{"id":2717,"date":"2017-03-09T17:16:38","date_gmt":"2017-03-09T14:16:38","guid":{"rendered":"http:\/\/concordia.fi\/second\/?p=2717"},"modified":"2018-12-16T14:32:14","modified_gmt":"2018-12-16T11:32:14","slug":"vanhurskauttamisesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/concordia.fi\/second\/2017\/03\/09\/vanhurskauttamisesta\/","title":{"rendered":"Vanhurskauttamisesta"},"content":{"rendered":"

Lukijan kyn\u00e4st\u00e4:<\/em><\/p>\n

Keijo Vakkuri, Sein\u00e4joki<\/p>\n

Jumala on kerta kaikkiaan ottanut pelastuksen pois omista k\u00e4sist\u00e4mme ja omistanut sen lahjoittamalleen uskolle. Raamattu sanoo selv\u00e4sti, ett\u00e4 \u201dKirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mik\u00e4 on kirjoitettuna lain kirjassa, niin ett\u00e4 h\u00e4n sen tekee\u201d<\/strong> (Gal. 3:10). Samoin: \u201dSill\u00e4 Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, ett\u00e4 h\u00e4n kaikkia armahtaisi\u201d<\/strong> (Room. 11:32). Kukaan ei siis voi pelastua mink\u00e4\u00e4n tekonsa varassa, eik\u00e4 mink\u00e4\u00e4n itsess\u00e4\u00e4n olevan varassa. Lakihan vaatii ihmiselt\u00e4, ei ainoastaan osittaista vaan t\u00e4ydellist\u00e4 kuuliaisuutta, sill\u00e4 edelleen on kirjoitettu, \u201djoka pit\u00e4\u00e4 koko lain, mutta rikkoo yht\u00e4 kohtaa vastaan, se on syyp\u00e4\u00e4 kaikissa kohdin\u201d<\/strong>. Laki siis vaatii sit\u00e4, ett\u00e4 koko ihminen joka ainoalta osaltaan on t\u00e4ydellinen, vailla mit\u00e4\u00e4n puutosta, sill\u00e4 \u201dmin\u00e4 olen Herra, teid\u00e4n Jumalanne; pyhitt\u00e4k\u00e4\u00e4 siis itsenne ja olkaa pyh\u00e4t, sill\u00e4 min\u00e4 olen pyh\u00e4\u201d<\/strong> (3. Moos. 11: 44).<\/p>\n

Koska siis tilanteemme on t\u00e4m\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4t kaikki on suljettu tottelemattomuuteen, jotta meit\u00e4 voitaisiin armahtaa, on Jumalan t\u00e4ytynyt valmistaa meille toinen tie pelastukseen, jossa mitk\u00e4\u00e4n teot eiv\u00e4t voi tulla kysymykseen. T\u00e4m\u00e4 tie on uskon tie, joka on lyhyesti sanoen se uusi liitto, jonka Jumala oli luvannut jo ns. alkuevankeliumissa, kun h\u00e4n ilmoitti Eevalle paratiisissa, ett\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4isens\u00e4 tulisi rikkomaan k\u00e4\u00e4rmeen p\u00e4\u00e4n. Hyv\u00e4 kuvaus t\u00e4st\u00e4 on my\u00f6s Vanhan Testamentin kirjoitus siit\u00e4, kuinka israelilaiset pelastuivat kuolettavasta k\u00e4\u00e4rmeen puremasta vain katsomalla vaskista valmistettuun k\u00e4\u00e4rmeeseen, jonka Mooses laittoi tangon p\u00e4\u00e4h\u00e4n 4. Moos. 21. 6-9 ja jota kuvausta my\u00f6s itse Jeesus siteeraa Johanneksen evankeliumissa sanoen: \u201dJa niin kuin Mooses ylensi k\u00e4\u00e4rmeen er\u00e4maassa, niin pit\u00e4\u00e4 Ihmisen Poika ylennett\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 jokaisella, joka h\u00e4neen uskoo, olisi iankaikkinen el\u00e4m\u00e4. Sill\u00e4 niin on Jumala maailmaa rakastanut, ett\u00e4 h\u00e4n antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksik\u00e4\u00e4n, joka h\u00e4neen uskoo, hukkuisi, vaan h\u00e4nell\u00e4 olisi iankaikkinen el\u00e4m\u00e4\u201d<\/strong> (Joh. 3:14\u201316).<\/p>\n

