Isto Vuorio, Vantaa<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 on apologetiikka<\/strong><\/p>\n\n\n\n Apologetiikka-sanan taustalla on kreikan kielen puolustusta\nmerkitsev\u00e4 apologia<\/em>-sana. Se\ntarkoittaa kristillisen teologian ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n haaraa, joka keskittyy kristinuskon\nmaailmankuvan perustelemiseen j\u00e4rjen ja yleisen ilmoituksen (omatunto, luonto, historia)\navulla. Luonnollinen teologia eli Jumalan olemassaolon perusteleminen on yksi\napologetiikan peruspilareista, toinen on pyrkimys Jeesuksen jumaluuden ja yl\u00f6snousemuksen\nhistoriallisuuden osoittamiseen. Anglosaksisissa maissa saattaa teologissa\nyliopistoissa ja seminaareissa olla jopa apologetiikan oppituoleja toisin kuin Suomessa.<\/p>\n\n\n\n Apologetiikka Raamatussa<\/strong><\/p>\n\n\n\n Apologeettinen l\u00e4hestymistapa n\u00e4kyy jo Raamatussa. Kristinusko\non aina Vanhan liiton ajoista asti ollut l\u00e4peens\u00e4 historiallinen uskonto, joka\nseisoo konkreettisten, varsin t\u00e4m\u00e4npuoleisten ja havaittavien historiallisten\ntapahtumien perustalla. T\u00e4rkeimpi\u00e4 t\u00e4llaisia polttopisteit\u00e4 ovat luominen,\nsyntiinlankeemus, Jeesuksen neitseellinen inkarnaatio (tuleminen ihmiseksi),\nristinkuolema, yl\u00f6snousemus, taivaaseenastuminen ja paluu tuomiolle. Ilman\nn\u00e4it\u00e4 ei kristinuskolla olisi mit\u00e4\u00e4n annettavaa (1. Kor. 15:1\u201319, 30\u201332). Itse\nasiassa kristinusko on kaikkein lujimmin historiaan ankkuroituva uskonto, ja\nUuden testamentin osalta t\u00e4m\u00e4 on viel\u00e4 Vanhaa testamenttiakin ilmeisemp\u00e4\u00e4. Kaikki\ntyhjyytt\u00e4\u00e4n ja tyhmyytt\u00e4\u00e4n kumisevat henkist\u00e4v\u00e4t ja idealisoivat yritykset\nerottaa kristinusko historiasta ovatkin s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisesti p\u00e4\u00e4tyneet\nkatastrofiin. <\/p>\n\n\n\n Ateismi sanan nykymerkityksess\u00e4 oli Raamatun aikana hyvin\nharvinaista ja rajoittui muutamaan hassuun kreikkalaiseen filosofiin\n(esimerkiksi Lucretius 94\u201350 eKr). Raamattu toteaa melko yksikantaan, ett\u00e4\nihminen, joka ei usko Jumalaan on \u201dhullu\u201d (Ps. 14:1, 53:2, 92:7; Room. 1:18\u201332).\n<\/p>\n\n\n\n Vanhassa testamentissa enemm\u00e4n sijaa saakin se, ett\u00e4\nperustellaan Israelin Jumalan olevan se yksi ja ainoa tosi Jumala, jolla on\nrajaton valta ja tieto. Israelin Jumala on my\u00f6s persoonallinen, pit\u00e4\u00e4 huolta\nkansastaan ja on yhteydess\u00e4 siihen profeettojensa kautta. Vastapoolina ovat\npakanakansojen voimattomat, myk\u00e4t ja moraalittomat ep\u00e4jumalat. Perustelu on\nluonteeltaan kokemuksellinen ja historiallinen: Jumala on kerta toisensa\nj\u00e4lkeen osoittautunut el\u00e4v\u00e4ksi ja kansastaan huolehtivaksi. Toteutuneet\nprofetiat ja muut historiassa koetut ihmeet ovat merkkej\u00e4 Jumalalta. P\u00e4\u00e4paino\non Jumalan ja h\u00e4nen kansansa suhteessa, mutta joskus tunnustekoja tehd\u00e4\u00e4n my\u00f6s\nmuille kansoille (esim. faaraolle 2. Moos 7 alkaen).<\/p>\n\n\n\n Jeesuksen jumaluuden ja yl\u00f6snousemuksen todistaminen on itse\nasiassa aivan evankeliumien ytimess\u00e4, vaikka monet filosofisen naturalismin\nhapattamat raamatuntutkijat eiv\u00e4t t\u00e4t\u00e4 n\u00e4ek\u00e4\u00e4n. Edellist\u00e4 argumentoidaan\nl\u00e4hinn\u00e4 Vanhan testamentin kirjoituksilla, Jeesuksen synnitt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4, tunnusteoilla\nja opetuksilla (oma olemus ja merkitys, syntien anteeksijulistaminen jne.).