Reima Jokinen, pastori, Lahti<\/p>\n
Pelastavan uskon kohde on evankeliumi siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala on Kristuksen t\u00e4hden leppynyt vihastaan maailman synti\u00e4 kohtaan. Me emme usko mink\u00e4laiseen Jumalaan tahansa: Tuomari-Jumala, lainsaarnaaja-Kristus tai jumalallistaja-Kristus ei anna syntej\u00e4 anteeksi. Kun turvaudumme ristiinnaulittuun Jeesukseen, maailman syntien sovittajaan, joka k\u00e4rsi, kuoli, her\u00e4si kuolleista ja nousi taivaaseen, Jumala lukee uskomme vanhurskaudeksi. Er\u00e4s vanhurskautuksen seurauksista on se, ett\u00e4 Kristus asettuu asumaan uskovaan. F. Hedberg siteeraa Martin Chemnitzi\u00e4: \u201cSeurakunnan sanomattoman suloisena lohdutuksena t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 lihan heikkouden alaisena, maailman vihatessa ja perkeleen kavalien hy\u00f6kk\u00e4ysten ahdistaessa on se, ett\u00e4 Kristus, Jumalan Poika, on sit\u00e4 l\u00e4hell\u00e4, ei ainoastaan jumalallisessa luonnossaan, vaan ottamassaan ihmisluonnossa. T\u00e4m\u00e4n kautta h\u00e4n on samaa olemusta kuin mekin, sukulaisemme ja veljemme. Samoin me olemme h\u00e4nen ruumiinsa j\u00e4senet, h\u00e4nen lihastaan ja luistaan. T\u00e4ss\u00e4 ihmisluonnossa h\u00e4n on Vapahtajan virassaan meid\u00e4n kanssamme tekemisiss\u00e4 ja vaikuttaa meiss\u00e4 jakaen meille armon ja hyv\u00e4t tekonsa. Kristus n\u00e4et jakaa uskoville ansionsa, armonsa, vaikutuksensa ja hyv\u00e4t tekonsa vain omassa persoonassaan, ei muutoin eik\u00e4 itse poissa olevana. Vastustajatkin my\u00f6nt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti meille lahjoitetaan itse Kristus, joka tulee omaksemme, on l\u00e4hell\u00e4mme ja yhdistyy meihin, ett\u00e4 me h\u00e4nest\u00e4, h\u00e4ness\u00e4 ja h\u00e4nen kauttaan tulisimme t\u00e4yteen Jumalan kaikkea t\u00e4yteytt\u00e4\u201d (Hedberg: Pyh\u00e4n kasteen puolustus, 1989,s.181-182, suom. Lauri Koskenniemi).<\/p>\n
Yksimielisyyden ohjeen innokkaalta toimittajalta, Chemnitzilt\u00e4, edell\u00e4 lainattu sitaatti osoittaa, kuinka Lutherin teologian tunteva teologi voi iloisessa uskossa tunnustaa sek\u00e4 sen, ett\u00e4 Kristus olemuksellisesti asuu uskovassa, ett\u00e4 sen, ett\u00e4 vanhurskauttamisemme kuitenkin on pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n forenssinen tapahtuma (Jumala syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n julistaa jumalattoman vanhurskaaksi sen perusteella, ett\u00e4 Jeesus kantoi maailman synnit).<\/p>\n
Itsetuntemus – synnin tuntemista<\/p>\n
K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n seurakuntael\u00e4m\u00e4ss\u00e4 saarnaajan on osattava jakaa sanaa oikein. Luther opettaa, ett\u00e4 ensin on saarnattava lakia, jotta ihminen tulisi oikeaan itsetuntemukseen. Niin kauan kuin ihminen ei ole kauhistunut syntiens\u00e4 t\u00e4hden, h\u00e4n ei osaa tarttua lahjavanhurskauteen. Synnintunnossa ihminen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vain synti\u00e4 nun vaikuttimistaan, ajatuksistaan kuin kaikesta muustakin. H\u00e4n kokee, ettei h\u00e4nen koko olemuksessaan ole mit\u00e4\u00e4n sellaista, jonka perusteella Jumala voisi hyv\u00e4ksy\u00e4 h\u00e4net yhteyteens\u00e4. Ei l\u00f6ydy lohtua, ei jumalallista siement\u00e4. T\u00e4h\u00e4n aina johtaa rehellinen itsetutkistelu. Jotta ihminen p\u00e4\u00e4sisi t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in, h\u00e4net on saatava ohjatuksi itsens\u00e4 ulkopuolelle ja kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n katseensa Jumalan armotekoihin.<\/p>\n
