{"id":3033,"date":"2018-12-25T00:27:24","date_gmt":"2018-12-24T21:27:24","guid":{"rendered":"http:\/\/concordia.fi\/second\/?p=3033"},"modified":"2018-12-22T00:02:32","modified_gmt":"2018-12-21T21:02:32","slug":"joulusaarna","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/concordia.fi\/second\/2018\/12\/25\/joulusaarna\/","title":{"rendered":"JOULUSAARNA"},"content":{"rendered":"\n
Tom G. A. Hardt, khra, Tukholma, Ruotsi (1934\u20131998)<\/pre>\n\n\n\n
Jumalan, Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen, nimeen. Aamen.<\/p>\n\n\n\n
Saarnateksti: Matt.\n1:18\u201324:<\/strong><\/p>\n\n\n\n
\u201dJeesuksen Kristuksen syntyminen oli n\u00e4in. Kun h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin h\u00e4nen ennen heid\u00e4n yhteenmenoaan olevan raskaana Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. Mutta kun Joosef, h\u00e4nen miehens\u00e4, oli hurskas, ja koska h\u00e4n ei tahtonut saattaa h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4pe\u00e4\u00e4n, aikoi h\u00e4n salaisesti hylj\u00e4t\u00e4 h\u00e4net. Mutta kun h\u00e4n t\u00e4t\u00e4 ajatteli, niin katso, h\u00e4nelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: \u2019Joosef, Daavidin poika, \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 ottaa tyk\u00f6si Mariaa, vaimoasi; sill\u00e4 se, mik\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 on siinnyt, on Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. Ja h\u00e4n on synnytt\u00e4v\u00e4 pojan, ja sinun on annettava h\u00e4nelle nimi Jeesus, sill\u00e4 h\u00e4n on vapahtava kansansa heid\u00e4n synneist\u00e4ns\u00e4. \u2019T\u00e4m\u00e4 kaikki on tapahtunut, ett\u00e4 k\u00e4visi toteen, mink\u00e4 Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: \u2019Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnytt\u00e4\u00e4 pojan, ja t\u00e4lle on annettava nimi Immanuel\u2019, mik\u00e4 k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4 on: Jumala meid\u00e4n kanssamme. Her\u00e4tty\u00e4\u00e4n unesta Joosef teki, niin kuin Herran enkeli oli k\u00e4skenyt h\u00e4nen tehd\u00e4, ja otti vaimonsa tyk\u00f6ns\u00e4.\u201d<\/strong><\/p>\n\n\n\n
Samalla kun juhlap\u00e4iv\u00e4n evankeliumi on kuvannut meille varsinaisen Jeesuksen syntymisen Beetlehemiss\u00e4, paimenet ja enkelien laulun, saarnateksti on esitt\u00e4nyt meille my\u00f6s edelt\u00e4neen tapahtuman, kuinka Joosef ottaa vastaan ilmestyksen vaimonsa kohdun hedelm\u00e4st\u00e4: \u201dse, mik\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 on siinnyt, on Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4\u201d<\/strong>. Samalla meille avataan paljon kaukaisempi esihistoria: \u201dT\u00e4m\u00e4 kaikki on tapahtunut, ett\u00e4 k\u00e4visi toteen, mink\u00e4 Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: \u2019Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnytt\u00e4\u00e4 pojan, ja t\u00e4lle on annettava nimi Immanuel\u2019, mik\u00e4 k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4 on: Jumala meid\u00e4n kanssamme\u201d<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n
Se, mit\u00e4 me t\u00e4n\u00e4\u00e4n juhlimme, ei ole mitenk\u00e4\u00e4n odottamatta ja varoittamatta murtautunut inhimilliseen historiaan. Se arvaamattomuus ja satunnaisuus, mik\u00e4 liian helposti leimaa nykyisi\u00e4 esityksi\u00e4 Jumalan ihmiseksi tulemisesta, katoaa, kun otamme vakavasti Jeesuksen sanat viime sunnuntain saarnatekstiss\u00e4: \u201dTe tutkitte kirjoituksia, sill\u00e4 teill\u00e4 on mielest\u00e4nne niiss\u00e4 iankaikkinen el\u00e4m\u00e4, ja ne juuri todistavat minusta\u201d<\/strong> (Joh. 5:39).Joulun pyh\u00e4 lapsi astuu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle profetioiden saattelemana. Ne ovat vanhimmista ajoista asti tervehtineet h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen oikealla nimell\u00e4\u00e4n, jonka olemme kuulleet p\u00e4iv\u00e4n tekstiss\u00e4 Jesajan kirjasta: <\/em>\u201dSill\u00e4 lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 on: Ihmeellinen neuvonantaja, V\u00e4kev\u00e4 Jumala, Iankaikkinen is\u00e4, Rauhanruhtinas\u201d<\/strong> (Jes. 9:5). <\/p>\n\n\n\n