\nJ\u00e4lkimm\u00e4isen p\u00e4\u00e4perusteluiksi nousevat Vanhan testamentin ohella tyhj\u00e4 hauta ja\nJeesuksen ilmestymiset seuraajilleen. Apostolien teoissa sama tahti jatkuu,\npainopisteit\u00e4 ovat varsinaisen evankeliuminjulistuksen ohella Jeesuksen el\u00e4m\u00e4,\nVanhan testamentin Kristus-keskeinen tulkinta ja apostolien tunnusteot. Kirjetekstith\u00e4n\npuolestaan on osoitettu kristityille ja sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t sen t\u00e4hden v\u00e4hemm\u00e4n pakanoille\nsuunnattua apologeettista materiaalia. Kuitenkin Jeesuksen jumaluutta ja\nyl\u00f6snousemusta (Room. 9:5; Fil. 2:6\u201311; Kol. 1:15\u201320; Hepr. 1:5\u201314 ym.) ja\napologetiikan merkityst\u00e4 (esimerkiksi 2. Kor. 10:3\u20135; 2. Kor. 12:12; Fil.\n1:7,16; 2. Tim 2:24, 25; Tit. 1:9\u201311; Hepr. 2:3,4; 1. Piet 3:15, 16; Juud. 3)\npainottavia kohtia l\u00f6ytyy runsaasti. Uudessa testamentissa korostetaan\njatkuvasti my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 todistajat ja kirjoittajat tiet\u00e4v\u00e4t, mist\u00e4 puhuvat, ja\novat luotettavia (mm. Luuk. 1:1\u20134; Joh. 21:24, 25; 1. Joh. 1:1\u20134).<\/p>\n\n\n\n Apologetiikan\nhistoriaa varhaiskirkosta uskonpuhdistukseen<\/strong><\/p>\n\n\n\n Varhaisista suurista kirkkoisist\u00e4 Justinos Martyyri,\nIrenaeus, Klemens Aleksandrialainen, Tertullianus, Origenes, Athanasios Aleksandrialainen\nja (Aurelius) Augustinus ovat kirjoittaneet apologeettisia teoksia, samoin\nv\u00e4hemm\u00e4n kuuluisat Aristeides Ateenalainen, Tatianos Assyrialainen, Athenagoras\nAteenalainen sek\u00e4 Theofilos Antiokialainen ja Marcus Minucius Felix. Kaikki\nn\u00e4m\u00e4 kirkkois\u00e4t puolustivat kristinuskoa enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n pakanallisessa\nymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. My\u00f6hemm\u00e4n keskiajan kuuluisia apologeettoja olivat Anselm\nCanterburylainen, (John) Duns Scotus ja eritoten Tuomas Akvinolainen, joilta\nl\u00f6ytyy klassisia jumalatodistuksia. Tilanne oli sik\u00e4li muuttunut, ett\u00e4 oli\nsiirrytty kristillisen kulttuurin ja ymp\u00e4rist\u00f6n kauteen ja apologetiikka oli\nnyt enemm\u00e4n teoreettista ja v\u00e4hemm\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nl\u00e4heist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Martti Lutherin ja luterilaisten isien suhtautumisen j\u00e4rjen\nja n\u00e4in ollen my\u00f6s apologetiikan mahdollisuuksiin on usein katsottu olleen kielteisen.\nAsia ei ole kuitenkaan n\u00e4in yksinkertainen. Lutherilta l\u00f6ytyy luonnollisen Jumalan\ntuntemisen tunnustamista (Apt 17:22\u201331; Room. 1:18\u201323; 2:14\u201316) mutta my\u00f6s voimakasta\narvostelua sit\u00e4 kohtaan, ett\u00e4 j\u00e4rke\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n uskoon ja oppiin liittyvien\nasioiden tietol\u00e4hteen\u00e4. Kirpe\u00e4 kritiikki j\u00e4rke\u00e4 kohtaan liittyy kaikenlaiseen ylimieliseen\nRaamatun mestarointiin. Uskoa koskevissa asioissa Raamatun sana ratkaisee, ei\nturmeltunut ihmisj\u00e4rki. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n luonnollinen Jumalan tunteminen ei ole sen\nkummemmin kolmiyhteisen Jumalan tuntemista kuin pelastavaa uskoakaan (Apt 4:12;\n1. Joh 2:23; Jaak. 2:19).