38. iltaluento (lokakuun 23. p:n\u00e4 1885)<\/p>\n
C. F. W. Walther, USA<\/p>\n
Monet saarnaajat, jotka eiv\u00e4t suinkaan kuulu huonoimpiin, luulevat saaneensa jo paljon aikaan, jopa suorastaan p\u00e4\u00e4sseens\u00e4 tavoitteeseen, jos he ovat saaneet kuulijansa her\u00e4tetyiksi heid\u00e4n luonnollisesta suruttomuudestaan ja saaneet heid\u00e4t ep\u00e4toivoisiksi armoituksestaan ja autuudestaan. On kyll\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 jokainen ihminen, jos mieli h\u00e4nen pelastua, saadaan havahtumaan v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 rauhallisuudestaan, v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 lohdutuksestaan, v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 rauhastaan ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 toivostaan. H\u00e4net on kyll\u00e4 saatava ep\u00e4toivoon pelastuksestaan ja siit\u00e4 tilasta, miss\u00e4 h\u00e4n on. Mutta se on vain valmistusta. P\u00e4\u00e4asia, lopullinen tavoite, on aivan toinen. Ihminen on p\u00e4invastoin saatava t\u00e4yteen varmuuteen armoituksestaan ja autuudestaan, niin ett\u00e4 syntinen armahdettuna voi yhty\u00e4 riemuitsemaan hurskaan Woltersdorfin kanssa: \u201dOi armoa suurta, oi uskollisuutta: Niin totta kuin Herran on voima ja valta, Niin totta kuin aurinko luo valoaan, M\u00e4 anteeksiantohon turvata saan.\u201d<\/p>\n
Ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ettei t\u00e4m\u00e4 olisi evankelisen saarnaajan lopullinen tavoite. Onhan saarnaajan julistettava h\u00e4nen huostaansa uskotuille evankeliumia ja taivutettava heid\u00e4t uskomaan Kristukseen; h\u00e4nen on kastettava, p\u00e4\u00e4stett\u00e4v\u00e4 synneist\u00e4 ja jaettava pyh\u00e4\u00e4 ehtoollista. Mutta mit\u00e4 evankeliumin saarnaaminen muuta merkitsee kuin sit\u00e4, ett\u00e4 sanotaan ihmisille, ett\u00e4 he ovat Kristuksen kautta sovitetut Jumalan kanssa ja ett\u00e4 he ovat t\u00e4ydellisesti lunastetut? Mit\u00e4 el\u00e4v\u00e4 ja todellinen syd\u00e4men usko muuta on kuin jumalallinen varmuus siit\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 on syntien anteeksiantamus ja ett\u00e4 taivaan portit ovat meille avoinna? Mit\u00e4 kastaminen muuta on, kuin ett\u00e4 Jumalan k\u00e4skyst\u00e4 h\u00e4nen nimess\u00e4\u00e4n ja h\u00e4nen sijastaan ihminen otetaan kadotetusta syntisten maailmasta ja annetaan h\u00e4nelle juhlallinen vakuutus: \u201dJumala on sinulle armollinen, h\u00e4n on sinun Is\u00e4si ja sin\u00e4 olet h\u00e4nen rakas lapsensa! Jumalan Poika on sinun Vapahtajasi ja sin\u00e4 olet h\u00e4nen lapsensa, jonka h\u00e4n on jo tehnyt autuaaksi! Pyh\u00e4 Henki on sinun Lohduttajasi, ja sin\u00e4 olet h\u00e4nen asuntonsa, jossa h\u00e4n armossaan asuu.\u201d Mit\u00e4 synneist\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4minen on muuta, kuin ett\u00e4 Kristuksen nimess\u00e4, h\u00e4nen k\u00e4skyst\u00e4\u00e4n ja h\u00e4nen sijastaan sanotaan: Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut? Mit\u00e4 pyh\u00e4n ehtoollisen jakaminen on muuta, kuin ett\u00e4 Jeesuksen nimess\u00e4 sanotaan: \u201dSin\u00e4kin olet osallinen lunastuksen suuresta ty\u00f6st\u00e4!\u201d Sen vahvistukseksi min\u00e4 annan sinulle t\u00e4m\u00e4n ihanan pantin, Kristuksen ruumiin ja veren, lunnaat, joilla h\u00e4n kerran on ostanut koko maailman!\u201d<\/p>\n
Jos tutkimme pyh\u00e4\u00e4 Raamattua, havaitsemme, ett\u00e4 kaikkien oikeitten saarnaajien l\u00e4ht\u00f6kohta on ollut kuulijoittensa saattaminen siihen, ett\u00e4 he voisivat sanoa: Min\u00e4 olen Jumalan lapsi ja iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n perillinen. Kristus huudahti opetuslapsilleen: \u201dIloitkaa siit\u00e4, ett\u00e4 teid\u00e4n nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.\u201d Mit\u00e4 muuta h\u00e4n sill\u00e4 saattoi tarkoittaa kuin t\u00e4t\u00e4: Iloitkaa siit\u00e4, ett\u00e4 aivan varmasti pelastutte. \u201dTe olette vastaan ottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen nimess\u00e4, ja meid\u00e4n Jumalamme Hengess\u00e4.\u201d Pietari kirjoittaa muukalaisuudessa asuville kristityille: \u201dTe olitte eksyksiss\u00e4 niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tyk\u00f6.\u201d (1. Piet. 2:25) Ja Johannes sanoo hengellisille lapsilleen, itse lukeutuen heid\u00e4n joukkoonsa: \u201dNyt me olemme Jumalan lapsia, eik\u00e4 ole viel\u00e4 k\u00e4ynyt ilmi, mit\u00e4 meist\u00e4 tulee. Me tied\u00e4mme tulevamme h\u00e4nen kaltaisikseen, kun h\u00e4n ilmestyy, sill\u00e4 me saamme n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net sellaisena, kuin h\u00e4n on.\u201d (1. Joh. 3:2)<\/p>\n
Miss\u00e4\u00e4n pyh\u00e4ss\u00e4 Raamatussa emme n\u00e4e apostolien suhtautuvat seurakuntiensa j\u00e4seniin ik\u00e4\u00e4n kuin he olisivat ihmisi\u00e4, jotka eiv\u00e4t oikein tied\u00e4, kuinka heid\u00e4n asiansa ovat Jumalan edess\u00e4, vaan aina niin, ett\u00e4 huomaa apostolien edellytt\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 he ovat kalliita ja rakkaita Jumalan lapsia, kaikkine heikkouksineen ja vajavaisuuksineen.<\/p>\n
