Hermann Sasse (1895-1976) on t\u00e4m\u00e4n vuosisadan voimakkaita tunnustusluterilaisia teologeja. Jo opiskelunsa alkuvaiheessa (1916-18) Sasse tuli kriittiseksi aikansa liberaaliteoiogiaa kohtaan. H\u00e4nen kasvava vakaumuksensa oli: \u201cSen kanssa pystyi kyll\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta ei kuolemaan.\u201d<\/p>\n
Pappisvihkimyksen (1920) j\u00e4lkeen h\u00e4n opisklii USA:ssa, jona aikana h\u00e4n kiinnostui Lutherista ja kirkkoisist\u00e4 – ja liittyi tunnustusluterilaisten riveihin.<\/p>\n
1930-luvulla Sasse luennoi Erlangenin yliopistossa kirkkohistorian professorina. Natsien uhatessa raamatullista opetusta h\u00e4n omaksui johtajan roolin Tunnustuskirkossa. Kirkon vaikeina aikoina h\u00e4nt\u00e4 erityisesti vihastutti Barmenin sopimus; h\u00e4n vastusti v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ekumeniaa ja barthilaista reformoituun teologiaan pohjautuvaa kirkkodiplomatiaa.<\/p>\n
Ennen kuin Sasse muutti Australiaan vuonna 1949, h\u00e4n yritti kaikin tavoin est\u00e4\u00e4 oman kirkkonsa, Baijerin luterilaisen kirkon liittymist\u00e4 Saksan evankeliseen kirkkoon. Sassen oma vakaumus oli, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 liitto merkitsisi loppua luterilaisen kirkon tunnustuksellisuudelle Saksassa ja ett\u00e4 se oli selv\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4ys Raamattua ja Tunnustuskirjoja vastaan. Esitetty\u00e4\u00e4n avoimesti kantansa my\u00f6s kirkon johdolle ja huomattuaan yritykset turhiksi Sasse luopui virastaan ja liittyi Saksan vapaaseen luterilaiseen kirkkoon. H\u00e4nen ehdoton kantansa luterilaisiin tunnustuskirjoihin, Lutherin alttarin sakramentinpuolustus ja syv\u00e4 ymm\u00e4rrys sek\u00e4 ennen kaikkea kirkkopoliittista manipulointia kohtaan tuntemansa vastenmielisyys pakottivat h\u00e4net t\u00e4h\u00e4n muutokseen. H\u00e4n ei koskaan katunut ottamaansa askelta, koska se oli h\u00e4nelle Jumalan Sanaan sidotun omantunnon kysymys.<\/p>\n
SLEY on julkaissut Hermann Sassen Olen luterilainen. Englanninkielisin\u00e4 Concordian julkaisemia Sassen teoksia saa SLEY:st\u00e4.<\/p>\n
JEESUS KRISTUS ON HERRA!<\/p>\n
Dr. Hermann Sasse<\/p>\n
Emme p\u00e4\u00e4se pitk\u00e4llek\u00e4\u00e4n yritt\u00e4ess\u00e4mme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 profeettojen kokemuksia, ellemme tajua aivan alusta l\u00e4htien, ett\u00e4 on oikeita profeettoja ja v\u00e4\u00e4ri\u00e4 profeettoja, aitoja profeettoja ja ep\u00e4aitoja profeettoja. Psykologian keinoista ei ole lainkaan apua t\u00e4m\u00e4n erotuksen tekemisess\u00e4. Uskontopsykologi ei pysty sanomaan, miksi Jeremiaan kokemukset ovat todellista profetiaa, kun taas \u201cvalheprofeettojen\u201d kokemukset eiv\u00e4t sit\u00e4 ole.<\/p>\n
My\u00f6sk\u00e4\u00e4n ei t\u00e4m\u00e4 eron tekeminen ole jotakin my\u00f6hemmin dogmaattisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta k\u00e4sin lis\u00e4tty\u00e4. Selv\u00e4n pes\u00e4eron tekeminen v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n profeetan virkaan kuuluu kaiken profetian luonteeseen, sill\u00e4 se asettaa rajan itsens\u00e4 ja ekstaattisten uskontojen hengellisyyden v\u00e4lille. Profeetat pelk\u00e4siv\u00e4t, ett\u00e4 he itsekin saattaisivat joutua harhaan. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 Aamos kielt\u00e4ytyi arvonimest\u00e4 nabi eli profeetta. Siksi Israelin profeetat kamppailivat \u201cvalheprofeettoja\u201d vastaan.<\/p>\n
