Teol. tri Tom G.A.Hardt, Tukholma<\/p>\n
1. V\u00e4\u00e4r\u00e4 k\u00e4sitys yhdest\u00e4, kaikenkattavasta vanhasta kirkosta <\/p>\n
K\u00e4sitelless\u00e4mme t\u00e4n\u00e4\u00e4n esill\u00e4olevaa aihetta kohtaamme joukon vakavia v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksi\u00e4 ja v\u00e4\u00e4ristymi\u00e4 siit\u00e4, miten kristillinen kirkko kautta aikojen on k\u00e4sitellyt kysymyst\u00e4 kirkollisesta yhteydest\u00e4 niin teoreettisesti kuin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 me olemme t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ekumeenisen liikkeen paineen alaisia, joka kaikin tavoin tekee propagandaa sen ajatuksen puolesta, ett\u00e4 kirkko on ainakin alunperin ollut yksi, ett\u00e4 siksi alunperin kaikki kristityt harjoittivat kirkollista yhteytt\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n ja ett\u00e4 jakautunut kristikunta on verrattain uusi asia. Velvollisuutemme olisi n\u00e4in ollen palata takaisin siihen ykseyteen, joka alunperin oli olemassa. <\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 ajatus tavataan mm. jo Sveitsin uskonpuhdistaja Zwinglill\u00e4 ja h\u00e4nen hengellisell\u00e4 is\u00e4ll\u00e4\u00e4n, humanisti Erasmuksella. V\u00e4ittelyss\u00e4\u00e4n Lutherin kanssa Marburgin linnassa 1529 Zwingli vetosi t\u00e4h\u00e4n ihannekirkkoon, yhteen ainoaan alkukirkkoon, jossa saatettiin pit\u00e4\u00e4 kiinni erilaisista mielipiteist\u00e4, mutta silti, ehdottomana v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyten\u00e4, harjoittaa kirkollista yhteytt\u00e4 niiden kanssa, joilla oli toinen oppi. Me tapaamme saman n\u00e4kemyksen eri ekumenisteilla 1600-luvulla. Ajatus yhdest\u00e4 ainoasta alkukirkosta saavutti ajan saatossa luultavasti vahvimman jalansijan Englannissa ja anglikaanisessa kirkossa, josta sen ovat omaksuneet nykyajan korkeakirkolliset koulukunnat eri tunnustustuskunnissa ja my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ekumeeninen liike, joita kaikkia on innoittanut t\u00e4m\u00e4 ihannekuva alkukirkosta.<\/p>\n
Mit\u00e4 koskettavimman ja hyvin kauniin kuvan t\u00e4st\u00e4 yhden kirkon unelmasta kohtaamme anglikaanipiispa Thomas Kenin (1637-1711) viimeisiss\u00e4 sanoissa. H\u00e4n tunnusti: \u201cKuolen pyh\u00e4ss\u00e4, katolisessa ja apostolisessa uskossa, jota koko kirkko on tunnustanut ennen id\u00e4n ja l\u00e4nnen eroa.\u201d T\u00e4ss\u00e4 kaikuu kaihoava my\u00f6t\u00e4tunto menneisyytt\u00e4 kohtaan, kaipuu rauhaan, jota ei en\u00e4\u00e4 ole k\u00e4sill\u00e4, silti lohdutettuna viimeisen lauseen lis\u00e4yksell\u00e4: \u201cVarsinkin kuolen Englannin kirkon yhteydess\u00e4, siten kuin se on erotettuna paavilaisista ja puritaanisista uutuuksista.\u201d <\/p>\n
Viel\u00e4 kiehtovamman ilmauksen yhden, jakamattoman kirkon kaipauksesta kohtaamme piispa Bo Giertzill\u00e4 (k. 1998), tunnetulla ja suuresti ihaillulla ruotsalaisella konservatiivisella teologilla. Hyvin suositussa ja laajalle levinneess\u00e4 teoksessaan Kristuksen kirkko, luvussa Una sancta, h\u00e4n sanoo alkukirkosta: \u201cKristitty saattoi purjehtia Espanjasta V\u00e4limerta pitkin Arabiaan tai nousta Armenian vuorille, ja tulipa h\u00e4n minne tahansa tai nousipa h\u00e4n maihin miss\u00e4 tahansa, h\u00e4n voi menn\u00e4 kirkkoihin, osallistua ehtoolliseen ja kokea ihmeellisen\u00e4 totuutena sen, mink\u00e4 noiden vuosisatojen tuntematon hymninkirjoittaja on kirjoittanut: \u00b4Ambrosiuksen kiitosvirress\u00e4\u00b4, meid\u00e4n Te Deum -hymniss\u00e4mme: Yli koko maan piirin sinua tunnustaa pyh\u00e4 Kirkko\u201d (Kristuksen kirkko s. 58. Helsinki 1994). Nikaian kirkolliskokous, jossa Nikaian uskontunnustuksemme hyv\u00e4ksyttiin vuonna 325, on Giertzille \u201cYhden, maailmanlaajan Kirkon suuri voitonp\u00e4iv\u00e4\u201d (emt. s. 57-58). Kirkko \u201cseisoi yhtyneen\u00e4 ja voimakkaana piispojensa johdossa\u201d (emt. s. 58).<\/p>\n
Giertzille, kuten niin monelle muulle, t\u00e4m\u00e4 on seuraus siit\u00e4 kiehtovasta, s\u00e4teilev\u00e4st\u00e4 kuvasta, joka on lumonnut monta sielua, ett\u00e4 Yksi kirkko on yksi siksi, ett\u00e4 se on \u201ckatolinen\u201d siin\u00e4 merkityksess\u00e4, ett\u00e4 se on \u201cavarakatseinen\u201d. T\u00e4m\u00e4 on hyvin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 aiheemme k\u00e4sittelyn kannalta. Giertz kirjoittaa: \u201cJerusalemissa asuva vanhauskoinen juutalainen ja Korintossa asuva \u00e4skenk\u00e4\u00e4ntynyt kreikkalainen orja olivat varmasti kauempana toisistaan, kuin helluntailainen ja roomalaiskatolilainen n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Mutta yhteys s\u00e4ilyi n\u00e4ist\u00e4 voimakkaista j\u00e4nnitteist\u00e4 huolimatta, perustuihan se pyh\u00e4\u00e4n velvollisuuteen\u201d (em. teos s. 54). Giertzin mukaan kirkon yhten\u00e4isyys ei perustu yhten\u00e4isyyteen opissa. Kirkko on Giertzille er\u00e4\u00e4nlainen elimist\u00f6, kokonaisuus, joka kasvoi apostolisista seurakunnista ja