<\/p>\n\n\n\n Toisaalta on otettava huomioon ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 kulttuuri ja\nhistoriallinen tilanne. Samalla tavalla kuin esimerkiksi Tunnustuskirjat ei\nsis\u00e4ll\u00e4 pyk\u00e4l\u00e4\u00e4 Raamatusta, koska siit\u00e4 ei ollut erimielisyytt\u00e4, eiv\u00e4t\napologeettiset kysymykset olleet ajankohtaisia. Vanhurskauttamisoppi oli se,\njoka oli kadoksissa. Kaikki uskoivat Jumalaan ja Jeesuksen yl\u00f6snousemukseen. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4\nainoa poikkeus t\u00e4st\u00e4 olivat juutalaiset, joille Luther argumentoi Jeesuksen\nmessiaanisuutta Vanhan testamentin avulla, jota sit\u00e4kin voidaan pit\u00e4\u00e4\napologetiikkana. Samoin Luther ja muut h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 k\u00e4yttiv\u00e4t hyvinkin\npaljon j\u00e4rke\u00e4 puolustaessaan evankeliumia. Lutherin kerrotaan my\u00f6s luvanneen Wormsin\nvaltiop\u00e4ivill\u00e4 peruuttaa kirjoittamansa, jos h\u00e4nen Raamatulla tai selkeill\u00e4\nj\u00e4rkisyill\u00e4 osoitetaan olevan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Viel\u00e4 on muistettava, ett\u00e4 esimerkiksi\nLutherin l\u00e4heisell\u00e4 ty\u00f6toverilla Philipp Melanchthonilla ja my\u00f6hemmin toisella\nMartilla eli Martin Chemnitzill\u00e4 on paljon apologeettista materiaalia. <\/p>\n\n\n\n Toisaalta luterilaisille on ollut aina selv\u00e4\u00e4, ettei pelkk\u00e4\ntieto Jeesuksen jumaluudesta ja yl\u00f6snousemuksesta riit\u00e4 pelastukseen (CA 4; Luuk.\n16:31). Lis\u00e4ksi Pyh\u00e4 Henki synnytt\u00e4\u00e4 pelastavan uskon armonv\u00e4lineiden\n(evankeliumi ja sakramentit) kautta (CA 2, CA 5). Toisin sanoen j\u00e4rjen ja apologetiikan\nmahdollisuudet ovat rajalliset.<\/p>\n\n\n\n Jumalan\npelastusteoista uskovan hyveisiin<\/strong><\/p>\n\n\n\n Uskonpuhdistuksen j\u00e4lkeen nykyaikaisen luonnontieteen\nalkaessa kehitty\u00e4 jotkut luonnontieteilij\u00e4t, filosofit ja teologit (esimerkiksi\nRen\u00e9 Descartes ja Marin Mersenne) yrittiv\u00e4t todistaa aukottomasti Jumalan\nolemassaolon. Johtuen osin teht\u00e4v\u00e4n mahdottomuudesta, osin viel\u00e4 alkeellisista\nmenetelmist\u00e4 tulos oli p\u00e4invastainen, mit\u00e4 haluttiin. Alettiinkin ep\u00e4ill\u00e4\nsiihen asti itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4n\u00e4 pidetty\u00e4 Jumalan olemassaoloa ja varsinkin H\u00e4nen vaikutustaan\n(erityisesti ihmeit\u00e4). Niinp\u00e4 sitten kirkkolaitosten sek\u00e4 aiheellinen ett\u00e4\naiheeton arvostelu purkautui aluksi deistisen\u00e4 (ajatus, ett\u00e4 Jumala on luonut\nmaailman mutta j\u00e4tt\u00e4nyt sen luonnonlakien varaan) ja my\u00f6hemmin ateistisena naturalismina\nja valistusfilosofiana. <\/p>\n\n\n\n My\u00f6s teologian, kirkon ja uskonnollisten liikkeiden (esimerkiksi\nvalistusteologia ja ainakin osittain my\u00f6s pietismi) piiriss\u00e4 tieto ja pelastushistorialliset\ntosiasiat irrotettiin uskonkokemuksesta ja moraalista. Henkil\u00f6kohtaisista kokemuksista,\nomasta uskonnollisuudesta ja omista hyveist\u00e4 tuli uskon varsinaisia kohteita\nJumalan historiallisten ja havaittavienkin pelastustekojen sijaan. N\u00e4in\nsuojauduttiin muotifilosofian, ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n kulttuurin ja n\u00e4enn\u00e4istieteen (esimerkiksi\nliberaaliteologia) kritiikilt\u00e4 hyv\u00e4ksym\u00e4ll\u00e4 ainakin passiivisesti my\u00f6s\nantikristillisten oletusten ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4t tulokset, mutta katsottiin niiden\nolevan uskon (mit\u00e4 se sitten n\u00e4in m\u00e4\u00e4riteltyn\u00e4 onkaan) kannalta ep\u00e4olennaisia. N\u00e4in\nyhteiskunnassa ja kirkossakin alkoi Raamatulle ja alkuseurakunnalle t\u00e4ysin\nvieras tiedon (tosiasioiden) ja uskon ulottuvuuksien erottelu, joka jatkuu yh\u00e4.