Seuraavan k\u00e4sityksen tunnustuksemme hylk\u00e4\u00e4 harhaoppina: \u201cUsko ei katso yksin Kristuksen kuuliaisuutta vaan tarkkailee lis\u00e4ksi sit\u00e4, kuinka Kristuksen jumalallinen luonto asuu ja vaikuttaa meiss\u00e4 ja kuinka t\u00e4m\u00e4 asuminen peitt\u00e4\u00e4 meid\u00e4n syntimme Jumalan silmilt\u00e4\u201d (Yksimielisyyden ohje 3:63). Tunnustuskirjojemme opettamalla forenssisella vanhurskauttamisella on aina ollut vastustajansa. Sit\u00e4 on pidetty liian ulkokohtaisena ja oikeudellisena. Yh\u00e4 uudestaan yritet\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jotakin uutta, joka osoittaisi vanhurskauden olevan my\u00f6s jotakin sellaista, jonka voisimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 katseen itseemme.<\/p>\n
Toisenlainen evankeliumi<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n Suomessa yksinomaan forenssisesti perusteltua vanhurskautusta vieroksuvat esimerkiksi ne uudemman Luther-tutkimuksen edustajat, jotka sanovat reformaattorin k\u00e4sityksen uskonvanhurskaudesta poikenneen olennaisesti Sovinnonkaavan (Yksimielisyyden ohjeen) esitt\u00e4m\u00e4st\u00e4. En ole aiheen ekspertti, mutta luulen seuraavan luonnehdinnan tavoittavan olennaisen: Heid\u00e4n mukaansa Luther opetti, ett\u00e4 vanhurskautus on kokonaistapahtuma, jossa Kristuksen jumalallis-inhimillisen persoonan ollessa tapahtuman keskuksena toteutuu h\u00e4nen reaalisen l\u00e4sn\u00e4olonsa voimasta samana tapahtumana sek\u00e4 pyhitys, rakkaus, vanhurskaaksi julistaminen, vanhurskaaksi tekeminen, Jumalan armo, lahja ja suosio, jumalallistuminen, viel\u00e4p\u00e4 itse usko. Edell\u00e4 luetelluilla ei katsota olevan keskin\u00e4ist\u00e4 aikaisemmuutta, per\u00e4kk\u00e4isyytt\u00e4, syyt\u00e4 tai seurausta.<\/p>\n
Koska akateemiset uustulkinnat lopulta vaikuttavat my\u00f6s seurakuntasaarnojen sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n, on paikallaan kysymys: Jos vanhurskauttamisopin keskukseksi tulee ihmisess\u00e4 asuvan Kristuksen evankeliumi, miten saarnaaja toimii silloin, kun helvetti\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4t\u00f6n syntinen kysyy: \u201cMiten min\u00e4 pelastun?”. Jos saarnaaja pit\u00e4\u00e4 edell\u00e4 luonnehdittua oppia johdonmukaisesti my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n opetuksen sis\u00e4lt\u00f6n\u00e4, h\u00e4nen olisi opastettava etsij\u00e4\u00e4 uskoon jotakuinkin n\u00e4in: \u201cSinussa olevan Kristuksen t\u00e4hden Jumala ei n\u00e4e en\u00e4\u00e4 syntej\u00e4si, vaan pit\u00e4\u00e4 sinua vanhurskaana, sill\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 oleva Kristus ei ole toimettomana, vaan tekee sinua todellisesti vanhurskaaksi, antaa rakkautta l\u00e4himm\u00e4isiin, pyhitt\u00e4\u00e4, jumalallistaa ja my\u00f6s muovaa uskoasi. Itse asiassa et edes voisi uskoa ilman h\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4oloaan, sill\u00e4 oma uskosi on vain tyhj\u00e4 kuori. Katso siis t\u00e4h\u00e4n Kristukseen\u201d.<\/p>\n
