JA LUTERILAISESSA KIRKOSSA II<\/p>\n
Teol. tri. Tom G.A.Hardt<\/p>\n
II Luterilainen kirkko<\/p>\n
1. Martti Lutherin oppi kirkollisesta yhteydest\u00e4<\/p>\n
L\u00f6yd\u00e4mme Lutherin opin kirkollisesta yhteydest\u00e4 eritt\u00e4in hyvin valaistuna h\u00e4nen kuuluisassa vuoden 1533 kirjeess\u00e4\u00e4n Frankfurt am Mainin kristityille. T\u00e4m\u00e4 on luultavasti syy siihen, miksi sit\u00e4 ei ole k\u00e4\u00e4nnetty uuteen Lutherin teosten Amerikan laitokseen, ja kun saksan tuntemus on nopeasti haihtumassa Pohjoismaista ja Yhdysvalloista, niin sen sis\u00e4lt\u00f6 todenn\u00e4k\u00f6isesti unohdetaan. Meid\u00e4n tulisi t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 sit\u00e4 huolellisemmin perehty\u00e4 siihen.<\/p>\n
Frankfurt am Mainin kristityt, jotka ovat Lutherin kiivaiden hy\u00f6kk\u00e4ysten kohteena, eiv\u00e4t ole tavallisia hurmahenki\u00e4 tai edes zwinglil\u00e4isi\u00e4. He ovat sen sijaan seurakunta, jota my\u00f6hemmin kutsuttaisiin melanchthonilaiseksi. Erityisesti Martin Bucer (1491-1551) oli hyvin tyytym\u00e4t\u00f6n Lutherin kirjeeseen. Bucer oli sovitteleva teologi, jota Stephen Charles Neill ylist\u00e4\u00e4 \u201ckaikkein uskollisimmaksi kirkkojen yhteyden edist\u00e4j\u00e4ksi 1500-luvun kirkon johtajien keskuudessa\u201d. H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi anglikaanisena professorina Cambridgessa h\u00e4nen oltuaan arkkipiispa Thomas Cranmerin neuvonantaja t\u00e4m\u00e4n valmistaessa anglikaanisen kirkon perustavat asiakirjat. Lutherin teosten saksalaisen laitoksen toimittajat sanovat oikein Bucerista: \u201cT\u00e4ss\u00e4 kirjeess\u00e4 (= Lutherin kirje Frankfurt am Mainin kristityille) h\u00e4n n\u00e4ki oman v\u00e4litt\u00e4v\u00e4n kantansa Herran ehtoolliseen hy\u00f6kk\u00e4yksen alaisena, kannan, johon k\u00e4tkeytyi ristiriitaisuuksia ja poikkeamia.\u201d <\/p>\n
Luther ei kirjeess\u00e4\u00e4n ainoastaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4n opin kimppuun, vaan my\u00f6s ja enemm\u00e4nkin sit\u00e4 vastaan, etteiv\u00e4t vastustajat tahdo puolustaa sit\u00e4, mink\u00e4 he uskovat olevan totta. He eiv\u00e4t halua taistella oman oppinsa puolesta. Luther muotoilee osuvasti kiistan luonteen: \u201cSiihen kuuluu kaksinkertainen helvetti. Toinen on se, ett\u00e4 he vastustavat Jumalan sanaa. Toinen on se, ett\u00e4 he kielt\u00e4v\u00e4t eiv\u00e4tk\u00e4 vapaasti tunnusta omaa oppiaan, jota he ylist\u00e4v\u00e4t Jumalan sanaksi.\u201d Kiista Lutherin ja h\u00e4nen ekumeenisten vastustajiensa v\u00e4lill\u00e4 ei siis ole ensisijaisesti erimielisyys esimerkiksi sakramentista. Kyseess\u00e4 on kiista kiistan luonteesta. Luther n\u00e4kee kiistan ratkaisevana kirkon yhteydelle, toiset eiv\u00e4t. Frankfurt am Mainin kristityt tahtovat s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 opin tulkinnan avoimena, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa opin ehtoollisen reaalipreesenssista. Heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 uskotaan, mit\u00e4 Kristus tarkoitti; ett\u00e4 uskotaan, ett\u00e4 me vastaanotamme sen, mit\u00e4 Kristus tarkoitti. Luther pit\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ekumeenista asennetta puhtaasti saatanallisena ep\u00e4rehellisyyten\u00e4: \u201cKukapa ei olisi ilomielin oppilaana t\u00e4ss\u00e4? Saadessamme kylliksemme opettamisen ja saarnaamisen vaivasta voisimme uskoa kummankin aiheuttaman vaivan Kristukselle ja sanoa: Min\u00e4 uskon, mit\u00e4 Kristus uskoo; tai, mik\u00e4 olisi viel\u00e4 paremmin: min\u00e4 annan Kristuksen uskoa puolestani ja huolehtia siit\u00e4, mit\u00e4 minun tulee uskoa?\u201d <\/p>\n
[\u201cSiin\u00e4p\u00e4 vasta hienoja kristittyj\u00e4 ja velikultia! Paavilaisetkin sanovat nyky\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 he uskovat, mit\u00e4 kirkko uskoo ja puolalaisten kerrotaan sanovan: Min\u00e4 uskon, mit\u00e4 minun kuninkaani uskoo. Miksip\u00e4 ei? Miten voisi olla olemassa parempi usko, joka tuottaisi t\u00e4t\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n vaivaa ja huolta!] (W\u00b2 17,2012-2013). <\/p>\n