\nOikea uskohan perustuu tapahtumille, tiedolle ja konkreettisille tosiasioille,\nmutta n\u00e4kee my\u00f6s niiden taakse (Joh. 20:30, 31).<\/p>\n\n\n\n Apologetiikan\nmenetelm\u00e4t, osa-alueet ja suuntaukset<\/strong><\/p>\n\n\n\n Apologetiikka voidaan jakaa positiiviseen (hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4n) ja\nnegatiiviseen (puolustavaan) osaan. N\u00e4ist\u00e4 edellinen on kristinuskon\nosoittamista j\u00e4rkev\u00e4ksi, j\u00e4lkimm\u00e4inen puolestaan kristinuskoon kohdistuvan\nkritiikin torjumista. Logiikka on eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 ty\u00f6kalu apologeettisessa\nty\u00f6skentelyss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ensinn\u00e4kin apologetiikkaan kuuluu er\u00e4it\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4\njohdantokysymyksi\u00e4. N\u00e4it\u00e4 ovat esimerkiksi totuuden ja sen tuntemisen luonne\nsek\u00e4 varmuuden mahdollisuus ja sen eri tasot. <\/p>\n\n\n\n Toiseksi Jumalan olemassaolon perustelemiseen k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4t\nklassiset jumalatodistukset, kosmologinen maailmankaikkeuden ja el\u00e4m\u00e4n\nsynnyst\u00e4, teleologinen niiden suunnitelmallisuudesta ja moraalinen todistus\nmoraalin yleisp\u00e4tevyydest\u00e4, ovat viel\u00e4kin ihan k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia. Niiden avulla\non kohtuullisen helppo saada ateistit puolustuskannalle. Esimerkiksi\nkosmologinen todistus Jumalasta maailmankaikkeuden perimm\u00e4isen\u00e4 syyn\u00e4 on\nfysiikan ilmi\u00f6iden syvemm\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4misen kautta tullut itse asiassa entist\u00e4\nvakuuttavammaksi. Toinen jumalatodistusten peruslinja l\u00e4htee siit\u00e4, ett\u00e4\nt\u00e4rkeimpien arvojen ja ominaisuuksien todellisuutta (moraali, vapaus, ajattelu,\nj\u00e4rki ja tieto ym.) on l\u00e4hes mahdotonta selitt\u00e4\u00e4 ilman persoonallista Jumalaa. Kuitenkin\nkaikilla on vastustamaton kokemus niiden olemassaolosta. Molempien\ntodistustyyppien ongelma on, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t osoita Jumalan yh\u00e4 vaikuttavan\nasioihin, vaan siihen tarvitaan muita ty\u00f6kaluja.<\/p>\n\n\n\n Kolmas t\u00e4rke\u00e4 osa kristillist\u00e4 apologetiikkaa on osoittaa\nRaamatun luotettavuus. Siihen k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n raamatuntutkimusmetodien lis\u00e4ksi\nhistoriallisia ja arkeologisia argumentteja. Raamattu \u2013 erityisesti Uusi\ntestamentti \u2013 osoittautuu aivan ylivertaisen luotettavaksi teokseksi antiikin\nmaailmassa. Mielenkiintoista on my\u00f6s Raamatun profetioiden ja niiden\ntoteutumisen tutkiminen. Erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja kiinnostavaa on Jeesuksen\npersoonan ja yl\u00f6snousemuksen perusteleminen. On esimerkkej\u00e4, kuinka\nrikostutkijat, toimittajat ja lakimiehet ovat soveltaneet oikeudenk\u00e4yntien\nmetodeja tapaukseen Jeesus ja todenneet, ett\u00e4 Jeesus kest\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n kuin hyvin\ntuomioistuink\u00e4sittely\u00e4, kunhan kolmesataa vuotta vanhoja valistusajan\nnaturalistisia ennakko-oletuksia l\u00f6ys\u00e4t\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on hyvin linjassa sen kanssa,\nett\u00e4 kristinusko on alusta alkaen ollut historiallinen uskonto, ja sen\nkannattajat ovat aina ymm\u00e4rt\u00e4neet sen ja pyrkineet dokumentoimaan\nhistorialliset tapahtumat niin hyvin kuin ovat suinkin osanneet.