{"id":3058,"date":"2019-01-20T22:44:27","date_gmt":"2019-01-20T19:44:27","guid":{"rendered":"http:\/\/concordia.fi\/second\/?p=3058"},"modified":"2019-01-20T22:50:12","modified_gmt":"2019-01-20T19:50:12","slug":"joulusaarna-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/concordia.fi\/second\/2019\/01\/20\/joulusaarna-2\/","title":{"rendered":"JOULUSAARNA"},"content":{"rendered":"\n<p><\/p>\n\n\n\n<p>Tom G. A. Hardt, khra, Tukholma, Ruotsi (1934\u20131998)<\/p>\n\n\n\n<p>Jumalan, Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen, nimeen. Aamen.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Saarnateksti: Matt.\n1:18\u201324:<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p><strong>\u201dJeesuksen\nKristuksen syntyminen oli n\u00e4in. Kun h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Maria oli kihlattu\nJoosefille, huomattiin h\u00e4nen ennen heid\u00e4n yhteenmenoaan olevan raskaana Pyh\u00e4st\u00e4\nHengest\u00e4. Mutta kun Joosef, h\u00e4nen miehens\u00e4, oli hurskas, ja koska h\u00e4n ei\ntahtonut saattaa h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4pe\u00e4\u00e4n, aikoi h\u00e4n salaisesti hylj\u00e4t\u00e4 h\u00e4net. Mutta kun\nh\u00e4n t\u00e4t\u00e4 ajatteli, niin katso, h\u00e4nelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka\nsanoi: \u2019Joosef, Daavidin poika, \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 ottaa tyk\u00f6si Mariaa, vaimoasi; sill\u00e4\nse, mik\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 on siinnyt, on Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. Ja h\u00e4n on synnytt\u00e4v\u00e4 pojan,\nja sinun on annettava h\u00e4nelle nimi Jeesus, sill\u00e4 h\u00e4n on vapahtava kansansa\nheid\u00e4n synneist\u00e4ns\u00e4.\u2019 T\u00e4m\u00e4 kaikki on tapahtunut, ett\u00e4 k\u00e4visi toteen, mink\u00e4\nHerra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: \u2019Katso, neitsyt tulee raskaaksi\nja synnytt\u00e4\u00e4 pojan, ja t\u00e4lle on annettava nimi Immanuel\u2019, mik\u00e4 k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4 on:\nJumala meid\u00e4n kanssamme. Her\u00e4tty\u00e4\u00e4n unesta Joosef teki, niin kuin Herran enkeli\noli k\u00e4skenyt h\u00e4nen tehd\u00e4, ja otti vaimonsa tyk\u00f6ns\u00e4.\u201d<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Samalla kun juhlap\u00e4iv\u00e4n evankeliumi on kuvannut meille varsinaisen\nJeesuksen syntymisen Beetlehemiss\u00e4, paimenet ja enkelien laulun, saarnateksti on\nesitt\u00e4nyt meille my\u00f6s edelt\u00e4neen tapahtuman, kuinka Joosef ottaa vastaan\nilmestyksen vaimonsa kohdun hedelm\u00e4st\u00e4: <strong>\u201dse, mik\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 on siinnyt, on\nPyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4\u201d<\/strong>. Samalla meille avataan paljon kaukaisempi esihistoria: <strong>\u201dT\u00e4m\u00e4\nkaikki on tapahtunut, ett\u00e4 k\u00e4visi toteen, mink\u00e4 Herra on puhunut profeetan\nkautta, joka sanoo: \u2019Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnytt\u00e4\u00e4 pojan, ja\nt\u00e4lle on annettava nimi Immanuel\u2019, mik\u00e4 k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4 on: Jumala meid\u00e4n kanssamme\u201d<\/strong>.