Lasse Lappalainen, Helsinki
\nKaste ja ehtoollinen alkukirkossa
\nLuukkaan rinnakkaistekstiss\u00e4 18:15 on kreikkalainen ilmaisu ta brefee \u201d\u00e4sken syntyneet lapset\u201d synonyymin\u00e4 yleisemm\u00e4lle sanonnalle ta paidia \u201deritt\u00e4in nuoret lapset\u201d jakeessa 16. T\u00e4t\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 termi\u00e4 on merkitykselt\u00e4\u00e4n aiheettomasti v\u00e4heksytty, sill\u00e4 se tarkoittaa asiallisesti samaa kuin edellinen termi. Koptilainen Tuomaan evankeliumi (lauselma 22) puhuu my\u00f6s imev\u00e4isist\u00e4. Vulgata k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 jakeessa 15 infantes \u201dpikkulapset\u201d, jota my\u00f6s Apologia IX k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 infantes baptizandos esse \u201dpikkulapset on kastettava.\u201d Pyhitett\u00e4v\u00e4\u00e4n seurakuntaan kuuluivat \u201drintoja imev\u00e4iset\u201d Jooel 2:16. Ks. erit. 2. Aik. 20:13-14 yhdess\u00e4 Jahven Hengen ja seurakunnan kanssa. Vrt. my\u00f6s 1. Piet. 2:2, jossa kehotetaan \u201dvastasyntynein\u00e4 lapsina (Vulgata infantes) halatkaa sanan v\u00e4\u00e4rent\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 maitoa, ett\u00e4 siin\u00e4 kasvaisitte\u201d (ei en\u00e4\u00e4 \u201dpelastukseen\u201d, jonka sanan bysanttilainen teksti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois, sill\u00e4 pelastus on jo kertakaikkisesti saatu lapsikasteessa!). Niin ik\u00e4\u00e4n kirkkois\u00e4t Irenaeus ja Origenes k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t imev\u00e4isist\u00e4 lapsista ja pienist\u00e4 lapsista kasteesta puhuessaan samaa sanaa infantes. My\u00f6s Tertullianus puhuu sek\u00e4 pienist\u00e4 lapsista (parvulos) ett\u00e4 rintalapsista (infantes).
\nLuther lausui vakaumuksenaan seuraavaa: \u201dJos joku kaste yleens\u00e4 on varma, niin lapsikaste on kaikkein varmin. Se on varmin juuri sen Kristuksen sanan t\u00e4hden, jolla h\u00e4n k\u00e4skee tuoda lapset luokseen.\u201d
\nIlmeisesti p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 varhaiskristityt ovat kokoontuneet suureen kastejuhlaan, josta on viitteit\u00e4 1. Piet. 3:20-21:ss\u00e4. Itse kasteaktiin viittaa puolestaan sanonta \u201dmik\u00e4 my\u00f6s teid\u00e4t vastaavasti nyt pelastaa kaste\u201d. Sana baptisma \u201dkaste\u201d esiintyy 19 kertaa ja Apostolisissa konstituutioissa VII, 43, 3 \u201duudestisyntymisen kaste\u201d. Kaste pelastaa kastetun Mark. 16:16, Ap. t. 2:40-41, 16:31-33, Ef. 2:5, 8, 2. Tim. 1:9, Tiit. 3:5, 1. Piet. 3:20, 21, Herm. 11:5. Kreikan monitulkintainen eperooteema on arameankieliseen Dan. 4:14 sanaan she\u00b4eltha \u201dkysymys\u201d perustuva Septuagintan Dan. 4:17 Theod. k\u00e4\u00e4nn\u00f6s, joka Gingrich-Dankerin sanakirjan mukaan merkitsee Uudessa testamentissa \u201dpyynt\u00f6\u201d, \u201danomus\u201d tai \u201dpantti\u201d (niin my\u00f6s Liddell-Scott, Lampe, NIV, NewJerBible). Bauerin sanakirjan mukaan ensimm\u00e4inen merkitys on klassisessa kreikassa \u201dkysymys\u201d. Vulgatassa aramean mukaan \u201dkysymys\u201d. Samassa merkityksess\u00e4 sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Siir. 33:3 Codex Sinaiticus. Vanhimman juutalaisen rukouskirjallisuuden tutkija David Hedeg\u00e5rd on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt sen Gerhard Kittelin Uuden testamentin teologisen sanakirjan mukaisesti \u201drukous\u201d. Samaan viittaa my\u00f6s Aimo T. Nikolainen kommentaarissaan. Uuden k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen (KR 1992) \u201dliitto\u201d ei ole erityisen hyvin perusteltu. Svenska Folkbibeln 98 \u201dtunnustus\u201d ei ole onnistunut. Bo Giertzin \u201dside\u201d on omituinen. RSV \u201dpyynt\u00f6\u201d. Bo Reicke on viitannut \u201dv\u00e4lipuheen\u201d ja toisaalla \u201dsitoumuksen\u201d merkitykseen. Khrysostomos lainaa t\u00e4t\u00e4 jaetta ja mainitsee \u201dKristukseen uskon tunnustuksen\u201d (eis Khriston pisteoos homologia). Sverre Aalen on kirjoittanut kyseisen sanan merkityksest\u00e4 ja k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 valaisevan artikkelin Oversettelsen av ordet eperooteema i d\u00e5psstedet 1. Pet. 3,21, Tidsskrift for Teologi og Kirke 1972, s. 161-175.