<\/p>\n\n\n\n Nelj\u00e4nneksi on mainittava kokemukselliset perusteet ja\nsis\u00e4inen vakuuttuminen. N\u00e4m\u00e4 saattavat olla henkil\u00f6kohtaisella tasolla hyvinkin\nt\u00e4rkeit\u00e4, mutta n\u00e4iden soveltaminen toisen ihmisen vakuuttamiseen on hankalaa.<\/p>\n\n\n\n Viidenneksi tulee polemiikki muita maailmankatsomuksia kohtaan.\nOn hy\u00f6dyllist\u00e4, ett\u00e4 kristityt perehtyv\u00e4t muiden maailmankatsomusten\nheikkouksiin, esimerkiksi sis\u00e4isiin ristiriitoihin. On my\u00f6s tilanteita, joissa\nvoidaan kritiikki\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 avoimesti, joko tilanteen tai ihmissuhteiden\nluonteen vuoksi. Toisaalta on syyt\u00e4 olla varovainen, ettei tarpeettomasti\nloukkaa toista osapuolta, kehottaahan Raamattukin s\u00e4vyisyyteen (1. Piet 3:15).\nKuitenkin on syyt\u00e4 tehd\u00e4 selv\u00e4ksi, etteiv\u00e4t ristiriitaiset maailmankatsomukset\nvoi olla molemmat tosia.<\/p>\n\n\n\n Ehk\u00e4 kaikkein useimmin vastaan tuleva \u2013 ja aika hankalakin\n\u2013 vastav\u00e4ite kristinuskolle on k\u00e4rsimyksen ongelma. Muita odotettavissa olevia\nhy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4 ovat tietenkin esimerkiksi naturalistisen filosofian ja tieteen\nk\u00e4sitteiden sekoittamisesta seuraavat syyt\u00f6kset alkeellisesta maailmankuvasta,\nRaamatun oletetut ristiriidat ja vaikeat kohdat sek\u00e4 aiheellinen ja aiheeton\nkristittyjen toiminnan arvostelu. N\u00e4ihin kaikkiin voidaan kuitenkin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 pit\u00e4vi\u00e4\npuolustuksia, kunhan analysoidaan asiat pohjaan asti.<\/p>\n\n\n\n Apologetiikan\nkoulukunnat<\/strong><\/p>\n\n\n\n Nykyapologetiikassa voidaan erottaa ehk\u00e4 kolme\np\u00e4\u00e4koulukuntaa, joista ensimm\u00e4isest\u00e4 on kolme suuntausta. Klassinen metodi on\naloittaa jumalatodistuksilla ja osoittaa ensin Jumalan olemassaolo (1), sitten\nperustella h\u00e4nen ominaisuutensa ja kiinnostuksensa ihmisi\u00e4 kohtaan (2), jatkaa\nosoittamalla Jeesuksen jumaluus ja yl\u00f6snousemus (3), edet\u00e4 siit\u00e4 Raamatun\nyleiseen luotettavuuteen (4) ja edelleen kristinuskon muuhun sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n (5). (T\u00e4ss\u00e4\nyhteydess\u00e4 asian osoittaminen tarkoittaa tietenkin, ett\u00e4 se n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n hyvin\ntodenn\u00e4k\u00f6iseksi.) Muissa t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4vaihtoehdon muunnelmissa j\u00e4rjestys ei ole\nyht\u00e4 kiinte\u00e4. Toisen p\u00e4\u00e4koulukunnan mukaan kiinnitet\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n huomiota kunkin\nihmisen sis\u00e4isiin kokemuksiin (moraali, omatunto, luonto, mielekkyys, kauneus),\njotka vahvistavat kristinuskon v\u00e4itteet. Kolmas olettaa Raamatun Jumalan\nsanaksi ja osoittaa, ettei ristiriitoja ole. Muiden maailmankatsomusten edustajien\nv\u00e4itt\u00e4ess\u00e4 kristinuskon totuuksia valheiksi he kuitenkin el\u00e4v\u00e4t ik\u00e4\u00e4n kuin ne\nolisivat totta. Tosin sanoen kristinusko on ainoa maailmankatsomus, jonka\nmukaan voi el\u00e4\u00e4 johdonmukaisesti.