Lupaus Jumalan tulemisesta ihmiseksi on jo syntiinlankeemuksesta l\u00e4htien ollut Jumalan uskollisilla. Koska Joosefia niin selv\u00e4sti sanotaan Daavidin pojaksi ja h\u00e4nen sukuluettelonsa esitet\u00e4\u00e4n juuri ennen saarnateksti\u00e4, saamme muistutuksen siit\u00e4, kuinka lupaukset Daavidin suvun suurimmasta nyt t\u00e4yttyv\u00e4t: \u201dKatso,p\u00e4iv\u00e4t tulevat, sanoo Herra, jolloin min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n Daavidille vanhurskaan vesan; h\u00e4n on hallitseva kuninkaana ja menestyv\u00e4, ja h\u00e4n on tekev\u00e4 oikeuden ja vanhurskauden maassa. H\u00e4nen p\u00e4ivin\u00e4ns\u00e4 pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja t\u00e4m\u00e4 on h\u00e4nen nimens\u00e4, jolla h\u00e4nt\u00e4 kutsutaan: \u2019Herra on meid\u00e4n vanhurskautemme\u2019\u201d<\/strong>(Jer.23:5, 6).<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4m\u00e4 lupauksensa Jumala on lunastanut, kun \u201daika oli t\u00e4ytetty\u201d<\/strong> (Gal. 4:4), sill\u00e4 hetkell\u00e4, siin\u00e4 silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4, jonka h\u00e4n yksin on tiennyt ja m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt. Jumalalla on kaikki ohjakset k\u00e4siss\u00e4\u00e4n, h\u00e4n toteuttaa kaikki lupauksensa eik\u00e4 anna mink\u00e4\u00e4n est\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n. Kaiken on pakko palvella h\u00e4nt\u00e4. My\u00f6s Augustus, Kyrenius (Quirinius) ja koko Rooman valtakunnan hallinto ovat h\u00e4nen vallassaan, kun Augustus k\u00e4skee Joosefin ja Marian Beetlehemiin, jotta profeetan sanat toteutuisivat: \u201dMutta sin\u00e4, Beetlehem Efrata, joka olet v\u00e4h\u00e4inen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuper\u00e4 on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista\u201d<\/strong> (Miika 5:1). <\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 kaikki odottaa, ett\u00e4 \u201dsynnytt\u00e4j\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4\u201d<\/strong>(Miika 5:2), jotta seimi saisi ottaa vastaan h\u00e4net, jonka pit\u00e4\u00e4 tulla. T\u00e4m\u00e4 kaikki julistaa meille Jumalan kaikkitiet\u00e4vyytt\u00e4 ja kaikkivaltiutta, joissa mekin saamme lev\u00e4t\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 p\u00e4tee yh\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sana: \u201dsinua kannattavat iankaikkiset k\u00e4sivarret\u201d<\/strong> (5. Moos. 33:27). Ikiaikaisella Jumalalla, jonka \u201dalkuper\u00e4 on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista\u201d<\/strong> on sama voima nyt kuin silloin, ja h\u00e4n on yh\u00e4 luotettava ja pit\u00e4\u00e4 sanansa. Kenenk\u00e4\u00e4n ei tule menett\u00e4\u00e4 toivoaan ollessaan n\u00e4kyv\u00e4n sekasorron keskell\u00e4. Jumala toteuttaa suunnitelmansa, vaikka joskus solmittavia langanp\u00e4it\u00e4 on h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n monta. Jotta pysyisimme lujasti t\u00e4ss\u00e4 luottamuksessa, vahvistakaamme uskoamme t\u00e4m\u00e4n juhlap\u00e4iv\u00e4n suurilla ja pyhill\u00e4 opinkohdilla:<\/p>\n\n\n\n
  1. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ihmissuvulla on sellainen kunnia, jota ei ole enkeleill\u00e4.<\/li>
  2. T\u00e4n\u00e4\u00e4n on ihmissuvulla sellainen pelastus, jota enkelit eiv\u00e4t tarvinneet.<\/li>
  3. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4 kutsutaan yhtym\u00e4\u00e4n enkelien kanssa ylistyslauluun.<\/li><\/ol>\n\n\n\n
    1. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ihmissuvulla on sellainen kunnia, jota ei ole enkeleill\u00e4 <\/strong><\/p>\n\n\n\n
