Halvar Sandell, pastori, Helsinki<\/p>\n
Teologis-ideologinen l\u00e4ht\u00f6kohta<\/p>\n
Olemme aiheen \u00e4\u00e4rell\u00e4 joka tavallaan on hyvin yksiselitteinen ja helppo. Toisaalta se on my\u00f6skin mit\u00e4 mahdottomin. Ordinaationhan (virkaanvihkimisen) t\u00e4ytyy m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ns\u00e4 mukaisesti olla t\u00e4ydellisesti yhteydess\u00e4 siihen uskoon, johon ordinandus (vihitt\u00e4v\u00e4) ja ordinator (vihkij\u00e4) sek\u00e4 koko se kirkko, johon n\u00e4m\u00e4 kuuluvat, yhteisesti ja varauksettomasti pit\u00e4ytyv\u00e4t. Ongelmallisuus tulee siit\u00e4 harhaoppisuuden hy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4, jonka kohteena Kirkko aina on. Jokaisen kristityn ja varsinkin sen, joka toimii ordinaattorina tai ordinanduksena, pit\u00e4\u00e4 hyvin tarkoin muistaa ja soveltaa, mit\u00e4 Kristus ja pyh\u00e4t apostolit sanovat harhaopettajien ja valeapostolien esiintymisest\u00e4 ja vaaroista harjoittaa hengellist\u00e4 yhteytt\u00e4 heid\u00e4n kanssaan. <\/p>\n
Luterilainen tunnustuksellinen kanta l\u00e4htee t\u00e4ll\u00e4 alalla liikkeelle Pyh\u00e4n Raamatun tarkasta opetuksesta. Varhaiskirkon ja Augustinuksen opetuksen mukaan kristitty, ja t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa ordinandus, ei saa olla kuuliainen piispoille, jotka opettavat jotakin pyh\u00e4n evankeliumin vastaista (CA XXVIII). He eiv\u00e4t siis voi pyyt\u00e4\u00e4 n\u00e4ilt\u00e4 pyhi\u00e4 toimituksia. Meid\u00e4n t\u00e4ytyy tunnustaa, ett\u00e4 sellainen valikoiva yhteys, mit\u00e4 harjoitetaan meid\u00e4n p\u00e4ivin\u00e4mme (ollaan ainoastaan tietyiss\u00e4 momenteissa hengellisess\u00e4 yhteydess\u00e4), olisi ollut mahdottomuus uskonpuhdistuksen aikana. Silloin oli joko-tai -tilanne. <\/p>\n
Moniarvoinen kirkko kuuluu kirkolliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n valistusajan j\u00e4lkeen, vaikka alkulaukauksia ja siemeni\u00e4 sellaiseen kehitykseen ehk\u00e4 voidaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jo luterilaisen puhdasoppisuuden aikakaudelta. Osittain t\u00e4m\u00e4 moniarvoisuus on teologis-teoreettisesti tullut meille anglosaksisesta maailmasta: \u201cthink and let think\u201d (vapaasti suomennettuna: antaa kaikkien kukkien kukkia). Vrt. jo anglikaanisen kirkon 39 Artiklaa, miss\u00e4 sanotaan Raamatusta, ett\u00e4 se on satis (riitt\u00e4v\u00e4). T\u00e4m\u00e4 ajattelutapa antaa periaatteessa mahdollisuuden my\u00f6skin toisille auktoriteeteille. Anglikaaninen satis-periaate on jotakin toista kuin luterilainen yksin Raamattu -periaate. My\u00f6skin ns. ekumeeninen liike on tuonut meille sellaisen ajattelutavan, ett\u00e4 joku yhteinen tekij\u00e4 tai sablooni voi tehd\u00e4 ainakin jonkinasteisen hengellisen yhteyden mahdolliseksi. Ekumeeninen liike etsii konvergenssia, ts. etsit\u00e4\u00e4n sellaisia tekij\u00f6it\u00e4, mitk\u00e4 toisessa kirkossa ovat l\u00e4hell\u00e4 sit\u00e4, mihin on tunnustauduttu omassa kirkossa. V\u00e4hitellen meit\u00e4 on, v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siit\u00e4, onko se oikein vai ei, totutettu ajattelemaan, ett\u00e4 opin alueella vallitsee jonkunlainen kontingenssi (mahdollinen mutta ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n totuus). Ekumeenisessa liikkeess\u00e4 opillisen yhten\u00e4isyyden tavoittelemisesta on v\u00e4hitellen tullut enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n toisarvoinen kysymys. <\/p>\n
Mahdollisen totuuden eli kontingenssin olemassaolon mahdollisuus on tullut t\u00e4rke\u00e4ksi, kun on yritetty ratkaista yhteiseloa esim. naispappeuden toteuttamisen j\u00e4lkeen. Tapa k\u00e4sitell\u00e4 asiaa ns. tunnustuksellisella puolella on paljolti l\u00e4htenyt liikkeelle juuri kontingenssi-ajattelusta. On vedottu ainoastaan omaan omatuntoon. Min\u00e4 en omantuntoni vuoksi voi toimia yhteisty\u00f6ss\u00e4 naispappien kanssa. Mutta toiset voivat ja saavat, ei ainoastaan uskonnonvapauden nimess\u00e4, vaan my\u00f6skin itse kristillisen kirkon nimess\u00e4. Ja kirkko voidaan pit\u00e4\u00e4 koossa kahdella opilla niin kauan, kuin minun itseni ei tarvitse sotkeutua t\u00e4h\u00e4n. Harhaa sin\u00e4ns\u00e4 ei tarvitse poistaa kirkosta. T\u00e4ll\u00e4 tavalla on pantu humanistinen pakkopaita totuusk\u00e4sitteen ylle. <\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n kontingenssi-ajattelun mukaista on my\u00f6skin se k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, joka on ly\u00f6nyt l\u00e4pi. Sen mukaan voidaan aivan hyvin pyyt\u00e4\u00e4 pappisvihkimyst\u00e4 harhaoppia harjoittavalta ja sallivalta piispalta. Ollaanhan ainoastaan pisteitt\u00e4in, joissakin momenteissa, sakraalisesti yhdess\u00e4. Minulle sallittakoon vapaus, niin kuin vieraalle opillekin. Niin koko pyh\u00e4st\u00e4 opista ja dogmasta on tehty pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n mielipiteit\u00e4, joita demokraattisilla ehdoilla saadaan esitt\u00e4\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 vallitsee t\u00e4ysin hallitsematon sekamelska.<\/p>\n