<\/p>\n\n\n\n Tiedosta ja\nvarmuudesta<\/strong><\/p>\n\n\n\n Aluksi todettakoon, ett\u00e4 kun edell\u00e4 puhutaan osoittamisesta,\nsill\u00e4 ei tarkoiteta jonkin asian todistamista t\u00e4ysin aukottomasti. T\u00e4m\u00e4n\ntyyppist\u00e4 todistamista ei yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n ole reaalimaailmassa vaan ainoastaan\nk\u00e4sitemaailmassa. T\u00e4llaiset matemaattis-loogiset todistuksetkin pohjautuvat ennakko-oletuksiin\n(aksiomiin), joita ei voi todistaa, vaikka kaikilla on niist\u00e4 vahva sis\u00e4inen\nvakuuttuminen. Logiikka on silti hyvin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 apologetiikassa. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n\nkokeellisen (empiirisen) luonnontieteen metodit eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n sovellu\napologetiikkaan, vaikka joistain luonnontieteen tuloksista onkin apua. <\/p>\n\n\n\n Joskus t\u00e4st\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n sellainen virhep\u00e4\u00e4telm\u00e4, ett\u00e4\napologetiikka ei johda mihink\u00e4\u00e4n eik\u00e4 ole mink\u00e4\u00e4n arvoista. Jos nimitt\u00e4in\nkaikki tietomme ja varmuutemme rajoittuisivat edell\u00e4 mainitun kaltaisiin asioihin,\nei meist\u00e4 kukaan tiet\u00e4isi juuri mit\u00e4\u00e4n. J\u00e4ljelle j\u00e4isi vain Descartesin\njohtop\u00e4\u00e4t\u00f6s: \u201dAjattelen, siis olen\u201d. Kokeiden tekeminen siit\u00e4, rakastaako\naviopuolisomme meit\u00e4, saattaa vaikuttaa ep\u00e4suotuisasti tutkittavaan asiaan.\nL\u00e4hes poikkeuksetta tieteellinen ja paljolti muukin tietomme tulee jonkun\ntoisen ihmisen kautta, joka viel\u00e4 hyvin harvoin on alkuper\u00e4isen tutkimuksen\ntekij\u00e4. Tutkimuksissakin, my\u00f6s luonnontieteellisiss\u00e4, on yleens\u00e4 vedottu muihin\ntutkimuksiin eli luotettavina pidettyjen ihmisten lausuntoihin. Samalla tavalla\nkristinuskon totuudella on luotettavia silminn\u00e4kij\u00f6it\u00e4 ja muita todistajia\nmahdollisten omien kokemusten lis\u00e4ksi. Apologetiikan menetelm\u00e4t ovatkin enemm\u00e4n\nhistoriallisia kuin luonnontieteellisi\u00e4. Apologetiikka on paljolti verrattavissa\ntodisteiden esitt\u00e4miseen oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4 ja saavutettava varmuus on \u201dilman\nj\u00e4rkev\u00e4\u00e4 syyt\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4\u201d -tyyppist\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 on\napologetiikasta?<\/strong><\/p>\n\n\n\n Ensinn\u00e4kin apologetiikka voi olla valmistamassa ihmist\u00e4\nevankeliumin vastaanottamiseen samalla tavalla kuin laki on tienraivaajana\nevankeliumille. Post-modernistisen ja uusateistisen propagandan ja l\u00f6ys\u00e4n\nkristillisyyden leimaamana aikanamme joillakuilla saattaa olla aitoja \u00e4lyllisi\u00e4\nesteit\u00e4 kuunnella sanomaa Kristuksesta. On my\u00f6s helpompi ryhty\u00e4 keskustelemaan kristinuskosta\n\u00e4lyllisell\u00e4 tasolla ja edet\u00e4 siit\u00e4 sitten luontevasti evankeliumiin kuin\nkysell\u00e4 suoraan: \u201dKuinka on sun sielus laita?\u201d Viel\u00e4 helpompaa se on, kun\nselusta on hyvin tehtyjen kotil\u00e4ksyjen seurauksena turvassa eli ei j\u00e4\u00e4d\u00e4 heti\ntoivottomaan alakynteen vaan pystyt\u00e4\u00e4n p\u00e4invastoin ohjailemaan keskustelua\nhaluttuun suuntaan.