joka perustui t\u00e4h\u00e4n historialliseen yhteenliittym\u00e4\u00e4n, riippumatta alati muuttuvista muodoista. T\u00e4t\u00e4 elimist\u00f6\u00e4 Giertz kutsuu \u201cKristuksen ruumiiksi\u201d, joka siten kuvailee ulkonaista, n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 korporaatiota, aivan kuten 1800-luvun romanttinen liike n\u00e4ki vanhan ajan kansakunnat ja poliittiset instituutiot Euroopassa t\u00e4llaisina \u201cruumiina\u201d. T\u00e4m\u00e4nkaltainen sanank\u00e4ytt\u00f6 sallii luonnollisesti ajatuksen ruumiin \u201cjakamisesta\u201d, siit\u00e4, ett\u00e4 ruumis saa \u201chaavoja\u201d erottautumisten kautta jne. T\u00e4m\u00e4nmukaisesti Giertz kirjoittaa: \u201cJos apostolit tulisivat t\u00e4n\u00e4\u00e4n luoksemme ja joutuisivat kasvotusten yhdenkin keskisuuren ruotsalaisen uskonyhteis\u00f6n hajanaisuuden kanssa, he kauhistuisivat ja moittisivat meit\u00e4 Kristuksen pyh\u00e4n ruumiin hajottamisesta ja raatelemisesta\u201d (em. teos s. 54). Se, ett\u00e4 roomalaiskatolilainen ja helluntailainen eiv\u00e4t viet\u00e4 ehtoollisen sakramenttia yhdess\u00e4, on n\u00e4in ollen t\u00e4lle tunnustetusti konservatiiviselle teologille synti, joka on jakanut Jumalan ruumiin. Se, ettei kirkollista yhteytt\u00e4 ole, on n\u00e4in ollen synti. <\/p>\n
Giertz ei kuitenkaan ole t\u00e4ysin tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n tapauksista, jotka ovat ristiriidassa edell\u00e4 olevan sopusointuisen kuvan kanssa. \u201cUusia hajaannuksia syntyi jatkuvasti. Jotkut paranivat itsest\u00e4\u00e4n. Toiset j\u00e4iv\u00e4t eloon mutta vaikuttivat paikallisesti rajattuina tai pienten v\u00e4hemmist\u00f6jen keskuudessa. Vaikeammat ristiriidat johtivat itsen\u00e4isten kansalliskirkkojen syntymiseen. N\u00e4in k\u00e4vi useimmiten Rooman valtakunnan rajojen ulkopuolella. Suuri, kasvava \u00e4itikirkko oli kuitenkin koko ajan olemassa. Se pysyi pystyss\u00e4 yli kahdeksansataa vuotta\u201d (em. teos s. 58). Piispa Ken Bishopin tavoin Giertzin mieless\u00e4 on ero id\u00e4n ja l\u00e4nnen v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4m\u00e4n mukaisesti vuodet 867 ja 1054, jolloin siteet Rooman ja Konstantinopolin v\u00e4lill\u00e4 katkesivat, ovat \u201csuuren \u00e4itikirkon\u201d rajavuodet. Sen tuhoa ei aiheuttanut v\u00e4\u00e4r\u00e4 oppi, vaan tapaukset, jolloin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 asetettiin toista k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 vastaan, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa paavilainen keskushallinto paikalliskirkkojen itsehallintoa vastaan. T\u00e4t\u00e4 tragediaa vasten Giertz vaatii yhdess\u00e4 saksalaisen teologin kanssa: \u201cTakaisin yhteen, ehj\u00e4\u00e4n Kirkkoon! Takaisin, ulos tunnustuskunnista paloittelemattomaan Kristukseen\u201d (em. teos s. 65). Hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4 – nyt kehitetyn teologian perusteiden mukaan – tunnustukset, my\u00f6s luterilaisen kirkon tunnustukset, tuomitaan, sill\u00e4 ne ovat aivan varmasti aiheuttaneet hajaantumisia kristikunnassa. <\/p>\n
Se, mit\u00e4 me olemme nyt kuulleet luterilaisuuden piiriss\u00e4 mit\u00e4 vaikutusvaltaisimman, konservatiivisen johtajan suusta, voidaan yht\u00e4 hyvin kuulla siit\u00e4, mit\u00e4 voidaan kutsua korostetusti ekumeeniseksi teokseksi, kuten Stephen Charles Neillin \u201cEkumeenisen liikkeen historia 1517-1948″. Giertzin tavoin siin\u00e4 katsotaan, ett\u00e4 opillisilla j\u00e4nnitteill\u00e4 on \u201cperheriitojen luonne\u201d ja ulossuljettuja ovat vain ne, jotka eiv\u00e4t ole kristittyj\u00e4 lainkaan kuten gnostilaiset. Oikean kirkon arviointiperuste on, ett\u00e4 se oli maailmanlaaja. \u201cNikaian kirkolliskokous edusti Kirkkoa Espanjasta Hindu Kushin rinteille saakka.\u201d Rajoitusten osallistumisesta jumalanpalveluksiin, mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kirjoittaja kyll\u00e4 on tietoinen, ajatellaan suuntautuvan pakanoita ja vihollisia vastaan. Kirjoittaja vakuuttaa meille, ett\u00e4 opin, jonka mukaan \u201cse, joka … oli yhteydess\u00e4 … saastuneen kanssa, tuli sit\u00e4 kautta itse saastuneeksi\u201d, ovat kehitt\u00e4neet \u201csellaiset puritaanit kuin Lucifer Gagliarilainen\u201d, nimi, joka Neillille demonisten mielleyhtymiens\u00e4 kautta sopivasti kuvailee sen ajatuksen alkuper\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kirkollista yhteytt\u00e4 ei tule harjoittaa vapaamielisesti. Neill tiet\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n kuin Giertz harhaoppisten olemassaolosta, mutta he eiv\u00e4t n\u00e4yttele mit\u00e4\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 osaa kirkon historiassa.<\/p>\n
2. Todellinen vanha kirkko on se, joka sulkee harhaoppiset ulos, suljetun ehtoollisen kirkko<\/p>\n