Nyky\u00e4\u00e4n on aivan toisin. Parhaatkin saarnaajat ovat enimm\u00e4kseen hyvin tyytyv\u00e4isi\u00e4, jos ihmiset on saatu siihen, ett\u00e4 he tuon tuostakin tulevat heid\u00e4n luokseen valittamaan: Voi, min\u00e4 en voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 varmuuteen autuudestani! He valittavat: Voi, minusta tuntuu, ett\u00e4 joutuisin kadotukseen, jos t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 kuolisin! Silloin sellaiset saarnaajat, jotka eiv\u00e4t ole todella evankelisia, ajattelevat: \u201dT\u00e4ss\u00e4p\u00e4 olenkin p\u00e4\u00e4ssyt pitk\u00e4lle. H\u00e4n on hyv\u00e4 kristitty!\u201d Tosiaankin saarnaajan pit\u00e4isi kauhistua, jos h\u00e4n ei viel\u00e4 ole niin pitk\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n voisi sanoa: Min\u00e4 tied\u00e4n Lunastajani el\u00e4v\u00e4n! Min\u00e4 tied\u00e4n, kehen min\u00e4 uskon!<\/p>\n
Miss\u00e4 on syy siihen, ett\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n niin monet harhailevat tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ovatko he tosi kristittyj\u00e4? Mist\u00e4 se johtuu? Se johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 saarnaajat enimm\u00e4kseen sekoittavat lain ja evankeliumin, ett\u00e4 he eiv\u00e4t seuraa pyh\u00e4n apostolin kehotusta: \u201dPyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kest\u00e4\u00e4, ty\u00f6ntekij\u00e4ksi, joka ei ty\u00f6t\u00e4\u00e4n h\u00e4pe\u00e4, joka oikein jakelee totuuden sanaa\u201d (2. Tim. 2:15), joka oikein erottaa toisistaan lain ja evankeliumin. Jos n\u00e4et saarnataan evankeliumia niin, ett\u00e4 siihen sekoitetaan jotain lainomaista, ei ole mahdollista, ett\u00e4 kukaan sen kautta tulee uskoon syntien anteeksiantamukseen. Ja taas toisaalta: jos saarnataan lakia niin, ett\u00e4 siihen sekoitetaan jotakin evankeliuminomaista, ei kukaan tule tuntemaan olevansa vaivainen syntinen, joka tarvitsee syntien anteeksiantamusta.<\/p>\n
24. v\u00e4ite<\/p>\n
Kahdenneksikymmenenneksi ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos kuvaillaan anteeksiantamaton synti Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan sellaiseksi, ett\u00e4 se suuruutensa t\u00e4hden on anteeksiantamaton.<\/p>\n
Sellaiseksi se usein kuvataan, ett\u00e4 se suuruutensa t\u00e4hden on anteeksiantamaton. Mutta eik\u00f6 se ole kauheaa lain ja evankeliumin sekoittamista?<\/p>\n
Laki yksin tuomitsee synnin, mutta evankeliumi julistaa vapaaksi synnist\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4 poikkeusta mink\u00e4\u00e4n synnin kohdalla. Profeetta kirjoittaa: \u201dVaikka teid\u00e4n syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.\u201d (Jes. 1:18) Apostoli Paavali kirjoittaa: \u201dMutta laki tuli v\u00e4liin, ett\u00e4 rikkomus suureksi tulisi; mutta miss\u00e4 synti on suureksi tullut, siin\u00e4 armo on tullut ylenpalttiseksi\u201d (Room. 5:20). Siksi oppi-is\u00e4mme Lutherkin veisaa niin ihanasti: \u201dVaikk\u2019 ovat suuret syntini, Suurempi armos viel\u00e4. On h\u00e4t\u00e4\u00e4ntynyt sieluni, Vaan armoas et kiell\u00e4.\u201d<\/p>\n
Mit\u00e4 sitten sanoo Raamattu synnist\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan? Ensiksikin meill\u00e4 on kolme rinnakkaiskohtaa synoptisissa evankeliumeissa (kolmessa ensimm\u00e4isess\u00e4 evankeliumissa), sitten Heprealaiskirjeess\u00e4 ja ensimm\u00e4isess\u00e4 Johanneksen kirjeess\u00e4 kohta kummassakin. N\u00e4ihin kohtiin varsinaisesti pohjautuu oppi synnist\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan.<\/p>\n
Matt. 12:30\u201332: \u201dJoka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. 31. Sent\u00e4hden min\u00e4 sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. 32. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin h\u00e4nelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan, niin h\u00e4nelle ei anteeksi anneta, ei t\u00e4ss\u00e4 maailmassa eik\u00e4 tulevassa.\u201d<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rkein kohta. Siit\u00e4 n\u00e4emme seuraavaa. Kaikki pilkka Is\u00e4\u00e4 ja Poikaa vastaan annetaan anteeksi, mutta ei pilkkaa Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan. Nyt on kuitenkin varmaa, ettei Pyh\u00e4 Henki ole kunniallisempi ja korkeampi persoona, vaan Is\u00e4n ja Pojan vertainen. Ei siis voida sanoa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 synti on pilkka Pyh\u00e4n Hengen persoonaa vastaan \u2013 sill\u00e4 Is\u00e4\u00e4n ja Poikaan kohdistuva pilkka on aivan sama synti. Ennemminkin tarkoitetaan t\u00e4ss\u00e4 pilkkaamista, joka kohdistuu Pyh\u00e4n Hengen virkaan. Joka hylk\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen viran, joutuu kadotukseen; t\u00e4t\u00e4 synti\u00e4 ei voida antaa anteeksi. Pyh\u00e4n Hengen virka taas on kutsua Kristuksen tyk\u00f6 ja varjella