<\/p>\n\n\n\n
Simo Kiviranta, teol. lis. (1936\u20132004) <\/p>\n\n\n\n
Johdannoksi <\/p>\n\n\n\n
Kaikki\u00a0tied\u00e4mme,\u00a0ett\u00e4\u00a0Ahdistus\u00a0ja\u00a0lohdutus\u00a0on\u00a0Lutherin\u00a0teologiasta\u00a0lohkaistavak-si\u00a0todella\u00a0suuri\u00a0teema.\u00a0Luovun\u00a0t\u00e4ss\u00e4\u00a0yritt\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00a0teologista\u00a0kattavuutta\u00a0ja\u00a0syste-maattista\u00a0kokonaisuutta.\u00a0K\u00e4sittelen\u00a0vain\u00a0yht\u00e4\u00a0asiaa,\u00a0er\u00e4\u00e4nlaista\u00a0v\u00e4itett\u00e4,\u00a0joka\u00a0kuuluu\u00a0rajatusti\u00a0uskon\u00a0alaan\u00a0ja jota\u00a0yrit\u00e4n\u00a0perustella\u00a0l\u00e4hinn\u00e4\u00a0Lutherin\u00a0kuuluisan joulupostillan (Kirkkopostilla I = KP I) <\/em><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 v\u00e4ite on<\/em> <\/em>seuraava:<\/em> <\/p>\n\n\n\n Kun\u00a0puhumme\u00a0ahdistuksesta\u00a0ja\u00a0lohdutuksesta\u00a0Lutherin\u00a0teologiassa,\u00a0tarkastelun\u00a0 kohteena\u00a0ei\u00a0olennaisesti\u00a0ole\u00a0ihmisen\u00a0kokemistapa,\u00a0vaan\u00a0Jumalan\u00a0toimintatapa.\u00a0 Ahdistus\u00a0ja\u00a0lohdutus\u00a0ei\u00a0ole\u00a0teema,\u00a0joka\u00a0ohjaisi\u00a0meid\u00e4t\u00a0selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n\u00a0uskonnollisen\u00a0 subjektin\u00a0sielunsis\u00e4ist\u00e4\u00a0tilaa,\u00a0vaan\u00a0se\u00a0puhuu\u00a0koko\u00a0maailman\u00a0ja\u00a0todellisuuden\u00a0tilas-ta\u00a0sellaisena\u00a0kuin\u00a0se\u00a0itsess\u00e4ns\u00e4\u00a0on ja\u00a0sellaisena\u00a0kuin\u00a0se\u00a0kohdistuu\u00a0meihin.<\/em>\u00a0<\/p>\n\n\n\n On\u00a0luonnollista,\u00a0ett\u00e4\u00a0Lutherista\u00a0on tehty\u00a0suuri\u00a0uskonnollinen persoo-nallisuus\u00a0ja jopa\u00a0oman aikakautensa tulkki.\u00a0H\u00e4n\u00a0on\u00a0suuri\u00a0uskonnollinen kokija ja\u00a0toimija,\u00a0\u00a0suuri\u00a0potilas,\u00a0suuri\u00a0nero\u00a0ja\u00a0kaikkea silt\u00e4\u00a0v\u00e4lilt\u00e4.\u00a0 Vaikka\u00a0Lutherin\u00a0persoonallinen\u00a0tie,\u00a0h\u00e4nen\u00a0sis\u00e4inen\u00a0taistelunsa\u00a0ja\u00a0ahdistuksensa,\u00a0h\u00e4nen\u00a0kulttuuri-\u00a0ja\u00a0kirkkotaistelunsa,\u00a0h\u00e4nen\u00a0suuri\u00a0 l\u00f6yt\u00f6ns\u00e4,\u00a0 samoin kuin\u00a0h\u00e4nen valtaisa\u00a0hurjuutensa ja jopa hulluutensakin\u00a0 on\u00a0historiallisesti ollut\u00a0intensiivisen selvittelyn kohteena,\u00a0voidaan kuitenkin sanoa,\u00a0ett\u00e4\u00a0Lutheria\u00a0on\u00a0ollut\u00a0teologiassa ja\u00a0filosofiassa\u00a0vaikea tai\u00a0mahdoton\u00a0ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 l\u00e4hes\u00a0200\u00a0vuoden\u00a0ajan.\u00a0Vaikka\u00a0on\u00a0esitetty monia k\u00e4sityksi\u00e4\u00a0siit\u00e4,\u00a0milloin\u00a0Lutherin\u00a0j\u00e4lkeen\u00a0ei\u00a0en\u00e4\u00e4\u00a0 oikein\u00a0 ymm\u00e4rretty,\u00a0mit\u00e4\u00a0h\u00e4n tarkoitti, tosiasiallisen katkon aiheutti\u00a0koko kristillisen ajattelun\u00a0historian toistaiseksi\u00a0perusteellisin mullistus,\u00a0 valistus,\u00a0rationalismi\u00a0ja\u00a0idealismi, jossa teologian keskipisteeksi\u00a0 tulee\u00a0Jumalan\u00a0sijasta uskonnollinen\u00a0ihminen.