\nKastetta on edelt\u00e4nyt voimakas p\u00e4\u00e4si\u00e4isaiheinen Jesajan kirjan lukua 53 mukaileva varhaiskristillinen saarna (1. Piet. 2:21-25, 3:18-19). Sama p\u00e4\u00e4si\u00e4iseen keskittyv\u00e4 teologia tulee esille erityisesti Johanneksen evankeliumissa sek\u00e4 Ensimm\u00e4isess\u00e4 korinttolaiskirjeess\u00e4, jossa ovat niin ehtoollisen asetussanat (11:23-25) kuin maininta itse p\u00e4\u00e4si\u00e4islampaasta, Kristuksesta (5:7). N\u00e4in jo alkukirkossa kaste ja ehtoollinen ovat kuuluneet l\u00e4heisesti yhteen. Ei toinen ilman toista. Ks. 1. Joh. 5:6-8, jossa ovat rikassis\u00e4lt\u00f6iset sanat: \u201dH\u00e4n on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedess\u00e4, vaan vedess\u00e4 ja veress\u00e4; ja Henki on se, joka todistaa, sill\u00e4 Henki on totuus. Sill\u00e4 kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pit\u00e4v\u00e4t yht\u00e4.\u201d
\nJo vanhastaan 1. Moos. 1:2 oikea k\u00e4\u00e4nn\u00f6s: \u201dJa Jumalan Henki on hautova (merach\u00e4f\u00e4t, heprean ja syyrian mukainen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s) vetten kasvojen p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d on n\u00e4hty voimakkaaksi todistukseksi jo ensi sanoissaan Jumalan Hengen uudestiluovasta toiminnasta (Matt. 1:18, 20, Luuk. 1:35, Joh. 3:5, 8, 6:63, Room. 7:6, 8:11, 2. Kor. 3:6) nimenomaan veden elementin kanssa. T\u00e4h\u00e4n viittasivat jo Tertullianus, Ambrosius ja Kyrillos Jerusalemilainen. T\u00e4m\u00e4 veden ja Hengen yhteenkuuluvuus ilmenee monista raamatunkohdista. Sellaisia ovat ennen muuta jo Vanhassa testamentissa mainitut 2. Moos. 15:10, Neh. 9:20, Job 28:25, Jes. 41:16, 17, 44:3, Hes. 36:25-27 ja Uudessa testamentissa sille jatkoa olevat \u201djos joku ei tule siitetyksi (genneethee passiivin aoristi, samoin 3:3 \u201dtule siitetyksi ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4\u201d) vedest\u00e4 ja Hengest\u00e4 (Vulgata: \u201dPyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4\u201d) ei voi menn\u00e4 sis\u00e4lle Jumalan valtakuntaan\u201d (Joh. 3:5. Vulgatassa ja useilla kirkkoisill\u00e4 on latinan renatus \u201duudestisyntynyt\u201d), 7:38, 39, Ap. t. 8:36, 39, 10:47, 1. Joh. 5:6, 8, Ilm. 22:17. [Sanoja \u201dja vedest\u00e4\u201d Rudolf Bultmann pit\u00e4\u00e4 kirkollisena lis\u00e4yksen\u00e4.] Ambrosius puhuu uudestisyntymisen sakramentista lainatessaan Joh. 3:5 \u201d\u2026ole uudestisyntynyt vedest\u00e4 ja Hengest\u00e4\u2026\u201d. Passiivin aikamuoto Johanneksella sulkee pois sen uudestikastajien uskonratkaisuun perustuvan tarjouksen Jumalalle kasteessa! Kasteessa Jumala on aktiivinen, ihminen passiivinen. Eino Sormunen kirjoittaa: \u201dKaste ei Uudessa Testamentissa milloinkaan esiinny uskoon tulleen, kehittyneen kristityn tunnustustekona, jossa t\u00e4m\u00e4n kehityksen p\u00e4\u00e4t\u00f6s ja tulos jollakin tavalla todetaan ja ratkaisevasti osoitetaan. Kaste on uskonel\u00e4m\u00e4n alkutapahtuma, johon kaikki my\u00f6hempi perustuu.\u201d
\nSyntymisen vedest\u00e4 ja Hengest\u00e4 Hugo Odeberg tulkitsee poikkeavasti sen alun perin tarkoittavan henkisest\u00e4 siemenest\u00e4, ja viittaa 1. Joh. 3:9 ja 1. Piet. 1:23. Samoin \u201dkastaa\u201d-verbi esiintyy useimmiten passiivissa, poikkeuksellisesti medium (Ap. t. 22:16 ja Mark. 7:4 rituaalipesuista). Apologia IX sanoo: \u201dkoska Kristus uudestisynnytt\u00e4\u00e4 sanalla ja sakramenteilla.\u201d Augustana V toteaa: \u201dSanaa ja sakramentteja v\u00e4linein\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en lahjoitetaan (donatur, passiivi) Pyh\u00e4 Henki, joka niiss\u00e4, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon (qui fidem efficit. Vrt. Kol. 2:12!) miss\u00e4 ja milloin Jumala hyv\u00e4ksi n\u00e4kee.\u201d Apologia IX sanoo: Jumala hyv\u00e4ksyy pikkulasten kasteen, \u201djonka t\u00e4hden Jumala antaa Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4ll\u00e4 tavoin kastetuille.\u201d Tiit. 3:5: \u201dvaan laupeutensa mukaan h\u00e4n pelasti meid\u00e4t uudestisyntymisen pesun ja Pyh\u00e4n Hengen uudistuksen kautta.\u201d Sanaa \u201dpesu\u201d (Justinus Marttyyri kahdesti kasteesta) Hippolytos k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilmaisussa \u201dpesun lupaus.\u201d Vrt. edell\u00e4 Ap. t. 2:39. Toisella vuosisadalla Theofilos Antiokialainen puhuu \u201dsyntien anteeksisaamisesta veden ja uudestisyntymisen pesun kautta.\u201d Eusebios Kirkkohistoria VII 8 k\u00e4ytti pyh\u00e4st\u00e4 kasteesta. Gregorios Nyssalainen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 samoin sanaa \u201duudestisyntyminen\u201d kasteesta. Tertullianus sanoo: \u201dHedelm\u00e4llinen on meid\u00e4n veden sakramenttimme, koska meid\u00e4t siin\u00e4 vapautetaan iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun entisess\u00e4 sokeudessa tekem\u00e4mme rikkomukset huuhdellaan pois\u2026Me pienet kalat synnymme vedess\u00e4 seuraten Kalaamme Jeesusta Kristusta, emmek\u00e4 pelastu muuten kuin pysyen vedess\u00e4.\u201d Augustinuksen mukaan kastettavan on \u201dp\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 uudestisyntymisen pesollaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n\u201d.
