Roomalaiskirjeen mukaan II
\nMatti Roininen
\nOheinen kirjoitus on loppuosa edellisess\u00e4 numerossa julkaistuun kirjoitukseen.
\nKun todettiin, ett\u00e4 ihminen on vanhurskauttamisessa passiivinen Jumalan ty\u00f6n kohde, ei siit\u00e4 tule tehd\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, jonka mukaan vanhurskauttava usko olisi passiivinen olotila. Uskoa ei kuvata oikein, jos sit\u00e4 verrataan kahta astiaa yhdist\u00e4v\u00e4\u00e4n putkeen ik\u00e4\u00e4n kuin usko olisi vain kanava, jota my\u00f6ten Jumalan armo ja vanhurskaus virtaavat ihmiseen. Vastoin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 selityksi\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 kiinni siit\u00e4, ett\u00e4 vanhurskauttava usko on aktiivista Pyh\u00e4n Hengen vaikuttamaa toimintaa, jossa tartutaan Kristuksen sanaan.
\nKun Paavali esitt\u00e4\u00e4 loogisena johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen\u00e4, ett\u00e4 ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, h\u00e4n liitt\u00e4\u00e4 jatkoksi ulossulkevan eli eksklusiivisen ilmaisun \u201dilman lain tekoja\u201d (vrt. Room. 3:21). Uskonvanhurskaus ja lainvanhurskaus ovat t\u00e4ll\u00f6in toisensa poissulkevia.
\nKun vanhurskauttaminen tapahtuu ilman lain tekoja, kysymyksess\u00e4 on koko voimassa oleva laki niin kuin edell\u00e4 oleva tekstiyhteyskin osoittaa. Vanhurskauttaminen tapahtuu siis ilman kymmenen k\u00e4skyn tai rakkauden kaksoisk\u00e4skyn noudattamista.
\nTulemme Jumalan edess\u00e4 vanhurskaiksi uskosta Kristukseen, sill\u00e4 ei mik\u00e4\u00e4n liha tule vanhurskaaksi lain teoista (Gal. 2:16). Jo itse armon k\u00e4site sulkee lain teot vanhurskauttamisen ulkopuolelle, sill\u00e4 muutoin armo ei olisikaan armo (Gal. 2:21).
\nPaavali tarkoittaa eksklusiivisilla ilmaisuilla yht\u00e4 ja samaa asiaa. H\u00e4n tukee uskonvanhurskautta erottamalla lain ja evankeliumin toisistaan vanhurskauttamisessa. H\u00e4n ei t\u00e4ll\u00e4 menettelyll\u00e4 kumonnut lakia (Room. 3:31, vrt. Matt. 5:17\u201320). H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lain ja evankeliumin erottamisella voimassa oikean vanhurskauttamisopin ja lain kunnioituksen samaan aikaan. T\u00e4m\u00e4 on huomioitava my\u00f6s nykyaikana, sill\u00e4 kaiken harhauskoisuuden ja lahkolaisuuden ytimen\u00e4 on omaan vanhurskauteen luottaminen sek\u00e4 sen seurauksena lain ja evankeliuminen sekoittaminen.
\nNelj\u00e4nness\u00e4 luvussa tulee esiin juutalaisille vaikea kysymys, kun pyrittiin sovittamaan yhteen Aabrahamin vanhurskaus ja heid\u00e4n lainvanhurskautensa (vrt. Joh. 8). Kun Paavali ottaa Aabrahamin esimerkiksi uskonvanhurskaudesta, h\u00e4n erottaa heti alkuunsa uskonvanhurskauden tekojen vanhurskaudesta. J\u00e4lkimm\u00e4inen kuuluu \u201dlihan\u201d eli ihmisluonnon saavutuksiin. Kerskaus niist\u00e4 voi johtaa kiitoksiin ihmisten puolelta, mutta ei Jumalan edess\u00e4. Vanhurskaus Jumalan edess\u00e4 on eri asia kuin vanhurskaus ihmisten edess\u00e4. Vanhurskauttamisopissa on kysymys vanhurskaudesta Jumalan edess\u00e4.