Raamattu <\/p>\n
Olemme tekemisiss\u00e4 sellaisten asioiden kanssa, jotka ovat Jumalan eiv\u00e4tk\u00e4 meid\u00e4n. Sen vuoksi meid\u00e4n ei ole luvallista k\u00e4sitell\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kysymyksi\u00e4 olosuhteiden tai mahdollisuuksien mukaan, vaan puhtaasti Jumalan sanan mukaan katsomatta muualle. Emme saa laskelmoida ja muuttaa jotakin sen vuoksi, ett\u00e4 se meid\u00e4n inhimillisen heikkoutemme vuoksi tuntuu mahdottomalta. Jumalan sanaan nojaten tunnustuksemme sanoo institum est (Jumala on t\u00e4m\u00e4n viran s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt ja perustanut, CA 5). Uusi testamentti opettaa, ett\u00e4 virka on Jumalan antama (1 Kor. 12:28), Kristuksen v\u00e4litt\u00e4m\u00e4 (Ef. 4:11), Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4 ja h\u00e4nen k\u00e4skyst\u00e4\u00e4n (Ap. t. 20:28), seurakunnan kautta (Ap. t. 6:5; 13:2), apostolien ja viranhaltijoiden kautta (Tiit. 1:5). Tulevat viranhaltijat, jotka kristillinen kirkko saa, on tarkoin koeteltava. Harha ei saa t\u00e4t\u00e4 kautta p\u00e4\u00e4st\u00e4 kirkkoon. Timoteusta ordinaattorina varoitetaan ankarasti tekem\u00e4st\u00e4 synti\u00e4 ordinaattorin teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4\u00e4n: \u201c\u00c4l\u00e4 ole liian kerke\u00e4 panemaan k\u00e4si\u00e4si kenenk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle, \u00e4l\u00e4k\u00e4 antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pid\u00e4 itsesi puhtaana\u201d (1 Tim. 5:22).<\/p>\n
Meid\u00e4n on syyt\u00e4 ottaa hyvin vakavasti se, miten varhaiskirkko sovelsi Pyh\u00e4n Raamatun opetuksen konkreettiseen kirkolliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kirkollinen yhteys kuului t\u00e4rkeimpiin ja ratkaisevimpiin kysymyksiin hengellisess\u00e4 mieless\u00e4. T\u00e4h\u00e4n asiaan ei suhtauduttu ensink\u00e4\u00e4n mekaanisesti, kuten nyt on tapana Euroopan suurissa kansalliskirkoissa.<\/p>\n
Sen, ett\u00e4 matkoilla olevilta kristityilt\u00e4 heid\u00e4n saapuessaan vieraaseen seurakuntaan vaadittiin suosittelukirje (vrt. 2 Kor. 3:1; Werner Elert, Abendmahl und Kirchengemeinschaft in der alten Kirche, haupts\u00e4chlich des Ostens), pit\u00e4isi saada meid\u00e4t pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n ja uudelleen pohtimaan, sovellammeko oikein Pyh\u00e4n Raamatun opetuksen kirkollisesta yhteydest\u00e4. Joku sabloona ja yleinen, ei m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4viss\u00e4 oleva hurskaus, kelpaa kirkon sis\u00e4piiriss\u00e4, ja alttarille p\u00e4\u00e4see, vaikka pit\u00e4ytyisi t\u00e4ysin vieraaseen uskontoon. Kuinka voisimme vaatia toisia ottamaan evankelis-luterilaisen uskomme vakavasti, jos se ei meille itsellemme ole vakava ja keskeisin asia? Yleisesti voidaan n\u00e4hd\u00e4 vaurio t\u00e4ll\u00e4 alalla juuri siin\u00e4, ett\u00e4 suhtaudutaan hyvin mekaanisesti kysymyksiin, jotka koskevat kirkollista yhteytt\u00e4. Ei ole dynaamista otetta ja vakavasti opista kyselev\u00e4\u00e4<\/p>\n
asennoitumista. Varhaiskirkon parempina aikoina ja seurakunnissa oli puhdasoppisuuden merkki se, ett\u00e4 kyseltiin tarkoin tunnustuksesta ennen kuin oltiin valmiit sakraaliseen yhteyteen (communio, communicatio in sacris). Nyt pidet\u00e4\u00e4n sit\u00e4 melkein h\u00e4vett\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja t\u00f6rke\u00e4n\u00e4, jos joku alkaa kyseenalaistaa kirkollisen yhteyden perustan viitaten johonkin tiettyyn piispaan, henkil\u00f6\u00f6n tai seurakuntaan. <\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 meill\u00e4 yleinen mekaaninen suhtautumistapa on luonut joukon kirkkohistoriallisia myyttej\u00e4 tuekseen. Usein ajatellaan virheellisesti, ett\u00e4 ehtoollisyhteys kaikkien nimellisesti kristittyjen kanssa oli mahdollista aina kirkon jakautumiseen saakka 1000-luvulla. Suuri erehdys! Puoli vuosisataa t\u00e4t\u00e4 ennen nestoriolaiset ja monofysitistit (kielsiv\u00e4t, ett\u00e4 Kristuksella on kaksi