\nUuden testamentin yksimielisen todistuksen mukaan kasteessa saadaan Pyh\u00e4 Henki (Matt. 3:13-16, Joh. 3:5, Ap. t. 2:38, 10:47, 19:5-6, Room. 2:29, 1. Kor. 6:11, 12:13, 2. Kor. 1:21-22, Ef. 1:13, 4:4-5, Tiit. 3:5, Hepr. 6:4) ja uusi el\u00e4m\u00e4, uudestisyntyminen (Joh. 3:5, Room. 6:3-4, 2. Kor. 3:6, 5:17, Ef. 4:24, Kol. 3:10, Tiit. 3:5, 1. Piet. 1:3, 23, 2:2).
\nEdell\u00e4 mainitut Vanhan ja Uuden testamentin tekstitodisteet osoittavat kasteveden ja Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4heisen yhteenkuuluvuuden. Niit\u00e4 ei voida erottaa toisistaan! Helluntailaisten takaperoinen yritys tulkita vesi sanaksi Joh. 3:5:ss\u00e4 ei perustu Raamattuun. Kuvaavaa on, ett\u00e4 vapaitten suuntien p\u00e4\u00e4asiassa edelliseen k\u00e4\u00e4nn\u00f6kseen pit\u00e4ytyv\u00e4 Uuden testamentin suomennos Raamattu Kansalle ry. 1990 yritt\u00e4\u00e4 v\u00e4ist\u00e4\u00e4 maininnan kastevedest\u00e4 ainoalla viitteell\u00e4 Joh. 4:14. Sen sijaan puolueeton tieteellinen kreikankielinen tekstijulkaisu Nestle-Aland viittaa laajempiin tekstiyhteyksiin: Hes. 36:25-27, 1. Kor. 6:11, 12:13, Tiit. 3:5. Kurt Alandin Synopsis luettelee sit\u00e4kin useampia viitteit\u00e4.
\nYksi t\u00e4rke\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 koskeva jae on Joh. 3:3 ja 3:7, joissa kreikankielisess\u00e4 tekstiss\u00e4 on sana anoothen. Sen ensisijainen merkitys on \u201dylh\u00e4\u00e4lt\u00e4\u201d (n\u00e4in Matt. 27:51, Mark. 15:38, Joh. 3:31, 19:11, 23, Jaak. 1:17, 3:15, 17), sitten \u201dalusta\u201d ja \u201duudestaan\u201d. Se on k\u00e4\u00e4nn\u00f6ssana heprean ja aramean sanoista milma`ala ja mille`ela\u00b4, jotka merkitsev\u00e4t \u201dylh\u00e4\u00e4lt\u00e4\u201d eik\u00e4 koskaan \u201duudestaan!\u201d Kreikankielisess\u00e4 Septuaginta-k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4 Joos. 3:16 liitt\u00e4\u00e4 sanan veden yhteyteen. Edelleen Septuaginta k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 esimerkiksi kohdissa 1. Moos. 6:16, 4. Moos. 4:6, 25, Job 3:4, Jes. 45:8, Jer. 4:28, Hes. 1:11, 26, 41:7, Viis. 19:6. Koska kyseisen kreikan sanan useissa k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiss\u00e4 oleva merkitys \u201duudestaan\u201d johtaa helposti ajatukset j\u00e4lleensyntymiseen, niin siksi olisi syyt\u00e4 pit\u00e4yty\u00e4 sen ensimm\u00e4iseen merkitykseen \u201dylh\u00e4\u00e4lt\u00e4\u201d, joka on my\u00f6s mainittujen heprean ja aramean sanojen alkumerkitys. N\u00e4in ollen Johanneksen evankeliumin t\u00e4sm\u00e4lliset k\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ovat: \u201djos joku ei tule siitetyksi ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4\u201d ja \u201dteid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4\u201d.
\nKysymys pienten lasten uskosta kasteessa on askarruttanut monien mielt\u00e4. Jeesus yksiselitteisesti edellytt\u00e4\u00e4 pienten lasten uskoa Matt. 18:6, Mark. 9:42. Pieni lapsi kykenee ottamaan vastaan Jumalan valtakunnan Mark. 10:15, Luuk. 18:17. Jumalan toiminta kohdistuu jo siki\u00f6kauteen Jer. 1:5, Luuk. 1:15, 41. \u201dsill\u00e4 lasten ja imev\u00e4isten suusta h\u00e4n on valmistava kiitoksen\u201d Matt. 21:16. Luther puolusti pienten lasten omakohtaista uskoa kasteessa. Osmo Tiilil\u00e4 puolestaan v\u00e4itt\u00e4\u00e4: \u201dIlmeisesti Lutherin kasteopissa selitysyrityksist\u00e4 huolimatta on ongelmallisuutta.\u201d Toisaalla h\u00e4n kuitenkin kirjoittaa: \u201dPid\u00e4n lapsikastetta oikeana, mutta se vaatii ehdottomasti lis\u00e4yksekseen toisenlaisen uskonnollisen milj\u00f6\u00f6n kuin nykyiset (luopio) kansankirkot.\u201d Kol. 2:12 sanoo: \u201dYhdess\u00e4 haudattuina h\u00e4nen kanssaan kasteessa, jossa te my\u00f6s olette yhdess\u00e4 her\u00e4tetyt Jumalan vaikuttaman uskon kautta.\u201d (Ks. edell\u00e4 Augustana V). Vrt. Ap. t. 15:7-11, Room. 10:9. 13:11 kasteessa olemme tulleet uskoon, Ef. 2:8, Hepr. 11:6. L\u00e4ntinen lis\u00e4ys, E-k\u00e4sikirjoitus Ap. t. 8:37: \u201dFilippus sanoi h\u00e4nelle: \u00b4jos uskot koko syd\u00e4mest\u00e4si, tulet pelastumaan\u00b4. Mutta h\u00e4n vastasi sanoen: \u00b4Min\u00e4 uskon Kristukseen Jumalan Poikaan.\u201d Jae sis\u00e4ltyy my\u00f6s latinankieliseen Vulgataan hieman toisessa muodossa: \u201dMin\u00e4 uskon, Jumalan Pojan olevan Jeesus Kristus\u201d, mutta puuttuu esimerkiksi bysanttilaisesta tekstist\u00e4. T\u00e4m\u00e4n alkuper\u00e4iseen tekstiin kuulumattoman jakeen tuntevat monet varhaiset kirkkois\u00e4t, ja se perustuu varhaiskristilliseen kastetoimitukseen 2. vuosisadalla.