T\u00e4ll\u00e4 pitk\u00e4ll\u00e4 esityksell\u00e4 n\u00e4kemyksest\u00e4, joka varmasti ei ole minun ja joka varmasti ei ole tosi, on sijansa t\u00e4ss\u00e4 luennossa yksinkertaisesti siksi, ett\u00e4 se tekisi selv\u00e4ksi, mit\u00e4 edellytyksi\u00e4 kaikilla t\u00e4m\u00e4n aiheen tarkasteluilla on. Kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 on sanottu, pidet\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4n\u00e4, jonain, joka on j\u00e4rjelle selv\u00e4\u00e4, kaiken keskustelun yl\u00e4puolelle korotettuna. Kuitenkin juuri tuo keskustelu t\u00e4ytyy her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja se on her\u00e4tetty ja enemm\u00e4nkin. Edesmenneen Werner Elertin, Erlangenin professorin, \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tieteellinen ja luotettava teos, \u201cAbendmahl und Kirchengemeinschaft in der alten Kirche, haupts\u00e4chlich des Ostens\u201d (Ehtoollinen ja kirkollinen yhteys vanhassa kirkossa, p\u00e4\u00e4asiallisesti id\u00e4ss\u00e4) on tosiasiallisesti t\u00e4ydelleen tuhonnut sen v\u00e4\u00e4r\u00e4n esityksen, jota teid\u00e4n on jonkin aikaa t\u00e4ytynyt kuunnella. Kirjan englanninkielisen k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen on toimittanut Luterilainen Kirkko – Missouri Synodin kustantamo. T\u00e4m\u00e4n voidaan sanoa olevan merkki siit\u00e4, ett\u00e4 se ei ole tervetullut konservatiivisen luterilaisuuden leirin ulkopuolelle. Se on niin t\u00e4ysin vastaan sit\u00e4, mit\u00e4 vakiintuneessa, ekumeenisessa ja teologisessa maailmassa pidet\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Luultavasti todellinen perustelu sit\u00e4 vastaan on yksinkertaisesti, ett\u00e4 se ei palvele mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 tarkoitusta, ett\u00e4 se ei aja jotain hyv\u00e4\u00e4 asiaa, ett\u00e4 se ei ole ajankohtainen. N\u00e4inh\u00e4n oppineet miehet sanovat, kun he tahtovat vaientaa jonkin skandaalinomaisen akateemisen teoksen. On olemassa vain yksi vastaavanlainen teos, Martin Wittenbergin – oli professorina Neuendettelsaussa, Baijerissa – teos nimelt\u00e4\u00e4n \u201cKirchengemeinschaft und Abendmahlsgemeinschaft\u201d (Kirkollinen yhteys ja ehtoollisyhteys). Se on hiljattain ilmestynyt j\u00e4lleen saksaksi ja se on julkaistu englanniksi ja latviaksi. Olen onnellinen voidessani kehottaa kuulijoitani tutustumaan siihen. Oma t\u00e4m\u00e4np\u00e4iv\u00e4inen esitykseni, sik\u00e4li kuin on kyse vanhasta kirkosta, rakentuu p\u00e4\u00e4asiallisesti Elertin varaan. <\/p>\n
K\u00e4\u00e4nnymme nyt vanhan kirkon puoleen ja kysymme joitain kysymyksi\u00e4: Mit\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 oli kirkollisesta yhteydest\u00e4? Saattoiko joku, \u201cnousipa h\u00e4n maihin miss\u00e4 tahansa\u201d, osallistua ehtoolliseen? Tarkoittavatko rajoitukset vain \u201ckarkeita\u201d harhaoppisia, jotka nimelt\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t olleet kristittyj\u00e4 lainkaan? Oliko harhaoppisia l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4? Oliko heit\u00e4 vain muutama? Oliko vanha kirkko opillisesti kaikenkattava?<\/p>\n
Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 vanhassa kirkossa oli ainakin muutama ihminen, jolla oli moderni asenne, josta olemme kuulleet. Tertullianus puhuu harhaoppisista, jotka \u201ctulevat yhteen, kuuntelevat yhdess\u00e4, rukoilevat yhdess\u00e4\u201d niiden kanssa, joilla on eri usko, niinp\u00e4, tekem\u00e4tt\u00e4 edes eroa kastettujen ja kastamattomien v\u00e4lill\u00e4. Tertullianuksen huomautus pit\u00e4\u00e4 kuitenkin sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n sen, ett\u00e4 h\u00e4n puhuu jostain melko poikkeuksellisesta ja ep\u00e4tavallisesta, jostain, mit\u00e4 voi tuskin uskoa. N\u00e4m\u00e4 harhaoppiset todistivat valheellisuutensa my\u00f6s muilla avoimesti pahennustaher\u00e4tt\u00e4vill\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytymismuodoilla, kuten maallikoiden saarnaamisella mukaan lukien naisten saarnaaminen. Jos t\u00e4m\u00e4 kaikki t\u00e4ytyy ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 poikkeukselliseksi, t\u00e4ytyy my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 toisaalta on mahdollista p\u00e4\u00e4tell\u00e4 monista turvatoimista harhaoppien sis\u00e4\u00e4ntunkeutumista vastaan, ett\u00e4 oli olemassa kristittyj\u00e4, jotka s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisemmin pyrkiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n alttareille, joille he eiv\u00e4t olleet tervetulleita. On olemassa Basileos Suuren (n. 330-379) valitukset, ett\u00e4 pense\u00e4t katoliset tottuivat osallistumaan suuressa m\u00e4\u00e4rin valtaapit\u00e4v\u00e4n anti-nikealaisen puolueen harhaoppiseen jumalanpalvelukseen. Pyh\u00e4 Basileos pyyt\u00e4\u00e4 muilta kirjeit\u00e4 pannakseen lopun sille, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, joka kielt\u00e4\u00e4 kirkollisen yhteyden harhaoppisten kanssa, ei noudateta. <\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6t eiv\u00e4t olleet ihmisten tekemi\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, vaan ne, totta