h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4\u00e4n. Siit\u00e4 taas, ett\u00e4 sanotaan: \u201djos joku sanoo jotakin Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan\u201d, huomaamme, ettei sellainen ole tehnyt synti\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan, jolla on vain herjaavia ajatuksia syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n. Usein n\u00e4et rakkaat kristityt luulevat, kun heill\u00e4 on moisia kauheita ajatuksia eiv\u00e4tk\u00e4 he voi niist\u00e4 vapautua, ett\u00e4 he ovat tehneet t\u00e4m\u00e4n synnin. Sen on rakas Herramme Kristus ennakolta tarkoin tiennyt. Sen t\u00e4hden h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 pilkan t\u00e4ytyy olla suullisesti lausuttu. Perkele nimitt\u00e4in ampuu tulisia nuoliaan parhaimpien kristittyjen syd\u00e4miin, niin ett\u00e4 heid\u00e4n syd\u00e4miss\u00e4\u00e4n viri\u00e4\u00e4 heid\u00e4n tahtomattaankin mit\u00e4 hirvitt\u00e4vimpi\u00e4 ajatuksia heid\u00e4n taivaallista Is\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan. Varsin vakavatkin kristityt ovat valittaneet, ett\u00e4 heill\u00e4, viel\u00e4p\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n pyh\u00e4ll\u00e4 ehtoollisellakin, on mit\u00e4 hirvitt\u00e4vimpi\u00e4 ajatuksia, my\u00f6s Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. Mutta se on perkeleen riettautta. Jos istun siistiss\u00e4 huoneessa ja joku vinti\u00f6 heitt\u00e4\u00e4 avoimesta ikkunasta likaa ja saastaa huoneeseen \u2013 mink\u00e4 min\u00e4 sille mahdan? Jumala sallii viisaassa kaitselmuksessaan tapahtua, ett\u00e4 monia h\u00e4nen rakkaista lapsistaan piinataan y\u00f6t ja p\u00e4iv\u00e4t moisilla ajatuksilla. Niin ovat parhaat saarnaajat saaneet kokea k\u00e4yv\u00e4n heid\u00e4n seurakuntalaisilleen. Mutta se ei ole synti\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan. Olenpa itsekin hengellisesti hoitanut tytt\u00f6\u00e4, joka viel\u00e4p\u00e4 lausui julki t\u00e4llaisia ajatuksia, mutta samassa heitt\u00e4ytyi permannolle itkien ja huoaten, ett\u00e4 Jumala vapahtaisi h\u00e4net niist\u00e4. H\u00e4n ei saanut rauhaa ennen kuin k\u00e4sitti, ettei h\u00e4n lainkaan itse sit\u00e4 tehnyt. Saatana ei ainoastaan ollut ampunut h\u00e4neen tulisia nuoliaan, vaan my\u00f6s anastanut k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 h\u00e4nen huulensa. Uudemmat jumaluusoppineet kyll\u00e4 sanovat, ett\u00e4 se on taikauskoinen k\u00e4sitys ja ettei perkele sellaista voi tehd\u00e4.<\/p>\n
Mark. 3:28\u201330: \u201dTotisesti min\u00e4 sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; 29. mutta joka pilkkaa Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4, se ei saa ikin\u00e4 anteeksi, vaan on vikap\u00e4\u00e4 iankaikkiseen syntiin. 30. Sill\u00e4 he sanoivat: \u2019H\u00e4ness\u00e4 on saastainen henki\u2019.\u201d<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 meill\u00e4 on esimerkki Pyh\u00e4n Hengen pilkkaamisesta? Kun Kristus Jumalan sormella ajoi ulos perkeleit\u00e4, selittiv\u00e4t Jerusalemista tulleet kirjanoppineet, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen aikaansaannos oli perkeleen aikaansaannosta. He olivat sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n vakuuttuneita siit\u00e4, ett\u00e4 se oli jumalallinen teko. Mutta koska Vapahtaja niin kovin nuhteli heit\u00e4 heid\u00e4n ulkokultaisuudestaan ja tekopyhyydest\u00e4\u00e4n, he olivat t\u00e4ynn\u00e4 silmit\u00f6nt\u00e4 vihaa Kristusta kohtaan ja se sai heid\u00e4t pilkkaamaan Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 me saamme selityksen: jos Pyh\u00e4n Hengen teko selitet\u00e4\u00e4n perkeleen teoksi, vaikka ollaan vakuuttuneita siit\u00e4, ett\u00e4 se on Jumalan teko, se on Pyh\u00e4n Hengen pilkkaamista. Mutta t\u00e4st\u00e4 n\u00e4ette, ett\u00e4 on kysymys sangen vakavasta asiasta. Ei ole olemassa kristitty\u00e4, joka ei toisinaan ponnistelisi Jumalan armon vaikutuksia vastaan yritt\u00e4en uskotella itselleen: Mit\u00e4 turhia, n\u00e4m\u00e4h\u00e4n ovat kolkkoja ajatuksia! Mit\u00e4 se on muuta kuin: Se on l\u00e4ht\u00f6isin perkeleest\u00e4! T\u00e4m\u00e4 oppi varoittaa meit\u00e4 sielumme autuuden menett\u00e4misen uhalla seuraamaan Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan hangoittelematta, milloin tunnemme Pyh\u00e4n Hengen vaikutusta. Seuraava aste n\u00e4et on, ett\u00e4 ajatellaan: Mit\u00e4 turhia, eih\u00e4n se ole Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4! Ja seuraava aste on, ett\u00e4 kohdistetaan vihamielisyytt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n tiehen, jota my\u00f6ten Jumala tahtoo johtaa meit\u00e4 autuuteen, ja sitten se, ett\u00e4 pilkataan h\u00e4nt\u00e4. Oltakoon t\u00e4ss\u00e4 siis varuillaan! Avattakoon Pyh\u00e4lle Hengelle, milloin ikin\u00e4 h\u00e4n kolkuttaneekin, ja varottakoon pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 sit\u00e4 raskasmielisyyten\u00e4. Ei ole kysymys leikin asiasta. Jos