\n<\/p>\n\n\n\n<p>Se, mit\u00e4 me t\u00e4n\u00e4\u00e4n juhlimme, ei ole mitenk\u00e4\u00e4n odottamatta ja\nvaroittamatta murtautunut inhimilliseen historiaan. Se arvaamattomuus ja\nsatunnaisuus, mik\u00e4 liian helposti leimaa nykyisi\u00e4 esityksi\u00e4 Jumalan ihmiseksi\ntulemisesta, katoaa, kun otamme vakavasti Jeesuksen sanat viime sunnuntain\nsaarnatekstiss\u00e4: <strong>\u201dTe tutkitte kirjoituksia, sill\u00e4 teill\u00e4 on mielest\u00e4nne\nniiss\u00e4 iankaikkinen el\u00e4m\u00e4, ja ne juuri todistavat minusta\u201d<\/strong> (Joh. 5:39).\nJoulun pyh\u00e4 lapsi astuu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle profetioiden saattelemana. Ne ovat\nvanhimmista ajoista asti tervehtineet h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen oikealla nimell\u00e4\u00e4n, jonka\nolemme kuulleet p\u00e4iv\u00e4n tekstiss\u00e4 Jesajan kirjasta<em>: <\/em><strong>\u201dSill\u00e4 lapsi on\nmeille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja h\u00e4nen\nnimens\u00e4 on: Ihmeellinen neuvonantaja, V\u00e4kev\u00e4 Jumala, Iankaikkinen is\u00e4,\nRauhanruhtinas\u201d<\/strong> (Jes. 9:5). <\/p>\n\n\n\n<p>Lupaus Jumalan tulemisesta ihmiseksi on jo\nsyntiinlankeemuksesta l\u00e4htien ollut Jumalan uskollisilla. Koska Joosefia niin\nselv\u00e4sti sanotaan Daavidin pojaksi ja h\u00e4nen sukuluettelonsa esitet\u00e4\u00e4n juuri\nennen saarnateksti\u00e4, saamme muistutuksen siit\u00e4, kuinka lupaukset Daavidin suvun\nsuurimmasta nyt t\u00e4yttyv\u00e4t: <strong>\u201dKatso,\np\u00e4iv\u00e4t tulevat, sanoo Herra, jolloin min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n Daavidille vanhurskaan vesan;\nh\u00e4n on hallitseva kuninkaana ja menestyv\u00e4, ja h\u00e4n on tekev\u00e4 oikeuden ja\nvanhurskauden maassa. H\u00e4nen p\u00e4ivin\u00e4ns\u00e4 pelastetaan Juuda ja Israel asuu\nturvassa. Ja t\u00e4m\u00e4 on h\u00e4nen nimens\u00e4, jolla h\u00e4nt\u00e4 kutsutaan: \u2019Herra on meid\u00e4n\nvanhurskautemme\u2019\u201d<\/strong>(Jer.\n23:5, 6).<\/p>\n\n\n\n<p>N\u00e4m\u00e4 lupauksensa Jumala on lunastanut, kun <strong>\u201daika oli t\u00e4ytetty\u201d<\/strong> (Gal. 4:4),\nsill\u00e4 hetkell\u00e4, siin\u00e4 silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4, jonka h\u00e4n yksin on tiennyt ja\nm\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt. Jumalalla on kaikki ohjakset k\u00e4siss\u00e4\u00e4n, h\u00e4n toteuttaa kaikki\nlupauksensa eik\u00e4 anna mink\u00e4\u00e4n est\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n. Kaiken on pakko palvella h\u00e4nt\u00e4.\nMy\u00f6s Augustus, Kyrenius (Quirinius) ja koko Rooman valtakunnan hallinto ovat\nh\u00e4nen vallassaan, kun Augustus k\u00e4skee Joosefin ja Marian Beetlehemiin, jotta\nprofeetan sanat toteutuisivat: <strong>\u201dMutta\nsin\u00e4, Beetlehem Efrata, joka olet v\u00e4h\u00e4inen olemaan Juudan sukujen joukossa,\nsinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuper\u00e4\non muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista\u201d<\/strong> (Miika 5:1). <\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4ss\u00e4 kaikki odottaa, ett\u00e4 <strong>\u201dsynnytt\u00e4j\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4\u201d<\/strong>\n(Miika 