Seurauksena t\u00e4st\u00e4 l\u00f6yhyydest\u00e4 ja puutteellisesta uskon k\u00e4sitteest\u00e4 Frankfurt am Mainin pastoreilla ei en\u00e4\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n tunnustuksellista alttaria, vaan he harjoittavat yhteytt\u00e4 pyhiss\u00e4 asioissa ilman opillisia rajoituksia. Lutherin reaktio t\u00e4m\u00e4nkaltaiseen yhteyteen on hyvin kiivas. H\u00e4n ei n\u00e4e sit\u00e4 kristillisen rakkauden vaan pelk\u00e4n pahuuden voittona. Luther tekee selv\u00e4ksi, ett\u00e4 luterilainen, joka tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 osallistuu sen kaltaiseen ehtoolliseen, on surkeasti harhautettu ja saa vain leip\u00e4\u00e4 ja viini\u00e4, koska reformoitu Herran ehtoollinen ei ole mik\u00e4\u00e4n sakramentti. Edelleen Luther kirjoittaa: \u201cOlen kuullut kauhukseni, ett\u00e4 samassa kirkossa ja samalla alttarilla molemmat osapuolet [luterilaiset ja reformoidut] vastaanottavat ja saavat saman sakramentin, toisen osapuolen uskoessa saavansa pelk\u00e4n leiv\u00e4n ja viinin ja toisen uskoessa saavansa Kristuksen ruumiin ja veren. Usein ep\u00e4ilen, voiko saarnaaja tai sielunpaimen olla niin paatunut ja pahansuopa, ett\u00e4 vaieten antaa molempien osapuolten tulla sakramentille, kummankin siin\u00e4 luulossa, ett\u00e4 he saavat saman sakramentin uskonsa mukaan. Jos sellainen pastori sattuisi olemaan olemassa, h\u00e4nell\u00e4 t\u00e4ytyy olla kive\u00e4, ter\u00e4st\u00e4 ja timanttiakin kovempi syd\u00e4n; h\u00e4nen t\u00e4ytyy todellakin olla vihan apostoli… N\u00e4iden tyyppien t\u00e4ytyy olla todellisia korkean tason p\u00e4\u00e4piruja antaessaan minulle pelk\u00e4n leiv\u00e4n ja viinin ja kuitenkin antaessaan minun uskoa saavani Kristuksen ruumiin ja veren siten petkuttaen minua hirve\u00e4ll\u00e4 tavalla\u201d (k\u00e4\u00e4nn\u00f6s: C.F.W.Walther, Kirkko ja virka. Jyv\u00e4skyl\u00e4 1998, s. 122.)<\/p>\n
Alttarin puolustuksena painotetaan rippituolin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Luther ei puhu t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 rippituolista paikkana, jossa pyh\u00e4n synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n sakramentti annetaan, vaan paikkana, jossa rippi-is\u00e4 tutkii katuvan kristillist\u00e4 uskoa ja kuulustelee h\u00e4nelt\u00e4 katekismusta. H\u00e4n sanoo: \u201cMutta on totta, ett\u00e4 jos saarnaajat antavat pelkk\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4 ja viini\u00e4 sakramenttina, ei ole t\u00e4rke\u00e4\u00e4, kenelle he antavat sen, tai mit\u00e4 ne, jotka sen vastaanottavat, tiet\u00e4v\u00e4t ja uskovat. Siin\u00e4 yksi sika sy\u00f6 toisen kanssa… Me emme tahdo emmek\u00e4 voi antaa sakramenttia kenellek\u00e4\u00e4n, ellei h\u00e4nt\u00e4 ole kuulusteltu etuk\u00e4teen, mit\u00e4 h\u00e4n on oppinut katekismuksesta, ja tahtooko h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 syntins\u00e4, joita h\u00e4n on harjoittanut. Sill\u00e4 me emme tahdo tehd\u00e4 Kristuksen seurakunnasta sikalaa ja antaa jokaisen menn\u00e4 ilman kuulustelua sakramentille, kuten siat rynt\u00e4\u00e4v\u00e4t kaukalolle. Sellaiset seurakunnat me j\u00e4t\u00e4mme hurmahengille. Ja t\u00e4m\u00e4n me olemme oppineet kristikunnan alusta\u201d (W\u00b2 17,2018-2019). Luther siis hyvin tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 suljettu, aidattu alttari, jota pastori suojelee rippituolissaan, on perint\u00f6 vanhasta kirkosta eik\u00e4 siit\u00e4 koskaan tule luopua.<\/p>\n
Perehdytty\u00e4mme Lutherin puolustukseen suljetusta, tunnustuksellisesta alttarista, voimme k\u00e4\u00e4nty\u00e4 niihin lukuisiin lausumiin, joissa Luther k\u00e4sittelee vaikeuksia, joita syntyy, kun puhdasoppinen kristitty el\u00e4\u00e4 alueella, jossa on k\u00e4sill\u00e4 ainoastaan harhaoppinen sakramenttien toimittaminen. Kirjeess\u00e4 Unkarin kuningattarelle Marialle elokuussa 1530 tehd\u00e4\u00e4n selv\u00e4ksi, ett\u00e4 kaikki ehtoollisyhteys roomalaisten kanssa, jotka nauttivat ehtoollisen vain yhdess\u00e4 muodossa, on mahdotonta. Niin on my\u00f6s kaikki maallikoiden toimittama ehtoollinen. Niinp\u00e4 on pysytt\u00e4v\u00e4 poissa sakramentilta aina, mik\u00e4 sellaisessa tapauksessa ei ole synti. Augsburgissa vuonna 1533 Luther viittaa mahdollisuuteen perustaa oma seurakunta sakramentin saamista varten, jos ei en\u00e4\u00e4 tahdota matkustaa puhdasoppiseen seurakuntaan ehtoollista varten. Lutherin kuuluisista p\u00f6yt\u00e4puheista huomaamme, ett\u00e4 Luther pit\u00e4\u00e4 mahdottomana olla ehtoollisyhteydess\u00e4 b\u00f6\u00f6mil\u00e4isten, Johannes Husin seuraajien, kanssa, koska heill\u00e4 on yhteys paavin kanssa, mik\u00e4 tekisi luterilaisista osallisia paavikunnasta. Lutherilla on ilmiselv\u00e4sti mieless\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 b\u00f6\u00f6mil\u00e4iset turvautuivat satunnaisesti vieraileviin paavilaisten piispoihin saadakseen uudet pappinsa vihityiksi. <\/p>\n
2. Luterilaisen kirkon oppi kirkollisesta yhteydest\u00e4<\/p>\n