Pyh\u00e4 Henki ei johdata meit\u00e4 uskoon \u2013 me emme siihen p\u00e4\u00e4se. Sit\u00e4, joka h\u00e4net hylk\u00e4\u00e4, ei kukaan voi auttaa, ei edes Jumala. Jumala tahtoo n\u00e4et s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sen j\u00e4rjestyksen, jonka h\u00e4n on laatinut meid\u00e4n pelastamiseksemme. H\u00e4n ei liioin pakota ket\u00e4\u00e4n taivaaseen. Kristus oli silloin juuri parantanut miehen, jonka k\u00e4si oli kuivettunut, ja ajanut ulos perkeleen. Jokainen n\u00e4ki, ett\u00e4 Jumalan voimat murtautuivat saatanan valtakuntaan, mutta nyt jumalattomat ihmiset sanoivat: Kas, h\u00e4ness\u00e4 on Beelsebub, ja sen t\u00e4hden h\u00e4n voi ajaa ulos pienet perkeleet. Kuitenkin he voivat, niin kuin h\u00e4n heille osoitti, n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nen toimistaan, h\u00e4nen teoistaan ja sanoistaan, ett\u00e4 h\u00e4n oli perkelett\u00e4 vastaan. H\u00e4nh\u00e4n oli kukistamassa perkeleen valtakuntaa; eih\u00e4n nyt perkele toki auttanut h\u00e4nt\u00e4 kukistamaan omaa valtakuntaansa.<\/p>\n
Luuk. 12:10: \u201dJa jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi; mutta sille, joka Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 pilkkaa, ei anteeksi anneta.\u201d T\u00e4st\u00e4 taas n\u00e4emme, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n synnin olemukseen kuuluu, ett\u00e4 pilkka lausutaan julki, ja se tehd\u00e4\u00e4n tieten tahtoen.<\/p>\n
Hepr. 6:4\u20138: \u201dSill\u00e4 mahdotonta on niit\u00e4, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 osallisiksi tulleet 5. ja maistaneet Jumalan hyv\u00e4\u00e4 sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, 6. ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun j\u00e4lleen itsellens\u00e4 ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja h\u00e4nt\u00e4 julki h\u00e4p\u00e4isev\u00e4t. 7. Sill\u00e4 maa, joka s\u00e4rpii sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 sen p\u00e4\u00e4lle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hy\u00f6dyksi niille, joita varten sit\u00e4 viljell\u00e4\u00e4nkin, saa siunauksen Jumalalta; 8. mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja l\u00e4hell\u00e4 kirousta, ja sen loppu on, ett\u00e4 se poltetaan.\u201d<\/p>\n
Ylen t\u00e4rke\u00e4 kohta! T\u00e4h\u00e4n siis perustuu se t\u00e4m\u00e4n synnin erikoislaatuisuus, ettei se, joka se on tehnyt, milloinkaan en\u00e4\u00e4 voi tulla parannukseen. Se on mahdotonta. Hyv\u00e4 Jumala ei johdata ihmist\u00e4 t\u00e4h\u00e4n tilaan, vaan ihminen joutuu t\u00e4h\u00e4n tilaan omasta syyst\u00e4\u00e4n. Kun t\u00e4m\u00e4 tila on saavuttanut tietyn m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4, Jumala lakkaa vaikuttamasta ihmisess\u00e4. Silloin on tuomio h\u00e4nest\u00e4 langetettu, silloin ei en\u00e4\u00e4 ole olemassa sit\u00e4 mahdollisuutta, ett\u00e4 h\u00e4n pelastuisi. Mink\u00e4 t\u00e4hden? Koska h\u00e4n ei voi tulla parannukseen. H\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 lep\u00e4\u00e4 se kirous, etteiv\u00e4t Jumalan armon kaste ja sade sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 hedelm\u00f6it\u00e4.<\/p>\n
1. Joh. 5:16: \u201dJos joku n\u00e4kee veljens\u00e4 tekev\u00e4n synti\u00e4, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja h\u00e4n on antava h\u00e4nelle el\u00e4m\u00e4n, niille nimitt\u00e4in, jotka eiv\u00e4t tee synti\u00e4 kuolemaksi. On synti\u00e4, joka on kuolemaksi; siit\u00e4 min\u00e4 en sano, ett\u00e4 olisi rukoiltava.\u201d<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 kohta on meille kaiketi t\u00e4rke\u00e4 opetus, mutta toteuttaa me emme sit\u00e4 voi. Emmeh\u00e4n me voi sanoa ainoastakaan ihmisest\u00e4, ennen kuin h\u00e4n on kuollut, ett\u00e4 h\u00e4n on tehnyt synnin Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan; vaikka h\u00e4n n\u00e4et sen suullaan lausuukin, me emme tied\u00e4, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin h\u00e4nen sisimp\u00e4ns\u00e4 on siin\u00e4 mukana, onko mahdollisesti kysymys perkeleen aikaansaannoksesta, vai tekeek\u00f6 h\u00e4n sen ehk\u00e4 suuresta sokeudesta, emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n, eik\u00f6 h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4 voida uudistaa parannukseen. Sen ajan kristityill\u00e4 oli kuitenkin lahja erottaa henki\u00e4. Apostoli tahtoo t\u00e4ss\u00e4 sanoa: Kun n\u00e4ette, ett\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4tty henkil\u00f6 on tehnyt t\u00e4m\u00e4n synnin, niin ettei Jumala en\u00e4\u00e4 tahdo h\u00e4nt\u00e4 armahtaa, ei teid\u00e4nk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 tahtoa, vaan laata rukoilemasta h\u00e4nen puolestaan. Emmeh\u00e4n mek\u00e4\u00e4n voi sanoa Jumalalle: Pelasta ne, jotka ovat tehneet synnin Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan. Niin kamalalta kuin t\u00e4m\u00e4 kaikki kuulostaakin, k\u00e4tkeytyy siihen kuitenkin yht\u00e4 sanomattoman suuri lohdutus.<\/p>\n