\u00a0<\/p>\n\n\n\n J\u00e4t\u00e4n nyt aatehistorian sikseen ja totean, ettei Luther ajattele ihmisen ahdistuksen johtuvan pohjimmiltaan v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 asenteesta el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Vastaavasti lohdutus ei olennaisesti tarkoita uuden asennoitumisen oppimista. P\u00e4invastoin ihminen on kohde, vaikutuskentt\u00e4. Ahdistus ja lohdutus ovat vain seurausilmi\u00f6it\u00e4. Molemmat on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 todellisuuden tiloista, eik\u00e4 pohjimmiltaan edes n\u00e4ist\u00e4 vaan itse Jumalasta k\u00e4sin. Kun avaamme Lutherin saarnan Jesajan jouluprofetiasta, p\u00e4\u00e4semme seurauksista syihin (KP 2, 213). <\/p>\n\n\n\n Ahdistus voi muuttua lohdutukseksi vasta, kun ihmisen asema suhteessa Jumalaan<\/strong> <\/strong>muuttuu<\/strong> <\/p>\n\n\n\n Ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 ahdistuksessa ihminen on Jumalan lain kohteena, lohdutuksessa h\u00e4n on armon kohteena. Ihmisen sis\u00e4iseen tilaan voidaan vaikuttaa vasta, kun koko maailman ja ihmiskunnan asema on muutettu. Suurin virhe, mit\u00e4 kristillisess\u00e4 julistuksessa voidaan tehd\u00e4 on se, ett\u00e4 Jumalan pelastushistoriallinen kaksivaiheisuus \u201dennen\u201d ja \u201dsitten\u201d, muuttuu psykologiseksi tapahtumaksi ihmisess\u00e4. Ihmisen aseman suhteessa kuolemaan, syntiin ja lakiin tulee ensin muuttua, vasta sitten ihminen voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lohdutuksen ja rauhan. Evankeliumin julistus ilmoittaa t\u00e4m\u00e4n muutoksen. Lainaan j\u00e4lleen saarnaa jouluprofetiasta: <\/p>\n\n\n\n \u201dT\u00e4t\u00e4 kohtaa ei k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni kukaan voi selitt\u00e4\u00e4 paremmin kuin pyh\u00e4 Paavali sen on selitt\u00e4nyt Korinttolaiskirjeess\u00e4\u00e4n, niinkuin juuri \u00e4sken osoitimme, sanoessaan: \u2019Kuolema, miss\u00e4 on otasi? Helvetti, miss\u00e4 on sinun voittosi? Mutta kuolemansynti on kuoleman ota, ja laki on synnin voima.\u2019 T\u00e4ss\u00e4 pyh\u00e4 Paavali samalla luettelee kolme eri voimaa, jotka Kristus on voittanut ja joista h\u00e4n meid\u00e4t on lunastanut, nimitt\u00e4in kuoleman, synnin ja lain. Samoin Jesajakin luettelee kolme, jotka Jumala on voittanut, tehd\u00e4ksens\u00e4 meid\u00e4t edess\u00e4\u00e4n iloisiksi ja turvallisiksi.\u201d (Kirkkopostilla (KP) I, s. 219) <\/p>\n\n\n\n Lutherin teologiassa n\u00e4m\u00e4 kolme tekij\u00e4\u00e4, kuolema, synti ja laki eiv\u00e4t ole mik\u00e4\u00e4n irrallinen kolmikko, vaan ne ovat sidoksissa toisiinsa. Mik\u00e4\u00e4n lohdutus ei ole mahdollista, ellei kuolemaa voiteta. Kuolemaa ei voida voittaa, ellei synti\u00e4 ensin voiteta. Ja synti\u00e4 taas ei voiteta, ellei lakia ensin t\u00e4ytet\u00e4. (KP 1, s. 220) <\/p>\n\n\n\n Lohdutus ihmiselle perustetaan siis pelastushistorialliseen aseman muutokseen. Evankeliumi ei voi olla evankeliumia, ellei se ole jatkuvaa Jumalan oikeustuomion julistamista ihmist\u00e4 kahlinneille valloille. Kun niiden oikeutus on loppunut, my\u00f6s niiden toiminta tulee loppumaan. Niiden aseman muutos merkitsee eskatologista varmuutta niiden poistumisesta. Evankeliumin julistaminen on Kristuksen voitonhedelmien jakamista. Vasta nyt voimme puhua siit\u00e4, mit\u00e4 tapahtuu meiss\u00e4. T\u00e4m\u00e4n omaksumisen on oltava jatkuvaa. <\/p>\n\n\n\n \u201dMutta kun nyt oma Daavidimme on voittanut kuoleman ja synnit, joita meid\u00e4n alati t\u00e4ytyi pel\u00e4t\u00e4 ja paeta, me olemme iloisia ja turvallisia, me laulamme ja olemme hyvill\u00e4 mielin, me jaamme yst\u00e4vien kesken saalista, toisin sanoen, me julistamme evankeliumia, ylist\u00e4mme ja kiit\u00e4mme Jumalaa, rohkaisemme ja vahvistamme kesken\u00e4mme toisiamme ja sanomme: Olehan iloinen, kukaan ei en\u00e4\u00e4 voi sinua vahingoittaa; synti on pois otettu, kuolema on voitettu, kaikki viha ja armottomuus on lakannut, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on pelkk\u00e4\u00e4 armoa ja rauhaa, perkele on voimaton, h\u00e4nen valtakuntansa maan tasalla! N\u00e4in?tekee pyh\u00e4 Paavali 1. Korinttolaiskirjeen 15. luvussa (1. Kor. 15:55,57): \u2019Kuolema, miss\u00e4 on sinun otasi? Helvetti miss\u00e4 on sinun voittosi? Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka on antanut meille voiton meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!\u2019 Ja apostoli sanoo: \u2019Niin lohduttakaa siis toisianne n\u00e4ill\u00e4 sanoilla\u2019\u201d. (KP I, s. 218) <\/p>\n\n\n\n Jumalan tuntemisella<\/strong> <\/strong>t\u00e4yttyminen<\/strong> <\/p>\n\n\n\n \u201dJos Jumala ei est\u00e4, Saatana kykenee seulomaan ja ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n kumoon vahvimmatkin pyh\u00e4t. <\/p>\n\n\n\n Vaikka meist\u00e4 on tullut kristityit\u00e4 ja meill\u00e4 on tuo tuntemisen alku, pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4n kuitenkin vaeltaa n\u00f6yryydess\u00e4, r\u00f6yhkeilem\u00e4tt\u00e4 noiden suruttomien henkien tavalla, jotka luulevat jo kaiken yhdell\u00e4 kertaa tyhjiin ammentaneensa. T\u00e4ll\u00e4 kohdalla t\u00e4ytyy todellakin vakaasti ja uutterasti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Jumalan sanaa ja rukousta. Tarkoituksena ei ole vain Jumalan tahdon tuntemisen oppiminen, vaan my\u00f6skin sill\u00e4 t\u00e4yttyminen. Jokainen ojentukoon t\u00e4m\u00e4n ohjeen mukaisesti ja sit\u00e4 tavoitelkoon ja pelon ja kauhistuksen vastapainoksi yh\u00e4 suuremman lohdutuksen ja v\u00e4kevyyden saavuttamiseksi sit\u00e4 kohti kurottautukoon. \u00c4lk\u00f6\u00f6n salliko perkeleen, maailman, lihan ja veren itse\u00e4\u00e4n siit\u00e4 est\u00e4\u00e4.\u201d <\/p>\n\n\n\n \u201dRaamattu sanoo: \u2019Jotka minua juovat, ne janoavat yh\u00e4 lis\u00e4\u00e4\u2019 (Siir. 24,21; luetaan Vanhan testamentin ns. apokryfikirjoihin. Luther lainaa paikka paikoin Siirakin kirjaa, toim. huom.). Eiv\u00e4th\u00e4n rakkaat enkelitk\u00e4\u00e4n siihen kyll\u00e4\u00e4nny, vaan he, niin kuin Pyh\u00e4 Pietari (1. Piet. 1:12) sanoo, halajavat katsahtaa siihen, mit\u00e4 heille on ilmoitettu ja heille julistetaan.\u201d <\/p>\n\n\n\n \u201dEritt\u00e4in hy\u00f6dyllist\u00e4 on kristityille kuitenkin se, ett\u00e4 Jumala t\u00e4m\u00e4n n\u00e4l\u00e4n ja janon her\u00e4tt\u00e4miseksi ja harjoittamiseksi ja t\u00e4ydellisen tuntemisen saavuttamiseksi l\u00e4hett\u00e4\u00e4 meille ahdistuksia ja murheita ja k\u00e4rsimyksi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 varjelee lihalliselta kyll\u00e4\u00e4ntymiselt\u00e4 ja opettaa etsim\u00e4\u00e4n lohdutusta.\u201d <\/p>\n\n\n\n \u201dHuomaapa,\u00a0miten\u00a0h\u00e4n\u00a0marttyyriaikana\u00a0teki\u00a0valaistuja,\u00a0v\u00e4kevi\u00e4 ja urhokkaita\u00a0ihmisi\u00e4\u00a0ristin\u00a0harjoituksen\u00a0ja k\u00e4rsimyksen kautta. Me\u00a0sit\u00e4\u00a0vastoin, jotka\u00a0emme\u00a0tahdo\u00a0samaa kokea,\u00a0olemme\u00a0niin\u00a0heikkoja ja jopa\u00a0velttoja ja laiskoja.\u00a0Jos\u00a0v\u00e4h\u00e4nkin savu silm\u00e4\u00e4 \u00a0kirvelee, \u00a0ilo \u00a0ja rohkeus on poissa ja\u00a0Jumalan tahto\u00a0j\u00e4\u00e4 tuntemattomaksi. Marttyyrien aikanakin\u00a0moni kristitty\u00a0oli niin\u00a0heikko,\u00a0ett\u00e4\u00a0kielsi,\u00a0kuka kidutuksia\u00a0 pel\u00e4ten\u00a0kuka\u00a0kauan\u00a0vankina\u00a0viruttuaan.\u00a0Sen\u00a0t\u00e4hden\u00a0h\u00e4n\u00a0tahtoo,\u00a0ett\u00e4\u00a0mekin ahdistusten ja k\u00e4rsimisen\u00a0vaivatessa totumme oppimaan\u00a0samaa, ja\u00a0ett\u00e4\u00a0me,\u00a0vaikka n\u00e4k\u00f6ala\u00a0on\u00a0karvas\u00a0ja\u00a0syd\u00e4n jyskytt\u00e4\u00e4 ja\u00a0\u2019oi\u00a0voi\u2019\u00a0-huutoansa\u00a0huutaa,\u00a0voisimme\u00a0tyynnytt\u00e4\u00e4\u00a0syd\u00e4memme\u00a0sanoen:\u00a0min\u00e4 tunnen\u00a0Jumalan\u00a0mielen, neuvon ja\u00a0tahdon. Ei\u00a0h\u00e4n sit\u00e4\u00a0mene\u00a0 muuttamaan.