssa huutamaan yh\u00e4 uudestaan Jumalan nimen pyhyyden \u00e4\u00e4rell\u00e4 \u201dVoi minua, min\u00e4 hukun\u201d. Ja emmek\u00f6 me sent\u00e4hden t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin rukoile yhdess\u00e4 ett\u00e4 \u201dpyhitetty olkoon sinun nimesi\u201d. Siis ett\u00e4 tuo Jumalan pyh\u00e4 nimi voisi s\u00e4ily\u00e4 pyh\u00e4n\u00e4 my\u00f6s meid\u00e4n keskell\u00e4mme. Ett\u00e4 me emme olisi Jumalan nimen v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4, vaan voisimme pit\u00e4\u00e4 Jumalan nime\u00e4 meille pyh\u00e4n\u00e4 ja kalliina ja h\u00e4nt\u00e4 avuksemme huutaisimme. Siksi kun me puhumme Jumalan nimest\u00e4, niin joudumme aina kysym\u00e4\u00e4n itselt\u00e4mme onko pyh\u00e4 saanut olla meillekin pyh\u00e4\u00e4?<\/p>\n
Jeesuksessa t\u00e4m\u00e4 Jumalan nimi, Jumalan l\u00e4sn\u00e4olo tuli maailmaan. Jeesus sanoo ett\u00e4 h\u00e4n maailmassa ollessaan varjeli opetuslapset t\u00e4ss\u00e4 Jumalan nimess\u00e4. Jeesuksessa \u201dMin\u00e4 olen\u201d tulee l\u00e4sn\u00e4olevaksi. Jumalan nimi konkreettisessa l\u00e4sn\u00e4olossaan varjeli opetuslapset. Ja nyt t\u00e4ss\u00e4 ylimm\u00e4ispapillisessa rukouksessa ik\u00e4\u00e4n kuin kaari er\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla sulkeutuu; Jeesus j\u00e4tt\u00e4isi maailman. Muistatko kuinka Johanneksen evankeliumin alussa kuvataan kuinka sana oli Jumalan luona ja Jeesus on opettanut kirkkaudestaan, joka h\u00e4nell\u00e4 oli Jumalan luona jo ennen maailman luomista. Sana tuli lihaksi ja tulisi toteuttamaan Jumalan pelastussuunnitelman maanp\u00e4\u00e4ll\u00e4. Nyt tuo kaari joka alkaa Jumalan luota ikuisuudesta p\u00e4\u00e4ttyy, kun sana palaan taivaaseenastumisessa ikuisuuteen Jumalan luokse.<\/p>\n
Mutta opetuslapset j\u00e4isiv\u00e4t viel\u00e4 maailmaan. Heit\u00e4 olisi rohkaistava. Nyt Jeesus rukoilee varjelusta rakkailleen. Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole v\u00e4h\u00e4n kummallista; Jeesus on l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 pois, mutta h\u00e4n sanoo puhuvansa, jotta opetuslasten ilo olisi t\u00e4ydellinen. Mist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 voi olla kysymys?<\/p>\n
<\/p>\n
\u201dEtt\u00e4 he olisivat yht\u00e4\u201d<\/p>\n
Jeesus rukoilee, ett\u00e4 varjele heid\u00e4t nimess\u00e4si, ett\u00e4 he olisivat yht\u00e4 niinkuin mekin.. Yht\u00e4 niin kuin Is\u00e4 ja Poika. Niin kuin Is\u00e4 ja Poika ovat yht\u00e4 rakkaudessa ja totuudessa, yksimielisyydess\u00e4 ja teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4, niin tulisi my\u00f6s Jumalan lapsien olla. Ja t\u00e4st\u00e4 nousee my\u00f6s esiin kysymys kristittyjen yhteydest\u00e4. Jeesuksen sanat on otettava vakavasti. Kaikki ovat saaneet saman Jumalan lapsen nimen, kaikki ovat saaneet ottaa vastaan saman lahjan ja nyt kristittyj\u00e4 kutsutaan ykseyteen. Me uskomme yhden pyh\u00e4n seurakunnan. Siksi me t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin tunnustamme uskovamme pyhien yhteyden ja yhden, pyh\u00e4n, yhteisen kirkon. Nyt Jeesus rukoilee, ett\u00e4 se yhteys ja ykseys, joka h\u00e4nen opetuslapsillaan on, ei hajoaisi, vaan se ykseys voisi pysy\u00e4 koko kirkon historian ajan.<\/p>\n
Milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n? Miten t\u00e4m\u00e4 ykseys pysyy ja mihin se perustuu? Emmek\u00f6 ja j\u00e4lleen palaa siihen, ett\u00e4 kun Jeesus rukoilee, ett\u00e4 me varjeltuisimme Jumalan nimess\u00e4. Jumala on se joka varjelee. Jumala oli varjellut opetuslapsia Jeesuksessa, Sanassa, nyt he saisivat el\u00e4\u00e4 sanaa seuraten ja sen varjelemina, Jumalan nimess\u00e4. Sill\u00e4 ykseys ei rakennu koskaan meid\u00e4n varaamme, vaan se rakentuu Jumalan nimen varaan, se rakentuu Jumalan sanan varaan. Ja t\u00e4m\u00e4n opettaakseen Jeesus pyyt\u00e4\u00e4 muutakin. H\u00e4n rukoilee: \u201dPyhit\u00e4 heid\u00e4t totuudessa; sinun sanasi on totuus.\u201d Jumala on se, joka pyhitt\u00e4\u00e4. Ja h\u00e4n haluaa pyhitt\u00e4\u00e4 meid\u00e4n sanassaan, totuudessaan. Totuus ei ole en\u00e4\u00e4 vieras opetuslapsille. He ovat saaneet Jeesuksessa kohdata t\u00e4m\u00e4n. Totuus ymp\u00e4r\u00f6i heid\u00e4n koko olemuksensa ja kutsuu heit\u00e4 olemaan t\u00e4ss\u00e4 maailmassa t\u00e4m\u00e4n totuuden palvelijoita. Opetuslapsia ei vedet\u00e4 Jeesuksen mukana pois t\u00e4st\u00e4 maailmasta, vaan asetetaan olemaan t\u00e4m\u00e4n totuuden palvelijoita: t\u00e4st\u00e4 totuudesta itse el\u00e4en ja sit\u00e4 muille julistaen. Ja lopullinen maali olisi, ett\u00e4 kaikki olisivat yht\u00e4 Kristuksessa, totuudessa ja rakkaudessa. Totuus ja rakkaus iloitsevat aina yhdess\u00e4. Ne kuuluvat Jumalan olemukseen ja ne h\u00e4n haluaa meille yh\u00e4 uudestaan v\u00e4\u00e4rille teille lankeaville ja rakkaudettomille lahjoittaa. Ja nyt Jeesus yhdist\u00e4\u00e4 totuuden Jumalan sanaan. Totuus on h\u00e4nen sana. Eik\u00f6 h\u00e4n siis sano, \u201dMinun sanani on jotakin niin varmaa, ett\u00e4 sin\u00e4 voit rakentaa el\u00e4m\u00e4si sen varaan. Minun sanani pit\u00e4\u00e4, se on sinun voimasi h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 ja turvasi ahdistuksen aikoina. Pid\u00e4 rakas lapseni siit\u00e4 kiinni. Kun te pysytte t\u00e4ss\u00e4 sanassa, te pysytte minun nimess\u00e4ni ja minun nimeni siunauksessa.\u201d Siksi t\u00e4m\u00e4 totuus ei ole meille lakia, vaan ihana evankeliumi, siit\u00e4 mit\u00e4 Jumala rakkaudessaan tekee.<\/p>\n
Haluan viel\u00e4 sanoa, ett\u00e4 kun Raamattu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sana totuus, niin se ei tarkoita vain jonkinlaista muodollista jonkun lausuman yht\u00e4pit\u00e4vyytt\u00e4 todellisuuden kanssa. Meh\u00e4n k\u00e4yt\u00e4mme sanaa tyyliin \u201dse mit\u00e4 sanon on totta\u201d. Ja toki Raamatulla on my\u00f6s t\u00e4llainen merkitys, mutta sill\u00e4 on my\u00f6s ik\u00e4\u00e4n kuin syvempi todellisuus, joka koko ajan kytkeytyy ja viittaa Jumalaan ja h\u00e4nen olemukseensa ja h\u00e4nen toimintaansa. Se ett\u00e4 Jumala on totuus, tarkoittaa ett\u00e4 h\u00e4n on yht\u00e4 totuuden kanssa. Muistatko Johanneksen alusta: \u201dJa Sana tuli lihaksi ja asui meid\u00e4n keskell\u00e4mme, ja me katselimme h\u00e4nen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Is\u00e4lt\u00e4; ja h\u00e4n oli t\u00e4ynn\u00e4 armoa ja totuutta.