\nAabrahamin usko ei syntynyt h\u00e4ness\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n, vaan sen edellytyksen\u00e4 oli Jumalan lupaus. Kun h\u00e4n uskoi Jumalaa, h\u00e4nen uskonsa luettiin h\u00e4nelle vanhurskaudeksi sill\u00e4 hetkell\u00e4 ilman tekoja. \u201dMutta t\u00f6it\u00e4 tekev\u00e4lle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta.\u201d (Room. 4:4) T\u00f6it\u00e4 tekev\u00e4lle luetaan palkkaa sit\u00e4 mukaa kuin h\u00e4n niit\u00e4 tekee. Siin\u00e4 on ansaitsemisen perusta ihmisten kesken, mutta se ei sovellu vanhurskauteen Jumalan edess\u00e4. Kysymyksess\u00e4 on kertakaikkinen lahja Kristuksen ansiosta ja armosta.
\nAabrahamin esimerkin valossa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, kuinka karkeaa harhaoppia on se, jonka mukaan vanhurskautenamme Jumalan edess\u00e4 on uskon ja tekojen summa. Pienikin rehellisyys t\u00e4ss\u00e4 asiassa paljastaa toivottomuuden ja ulkokultaisuuden. Ihminen ei voi koskaan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana saavuttaa vanhurskautta, sill\u00e4 aina on joku teko tekem\u00e4tt\u00e4 tai tehty kelvottomasti. Kuitenkin kyseinen harhaoppi on ollut kautta aikojen yleinen. Sen kannalla ovat katoliset, protestanttiset lahkot ja my\u00f6s luopioluterilaiset, jotka ovat hyv\u00e4ksyneet paavikirkon kanssa \u201dYhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista\u201d (esim. kohta 4.2).
\nArmo ja ansio ovat vanhurskauttamisessa sovittamattomia vastakohtia (Room. 4:5). Ihmismielen katkeruutta on vaikea kuvata, kun h\u00e4n toteaa ansionsa kelvottomiksi, mutta n\u00e4kee, kuinka Jumala vanhurskauttaa jumalattomat armosta. Kun Jumala lukee uskon vanhurskaudeksi, tarkoittaa se syntien anteeksiantamuksen uskomista (Room. 4:5\u20138, vrt. Matt. 20:1\u201316).
\nJumalattomalla ei ole omasta takaa mit\u00e4\u00e4n vanhurskauttamisen edellytyst\u00e4. Jumala luki pyh\u00e4lle, viattomalle Pojalleen koko maailman synnit. Pojan aikaan saama kuuliaisuus syntien sovittamiseksi luetaan jumalattomien hyv\u00e4ksi, kun n\u00e4m\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t ja uskovat evankeliumin. Se, joka ei k\u00e4\u00e4nny katumuksessa Vapahtajan puoleen, j\u00e4\u00e4 osattomaksi Jumalan vanhurskaudesta ja pysyy tuomion alaisena (Joh. 3).
\nAvainsana nelj\u00e4nnen luvun ymm\u00e4rt\u00e4miseksi on vanhurskauden \u201dlukeminen\u201d. T\u00e4m\u00e4 sana esiintyy jakeissa 3, 4, 5, 6, 8, 9, 10, 11, 22, 23 ja 24 eli yhteens\u00e4 11 kertaa. Lukeminen (kreikaksi logidsomai) tarkoittaa alkuper\u00e4isess\u00e4 merkityksess\u00e4 tuomarin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen lukemista eli antamista. T\u00e4m\u00e4 sana tuli k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n my\u00f6s silloin, kun ty\u00f6ntekij\u00e4lle maksettiin palkka sopimuksen mukaan. Rahat luettiin h\u00e4nen kouraansa. Toinen on se, joka lukee ja toinen se, jolle luetaan eli ottaa vastaan. Aabraham sai Jumalan vanhurskauden juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun Jumala \u201dluki\u201d sen h\u00e4nelle. Aabraham pysyi t\u00e4ss\u00e4 luetussa vanhurskaudessa uskoen toivossa, koettelemuksissa ja teoissa.