Joku saattaa tulla sanomaan: Voi minua, kurjaa ihmist\u00e4! Olen tehnyt synti\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan, \u2013 ihan varmasti! Tuollainen ahdistettu ihminen kertoo, mit\u00e4 pahaa h\u00e4n on tehnyt, mit\u00e4 pahaa puhunut ja mit\u00e4 pahaa h\u00e4n on ajatellut, niin ett\u00e4 todella n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 kuin h\u00e4n olisi pilkannut Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4. Mutta nyt tarjoaa Hepr. 6 teille aseen. Eih\u00e4n tuo kaikki h\u00e4nt\u00e4 lainkaan ilahduta, vaan se on h\u00e4nest\u00e4 jotakin vallan kauheaa. Siit\u00e4 voitte n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 hyv\u00e4 Jumala ainakin on pannut h\u00e4ness\u00e4 alulle parannuksen; se vain puuttuu, ett\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s oikein pit\u00e4ytyisi evankeliumin lupaukseen. Jos te silloin kysytte: Teettek\u00f6 sen aivan hillitt\u00f6m\u00e4sti?, vastaavat tuollaiset ihmiset usein tuskassaan tahtomattaan my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti. Mutta saatana puhuu heid\u00e4n suullaan. Kysyk\u00e4\u00e4 silloin: Soisitteko, ettette olisi sit\u00e4 tehneet? Vaivaako se teit\u00e4? Silloin ehk\u00e4 saa vastauksen: Vaivaa, sen t\u00e4hden minua kiusaavat mit\u00e4 kauheimmat ajatukset! Silloin Jumala varmasti on jo pannut heiss\u00e4 alulle parannuksen. Siit\u00e4 ei kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n saa puhua heille liian kevytmielisesti, mutta heille t\u00e4ytyy huomauttaa siit\u00e4, ett\u00e4 heiss\u00e4 on parannus alulla ja n\u00e4in eitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti todistaa, etteiv\u00e4t he ole tehneet t\u00e4t\u00e4 synti\u00e4. Yleens\u00e4kin on t\u00e4st\u00e4 aiheesta saarnattava pikemminkin niin, ett\u00e4 ihmiset vakuuttuvat siit\u00e4, etteiv\u00e4t ole tehneet t\u00e4t\u00e4 synti\u00e4, kuin heid\u00e4n varoittamisekseen sit\u00e4 tekem\u00e4st\u00e4. Sit\u00e4, joka t\u00e4m\u00e4n synnin on tehnyt, ei mik\u00e4\u00e4n saarnaaminen en\u00e4\u00e4 auta. Mutta se, jota h\u00e4nen syntins\u00e4 surettaa ja joka mielell\u00e4ns\u00e4 omistaisi anteeksiantamuksen, tiet\u00e4k\u00f6\u00f6n olevansa Jumalan rakas lapsi, jos kohta kauhean kiusauksen ahdistama.<\/p>\n
Apostolien tekojen 7. luvussa meille kerrotaan, kuinka Stefanus sanoi kuulijoilleen: \u201dTe niskurit ja ymp\u00e4rileikkaamattomat syd\u00e4melt\u00e4 ja korvilta, aina te vastustatte Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 \u2013 niin kuin teid\u00e4n is\u00e4nne, niin tekin.\u201d (Ap. t. 7:51) Oliko sekin synti\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan? Ei, rukoileehan Stefanus kuollessaan heid\u00e4n puolestaan: \u201dHerra, \u00e4l\u00e4 lue heille syyksi t\u00e4t\u00e4 synti\u00e4!\u201d (Ap. 7:60). Siit\u00e4 voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, etteiv\u00e4t juutalaiset, niin hillitt\u00f6m\u00e4sti kuin he olivatkin tehneet synti\u00e4, kuitenkaan olleet tehneet t\u00e4t\u00e4 synti\u00e4, muutoin t\u00e4m\u00e4 veritodistaja ei olisi rukoillut heid\u00e4n puolestaan. Saattoi viel\u00e4 tulla hetki, jolloin he eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 vastustaisi.<\/p>\n
Kuulkaamme nyt, mit\u00e4 Luther kirjoittaa, aiheenaan 1. Joh. 5:16 (WA 20, 795 seurr.): \u201dSynnill\u00e4, joka on kuolemaksi, arvelen tarkoitettavan lahkolaisuutta, jonka he panevat totuuden sijaan. Jos he eiv\u00e4t ota tehd\u00e4kseen parannusta, sen j\u00e4lkeen kun heit\u00e4 on kerran tai kahdesti varoitettu, silloin se on synti, joka on kuolemaksi. Heid\u00e4n joukoonsa voidaan lukea ne, jotka itsepintaisesti ja uhmaten tekev\u00e4t synti\u00e4, kuten Juudas, jota kyllin varoitettiin, mutta jota ei voitu ojentaa h\u00e4nen itsepintaisen jumalattomuutensa t\u00e4hden. My\u00f6s Saul kuoli synniss\u00e4ns\u00e4, koska h\u00e4n ei toivonut Jumalaan. Mutta niiss\u00e4, jotka tekev\u00e4t synti\u00e4 sill\u00e4 tavoin, ett\u00e4 tahtovat pit\u00e4\u00e4 kiinni harhasta ja puolustaa sit\u00e4, vaikka se on k\u00e4ynyt ilmi, on itsepintaisuus huipussaan.\u201d<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 synti ei ole siis anteeksiantamaton siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 se olisi niin suuri, sanoohan apostoli selv\u00e4sti: \u201dMiss\u00e4 synti on suureksi tullut, siin\u00e4 armo on tullut ylenpalttiseksi\u201d, vaan sen t\u00e4hden, ett\u00e4 se hylk\u00e4\u00e4 sen v\u00e4lineen, jonka kautta yksinomaan ihminen voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 parannukseen, uskoon ja kest\u00e4vyyteen. Kyseess\u00e4 ovat sellaiset ihmiset, jotka tekev\u00e4t synti\u00e4 sill\u00e4 tavoin, ett\u00e4 he itsepintaisesti ja vastoin parempaa tietoaan ja omaatuntoaan puolustavat ilmeiseksi k\u00e4ynytt\u00e4 harhaa. \u201dJa sellainen on synti\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan, toisin sanoen paatumus jumalattomuudessa, taisteleminen ilmeist\u00e4 totuutta vastaan ja katumattomuus loppuun asti.\u201d<\/p>\n