\nVanhimman tunnetun Rooman seurakunnan Hippolytoksen kastekaavan mukaan 200-luvun alussa kastettavalle suoritettiin piispan toimesta eksorkismi ja kirkkoj\u00e4rjestyksess\u00e4 esitettiin Apostolista uskontunnustusta muistuttavat kolme kysymyst\u00e4. Tertullianus (Adv. Marc. 5,1) k\u00e4ytti sanaa symbolum kastetunnustuksesta. Samoin kasteesta Irenaeus, Hippolytos, Cyprianus (Ep. 69), Augustinus (De bapt. con. Don. 6,47). Sen kasteoppilaille omistettavaksi j\u00e4tt\u00e4minen oli traditio symboli tai redditio symboli. Vastaava kreikan symbolon \u201dmerkki\u201d, \u201dtunnusmerkki\u201d, \u201dtunnustus\u201d, \u201duskontunnustus\u201d, \u201dkastetunnustus\u201d on vanha sana Viis. 16:6 symbolon ekhontes sooteerias \u201domistavaisina pelastuksen merkin\u201d, joka yhdistet\u00e4\u00e4n sanaan anamneesis \u201dmuisto\u201d. Sanaa symbolon Khrysostomos k\u00e4ytti kasteesta. Sanaa k\u00e4ytti Laodikean synodi ja Khalkedon. Kirkkois\u00e4t puhuvat yleisesti joko \u201duskon s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4\u201d (regula fidei jo toisella vuosisadalla Irenaeus ja Tertullianus), Irenaeuksella vaihtoehtoisesti my\u00f6s regula veritatis \u201dtotuuden s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4\u201d tai muilla kanoon tees paradoseoos \u201dperim\u00e4tiedon s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4\u201d tarkoittaen koko kristillisen opin sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Vanhakirkolliseen kasteopetukseen liittyi p\u00e4\u00e4kohdat ehtoollisen viettoa k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4 uskontunnustus (traditio symboli). Ehtoollisen anamneesis (Luuk. 22:19, 1. Kor. 11:24, 25) sis\u00e4lsi Kristuksen inkarnaation, k\u00e4rsimyksen ja ristinkuoleman jatkuvaa muistamista.
\nKastetta (to loutron, to hagion) edelt\u00e4v\u00e4n uskontunnustuksen kysymyksineen ja vastauksineen mainitsee my\u00f6s Eusebios (Kirkkohistoria VII 8-9, 2 pistin kai homologian \u201dusko ja tunnustus\u201d). Vrt. samoin kasteeseen liittyv\u00e4 tunnustus Hepr. 10:22-23! Apostolisten konstituutioiden mukaan (Kirja 7 \u00a7 42) 300-luvulla kastetun tuli lausua laajempi uskontunnustus. Augustinus puhui uskontunnustuksesta verbum abbreviatum \u201dlyhennetty sana\u201d. Khrysostomos mainitsee 1. Piet. 3:21 lainauksen yhteydess\u00e4 eis Khriston pisteoos homologia \u201dKristukseen uskon tunnustuksen\u201d. Lutherin Tunnustuskirjoihin 1990, s. 322-323 sis\u00e4ltyv\u00e4 kasteen toimittamisen kaava noudattaa aidoimmillaan vanhakirkollista perinnett\u00e4. Niinp\u00e4 jo Uusi testamentti mainitsee usein uskontunnustuksekseen pyrkivi\u00e4 lyhyit\u00e4 muotoiluja Matt. 28:19, Mark. 8:29, Joh. 17:3, Ap. t. 8:37, Room. 1:3-4, 8:29-30, 34, 10:9-10, 1. Kor. 12:3, 15:3-5, Fil. 2:6-11, Kol. 1:14-22, 1. Tess. 4:14, 1. Tim. 2:5-6, 3:16, 6:12, 2. Tim. 2:8, Hepr. 1:3-7, 4:14, 10:22-23, 1. Piet. 3:18, 1. Joh. 4:2. Uusi testamentti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tunnustuksesta sanaa kaleen homologian \u201dhyv\u00e4 tunnustus\u201d (1. Tim. 6:12, 13. Lat. bonam confessionem), joka rinnastetaan jakeen 14 sanaan entolee \u201dk\u00e4sky\u201d. Ja homologian tees elpidos \u201dtoivon tunnustus\u201d kasteeseen liittyen (Hepr. 10:22-23). Sana \u201dtoivo\u201d on niin ik\u00e4\u00e4n kasteen sanastoa (Room. 5:5, Ef. 1:18, 4:4, 1. Piet. 1:3).
\nAlkuseurakunnassa uskon sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 k\u00e4ytettiin sellaisia sanoja kuin paradosis, pistis, didakhee, paratheekee, entolee, keerygma, martyria, martyrion, logos, homologia, aleetheia, euangelion ja euangelion tou Khristou. Yksi n\u00e4ist\u00e4 on pistis, joka merkitsee \u201doppi\u201d, esimerkiksi Gal. 1:23, Ef. 4:5, 13, 1. Tim. 1:4, 19, 2:7, 3:9, 4:1, 6, 5:8, 6:10, 21, Juud. 3, 20.