    Kaikkialla pyhiss\u00e4 Kirjoituksissa sanotaan enkeleit\u00e4 paljon ihmisi\u00e4 mahtavammiksi. Ne ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t Jumalan valtaistuinta ja laulavat lakkaamatta kolminkertaista Pyh\u00e4-hymni\u00e4. Niist\u00e4 sanotaan: \u201dte voimalliset sankarit, jotka h\u00e4nen sanansa kuulette ja h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 t\u00e4yt\u00e4tte\u201d<\/strong> (Ps. 103:20). Ne esiintyv\u00e4t my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4n molemmissa teksteiss\u00e4. Kaikessa loistossaan ne eiv\u00e4t voi kuitenkaan v\u00e4itt\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mit\u00e4 me ihmiseksitulemisopin (inkarnaatio-opin) perusteella voimme sanoa itsest\u00e4mme: Me olemme Jumalan velji\u00e4. H\u00e4n on liha meid\u00e4n lihastamme, luu meid\u00e4n luistamme<\/em> (vertaa 1 Moos. 2:23). <\/p>\n\n\n\n
    On kristillisen uskon suuri ja ihana salaisuus, jota ei voida koskaan riitt\u00e4v\u00e4sti mietiskell\u00e4 ja palvoa, ett\u00e4 meid\u00e4n lihamme ja veremme istuu Pyh\u00e4ss\u00e4 Kolmiykseydess\u00e4 valtaistuimella, ett\u00e4 Herra, HERRA, Luoja ja Kaikkivaltias on iankaikkisesti puettu inhimilliseen luontoon, ruumiiseen ja sieluun, ett\u00e4 h\u00e4n on ikuisuuksien ikuisuuksiin yksi meist\u00e4. Kruunu, jonka Jumala luomisessa lahjoitti suvullemme luomalle meid\u00e4t Jumalan kuvaksi, on saanut viel\u00e4 syvemm\u00e4n ja ihanamman kirkkauden: nyt meit\u00e4 ei ole ainoastaan luotu h\u00e4nen kuvakseen, vaan h\u00e4n on yksi meist\u00e4. H\u00e4nell\u00e4, jota ruumiittomat henget, kerubit ja serafit palvelevat, joka istuu valtaistuimella kaiken keskell\u00e4 ja joka johtaa t\u00e4hdet yli taivaankannen vahvuuden, on ihmisen kasvot, ruumis ja sielu. H\u00e4n on syntynyt Neitsyest\u00e4, sy\u00f6nyt ja juonut kuten me ja kuollut meid\u00e4n kuolemamme. Meid\u00e4n tulee saada suuri ilo ja usko siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala on meid\u00e4n kanssamme, Immanuel.<\/p>\n\n\n\n
    2. T\u00e4n\u00e4\u00e4n on ihmissuvulla sellainen pelastus, jota enkelit eiv\u00e4t tarvinneet<\/strong><\/p>\n\n\n\n
    T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n evankeliumissa enkeli julistaa sanoilla: \u201dteille on t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 syntynyt Vapahtaja\u201d<\/strong>(Luuk. 2:11), ett\u00e4 joulun lahja annetaan teille<\/em><\/strong>, ihmisille, ei enkeleille. Se on vapautus synnin syyllisyydest\u00e4 ja Jumalan vihasta, joka on ollut p\u00e4\u00e4ll\u00e4mme aina syntiinlankeemuksen p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 asti. Ihmiseksi tulemisen koko merkitys on siin\u00e4, mink\u00e4 enkeli ilmaisee saarnatekstiss\u00e4 n\u00e4in: \u201dsinun on annettava h\u00e4nelle nimi Jeesus, sill\u00e4 h\u00e4n on vapahtava kansansa heid\u00e4n synneist\u00e4ns\u00e4\u201d<\/strong>. Kaikilla profeettojen lupauksilla siunauksesta tulevan Herran kautta on taustanaan, ett\u00e4 muutoin siunaus ei olisi maan yll\u00e4 jakaikki julistaisi synnin ja kirouksen hallintavaltaa. Ellemme ole t\u00e4t\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4neet oikein, tulee kaikista Kirjoitusten lupauksista meille merkityksett\u00f6mi\u00e4 profetioita maanp\u00e4\u00e4llisest\u00e4 onnesta. <\/p>\n\n\n\n
    Nyt on j\u00e4lleen kerran niin, ett\u00e4 juuri meid\u00e4n oma syntimme ja syyllisyytemme on pantu t\u00e4m\u00e4n pyh\u00e4n lapsen kannettavaksi ja h\u00e4nen vanhurskautensa voittaa meid\u00e4n ep\u00e4vanhurskautemme. T\u00e4ss\u00e4 on kirjaimellisesti totta, mit\u00e4 kirkkois\u00e4 Hieronymus on kerran keksim\u00e4ss\u00e4\u00e4n keskustelussa pannut Kristuksen sanomaan h\u00e4nelle, kun h\u00e4n halusi antaa t\u00e4lle jotain: \u201dRakas Hieronymus, koska olet niin antelias, sanon sinulle, mit\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 minulle antaa. Anna minulle syntisi, huono omatuntosi ja kadotuksesi.\u201d Min\u00e4 vastaan: \u201dMit\u00e4 sin\u00e4 noilla asioilla teet?\u201d Kristus vastaa minulle: \u201dMin\u00e4 otan ne olalleni, ne ovat minun ihanuuteni ja minun valtani. Jesaja on ennustanut, ett\u00e4 min\u00e4 kannan ja otan pois sinun syntisi.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n