Kuinka voidaan vet\u00e4\u00e4 raja oikean ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n profeetan viran v\u00e4lille, todellisen ja kuvitellun kutsumuksen v\u00e4lille, aidon ilmoituksen ja hurmahenkisen innostuksen ilmentymien v\u00e4lille, vastaanotetun sanan puhtaan ja ep\u00e4puhtaan julistuksen v\u00e4lille? T\u00e4m\u00e4 on profetian teologinen ongelma, johon jo uskontohistoriaan liittyv\u00e4 katsaus johtaa meid\u00e4t. Jopa aito profeetta voi lakata olemasta Jumalan v\u00e4likappale ja viestinviej\u00e4. Uskontohistoria kertoo monista n\u00e4kyihin pohjautuvista samankaltaisista kokemuksista. Siin\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4iden kokemusten joukossa on erityinen ryhm\u00e4 aitoja profeetallisia kokemuksia, joissa ihmisi\u00e4 kutsutaan todelliseen Jumalan Sanan julistajan virkaan, piilee profetian arvoitus.<\/p>\n
Jos me tutkimme p\u00e4\u00e4si\u00e4iskokemusten luonnetta vertaamalla niit\u00e4 profeetan viran eri tyyppeihin, me heti n\u00e4emme niiden vastakohtaisuuden. Sit\u00e4, mit\u00e4 profeetat kokivat, tapahtui aina uudestaan halki vuosisatojen. P\u00e4\u00e4si\u00e4iskokemus rajoittui yhteen ainoaan sukupolveen. Se, mit\u00e4 tapahtuu profeetalle, tapahtuu yksil\u00f6lle. N\u00e4in saattaa olla my\u00f6s p\u00e4\u00e4si\u00e4isen ollessa kysymyksess\u00e4, mutta se kokemus voi my\u00f6s tapahtua ihmisjoukolle (vrt. Emmauksen tien kulkijat, yhdentoista opetuslapsenjoukko, ne 500 silminn\u00e4kij\u00e4\u00e4).<\/p>\n
Toisaalta kummallakin kokemustyypill\u00e4 on yhteist\u00e4 se, ett\u00e4 niihin liittyy kutsumus ja teht\u00e4v\u00e4. Virka suodaan: toisessa tapauksessa profeetan, toisessa taas apostolin. Ei jokainen, joka koki p\u00e4\u00e4si\u00e4isen, tullut apostoliksi; t\u00e4m\u00e4 kokemus voi my\u00f6s tehd\u00e4 ihmisryhm\u00e4st\u00e4 kirkon. Kuitenkaan kukaan ei voinut olla apostoli sanan ahtaassa merkityksess\u00e4, ellei h\u00e4n ollut Jeesuksen yl\u00f6snousemuksentodistaja (Ap.t. 1:22), vaikka Uusi Testamentti toki k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 termin v\u00e4ljemp\u00e4\u00e4 merkityst\u00e4 kuin t\u00e4m\u00e4 tiukan teologinen apostoli-sanan k\u00e4ytt\u00f6 ilmoituksen v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Sanan yleisempi merkitys k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kiertelev\u00e4t saarnamiehet. 1. Kor 15:7:n mukaan Jeesus ilmestyi kaikille apostoleille. Apostolin virka ja p\u00e4\u00e4si\u00e4iskokemus ovat toisistaan erottamattomia, aivan yht\u00e4 l\u00e4heisi\u00e4 termej\u00e4 kuin profeetan virka ja profeetallinen kokemus.<\/p>\n
Jotta voitaisiin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 oikea p\u00e4\u00e4si\u00e4iskokemus, on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 se apostolisena kokemuksena. Apostolin virka, joka on sidottu yhteen ainoaan historian sukupolveen, on jotain aivan uutta verrattuna profeetan virkaan. On \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kristuksen tulemisen j\u00e4lkeen profeetan virka, vaikka se ei h\u00e4vi\u00e4k\u00e4\u00e4n, muuttuu aivan toiseksi. Kristikunnassa profeetan virka on virka kirkon sis\u00e4ll\u00e4, apostolin viralle varmasti alistettu. Efesolaiskirjeen 2:20:ssa sanotaan kirkosta, ett\u00e4 sen perustuksena ovat apostolit ja profeetat. Apostolit mainitaan ensimm\u00e4iseksi. <\/p>\n