Niinp\u00e4 luterilaisuus opettaa hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 uskova pelastuu, on vanhurskaut9ettu yksin uskosta ja teot seuraavat t\u00e4st\u00e4, koska vasta vanhurskas ihminen voi tehd\u00e4 hyvi\u00e4 tekoja. Sanoohan Jeesus itse, ettei huono puu voi kantaa hyvi\u00e4 hedelmi\u00e4, vaan puu on ensin teht\u00e4v\u00e4 hyv\u00e4ksi ja vasta sitten se voi kantaa hyvi\u00e4 hedelmi\u00e4. Niinp\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vanhurskaaksi tulemisen vaiheessa eiv\u00e4t teot voi tulla miss\u00e4\u00e4n tapauksessa kysymykseen, koska se on nimenomaan sit\u00e4, ett\u00e4 Jumala julistaa jumalattoman vanhurskaaksi (Room. 4:5) Poikansa Kristuksen t\u00e4hden, eik\u00e4 suinkaan julista jo ennest\u00e4\u00e4n hyvi\u00e4 tekoja tekev\u00e4\u00e4 vanhurskaaksi, koska sellaisten tekeminenh\u00e4n on mahdotonta huonolle puulle. \u201dEiv\u00e4t terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.\u201d<\/strong><\/p>\n

Ja kun ihminen on vanhurskautettu, tehty otolliseksi Jumalalle, niin h\u00e4n on sen j\u00e4lkeen vanhurskas ja syntinen samanaikaisesti, sill\u00e4 onhan vanhurskauttaminen nimenomaan jumalattoman vanhurskauttamista, eli syntien lukematta j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4. \u201dAutuas se mies, jolle Herra ei lue synti\u00e4\u201d<\/strong> (Room. 4: 8) T\u00e4st\u00e4 seuraa, ett\u00e4 uskovan on joka p\u00e4iv\u00e4 tunnustettava syntins\u00e4, koska h\u00e4n tekee niit\u00e4 sanoin, ajatuksin ja teoin joka p\u00e4iv\u00e4. N\u00e4inh\u00e4n me teemme Is\u00e4 meid\u00e4n -rukouksessa kun rukoilemme, \u201danna meille anteeksi meid\u00e4n syntimme\u201d. Niin kauan kuin t\u00e4ss\u00e4 tunnustuksessa pysyt\u00e4\u00e4n, on my\u00f6s usko olemassa ja ihminen voi olla satavarma pelastuksestaan, vaikka syntej\u00e4 kuinkakin kosolti olisi. Uskossa oleminen taas ei ole meid\u00e4n tekomme, vaan tyystin Jumalan teko, joka vastaa joka hetki my\u00f6skin sen yll\u00e4pidosta.<\/p>\n

Mutta yksi asia on, jonka t\u00e4hden pelastus voidaan menett\u00e4\u00e4 ja se on uskon k\u00e4\u00e4nt\u00f6puoli, ep\u00e4usko. Se tapahtuu siten, ett\u00e4 ihminen antaa pahojen tekojen p\u00e4\u00e4st\u00e4 sill\u00e4 tavoin vallitsemaan el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 ne karkottavat uskon, eli ihminen ei en\u00e4\u00e4 usko niit\u00e4 anteeksi. T\u00e4ll\u00f6inkin n\u00e4in k\u00e4ydess\u00e4 on kysymys siit\u00e4, ett\u00e4 ihminen alkaa luottaa omiin tekoihinsa Jumalan armon sijasta. Onhan n\u00e4et katumattomuus juuri merkki siit\u00e4, ettei uskota syntien anteeksiantamusta en\u00e4\u00e4 olevan olemassa Kristuksen sijaissovituksen t\u00e4hden, vaan j\u00e4tt\u00e4ydyt\u00e4\u00e4n omaan varaan. Mutta kun n\u00e4in k\u00e4y, syyn\u00e4 ei milloinkaan ole se, ettei Jumala olisi pit\u00e4nyt uskosta huolta, vaan syy luopumukseen on aina ihmisen oma syy. Mutta niin kauan kuin usko on olemassa, heikko tai vahva usko jolla syntien anteeksiantamuksessa riiputaan, pelastus on varma, eik\u00e4 ihmisen tarvitse ep\u00e4ill\u00e4 pelastustaan. N\u00e4in yksin usko on se vedenjakaja, joka erottaa vuohet ja lampaat toisistaan.<\/p>\n