Luterilaiset tunnustuskirjat puolustavat yht\u00e4 voimakkaasti kuin Luther suljettua alttaria ja ehtoollisvieraiden kuulustelua. Niiss\u00e4 luterilaisissa seurakunnissa, jotka sitoutuivat n\u00e4ihin asiakirjoihin, oppia kirkollisesta yhteydest\u00e4 noudatettiin yht\u00e4 tiukasti kuin vanhassa kirkossa. N\u00e4m\u00e4 seurakunnat muodostivat tietoisen, tunnustuksellismielisen yhteis\u00f6n, ja ne tiesiv\u00e4t alusta pit\u00e4en, miss\u00e4 sen rajat kulkivat. On aivan v\u00e4\u00e4rin olettaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tietoisuus kasvoi vain v\u00e4hitellen, ajan kuluessa, ja ett\u00e4 sielut kovettuivat puolustusasenteessaan. Voimme n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n Lutherin l\u00e4heisimm\u00e4n yst\u00e4v\u00e4n, Naumburgin piispan, Nikolaus von Amsdorfin (1483-1565), sanamuodoista h\u00e4nen erottaessaan seurakunnan yhteydest\u00e4 papin, joka oli tehnyt rienaavan ja harhaoppisen teon jakaessaan ehtoollista toimitettaessa vihkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ehtoollisleiv\u00e4n. T\u00e4t\u00e4 miest\u00e4 ei tule siet\u00e4\u00e4 \u201ckristillisess\u00e4 seurakunnassamme\u201d, ts. \u201ckaikkien wittenbergil\u00e4isten kristillisten seurakuntien yhteydess\u00e4\u201d. Sanaa \u201cwittenbergil\u00e4inen\u201d k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 selv\u00e4sti kirkkokunnan nimen\u00e4 ja se viittaa seurakuntiin, jotka ottavat vastaan toinen toistensa ehtoollisvieraat, mutta hyv\u00e4ksyv\u00e4t my\u00f6s jonkin tietyn seurakunnan tai piispan virallisesti julki tuoman seurakunnasta erottamisen. Periaatteessa t\u00e4m\u00e4 yhteys ylt\u00e4\u00e4 my\u00f6s niiden seurakuntien ulkopuolelle, jotka ovat kokeneet latinalaisen kirkon uskonpuhdistuksen 1500-luvun alussa. Yhdess\u00e4 tapauksessa Lutherin tiedet\u00e4\u00e4n l\u00e4hett\u00e4neet suosituskirjeen etiopialaiselle diakonille nimelt\u00e4 Mikael. Tarkoituksena on selv\u00e4sti tehd\u00e4 Mikaelille mahdolliseksi saada sakramentti; luterilaisen ja etiopialaisen ehtoollisliturgian ulkoisten muotojen samankaltaisuutta painotetaan. Mikaelin sanotaan hyv\u00e4ksyneen kaikki meid\u00e4n uskomme kohdat (omnibus nostris articulis). T\u00e4m\u00e4 odottamaton yhteyden julistus wittenbergil\u00e4isten seurakuntien ja Etiopian kirkon v\u00e4lill\u00e4 on saattanut perustua v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitykseen, mutta se todistaa silti Lutherin mielen avoimuudesta ja h\u00e4nen tietoisuudestaan kuulumisesta pyhien isien kirkkoon. <\/p>\n
Kun Wittenbergiss\u00e4 k\u00e4ytiin neuvotteluja kirkollisesta yhteydest\u00e4 vuonna 1536, ei yhteinen ehtoollisen vietto voinut tapahtua, ennen kuin t\u00e4ysi yksimielisyys oli saavutettu. Marburgissa vuonna 1529 ei vietetty yhteist\u00e4 ehtoollisjumalanpalvelusta, koska Zwinglille kielt\u00e4ydyttiin antamasta veljen k\u00e4tt\u00e4. Haluan t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 tehd\u00e4 selv\u00e4ksi, ett\u00e4 on virhe sanoa Lutherin jollain lailla my\u00f6ntyneen rukousyhteyteen reformoitujen kanssa tuossa tapauksessa. <\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 pid\u00e4ttyminen yhteisest\u00e4 rukouksesta oli s\u00e4\u00e4nt\u00f6, jota kumpikin osapuoli kunnioitti. Vuonna 1645 Thornissa, Puolassa, roomalaiskatolilaisten, reformoitujen ja luterilaisten v\u00e4lisess\u00e4 nk. yst\u00e4v\u00e4llisess\u00e4 keskustelukokouksessa roomalaiskatolilaisten puheenjohtaja vaati kuitenkin, ett\u00e4 luterilaisten, Augsburgin tunnustuksen miesten (domini Augustani), t\u00e4ytyy rukoilla yhdess\u00e4 roomalaiskatolilaisten ja reformoitujen kanssa. Luterilaiset hylk\u00e4siv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n ehdotuksen viitaten siihen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n, joka oli vakiinnutettu jo Regensburgin keskustelukokouksessa vuonna 1541, mutta my\u00f6s paavilaisten uskoon: \u201cRoomalaiskatolilainen osapuoli kielt\u00e4\u00e4 rukouksen harhaoppisten kanssa.\u201d T\u00e4m\u00e4 on tuttua jokaiselle englantilaiselle koulupojalle siit\u00e4, mit\u00e4 roomalaiskatolilainen skottien kuningatar, Maria, sanoi kiihke\u00e4sti apuaan tyrkytt\u00e4v\u00e4lle mutta ei-toivotulle anglikaaniselle papille Fotheringayn mestauslavalla: \u201cMin\u00e4 en sano aamentani sinun rukouksiisi etk\u00e4 sin\u00e4 minun.\u201d T\u00e4t\u00e4 yleist\u00e4, ekumeenista perustaa tulisi noudattaa. Augsburgin tunnustuksen miehet vaativat, ett\u00e4 kun paavilaiset ovat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet rukouksensa, heid\u00e4n tulisi saada lausua omansa. T\u00e4t\u00e4 ei kuitenkaan suotu, ja sen sijaan p\u00e4\u00e4tettiin, ett\u00e4 Augsburgin tunnustuksen miehet saavat olla poissa yhteisest\u00e4 rukouksesta, lausua rukouksensa toisessa huoneessa ja sitten liitty\u00e4 toisten seuraan. Luterilaiset esittiv\u00e4t t\u00e4ll\u00e4 kohden 17 huolellisesti muotoiltua perustetta. Ensimm\u00e4inen niist\u00e4 on yksinkertainen, raamatullinen: \u201cApostoli kielt\u00e4\u00e4 pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 yhteytt\u00e4 pimeyden ja hengellisen Babylonin kanssa, 2 Kor. 6 ja Ilm. 18.\u201d Luterilaisen kirkon kirkkoj\u00e4rjestykset vastaavat t\u00e4ydellisesti t\u00e4t\u00e4 vakaumusta. Esimerkiksi Ruotsin kirkon kirkkoj\u00e4rjestyksess\u00e4 vuodelta 1571 tehd\u00e4\u00e4n selv\u00e4ksi, ett\u00e4 poissulkeminen kirkollisesta yhteydest\u00e4 ei pid\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n ainoastaan sakramenttia, vaan my\u00f6s koko jumalanpalveluksen, vaikkakin l\u00e4sn\u00e4olo saarnan aikana on sallittua. <\/p>\n