<\/p>\n\n\n\n Toinen apologetiikan teht\u00e4v\u00e4 on vahvistaa kristittyj\u00e4\nep\u00e4ilyksi\u00e4 vastaan eli auttaa meit\u00e4 \u00e4lyllisiss\u00e4 kiusauksissa. Ne on helpompi\nkest\u00e4\u00e4, kun on my\u00f6s selke\u00e4t ja vankat j\u00e4rkiperusteet olla kristitty.<\/p>\n\n\n\n Kolmantena perusteluna apologetiikalle on se, ett\u00e4 olemme\n1700-luvulta asti olleet jatkuvan ja yh\u00e4 kiihtyv\u00e4n kulttuurillisen (moraalisen\nja filosofisen) pommituksen kohteena, vaikka ongelmia onkin ollut aina.\nPerhearvoja samoin kuin paimenvirkaa vastaan on viime vuosisadan puoliv\u00e4lin\nj\u00e4lkeen hy\u00f6k\u00e4tty taukoamatta. Ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vaikeaa ennustaa, ett\u00e4 ns. el\u00e4keongelma\nratkaistaan lopulta pakkoeutanasialailla, ei eutanasia turhanp\u00e4iten ole\njatkuvasti esill\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 tilanteessa on paitsi kristillisi\u00e4 arvoja my\u00f6s\nkristillist\u00e4 totuutta puolustettava; niit\u00e4 ei voi erottaa toisistaan. Kaiken\nlis\u00e4ksi meill\u00e4 on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyvi\u00e4 aseita t\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Mitk\u00e4 ovat\napologetiikan rajoitukset ja vaarat<\/strong><\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4inen apologetiikan ongelma liittyy siihen, ett\u00e4\nkorostettaessa luonnollista Jumalan tuntemista voi Jeesus ainoana pelastustien\u00e4\njoutua hukkaan. Saatetaan ajautua Katolisen kirkon konstituution Lumen gentium<\/em> (Kansojen valo) kohdan 16\ntapaan opetukseen, jossa pelastavaksi uskoksi lasketaan suunnilleen mik\u00e4\ntahansa usko johonkin jumalaan. Post-moderniin kulttuuriimme ja kirkkoihimme\nuppoaa naiivi vertaus sokeista ja norsusta (uskonnot ovat vain n\u00e4k\u00f6kulmia\nyhteen ja samaan uskoon) kuin h\u00e4k\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Toiseksi on muistutettava viel\u00e4 kerran siit\u00e4, ettei\nKristuksen yl\u00f6snousemuksen totena pit\u00e4minen, jota voitaisiin pit\u00e4\u00e4\njonkinlaisena \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen\u00e4 apologetiikan tavoitteena, ole viel\u00e4 pelastavaa\nuskoa. Se on vasta paluuta keskiajalle. (Tosin on niinkin, ett\u00e4 ellei ihminen usko\nJeesuksen yl\u00f6snousemukseen, ei h\u00e4n my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole pelastavassa uskossa.) On\nuskottava my\u00f6s syntien anteeksiantoon Kristuksen t\u00e4hden ja turvauduttava vain\nsiihen my\u00f6s omien syntiens\u00e4 osalta. T\u00e4m\u00e4n uskon taas synnytt\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4 Henki\nevankeliumin sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta. <\/p>\n\n\n\n Kolmanneksi t\u00e4ytyy todeta, etteiv\u00e4t uskon esteen\u00e4 ole\nuseinkaan \u00e4lylliset vaan pikemminkin moraaliset ongelmat. Naapurin vaimo tulee\nKainin vaimoa useammin esteeksi taivastielle johtavalla polulla. Maine, kunnia,\nmammona, p\u00e4ihteet, katkeruus, oma \u00e4lykkyys ja moraalinen erinomaisuus, n\u00e4it\u00e4\nesteit\u00e4 ei apologetiikka poista. Joskus voi kuitenkin olla eduksi eliminoida\njoitain tekosyit\u00e4, jotta todellinen syy tulisi paremmin edes itselle n\u00e4kyviin.