\nUuden testamentin mukaan kokonaisia perhekuntia lapsineen on kastettu Ap. t. 16:15, 31-33, 18:8, 1. Kor. 1:16. Vrt. Ap. t. 10:2, 48. Hepr. 11:7 Nooa \u201dJumalaa pel\u00e4ten valmisti arkin perhekuntansa pelastukseksi.\u201d Samoin 1. Piet. 3:20 \u201dvalmistettiin arkki mik\u00e4 muutamille, t\u00e4m\u00e4 on kahdeksan sielua, he tulivat pelastetuiksi veden kantamana.\u201d Arkin eli Kristuksen Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Tertullianus, Cyprianus ja Hieronymos n\u00e4kiv\u00e4t Nooan arkin Kirkkoa tarkoittavana. Cyprianuksen kuuluisat sanat extra ecclesiam nulla salus \u201dKirkon ulkopuolella ei ole pelastusta\u201d. Edelleen h\u00e4n sanoi Kirkosta Kristuksen morsiamena: \u201dSe pelastaa meid\u00e4t Jumalalle, se ohjaa synnytt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 lapset h\u00e4nen valtakuntaansa. Jokainen, joka on erossa kirkosta ja yhteydess\u00e4 avionrikkojaan, sulkeutuu kirkolle annetuista lupauksista, ja joka j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Kristuksen kirkon, h\u00e4n ei voi saada Kristuksen palkkaa. H\u00e4n on vieras, ep\u00e4pyh\u00e4, vihollinen. Jolla kirkko ei ole \u00e4itin\u00e4, h\u00e4nell\u00e4 ei Jumala voi olla is\u00e4n\u00e4. Yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin kukaan saattoi pelastua Nooan arkin ulkopuolella, yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n voi se, joka on kirkon ulkopuolella.\u201d Origenes sanoo: \u201d\u00c4lk\u00f6\u00f6n kukaan uskotelko itselleen, \u00e4lk\u00f6\u00f6n kukaan pett\u00e4k\u00f6 itse\u00e4\u00e4n: t\u00e4m\u00e4n huoneen, se on kirkon, ulkopuolella ei kukaan pelastu, sill\u00e4 jos joku menee ulos, h\u00e4n tulee syylliseksi omaan kuolemaansa.\u201d Irenaeus sanoo: \u201dMiss\u00e4 n\u00e4et on kirkko, siell\u00e4 on my\u00f6s Jumalan Henki; ja miss\u00e4 on Jumalan Henki, siell\u00e4 on kirkko ja kaikki armo.\u201d Khrysostomoksen mukaan \u201dJumala rakastaa kirkkoa enemm\u00e4n kuin taivasta.\u201d Kirkkoon kuulumisesta 2. Kleem. 14:1. Paavalin mukaan Ef. 4:4-5 on vain \u201dyksi ruumis (Kirkko) ja yksi Henki, niin kuin my\u00f6s te olette kutsutut yhdess\u00e4 kutsumuksenne toivossa: yksi Herra, yksi usko (oppi tai tunnustus), yksi kaste.\u201d Hippolytoksen kastekaavan uskontunnustus k\u00e4sitti my\u00f6s uskon \u201dpyh\u00e4\u00e4n Kirkkoon.\u201d Apostolinen uskontunnustus ilmaisi uskon \u201dpyh\u00e4n katolisen Kirkon.\u201d Vrt, Eusebios Kirkkohistoria V 18:5 \u201dpyh\u00e4\u00e4 kirkkoa\u201d, VI 43:6 \u201dpyh\u00e4\u00e4n kirkkoon.\u201d Augustana VII lausuu: \u201dyksi, pyh\u00e4 kirkko (una sancta ecclesia) on pysyv\u00e4 ikuisesti.\u201d Kirkosta ovat piispat kirjoittaneet hyv\u00e4n yleisesityksen sek\u00e4 Anders Nygren (Kristus ja h\u00e4nen kirkkonsa, 1966) ett\u00e4 meill\u00e4 Eino Sormunen (Kirkko \u2013 Kristuksen ruumis, 1963).
\nNikaian-Konstantinopolin 381 tunnustus lausuu \u201dme tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi.\u201d Jo toisen vuosisadan alkupuolelta on todisteita lapsikastek\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4 Aristides Ateenalainen, Justinus Marttyyri mainitsee 60-70 \u2013vuotiaista miehist\u00e4 ja naisista, \u201djotka lapsuudesta (ek paidoon) ovat tehdyt opetuslapsiksi Kristuksessa\u201d (1 Apol. 15.6). N\u00e4in ollen heid\u00e4n lapsikasteensa on tapahtunut ensimm\u00e4isen vuosisadan lopulla! Verbi\u00e4 \u201dtehd\u00e4 opetuslapseksi\u201d k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Matteuksen l\u00e4hetysk\u00e4skyss\u00e4 (28:19) ja Ap. t. 14:21. Lapsikasteen varhaisuuden puolesta ovat kirjoittaneet Albrecht Oepke, Johannes Leipold, Joachim Jeremias, Oscar Cullmann ja Ethelbert Stauffer.
\nOn olemassa viel\u00e4 er\u00e4s toinenkin teksti, joka tukee lapsikasteen apostolista alkuper\u00e4\u00e4. Ap. t. 2:38-39 Pietari sanoi: \u201dK\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4 ja kastattakoon kukin teist\u00e4 Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, ja te saatte Pyh\u00e4n Hengen lahjan. Sill\u00e4 teille ja teid\u00e4n lapsillenne on lupaus ja kaikille, jotka kaukana ovat, keit\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 Herra, meid\u00e4n Jumalamme, kutsuu.\u201d T\u00e4m\u00e4n todistuksen lapsikastek\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4 pit\u00e4\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 Joachim Jeremias ja Aimo T. Nikolainen. Kutsuminen liittyy Jeesuksella kasteeseen Luuk. 18:16. Kreikan sanonta tois teknois hymoon \u201dteid\u00e4n lapsillenne\u201d tarkoittaa kuulijoiden omia lapsia, jotka ovat t\u00e4st\u00e4 kasteesta, Pyh\u00e4n Hengen lahjasta ja lupauksesta osallisia. Sanaa doorea \u201dlahja\u201d k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n usein kasteeseen liittyen Ap. t. 8:20, 10:45, 11:17, Hepr. 6:4. My\u00f6s muualla k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n lapsista puhuttaessa samaa sanaa Ef. 6:1, Kol. 3:20, 1. Joh. 2:12 \u201dMin\u00e4 kirjoitan teille, lapsukaiset, sill\u00e4 teid\u00e4n syntinne ovat anteeksiannetut h\u00e4nen nimens\u00e4 t\u00e4hden.\u201d T\u00e4m\u00e4 syntien anteeksiantaminen on tapahtunut juuri kasteessa. Vrt. Ap. t. 22:16, Kol. 1:13-14!, 2. Piet. 1:9, Barn. 11:1. Jakeen Kol. 1:13 aoristin verbimuodot \u201don pelastanut\u201d ja \u201don siirt\u00e4nyt\u201d viittaavat kasteeseen.