\u00a0H\u00e4nh\u00e4n\u00a0on luvannut\u00a0minulle\u00a0Poikansa kautta ja kasteessa\u00a0vahvistanut:\u00a0Se,\u00a0joka n\u00e4kee\u00a0Pojan ja kuulee\u00a0h\u00e4nt\u00e4,\u00a0 on\u00a0vapaa\u00a0synnist\u00e4 ja kuolemasta ja\u00a0el\u00e4\u00e4 iankaikkisesti.\u201d\u00a0(KP\u00a03,672\u2013673).\u00a0<\/p>\n\n\n\n Miksi Jumala ahdistuksessa salaa meilt\u00e4 armonsa? Miten tapahtuu siirtym\u00e4\u00a0ahdistuksesta\u00a0lohdutuksen saamiseen, Lain\u00a0 tyhjennys-hoidosta\u00a0Jumalan tuntemisella eli autuudella t\u00e4yttymiseen?\u00a0<\/p>\n\n\n\n Luther selitt\u00e4\u00e4 kanaanilaisen vaimon avunpyynt\u00f6\u00e4 Matt 15: H\u00e4n ei luovu sanasta,\u00a0vaikka sit\u00e4 v\u00e4kisin ry\u00f6stet\u00e4\u00e4n syd\u00e4mest\u00e4. H\u00e4n\u00a0 vangitsee\u00a0Kristuksen h\u00e4nen omiin\u00a0sanoihinsa.\u00a0<\/p>\n\n\n\n Mutta miksi Kristus salasi h\u00e4nelt\u00e4 lohdutuksen? Lutherin mukaan t\u00e4m\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 tietyn yleisp\u00e4tev\u00e4n tosiseikan uskon tien salaisuudesta. Tyly Kristus on se, millaiseksi ihmisen syd\u00e4n ja mieli tuntee Kristuksen. Tarkoitus onkin nyt juuri se, ett\u00e4 me irtaudumme tuntemuksien Kristuksesta ja satsaamme t\u00e4ysill\u00e4 sanan Kristukseen. <\/p>\n\n\n\n \u201dT\u00e4m\u00e4 on kirjoitettu meille rohkaisuksi ja opetukseksi, tiet\u00e4\u00e4ksemme, kuinka syv\u00e4\u00e4n Jumala meilt\u00e4 armonsa salaa, ja kuinka emme saa arvostella h\u00e4nt\u00e4 omien tuntemisiemme emmek\u00e4 mielipiteittemme mukaan, vaan tarkasti h\u00e4nen sanansa mukaan… (Jeesus j\u00e4tti asian h\u00e4\u00e4lym\u00e4\u00e4n kiellon ja my\u00f6nn\u00f6n v\u00e4lille.) <\/p>\n\n\n\n T\u00e4ll\u00e4\u00a0on\u00a0osoitettu,\u00a0millainen\u00a0syd\u00e4memme\u00a0tila\u00a0on ahdistuksen aikana.\u00a0T\u00e4ss\u00e4\u00a0Kristus\u00a0tekeytyy\u00a0sellaiseksi,\u00a0millaiseksi\u00a0syd\u00e4n\u00a0h\u00e4net tuntee:\u00a0se\u00a0on\u00a0varmasti\u00a0siin\u00e4\u00a0luulossa, ett\u00e4\u00a0h\u00e4n vain kielt\u00e4\u00e4.\u00a0Mutta\u00a0 totta\u00a0se\u00a0ei\u00a0ole.\u00a0Sen\u00a0t\u00e4ytyy\u00a0k\u00e4\u00e4nty\u00e4\u00a0pois\u00a0n\u00e4ist\u00e4 tuntemisista ja kanaa-nilaisen\u00a0vaimon tavoin lujassa uskossa\u00a0 Jumalan\u00a0 sanaan\u00a0 (siis\u00a0 ulkonaiseen,\u00a0objektiiviseen\u00a0sanan\u00a0ilmoitukseen)\u00a0pit\u00e4\u00e4\u00a0kiinni\u00a0kieltoon\u00a0k\u00e4tkeytyneest\u00e4 ja\u00a0sen\u00a0yl\u00e4puolella olevasta\u00a0syv\u00e4st\u00e4 ja\u00a0salatusta my\u00f6nt\u00e4misest\u00e4, tunnustamalla\u00a0Jumala\u00a0oikeaksi\u00a0meit\u00e4 tuomitessansa. Silloin\u00a0olemme saaneet\u00a0voiton ja\u00a0sitoneet\u00a0 h\u00e4net\u00a0h\u00e4nen\u00a0 \u00a0omiin\u00a0 sanoihinsa\u00a0(\u2019sin\u00e4 olet\u00a0oikea\u00a0puheessasi\u00a0ja puhdas\u00a0 tuomitessasi\u2019).\u00a0 Vaimosta t\u00e4ytyy\u00a0tulla penikka ja\u00a0meist\u00e4\u00a0syntisi\u00e4, helvetin\u00a0kek\u00e4leit\u00e4, ja niin\u00a0me\u00a0olemme\u00a0jo\u00a0parannetut ja autuaat.\u201d (KP\u00a02,222\u2013223)\u00a0<\/p>\n\n\n\n Juuri t\u00e4t\u00e4 samaa problematiikkaa Luther \u2013 voisimme sanoa aidon narratiivisen saarnaajan (el\u00e4ytyv\u00e4n kertojan) tapaan \u2013 selvittelee Loppiaissaarnassaan pohtiessaan kuuluisaa tiet\u00e4jien erehdyst\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n keskittyy inhimillisen ajattelun tuomaan ahdistukseen Jumalan sanan edessa. Tiet\u00e4j\u00e4t saivat Jumalan erityisen merkin (heill\u00e4 oli erityinen ilmoitus), mutta inhimillinen j\u00e4rki johti heid\u00e4t harhaan, kun he meniv\u00e4t p\u00e4\u00e4kaupunkiin. He kuvittelivat, ett\u00e4 Messiaan t\u00e4ytyy maata