\nT\u00e4m\u00e4n esityksen lainaukset on otettu v. 1938 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n otetusta suomennoksesta, joka noudattaa \u201dlukemisen\u201d osalta vuosituhantista k\u00e4\u00e4nt\u00e4mistapaa alkaen Septuagintasta (VT kreikaksi 200-luku e. Kr.). Nykyinen kirkkoraamattu on otettu k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n v. 1992 uutena k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4. Siin\u00e4 on toteutettu menettelytapoja, jotka on tuotu esille kirkon virallisessa raamattukannanotossa (\u201d12 teesi\u00e4 Raamatusta\u201d v. 1972): \u201dUudet k\u00e4\u00e4nt\u00e4misperiaatteet t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t lauseiden todellisen ajatuksen siirt\u00e4miseen nykykielelle\u2026 On pyritt\u00e4v\u00e4 sanomaan, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n tilanteessa merkitsee Jumalan sana, joka on Raamattuun kirjoitettu\u2026 Tarkkaa rajaa Raamatun selitt\u00e4misen ja soveltamisen v\u00e4lill\u00e4 ei ole.\u201d (12. teesi)
\nKun vanha k\u00e4\u00e4nn\u00f6s (1938) lausui: \u201dAabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin h\u00e4nelle vanhurskaudeksi\u201d (Room. 4:3), uusi KR esitt\u00e4\u00e4: \u201d\u2026 Jumala katsoi h\u00e4net vanhurskaaksi\u201d. Sanan vaihtaminen on virhe, sill\u00e4 \u201dkatsoa\u201d tarkoittaa havainnon tekemist\u00e4. Sanomalehtityylill\u00e4 tehty k\u00e4\u00e4nn\u00f6s ei muutenkaan ole tekstiuskollista. Syyn\u00e4 mullistukseen on pyrkimys tukea ekumeenista k\u00e4sityst\u00e4, jonka mukaan vanhurskauttamista pidet\u00e4\u00e4n katoliseen tapaan prosessina. Ihmisell\u00e4 on siin\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi katsottu, mutta kuitenkin vain kuviteltu osuus vapaan tahdon nojalla (\u201dvapaa valinta\u201d). Sen sijaan, ett\u00e4 Jumala oli vanhurskauttamisessa subjekti, h\u00e4nest\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n arvioitsija. Samalla itse vanhurskauttaminen et\u00e4\u00e4ntyy futuristiseksi asiaksi. Raamattuun luetaan sis\u00e4lle tulkinta, joka hylk\u00e4\u00e4 vanhurskauttamisen kertakaikkisuuden. Paavali sit\u00e4 vastoin todistaa: \u201dKoska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meill\u00e4 on rauha Jumalan kanssa meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta\u2026\u201d (Room. 5:1)
\nKaikki siunaus seuraa uskonvanhurskautta niin kuin junassa vaunut veturia.
\nKun Aabraham ik\u00e4\u00e4ntyess\u00e4\u00e4n heikkeni omiin mahdollisuuksiin n\u00e4hden, niin uskossa ja toivossa h\u00e4n vahvistui. \u201dSen t\u00e4hden se luettiinkin h\u00e4nelle vanhurskaudeksi.\u201d (Room. 4:22) Vanhurskauttavaan uskoon kuuluu varmuus, joka s\u00e4ilyy ja vahvistuu koettelemuksissa. Sen sijaan ep\u00e4ilys on melkein kielt\u00e4mist\u00e4. Se on verrattavissa heikolle j\u00e4\u00e4lle astumiseen.
\nSe, mik\u00e4 Aabrahamista kirjoitettiin, on kirjoitettu kaikkia uskovia varten (Room. 4:23, 24). Aabraham uskoi tulevaan Kristukseen, mutta me Kristukseen, joka on tullut. Aabraham uskoi Jumalaan, joka tekee kuolleet el\u00e4viksi (Room. 4:17). Me panemme toivomme Kristukseen, joka tulee toisen kerran viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t kuolleista. Jumalan edess\u00e4 kelpaava vanhurskaus on m\u00e4\u00e4r\u00e4 lukea ilman tekoja meille niin kuin Aabrahamille, \u201dkun uskomme h\u00e4neen, joka kuolleista her\u00e4tti Jeesuksen, meid\u00e4n Herramme\u201d (Room. 4:24).
\nJeesus on \u201dalttiiksi annettu\u201d eli tuomittu ja teloitettu meid\u00e4n syntiemme t\u00e4hden, ett\u00e4 meill\u00e4 olisi syntien anteeksiantamus. Jeesus on \u201dkuolleista her\u00e4tetty meid\u00e4n vanhurskauttamisemme t\u00e4hden\u201d (Room. 4:25).