\u201d Ja t\u00e4m\u00e4n vuoksi me voimme luottaa h\u00e4neen. Jumalan sanat ja teot ovat aina sopusoinnussa h\u00e4nen olemuksensa kanssa. H\u00e4n on yht\u00e4 totuuden kanssa. Ja t\u00e4m\u00e4 on se yhteys ja ykseys, johon meit\u00e4 kutsutaan, kun Jeesus sanoo \u201dett\u00e4 he yht\u00e4 olisivat\u201d. V\u00e4lill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Johanneksen kohta luetaan, \u201dett\u00e4 he olisivat yhdess\u00e4\u201d. Ei, vaan yht\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 ykseys voi rakentua ainoastaan Jumalan totuuden varaan. H\u00e4n on se joka meid\u00e4t yhdist\u00e4\u00e4 toinen toisiimme. Siksi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ilman t\u00e4t\u00e4 totuutta ei ole mit\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n kirkko ei ole koskaan kirkko siksi, ett\u00e4 se sanoo olevansa kirkko, vaan jos se pit\u00e4\u00e4 kiinni t\u00e4st\u00e4 Jeesuksen testamentista, Jeesuksen totuudesta, jonka h\u00e4n on meille antanut. Kun olemme puhuneet Jumalan olemuksesta, h\u00e4nen nimest\u00e4\u00e4n ja totuudesta, niin t\u00e4h\u00e4n yhteyteen kuuluu erottamattomasti my\u00f6s se, mist\u00e4 Luther alinomaa muistuttaa, ett\u00e4 oikea, Raamatusta ammennettava oppi antaa kunnian Jumalan nimelle ja rakentaa Kirkkoa, kun taas v\u00e4\u00e4r\u00e4, omista ajatuksista l\u00e4htev\u00e4 oppi h\u00e4p\u00e4isee lopulta Jumalan nimen ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kirkkoansa. Siksikin meid\u00e4nkin rukouksemme t\u00e4ytyy olla yh\u00e4 uudestaan: \u201dpyhit\u00e4 meid\u00e4t totuudessa, sinun sanasi on totuus\u201d.<\/p>\n
<\/p>\n
Kaksi nime\u00e4<\/p>\n
Kun apostolit olisivat totuudessa pyhitettyj\u00e4 he voisivat l\u00e4hte\u00e4 julistamaan maailmalle pelastavaa evankeliumia, jossa kohtaa totuus ja armo. Mutta miten on meid\u00e4n laita t\u00e4n\u00e4\u00e4n? Miettiik\u00f6 joku nyt ehk\u00e4, \u201dmik\u00e4 on totta mik\u00e4 ei, enh\u00e4n min\u00e4 tied\u00e4 sit\u00e4 ja sit\u00e4 asiaa, ei kai kaikki voi siit\u00e4 kiinni miten min\u00e4 oikein ymm\u00e4rr\u00e4n t\u00e4m\u00e4n ja tuon? Mit\u00e4 jos min\u00e4 olen v\u00e4\u00e4r\u00e4 kirkon rakentaja. Varjeleeko Jeesus minut Jumalan nimess\u00e4?\u201d Kun Jeesus nousee Is\u00e4n tyk\u00f6, ei h\u00e4n kuitenkaan j\u00e4t\u00e4 meit\u00e4 yksin. H\u00e4n on edelleen se paimen joka johtaa ja antaa itsens\u00e4. Ja emmek\u00f6 me t\u00e4ss\u00e4 saa palata j\u00e4lleen armonv\u00e4lineisiin. Siis yst\u00e4v\u00e4 kuinka t\u00e4ss\u00e4 kohtaa voisi olla saarnaamatta kasteesta. Muistatko mit\u00e4 ilmestyskirjassa sanotaan tulevasta kaupungista: \u201dJumalan ja Karitsan valtaistuin on siell\u00e4 oleva, ja h\u00e4nen palvelijansa palvelevat h\u00e4nt\u00e4 ja n\u00e4kev\u00e4t h\u00e4nen kasvonsa, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 on heid\u00e4n otsissansa.\u201d Kasteessa sinut on merkitty kolmiyhteisen Jumalan nimell\u00e4, nimell\u00e4 joka kantaa Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloa. Is\u00e4n ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen nimi on syntisi\u00e4 kohtaan armollisen Jumalan nimi. N\u00e4in ollen kaste kolmiyhteisen Jumalan nimeen on aina kaste syntien anteeksiantamiseksi.<\/p>\n
Nyky\u00e4\u00e4n monille kaste tuntuu muuttuvan vain nimenantojuhlaksi, mutta on hyv\u00e4 varoa my\u00f6s liian vahvaa vastareaktiota nimenantamiseen kasteen yhteydess\u00e4. Sill\u00e4 kasteeseen liitetty nimenanto kuvaa hienosti my\u00f6s hengellist\u00e4 todellisuutta. Kasteeseen liitetty nimen antaminen muistuttaa siit\u00e4, ett\u00e4 Kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastetulla kasteessaan on armonlupaus, joka on nyt liitetty h\u00e4nen omaan nimeens\u00e4 ja n\u00e4in annettu h\u00e4nelle omakohtaiseksi ja koko el\u00e4m\u00e4n ajan voimassa olevaksi. Kasteessa t\u00e4m\u00e4 Jumalan nimi on l\u00e4sn\u00e4 vedess\u00e4 ja siell\u00e4 miss\u00e4 on Jumalan nimi, siell\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s el\u00e4m\u00e4 ja autuus. Kasteessasi kirjoitetiin kaksi nime\u00e4: Ensinn\u00e4kin, Kolmiyhteisen Jumalan nimi kirjoitettiin sinun otsaasi. Se on ensimm\u00e4inen nimi. Ja se toinen nimi on sinun nimesi. Siis kasteessa sinun nimesi kirjoitettiin Karitsan el\u00e4m\u00e4nkirjaan.<\/p>\n