luontoa) suljettiin pois kirkon yhteydest\u00e4. Keski-Euroopassa oli areiolainen kirkko, joka ei ollut yhteydess\u00e4 yhteiseen katoliseen kirkkoon. Dokumentti Codex Theodosianus vuodelta 428 kertoo suuresta m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 kristillisi\u00e4 uskonyhteis\u00f6j\u00e4. Mit\u00e4 tulee myyttiin ensimm\u00e4isten viiden vuosisadan yksimielisyydest\u00e4, Werner Elert korostaa, ett\u00e4 kaikki suunnat ja yhteis\u00f6t, manikealaisia lukuun ottamatta, olisivat hyv\u00e4ksyneet tunnustuksen \u201cJeesus on Herra\u201d; t\u00e4m\u00e4 tunnustushan kelpaa nyky\u00e4\u00e4n perusteeksi sille, ett\u00e4 jotain uskonyhteis\u00f6\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n kristillisen\u00e4. Silti n\u00e4m\u00e4 suunnat ja yhteis\u00f6t eiv\u00e4t olleet ehtoollisyhteydess\u00e4 toistensa kanssa eiv\u00e4tk\u00e4 katolisten seurakuntien kanssa (ks. Elert s. 40).<\/p>\n
Jakautumiset ja konfliktit ovat olleet tosiasia alusta alkaen kirkon historiassa. Kun esim. luemme Efesolaiskirjeess\u00e4 yhdest\u00e4 uskosta, yhdest\u00e4 kasteesta, yhdest\u00e4 ruumista, saamme hyvin yhten\u00e4isen kuvan. Meid\u00e4n tulee kuitenkin huomata ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 meill\u00e4 on uskontunnustus eik\u00e4 empiirinen kuvaus vallitsevasta tilasta t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 maailmassa. <\/p>\n
Meid\u00e4n t\u00e4ytyy ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4n Paavalin suuri taistelu v\u00e4\u00e4ri\u00e4 apostoleja ja saarnaajia vastaan. H\u00e4n lausui kiroustuomion (anateema) heit\u00e4 vastaan ja edellytti seurakuntien tekev\u00e4n samoin. Kirkon yhten\u00e4isyys oli sama kuin vakuuttuneisuus samasta opista.<\/p>\n
Meid\u00e4n tulee olla kiitollisia niist\u00e4 oppitaisteluista, jotka k\u00e4ytiin vanhan kirkon aikana, sill\u00e4 niiden kautta oikea kirkollinen oppiperinne on tullut osaksemme kalliina perint\u00f6n\u00e4. T\u00e4t\u00e4 meid\u00e4n on ajateltava miettiess\u00e4mme kirkon ordinaatiota. Juuri oikean opin vaalijoita tarvitsemme pyh\u00e4\u00e4n virkaan. Oikea apostolinen suksessio (seuraanto) ei ole k\u00e4tten ketju Roomasta tai Antiokiasta meille, vaan opillinen suksessio.<\/p>\n
Taistelut ovat olleet rajut ja tulevat olemaan sit\u00e4 aina siin\u00e4, miss\u00e4 kirkko el\u00e4\u00e4. Luther muistuttaa ett\u00e4 areiolaisten aikana oli koko laajassa kirkossa ainoastaan viisi oikeaoppista piispaa, ja hekin olivat vainon alla (Sidottu ratkaisuvalta. Helsinki 1982, s. 74. WA 18, 650).<\/p>\n
Jos ajattelemme kiistaa ja v\u00e4lienselvittely\u00e4 areiolaisten aikana, niin se antaa hyvin synk\u00e4n kuvan omista olosuhteistamme. Muistakaamme, ett\u00e4 areiolaiset puhuivat hyvin kunnioittavasti Jeesus Nasaretilaisesta, eiv\u00e4tk\u00e4 he normaalisti olisi sortuneet sellaisiin alentaviin puheisiin Jeesuksesta, joita olemme saaneet kuulla esim. Myllykoskelta ja Kylli\u00e4iselt\u00e4. On hyvin ilmeist\u00e4 ett\u00e4 Athanasioksen \u2013 joka taisteli Areiosta vastaan \u2013<\/p>\n
oppi Kristuksesta ei ole kansankirkon piispoille syd\u00e4menasia; miten he muuten Jumalan tuomiota pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 uskaltaisivat olla, kuten nyt tapahtuu, sakraalisessa yhteydess\u00e4 t\u00e4t\u00e4 oppia vailla olevien teologien kanssa, puhumattakaan niist\u00e4, jotka alentavasti puhuvat rakkaasta Herrastamme Jeesuksesta. <\/p>\n
Nyky\u00e4\u00e4n ns. tunnustukselliseen k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen riitt\u00e4\u00e4, jos vain v\u00e4ist\u00e4\u00e4 naispappeja. T\u00e4m\u00e4 ei ole uskottavaa! Naispappeuden vastustamisesta on tullut merkillinen alibi olla puuttumatta muihin harhoihin. Miettik\u00e4\u00e4mme sit\u00e4, ett\u00e4 nykyinen Ruotsin arkkipiispa, joka dogmaattisesti puhuu alentavasti Kristuksesta ja joka antoi puoltavan lausunnon sille, ett\u00e4 j\u00e4rjestettiin Jeesusta h\u00e4p\u00e4isev\u00e4 homoeroottinen n\u00e4yttely Uppsalan tuomiokirkossa, seisoi vihkij\u00e4n vieress\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vuoden alussa, kun Suomen uusi arkkipiispa vihittiin virkaan. Ajatellessamme t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in voimme todeta, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maan uusi arkkipiispa on sanonut, ett\u00e4 neitseest\u00e4syntyminen ei ole niin t\u00e4rke\u00e4 oppi (Suomen Kuvalehti 1\/1999). Sanansaattajan p\u00e4\u00e4toimittaja tukee kehityst\u00e4 toteamalla lehtens\u00e4 etukannessa, ett\u00e4 kristittyjen ei sovi arvostella arkkipiispaa.<\/p>\n