Jerusalemissa kuninkaan linnassa. (T\u00e4m\u00e4 on Lutherin mukaan useimpien yliopistojen erehdys. Ne ovat nostaneet lihan ja veren eli inhimillisen j\u00e4rjen valtaistuimelle. Ne kerskuvat luonnollisesta valkeudesta pit\u00e4en sit\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 keinona kristillisen totuuden k\u00e4sitt\u00e4miseksi. Yliopistoja ei ole keksinyt kukaan muu kuin perkele kristillisen totuuden h\u00e4vitt\u00e4miseksi ja piment\u00e4miseksi). Tiet\u00e4j\u00e4t joutuvat suureen h\u00e4mminkiin ja ahdistukseen. T\u00e4hti on j\u00e4tt\u00e4nyt heid\u00e4t. <\/p>\n\n\n\n P\u00e4\u00e4kaupunki el\u00e4\u00e4 tavallista el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Heid\u00e4t ohjataan kuninkaan\u00a0 kaupungista\u00a0viheli\u00e4iseen kyl\u00e4pahaseen. Kukaan ei edes l\u00e4hde n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n lasta.\u00a0\u201cKuinka\u00a0kumman kolkkoa\u00a0ja\u00a0kylm\u00e4\u00e4\u00a0\u2013 kuninkaan\u00a0 syntyess\u00e4.\u00a0Jos\u00a0olisi\u00a0syntynyt\u00a0vaikka\u00a0koiranpentu,\u00a0niin\u00a0se\u00a0edes\u00a0vikisisi hiukan, mutta nyt kun syntynyt on muka kuningas, vallitsee\u00a0 kuolemanhiljaisuus.\u201d\u00a0<\/p>\n\n\n\n Eik\u00f6 ihmisten pit\u00e4isi lauleskella, piiriskell\u00e4, sytytell\u00e4 monenmoisia soihtuja, sirotella kadut lehvi\u00e4 ja kukkia t\u00e4yteen? Luther jatkaa: <\/p>\n\n\n\n \u201dKatso n\u00e4in menettelee aina j\u00e4rki ja luonto: se ei etene edemm\u00e4 kuin tuntee; ja jos se ei ensink\u00e4\u00e4n tunne, on se heti valmis kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan ja sanoman, kuten Ps. 14:1: \u201dEi ole Jumalaa\u201d. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ytyy siis olla perkele, toisin sanoen yliopistojen valkeus, jonka piti viem\u00e4n meid\u00e4t Jumalan luo, mutta veikin meid\u00e4t helvetin kurimukseen. Luonnonvalkeus ja armonvalkeus eiv\u00e4t voi olla yst\u00e4vyksi\u00e4: Luonto vaatii tuntemista ja varmuutta, ennen kuin uskoo. armo tahtoo uskoa ennen kuin tuntee. Siksip\u00e4 luonto ei p\u00e4\u00e4se oman valkeutensa piiri\u00e4 ulommaksi. Armo k\u00e4y sen sijaan ilolla pimeyteen: se seuraa paljasta sanaa ja Raamattua, n\u00e4ytti milt\u00e4 n\u00e4ytti, se pit\u00e4\u00e4 kiinni sanasta, tuntui sitten luonnon mielest\u00e4 todelta tai valheelta. <\/p>\n\n\n\n Katsohan, juuri\u00a0t\u00e4m\u00e4n kovan kamppailun\u00a0vuoksi, jonka kest\u00e4ess\u00e4\u00a0 rakkaat\u00a0tiet\u00e4j\u00e4t tarttuivat\u00a0profeetan\u00a0sanaan,\u00a0 seuraten\u00a0sit\u00e4,\u00a0 Jumala\u00a0 taas\u00a0heit\u00e4\u00a0rohkaisi\u00a0ja\u00a0vahvisti\u00a0t\u00e4hden\u00a0esiintymisell\u00e4.\u00a0N\u00e4in\u00a0k\u00e4y\u00a0kristitynkin:\u00a0h\u00e4nen\u00a0kest\u00e4m\u00e4ns\u00e4\u00a0ahdistuksen\u00a0j\u00e4lkeen\u00a0Jumala tulee\u00a0 h\u00e4nelle\u00a0 niin\u00a0 \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n\u00a0suloiseksi\u00a0ja\u00a0l\u00e4heiseksi\u00a0ja selv\u00e4sti\u00a0tunnetuksi;\u00a0 (T\u00e4m\u00e4n\u00a0 min\u00e4kin\u00a0viel\u00e4\u00a0voin\u00a0allekirjoittaa, mutta\u00a0se,\u00a0mit\u00e4\u00a0Luther\u00a0sanoo\u00a0jatkossa, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4\u00a0minulle\u00a0liian\u00a0vahvalta ruoalta, Ent\u00e4\u00a0teille?):\u00a0 h\u00e4n\u00a0ei\u00a0ainoastaan\u00a0 kokonaan\u00a0unhota\u00a0tuskaansa\u00a0ja\u00a0ahdistustaan,\u00a0vaan\u00a0jopa saa\u00a0halua ja\u00a0rakkautta tuleviinkin ahdistuksiin,\u00a0vahvistuen\u00a0 vahvistumistansa\u201d\u00a0 (KP\u00a01,583\u2013584).\u00a0(T\u00e4h\u00e4n\u00a0min\u00e4 en ole\u00a0kyll\u00e4 viel\u00e4\u00a0tullut!)