5:2), jotta seimi saisi ottaa vastaan h\u00e4net, jonka pit\u00e4\u00e4 tulla. T\u00e4m\u00e4\nkaikki julistaa meille Jumalan kaikkitiet\u00e4vyytt\u00e4 ja kaikkivaltiutta, joissa\nmekin saamme lev\u00e4t\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 p\u00e4tee yh\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sana: <strong>\u201dsinua kannattavat\niankaikkiset k\u00e4sivarret\u201d<\/strong> (5. Moos. 33:27). Ikiaikaisella Jumalalla, jonka <strong>\u201dalkuper\u00e4\non muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista\u201d<\/strong> on sama voima nyt kuin silloin,\nja h\u00e4n on yh\u00e4 luotettava ja pit\u00e4\u00e4 sanansa. Kenenk\u00e4\u00e4n ei tule menett\u00e4\u00e4 toivoaan\nollessaan n\u00e4kyv\u00e4n sekasorron keskell\u00e4. Jumala toteuttaa suunnitelmansa, vaikka\njoskus solmittavia langanp\u00e4it\u00e4 on h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n monta. Jotta pysyisimme lujasti\nt\u00e4ss\u00e4 luottamuksessa, vahvistakaamme uskoamme t\u00e4m\u00e4n juhlap\u00e4iv\u00e4n suurilla ja\npyhill\u00e4 opinkohdilla:<\/p>\n\n\n\n<ol><li>T\u00e4n\u00e4\u00e4n ihmissuvulla on\nsellainen kunnia, jota ei ole enkeleill\u00e4.<\/li><li>T\u00e4n\u00e4\u00e4n on ihmissuvulla\nsellainen pelastus, jota enkelit eiv\u00e4t tarvinneet.<\/li><li>T\u00e4n\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4 kutsutaan\nyhtym\u00e4\u00e4n enkelien kanssa ylistyslauluun.<\/li><\/ol>\n\n\n\n<p><strong>1. T\u00e4n\u00e4\u00e4n\nihmissuvulla on sellainen kunnia, jota ei ole enkeleill\u00e4 <\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Kaikkialla pyhiss\u00e4 Kirjoituksissa sanotaan enkeleit\u00e4 paljon\nihmisi\u00e4 mahtavammiksi. Ne ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t Jumalan valtaistuinta ja laulavat\nlakkaamatta kolminkertaista Pyh\u00e4-hymni\u00e4. Niist\u00e4 sanotaan: <strong>\u201dte voimalliset sankarit, jotka h\u00e4nen sanansa\nkuulette ja h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 t\u00e4yt\u00e4tte\u201d<\/strong> (Ps. 103:20). Ne esiintyv\u00e4t\nmy\u00f6s p\u00e4iv\u00e4n molemmissa teksteiss\u00e4. Kaikessa loistossaan ne eiv\u00e4t voi kuitenkaan\nv\u00e4itt\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mit\u00e4 me ihmiseksitulemisopin (inkarnaatio-opin) perusteella\nvoimme sanoa itsest\u00e4mme: <em>Me olemme\nJumalan velji\u00e4. H\u00e4n on liha meid\u00e4n lihastamme, luu meid\u00e4n luistamme<\/em> (vertaa\n1 Moos. 2:23). <\/p>\n\n\n\n<p>On kristillisen uskon suuri ja ihana salaisuus, jota ei\nvoida koskaan riitt\u00e4v\u00e4sti mietiskell\u00e4 ja palvoa, ett\u00e4 meid\u00e4n lihamme ja veremme\nistuu Pyh\u00e4ss\u00e4 Kolmiykseydess\u00e4 valtaistuimella, ett\u00e4 Herra, HERRA, Luoja ja\nKaikkivaltias on iankaikkisesti puettu inhimilliseen luontoon, ruumiiseen ja\nsieluun, ett\u00e4 h\u00e4n on ikuisuuksien ikuisuuksiin yksi meist\u00e4. Kruunu, jonka\nJumala luomisessa lahjoitti suvullemme luomalle meid\u00e4t Jumalan kuvaksi, on\nsaanut viel\u00e4 syvemm\u00e4n ja ihanamman kirkkauden: nyt meit\u00e4 ei ole ainoastaan luotu\nh\u00e4nen kuvakseen, vaan h\u00e4n on yksi meist\u00e4. H\u00e4nell\u00e4, jota ruumiittomat henget,\nkerubit ja serafit palvelevat, joka istuu valtaistuimella kaiken keskell\u00e4 ja\njoka johtaa t\u00e4hdet yli taivaankannen vahvuuden, on ihmisen kasvot, ruumis ja\nsielu. H\u00e4n on syntynyt Neitsyest\u00e4, sy\u00f6nyt ja juonut kuten me ja kuollut meid\u00e4n\nkuolemamme. Meid\u00e4n tulee saada suuri ilo ja usko siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala on meid\u00e4n\nkanssamme, Immanuel.