<\/p>\n\n\n\n Nelj\u00e4nneksi on muistettava, ett\u00e4 vaikka osalle\nj\u00e4rkiperusteet ovat yleens\u00e4kin ratkaisevia el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja n\u00e4m\u00e4 ihmiset tarvitsevat\nehk\u00e4 apologetiikkaa, toiset ovat taas tunne- ja kokemuskeskeisi\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 saa\nsiit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Viides uhka on se, ett\u00e4 unohdetaan Raamatun vaatima\ns\u00e4vyisyys. Apologetiikalla ei saa hutkia ket\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n eik\u00e4 esimerkiksi pyrki\u00e4\nnolaamaan ateistiparkaa, joka joutuu toteamaan, etteiv\u00e4t h\u00e4nen argumenttinsa\nole l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n niin vahvoja kuin h\u00e4n kuvitteli. Viisas apologeetta j\u00e4tt\u00e4\u00e4 usein\nkunniallisen per\u00e4\u00e4ntymistien, ellei tilanne vaadi muuta. Apologetiikkahan ei\ntee kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n pelastettua kristitty\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Kuudes vaara on siin\u00e4, ett\u00e4 apologeettinen kirjallisuus on\np\u00e4\u00e4osin ainakin alkuper\u00e4lt\u00e4\u00e4n englanninkielist\u00e4 ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 joskus\nep\u00e4luterilaista teologiaa, esimerkiksi puhdasta ratkaisukristillisyytt\u00e4, vaikka\nolisi muuten erinomaista. <\/p>\n\n\n\n Kirjallisuutta<\/strong><\/p>\n\n\n\n Apologeettista materiaalia ovat tuottaneet, ainakin jollakin\nosa-alueella, Tapio Puolimatka, Timo Eskola, Pasi Turunen, Pekka Reinikainen,\nMatti Leisola, Kimmo P\u00e4likk\u00f6, Timo ja Eero Junkkaala sek\u00e4 Uuras Saarnivaara.\nK\u00e4\u00e4nnettyj\u00e4 yleisesityksi\u00e4 ovat William\nLane Craig: Valveilla<\/em> ja Stefan\nGustavsson: Perusteltu usko<\/em>. Kirjailijoilta Alister McGrath, John Lennox ja\nBentley Hart on k\u00e4\u00e4nnetty ateismikritiikki\u00e4. Englanninkielisi\u00e4 luterilaisia\napologeettoja ovat mm. John Warwick Montgomery, L. S. Keyser, Gene Edward Veith\nja Angus Menuge. My\u00f6s Norman Geislerin laajan tuotannon haluan nostaa esille. Geisler & Turek: I don\u2019t have enough\nfaith to be an atheist<\/em> on erinomainen apologetiikan yleisesitys.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Isto Vuorio, Vantaa Mit\u00e4 on apologetiikka Apologetiikka-sanan taustalla on kreikan kielen puolustusta merkitsev\u00e4 apologia-sana. Se tarkoittaa kristillisen teologian ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n haaraa, joka keskittyy kristinuskon maailmankuvan perustelemiseen j\u00e4rjen ja yleisen ilmoituksen (omatunto, luonto, historia) avulla. Luonnollinen teologia eli Jumalan olemassaolon perusteleminen on yksi apologetiikan peruspilareista, toinen on pyrkimys Jeesuksen jumaluuden ja yl\u00f6snousemuksen historiallisuuden osoittamiseen. Anglosaksisissa maissa […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[617,627,17],"tags":[628,625,629],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3061"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3061"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3061\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3201,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3061\/revisions\/3201"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3061"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3061"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3061"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}