1600-luvun kirkkoj\u00e4rjestyksiss\u00e4 edellytet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 alttari on kirjaimellisesti aidattu kuoriaitauksella, jossa on yksi tai kaksi ovea. Ehtoollisvieraiden t\u00e4ytyy kulkea sen kautta pastorin ja suntion tutkivan silm\u00e4n alla. Usein on ajateltu, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kuoriaitaus otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n keskiajalla tarkoituksena erottaa papit ja maallikot ja ett\u00e4 uskonpuhdistus tuhosi sen kaikkien uskovien pappeuden nimess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on aivan v\u00e4\u00e4rin. Sen rakensivat puhdasoppiset luterilaiset, jotka uskoivat suljettuun alttariin. Sit\u00e4 suhtautumistapaa, jota olemme nyt kuvailleet, noudatettiin sen kaikessa tiukkuudessa my\u00f6s harhaoppisen kuolinvuoteella. Eri ruotsalaisten kirkkoj\u00e4rjestysten luonnokset 1600-luvulla samoin kuin niiden lopullinen versio, vuoden 1686 kirkkoj\u00e4rjestys, tekee selv\u00e4ksi, ettei edes t\u00e4m\u00e4 tilanne voi muuttaa kirkollisen yhteyden perustavia lakeja. Silti m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset papin k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4 kuolevaa harhaoppista kohtaan osoittavat mit\u00e4 suurinta sielunhoidollista huolenpitoa kuolevasta ja t\u00e4m\u00e4n iankaikkisesta hyvinvoinnista. Kaikki opilliset kiistat t\u00e4ytyy pit\u00e4\u00e4 poissa kuolinvuoteelta. Vain sovitusta ja sit\u00e4, ett\u00e4 se koskee kaikkia ihmisi\u00e4, tulee julistaa. Mit\u00e4\u00e4n \u201ckiistanalaisia ja syv\u00e4llisi\u00e4 kysymyksi\u00e4 ja kiistoja\u201d ei ole sallittava, vaan luterilaisen pastorin on vain vedett\u00e4v\u00e4 kuoleva henkil\u00f6 \u201ctotuuden Sanan kautta uskomaan ja tunnustamaan, ett\u00e4 Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan ja ett\u00e4 Kristus kuoli kaikkien ihmisten edest\u00e4 ja ett\u00e4 h\u00e4n sen t\u00e4hden kutsuu kaikkia syntisi\u00e4 luokseen.\u201d Sen korostaminen, ett\u00e4 sovitus koskee kaikkia ihmisi\u00e4, voi viitata siihen, ett\u00e4 kuolevan henkil\u00f6n on luultavasti otaksuttu olevan reformoitu ja ett\u00e4 sielujamurhaava rajoitetun sovituksen oppi t\u00e4ytyy kumota. Siin\u00e4 tapauksessa, ett\u00e4 kuoleva henkil\u00f6 pyyt\u00e4isi tulla otetuksi evankelis-luterilaisen kirkon huomaan ja h\u00e4n hylk\u00e4\u00e4 aiemmat harhansa, h\u00e4nelle on tietysti v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4 p\u00e4\u00e4sy sakramenteille. Jos t\u00e4t\u00e4 k\u00e4\u00e4ntymyst\u00e4 ei tapahdu, h\u00e4nen tulee kuulla \u201cyleisi\u00e4 armon lupauksia\u201d. <\/p>\n
Tanska-Norjan kirkon kirkkoj\u00e4rjestyksen luonnos vuodelta 1685 toistaa samat m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset ja painottaa, ett\u00e4 \u201chyv\u00e4n Jumalan palvelijan ja papin tulee mukautua siihen vanhaan s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n, josta on aina pidetty kiinni Kristuksen kirkossa: ket\u00e4\u00e4n ep\u00e4uskoista ei tule p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 ehtoollisyhteyteen, ennen kuin h\u00e4n todella on hyl\u00e4nnyt harhansa.\u201d Mielenkiintoinen esimerkki siit\u00e4, miten t\u00e4llaista tapausta voitiin k\u00e4sitell\u00e4 sielunhoidollisella tahdikkuudella ja kristillisell\u00e4 huolenpidolla, on ei-luterilaisen, reformoidun filosofin, historioitsijan ja poliitikon, Hugo Grotiuksen (1583-1645), kuolinvuode. Jouduttuaan haaksirikkoon myrskyss\u00e4 It\u00e4merell\u00e4 ja ollessaan kuoleman kieliss\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 piti huolta huomattava luterilainen teologian professori Rostockin tiedekunnasta, Johann Quistorp vanhempi, joka oli kutsuttu kuolinvuoteen \u00e4\u00e4reen. H\u00e4n kirjoitti j\u00e4lkeenp\u00e4in luterilaisen puhdasoppisuuden johtavalle miehelle, Aabraham Caloviukselle, ett\u00e4 Grotius kuoli hurskaana, katuvana syntisen\u00e4, luottaen Kristuksen ansioihin. N\u00e4in toimivat, kirjoittivat ja tunsivat luterilaisen puhdasoppisuuden miehet, jotka kaikki noudattivat hyvin huolellisesti kirkollisen yhteyden rajoja.<\/p>\n