Saarnaaja voisi vaatia edell\u00e4 esitettyyn korjausta ja sanoa, ettei ihmisen suinkaan pit\u00e4isi katsoa sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4, vaan lupauksiin, ja Jumalan teht\u00e4v\u00e4 olisi sitten katsoa ihmiseen. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan muuttaisi itse vanhurskauttamisen syyt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n ihmiskeskeiseksi. Usko olisi kuin olisikin ihmisen vanhurskaaksitekev\u00e4 tila tai ominaisuus, olkoonkin ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa voitaisiin puhua \u201clahjatilasta\u201d tai \u201clahjaominaisuudesta\u201d. Jos ratkaisevaa olisi tapahtuma ihmisess\u00e4 eik\u00e4 tapahtunut muutos Jumalan syd\u00e4mess\u00e4, miten synnin h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 oleva voisi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 varmuuden syntiens\u00e4 anteeksiannosta katsomalla vain ulkopuolelleen?<\/p>\n
Usko on pelkk\u00e4 v\u00e4line jo olemassaolevan vanhurskauden soveltamisessa omalle kohdalle, er\u00e4\u00e4nlaista taivaskanavan aukeamista. Se ei ole ihmisen ansiollinen teko. Luther sanookin, ettei usko vanhurskauta edes sill\u00e4 perusteella, ett\u00e4 se on Pyh\u00e4n Hengen lahja, vaan vain siksi, ett\u00e4 sill\u00e4 on tekemist\u00e4 Kristuksen kanssa. On tyydytt\u00e4v\u00e4 siihen psykologisesti vaikeasti tajuttavaan tosiasiaan, ett\u00e4 usko ei omana tekonamme ole yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, mutta silti usko on se ainoa v\u00e4line, jolla saamme pelastuksen omaksemme.<\/p>\n
Usko kohdistuu aina Jumalan valmiiksi saattamiin, pysyviin, vaikuttaviin ja kaikkia varten tekemiin julkisiin pelastustekoihin. Se ottaa ne vastaan. Raamatun mukaan meid\u00e4t on jo ostettu Jumalalle (esim. 2.Piet.2:1), Jumala on jo j\u00e4tt\u00e4nyt lukematta maailmalle sen rikkomukset (2.Kor.5:19). Siksi pelastusta voidaan julistaa kaikille. Ep\u00e4uskoista ihmist\u00e4 voitaisiin ohjata uskomaan ihmisess\u00e4 asuvaan Kristukseen vain siin\u00e4 tapauksessa, ett\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olosta olisi olemassa yleinen lupaus. Sellaista lupausta ei ole. Kristus asuu vain uskovissa.<\/p>\n
Olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 \u201cl\u00e4sn\u00e4 olevan Kristuksen evankeliumin\u201d edustajat eiv\u00e4t hyv\u00e4ksy oppia koko syntisen maailman objektiivisesta vanhurskauttamisesta. Jos sit\u00e4 ei hyv\u00e4ksyt\u00e4, uskoa ei voida ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 pelk\u00e4ksi kerj\u00e4\u00e4v\u00e4ksi k\u00e4deksi, joka vain ottaa vastaan kaikkia varten jo olemassa olevan, riitt\u00e4v\u00e4n ja t\u00e4ydellisen pelastuksen lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siihen mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Miten Kristus on l\u00e4sn\u00e4 uskossa?<\/p>\n
Usko syntyy Lutherin mukaan armonv\u00e4lineiden kautta Pyh\u00e4n Hengen vaikutuksesta. H\u00e4n kirjoittaa: \u201cMeid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 yksinkertaisesti tulla siunatuiksi Aabrahamin ja h\u00e4nen uskonsa kanssa, joka kohdistui lupaukseen. Lupauksen turviin on paettava aivan ensimm\u00e4isen\u00e4 sen vuoksi, ett\u00e4 kuulisimme siunauksen \u00e4\u00e4nen eli evankeliumin. Siihen on uskottava. Se \u00e4\u00e4ni, jolla Aabrahamia siunattiin, tuo mukanaan Kristuksen. Kun h\u00e4net on uskossa otettu vastaan, niin heti annetaan Pyh\u00e4 Henki Kristuksen t\u00e4hden\u201d (WA 40 1,400-401). Pyh\u00e4 Henki annetaan, kun ihminen on puhdistettu eli luettu vanhurskaaksi: \u201cEnsin H\u00e4n puhdistaa meid\u00e4t imputatiivisesti (julistamalla meid\u00e4t syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n puhtaiksi), sitten H\u00e4n antaa Pyh\u00e4n Hengen, jonka kautta puhdistumme my\u00f6s olemuksellisesti\u201d (WA 39,1,99). Ensin tartumme Kristukseen Pyh\u00e4n Hengen vaikuttamalla uskolla, jonka j\u00e4lkeen saamme Kristuksen t\u00e4hden Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4yteyden.<\/p>\n