Aiemmin oli ehk\u00e4 mahdollisempaa, ett\u00e4 jonkunlainen v\u00e4ist\u00e4minen tapahtui vihkimistilaisuuksista, jos oppi Kristuksesta oli pieless\u00e4. Kun Tukholman piispa Ingmar Str\u00f6m aikoinaan 70-luvulla vihittiin piispaksi, niin piispat G\u00e4rtner ja Brattg\u00e5rd v\u00e4istyiv\u00e4t tapahtumasta Str\u00f6min opin vuoksi, eiv\u00e4tk\u00e4 olleet l\u00e4sn\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tilaisuudessa. Min\u00e4 haluan t\u00e4ss\u00e4 kohdin asettaa avoimen kysymyksen: miksi ns. tunnustukselliset papit hyv\u00e4ksyv\u00e4t sen, ett\u00e4 kun heist\u00e4 tulee kappalaisia ja kirkkoherroja, niin joku kirkkoruhtinas, jonka kanssa he eiv\u00e4t mitenk\u00e4\u00e4n loogisesti voi olla opillisessa yhteydess\u00e4, asettaa heid\u00e4t virkaan. T\u00e4st\u00e4 h\u00e4n voi v\u00e4hin kustannuksin kielt\u00e4yty\u00e4?<\/p>\n
Jatkamme varhaiskirkon ja alkavan keskiaikaisen kirkon vaiheiden tarkastelua. Donatolaisten aikana Pohjois-Afrikan piispojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4heni puolella kokonaism\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 eli numerom\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 v\u00e4hennys oli yli 200 (Elert s. 49). Elert, joka hyvin kuvailee t\u00e4m\u00e4n tyyppiset tosiasiat, muistuttaa, miten monta Antiokian \u2013 t\u00e4m\u00e4n arvossa pidetyn piispanistuimen \u2013 laillisista viranhaltijoista on kirkon julistaman oppituomion vuoksi joutunut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n virasta. (ks. ed.)<\/p>\n
Kristittyjen keskin\u00e4inen yhteys <\/p>\n
J\u00e4senyys jossain kirkossa ja kirkkojen v\u00e4linen yhteys oli varhaiskirkossa vakava asia, joka ratkaistiin tapaus tapaukselta. Muistakaamme, ett\u00e4 meill\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n ns. tunnustuksellisissa piireiss\u00e4, miss\u00e4 harjoitetaan selektiivist\u00e4 ja hetkellist\u00e4 kirkollista yhteytt\u00e4, on lahkolainen k\u00e4sitys kirkko-opin perusteista. Elert, joka selvittelee kirkollisen yhteyden perusteita<\/p>\n
varhaiskirkossa, sanoo p\u00e4\u00e4telm\u00e4n\u00e4\u00e4n: \u201cJoko on t\u00e4ydellinen kirkollinen yhteys, tai sit\u00e4 ei ole laisinkaan\u201d (Elert s. 136). \u201cEhtoollisyhteys edellytt\u00e4\u00e4 opillista yhteytt\u00e4\u201d (Elert s. 141). <\/p>\n
Rooman piispa Victor irtisanoi kaikki yhteydet V\u00e4h\u00e4n Aasian kirkkoihin (Elert s. 55). Kristittyjen v\u00e4linen yhteys oli vakava asia, jota k\u00e4siteltiin vakavasti. \u201cJaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylv\u00e4in\u00e4, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen ty\u00f6n merkiksi k\u00e4tt\u00e4.\u201d N\u00e4in apostoli itse argumentoi j\u00e4senyydest\u00e4\u00e4n kirkossa. Kirkollinen yhteys oli ehtoollisyhteys. Julkisyntiset, jotka eiv\u00e4t tehneet parannusta, seurakunnan piti poistaa pyh\u00e4lt\u00e4 aterialta. \u201cPoistakaa keskuudestanne se, joka on paha!\u201d (1 Kor. 5:13) kaikuu ehtoolliskirjeess\u00e4. Muistakaamme, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sana on nimenomaan sitaatti Vanhasta testamentista. <\/p>\n
Puolustettaessa mekaanista kansankirkollista mallia viitataan varsin usein vanhan liiton malliin. Vanhan liiton aikana oli keskipisteess\u00e4 Jerusalemin temppeli, sen jumalanpalvelukset ja uhrit. Hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti oli selitetty miten piti toimia. Tied\u00e4mme, mit\u00e4 Aaronin pojille tapahtui, kun he yrittiv\u00e4t tuoda vierasta tulta Herran alttarille. Meid\u00e4n kohdallamme Jerusalemin temppelille ja sen uhreille l\u00f6ytyy vastine \u2013 ei laitoskirkosta instituutiona \u2013 vaan Golgatan tapahtumista, Jeesuksen uhrin iankaikkisessa p\u00e4tevyydest\u00e4. Meid\u00e4n tulee etsi\u00e4 sit\u00e4 voimaa ja pelastusta, joka t\u00e4st\u00e4 sovitusuhrista tulee, oikealta alttarilta. T\u00e4st\u00e4 johtuen meid\u00e4n kysymyksemme on: miten me voimme saada keskuuteemme oikean alttarin, jossa t\u00e4m\u00e4 iankaikkinen kerran annettu uhri reaalisesti kohtaa meit\u00e4 puhtaan sanan ja oikean sakramentin kautta.<\/p>\n
On huomattava, ett\u00e4 Uusi testamentti pit\u00e4\u00e4 opillista harhaa pahimpana. T\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ottaa huomioon varsinkin meid\u00e4n p\u00e4ivin\u00e4mme, jolloin ainoastaan eettisi\u00e4 v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n syntin\u00e4, jos nyt niit\u00e4k\u00e4\u00e4n. Opista puhuttaessa sanotaan: \u201cSinulla on toinen mielipide \u2013 ei se ole niin vakava asia.\u201d. Kun Pyh\u00e4 Paavali puhuu tavoitteestaan asettaa Kristuksen eteen (2 Kor 11:2) puhdas neitsyt, niin ne seikat, jotka voivat tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n mahdottomaksi, ovat juuri opilliset harhat.<\/p>\n