Varmaankaan Luther ei ole oikeassa sanoessaan t\u00e4m\u00e4n synnin tarkoittavan katumattomuutta loppuun asti, sill\u00e4 silloinhan useimmat ihmiset olisivat tehneet t\u00e4m\u00e4n synnin. Mutta t\u00e4h\u00e4n syntiin liittyy katumattomuus loppuun asti. T\u00e4m\u00e4n synnin erikoinen ominaisuus on kuitenkin se, ett\u00e4 se kohdistuu Pyh\u00e4n Hengen virkaan, h\u00e4nen vaikutukseensa. \u201dToisenlainen on se synti, joka ei ole kuolemaksi, sellainen kuin Paavalin, joka sanoo tehneens\u00e4 sit\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, ep\u00e4uskossa, se nimitt\u00e4in, mist\u00e4 h\u00e4n sanoo: \u2019Minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja v\u00e4kivallantekij\u00e4n. Mutta min\u00e4 sain laupeuden\u2026\u2019 (1. Tim. 1:13).\u201d Paavali oli tehnyt sen kauhean synnin, ettei h\u00e4n ainoastaan pilkannut, vaan viel\u00e4p\u00e4 tahtoi saada kristitytkin pilkkaamaan, mutta h\u00e4n teki sen hirvitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 sokeudessa; h\u00e4n ei aavistanut siin\u00e4 taistelevansa Jumalaa vastaan.<\/p>\n
\u201dT\u00e4st\u00e4 synnist\u00e4 Kristuskin puhuu: \u2019Jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin h\u00e4nelle annetaan anteeksi\u2019 (Matt. 12:32). Samoin ei Kristuksen ristiinnaulitsijoiden synti ollut kuolemaksi. Pietarihan sanoo heille: \u2019Ja nyt, veljet, min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 te olette tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 sen tehneet\u2019 (Ap. t. 3:17). \u2019Sill\u00e4 jos he olisivat sen tunteneet, eiv\u00e4t he olisi Kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet\u2019 (1. Kor. 2:8). T\u00e4m\u00e4 synti sit\u00e4 vastoin, koska sit\u00e4 puolustellaan viel\u00e4 senkin j\u00e4lkeen, kun se on paljastunut ja tullut tunnetuksi, on synti kuolemaksi, koska se vastustaa Jumalan armoa, pelastuksen v\u00e4lineit\u00e4 ja syntien anteeksiantamusta.\u201d Jokainen huomatkoon, ettei se ole Pyh\u00e4n Hengen vastustelemista, jos synnin k\u00e4yty\u00e4 h\u00e4nelle ilmeiseksi h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 my\u00f6nt\u00e4\u00e4 sen, mutta h\u00e4nen suunsa sen kielt\u00e4\u00e4. Mutta joskaan se ei ole synti\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan, se on kuitenkin aina ensimm\u00e4inen askel siihen suuntaan. Monet kyll\u00e4 hyvin tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 me joka p\u00e4iv\u00e4 teemme synti\u00e4, mutta jos heit\u00e4 nuhdellaan jostakin m\u00e4\u00e4r\u00e4tyst\u00e4 synnist\u00e4, he sanovat: En suinkaan, min\u00e4 en ole tehnyt pahaa k\u00e4rp\u00e4sellek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
\u201dSiell\u00e4, miss\u00e4 ei ole synnintuntoa, ei ole anteeksiantamustakaan. Saarnataanhan syntien anteeksiantamusta niille, jotka tuntevat syntins\u00e4 ja etsiv\u00e4t Jumalan armoa. Mutta niit\u00e4\u201d \u2013 niit\u00e4 nimitt\u00e4in, jotka ovat tehneet synnin Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan \u2013 \u201deiv\u00e4t mitk\u00e4\u00e4n omantunnonvaivat kiusaa, eiv\u00e4tk\u00e4 he my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tied\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 tunne synti\u00e4\u00e4n.\u201d Jos siis sellaiset ihmiset, jotka tulevat valittamaan sit\u00e4, ett\u00e4 he ovat tehneet synnin Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan, todella olisivat t\u00e4m\u00e4n synnin tehneet, jos he todellakin olisivat tuossa hirve\u00e4ss\u00e4 tilassa, he eiv\u00e4t sit\u00e4 lainkaan valittaisi, vaan heid\u00e4n ilonsa olisi aina herjata evankeliumia. Onhan tuollaisilla ahdistetuilla kristityill\u00e4 kuitenkin usko, ja Pyh\u00e4 Henki siis vaikuttaa heiss\u00e4. Mutta jos Pyh\u00e4 Henki heiss\u00e4 vaikuttaa, eiv\u00e4t he my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole tehneet t\u00e4t\u00e4 synti\u00e4.<\/p>\n
Baier puhuu t\u00e4st\u00e4 synnist\u00e4 aivan suurenmoisesti. Kirjassaan Comp. theol. pos. P II Cap. III, \u00a7 24 h\u00e4n sanoo: \u201dKaikkein raskain tekosynti, jota sanotaan synniksi Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan a), on b) jo tunnetuksi tulleen taivaallisen totuuden c) jumalaton kielt\u00e4minen d) sek\u00e4 sen pilkkaava e) ja itsepintainen f) vastustaminen.\u201d<\/p>\n
\u201d(Huomautus a.) Nimitt\u00e4en sit\u00e4 sen kohteen mukaan, joka on Pyh\u00e4 Henki, t\u00e4ss\u00e4 metonymisesti, katsottuna h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kannalta, jota h\u00e4n harjoittaa sanan palveluksen kautta ihmisten k\u00e4\u00e4nt\u00e4miseksi, miss\u00e4 merkityksess\u00e4 sanaa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n my\u00f6s 2. Kor. 3:6, niin ett\u00e4 juuri synti Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan on synti, joka on tehty Pyh\u00e4n Hengen teht\u00e4v\u00e4\u00e4 ja virkaa sek\u00e4 sen kautta ilmaistua taivaallista totuutta vastaan.\u201d Pyh\u00e4n Hengen pilkkaaminen on h\u00e4nen virkansa pilkkaamista, Pyh\u00e4n Hengen vaikutuksien selitt\u00e4mist\u00e4 perkeleen vaikutuksiksi ja asettumista h\u00e4nen virkaansa vastustamaan. \u201dSit\u00e4 sanotaan toisella nimell\u00e4 synniksi, joka on kuolemaksi, nimitt\u00e4en sit\u00e4 sen vaikutuksen mukaan, koska se mit\u00e4 varmimmin tuo mukanaan kuoleman eli iankaikkisen rangaistuksen, 1. Joh. 5:16.\u201d Synti\u00e4, joka on kuolemaksi, ei pid\u00e4 sekoittaa kuolemansyntiin.<\/p>\n