\nYhden mielenkiintoisen avaintekstin Markuksen evankeliumille 10:13-16 muodostaa pakanakristittyjen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Septuaginta-k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4 oleva esikristilliselt\u00e4 ajalta per\u00e4isin oleva Siirakin kirjan jae 34:25, joka kuuluu suomennettuna ja tulkittuna n\u00e4in: \u201dJoka peseytyy (baptizomenos) kuolleen t\u00e4hden ja sit\u00e4 j\u00e4lleen koskettaa (haptomenos, vrt. Mark. 10:13!, Luuk. 18:15), mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 h\u00e4n pesustansa (loutroo, sama sana kuin Ef. 5:26, Tiit. 3:5) saa?\u201d T\u00e4ss\u00e4 Siirakin kirjan tekstiss\u00e4 on huomionarvoista se, ett\u00e4 verbit \u201dpeseyty\u00e4\u201d ja \u201dkoskettaa\u201d muodostavat synonyymin. T\u00e4ll\u00f6in Markuksen tekstist\u00e4 nousee v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 esille kasteen kielenk\u00e4ytt\u00f6. Samaa on sanottava sen jatkosta, jossa puhutaan syntiens\u00e4 t\u00e4hden paastoamisesta. Se puolestaan on tuttua noin vuodelta 100 jKr. per\u00e4isin olevasta Didakhe-kirjasta VII, 4, jossa on maininta kastettavan paastosta: \u201dKastettavan k\u00e4ske paastota p\u00e4iv\u00e4 tai kaksi ennen toimitusta.\u201d T\u00e4h\u00e4n voidaan lis\u00e4t\u00e4 kertomus Ap. t. 13:2-3, jossa esiintyv\u00e4t toisaalta Pyh\u00e4 Henki ja kasteen yhteydess\u00e4 k\u00e4ytetyt verbit \u201dkutsua\u201d (Matt. 18:2, Luuk. 18:16, Ap. t. 2:39), \u201drukoilla\u201d (Matt. 19:13, Luuk. 3:21, Ap. t. 8:13) ja \u201dk\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepaneminen\u201d (Matt. 19:13, 15, Mark. 10:16, Ap. t. 8:17, 19:6, Hepr. 6:2). Nimenomaan jo lapsikasteessa saadaan Apologia IX,3 mukaan Pyh\u00e4 Henki. N\u00e4m\u00e4 kaikki jakeet ovat siis kasteen kielt\u00e4 Uudessa testamentissa.
\nMy\u00f6s Mark. 9:36-38, 42 (vrt. Matt. 18:1-6!) muodostaa kehykset lapsikastejaksolle Mark. 10:13-16. \u201dJa ottaen pienen lapsen asetti sen heid\u00e4n keskelleen ja otettuaan sen syliins\u00e4 (sama verbi kuin Mark. 10:16) sanoi heille: \u201dJoka ottaa tyk\u00f6ns\u00e4 yhden t\u00e4m\u00e4nkaltaisen pienen lapsen minun nimeeni, se ottaa tyk\u00f6ns\u00e4 minut; ja joka minut ottaa tyk\u00f6ns\u00e4, se ei ota tyk\u00f6ns\u00e4 minua, vaan h\u00e4net, joka on minut l\u00e4hett\u00e4nyt.\u201d Johannes sanoi h\u00e4nelle: \u201dOpettaja, me n\u00e4imme er\u00e4\u00e4n, joka ei seuraa meit\u00e4, sinun nimess\u00e4si ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme (ekoolyomen on sama sana kuin \u201dest\u00e4\u00e4\u201d teknisen\u00e4 termin\u00e4 kasteesta Matt. 19:14, Mark. 10:14, Luuk. 18:16, Ap. t. 8:36, 10:47, 11:17) h\u00e4nt\u00e4, koska h\u00e4n ei seurannut meit\u00e4.\u201d \u201dJa joka viettelee yhden n\u00e4ist\u00e4 pienist\u00e4, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, ett\u00e4 myllynkivi olisi pantu h\u00e4nen kaulaansa ja h\u00e4net olisi heitetty mereen.\u201d
\nT\u00e4m\u00e4 teksti antaa Jeesuksen omalla suulla lausuttuna todistuksen pienten lasten uskosta h\u00e4neen, jota esimerkiksi helluntailaiset eiv\u00e4t hevin ota uskoakseen. L\u00e4ntinen D-k\u00e4sikirjoitus viel\u00e4 t\u00e4hdent\u00e4\u00e4 jakeessa 42 t\u00e4t\u00e4 tosiasiaa sanomalla \u201duskon omistavaisina\u201d. Mainittakoon, ett\u00e4 helluntailaisten julkaisemassa Novumissa t\u00e4t\u00e4 k\u00e4sikirjoitusta arvostetaan erityisesti Apostolien teoissa. Osmo Tiilil\u00e4 pit\u00e4\u00e4 lapsikasteen vaikeutena riippumista uskosta, \u201deik\u00e4 imev\u00e4isill\u00e4 voi olla viel\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tietoista uskoa\u201d. H\u00e4nt\u00e4 seuraten sama ongelma on my\u00f6s uuspietisti Raimo M\u00e4kel\u00e4ll\u00e4: \u201dToisaalta se panee varomaan puhetta pikkulasten uskosta, josta emme siis voi mit\u00e4\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 Jumalan ilmoituksen emmek\u00e4 kokemustemme ja psykologisen tiet\u00e4myksemme perusteella.\u201d Antti J. Pietil\u00e4 niin ik\u00e4\u00e4n kielt\u00e4\u00e4 uudestisyntymisen kasteessa ja pienten lasten uskon. Samaa on sanottava Uuras Saarnivaaran ja Urho Muroman ep\u00e4raamatullisesta kasteteologiasta. My\u00f6s reformoitu teologi Karl Barth suhtautui torjuvasti lapsikasteeseen. Eero Huovinen on kirjoittanut asiasta valaisevan kirjan Fides infantium. Martti Lutherin k\u00e4sitys lapsen uskosta (1991).