Harhaoppi rikkoi yhteyden (koinoonia). T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 sen edustaja oli poistettava kirkosta, jos h\u00e4n pysyi v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 opetuksessaan. Jos toisille vieraat tai sellaiset, jotka eiv\u00e4t olleet joutuneet tekemisiin toistensa kanssa, eiv\u00e4t l\u00f6yt\u00e4neet opillista yhteytt\u00e4, niin koinoonia ei toteutunut.<\/p>\n
Tunnettua on, miten Polykarpos torjui yhteyden Markionin kanssa ja kutsui t\u00e4t\u00e4 Saatanan esikoiseksi, kun Markion halusi tervehti\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. Kuitenkin Rooman seurakunta pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen vastaanotti Markionin yst\u00e4v\u00e4llisesti. Sitten oli Markion taas katolisen kirkon ulkopuolella. H\u00e4nell\u00e4 oli ajoittain suurempi seurakunta kuin katolisilla. Usein harhaoppisten kirkot ovat olleet suurempia kuin oikeaoppisten. Kirkko ei perustu<\/p>\n
ulkonaiseen kokoon eik\u00e4 lahko ole lahko sen pienuuden vuoksi. Lahko voi olla iso ja kirkko pieni. <\/p>\n
Apostolisen uskontunnustuksen ensimm\u00e4iset lausumat Is\u00e4st\u00e4 Jumalasta, joka on luonut taivaan ja maan, ovat syntyneet juuri siin\u00e4 yhteydess\u00e4 Roomassa, miss\u00e4 markionilaiset kielsiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n osan uskontunnustusta. Tied\u00e4mme, ett\u00e4 nykyisess\u00e4 kansankirkossa toimii communicatio in sacris t\u00e4ydellisesti, vaikka joku kielt\u00e4isi useamman kuin yhden Apostolisen uskontunnustuksen v\u00e4itteist\u00e4.<\/p>\n
Vanhankirkon viimeinen suuri dogmaatikko Johannes Damaskoslainen sanoo 4.<\/p>\n
kirjassa Ortodoksisesta uskosta: \u201cKaikin voimin haluamme v\u00e4ist\u00e4\u00e4 harhaoppisten ehtoollista emmek\u00e4 halua sit\u00e4 heille antaa\u201d (sitaatti: Lutherischer Rundblick. HEFT 3\/1961). \u2019Ei yhteytt\u00e4 pyhiss\u00e4 asioissa harhaoppisten kanssa\u2019 (Nulla communicatio in sacris cum haereticis) on ja pysyy varhais- ja vanhan kirkon hyvien opettajien opetuksena ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4. On muistettava ett\u00e4 kiroustuomiot (anateemat) ja seurakunnasta erottaminen (ekskommunikaatio) palvelivat kirkon yhten\u00e4isyytt\u00e4 pyh\u00e4ss\u00e4 uskossa ja tunnustuksessa. <\/p>\n
Jos todella sis\u00e4ist\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n, on mahdotonta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja kunnioittaa ns. <\/p>\n
tunnustuksellisia kansankirkollisia, jotka ilmeisen harhaopin saadessa kansankirkollista hyv\u00e4ksymist\u00e4 silti v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 kristillinen rauha ja yhten\u00e4isyys vaativat, ett\u00e4 me jatkossakin pyyd\u00e4mme pyhi\u00e4 palveluita ja vihkimyksi\u00e4 harhaopin puolustelijoilta ja varjelijoilta. Kutsukaamme asioita niiden oikeilla nimill\u00e4: t\u00e4m\u00e4 on heterodoksista propagandaa. Sekaoppi voi olla harhaoppia vaarallisempaa. Vaarallinen demoni Uudessa testamentissa on se, joka sanoo: \u201cLegio on minun nimeni, sill\u00e4 meit\u00e4 on monta\u201d (Luuk 8:30, Mark 5:9). T\u00e4m\u00e4 on vastakohta sille, mit\u00e4 Pyh\u00e4 Paavali sanoo: \u201cett\u00e4 kaikki olisitte puheessanne yksimieliset … sama mieli, sama ajatus\u201d (1 Kor 1:10). <\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 on hyv\u00e4 ottaa Luther-sitaatti yhdest\u00e4 h\u00e4nen kirjeist\u00e4\u00e4n, miss\u00e4 h\u00e4n haluaa tehd\u00e4 selv\u00e4ksi, ett\u00e4 heterodoksisuus voi olla kerettil\u00e4isyytt\u00e4 vaarallisempaa. Luther sanoo kirjeess\u00e4\u00e4n Georg Majorille 1546: \u201cSe, joka t\u00e4ydell\u00e4 todella pit\u00e4\u00e4 oppiaan, uskoaan ja tunnustustaan totena, oikeana ja varmana, ei voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 yhteen sellaisten kanssa, jotka opettavat v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 oppia tai pit\u00e4ytyv\u00e4t siihen. Opettaja, joka harhoja opetettaessa vaikenee, mutta kuitenkin on olevinaan oikea opettaja, on julkista kiihkoilijaa pahempi; ulkokultailemisellaan h\u00e4n aiheuttaa vaikeampaa vahinkoa kuin v\u00e4\u00e4r\u00e4oppinen. Ei h\u00e4neen my\u00f6s voida luottaa. H\u00e4n on susi ja kettu, palkkalainen ja vatsanpalvelija, valmis halveksien hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n opin, sanan, uskon, sakramentin, seurakunnat ja koulut\u201d (W\u00b2 17,1180; k\u00e4\u00e4nn\u00f6s Tunnustuskirjat 1948, johdanto s. 31).<\/p>\n