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>2. T\u00e4n\u00e4\u00e4n on\nihmissuvulla sellainen pelastus, jota enkelit eiv\u00e4t tarvinneet<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n evankeliumissa enkeli julistaa sanoilla: <strong>\u201dteille on t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 syntynyt Vapahtaja\u201d<\/strong>\n(Luuk. 2:11), ett\u00e4 joulun lahja annetaan <strong><em>teille<\/em><\/strong>,\nihmisille, ei enkeleille. Se on vapautus synnin syyllisyydest\u00e4 ja Jumalan\nvihasta, joka on ollut p\u00e4\u00e4ll\u00e4mme aina syntiinlankeemuksen p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 asti.\nIhmiseksi tulemisen koko merkitys on siin\u00e4, mink\u00e4 enkeli ilmaisee\nsaarnatekstiss\u00e4 n\u00e4in: <strong>\u201dsinun on\nannettava h\u00e4nelle nimi Jeesus, sill\u00e4 h\u00e4n on vapahtava kansansa heid\u00e4n\nsynneist\u00e4ns\u00e4\u201d<\/strong>. Kaikilla profeettojen lupauksilla siunauksesta\ntulevan Herran kautta on taustanaan, ett\u00e4 muutoin siunaus ei olisi maan yll\u00e4 ja\nkaikki julistaisi synnin ja kirouksen hallintavaltaa. Ellemme ole t\u00e4t\u00e4\nymm\u00e4rt\u00e4neet oikein, tulee kaikista Kirjoitusten lupauksista meille\nmerkityksett\u00f6mi\u00e4 profetioita maanp\u00e4\u00e4llisest\u00e4 onnesta. <\/p>\n\n\n\n<p>Nyt on j\u00e4lleen kerran niin, ett\u00e4 juuri meid\u00e4n oma syntimme\nja syyllisyytemme on pantu t\u00e4m\u00e4n pyh\u00e4n lapsen kannettavaksi ja h\u00e4nen\nvanhurskautensa voittaa meid\u00e4n ep\u00e4vanhurskautemme. T\u00e4ss\u00e4 on kirjaimellisesti\ntotta, mit\u00e4 kirkkois\u00e4 Hieronymus on kerran keksim\u00e4ss\u00e4\u00e4n keskustelussa pannut\nKristuksen sanomaan h\u00e4nelle, kun h\u00e4n halusi antaa t\u00e4lle jotain: <em>\u201dRakas Hieronymus, koska olet niin antelias,\nsanon sinulle, mit\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 minulle antaa. Anna minulle syntisi, huono\nomatuntosi ja kadotuksesi.\u201d Min\u00e4 vastaan: \u201dMit\u00e4 sin\u00e4 noilla asioilla teet?\u201d Kristus\nvastaa minulle: \u201dMin\u00e4 otan ne olalleni, ne ovat minun ihanuuteni ja minun valtani.\nJesaja on ennustanut, ett\u00e4 min\u00e4 kannan ja otan pois sinun syntisi.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n<p><strong>3. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4\nkutsutaan yhtym\u00e4\u00e4n enkelien kanssa ylistyslauluun<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Vaikka pelastussanoma sivuuttaa enkelit, seh\u00e4n ei koske\nheit\u00e4 vaan meit\u00e4, halu mietiskell\u00e4 sit\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t. Pyh\u00e4 Pietarihan\nkirjoittaa: <strong>\u201dsiihen enkelitkin\nhalajavat katsahtaa\u201d<\/strong> (1. Piet. 1:12). Enkelit iloitsevat\nevankeliumin