\nIs\u00e4 korotti V\u00e4limiehemme oikealle puolelleen taivaissa. Jeesus on nyt vanhurskautemme Is\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4. Pyh\u00e4 Henki osoittaa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 maailmalle todeksi vanhurskauden, \u201dkoska min\u00e4 menen Is\u00e4n tyk\u00f6, ettek\u00e4 te en\u00e4\u00e4 n\u00e4e minua\u201d (Joh. 16:10). Vanhurskaus ei ole ainoastaan ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4, vaan my\u00f6s l\u00e4hell\u00e4 apostolisessa sanassa \u201dsinun suussasi ja sinun syd\u00e4mess\u00e4si\u201d (Room. 10:8). \u2013 Lasten ruokkimiseen ei riit\u00e4, ett\u00e4 \u00e4iti sanoo l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n ruokaa olevan kaapissa yl\u00e4hyllyll\u00e4. Kun he eiv\u00e4t voi sit\u00e4 itse ottaa, se on tuotava alas heid\u00e4n ulottuvilleen. Pyh\u00e4 Henki tuo vanhurskauden taivaasta meille evankeliumissa, josta kaikki sen saavat (Room. 1:16, 17).
\nIlman Kristuksen her\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 meill\u00e4 ei olisi anteeksiantamusta ja vanhurskautta Jumalan edess\u00e4. Kristus on her\u00e4tetty kuolleista meid\u00e4n vanhurskauttamisemme t\u00e4hden. Ilman h\u00e4nen yl\u00f6snousemustaan meill\u00e4 ei voisi olla vanhurskauttavaa uskoa (1. Kor. 15:17). Nyt me uskomme sen voiman mukaan, jolla Jumala her\u00e4tti Jeesuksen kuolleista ja asetti h\u00e4net oikealle puolelleen taivaissa (Ef. 1:19ss.).
\nKun Lutheriin vedoten esitet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Kristus on vanhurskauttajana uskossa l\u00e4sn\u00e4, on ensiksi selvitett\u00e4v\u00e4, kuinka h\u00e4n tulee syd\u00e4meen. Luther tosiaan opetti, ett\u00e4 Kristus on vanhurskauttajana ja Vapahtajana uskossa l\u00e4sn\u00e4 oleva. Toiseksi on huomioitava, ett\u00e4 usko tarttuu silloin Kristuksen sanaan. Ilman sit\u00e4 usko harhailee pimeill\u00e4 poluilla vanhurskautta vailla. Kristus on samaan aikaan vanhurskautenamme Is\u00e4n luona ja vanhurskauttajana syd\u00e4miss\u00e4mme sanan ja uskon kautta. Vrt. \u201duusi suomalainen Luther-tutkimus\u201d.
\nJeesuksen nouseminen kuolleista oli apostolien julistuksessa keskeisell\u00e4 sijalla alusta l\u00e4htien. \u201dTeille ensiksi Jumala on her\u00e4tt\u00e4nyt Poikansa ja l\u00e4hett\u00e4nyt h\u00e4net siunaamaan teit\u00e4, kun k\u00e4\u00e4nnytte itsekukin pois pahuudestanne.\u201d (Ap. t. 3:26) Kun Paavali todisti Kristuksesta Antiokiassa ensimm\u00e4isell\u00e4 l\u00e4hetysmatkallaan, h\u00e4nen saarnansa huipentui Jeesuksen kuolleista her\u00e4tt\u00e4miseen. T\u00e4ss\u00e4 Jumalan teossa julistetaan syntien anteeksiantamus. T\u00e4ss\u00e4 Jumalan teossa tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo (Ap. t. 13:32\u201339).
\nVanhurskauttamisopin tuntemisesta ja tunnustamisesta seuraa erottautuminen v\u00e4\u00e4rist\u00e4 opettajista ja uskonnollisista yhteis\u00f6ist\u00e4 niin kuin kristityt erkanivat juutalaisista synagoogista. \u201dMit\u00e4 yhteist\u00e4 on vanhurskaudella ja v\u00e4\u00e4ryydell\u00e4?\u201d (2. Kor. 5:19ss.; 6:14\u201318). V\u00e4h\u00e4inen hapatus hapattaa koko taikinan olipa kysymys opista tai el\u00e4m\u00e4nvaelluksesta (Gal. 5:9; 1. Kor. 5:6).
\nPalaamme viel\u00e4 Roomalaiskirjeen teemaan (Room. 1:16\u201317). Jumalan vanhurskaus ilmestyy evankeliumissa uskosta uskoon. Paavali ei sano, ett\u00e4 vanhurskaus ilmestyisi uskosta uskoon ik\u00e4\u00e4n kuin toisen ihmisen usko, seurakunta, kirkko tai t\u00e4m\u00e4n virka olisi vanhurskauden autorit\u00e4\u00e4rinen v\u00e4litt\u00e4j\u00e4. Siell\u00e4, miss\u00e4 evankeliumi on suullisesti julistettuna tai kirjoitettuna, Jumalan vanhurskaus on uskolla omistettavissa. Evankeliumin voima ei ole siit\u00e4 riippuvainen, kun sen esitt\u00e4\u00e4 (Fil. 1:12\u201330).