kai, perustuvat Uuden testamentin selv\u00e4\u00e4n oppiin, miss\u00e4 Kristus sanoo: \u201cKavahtakaa v\u00e4\u00e4ri\u00e4 profeettoja\u201d (Matt. 7:15) ja pyh\u00e4 Paavali vaatii meit\u00e4 \u201cvet\u00e4ytym\u00e4\u00e4n niist\u00e4\u201d, joilla on eri oppi, kuten Room. 16:17:ss\u00e4. My\u00f6s liturgisen, kristillisen tervehdyksen vaihtaminen harhaoppisen kanssa on kielletty, \u201csill\u00e4 joka sanoo h\u00e4net tervetulleeksi, joutuu osalliseksi h\u00e4nen pahoihin tekoihinsa\u201d (2 Joh. 11). Pyh\u00e4n Paavalin pastoraalikirjeet – joiden kanonista luonnetta ei koskaan kyseenalaistettu, ennen kuin ihmiset tahtoivat el\u00e4\u00e4 moniarvoisessa kirkossa – ovat t\u00e4ysin selv\u00e4t, mit\u00e4 tulee kysymykseen kirkollisesta yhteydest\u00e4. \u201cHarhaoppista ihmist\u00e4 karta, varoitettuasi h\u00e4nt\u00e4 kerran tai kahdesti\u201d (Tiit. 3:10). Meid\u00e4n tulee t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 ottaa huomioon, ett\u00e4 kyvytt\u00f6myys tunnustaa t\u00e4llaiset sanat aidosti apostolisiksi perustuu outoon ajatukseen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 evoluutiosta, joka edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sellaisia sanoja ei ole voitu kirjoittaa ennen kuin pitk\u00e4 ajatusprosessi on tapahtunut, joka siirt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t ensimm\u00e4isten kristittyjen yksinkertaisuudesta hyvin s\u00e4\u00e4nneltyyn, hyvin kurissapidettyyn, mutta my\u00f6s v\u00e4hemm\u00e4n hengellismieliseen varhaiseen katoliseen kirkkoon. T\u00e4m\u00e4 on kuitenkin t\u00e4ysin perusteeton otaksuma, jota eiv\u00e4t tue mitk\u00e4\u00e4n todisteet, paitsi yht\u00e4 perusteeton evoluutio-oppi. Nykyajan l\u00f6yt\u00f6 hyvin s\u00e4\u00e4nnellyst\u00e4 Qumranin lahkon el\u00e4m\u00e4st\u00e4 opettaa meille sit\u00e4 paitsi, ett\u00e4 Uusi testamentti kirjoitettiin maailmassa, jossa kaikki vankan seurakunnallisen j\u00e4rjestyksen tuntomerkit olivat k\u00e4sill\u00e4. Tiivist\u00e4en: kaikki oli olemassa aivan alusta saakka.<\/p>\n
Kirkkois\u00e4t esitt\u00e4v\u00e4t usein opin kirkollisesta yhteydest\u00e4 k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n sakramentteja. Sek\u00e4 pyh\u00e4 Ignatios Antiokialainen (n. 35- n. 107) ett\u00e4 pyh\u00e4 Justinos Marttyyri (n. 100-n. 165) vahvistavat kiellon olla yhteydess\u00e4 harhaoppisten kanssa samalla kun he painottavat uskoa inkarnaatioon ja reaalipreesenssiin. Pyh\u00e4 Ignatios tekee t\u00e4ysin selv\u00e4ksi, ett\u00e4 vain ne, jotka my\u00f6ntyv\u00e4t apostoliseen opetukseen, p\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n ehtoollisen sakramentille, jonka kristityt opettavat olevan Kristuksen ruumis ja veri. Ei ole kuviteltavissa, ett\u00e4 pyh\u00e4 Ignatios olisi p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt sille ket\u00e4\u00e4n, joka opettaa, ett\u00e4 Kristuksen ruumis ja veri \u201ceiv\u00e4t ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d. \u201cDidaskalia\u201d (varhainen 200-luku) pit\u00e4\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 diakoni vaatii jokaiselta vierailijalta tiedon, kuuluuko t\u00e4m\u00e4 kirkkoon vai lahkoon. \u201cApostoliset konstituutiot\u201d (300-luvun loppupuoli) vaativat t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa asiakirjaa, joka antaa heille (vierailijoille) laillisen oikeuden, samoin Elviran (306) ja Arles\u00b4n (314) kirkolliskokoukset. Antiokian (341) ja Karthagon (345-348) kirkolliskokoukset toistavat kiellon p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 tuntemattomia henkil\u00f6it\u00e4 ehtoollisjumalanpalvelukseen. Laodikean kirkolliskokous (360) jopa kielt\u00e4\u00e4 kaikkien harhaoppisten oleskelemisen kirkkorakennuksessa sek\u00e4 kielt\u00e4\u00e4 katolisia olemasta l\u00e4sn\u00e4 harhaoppisten kirkkorakennuksissa. Kaikissa n\u00e4iss\u00e4 tapauksissa yhteytt\u00e4 ei ajatella ainoastaan sakramenttiyhteyten\u00e4 vaan yht\u00e4 hyvin my\u00f6s rukousyhteyten\u00e4. (Kun Elert arvelee, ett\u00e4 parissa tapauksessa on harjoitettu jotain yhteytt\u00e4 harhaoppisten kanssa psalmeja rukoiltaessa, h\u00e4n on minun k\u00e4sitykseni mukaan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Psalmien laulaminen oli yhden miehen teht\u00e4v\u00e4 muiden kuunnellessa. Virsikirjoja ei viel\u00e4 ollut olemassa.) Suljetut ovet, jotka pakottivat vierailijat l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kirkosta saarnan j\u00e4lkeen, suljettiin ennen kuin rukoukset alkoivat. Tulee my\u00f6s muistaa, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tiukkuutta harjoitettiin my\u00f6s kuoleman hetkell\u00e4. Usein esitet\u00e4\u00e4n se k\u00e4sitys, ett\u00e4 kuoleman hetkell\u00e4 (articulo mortis) oli suostuttava yhteyteen harhaoppisten kanssa, mutta t\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 Nikaian kirkolliskokouksen p\u00e4\u00e4t\u00f6sten kaanon 13 on k\u00e4sitetty v\u00e4\u00e4rin. Siin\u00e4 puhutaan selv\u00e4sti katumuksentekij\u00f6ist\u00e4, joiden katumusaikaa lyhennet\u00e4\u00e4n, jos heid\u00e4n otaksutaan kuolevan. <\/p>\n