Siksi t\u00e4ss\u00e4 nimess\u00e4 sinut on k\u00e4tketty pelastukseen ja t\u00e4ss\u00e4 Kolmiyhteisen Jumalan nimess\u00e4 me yh\u00e4 uudestaan kokoonnumme yhteen. Siin\u00e4 nimess\u00e4 sinut on jo t\u00e4ydellisesti pyhitetty ja nyt kristityn vaelluksellasi saat el\u00e4\u00e4 todeksi sit\u00e4 mit\u00e4 sin\u00e4 jo olet.<\/p>\n
Jumala on t\u00e4ynn\u00e4 armoa ja totuutta. H\u00e4n on k\u00e4tkenyt sinut itseens\u00e4 ja siksi meill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4. Jumala on antanut sinut Jeesukselle ja h\u00e4n ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 sinusta irti. Jo silloin sin\u00e4 olet saanut omistaa Jeesuksen omaksesi. Nyt Jumala my\u00f6s uskon kautta asuu sinussa, kun sinut on vanhurskautettu ja sovitettu Jumalan kanssa. Kaikki kristityt ovat Is\u00e4n, ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen temppeleit\u00e4 ja Pyh\u00e4 Henki sinussa haluaa ohjata sinua kulkemaan Jumalan ennalta valmistamissa askeleissa tekem\u00e4\u00e4n sit\u00e4 mik\u00e4 on oikein, ett\u00e4 se mit\u00e4 sin\u00e4 jo Kristuksessa olet saisi s\u00e4teill\u00e4 my\u00f6s maailmaan.<\/p>\n
\u201dMutta kuinka min\u00e4 voisin olla Jumalan oma ja h\u00e4nelle pyhitetty, min\u00e4 joka teen pimeyden tekoja, enk\u00e4 tunne Jeesusta itsess\u00e4ni.\u201d Siksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa miss\u00e4 katseen tulee olla, eik\u00e4 se koskaan voi olla oma syd\u00e4mesi. Sinun syd\u00e4mess\u00e4si on mittaamattomat syvyydet. Se on vain pieni astia, mutta sinne mahtuu kuitenkin lohik\u00e4\u00e4rmeit\u00e4 ja leijonia ja kaikenlaisia myrkyllisi\u00e4 olioita. Siell\u00e4 on karkeita ja ep\u00e4tasaisia polkuja ja ammottavia syvi\u00e4 kuiluja. Itse sin\u00e4 ne tied\u00e4t. Mutta kun Jeesus on kanssasi, siell\u00e4 on my\u00f6s Jumala, siell\u00e4 on my\u00f6s enkelit, siell\u00e4 on el\u00e4m\u00e4 ja valtakunta, siell\u00e4 valo ja apostolit, taivaalliset kaupungit ja armon aarteet. Siell\u00e4 on toivo tulevasta maailmasta. Sinun syd\u00e4mesi on kyll\u00e4 heikko, mutta Kristus yh\u00e4 uudestaan tulee sanalla sinun luoksesi. Siksi vaikka sinulla on Jeesus syd\u00e4mess\u00e4si, niin \u00e4l\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 laita turvaasi siihen, vaan aina sen ulkopuolelle ristiinnaulittuun ja yl\u00f6snousseeseen Kristukseen, sill\u00e4 veljen tai sisaren sanassa asuva Kristus, on aina vahvempi kuin omassa syd\u00e4mess\u00e4 asuva Kristus. Siksi sin\u00e4 my\u00f6s masennuksen ja ep\u00e4toivon hetkill\u00e4 saat palata siihen, ett\u00e4 kun Jumala tekee jotain, h\u00e4n tekee sen oikein. H\u00e4n on sinut omakseen ottanut, nimell\u00e4\u00e4n sinut pyhitt\u00e4nyt ja h\u00e4n sinut varjelee. Meid\u00e4n autuutemme perusta on aina Jumalan syd\u00e4men tunteet, ei koskaan meid\u00e4n tunteemme. Autuutesi perusta on Jumalan nimi, jonka h\u00e4n on sinun otsaasi kirjoittanut.<\/p>\n