Joka ei oikein puhu kiroustuomioista ja seurakunnasta erottamisesta (ekskommunikaatio), sill\u00e4 ei ole oikeutta puhua kirkon ykseydest\u00e4 ja yksimielisyydest\u00e4. Koska silloinhan sellainen henkil\u00f6 k\u00e4y sotaa sit\u00e4 v\u00e4linett\u00e4 vastaan, joka viime k\u00e4dess\u00e4 juuri varjelee kirkon ykseytt\u00e4. Joka hylk\u00e4\u00e4 kirkon oikeuden ekskommunikaatioon, sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 my\u00f6skin syytt\u00e4\u00e4 rakkauden puutteesta, koska t\u00e4llainen tapahtuu pelastuksen vuoksi (\u201cett\u00e4 henki pelastuisi viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u201d).<\/p>\n
Tunnustuskirjat<\/p>\n
\u201cMutta kun piispat opettavat ja m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4t sellaista, mik\u00e4 sotii evankeliumia vastaan, niin seurakunnilla on tukenaan Jumalan k\u00e4sky, joka kielt\u00e4\u00e4 tottelemasta heit\u00e4: \u2019Kavahtakaa v\u00e4\u00e4ri\u00e4 profeettoja\u2019 (Matt. 7); \u2019Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille toista evankeliumia, h\u00e4n olkoon kirottu\u2019 (Gal. 1); \u2019Sill\u00e4 me emme voi mit\u00e4\u00e4n totuutta vastaan, vaan ainoastaan totuuden puolesta\u2019 (2 Kor. 13.). Edelleen on kirjoitettu: \u2019Meille on annettu valtaa rakentaa, ei hajottaa.\u2019 N\u00e4in m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4t my\u00f6s kirkkos\u00e4\u00e4nn\u00f6t (II quaest. VII. VII, cap Sacerdotes et cap. Oves). Kirjeess\u00e4\u00e4n Petilianusta vastaan Augustinus huomauttaa: \u2019Katolisillekaan piispoille ei pid\u00e4 antaa periksi, jos he erehtyv\u00e4t ja opettavat mielipiteit\u00e4, jotka ovat ohjeellisen Jumalan sanan vastaisia\u2019 (CA XXVIII , 23-28).<\/p>\n
T\u00e4ll\u00e4 perusteella meid\u00e4n on syyt\u00e4 kysy\u00e4, kohdistukoon se keneen tahansa meist\u00e4: miten tunnustuksellinen kristitty voisi pyyt\u00e4\u00e4 vihkimist\u00e4 luopiopiispalta, josta rakas Herramme Jeesus Kristus on sanonut: \u201cKavahtakaa v\u00e4\u00e4ri\u00e4 profeettoja!\u201d ja josta Herramme valtuuttama apostoli sanoo: \u201cH\u00e4n olkoon kirottu\u201d (Gal. 1:8). \u201c\u00c4lk\u00e4\u00e4 ottako h\u00e4nt\u00e4 huoneisiinne \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 tervehtik\u00f6\u201d (2 Joh. 10). \u201cHarhaoppista ihmist\u00e4 karta\u201d (Tiit. 3:10).<\/p>\n
Nykyist\u00e4 moniarvoisuutta kristillisess\u00e4 kirkossa on yritetty v\u00e4\u00e4rin puolustaa Augsburgin tunnustuksen puolustuksen tuella: \u201cPiispat kuitenkin joko pakottavat meik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 pappeja hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja kiroamaan sen oppimuodon, johon me olemme tunnustautuneet, tai jopa ennenkuulumattoman julmasti surmaavat noita onnettomia ja viattomia. N\u00e4m\u00e4 syyt est\u00e4v\u00e4t meid\u00e4n pappejamme tunnustamasta tuollaisia piispoiksi. …T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 haluamme j\u00e4lleen kerran lausua julki vakaumuksemme ett\u00e4 olemme halukkaat s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kirkollisen ja kirkkolain mukaisen j\u00e4rjestyksen, kunhan vain piispat lakkaavat raivoamasta meid\u00e4n seurakuntiamme vastaan\u201d (Ap XIV, 2,5). <\/p>\n
Nykyaikaisesti ja demokraattisesti halutaan tulkita t\u00e4llaista teksti\u00e4 siten, ett\u00e4 luterilaiset is\u00e4t muka mielell\u00e4\u00e4n olisivat sopeutuneet paavinkirkon systeemiin, jos vain piispat olisivat olleet suvaitsevaisia ja edustaneet toleranssia (sieto). Mihin t\u00e4llainen oletettu toleranssi-ajattelu veisi? Ensiksi se tiet\u00e4isi sit\u00e4, ett\u00e4 nuorella luterilaisella kirkolla olisi alusta alkaen ollut silloisen paavinkirkon ja yleens\u00e4 keskiaikaisen kirkon taustaa vasten ajatellen t\u00e4ysin uusi ja suorastaan vallankumouksellinen toleranssi-idea. Se ei ainoastaan olisi sallinut eri kirkkokunnille omilla alueillaan oikeutta omaan oppiinsa \u2013 t\u00e4t\u00e4 n\u00e4k\u00f6kohtaa he kiistatta edustivat \u2013 vaan my\u00f6skin sen, ett\u00e4 saman kirkon sis\u00e4ll\u00e4 sallittaisiin kaksi toistensa kanssa ristiriidassa olevaa oppia.<\/p>\n