\u00a0<\/p>\n\n\n\n On siis kysymys ajattelun tuottamasta ahdistuksesta: \u201dNiin on luonnon eli j\u00e4rjen\u00a0(natura, ratio)\u00a0\u2013\u00a0tuon\u00a0suuren\u00a0ilveilij\u00e4tt\u00e4ren\u00a0 tapana\u00a0suhtautua\u00a0 kaikkiin\u00a0Jumalan\u00a0sanoihin\u00a0ja\u00a0tekoihin. Tiet\u00e4jien suuri ilo (t\u00e4hden l\u00f6ytymisest\u00e4)\u00a0osoittaa, ett\u00e4 he olivat olleet kovassa kiusauksessa ja\u00a0hyvin raskaalla mielell\u00e4. Heill\u00e4 oli\u00a0vaikea lamaannus siksi, ett\u00e4 ep\u00e4usko oli heit\u00e4\u00a0kovasti\u00a0vaivannut.\u00a0<\/p>\n\n\n\n \u201dP\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n kiusauksestansa tiet\u00e4j\u00e4t ovat nyt ylenm\u00e4\u00e4r\u00e4isest\u00e4 ilosta kuin uudestisyntyneit\u00e4. He eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 loukkaannu Kristukseen: he ovat voittaneet kovan kolauksensa. He k\u00e4yv\u00e4t k\u00f6yh\u00e4\u00e4n majaan, he seuraavat profeetan sanaa ja t\u00e4hden todistusta, he polvistuvat h\u00e4nen eteens\u00e4 ja antavat h\u00e4nelle lahjoja. Juuri t\u00e4ss\u00e4 on evankeliumin ydin. Usko riippuu kiinni vain Jumalan pelk\u00e4ss\u00e4 sanassa ojentautuen niiden asioiden mukaan, jotka se toteaa ilmaisuiksi ainoastaan t\u00e4ss\u00e4 samaisessa sanassa, vaikkakin se sen ohessa tuntee paljon sellaista, mik\u00e4 houkuttelee pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 turhana. Juuri sen, mink\u00e4 luonto sanoo hullutteluksi, se sanoo oikeaksi tieksi, murtaa esteet, antaa luonnon olla ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isen\u00e4 ja viisaana ja j\u00e4\u00e4 sen edess\u00e4 h\u00f6per\u00f6ksi houkaksi.\u201d (KP 1,585). <\/p>\n\n\n\n Ahdistukset, karismat ja Pyh\u00e4 Hengen<\/strong> <\/strong>t\u00e4yteys<\/strong> <\/p>\n\n\n\n Kristityn uskonel\u00e4m\u00e4 tapahtuu kokonaisuudessaan vanhurskauttavan uskon\u00a0piiriss\u00e4. Luther ei opeta, ett\u00e4 uskolla vastaanotetun Kristuksen vanhurskauden j\u00e4lkeen tulisi\u00a0jokin toinen t\u00e4lle lahjavanhurskaudelle rinnakkainen kristillisyyden vaihe. Sit\u00e4 vastoin\u00a0Luther\u00a0opettaa, ett\u00e4 koko uskonel\u00e4m\u00e4n ajan\u00a0t\u00e4m\u00e4\u00a0yksi ja sama vanhurskaus ravitsee h\u00e4nt\u00e4.\u00a0 Mutta\u00a0koettelemukset ja ahdistukset viev\u00e4t h\u00e4net sen syvemp\u00e4\u00e4n\u00a0tuntemiseen. N\u00e4in Luther\u00a0selitt\u00e4\u00e4\u00a03.\u00a0joulup\u00e4iv\u00e4n saarnassa\u00a0 (Siir\u00a015:1\u20136)\u00a0vanhurskauden toimittamaa ty\u00f6t\u00e4:\u00a0 \u201dSe\u00a0ravitsee\u00a0h\u00e4nt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n\u00a0leiv\u00e4ll\u00e4 ja\u00a0antaa\u00a0viisauden\u00a0vett\u00e4\u00a0h\u00e4nelle\u00a0juoda\u201d (j.\u00a03).\u00a0T\u00e4t\u00e4\u00a0tiet\u00e4 nimenomaan koettelemusten ja ahdistusten kautta\u00a0voi\u00a0Jumala lahjoittaa\u00a0 ihmiselle\u00a0Hengen t\u00e4yteyden.\u00a0\u201dT\u00e4ss\u00e4 \u00e4sken sanottiin\u00a0vanhurskauden\u00a0 ravitsevan\u00a0h\u00e4nt\u00e4\u00a0ymm\u00e4rryksen\u00a0leiv\u00e4ll\u00e4 ja\u00a0antavan\u00a0viisauden\u00a0 vett\u00e4\u00a0 h\u00e4nelle\u00a0juoda, nimitt\u00e4in\u00a0ennen ahdistusta, jolloin\u00a0Jumalan lahjat ainoastaan otetaan vastaan ja\u00a0jolloin ne\u00a0eiv\u00e4t\u00a0ole\u00a0joutuneet koetelluiksi.\u00a0Mutta ahdistusten j\u00e4lkeen,\u00a0kun\u00a0ihmist\u00e4\u00a0on\u00a0 koeteltu\u00a0ja\u00a0 h\u00e4n\u00a0on koettelemuksen kest\u00e4nyt,\u00a0h\u00e4nt\u00e4\u00a0ei\u00a0ainoastaan\u00a0 t\u00e4ytet\u00e4\u00a0 viisauden\u00a0 ja\u00a0ymm\u00e4rryksen lahjoilla,\u00a0vaan my\u00f6skin\u00a0n\u00e4iden\u00a0 lahjojen\u00a0antajalla,\u00a0\u00a0 itse\u00a0Pyh\u00e4ll\u00e4\u00a0Hengell\u00e4 ja\u00a0h\u00e4net\u00a0tehd\u00e4\u00e4n\u00a0aivan t\u00e4ydelliseksi.