Se, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 koskien yhteytt\u00e4 pyhiss\u00e4 asioissa (communicatio in sacris) todella sovellettiin kaikessa niiden ankaruudessa, k\u00e4y ilmi pyh\u00e4n Johannes Khrysostomoksen (n. 347-407), kirkkois\u00e4n, onnettomasta kohtalosta. Aleksandriassa er\u00e4s arkkipresbyteeri oli antanut ehtoollista er\u00e4\u00e4lle harhaoppiselle, maniakealaiselle naiselle, ja h\u00e4net oli t\u00e4m\u00e4n seurauksena erotettu seurakunnasta. Koska er\u00e4s toinen presbyteeri ja nelj\u00e4 munkkia, jotka tunnetaan \u201cpitkin\u00e4 veljin\u00e4\u201d jatkoivat sakramenttiyhteydess\u00e4 t\u00e4m\u00e4n arkkipresbyteerin kanssa, erotettiin my\u00f6s heid\u00e4t seurakunnasta. He k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t Konstantinopolin pyh\u00e4n Johannes Khrysostomoksen puoleen, joka suostui rukousyhteyteen heid\u00e4n kanssaan, mik\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 katumuksentekij\u00f6ille saavutettavissa olevana asteena ennen heid\u00e4n lopullista p\u00e4\u00e4st\u00e4mist\u00e4\u00e4n ehtoolliselle. Kertomus p\u00e4\u00e4ttyy siten, ett\u00e4 pyh\u00e4 Johannes Khrysostomos t\u00e4m\u00e4n todellisen ketjureaktion seurauksena erotettiin virasta ja karkotettiin maanpakoon.<\/p>\n
My\u00f6s aidan toisella puolella olivat voimassa samat olosuhteet. Kun Antiokian patriarkka, joka oli monofysiitti (uskoi, ett\u00e4 Kristuksella on vain yksi luonto, toim. huom.) oli ollut kerran tai kahdesti ehtoollisella katolisten kanssa, h\u00e4nen omat veljens\u00e4 kielt\u00e4ytyiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n seurauksena pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 yhteytt\u00e4 h\u00e4neen ja lopulta h\u00e4net erotettiin virasta. S\u00e4\u00e4nt\u00f6: ei yhteytt\u00e4 harhaoppisten tai skismaatikkojen kanssa (nulla communicatio in sacris cum haereticis aut schismaticis), on hyv\u00e4ksytty yleisesti ja sen voidaan v\u00e4itt\u00e4\u00e4 olevan ekumeeninen usko, ainoa todella olemassa oleva. Kaikki ovat yht\u00e4 mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 ennen yhteist\u00e4 ehtoollista t\u00e4ytyy olla yksimielisyys.<\/p>\n
Se, ett\u00e4 yhteinen ehtoollinen tarkoitti yhteist\u00e4 kirkkoa, hyv\u00e4ksyttiin n\u00e4in ollen yleisesti. Kun valtio, kuten niin usein, toivoi yhdistyneen valtiokirkon vakautta, valtio toivoi vain yhteist\u00e4 ehtoollista, se ei halunnut puuttua mill\u00e4\u00e4n lailla teologisiin kysymyksiin. Valtio salli jokaisen pit\u00e4\u00e4 oman uskonsa, niin kauan kuin kukin otti ehtoollisen vastaan m\u00e4\u00e4r\u00e4tyll\u00e4 tavalla. Niinp\u00e4 areiolainen (areiolaiset kielsiv\u00e4t Kristuksen jumaluuden, toim. huom.) keisari kehotti katolista piispaa vuonna 369 yhteiseen ehtoolliseen areiolaisten kanssa, jotta rauha saataisiin aikaan. Piispa kielt\u00e4ytyi, vietti oman katolisen ehtoollisjumalanpalveluksensa ja keisari karkotti h\u00e4net maanpakoon. T\u00e4m\u00e4 piispa on osoittanut siten, ett\u00e4 Nikaian uskontunnustuksen tunnustaminen ei ole akateeminen asia, ei jonkin kaavan toistamista, vaan sen panemista k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n, sit\u00e4, ett\u00e4 uskontunnustuksen loppuun tosiasiallisesti kytketyt kiroustuomiot toteutetaan alttarikaiteella. Samoinhan lausumaa \u201cme opetamme\u201d seuraava opillinen \u201cme tuomitsemme\u201d on tarkoittanut, ett\u00e4 harhaoppisilta on kielletty p\u00e4\u00e4sy sakramentille. <\/p>\n
T\u00e4t\u00e4 taustaa vasten voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 suurta 800-luvun dogmaatikkoa, pyh\u00e4\u00e4 Johannes Damaskolaista, kun h\u00e4n sanoo: \u201cMeid\u00e4n tulee kaikin voimin pit\u00e4\u00e4 kiinni siit\u00e4 periaatteesta, ettei harhaoppisilta oteta ehtoollista eik\u00e4 sit\u00e4 heille my\u00f6sk\u00e4\u00e4n anneta.\u201d T\u00e4m\u00e4 on \u00e4\u00e4ni, ei h\u00e4iri\u00f6tt\u00f6m\u00e4st\u00e4, ahdistamattomasta, yksimuotoisesta, suljetusta maailmasta, vaan k\u00e4rsiv\u00e4st\u00e4 kirkosta muhamettilaisuuden ikeen alla. T\u00e4m\u00e4 yhteenotto pakanallisen valtion kanssa ei tehnyt taistelusta harhaoppeja vastaan v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4, se ei avannut suljettua alttaria. <\/p>\n
Me olemme kuulleet joidenkin ihmisten olevan taipuvaisia katsomaan, ett\u00e4 se, mit\u00e4 me olemme nyt kuvailleet, on suunnattu sellaisia karkeita harhaoppisia vastaan, jotka olivat jo tosiasiallisesti hyl\u00e4nneet kristillisen uskon. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan ole sopusoinnussa tiedossamme olevien tosiasioiden kanssa. Nikaian kirkolliskokous vaati esimerkiksi vain Paavali Samosatalaisen seuraajien uudelleenkastamista, heid\u00e4n, jotka kielsiv\u00e4t, ett\u00e4 Jumala on kolmiyhteinen. Muiden ryhmien kaste pidettiin p\u00e4tev\u00e4n\u00e4. My\u00f6hemmin my\u00f6s montanistit, sabelliinit ja eunomialaiset laskettiin niiden joukkoon, joilla ei ollut p\u00e4tev\u00e4\u00e4 kastetta. Paljon t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on kuitenkin se, ett\u00e4 areiolaiset, makedonialaiset, novatiolaiset ja apollinarialaiset yms. pidettiin p\u00e4tev\u00e4sti kastettuina. Muutamin poikkeuksin Raamatun kaanonin arvovalta on tunnustettu ja sen lausumiin viitataan opillisissa kiistoissa.<\/p>\n