menestyksest\u00e4<em>: <\/em><strong>\u201dNiin my\u00f6s, sanon min\u00e4 teille, on ilo\nJumalan enkeleill\u00e4 yhdest\u00e4 syntisest\u00e4, joka tekee parannuksen\u201d<\/strong>\n(Luuk. 15:10). T\u00e4n\u00e4\u00e4n kuulemme niiden my\u00f6s ylist\u00e4v\u00e4n Jumalaa enkelilaululla,\njoka on v\u00e4litetty messussa heilt\u00e4 meille: <strong>\u201dKunnia Jumalalle korkeuksissa, ja\nmaassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan h\u00e4nell\u00e4 on hyv\u00e4 tahto!\u201d<\/strong> (Luuk.\n2: 14). <\/p>\n\n\n\n<p>Siell\u00e4 miss\u00e4 sanoma Jumalan ihmiseksi tulosta meid\u00e4n ja\nmeid\u00e4n pelastuksemme vuoksi on todella ymm\u00e4rretty, maasta kohoaa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vastauslaulu,\ntuki ja osanotto enkelilauluun. Paimenistahan sanotaan t\u00e4n\u00e4\u00e4n: <strong>\u201dJa paimenet\npalasivat kiitt\u00e4en ja ylist\u00e4en Jumalaa kaikesta, mink\u00e4 olivat kuulleet ja\nn\u00e4hneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu\u201d<\/strong> (Luuk. 2:20). Niinp\u00e4 ei\nmy\u00f6sk\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n messumme ole hiljainen vaan t\u00e4ynn\u00e4 riemua, joka tulee Jumalan\nilmestymisest\u00e4 maan p\u00e4\u00e4lle. Sen t\u00e4hden antakaamme ylistyslaulumme nousta\nsuitsukkeineen kohti korkeutta ja kohti Jumalaa h\u00e4nen pyh\u00e4ss\u00e4 sakramentissaan: <em>Kyll\u00e4, tulkaa, riemuitkaamme Herrassa ja\njulistakaamme l\u00e4sn\u00e4 olevaa salaisuutta! Erottava muuri on purettu, leimuava\nmiekka v\u00e4istyy ja Kerubit j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4n puun. Sill\u00e4 Is\u00e4n olemuksen kuva,\niankaikkinen Herra ottaa ihmishahmon.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>Aamen. <\/p>\n\n\n\n<p><em>Saarna on pidetty\nTukholman vapaan evankelis-luterilaisen Pyh\u00e4n Martin seurakunnan (Sankt Martins\nf\u00f6rsamling) jumalanpalveluksessa 25.12.1980. Suomennos: Isto Vuorio<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Tom G. A. Hardt, khra, Tukholma, Ruotsi (1934\u20131998) Jumalan, Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen, nimeen. Aamen. Saarnateksti: Matt. 1:18\u201324: \u201dJeesuksen Kristuksen syntyminen oli n\u00e4in. Kun h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin h\u00e4nen ennen heid\u00e4n yhteenmenoaan olevan raskaana Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. Mutta kun Joosef, h\u00e4nen miehens\u00e4, oli hurskas, ja koska h\u00e4n ei tahtonut saattaa h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4pe\u00e4\u00e4n, [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[617,403,17,410],"tags":[625,621,166,128,124,68,69],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3058"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3058"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3058\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3060,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3058\/revisions\/3060"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3058"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3058"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3058"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}