Profeetan viran poistaminen itsen\u00e4isen\u00e4 ja samanarvoisena tekij\u00e4n\u00e4 apostolien ja heid\u00e4n todistuksensa kanssa ei sujunut ilman kamppailua. Mutta montanolaisuus1 osoitti, miten tarpeellinen t\u00e4m\u00e4 poissulkeminen oli, t\u00e4m\u00e4 taistelu \u201cHengen ja viran\u201d v\u00e4lill\u00e4, kuten sit\u00e4 tavallisesti kutsutaan, sill\u00e4 Montanus v\u00e4itti itsest\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mit\u00e4 luvattiin Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 Johanneksen evankeliumissa, kuten v\u00e4ittiv\u00e4t itsest\u00e4\u00e4n my\u00f6hemmin my\u00f6s Mani ja Muhammed.<\/p>\n
Sen tajuaminen, ett\u00e4 ilmoitus Kristuksessa ei ole jotain keskener\u00e4ist\u00e4 tai suhteellista, seisoo tai kaatuu sen my\u00f6t\u00e4, k\u00e4yk\u00f6 apostolin virka profeetan viran edell\u00e4. Aina siell\u00e4, miss\u00e4 profetia vahvistaa itsen\u00e4isyytens\u00e4 ja voimansa, se on uhkana sen ilmoituksen lopullisuudelle, joka tapahtui kerran historiassa, uhkana sille, mist\u00e4 apostolin virka todistaa. Kristuksen kirkko on apostolinen, ei profeetallinen kirkko. T\u00e4m\u00e4 ei merkitse, kuten jotkut nyky\u00e4\u00e4n v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, Hengen tukahduttamista, uskonnon rajoittamista luutuneen instituution sis\u00e4lle. Pikemminkin se ilmaisee syv\u00e4n vakaumuksen siit\u00e4, ett\u00e4 ilmoitus on jo tapahtunut, ett\u00e4 Jumalan Sanaa ei en\u00e4\u00e4 vain anneta ja m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 yksil\u00f6lle siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, vaan ett\u00e4 Sana on tullut hihaksi.<\/p>\n
Apostolin virka annettiin yhden ainoan kerran yhdess\u00e4 ainoassa sukupolvessa. Apostolin virka kulkee samaan suuntaan kuin profeetan virka, ja kuitenkin se on jotain aivan muuta. Apostolin viralla, joka perusti kirkon, on johtoasema profeetan virkaan n\u00e4hden, mik\u00e4 puolestaan toimi seurakunnan synnyn valmistelemiseksi. Apostolisen kokemuksen t\u00e4ytyy siis olla jotain aivan muuta kuin profeetallisen kokemuksen, jotain ainutkertaista, jotain, jolla ei ole vertaa historiassa. Se, mit\u00e4 tapahtui apostoleille, oli ilmoituksen t\u00e4yttymys, joka tapahtui Kristuksessa, sen tapahtuman kokemus, jonka avulla tulee todeksi, ett\u00e4 Jeesus Kristus on Herra. T\u00e4m\u00e4 tosiseikka todetaan sanoilla \u201cHerra on yl\u00f6snoussut.\u201d<\/p>\n
Jos asia on n\u00e4in, meid\u00e4n on luovuttava siit\u00e4 yleisest\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 koskevasta v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksest\u00e4, jonka mukaan opetuslapsilla olisi ollut vain n\u00e4kyj\u00e4 Kristuksesta. N\u00e4m\u00e4 olisivat saaneet heid\u00e4t vakuuttuneiksi siit\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n Mestarinsa oli elossa, mist\u00e4 he taas olisivat tehneet sen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen, ett\u00e4 H\u00e4n oli noussut kuolleista. Kristusta koskevat n\u00e4yt, riippumatta siit\u00e4, mit\u00e4 mielt\u00e4 niist\u00e4 ollaan, eiv\u00e4t ole rajoittuneet niihin aikoihin. Kuinka p\u00e4\u00e4si\u00e4iskokemukset eroavat muista Herran n\u00e4yist\u00e4 ja ilmoituksista (2. Kor. 12:1), jotka my\u00f6s apostoli Paavali tuntee?<\/p>\n