\u201d(Huomautus b.) T\u00e4m\u00e4 oppi pohjautuu seuraaviin raamatunkohtiin: Matt. 12:30 seurr., Mark. 3:28 ja Luuk. 12:10.\u201d<\/p>\n
\u201d(Huomautus c.) Joko niin, ett\u00e4 tuo oppi on jumalalliseen uskoon my\u00f6ntym\u00e4ll\u00e4 ja sit\u00e4 julkisesti tunnustamalla kerran hyv\u00e4ksytty, tai se ainoastaan on niin selv\u00e4sti k\u00e4sitetty, ettei ihmisell\u00e4 taivutetuksi tultuaan ole ollut mit\u00e4\u00e4n sanottavaa sit\u00e4 vastaan. Edellisell\u00e4 tavalla tekev\u00e4t synti\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan ne luopiot, jotka kerran tultuaan totuuden tuntoon ja totuuteen uskottuaan sen kielt\u00e4v\u00e4t ja solvaavat sit\u00e4; sellaisia kuvaa Heprealaiskirjeen kirjoittaja Hepr. 6:4 seurr. J\u00e4lkimm\u00e4iseen lajiin kuuluvat fariseukset ja kirjanoppineet, jotka milloinkaan eiv\u00e4t olleet tunnustuksellaan hyv\u00e4ksyneet Kristuksen oppia, mutta kuitenkin olivat sen totuudesta kirjoitusten ja Kristuksen ihmetekojen nojalla siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin vakuuttuneita, etteiv\u00e4t voineet esitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 vastaan mit\u00e4\u00e4n muuta kuin solvauksia.\u201d<\/p>\n
On olemassa luterilaisia jumaluusoppineita, jotka v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 vain sellainen ihminen, joka todella on ollut uudestisyntynyt, voi tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n synnin. Siin\u00e4 he kuitenkin menev\u00e4t liian pitk\u00e4lle. Eih\u00e4n kukaan toki uskone, ett\u00e4 fariseukset olisivat varhemmin olleet todella k\u00e4\u00e4ntyneit\u00e4; heh\u00e4n olivat kasvaneet jumalattomuuteensa. Totta on, ett\u00e4 uudestisyntynyt voi viel\u00e4 tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n synnin, jos lankeaa \u2013 se on huomattava kalvinilaisia vastaan. On varsin todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 Juudas on ollut uskossa. Vaikeata on uskoa, ett\u00e4 Vapahtaja olisi kutsunut h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen ollessaan Jumalan vihan alla. Mutta h\u00e4n on luopunut, niin ett\u00e4 saatana ei ole saanut valtaansa ainoastaan h\u00e4nen ruumistaan, vaan my\u00f6s h\u00e4nen sielunsa.<\/p>\n
\u201d(Huomautus d.) Joko niin, ett\u00e4 taivaallisen opin kielt\u00e4minen ja sen vastustaminen tapahtuu ekousioos, tahallisesti (Hepr. 10:26), siten ett\u00e4 kielt\u00e4misen ja vastustamisen aiheena on yksinomaan jumalattomuus. Ne taas, jotka tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 tai vaaraa pel\u00e4ten kielt\u00e4v\u00e4t uskonsa, eiv\u00e4t siit\u00e4 syyst\u00e4 ole synnin tekij\u00f6it\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan, vaan he voivat saada syntien anteeksiantamuksen. Esimerkkein\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ovat Paavali (1. Tim. 1:13) ja Pietari (Matt. 26:70 seurr.)\u201d<\/p>\n
On hirvitt\u00e4v\u00e4 merkki, jos olen julistanut jollekulle Jumalan sanaa kirkkaasti ja selv\u00e4sti ja saan huomata, ett\u00e4 se tekee vaikutuksen h\u00e4neen ja h\u00e4n joutuu h\u00e4milleen, ja saan n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4senens\u00e4 alkavat vapista ja Jumala tarttuu h\u00e4neen, mutta h\u00e4n kuitenkin sanoo: \u201dEi, sit\u00e4 en usko! Sit\u00e4 en usko! Sin\u00e4 et selit\u00e4 Raamattua oikein.\u201d Vaikka t\u00e4m\u00e4 ei viel\u00e4 olisikaan synti\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan, se on kuitenkin askel siihen p\u00e4in. Huomatkaa tarkoin: askel siihen p\u00e4in! Voin ottaa t\u00e4m\u00e4n askeleen, mutta kuitenkin viel\u00e4 k\u00e4\u00e4nty\u00e4 ja pelastua. Pietari on ottanut ensimm\u00e4isen, toisen ja kolmannenkin askelen siihen suuntaan, mutta ne ovat olleet vain alkua. H\u00e4n ei tehnyt sit\u00e4 vihasta Kristusta kohtaan, vaan pelosta. H\u00e4n ajatteli: Jos nyt my\u00f6nn\u00e4t olevasi Jeesuksen opetuslapsi, joudut sin\u00e4kin kahleisiin. Silloin perkele kaatoi t\u00e4m\u00e4n lujan ja vankan pylv\u00e4\u00e4n. Mutta Jumalan Henki palasi h\u00e4neen ja Pietari katui synti\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
\u201d(Huomautus e.) Niiss\u00e4 kohdissa, joihin on viitattu, mainitaan sana, jonka joku kohdistaa Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan ja Pyh\u00e4\u00e4n Henkeen kohdistuva pilkka, josta n\u00e4in muodollisesti tulee h\u00e4p\u00e4isev\u00e4 sanonta, joka kohdistuu Pyh\u00e4n Hengen virkaan, esimerkiksi kun h\u00e4nen oppiaan tai opin vahvistamiseksi tehtyj\u00e4 ihmetekoja sanotaan saatanan voimasta ja toimesta tehdyiksi, niin kuin fariseukset tekiv\u00e4t.\u201d<\/p>\n