\u201d\u00a0(KP 1, 387)\u00a0<\/p>\n\n\n\n Meid\u00e4n on my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on vaikea kohta, jota helposti pidet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 Lutherille <\/p>\n\n\n\n tyypillisest\u00e4 liioittelevasta tyylist\u00e4. Mutta joka tapauksessa Lutherin ajatus on ainakin siin\u00e4 suhteessa selv\u00e4 ja johdonmukainen, ettei h\u00e4n tahdo unohtaa Pyh\u00e4n Hengen ty\u00f6t\u00e4 pelastavan uskon syntymisess\u00e4 eik\u00e4 irrottaa sit\u00e4 Hengell\u00e4 t\u00e4yttymisest\u00e4. H\u00e4n vain korostaa uskon syntymisen perusj\u00e4rjestyst\u00e4: Usko ensin ja koe sitten. Ja nyt juuri ahdistukset ovat tie, jolla Jumala kuljettaa ihmist\u00e4 my\u00f6s t\u00e4h\u00e4n kokemiseen. Luther jatkaa heti \u00e4sken mainitun kohdan j\u00e4lkeen: <\/p>\n\n\n\n \u201d…ei\u00a0niin\u00a0k\u00e4sitt\u00e4en,\u00a0ett\u00e4\u00a0Pyh\u00e4\u00a0Henki\u00a0ei\u00a0jo\u00a0ennest\u00e4\u00e4n\u00a0olisi\u00a0h\u00e4ness\u00e4\u00a0ollut \u2013\u00a0onhan\u00a0h\u00e4n\u00a0varmasti\u00a0siin\u00e4,\u00a0miss\u00e4\u00a0h\u00e4nen\u00a0lahjansakin\u00a0ovat\u00a0\u2013, vaan\u00a0niin, ett\u00e4\u00a0koettelemuksille\u00a0siihen\u00a0asti\u00a0vieras\u00a0ihminen\u00a0voi\u00a0koetella ja kokea\u00a0Hengen l\u00e4sn\u00e4olon\u00a0vasta sitten\u00a0kun\u00a0on\u00a0itse\u00a0tullut\u00a0koetelluksi;\u00a0 siten\u00a0h\u00e4n,\u00a0joka ennen\u00a0oli\u00a0t\u00e4yttynyt lahjoilla, tulee\u00a0Henke\u00e4 t\u00e4yteen.\u201d\u00a0(ks. ed.)\u00a0<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 Hengen t\u00e4yteys ei kuitenkaan ole tarkoitus sin\u00e4ns\u00e4, se ei ole kokemus, jota\u00a0uskovan itsens\u00e4 tulisi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 uskonel\u00e4m\u00e4n\u00e4\u00a0 jollakin\u00a0korkeammalla tasolla, ei, vaan\u00a0t\u00e4yttymisen tarkoitus on toisten palveleminen. T\u00e4st\u00e4 ahdistusten positiivisesta tarkoituksesta\u00a0 Luther\u00a0jatkaa:\u00a0<\/p>\n\n\n\n \u201dSiit\u00e4\u00a0(Hengell\u00e4 t\u00e4yttymisest\u00e4)\u00a0l\u00e4htien\u00a0h\u00e4n\u00a0ei\u00a0ole\u00a0 ainoastaan\u00a0 itselleen,\u00a0mit\u00e4\u00a0h\u00e4n oli\u00a0lahjojen avulla\u00a0sellaisena\u00a0kuin\u00a0h\u00e4n oli\u00a0ennen\u00a0 ahdistuksia,\u00a0vaan\u00a0h\u00e4n\u00a0on\u00a0hy\u00f6dyksi\u00a0ainoastaan toisille:\u00a0n\u00e4m\u00e4\u00a0tulevat\u00a0 h\u00e4nen kauttansa armoon.\u00a0\u2013 \u2013Ahdistuksen\u00a0j\u00e4lkeen\u00a0Henki\u00a0tulee\u00a0vaikuttaen\u00a0h\u00e4ness\u00e4 niin, ettei\u00a0h\u00e4nt\u00e4,\u00a0niin\u00a0kuin t\u00e4h\u00e4n asti, ainoastaan\u00a0ravita\u00a0viisauden ja\u00a0ymm\u00e4rryksen\u00a0leiv\u00e4ll\u00e4, vaan\u00a0Henki\u00a0aukaisee\u00a0h\u00e4nen\u00a0 suunsa\u00a0ja\u00a0 panee\u00a0h\u00e4net\u00a0\u00a0ravitsemaan toisia\u00a0viisaudella ja\u00a0ymm\u00e4rryksell\u00e4\u00a0auttaen t\u00e4ten\u00a0hengellisell\u00e4\u00a0tavalla.\u00a0Niinp\u00e4 apostolitkin\u00a0ennen\u00a0Kristuksen\u00a0 k\u00e4rsimist\u00e4 olivat\u00a0vain\u00a0Herran\u00a0vieraina,\u00a0sy\u00f6den\u00a0ja\u00a0juoden\u00a0h\u00e4nen viisaudestaan\u00a0ja\u00a0ymm\u00e4rryksest\u00e4\u00e4n;\u00a0he\u00a0olivat\u00a0vanhurskaita, mutta ainoastaan\u00a0omaa\u00a0itse\u00e4\u00e4n\u00a0varten.\u00a0Mutta\u00a0yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen\u00a0 heist\u00e4\u00a0tuli\u00a0tarjoiluis\u00e4nti\u00e4, jotka\u00a0ravitsivat muita tehden\u00a0heit\u00e4\u00a0 vanhurskaiksi\u00a0viisauden ja\u00a0ymm\u00e4rryksen\u00a0hengell\u00e4,\u00a0 jolla\u00a0 he\u00a0olivat\u00a0t\u00e4yttyneet\u00a0ahdistustensa\u00a0j\u00e4lkeen.