\nYksi merkillisimpi\u00e4 sanoja Markuksen esityksess\u00e4 10:13 on verbin epitimaoo \u201dnuhdella\u201d k\u00e4ytt\u00f6 juuri t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4. Se on k\u00e4\u00e4nn\u00f6ssana arameankielisest\u00e4 termist\u00e4 ge`ar \u201dmoittia\u201d ja jonka kreikkalaista vastinetta on k\u00e4ytetty n\u00e4in ollen pahan hengen nuhtelemisesta kasteessa! My\u00f6s Vanhan testamentin hepreassa (ga`ar) sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Saatanan nuhtelemisesta (Sak.3:2). N\u00e4in ollen my\u00f6s Matteuksen Is\u00e4 meid\u00e4n \u2013rukouksessa pyydet\u00e4\u00e4n \u201dvaan pelasta meid\u00e4t Paholaisesta\u201d (6:13). Edell\u00e4 on Luukkaan 11:2 mukaan jo varhain toisella vuosisadalla pyydetty \u201dtulkoon Pyh\u00e4 Henkesi meihin ja puhdistakoon meid\u00e4t.\u201d Puhdistaminen kuuluu sin\u00e4ns\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen saamiseen (Ap. t. 15:9) ja toisaalla kasteeseen (Ef. 5:26). Toinen Luukkaan tekstin D-k\u00e4sikirjoitus lukee \u201dtulkoon meihin sinun valtakuntasi.\u201d Vrt. t\u00e4h\u00e4n valtakunnan vastaanottaminen (Mark. 10:15, Luuk. 18:17). Pyh\u00e4 kaste todellakin vapauttaa kastetun Saatanasta, jota my\u00f6s Martti Luther k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 V\u00e4h\u00e4 katekismuksensa kastekaavassa. Samaa todistavat yht\u00e4pit\u00e4v\u00e4sti Matt. 19:13 ja Luuk. 18:15. Samaa \u201dnuhdella\u201d-verbi\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Luuk. 17:3 synnist\u00e4 nuhdeltaessa, joka liittyy k\u00e4\u00e4ntymiseen ja anteeksiantamiseen. Lutherin kyseisen kastekaavan k\u00e4yt\u00f6n soisi lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n lapsia kastettaessa, sill\u00e4 se on asiasis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n syv\u00e4sti raamatullinen.
\nKummien k\u00e4ytt\u00f6
\nT\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 sivuamme kummien k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 jo mahdollisesti Uuden testamentin aikana. Siihen antaa aihetta Johanneksen evankeliumin 9:21 maininta: \u201dKysyk\u00e4\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4; h\u00e4nell\u00e4 on kyllin ik\u00e4\u00e4, puhukoon itse puolestansa.\u201d Kummilaitoksen tuntee ensimm\u00e4isen\u00e4 Tertullianus. Kummien asema on haasteellinen kastettavan my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 kristillist\u00e4 opetusta ajatellen. Siihen velvoittaa Matteuksen evankeliumiin sis\u00e4ltyv\u00e4 itsens\u00e4 Kirkon Herran antama kaste- ja l\u00e4hetysk\u00e4sky 28:18-20, joka pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n my\u00f6s aivan pienimm\u00e4tkin vauvat, kirkon todelliset j\u00e4senet vanhempien kristittyjen ohella. Ja juuri n\u00e4it\u00e4 eri-ik\u00e4isi\u00e4 kristittyj\u00e4 apostoli Johannes on tahtonut muistaa t\u00e4rkeill\u00e4 sanoillaan:
\n\u201dMin\u00e4 kirjoitan teille, lapsukaiset, sill\u00e4 synnit ovat teille anteeksi annetut h\u00e4nen nimens\u00e4 t\u00e4hden. Min\u00e4 kirjoitan teille, is\u00e4t, sill\u00e4 te olette oppineet tuntemaan h\u00e4net, joka alusta on ollut. Min\u00e4 kirjoitan teille, nuorukaiset, sill\u00e4 te olette voittaneet Paholaisen. Min\u00e4 olen kirjoittanut teille, lapsukaiset, sill\u00e4 te olette oppineet tuntemaan Is\u00e4n. Min\u00e4 olen kirjoittanut teille, is\u00e4t, sill\u00e4 te olette oppineet tuntemaan h\u00e4net, joka alusta on ollut. Min\u00e4 kirjoitan teille, nuorukaiset, sill\u00e4 te olette v\u00e4kev\u00e4t, ja Jumalan sana pysyy teiss\u00e4, ja te olette voittaneet Paholaisen.\u201d (1. Joh. 2:12-14).
\nMarkuksen tekstiss\u00e4 10:16 on sanat siit\u00e4 kuinka Vapahtaja otti aivan pieni\u00e4 lapsia syliins\u00e4 siunaten pani k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen. T\u00e4ss\u00e4 on alkutekstiss\u00e4 vain t\u00e4m\u00e4n ainoan kerran esiintyv\u00e4 verbi \u201dsiunata\u201d. Se on kata-prepositiolla vahvistettu verbi kateulogei ja osoittaa toiminnan voimakkuuden. Jo Vanhassa testamentissa on lupaus siit\u00e4 kuinka \u201dh\u00e4n siunaa sinun lapsesi sinun keskell\u00e4si\u201d (Ps. 147:13).