Kaikkien v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitysten v\u00e4ltt\u00e4miseksi meid\u00e4n tulee korostaa t\u00e4t\u00e4: vaikka katsottiinkin, ettei sakramentti eik\u00e4 koko jumalanpalveluskaan kuulu niille, jotka eiv\u00e4t edusta samaa uskoa, oli vierailijoiden aina mahdollista seurata sit\u00e4 passiivisesti omaksi rakennuksekseen. Meill\u00e4 on esimerkiksi Ruotsin hovissa olleiden Ranskan suurl\u00e4hetyst\u00f6n j\u00e4senten kuvauksia luterilaisesta messusta Tukholman suurkirkossa. Ne v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t mit\u00e4 suurimman ihailun siit\u00e4, mit\u00e4 oli n\u00e4hty ja kuultu. Muita samanlaisia selostuksia on olemassa. <\/p>\n
3. Luterilaisen kirkollista oppia koskevan opin poistaminen<\/p>\n
Olemme nyt n\u00e4hneet yhteytt\u00e4 koskevan teorian ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n siten kuin sit\u00e4 noudatettiin luterilaisessa kirkossa. Tied\u00e4mme jo kuitenkin, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 olosuhteet eiv\u00e4t pysyneet ja ett\u00e4 lopulta ne eiv\u00e4t ainoastaan muuttuneet, vaan jopa unohdettiin kokonaan. Se, mit\u00e4 me olemme tuoneet esiin t\u00e4ss\u00e4 luennossa, aiheuttaa n\u00e4in ollen todenn\u00e4k\u00f6isesti yll\u00e4tyksen ja jopa ep\u00e4ilyn sen luotettavuudesta. Miten muutos tapahtui? <\/p>\n
Tied\u00e4mme jo, ett\u00e4 tulevan kehityksen taustalla oli reformoituja vaikutteita, mutta voi olla hieman yksipuolista syytt\u00e4\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n reformoituja. Kykenev\u00e4isyys poiketa kristillisest\u00e4 ilmoituksesta on kaiken kaikkiaan kaikessa lihassa, my\u00f6s ei-reformoitujen. Kenenk\u00e4\u00e4n ei tarvitse oppia tekem\u00e4\u00e4n synti\u00e4, koska me osaamme sen itsest\u00e4mme. Luterilaisuudessa itsess\u00e4\u00e4n vaikuttivat voimat, jotka lopulta saivat aikaan muutoksen. Meid\u00e4n on nyt tarkasteltava l\u00e4hemmin n\u00e4it\u00e4 tapahtumia.<\/p>\n
Er\u00e4\u00e4t tapaukset, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t vanhan kirkollisen yhteyden periaatteen romahdukselta, ovat l\u00e4hemmin tarkasteltuna sopusoinnussa sen kanssa. Sellaisia ovat nk. simultaneum-tapaukset, kun samaa kirkkoa k\u00e4ytti kaksi eri tunnustuskuntaa, useimmiten luterilaiset ja roomalaiskatolilaiset. T\u00e4m\u00e4 ei pit\u00e4nyt sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n todellista yhteyden muurien romahdusta, vaan kyseess\u00e4 oli maallisten viranomaisten suorittama j\u00e4rjestely, jonka avulla usein esiintyv\u00e4 kysymys oikeudesta tiettyyn kirkkoon ratkaistiin t\u00e4ll\u00e4 salomonilaisella tavalla. Muut tapaukset olivat paljon vakavampia. Saattoi esimerkiksi tapahtua kuten Halberstadtissa, Saksassa, ett\u00e4 luterilaiset ja roomalaiskatolilaiset papit pitiv\u00e4t kanonisia rukoushetki\u00e4 yhdess\u00e4. Juhlamessun toimitti luterilainen pappi roomalaiskatolilaisen diakonin avustaessa. T\u00e4m\u00e4 kuohutti suuresti prelaattien mieli\u00e4, jotka olivat tulleet vierailulle Roomasta. He raportoivat n\u00e4ist\u00e4 asioista paaville. Vaikka t\u00e4llaiset asiat olivat ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n vastoin terveit\u00e4 yhteysperiaatteita, eiv\u00e4t ne koskaan perustuneet opilliseen vakaumukseen. Ne olivat ainoastaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen j\u00e4rjestely jostain perin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisest\u00e4 syyst\u00e4. N\u00e4in oli mm. silloin, kun Martin Chemnitzin kiivaasta vastustuksesta huolimatta h\u00e4nen herttuansa Julius Brunswickilainen vihitytti kaksi poikaansa roomalaiskatolilaisiksi papeiksi yksinkertaisesti saadakseen riitt\u00e4v\u00e4t ruhtinaalliset tulot heille. Niin inhottavalta kuin t\u00e4m\u00e4 kuulostaa ja niin sielujamurhaavaa kuin se oli niille, joita se koski, se tuskin muodosti jatkuvaa tapaa.<\/p>\n
Minun k\u00e4sitykseni mukaan ensimm\u00e4iset merkit yhteysperiaatteen romahduksesta voidaan j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 lapsikasteen yhteyteen. Sek\u00e4 1600-luvun kirkkoj\u00e4rjestykset ett\u00e4 tuon ajan dogmaatikot kuten Johann Gerhard ja David Hollazius sallivat luterilaisen papin kastaa lapsia, joiden vanhemmat olivat luterilaisuuden hylk\u00e4\u00e4vi\u00e4 harhaoppisia; samoin sen mahdollisuuden, ett\u00e4 vanhemmat kutsuvat harhaoppisen papin kastamaan heid\u00e4n lapsensa. Se, mik\u00e4 tekee t\u00e4st\u00e4 paljon muita tapauksia vakavamman, on se, miten t\u00e4llaista k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 puolustetaan. Gerhard n\u00e4kee tapauksen, jossa luterilaiset vanhemmat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t harhaoppista pastoria kastajana, puolustettavana, koska 1. sellainen kaste on selv\u00e4sti p\u00e4tev\u00e4, 2. koska Vanhassa testamentissa paha ylimm\u00e4inen pappi aina s\u00e4ilytti virkansa, 3. koska vanhemmat voivat aina kasteen hetkell\u00e4 protestoida pastorin harhaoppia vastaan, 4. koska my\u00f6s harhaoppisessa kirkossa on aina muutamia todellisia uskovia. N\u00e4m\u00e4 teologiset perusteet omaksui my\u00f6hemmin koko pietistinen liike, joka toisti kaikki n\u00e4m\u00e4 nelj\u00e4 perustelua kaataakseen t\u00e4ydellisesti maahan kaiken kunnioituksen yhteysperiaatetta kohtaan ja pysy\u00e4kseen harhaoppisessa kirkossa sen puutteista huolimatta. N\u00e4ill\u00e4 nelj\u00e4ll\u00e4 perusteella voidaan puolustaa mit\u00e4 tahansa ja niill\u00e4 on puolustettu mit\u00e4 tahansa. <\/p>\n