On my\u00f6s huomioitava, ett\u00e4 vanhurskautuksen, siis pelastuksen kyseess\u00e4 ollen, eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n uskovien uskovina tekem\u00e4t hyv\u00e4t ty\u00f6t tule kysymykseen, koska ne ovat yht\u00e4 kaikki lain tekoja. Jumala on n\u00e4et kielt\u00e4nyt meilt\u00e4 sanassaan kaikki itse valitun jumalanpalveluksen muodot siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 me niit\u00e4 tehden voisimme sovittaa itsemme. H\u00e4n tahtoo sen sijaan l\u00e4hesty\u00e4 meit\u00e4 sanassaan ja sakramenteissaan ja tarjota pelastusta niiden v\u00e4lityksell\u00e4 lahjana Kristuksen t\u00e4hden yksin uskolla omaksuttavaksi. N\u00e4in jumalanpalvelus onkin tosiasiallisesti sit\u00e4, ett\u00e4 annamme h\u00e4nen palvella meit\u00e4, ts. sen suunta on Jumalasta meihin p\u00e4in.<\/p>\n

Maassamme on my\u00f6s viime aikoina tuotu esille ns. osianderilainen harha eri nimikkeiden alaisuudessa, jossa ajatellaan Kristuksen meiss\u00e4 asumisen olevan meid\u00e4n vanhurskautemme Jumalan edess\u00e4. Jo itse ajatuksesta n\u00e4in esitettyn\u00e4 n\u00e4kee, ett\u00e4 se sulkee pois Kristuksen t\u00e4hden hyv\u00e4ksemme luetun vanhurskauden ja romuttaa vanhurskautuksen objektiivisen luonteen, sen ett\u00e4 se tapahtuu meid\u00e4n ulkopuolellamme ollen luonteeltaan puhtaasti juridinen, oikeudellinen akti. Osianderilaisen harha juontaa juurensa luterilaisista Tunnustuskirjoista tutusta Andreas Osianderista, joka piti Kristuksen jumalallisen luonnon asumista meiss\u00e4 vanhurskautenamme. H\u00e4n sanoi: \u201dMin\u00e4 erotan toisistaan ulkoisen ja sis\u00e4isen sanan ja sanon ulkonaisesta sanasta, ett\u00e4 se voi tavoittaa ainoastaan kuulijoiden korvat, eik\u00e4 omaa sen edemm\u00e4ksi menev\u00e4\u00e4 vaikutusta. T\u00e4m\u00e4 ei totisesti ole Jumalan sanaa, sill\u00e4 Jumalan sana menee syvemm\u00e4lle.\u201d*<\/em> Osiander onkin luettava ns. kokemusteologien joukkoon, jotka opettavat v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 hengen vaikutusta irrallaan Jumalan sanasta. Sit\u00e4 paitsi Osianderin ajatus Kristuksen jumaluuden meiss\u00e4 asumisesta kaatuu jo siihen yksinkertaiseen kristologiseen tosiasiaan, ettei Kristuksen jumaluus voi koskaan olla irrallaan h\u00e4nen ihmisyydest\u00e4\u00e4n ja siten Kristuksen asuminen meiss\u00e4 jumaluutensa puolesta meid\u00e4n vanhurskautenamme on mahdottomuus.<\/p>\n

Lopuksi voinkin todeta, ett\u00e4 suurin lohtu uskovalle on, ettei pelastuksemme todellakaan ole omissa k\u00e4siss\u00e4mme vaan Jumalan, Is\u00e4n k\u00e4siss\u00e4. \u201dMinun Is\u00e4ni, joka on heid\u00e4t minulle antanut, on suurempi kaikkia, eik\u00e4 kukaan voi ry\u00f6st\u00e4\u00e4 heit\u00e4 minun Is\u00e4ni k\u00e4dest\u00e4\u201d<\/strong> (Joh. 10:29).<\/p>\n

* Osiander-sitaatin l\u00e4hde: Francis Pieper, Christian Dogmatics, vol. II, p. 528.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lukijan kyn\u00e4st\u00e4: Keijo Vakkuri, Sein\u00e4joki Jumala on kerta kaikkiaan ottanut pelastuksen pois omista k\u00e4sist\u00e4mme ja omistanut sen lahjoittamalleen uskolle. Raamattu sanoo selv\u00e4sti, ett\u00e4 \u201dKirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mik\u00e4 on kirjoitettuna lain kirjassa, niin ett\u00e4 h\u00e4n sen tekee\u201d (Gal. 3:10). Samoin: \u201dSill\u00e4 Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, ett\u00e4 h\u00e4n kaikkia armahtaisi\u201d (Room. 11:32). […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[573,17,584,79],"tags":[585,586],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2717"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2717"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2717\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2812,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2717\/revisions\/2812"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2717"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2717"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2717"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}