Uudemman tutkimuksen edustajat tuovat mielell\u00e4\u00e4n esille er\u00e4it\u00e4 Luther-sitaatteja, jotka heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n osoittavat j\u00e4rjestyksen uskosta uskon seurauksiin ongelmalliseksi. Omasta mielest\u00e4ni Luther ei lainkaan anna aihetta uskon ja sen seurausten rajan h\u00e4mment\u00e4miselle. Seuraavaksi muutama paljon k\u00e4ytetty sitaatti:<\/p>\n
Puhuessaan Kristuksen asumisesta uskovassa Luther kirjoittaa: \u201cKristus on nimitt\u00e4in uskon kohde, muttei ainoastaan kohde, vaan niin sanoakseni itse uskossa on Kristus l\u00e4sn\u00e4\u201d (WA 40 1,229). Olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 sana kohde toi Lutherin mieleen jotakin sellaista, joka on \u201ckaukana\u201d. Lauseen ydin on mielest\u00e4ni: \u201cKristus on nimitt\u00e4in uskon (et\u00e4\u00e4mp\u00e4n\u00e4 oleva, ulkopuolellamme oleva) kohde, muttei ainoastaan sellainen, vaan niin sanoakseni itse uskossa Kristus on paikalla\u201d. Virkkeen tarkoitus ei ole h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 Kristuksen ja uskon v\u00e4list\u00e4 rajaa. Usko tarttuu. Kristus on Kristus. Usko on uskoa. Luther tahtoi painottaa, ettei usko Kristukseen j\u00e4\u00e4 jonkinlaiseksi et\u00e4suhteeksi, vaan vaikuttaa l\u00e4heisen kanssak\u00e4ymisen. Miss\u00e4\u00e4n tapauksessa t\u00e4ss\u00e4 ei sanota, ett\u00e4 Kristuksesta olisi tullut uskon subjekti [tekij\u00e4, so. joka uskoo toim. huom.].<\/p>\n
Luther kyll\u00e4 toteaa, ett\u00e4 uskon ja Kristuksen tulee t\u00e4ydellisesti liitty\u00e4 yhteen (omnino coniungi). Luther tarkoittaa yksinkertaisesti sit\u00e4, ett\u00e4 usko tarttuu lujasti kohteeseensa. Kun Luther siis kirjoittaa: \u201cKristuksen ja uskon pit\u00e4\u00e4 liitty\u00e4 yhteen\u201d (Oportet Christum et fidem omnino coniungi), sen ei ole ajateltava tarkoittavan esimerkiksi: \u201cKristuksen ja uskon pit\u00e4\u00e4 olla t\u00e4ysin yht\u00e4\u2014tai sekoittua kesken\u00e4\u00e4n\u201d (Oportet Christum et fidem omnino unum esse\u2014 tai: commisceri).<\/p>\n
Luther kirjoittaa: \u201c…huomattava, ett\u00e4 nuo kolme: usko, Kristus ja hyv\u00e4ksyminen eli vanhurskaaksi lukeminen ovat yhteen liittynein\u00e4. Usko nimitt\u00e4in tarttuu kiinni Kristukseen ja omistaa h\u00e4net l\u00e4sn\u00e4olevana. Se sulkee h\u00e4net sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 kuin sormus jalokiven. Sen ihmisen, jonka syd\u00e4mest\u00e4 l\u00f6ytyy t\u00e4llainen Kristukseen tarttunut usko, Jumala lukee vanhurskaaksi\u201d (WA 40 1,233). Oikea usko on aina el\u00e4v\u00e4\u00e4 syd\u00e4men uskoa vastoin pelkk\u00e4\u00e4 totenapit\u00e4mist\u00e4, ja se sulkee sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 Kristuksen. On mahdotonta, ettei t\u00e4llainen usko vanhurskauttaisi. Skolastikkoja vastaan, jotka pit\u00e4v\u00e4t uskoa ansiollisena tilana siihen liittyv\u00e4n rakkauden t\u00e4hden, Lutherin oli korostettava, ettei uskon voima ollut sit\u00e4 el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 rakkaudessa, vaan itse Kristuksessa, uskon kohteessa\u2014vain H\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4 uskossa on yty\u00e4!<\/p>\n