Opetuslapset olisivat varmaankin voineet tulla siihen k\u00e4sitykseen, ett\u00e4 Jeesus ainakin jollakin tavoin eli ilmankin niit\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isen p\u00e4ivi\u00e4, jolloin tapahtui sellaista, joka muutti heid\u00e4n koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Kun rakastettu ja kunnioitettu mestari otetaan omasta el\u00e4m\u00e4npiirist\u00e4\u00e4n pois, on l\u00e4hes luonnollista tuntea, ett\u00e4 h\u00e4n jollain tapaa el\u00e4\u00e4 edelleen kuolemansakin j\u00e4lkeen. Meid\u00e4n t\u00e4ytyy vain muistaa, mik\u00e4 merkitys Sokrateen kuolemalla on siihen, miten Euroopan perinteess\u00e4 ihmiset ovat ajatelleet kuolemattomuudesta. Ei, sill\u00e4, mit\u00e4 opetuslapsille tapahtui, t\u00e4ytyy olla t\u00e4ysin erilainen sis\u00e4lt\u00f6. Uuden Testamentin todellinen p\u00e4\u00e4si\u00e4issanoma kuuluu, ei \u201cJeesus el\u00e4\u00e4\u201d, vaan \u201cJeesus on ylosnoussut.\u201d Jotakin tapahtui. Jumala teki jotain t\u00e4ysin ennenkuulumatonta, jotain t\u00e4ysin ainutlaatuista. T\u00e4m\u00e4 ennenkuulumaton tapahtuma, joka voidaan kuvata vain sanalla \u201cyl\u00f6snousemus\u201d, ei ole joku johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s ja yhteenveto p\u00e4\u00e4si\u00e4iskokemuksesta, jotakin p\u00e4\u00e4telty\u00e4, ei edes varmuutta siit\u00e4, ett\u00e4 Jeesus el\u00e4\u00e4 edelleen. Kuinka totta se onkin, se ei ole asian oleellinen kohta. P\u00e4\u00e4si\u00e4isen olennaisin sis\u00e4lt\u00f6 ja varsinainen ydin on \u201cJeesus on yl\u00f6snoussut.\u201d<\/p>\n
1Fryygiassa l00-luvun lopulla el\u00e4nyt Montanus johti lopunaikojen liikett\u00e4. H\u00e4n julisti, ett\u00e4 taivaallinen Jerusalem laskeutuisi pian l\u00e4helle heit\u00e4. Montanolaiset eliv\u00e4t Pyh\u00e4n Hengen pikaisen vuodattamisen odotuksessa. Heiss\u00e4 n\u00e4kyiv\u00e4t j\u00e4rjest\u00e4ytyneen yhteiskunnan vastustajien tyypilliset piirteet. Heid\u00e4n ryhm\u00e4ss\u00e4\u00e4n kehittyi, varsinkin Pohjois-Afrikassa, eritt\u00e4in askeettisia piirteit\u00e4. Kirkkois\u00e4 Tertullianus liittyi my\u00f6hemmin heihin (toim. huom.).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Hermann Sasse (1895-1976) on t\u00e4m\u00e4n vuosisadan voimakkaita tunnustusluterilaisia teologeja. Jo opiskelunsa alkuvaiheessa (1916-18) Sasse tuli kriittiseksi aikansa liberaaliteoiogiaa kohtaan. H\u00e4nen kasvava vakaumuksensa oli: \u201cSen kanssa pystyi kyll\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta ei kuolemaan.\u201d Pappisvihkimyksen (1920) j\u00e4lkeen h\u00e4n opisklii USA:ssa, jona aikana h\u00e4n kiinnostui Lutherista ja kirkkoisist\u00e4 – ja liittyi tunnustusluterilaisten riveihin. 1930-luvulla Sasse luennoi Erlangenin yliopistossa kirkkohistorian […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":408,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[34,45],"tags":[56,43,36,60],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/404"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=404"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/404\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":442,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/404\/revisions\/442"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/408"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=404"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=404"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=404"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}