Werner Elert on koonnut tapauksia, jotka osoittavat, ett\u00e4 harhaoppisten poissulkeminen jumalanpalveluksesta ei johtunut siit\u00e4, ett\u00e4 heit\u00e4 olisi yleisesti inhottu persoonansa puolesta. Tietty teologinen yhteisty\u00f6 kolmatta osapuolta vastaan saattoi kehitty\u00e4, keskin\u00e4iset keskustelut tapahtuivat yst\u00e4v\u00e4llisesti ja jopa tietty\u00e4 huumoria viljeltiin. Vastustajan henkil\u00f6kohtainen rehellisyys voitiin pit\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4n\u00e4. Yleisesti puhuen ei j\u00e4\u00e4 paljoa sijaa \u201cid\u00e4n spekulatiiviselle luonteenlaadulle\u201d, k\u00e4site, jonka piispa Neill tuo mukaan oppineissa pyrkimyksiss\u00e4\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 vanhan kirkon historiaa. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4site vastaa mit\u00e4 valitettavammalla tavalla aivan liian hyvin toista vastaavanlaista k\u00e4sityst\u00e4, k\u00e4sityst\u00e4 \u201cpreloogisesta miehest\u00e4\u201d, mik\u00e4 on modernien eik\u00e4 kovin loogisten oppineiden keksint\u00f6. Vanhan kirkon ihmiset olivat kaikki meid\u00e4n kaltaisiamme, yht\u00e4 viisaita ja yht\u00e4 tyhmi\u00e4 kuin me. He tunsivat kumppaninsa yht\u00e4 hyvin kuin me omamme. Mutta he poikkesivat varmasti meist\u00e4 opissa kirkollisesta yhteydest\u00e4. <\/p>\n
3. Harhaopin \u201ckaikkialla\u201d ja \u201ckaikki\u201d<\/p>\n
Me emme t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4sittele ilmauksen \u201csemper, ubique et ab omnibus\u201d (se, mink\u00e4 kaikki ovat aina ja kaikkialla uskoneet) merkityst\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ilmaus l\u00f6ytyy pyh\u00e4lt\u00e4 Vincent Lerinumilaiselta (k. ennen vuotta 450) ja sen on ajateltu olevan keino l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kristillinen totuus. Riitt\u00e4k\u00f6\u00f6n sanoa se, ett\u00e4 sit\u00e4 on ymm\u00e4rretty hyvin v\u00e4\u00e4rin ja ettei se, mit\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 se tarkoittikin, auttanut pyh\u00e4\u00e4 Vincent-parkaa paljoakaan, kun h\u00e4n lopuksi lankesi harhaoppiin. T\u00e4n\u00e4\u00e4n me k\u00e4yt\u00e4mme sit\u00e4 siin\u00e4 merkityksess\u00e4, ett\u00e4 toisin kuin usein on sanottu, harhaoppi aivan varmasti ei ole jotain merkitykset\u00f6nt\u00e4, ei jotain, joka vaiennetaan vain luomalla katse Suureen Kirkkoon, Kirkkoon, joka on keskustelun yl\u00e4puolella. Kristus on ennustanut harhaopista sanoessaan: \u201cSill\u00e4 monta tulee minun nimess\u00e4ni sanoen: \u00b4Min\u00e4 olen Kristus\u00b4, ja he eksytt\u00e4v\u00e4t monta\u201d (Matt. 24:5). Harhaopit ovat t\u00e4m\u00e4n mukaisesti laajoja, vaikuttavia liikkeit\u00e4, kun taas katoliset l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t lohdutuksen siit\u00e4, ett\u00e4 he ovat Kristuksen ennustama piskuinen lauma. <\/p>\n
Ensiksi voimme antaa Elertin viitata muutamaan mielenkiintoiseen seikkaan, jotka osoittavat meille, ett\u00e4 katolinen kirkko oli yksi monista kirkoista. Ennen Konstantinusta katolisella kirkolla ei ollut mit\u00e4\u00e4n etuoikeutettua asemaa harhaoppisiin yhteis\u00f6ihin n\u00e4hden. T\u00e4h\u00e4n aikaan eri kirkot eiv\u00e4t voineet edes kontrolloida j\u00e4sentens\u00e4 tunnustuksen muutoksia, esimerkiksi Aleksandriassa. Viel\u00e4p\u00e4 keisari Theodosiuksen s\u00e4\u00e4nn\u00f6sten j\u00e4lkeen vuonna 380 harhaoppisia vastaan, heill\u00e4 saattoi kaikesta huolimatta olla kirkkoja p\u00e4\u00e4kaupungissa itsess\u00e4\u00e4n. Vanhan ajan kirkkohistorioitsija kertoo meille juutalaisesta, joka saadakseen hy\u00f6ty\u00e4 itselleen antoi areiolaisten ja makedonialaisten kastaa h\u00e4net Konstantinopolissa, vain tullakseen lopulta paljastetuksi vieraillessaan novatiolaisten luona. Elert v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 noin vuonna 500 \u201cp\u00e4\u00e4kaupungisssa n\u00e4kyi sellainen kirkkokuntien kirjo, joka on t\u00e4ysin verrattavissa Saksan ja Englannin suurten kaupunkien vastaavaan kirjoon t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u201d. Toinen Elertin eloisa kuvaus kuuluu: \u201cNikealaiset, puoli-areiolaiset, eunomialaiset, makedonialaiset ja apollinarialaiset eliv\u00e4t rinnakkain samassa paikassa.\u201d Nikaian kirkolliskokousta edelt\u00e4v\u00e4t novatiolaiset olivat samanaikaisesti levinneet ja he jatkoivat kauan aikaa seurakuntien verkoston levitt\u00e4mist\u00e4 moniin saman alueen osiin. T\u00e4h\u00e4n tulivat Khalkedonin j\u00e4lkeen my\u00f6s monofysiitit, jotka vuorostaan jakautuivat. <\/p>\n