Jeesus ei j\u00e4t\u00e4 vain yht\u00e4 sitaattia vaan h\u00e4n antaa koko testamentin. Testamentissaan h\u00e4n haluaa antaa rakkailleen valtavia lahjoja ja h\u00e4n kertoo miten h\u00e4n haluaa meid\u00e4n niit\u00e4 nauttivan. Kun me pysymme testamentin antajan tahdossa, niin silloin meill\u00e4 on my\u00f6s h\u00e4nen valtuutuksensa. Meille ei ole oikeutta muuttaa tuota testamenttia, vaikka jostain syyst\u00e4 niin haluaisimmekin. Vaikka joku testamentin kohta tai s\u00e4\u00e4d\u00f6s tuntuisi sinusta ihmeelliselt\u00e4 ja kipe\u00e4lt\u00e4kin, niin saamme luottaa, ett\u00e4 sen on antanut hyv\u00e4 Vapahtaja, joka haluaa sinun parastasi.<\/p>\n
Viime sunnuntaina vietettiin hyv\u00e4n paimenen sunnuntaita, my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n teksti kuvaa millainen on hyv\u00e4 paimen. H\u00e4n haluaa varjella jokaisen, ja jokaisen h\u00e4n kantaa Jumalan eteen rukouksessa. Siten voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 my\u00f6s sen pienen j\u00e4nnitteen joka liittyy t\u00e4m\u00e4n sunnuntain nimeen, sill\u00e4 nimelt\u00e4\u00e4n se on Jumalan kansan koti-ik\u00e4v\u00e4, mutta toiselta nimelt\u00e4\u00e4n jubilate, riemuitkaa. Vaikka maailman viha v\u00e4lill\u00e4 leiskahtaisi ja sanan seuraaminen varmasti tuo omat murheensa t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, ja usein t\u00e4m\u00e4n murheen keskell\u00e4 me ik\u00e4v\u00f6itsemme jo Jumalan kotiin. Niin silti p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 meill\u00e4 saa olla valtava riemu siit\u00e4, ett\u00e4 me saamme kulkea Jumalan nimen pyhitt\u00e4min\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, Kristuksen voittosaatossa kohti kirkkautta ja iankaikkista el\u00e4m\u00e4\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4nkin Jeesuksen testamentin kalliit aarteet ovat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 alttarilla tarjolla. Amen.<\/p>\n
Teol.kand. yht.yo Joel Kerosuo<\/p>\n
Saarna pidetty Luther-s\u00e4\u00e4ti\u00f6n messussa Joensuussa 15.5.2011<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ja min\u00e4 en en\u00e4\u00e4 ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja min\u00e4 tulen sinun tyk\u00f6si. Pyh\u00e4 Is\u00e4, varjele heid\u00e4t nimess\u00e4si, jonka sin\u00e4 olet minulle antanut, ett\u00e4 he olisivat yht\u00e4 niinkuin mekin. Kun min\u00e4 olin heid\u00e4n kanssansa, varjelin min\u00e4 heid\u00e4t sinun nimess\u00e4si, jonka sin\u00e4 olet minulle antanut, ja suojelin heit\u00e4, eik\u00e4 heist\u00e4 joutunut kadotetuksi yksik\u00e4\u00e4n muu […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":745,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[144,17],"tags":[161,164,5,123,124,162,163],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/769"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=769"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/769\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":791,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/769\/revisions\/791"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/745"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=769"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=769"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=769"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}