Itse asiassa t\u00e4m\u00e4n mukaan luterilaisilla olisi ollut t\u00e4ysin erilainen tulkinta opin t\u00e4rkeydest\u00e4 kuin koko kristikunnalla siihen asti. Luterilainen lausunto: \u201cMe kiroamme\u201d (damnant) olisi t\u00e4ysin ep\u00e4todellinen toteamus, jolla ei olisi mink\u00e4\u00e4nlaisia oikeudellisia seuraamuksia. Sit\u00e4, mit\u00e4 luterilainen uskonpuhdistus oikeastaan on ajatellut n\u00e4iss\u00e4 kysymyksiss\u00e4, voidaan valaista sill\u00e4, mit\u00e4 Luther on (W\u00b2 16,945 ja seuraavat) on todennut kirjoituksessaan Vermahnung an die Geistlichen, versammelt auf dem Reichstage zu Augsburg (1530), miss\u00e4 ilmenee ett\u00e4 on kysymys ruhtinaspiispoista. Luterilaiset sallivat heille maallisen vallan, mutta hengellinen vallank\u00e4ytt\u00f6 kuuluisi luterilaisille, jos n\u00e4iden piispojen toimesta ei toteudu evankelista kirkollista el\u00e4m\u00e4\u00e4. <\/p>\n
Tunnustuskirjat eiv\u00e4t miss\u00e4\u00e4n kohdin puolusta nykyist\u00e4 monioppisuutta. P\u00e4invastoin ne opettavat meit\u00e4: \u201cKun totuus on t\u00e4m\u00e4, pysyk\u00f6\u00f6t kaikki kristityt tarkoin erill\u00e4\u00e4n paavin jumalattomasta opista, rienauksesta ja rikollisesta julmuudesta. Heid\u00e4n tulee sanoutua jyrk\u00e4sti irti paavista ja h\u00e4nen joukkokunnastaan kuten ainakin Antikristuksen valtakunnasta. Kristushan k\u00e4skee: \u2019Kavahtakaa v\u00e4\u00e4ri\u00e4 profeettoja\u2019. Ja Paavali k\u00e4skee karttamaan jumalattomia opettajia ja kiroamaan heid\u00e4t. Viel\u00e4 h\u00e4n sanoo (2 Kor 6): \u2019\u00c4lk\u00e4\u00e4 pit\u00e4k\u00f6 yht\u00e4 ep\u00e4uskoisten kanssa. Mit\u00e4 olisi valon ja pimeyden liitto?\u2019 Ei ole kyll\u00e4 helppoa poiketa niin monen kansan yksimielisest\u00e4 kannasta ja ottaa kantaakseen lahkolaisen nimi. Mutta Jumalan k\u00e4sky velvoittaa kaikkia\u201d (Paavin valta ja johtoasema 41-42).<\/p>\n
Tunnustuskirjat opettavat selv\u00e4sti vihkimisoikeuden pysyv\u00e4n seurakunnalla. Meid\u00e4n ei tarvitse j\u00e4\u00e4d\u00e4 ilman pappeja, jos piispat ovat kerettil\u00e4isi\u00e4. T\u00e4m\u00e4n my\u00f6s Luther on selvitt\u00e4nyt kirjasessaan b\u00f6\u00f6mil\u00e4isille veljille (Miten tulee valita ja asettaa seurakunnanpalvelijoita 1523; julkaistu nimell\u00e4 Paimenkirje B\u00f6\u00f6min veljille). T\u00e4ll\u00f6in voi vastuu vihkimisest\u00e4 siirty\u00e4 my\u00f6s maallikoille. Kirkko kun ei voi olla ilman virkaa. Luemme tunnustuskirjoissa olevasta traktaatista Paavin vallasta ja johtoasemasta: \u201cKaiken t\u00e4m\u00e4n perusteella on p\u00e4iv\u00e4nselv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 seurakunnalla on yh\u00e4 oikeus valita ja vihki\u00e4 palvelusviran hoitajia. Kun siis piispoista tulee kerettil\u00e4isi\u00e4 tai kun he kielt\u00e4ytyv\u00e4t vihkim\u00e4st\u00e4 virkaan, silloin seurakuntien on jure divino pakko jo virassa olevien paimentensa v\u00e4lityksell\u00e4 vihki\u00e4 uusia paimenia ja viranhoitajia. T\u00e4m\u00e4n v\u00e4itetyn hajaannuksen ja erimielisyyden syyn\u00e4 on yksinomaan piispojen jumalattomuus ja tyrannius. Paavali m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, ett\u00e4 niit\u00e4 piispoja, jotka saarnaavat ja puolustavat jumalatonta oppia ja kulttia, on pidett\u00e4v\u00e4 kirouksen alaisina (Paavin valta ja yliherruus 72).<\/p>\n
Huomaamme, ett\u00e4 nykytilassa ns. tunnustukselliset ainoastaan miettiv\u00e4t sit\u00e4, ett\u00e4 Ruotsin piispat kielt\u00e4ytyv\u00e4t vihkim\u00e4st\u00e4 periaatteessa t\u00e4ydellisesti, ja meill\u00e4 my\u00f6skin voi olla tiettyj\u00e4 vaikeuksia. Mit\u00e4 ei ajatella samalla tavalla \u2013 mutta mink\u00e4 Tunnustuskirjat mainitsee ensimm\u00e4isen\u00e4 \u2013 on kerettil\u00e4isyys. Ei ole oikein yhty\u00e4 kerettil\u00e4iseen hengelliseen yhteyteen. <\/p>\n
Usein virkateologian suhteen tehd\u00e4\u00e4n se virhe, ett\u00e4 sekoitetaan synti ja kysymys validiteetista eli viran p\u00e4tevyydest\u00e4. Sakramenttiteologia auttaa meit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kohdin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n sek\u00e4 p\u00e4tevyyskysymyksen ett\u00e4 kysymyksen synnist\u00e4. Kerettil\u00e4isen toimittama kaste on p\u00e4tev\u00e4, jos se vain on toimitettu oikein eli k\u00e4ytt\u00e4en vett\u00e4 ja Kolmiyhteisen Jumalan nime\u00e4. Silti ei kristittyjen koskaan pid\u00e4 kutsua harhaoppista toimittamaan pyhi\u00e4 toimituksia. Sill\u00e4 se on synniksi sille, joka tietoisesti tekee t\u00e4llaisen valinnan, ett\u00e4 sakraalisesti on yhdess\u00e4 harhaoppisten kanssa. Mutta j\u00e4lkeenp\u00e4in katsottuna t\u00e4ytyy tunnustaa, ett\u00e4 miss\u00e4 ulkonaiset kriteerit on t\u00e4ytetty, on pyh\u00e4 toimitus p\u00e4tev\u00e4. Tosin t\u00e4ss\u00e4kin on rajansa. Jos on tarkoitettu Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengen nimell\u00e4 jotakin aivan toista, kuin mit\u00e4 Raamattu tarkoittaa, niin t\u00e4llaista kastetta ei voida tunnustaa. Esimerkiksi mormoonien kastetta ei voida pit\u00e4\u00e4 kristillisen\u00e4 kasteena, vaikka he k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t Kolmiyhteisen Jumalan nime\u00e4. <\/p>\n