Uskomme lupaukseen<\/p>\n
Vanhurskauttavan uskon kohde ei ole meiss\u00e4 asuva Kristus, vaan julistettu lupauksen Kristus, joka otti pois maailman synnin Jumalan edest\u00e4. Vain t\u00e4m\u00e4 usko luetaan vanhurskaudeksi, sill\u00e4 Jumala leppyy vain Kristuksen 2000 vuotta sitten osoittaman kuuliaisuuden t\u00e4hden. Kun on kysymys siit\u00e4, mist\u00e4 ihmisen vanhurskaus l\u00f6ytyy, ovat sek\u00e4 Jumalan ett\u00e4 ihmisen silm\u00e4t tiukasti kiinnittyneet samaan kohteeseen, Kristuksen koko lunastusty\u00f6h\u00f6n. Siin\u00e4 Jumala leppyy, siin\u00e4 ihminen saa rauhan. Poikansa lunastusty\u00f6 silmiens\u00e4 edess\u00e4 Jumala on vanhurskauttanut Aatamista alkaen. On sielunhoidollisesti eritt\u00e4in vapauttavaa, ettei tarvitse ajatella Jumalan hyv\u00e4ksymisen perustuvan mihink\u00e4\u00e4n itsess\u00e4 tapahtuviin muutoksiin, tiloihin tai ominaisuuksiin, olivat ne sitten mit\u00e4 tahansa.<\/p>\n
Jumala on leppynyt<\/p>\n
Me emme tiet\u00e4isi Kristuksesta mit\u00e4\u00e4n olennaista, ellemme tuntisi h\u00e4nen hyvi\u00e4 tekojaan. Sovitusty\u00f6 vaikutti sen, ett\u00e4 Jumalan viha maailmaa kohtaan kokonaan sammui. Mik\u00e4\u00e4n mahti maailmassa ei saa sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 uudelleen syttym\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Jumalan Pojan veri tyydytti t\u00e4ysin Jumalan rankaisevan vanhurskauden vaatimukset. Jeesuksen veren suojissa olemme turvassa. Synti on ikuisesti poissa. Koska Jumala on leppynyt jokaiseen luomaansa ihmiseen, saa my\u00f6s jokainen uskoa pelastuksekseen ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 taivaaseen ilman lain tekoja, yksin Kristuksen t\u00e4hden. Jumalan kiitos, H\u00e4n ei ole leppynyt vain minuun, jossa Kristus asuu, vaan my\u00f6s niihin kaikkiin ep\u00e4uskoisiin, joilla on viel\u00e4 armon aikaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Reima Jokinen, pastori, Lahti Pelastavan uskon kohde on evankeliumi siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala on Kristuksen t\u00e4hden leppynyt vihastaan maailman synti\u00e4 kohtaan. Me emme usko mink\u00e4laiseen Jumalaan tahansa: Tuomari-Jumala, lainsaarnaaja-Kristus tai jumalallistaja-Kristus ei anna syntej\u00e4 anteeksi. Kun turvaudumme ristiinnaulittuun Jeesukseen, maailman syntien sovittajaan, joka k\u00e4rsi, kuoli, her\u00e4si kuolleista ja nousi taivaaseen, Jumala lukee uskomme vanhurskaudeksi. Er\u00e4s vanhurskautuksen […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":434,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[34,45,79],"tags":[83,82,36,63,81,84,80],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/433"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=433"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/433\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":626,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/433\/revisions\/626"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/434"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=433"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=433"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=433"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}