Elertist\u00e4 riippumattakin ja ennen h\u00e4nt\u00e4 v\u00e4h\u00e4isempi\u00e4 kohtia on tuotu esiin sen todistamiseksi, ett\u00e4 harhaoppi ulottui vanhassa kirkossa paljon laajemmalle kuin on tavallisesti otaksuttu. Se, ett\u00e4 vanhan ajan kirkkohistorioitsija Eusebios vaikenee seurakunnallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 V\u00e4h\u00e4n Aasian keski- ja it\u00e4osassa, saattaa johtua siit\u00e4, ett\u00e4 kristinusko oli n\u00e4ill\u00e4 alueilla harhaoppista. My\u00f6s pyh\u00e4 Ignatios Antiokialainen j\u00e4tt\u00e4\u00e4 mainitsematta tiettyj\u00e4 V\u00e4h\u00e4n Aasian seurakuntia, jotka esiintyv\u00e4t Ilmestyskirjassa, huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 mukaan muut n\u00e4ist\u00e4 seurakunnista. On houkuttelevaa otaksua, ett\u00e4 pyh\u00e4 Ignatios piti mainitsematta j\u00e4tettyj\u00e4 seurakuntia sellaisina, joista oli nyt tullut t\u00e4ysin harhaoppisia. Ilmestyskirjassa mainittu harhaoppi on siten saattanut asettaa puhdasoppisen kristikunnan puristuksiin ennen Ignatioksen kirjeiden kirjoittamisen ajankohtaa. Voidaan lis\u00e4ksi viitata siihen, ett\u00e4 Ilmestyskirjan 2. luvun kirjeit\u00e4 hallitsee tosiasiallisesti (kysymys) yhteydest\u00e4 pyhiss\u00e4 harhaoppisten kanssa (communicatio in sacris cum haereticis), josta synnist\u00e4 muutoin kiitett\u00e4vi\u00e4 puhdasoppisia seurakuntia syytet\u00e4\u00e4n (Ilm. 2:14; 2:15; 2:19). Pelkk\u00e4 harhaoppisten, balamiittien, nikolaiittojen ja naispuolisen opettajan, l\u00e4sn\u00e4olo seurakunnassa on synti, josta on teht\u00e4v\u00e4 parannus. <\/p>\n
Samoin kuin harhaoppi n\u00e4in ollen voi omistaa itselleen (nimityksen) \u201ckaikkialla\u201d (ubique), niin sen my\u00f6s vastaanottavat \u201ckaikki\u201d (ab omnibus). Kirjoittaessani t\u00e4m\u00e4n luennon ensimm\u00e4isen version noin 40 vuotta sitten (!) tein huolellisesti poikkeuksen pyh\u00e4n Augustinuksen kohdalla, jolta l\u00f6ysin ajatuksen, ett\u00e4 kirkon legitimiteetti voitaisiin osoittaa sen j\u00e4senm\u00e4\u00e4rist\u00e4 ja maantieteellisest\u00e4 yleisyydest\u00e4. En usko en\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n oppikirjan viisauteen. Kun pyh\u00e4 Augustinus esimerkiksi sanoo, ett\u00e4 katolisen kirkon arvovalta on johtanut h\u00e4net evankeliumeihin, h\u00e4n varmasti ei tarkoita sit\u00e4 h\u00f6lynp\u00f6ly\u00e4, jota me kuulemme roomalaiskatolilaisilta. H\u00e4n puhui ensimm\u00e4isest\u00e4 kirkosta, alkukirkosta, joka saattoi todistaa evankeliumin aitouden. Samoin kun h\u00e4n puhuu siit\u00e4, ett\u00e4 oikea kirkko on levinnyt kaikkialle ja harhaoppiset ovat paikallisia, h\u00e4n ajattelee omaa kirkkoaan ensimm\u00e4isen kirkon, alkukirkon, katkeamattomassa seuraannossa, miss\u00e4 kaikkialle perustetut apostoliset seurakunnat s\u00e4ilyttiv\u00e4t oikean opin, kun sit\u00e4 vastoin harhaoppiset uudistajat eiv\u00e4t voineet j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 opillista sukupuutaan t\u00e4ll\u00e4 tavalla, vaan he olivat paikallisia ilmentymi\u00e4 ilman siteit\u00e4 apostoliseen menneisyyteen, apostoliseen \u201ckaikkialla\u201d (ubique). Pyh\u00e4st\u00e4 Augustinuksesta ei n\u00e4in ollen olisi tullut donatolaista, vaikka he olisivat onnistuneet levi\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikkialle, kun taas pyh\u00e4n Augustinuksen seuraajat olisi rajoitettu h\u00e4nen istuimeensa Hippo Regiukseen Pohjois-Afrikassa. Sik\u00e4li pid\u00e4n t\u00e4ysin oikeana n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net t\u00e4ydess\u00e4 yhteydess\u00e4 kumppaniensa kanssa, muiden kirkkoisien kanssa, joiden todistusta me nyt aiomme siteerata.<\/p>\n
Ennen kuin teen niin, ilmoitan teille n\u00e4iden sitaattien l\u00e4hteen, mik\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 se, mit\u00e4 min\u00e4 esit\u00e4n teille, kuuluu erottamattomasti luterilaiseen perint\u00f6\u00f6n, ett\u00e4 puhdasoppinen luterilainen kirkko on aina ollut tietoinen t\u00e4ydest\u00e4 yksimielisyydest\u00e4\u00e4n kirkkoisien kanssa n\u00e4iss\u00e4 kohdissa. Seuraavat viittaukseni ovat kaikki otetut suurelta luterilaiselta 1600-luvun dogmaatikolta, Johan Gerhardilta (1582-1637), joka tuo ne esiin kuuluisassa Loci-teoksessaan. Ei tule unohtaa, ett\u00e4 sana patrologia (kirkkoisien tuotantoa k\u00e4sittelev\u00e4 teologian haara, toim. huom.) on alunperin otettu h\u00e4nen suuresta kokoelmastaan kirkkoisien tuotantoa sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4\u00e4 materiaalia ja ett\u00e4 luterilaiset, varsinkin niin sanotut aitoluterilaiset 1500-luvulla, olivat ensimm\u00e4isin\u00e4 avaamassa t\u00e4m\u00e4n kent\u00e4n oppineelle teologiselle tutkimukselle. Gerhardin sitaatit otti uudelleen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n suuri luterilainen konfessionalisti ja liturgisti Wilhelm L\u00f6he Neuendettelsausta (1808-1872), joka painatti ne uudelleen teoksessaan \u201cDrei B\u00fccher von der Kirche\u201d, Kolme kirjaa kirkosta. Teit\u00e4 ei pit\u00e4isi h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4\u00e4 kuulla, ett\u00e4 L\u00f6hen tunnetuin seuraaja t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on professori Martin Wittenberg, jonka yhteytt\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4n teokseen olen jo kehottanut teit\u00e4 tutustumaan.<\/p>\n