    3. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4 kutsutaan yhtym\u00e4\u00e4n enkelien kanssa ylistyslauluun<\/strong><\/p>\n\n\n\n
    Vaikka pelastussanoma sivuuttaa enkelit, seh\u00e4n ei koske heit\u00e4 vaan meit\u00e4, halu mietiskell\u00e4 sit\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t. Pyh\u00e4 Pietarihan kirjoittaa: \u201dsiihen enkelitkin halajavat katsahtaa\u201d<\/strong> (1. Piet. 1:12). Enkelit iloitsevat evankeliumin menestyksest\u00e4: <\/em>\u201dNiin my\u00f6s, sanon min\u00e4 teille, on ilo Jumalan enkeleill\u00e4 yhdest\u00e4 syntisest\u00e4, joka tekee parannuksen\u201d<\/strong>(Luuk. 15:10). T\u00e4n\u00e4\u00e4n kuulemme niiden my\u00f6s ylist\u00e4v\u00e4n Jumalaa enkelilaululla, joka on v\u00e4litetty messussa heilt\u00e4 meille: \u201dKunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan h\u00e4nell\u00e4 on hyv\u00e4 tahto!\u201d<\/strong> (Luuk.2: 14). <\/p>\n\n\n\n
    Siell\u00e4 miss\u00e4 sanoma Jumalan ihmiseksi tulosta meid\u00e4n ja meid\u00e4n pelastuksemme vuoksi on todella ymm\u00e4rretty, maasta kohoaa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vastauslaulu, tuki ja osanotto enkelilauluun. Paimenistahan sanotaan t\u00e4n\u00e4\u00e4n: \u201dJa paimenet palasivat kiitt\u00e4en ja ylist\u00e4en Jumalaa kaikesta, mink\u00e4 olivat kuulleet ja n\u00e4hneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu\u201d<\/strong> (Luuk. 2:20). Niinp\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n messumme ole hiljainen vaan t\u00e4ynn\u00e4 riemua, joka tulee Jumalan ilmestymisest\u00e4 maan p\u00e4\u00e4lle. Sen t\u00e4hden antakaamme ylistyslaulumme nousta suitsukkeineen kohti korkeutta ja kohti Jumalaa h\u00e4nen pyh\u00e4ss\u00e4 sakramentissaan: Kyll\u00e4, tulkaa, riemuitkaamme Herrassa ja julistakaamme l\u00e4sn\u00e4 olevaa salaisuutta! Erottava muuri on purettu, leimuava miekka v\u00e4istyy ja Kerubit j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4n puun. Sill\u00e4 Is\u00e4n olemuksen kuva, iankaikkinen Herra ottaa ihmishahmon.<\/em><\/p>\n\n\n\n
    Aamen. <\/p>\n\n\n\n
    Saarna on pidetty\nTukholman vapaan evankelis-luterilaisen Pyh\u00e4n Martin seurakunnan (Sankt Martins\nf\u00f6rsamling) jumalanpalveluksessa 25.12.1980. Suomennos: Isto Vuorio<\/em><\/pre>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
    Tom G. A. Hardt, khra, Tukholma, Ruotsi (1934\u20131998) Jumalan, Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen, nimeen. Aamen. Saarnateksti: Matt. 1:18\u201324: \u201dJeesuksen Kristuksen syntyminen oli n\u00e4in. Kun h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin h\u00e4nen ennen heid\u00e4n yhteenmenoaan olevan raskaana Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. Mutta kun Joosef, h\u00e4nen miehens\u00e4, oli hurskas, ja koska h\u00e4n ei tahtonut saattaa h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4pe\u00e4\u00e4n, […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[617,403,17,410],"tags":[621,166,128,124,68,69],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3033"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3033"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3033\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3035,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3033\/revisions\/3035"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3033"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3033"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3033"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}