\u201d (KP\u00a01,387\u2013388).\u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Simo Kiviranta, teol. lis. (1936\u20132004) Johdannoksi Kaikki\u00a0tied\u00e4mme,\u00a0ett\u00e4\u00a0Ahdistus\u00a0ja\u00a0lohdutus\u00a0on\u00a0Lutherin\u00a0teologiasta\u00a0lohkaistavak-si\u00a0todella\u00a0suuri\u00a0teema.\u00a0Luovun\u00a0t\u00e4ss\u00e4\u00a0yritt\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00a0teologista\u00a0kattavuutta\u00a0ja\u00a0syste-maattista\u00a0kokonaisuutta.\u00a0K\u00e4sittelen\u00a0vain\u00a0yht\u00e4\u00a0asiaa,\u00a0er\u00e4\u00e4nlaista\u00a0v\u00e4itett\u00e4,\u00a0joka\u00a0kuuluu\u00a0rajatusti\u00a0uskon\u00a0alaan\u00a0ja jota\u00a0yrit\u00e4n\u00a0perustella\u00a0l\u00e4hinn\u00e4\u00a0Lutherin\u00a0kuuluisan joulupostillan (Kirkkopostilla I = KP I) T\u00e4m\u00e4 v\u00e4ite on seuraava: Kun\u00a0puhumme\u00a0ahdistuksesta\u00a0ja\u00a0lohdutuksesta\u00a0Lutherin\u00a0teologiassa,\u00a0tarkastelun\u00a0 kohteena\u00a0ei\u00a0olennaisesti\u00a0ole\u00a0ihmisen\u00a0kokemistapa,\u00a0vaan\u00a0Jumalan\u00a0toimintatapa.\u00a0 Ahdistus\u00a0ja\u00a0lohdutus\u00a0ei\u00a0ole\u00a0teema,\u00a0joka\u00a0ohjaisi\u00a0meid\u00e4t\u00a0selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n\u00a0uskonnollisen\u00a0 subjektin\u00a0sielunsis\u00e4ist\u00e4\u00a0tilaa,\u00a0vaan\u00a0se\u00a0puhuu\u00a0koko\u00a0maailman\u00a0ja\u00a0todellisuuden\u00a0tilas-ta\u00a0sellaisena\u00a0kuin\u00a0se\u00a0itsess\u00e4ns\u00e4\u00a0on ja\u00a0sellaisena\u00a0kuin\u00a0se\u00a0kohdistuu\u00a0meihin.\u00a0 On\u00a0luonnollista,\u00a0ett\u00e4\u00a0Lutherista\u00a0on tehty\u00a0suuri\u00a0uskonnollinen persoo-nallisuus\u00a0ja jopa\u00a0oman aikakautensa tulkki.\u00a0H\u00e4n\u00a0on\u00a0suuri\u00a0uskonnollinen kokija ja\u00a0toimija,\u00a0\u00a0suuri\u00a0potilas,\u00a0suuri\u00a0nero\u00a0ja\u00a0kaikkea silt\u00e4\u00a0v\u00e4lilt\u00e4.\u00a0 Vaikka\u00a0Lutherin\u00a0persoonallinen\u00a0tie,\u00a0h\u00e4nen\u00a0sis\u00e4inen\u00a0taistelunsa\u00a0ja\u00a0ahdistuksensa,\u00a0h\u00e4nen\u00a0kulttuuri-\u00a0ja\u00a0kirkkotaistelunsa,\u00a0h\u00e4nen\u00a0suuri\u00a0 l\u00f6yt\u00f6ns\u00e4,\u00a0 samoin kuin\u00a0h\u00e4nen valtaisa\u00a0hurjuutensa ja jopa hulluutensakin\u00a0 on\u00a0historiallisesti ollut\u00a0intensiivisen selvittelyn kohteena,\u00a0voidaan kuitenkin sanoa,\u00a0ett\u00e4\u00a0Lutheria\u00a0on\u00a0ollut\u00a0teologiassa ja\u00a0filosofiassa\u00a0vaikea tai\u00a0mahdoton\u00a0ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 l\u00e4hes\u00a0200\u00a0vuoden\u00a0ajan.\u00a0Vaikka\u00a0on\u00a0esitetty monia k\u00e4sityksi\u00e4\u00a0siit\u00e4,\u00a0milloin\u00a0Lutherin\u00a0j\u00e4lkeen\u00a0ei\u00a0en\u00e4\u00e4\u00a0 oikein\u00a0 ymm\u00e4rretty,\u00a0mit\u00e4\u00a0h\u00e4n tarkoitti, tosiasiallisen katkon aiheutti\u00a0koko kristillisen ajattelun\u00a0historian toistaiseksi\u00a0perusteellisin mullistus,\u00a0 […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":2254,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[640,266,426],"tags":[267,597,472],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3116"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3116"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3116\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3129,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3116\/revisions\/3129"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2254"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3116"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3116"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3116"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}