\nEv. lut. Tunnustuskirjojen todistus vanhurskauttamisesta: \u201dAabraham tuli vanhurskaaksi Jumalan edess\u00e4 ainoastaan uskon kautta v\u00e4limiehen t\u00e4hden, ilman tekojen my\u00f6t\u00e4vaikutusta, ei ainoastaan aluksi k\u00e4\u00e4ntyess\u00e4\u00e4n ep\u00e4jumalisuudesta ja ollessaan vailla kaikkia tekoja, vaan j\u00e4ljest\u00e4p\u00e4inkin, tultuaan uudistetuksi Pyh\u00e4n Hengen kautta ja ollessaan monen ihanan hyv\u00e4n teon kaunistama.\u201d (s. 489)
\n\u201dMe siis n\u00e4in ollen uskomme, opetamme ja tunnustamme, ett\u00e4 Kristuksen koko persoonan koko kuuliaisuus, jota h\u00e4n meid\u00e4n t\u00e4htemme hamaan h\u00e4pe\u00e4llisimp\u00e4\u00e4n ristinkuolemaan saakka Is\u00e4lle osoitti, luetaan meid\u00e4n vanhurskaudeksemme.\u201d (s. 494)
\nHylj\u00e4tt\u00e4vien harhojen joukossa mainitaan mm.: \u201dEtt\u00e4 usko ei tarkkaa ainoastaan Kristuksen kuuliaisuutta, vaan h\u00e4nen jumalallista luontoaan ja sen meiss\u00e4 asumista ja vakuuttamista, ja ett\u00e4 meid\u00e4n syntimme peitet\u00e4\u00e4n Jumalan edess\u00e4 t\u00e4m\u00e4n meiss\u00e4 asumisen kautta.\u201d (s. 495, kohta 4)
\nHarhaoppien joukossa mainitaan my\u00f6s seuraava: \u201dett\u00e4 uskonvanhurskauteen Jumalan edess\u00e4 kuuluu kaksi asiaa eli osaa, jotka sen muodostavat, nimitt\u00e4in armollinen syntien anteeksiantamus ja sitten toiseksi my\u00f6s uudistus eli pyhitys.\u201d (s. 492)
\nLutherin todistus: \u201dJos n\u00e4et vanhurskauttamisopista luovutaan, samalla silloin luovutaan koko kristillisest\u00e4 opista.\u201d (Gal. pid. selitys s. 23)
\n\u201dJos olemme Hengen mukaan syntyneit\u00e4 lapsia, niin aivan varmaan on odotettavanamme vaino lihan mukaan syntyneen veljemme taholta\u2026 Paavilaiset vainoavat meit\u00e4 hurskausoppimme takia; jos sen peruuttaisimme, he kohta lopettaisivat vainoamisensa, ja kiihkoilijat kiitt\u00e4isiv\u00e4t meit\u00e4, jos hyv\u00e4ksyisimme heid\u00e4n tuhoisat erheens\u00e4. Kummatkin vihaavat ja vainoavat meit\u00e4 ankarasti, koska me kiroamme heid\u00e4n jumalattomuutensa.\u201d (m. t. s. 540)
\n\u201dSuurta on siis uskossa omistaa Kristus, maailman syntien kantaja, ja t\u00e4m\u00e4 usko yksin luetaan vanhurskaudeksi, Roomalaiskirjeen 3. luku (Room. 3:28) ja 4. luku (Room. 4:5).\u201d (m. t. s. 167)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Roomalaiskirjeen mukaan II Matti Roininen Oheinen kirjoitus on loppuosa edellisess\u00e4 numerossa julkaistuun kirjoitukseen. Kun todettiin, ett\u00e4 ihminen on vanhurskauttamisessa passiivinen Jumalan ty\u00f6n kohde, ei siit\u00e4 tule tehd\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, jonka mukaan vanhurskauttava usko olisi passiivinen olotila. Uskoa ei kuvata oikein, jos sit\u00e4 verrataan kahta astiaa yhdist\u00e4v\u00e4\u00e4n putkeen ik\u00e4\u00e4n kuin usko olisi vain kanava, jota my\u00f6ten Jumalan […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":729,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[132,17],"tags":[5,125,139],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/650"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=650"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/650\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":735,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/650\/revisions\/735"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/729"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=650"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=650"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=650"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}