\nVanhan testamentin mukaan Jumala tahtoo \u201dsiunata niit\u00e4, jotka Herraa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, niin pieni\u00e4 kuin suuriakin\u201d (Ps. 115:13). Uuden liiton lupauksessa sanotaan edelleen: \u201dSilloin ei en\u00e4\u00e4 toinen opeta toistansa eik\u00e4 veli velje\u00e4ns\u00e4 sanoen: \u00b4Tuntekaa Herra\u00b4. Sill\u00e4 he kaikki tuntevat minut, pienimm\u00e4st\u00e4 suurimpaan, sanoo Herra; sill\u00e4 min\u00e4 annan anteeksi heid\u00e4n rikoksensa enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 muista heid\u00e4n syntej\u00e4ns\u00e4\u201d (Jer. 31:34). Jooel 2:16 on mainittu seurakuntaan kuuluviksi erityisesti \u201drintoja imev\u00e4iset\u201d. Jeesus lainaa Psalmia 8:3: \u201dLasten ja imev\u00e4isten suusta sin\u00e4 olet valmistanut itsellesi kiitoksen\u201d (Matt. 21:16). N\u00e4m\u00e4 sanat ovat taustana sille, mit\u00e4 Jeesus opettaa pienten lasten esikuvallisuudesta aikuisille. Jeesus sanoi: \u201dNiin h\u00e4n kutsui tyk\u00f6ns\u00e4 pienen lapsen, asetti sen heid\u00e4n keskellens\u00e4 ja sanoi: \u00b4Totisesti min\u00e4 sanon teille: ellette k\u00e4\u00e4nny ja tule pienten lasten kaltaisiksi, ette p\u00e4\u00e4se taivasten valtakuntaan. Sen t\u00e4hden, joka n\u00f6yrtyy t\u00e4m\u00e4n pienen lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tyk\u00f6ns\u00e4 yhden t\u00e4m\u00e4n kaltaisen pienen lapsen minun nimeeni, se ottaa tyk\u00f6ns\u00e4 minut. Mutta joka viettelee yhden n\u00e4ist\u00e4 pienist\u00e4, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, ett\u00e4 myllynkivi ripustettaisiin h\u00e4nen kaulaansa ja h\u00e4net upotettaisiin meren syvyyteen\u201d (Matt. 18:2-6).
\nTulkoon t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 oikaistuksi yksi useimmiten v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rretty jae Mark. 16:16. Sit\u00e4 on virheellisesti k\u00e4ytetty uskon ja kasteen j\u00e4rjestyksen osoituksena, vaikka alkutekstin mukainen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s puhuu t\u00e4t\u00e4 tulkintaa vastaan. Oikea k\u00e4\u00e4nn\u00f6s kuuluu: \u201djoka on (kertakaikkisesti) uskonut ja tullut kastetuksi, h\u00e4net tullaan pelastamaan, mutta joka ei ole uskonut, h\u00e4net tullaan tuomitsemaan\u201d. Baptistheis on passiivin aoristin 1. partisiippi, joka osoittaa, ettei kaste ole ihmisen oma suoritus ja uskon tarjous. T\u00e4ss\u00e4 on asian vakavuus: viimeisell\u00e4 tuomiolla kastettukin joutuu tuomittavaksi, jos h\u00e4n ei ole kuollessaan uskonut Jeesukseen!
\nTekstimme \u00e4\u00e4rell\u00e4 on k\u00e4ynyt ilmeiseksi se tosiasia, ett\u00e4 my\u00f6s aivan pienet lapset ovat alun alkaen kuuluneet kristilliseen seurakuntaan kasteen kautta siin\u00e4 miss\u00e4 vanhan liiton poikalapsetkin liitettiin seurakunnan yhteyteen ymp\u00e4rileikkauksen yhteydess\u00e4 kahdeksan p\u00e4iv\u00e4n ik\u00e4isin\u00e4. T\u00e4st\u00e4 on olemassa selv\u00e4 viittaus Uudessa testamentissa, jossa Kolossalaiskirjeen 2:11-12:ssa ovat paljon puhuvat sanat: \u201dja h\u00e4ness\u00e4 te my\u00f6s olette ymp\u00e4rileikatut, ette k\u00e4sill\u00e4 tehdyll\u00e4 ymp\u00e4rileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ymp\u00e4rileikkauksella: ollen haudattuina h\u00e4nen kanssaan kasteessa, jossa te my\u00f6s h\u00e4nen kanssaan olette her\u00e4tetyt Jumalan vaikuttaman uskon kautta, joka her\u00e4tti h\u00e4net kuolleista.\u201d Room. 2:29 mukaan ymp\u00e4rileikkaus tapahtuu Hengess\u00e4. Ap. t. 21:21 Paavali ei en\u00e4\u00e4 edellytt\u00e4nyt ymp\u00e4rileikkausta. Kasteessa Jumala vaikuttaa uskon kautta pelastuksen, jota ei ole syyt\u00e4 v\u00e4heksy\u00e4 pientenk\u00e4\u00e4n lasten kohdalla. Meid\u00e4n aikuisten ylpe\u00e4 j\u00e4rkemme usein loukkaantuu t\u00e4llaiselle puheelle Jumalan pelastavasta tahdosta ja armoihin ottamisesta pienten lasten henkil\u00f6kohtaisesta uskosta puhuttaessa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Lasse Lappalainen, Helsinki Kaste ja ehtoollinen alkukirkossa Luukkaan rinnakkaistekstiss\u00e4 18:15 on kreikkalainen ilmaisu ta brefee \u201d\u00e4sken syntyneet lapset\u201d synonyymin\u00e4 yleisemm\u00e4lle sanonnalle ta paidia \u201deritt\u00e4in nuoret lapset\u201d jakeessa 16. T\u00e4t\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 termi\u00e4 on merkitykselt\u00e4\u00e4n aiheettomasti v\u00e4heksytty, sill\u00e4 se tarkoittaa asiallisesti samaa kuin edellinen termi. Koptilainen Tuomaan evankeliumi (lauselma 22) puhuu my\u00f6s imev\u00e4isist\u00e4. Vulgata k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 jakeessa 15 […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":729,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[132,17],"tags":[90,41,143,129,23],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/688"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=688"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/688\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":733,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/688\/revisions\/733"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/729"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=688"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=688"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=688"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}