Kaikkien aikojen luterilaiset is\u00e4t ovat siten kunnioittavasti kuunnelleet pyh\u00e4n Basileos Suuren todistusta, h\u00e4nen, joka, kuten tied\u00e4mme, kun h\u00e4nen hiippakunnassaan suuri harhaoppinen enemmist\u00f6 h\u00e4nt\u00e4 vaivasi, puhuu kolmesta miehest\u00e4 tulessa ja kirjoittaa: \u201cHe opettavat meille, mit\u00e4 tulee tehd\u00e4, kun kukaan ei ole samaa mielt\u00e4 kanssamme. Keskell\u00e4 liekkej\u00e4 he ylistiv\u00e4t Jumalaa, he eiv\u00e4t katsoneet ihmispaljoutta, joka puhui heit\u00e4 vastaan, vaan he olivat tyytyv\u00e4isi\u00e4 ollessaan yht\u00e4 mielt\u00e4, vaikka heit\u00e4 oli vain kolme.\u201d<\/p>\n
Theodoretus Lector (varhainen 500-luku) mainitsee kirkkohistoriassaan sananvaihdon paavi Liberiuksen (paavina 352-366) ja areiolaisen keisarin v\u00e4lill\u00e4, joka kysyi paavilta: \u201cKuinka suuri osa maailmaa sinulla on takanasi, kun sin\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla vastustat?\u201d Liberius vastasi: \u201cYksin\u00e4isyyteni kautta ei Totuuden Sana menet\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Kerran oli my\u00f6s vain kolme, jotka asettautuivat kuninkaan k\u00e4sky\u00e4 vastaan.\u201d<\/p>\n
Pyh\u00e4 Gregorios Naziansilainen (329-389) kirjoittaa h\u00e4nkin areiolaisia vastaan seuraavat sanat: \u201cMiss\u00e4 ovat ne, jotka arvioivat kirkkoa j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4n mukaan ja halveksivat piskuista laumaa, jotka mittaavat jumaluuden mitalla ja asettavat ihmiset niin korkealle, jotka asettavat hiekan korkealle ja halveksivat maailman valoa, jotka ker\u00e4\u00e4v\u00e4t simpukoita ja halveksivat helmi\u00e4? Heill\u00e4 on huoneet, meill\u00e4 asukkaat – heill\u00e4 on kirkot, meill\u00e4 Jumala; niinp\u00e4, me olemme el\u00e4v\u00e4n Jumalan temppeli, el\u00e4v\u00e4 uhri, hengellinen polttouhri. Heill\u00e4 on ihmiset, meill\u00e4 enkelit; heill\u00e4 on r\u00f6yhkeys ja uhkarohkeus, meill\u00e4 usko; heill\u00e4 on uhkaukset, meill\u00e4 rukoukset, heill\u00e4 on kulta ja hopea, meill\u00e4 puhdas uskonoppi.\u201d<\/p>\n
Pyh\u00e4 Johannes Khrysostomos puhuu samaa kielt\u00e4: \u201cKumpi on hy\u00f6dyllisemp\u00e4\u00e4: omistaa paljon olkia vai sen sijaan kalliita kivi\u00e4? Oikea enemmist\u00f6 ei ole kansanpaljous vaan voiman vakavuus. Elia oli vain yksi, mutta koko maailma ei painanut vaa\u00b4assa yht\u00e4 paljon kuin h\u00e4n.\u201d<\/p>\n
Tehd\u00e4ksemme yhteenvedon siteeraamme pyh\u00e4\u00e4 Hieronymusta (n. 342-420), joka sanoo er\u00e4st\u00e4 pelagiolaista vastaan: \u201cSe, ett\u00e4 sinulla on monta samanlaista kuin sin\u00e4, ei suinkaan tee sinusta katolista: p\u00e4invastoin se osoittaa, ett\u00e4 sin\u00e4 olet harhaoppinen.\u201d Antaakseni t\u00e4lle sitaatille sen t\u00e4yden painon, lainaan sit\u00e4 my\u00f6s latinankielisen\u00e4 alkutekstin\u00e4, joka voi olla t\u00e4m\u00e4n luentomme ensimm\u00e4isen osan sopiva ja tarkoituksenmukainen loppu:<\/p>\n
\u201cMultitudo sociorum nequaquam te catholicum, sed haereticum esse monstrabit.\u201d <\/p>\n
Ensimm\u00e4inen kahdesta kirkollista yhteytt\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4st\u00e4 luennosta. Luennot pidetty Riigassa, Latviassa 20.-21.5.1996.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Teol. tri Tom G.A.Hardt, Tukholma 1. V\u00e4\u00e4r\u00e4 k\u00e4sitys yhdest\u00e4, kaikenkattavasta vanhasta kirkosta K\u00e4sitelless\u00e4mme t\u00e4n\u00e4\u00e4n esill\u00e4olevaa aihetta kohtaamme joukon vakavia v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksi\u00e4 ja v\u00e4\u00e4ristymi\u00e4 siit\u00e4, miten kristillinen kirkko kautta aikojen on k\u00e4sitellyt kysymyst\u00e4 kirkollisesta yhteydest\u00e4 niin teoreettisesti kuin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 me olemme t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ekumeenisen liikkeen paineen alaisia, joka kaikin tavoin tekee propagandaa sen […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[67,66,34],"tags":[419,72,71,36,70,73,74,68,69],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/425"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=425"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/425\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":439,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/425\/revisions\/439"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=425"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=425"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=425"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}