Jos nyt k\u00e4\u00e4nnymme reformoitujen puoleen, jotka hy\u00f6tyiv\u00e4t mainitunkaltaisista my\u00f6nnytyksist\u00e4, meid\u00e4n t\u00e4ytyy ensin tehd\u00e4 er\u00e4\u00e4nlainen varaus edell\u00e4 olleeseen kuvaukseemme heist\u00e4. Kun ekumeenismielinen Bucer Strassbourgista onnistui saamaan aikaan kirkollisen yhteyden Wittenbergin kanssa – meid\u00e4n t\u00e4ytyy lis\u00e4t\u00e4: paljaan petoksen ja valheellisen kieroilun avulla – niin h\u00e4nen vakavampimieliset veljens\u00e4 Z\u00fcrichiss\u00e4 kielsiv\u00e4t Strassbourgissa opiskelevia sveitsil\u00e4isi\u00e4 opiskelijoita vastaanottamasta siell\u00e4 en\u00e4\u00e4 ehtoollista, etteiv\u00e4t saastuisi luterilaisesta harhaopista. My\u00f6s muita samanlaisia esimerkkej\u00e4 reformoitujen tiukasta yhteysperiaatteen noudattamisesta on olemassa.<\/p>\n
Silti pysyy totena, ett\u00e4 pohjimmiltaan reformoitujen suvaitsevainen asenne siihen, mit\u00e4 pidettiin \u201cei-olennaisena\u201d, teki heid\u00e4t avoimeksi ehtoollisyhteydelle luterilaisten kanssa. Kalvinistinen Charentonin (Pariisin kalvinistinen p\u00e4\u00e4kirkko) synodi teki vuonna 1631 muodollisesti p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen avata pyh\u00e4t p\u00f6yd\u00e4t kaikille luterilaisille. Meid\u00e4n t\u00e4ytyy pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4mme, ett\u00e4 samat kalvinistit olivat t\u00e4ydess\u00e4 yhteydess\u00e4 Englannin kirkon kanssa, kuten kuuluisa raamatunselitt\u00e4j\u00e4 arkkipiispa Ussher Armaghista (1581-1656) huomauttaa: \u201cMin\u00e4 tunnustan, ett\u00e4 yht\u00e4 mielell\u00e4ni vastaanottaisin siunatun sakramentin hollantilaisten pappien k\u00e4sist\u00e4, jos olisin Hollannissa, kuin ottaisin sen ranskalaisten pappien k\u00e4sist\u00e4, jos olisin Charentonissa.\u201d Canterburyn arkkipiispa Wake (1657-1737) sai vuonna 1717 aikaan muodollisesti tunnustetun kirkollisen yhteyden Englannin kirkon ja Z\u00fcrichin reformoidun kirkon v\u00e4lill\u00e4. Kun vuonna 1718 er\u00e4s englantilainen piispa esitti Ruotsin luterilaiselle kirkolle kutsun l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4n yhteisty\u00f6h\u00f6n, asianomaiset ruotsalaiset piispat hylk\u00e4siv\u00e4t sen hyvin pontevasti. Yhteys kirkon kanssa, joka oli yhteydess\u00e4 reformoidun uskon p\u00e4\u00e4kirkkojen kanssa, oli luonnollisesti mahdotonta.<\/p>\n
Tie luterilaisen yhteytt\u00e4 koskevan j\u00e4ykkyyden murtamiseksi kulki kuitenkin yleisemp\u00e4\u00e4 reitti\u00e4 t\u00e4h\u00e4n kysymykseen. Se tapahtui siten, ett\u00e4 otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n avoin ehtoollinen, johon ei liity mit\u00e4\u00e4n tunnustuksellisia vaatimuksia. Vuonna 1857 Lontoon piispa, A.C.Tait (1811-1832), my\u00f6hemmin Canterburyn arkkipiispa, toimitti ensimm\u00e4isen avoimen ehtoollisen NMKY:n kokouksessa. Vaikka tuleva arkkipiispa n\u00e4in ollen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen liberaalismielinen henkil\u00f6, se ei tarkoita, ett\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 olisi puuttunut lujaa vakaumusta. Kirkkohistoriassa h\u00e4net muistetaan niiden konservatiivien vakaana vainoojana, jotka uskoivat reaalipreesenssiin ja harjoittivat yksityisrippi\u00e4. Joissain tapauksissa h\u00e4nen anglokatolisen papiston keskuuteen kuuluvien uhriensa t\u00e4ytyi viett\u00e4\u00e4 huomattava aika vankilassa. Sen lis\u00e4ksi h\u00e4n vaati, vaikkakin turhaan, ett\u00e4 Athanasioksen uskontunnustus tulisi poistaa anglikaanisesta jumalanpalveluksesta. N\u00e4m\u00e4 piirteet antavat sinulle jonkinlaisen k\u00e4sityksen t\u00e4m\u00e4nkaltaisesta ekumenismista toimessa. Liberaali asenne tuntee rajansa. T\u00e4ll\u00e4 kehityksell\u00e4 vakiintuneiden kirkollisten piirien sis\u00e4puolella oli t\u00e4ysi vastineensa nk. evankelikaalisissa piireiss\u00e4. C.H.Spurgeon (1834-1892), kuuluisa her\u00e4tyssaarnaaja ja kasteessa tapahtuvan uudestisyntymisen kielt\u00e4j\u00e4, saattoi saarnata niit\u00e4 vastaan, jotka eiv\u00e4t harjoita avointa ehtoollista, k\u00e4ytt\u00e4en Juudan kirjeen jaetta 19: \u201cN\u00e4m\u00e4 ovat niit\u00e4, jotka erottautuvat, he ovat sielullisia, Henke\u00e4 heill\u00e4 ei ole\u201d (k\u00e4\u00e4nn\u00f6s Hardtin mukaan). Tunnustuksellisuus on n\u00e4in ollen Spurgeonille ainoa asia, joka erottaa yleisest\u00e4 kirkosta.<\/p>\n