\u201d(Huomautus f.) Se on luontonsa puolesta sellaista siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ettei sit\u00e4 voida antaa anteeksi eik\u00e4 koskaan anneta kenellek\u00e4\u00e4n anteeksi, niin kuin Matteuksen ja Markuksen kohdat osoittavat, tietenkin siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 se itsess\u00e4\u00e4n ja luonteensa mukaisesti sulkee parannuksen tien. Siihen taas, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n syntiin niin kiinte\u00e4sti liittyy katumattomuus loppuun asti, on syyn\u00e4 se, ett\u00e4 moiset ihmiset suoraan ja pelk\u00e4st\u00e4 jumalattomuudesta asettuvat k\u00e4\u00e4ntymyksen v\u00e4lineit\u00e4 vastaan ja siit\u00e4 syyst\u00e4 Jumala ottaa heilt\u00e4 armonsa pois ja hylk\u00e4\u00e4 heid\u00e4t heid\u00e4n mielens\u00e4 nurjuuteen.\u201d<\/p>\n
Se, joka on tehnyt t\u00e4m\u00e4n synnin, ei tule tuomituksi niink\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n synnin, kuin ep\u00e4uskon t\u00e4hden. Se on causa communis, yleinen syy. Erityinen syy (causa singularis) on jumalaton, itsepintainen pilkkaaminen jne. Ei ole kuitenkaan olemassa absoluuttista hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4. Kalvinilaiset v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 sellaiset ihmiset eiv\u00e4t voi pelastua siit\u00e4 syyst\u00e4, ettei Kristus muka ole k\u00e4rsinyt heid\u00e4n puolestaan, ei suorittanut hyvityst\u00e4 heid\u00e4n puolestaan eik\u00e4 lunastanut heit\u00e4. Se on kuitenkin saatanallista harhaoppia.<\/p>\n
Tavallisesti arvellaan er\u00e4\u00e4n Spieran tehneen t\u00e4m\u00e4n synnin. H\u00e4n kahdesti kielsi tuntemansa evankeliumin totuuden, toisen kerran viel\u00e4p\u00e4 julkisesti vannoen sanoutui irti siit\u00e4. H\u00e4n joutui niin kauheaan sieluntilaan, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ytti jo el\u00e4ess\u00e4\u00e4n olevansa helvetiss\u00e4. Kaikki lohtu oli turhaa. Paavali Vergerius oli h\u00e4nen kuolinvuoteellaan ja lohdutti h\u00e4nt\u00e4 evankeliumilla. Kaikki meid\u00e4n jumaluusoppineemme v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t kuitenkin, ettei kysymyksess\u00e4 ollut synti Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan, koska h\u00e4n kuitenkin hylk\u00e4si t\u00e4m\u00e4n synnin ja oli vahvasti vakuuttunut siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli ansainnut helvetin. Se ei ollut synti Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan, vaan pikemminkin ep\u00e4toivon synti. Mutta ep\u00e4toivo ei ole mik\u00e4\u00e4n anteeksiantamaton synti Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan. Spiera olikin kielt\u00e4nyt totuuden vain, koska h\u00e4n pelk\u00e4si, ett\u00e4 paavilaiset h\u00e4net muuten polttaisivat.<\/p>\n
Vrt. Quenstedt, jota Baier lainaa P. II, p. 328: \u201dMuutamat lis\u00e4\u00e4v\u00e4t t\u00e4h\u00e4n viel\u00e4 Frans Spieran esimerkin \u2026.. h\u00e4nen, joka p\u00e4\u00e4si voitolle.\u201d<\/p>\n
Spiera on t\u00e4rke\u00e4 ja vakava, varoittava esimerkki kaikiksi ajoiksi. Vergeriukselle antoikin lopullisen sys\u00e4yksen luopumaan paavilaisuudesta se, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki, mit\u00e4 helvetillist\u00e4 tuskaa t\u00e4m\u00e4 evankeliumin totuuden kielt\u00e4j\u00e4 joutui k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
C. F. W. Walther, Laki ja evankeliumi, s. 558\u2013573. SLEY . Helsinki 1952. Suomennos: Heikki Koskenniemi. Otsikko toimituksen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
38. iltaluento (lokakuun 23. p:n\u00e4 1885) C. F. W. Walther, USA Monet saarnaajat, jotka eiv\u00e4t suinkaan kuulu huonoimpiin, luulevat saaneensa jo paljon aikaan, jopa suorastaan p\u00e4\u00e4sseens\u00e4 tavoitteeseen, jos he ovat saaneet kuulijansa her\u00e4tetyiksi heid\u00e4n luonnollisesta suruttomuudestaan ja saaneet heid\u00e4t ep\u00e4toivoisiksi armoituksestaan ja autuudestaan. On kyll\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 jokainen ihminen, jos mieli h\u00e4nen pelastua, saadaan havahtumaan […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":745,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[144,17],"tags":[160,5,159,158,104],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/767"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=767"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/767\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":790,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/767\/revisions\/790"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/745"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=767"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=767"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=767"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}