Sama koskee virkaa. Jos esimerkiksi joku on tullut vihityksi naispiispan toimesta, joka puhuu taivaan \u00e4idist\u00e4, sofiasta ja hengest\u00e4, niin t\u00e4m\u00e4 kutsu pit\u00e4\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti jotenkin uudistaa. Uutta k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemista voidaan pit\u00e4\u00e4 suositeltavana, jos t\u00e4llainen pappi siirtyy oikein opettavaan kirkkoon.<\/p>\n
T\u00e4ytyy aina muistaa, ett\u00e4 Jumala on ihmisi\u00e4 suurempi, ja h\u00e4n voi suvereenisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 valtakuntansa hyv\u00e4ksi my\u00f6skin niit\u00e4 yhteis\u00f6j\u00e4, joissa on harhoja. Sen vuoksi voi merkillisi\u00e4 ja positiivisia asioita tapahtua my\u00f6skin siell\u00e4, miss\u00e4 ei pit\u00e4ydyt\u00e4 oikeaan oppiin. Varhaiskirkon aikana olivat usein lahkot menestyksellisempi\u00e4 kuin oikea katolinen kirkko. Muistakaamme silti, ett\u00e4 Jumala monella tavalla voi juuri haastaa ja kokeilla meid\u00e4n rakkauttamme. Jumala on sitonut meid\u00e4t sanaansa eik\u00e4 meill\u00e4 ole<\/p>\n
k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisist\u00e4 tai muista syist\u00e4 oikeutta poiketa Jumalan sanasta. \u201cJoka siis ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 on, eik\u00e4 tee, h\u00e4nelle se on synniksi\u201d (Jaak. 4:17). <\/p>\n
Meid\u00e4n on syyt\u00e4 jyrk\u00e4sti torjua ne k\u00e4sitykset, joita liikkuu n\u00e4in\u00e4 kriisiaikoina, kun ns. tunnustuksellista taholta halutaan perustella, ett\u00e4 nyt t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kriisiss\u00e4 ja h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 on sellainen luvallista, mit\u00e4 ei ns. parempina aikoina teht\u00e4isi. Sopii mietti\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 tietyt luterilaiset papit Wilhelm L\u00f6hen johdolla tunnustivat suhtaumisestaan bayerilaiseen protestanttiseen maakirkkoon vuonna 1851 (Schwabacher Erkl\u00e4rung): \u201cEi ole olemassa sellaista h\u00e4t\u00e4tilaa, joka vaatisi sekoitettua yhteytt\u00e4 (gemischte Kommunion). Me v\u00e4it\u00e4mme: sellaista ei voi edes olla olemassakaan. H\u00e4t\u00e4 ei tunne lakia, mutta Jumalan k\u00e4sky tuntee h\u00e4d\u00e4n, ja Jumalan sana on kaiken h\u00e4d\u00e4n yl\u00e4puolella. Jumalan sana kielt\u00e4\u00e4 ehtoollisyhteyden niiden kanssa, joilla on vieras oppi eiv\u00e4tk\u00e4 siit\u00e4 luovu, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sana kielt\u00e4\u00e4 kaiken l\u00e4hemm\u00e4n yhteyden heihin.\u201d<\/p>\n
Esitelm\u00e4 ordinaatio-seminaarissa STI:ss\u00e4 Helsingiss\u00e4 18.3.1999.<\/p>\n
– Halvar Sandell: Ordinaatio ja kirkollinen yhteys (2\/99)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Halvar Sandell, pastori, Helsinki Teologis-ideologinen l\u00e4ht\u00f6kohta Olemme aiheen \u00e4\u00e4rell\u00e4 joka tavallaan on hyvin yksiselitteinen ja helppo. Toisaalta se on my\u00f6skin mit\u00e4 mahdottomin. Ordinaationhan (virkaanvihkimisen) t\u00e4ytyy m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ns\u00e4 mukaisesti olla t\u00e4ydellisesti yhteydess\u00e4 siihen uskoon, johon ordinandus (vihitt\u00e4v\u00e4) ja ordinator (vihkij\u00e4) sek\u00e4 koko se kirkko, johon n\u00e4m\u00e4 kuuluvat, yhteisesti ja varauksettomasti pit\u00e4ytyv\u00e4t. Ongelmallisuus tulee siit\u00e4 harhaoppisuuden hy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4, jonka […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[66,34,105],"tags":[107,41,72,36,63,39,106],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/468"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=468"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/468\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1115,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/468\/revisions\/1115"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=468"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=468"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=468"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}