Lopullinen hy\u00f6kk\u00e4ys luterilaista kirkkoa vastaan tapahtui Saksassa, jossa kalvinistinen Hohenzollernin hallitsijasuku oli monien vuosisatojen ajan odottanut hetke\u00e4, jolloin se voisi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Fredrik Wilhelm I Suuren (1640-1686) tahdon \u201ctehd\u00e4 loppu luterilaisten jumalattomista seremonioista\u201d. Preussin kuningas Fredrik Wilhelm III (1797-1840), sen nojalla, ett\u00e4 h\u00e4n oli \u201cylin piispa\u201d, kuten h\u00e4n itse\u00e4\u00e4n kutsui, antoi vuonna 1830 k\u00e4skyn, ett\u00e4 kaikkien h\u00e4nen alamaistensa, niin luterilaisten kuin reformoitujen, tuli nauttia ehtoollista yhdess\u00e4. Jokaisen sallittiin pit\u00e4\u00e4 oma aiempi uskonsa, mutta yhteisen ehtoollisen kautta t\u00e4ytyi my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 usko ei ollut kirkkoa jakava. Useimmissa paikoissa toimitettiin ekumeeninen ehtoollisjumalanpalvelus ja kuuliaiset alamaiset marssivat alttarille sotilasmusiikin soidessa. Erityisess\u00e4 valtion ministeri\u00f6n asetuksessa annettiin varoitus niit\u00e4 vastaan, jotka k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t apostolisia varoituksia veljeilyst\u00e4 harhaoppisten kanssa siten, ett\u00e4 viittaavat niill\u00e4 H\u00e4nen Majesteettinsa \u00e4skett\u00e4in luomaan kirkkoon ja sen virkailijoihin. Varoitus oli tarpeellinen. Uskolliset luterilaiset kielt\u00e4ytyiv\u00e4t viett\u00e4m\u00e4st\u00e4 ehtoollista kalvinilaisten kanssa, ja joissain tapauksissa heid\u00e4t pantiin vankilaan. Luterilaista kirkkoa vainottiin. Sen papit saattoivat toimittaa armonv\u00e4lineit\u00e4 vain y\u00f6aikaan. Vasta pitk\u00e4n k\u00e4rsimysajan j\u00e4lkeen luterilaisille my\u00f6nnettiin uskonnonvapaus. Silloin monet luterilaiset olivat jo muuttaneet ulkomaille. Niin kutsuttu unioni toteutettiin sitten asteittain kaikkialla Saksassa. Sen voidaan nyt sanoa olevan vakiinnutettu kaikkialla lukuun ottamatta pieni\u00e4 itsen\u00e4isi\u00e4 luterilaisia seurakuntia.<\/p>\n
Skandinavian luterilaiset kirkot eiv\u00e4t luonnollisesti olleet osallisina Saksan kehityksess\u00e4. Niit\u00e4 reformoitu henki l\u00e4hestyi muita teit\u00e4. Ennen kuin k\u00e4sittelemme t\u00e4t\u00e4 lyhyesti, on kuitenkin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 tehd\u00e4 selv\u00e4ksi, ett\u00e4 sek\u00e4 Saksassa ett\u00e4 Skandinaviassa vakiintuneiden kirkkojen koko perustuksen oli l\u00e4pikotaisin j\u00e4yt\u00e4nyt sivistyneiden luokkien keskuudessa oleva skeptisismi ja kielteisyys. On mielenkiintoista tutkia, miten Preussin hurskaan kuninkaan virkailijat toivottivat h\u00e4nen ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 reformoidut aloitteensa tervetulleiksi puhtaasti maalliselta pohjalta. Reformoitu usko, avoin ehtoollinen ja ekumenismi n\u00e4ytti n\u00e4ist\u00e4 ihmisist\u00e4 ajanmukaisemmalta sek\u00e4 sivistyneemm\u00e4lt\u00e4 ja valistuneemmalta, kun taas luterilaisuus edusti keskiaikaa, uskoa saatanallisiin voimiin, salaper\u00e4isi\u00e4, taikauskon s\u00e4vytt\u00e4mi\u00e4 sakramentteja ja oppeja. Valinta ei ollut vaikea. Reformoitu hy\u00f6kk\u00e4ys oli ollut hyvin valmisteltu. Itse asiassa se oli ennakoitavissa. Kun se lopulta tuli, maalliset voimat, jotka olivat auttaneet sit\u00e4 avaamaan luterilaisen kirkon ovet, sulattivat sen jonkun ajan kuluttua itseens\u00e4. <\/p>\n
Vuonna 1908 alkoivat ensimm\u00e4iset kontaktit Englannin kirkon ja Ruotsin kirkon v\u00e4lill\u00e4, jotka my\u00f6hemmin johtivat t\u00e4yteen keskin\u00e4iseen yhteyteen. Ensimm\u00e4iset yhteiset piispanvihkimykset tapahtuivat vuonna 1929 Upsalassa ja vuonna 1927 Canterburyssa. Ne eiv\u00e4t jatkuneet vuosina 1959-1976. T\u00e4m\u00e4 johtui papittarien tulosta Ruotsiin. Mutta kun Englannin kirkko oli yhtynyt viralliseen ruotsalaiseen n\u00e4kemykseen, yhteiset piispanvihkimykset alkoivat uudelleen. On tietysti ilmeist\u00e4, ett\u00e4 apostolisen seuraannon (suksession) olemassaolo Ruotsin kirkossa on ollut p\u00e4\u00e4syy anglikaanien l\u00e4hestymiselle. Jos k\u00e4\u00e4nn\u00e4mme kysymyksen toisin p\u00e4in ja kysymme, miksi ruotsalaiset vastasivat my\u00f6nteisesti t\u00e4h\u00e4n l\u00e4hestymiseen, on meid\u00e4n kohdattava kaksi merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 voimaa. Ensiksi, ruotsalaiset eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n olleet immuuneja yleist\u00e4 kehityst\u00e4 ja opillisen kristinuskon yleist\u00e4 hajoamista vastaan, mik\u00e4 oli hallinnut teologista maailmaa niin kauan aikaa. Toiseksi, heill\u00e4 oli keskuudessaan henkil\u00f6, joka aikoi luoda maailmanlaajan ekumeenisen liikkeen, tuleva arkkipiispa Nathan S\u00f6derblom (1866-1931). H\u00e4n oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen teologinen modernisti, joka yhden ihailevan el\u00e4m\u00e4kertakirjoittajansa, Link\u00f6pingin piispa Tor Andraen, mukaan pani k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n kristinuskon t\u00e4ydellisen uskonpuhdistuksen \u201csulkien pois kaiken yliluonnollisen\u201d. S\u00f6derblom itse saattoi lausua, ett\u00e4 kristinusko, siten kuin me tunnemme sen kirkon historiasta ja sen uskontunnustuksista, oli \u201ctuhon oma\u201d. Ainoatakaan pyh\u00e4n Raamatun kirjainta ei j\u00e4tetty j\u00e4ljelle. S\u00f6derblom halusi korvata t\u00e4m\u00e4n entisen kristinuskon kahdella korvikkeella. Ensimm\u00e4inen oli mystiikka, kristillinen ja ei-kristillinen. T\u00e4st\u00e4 johtui h\u00e4nen suuri kiinnostuksensa Ruotsin pyh\u00e4\u00e4n Birgittaan ja t\u00e4m\u00e4n mystisiin ilmestyksiin. Toinen oli ekumeeninen liike, jonka tuli k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vakiintuneiden kirkkojen vaikuttavia rakenteita, niiden katedraaleja, liturgioita ja virkoja saadakseen osan poliittisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, mik\u00e4 oli uuden uskonnon uusi teht\u00e4v\u00e4 \u201ckaiken yliluonnollisen\u201d h\u00e4vi\u00e4misen j\u00e4lkeen. T\u00e4ss\u00e4 rajoittamaton kirkollinen yhteys tuli ehdottoman v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. T\u00e4ss\u00e4 me l\u00f6yd\u00e4mme syyn siihen, miksi meid\u00e4n ei sallita kuulla ainoatakaan kirkollista yhteytt\u00e4 koskevaa todistuksen sanaa kirkkoisien ja uskonpuhdistajien huulilta. Jokainen viite sellaisen uskon olemassaolosta merkitsee sen oven avaamista, jonka pysyminen suljettuna on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ekumenisteille. <\/p>\n
Vaatimus keskin\u00e4iseen yhteyteen t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ei koskaan pys\u00e4hdy, vaan se v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti jatkuu kunnes harjoitetaan rajoittamatonta keskin\u00e4ist\u00e4 yhteytt\u00e4. Kun Saksan luterilaiset olivat hyv\u00e4ksyneet reformoidut alttareilleen, heid\u00e4n t\u00e4ytyi pian hyv\u00e4ksy\u00e4 my\u00f6s metodistit, baptistit ja mennoniitat. T\u00e4m\u00e4 on luonnollista, koska kaikkien nykyisten kirkollista yhteytt\u00e4 koskevien neuvottelujen ennakko-olettamus on, ettei ole olemassa mit\u00e4\u00e4n varmaa totuutta, ett\u00e4 me el\u00e4mme pimeydess\u00e4, jossa jokainen v\u00e4ite totuuden omaamisesta on moraaliton. Niinp\u00e4 Canterburyn arkkipiispan l\u00e4hettil\u00e4\u00e4t, jotka kolkuttavat Riigan tuomiokirkon ovia, eiv\u00e4t ole tulleet tehd\u00e4kseen teist\u00e4 anglikaaneja eiv\u00e4tk\u00e4 saadakseen teid\u00e4t uskomaan The Common Prayer Book- kirjan mukaisesti. He ovat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kertoakseen teille sen, mink\u00e4 jo Luther n\u00e4ki olevan todellinen motiivi Martin Bucerin, anglikanismin isois\u00e4n, takana: ett\u00e4 jokainen tulee autuaaksi omalla uskollaan. T\u00e4t\u00e4 vastaan meid\u00e4n t\u00e4ytyy pit\u00e4\u00e4 lujasti kiinni Lutherin kehotuksesta Frankfurt am Mainin kristityille s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 aidattu, tunnustuksellinen alttari eik\u00e4 antaa \u201cjokaisen menn\u00e4 kuulustelemattomana sakramentille, kuten siat rynt\u00e4\u00e4v\u00e4t kaukalolle. Sellaisen seurakunnan me j\u00e4t\u00e4mme hurmahengille. Ja t\u00e4m\u00e4n me olemme saaneet kristikunnan alusta\u201d.<\/p>\n
Riigassa, Latviassa, 20.-21.5.1996 pidetyn kaksiosaisen luennon j\u00e4lkimm\u00e4inen osa. Ensimm\u00e4inen osa julkaistu t\u00e4m\u00e4n lehden numerossa 5\/98.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
JA LUTERILAISESSA KIRKOSSA II Teol. tri. Tom G.A.Hardt II Luterilainen kirkko 1. Martti Lutherin oppi kirkollisesta yhteydest\u00e4 L\u00f6yd\u00e4mme Lutherin opin kirkollisesta yhteydest\u00e4 eritt\u00e4in hyvin valaistuna h\u00e4nen kuuluisassa vuoden 1533 kirjeess\u00e4\u00e4n Frankfurt am Mainin kristityille. T\u00e4m\u00e4 on luultavasti syy siihen, miksi sit\u00e4 ei ole k\u00e4\u00e4nnetty uuteen Lutherin teosten Amerikan laitokseen, ja kun saksan tuntemus on nopeasti […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[67,66,34],"tags":[419,71,36,70,73,74,68],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/428"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=428"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/428\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":438,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/428\/revisions\/438"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=428"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=428"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=428"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}