Esko Murto, pastori, Helsinki<\/p>\n
Ripill\u00e4 tarkoitetaan kristillisen seurakunnan ja sielunhoidon osana olevaa toimitusta, joka keskittyy syntien tunnustamiseen ja synninp\u00e4\u00e4st\u00f6\u00f6n. Rippi voidaan toimittaa isommalle joukolle kerrallaan, jolloin sit\u00e4 kutsutaan yleiseksi ripiksi<\/em> tai yksitt\u00e4iselle uskovalle, jolloin kyse on yksityisripist\u00e4<\/em> eli salaripist\u00e4<\/em>. Silloin kun yksitt\u00e4inen seurakuntalainen tunnustaa omat syntins\u00e4 (koko) seurakunnan edess\u00e4, kyse on julkiripist\u00e4<\/em>.<\/p>\n <\/p>\n Raamatullinen tausta Kristuksen l\u00e4hetysk\u00e4skyss\u00e4 <\/strong><\/p>\n Ripin raamatullinen tausta liittyy Kristuksen apostoleilleen antamaan k\u00e4skyyn julistaa evankeliumia \u201dkaikille luoduille\u201d. Siin\u00e4 miss\u00e4 saarnaaminen yleens\u00e4 tapahtuu yleisesti ja julkisesti, rippiin sis\u00e4ltyy mahdollisuus henkil\u00f6kohtaiseen ja yksityiseen julistamiseen. Ripin perustana on selke\u00e4 Kristuksen asetus. K\u00e4sky julistaa evankeliumia ei tarkoita pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yleist\u00e4 saarnaamista, vaan siihen sis\u00e4ltyy velvoitus ja valtuutus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ns. avaintenvaltaa eli sitoa katumattomat synteihins\u00e4 ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 katuvat synneist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n \u201dAvaintenvalta” eli valta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 ja sitoa Jumalan sanan nojalla kuuluu perimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n koko Kristuksen seurakunnalle (Matt. 18: 17), joskin t\u00e4m\u00e4n vallan julkinen k\u00e4ytt\u00e4minen on kirkossa normaalioloissa uskottu seurakunnan kutsumalle pastorille. K\u00e4skyn ja valtuutuksen avaintenvallan k\u00e4ytt\u00e4miseen Jeesus antaa ensin Pietarille (Matt. 16:19) ja sitten koko opetuslasten joukolle (Matt. 18:18). Avainten k\u00e4ytt\u00e4misess\u00e4 apostolit eiv\u00e4t toimi omissa nimiss\u00e4\u00e4n, vaan ovat Jeesuksen l\u00e4hett\u00e4mi\u00e4: \u201dNiin kuin is\u00e4 on l\u00e4hett\u00e4nyt minut. niin l\u00e4het\u00e4n min\u00e4kin teid\u00e4t”<\/strong> (Joh. 20:21). Siksi he voivat todellisesti antaa anteeksi syntej\u00e4 (Joh. 20:23) koska niin toimiessaan he eiv\u00e4t edusta itse\u00e4\u00e4n, vaan toimivat Kristuksen l\u00e4hettil\u00e4in\u00e4 ja \u201dJumala kehottaa heid\u00e4n kauttaan\u201d<\/strong> (2. Kor. 5:20).<\/p>\n Katumukseen liittyv\u00e4 syntien tunnustaminen kuvataan mm. Ap. t. 19:18: \u201dMonet niist\u00e4, jotka olivat tulleet uskoon, meniv\u00e4t ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa.\u201d<\/strong> Jaakobin kehotuksessa sairaiden puolesta rukoilemiseen on l\u00e4sn\u00e4 my\u00f6s ymm\u00e4rrys syntien tunnustamisesta toisten kristittyjen kuullen (erit. seurakunnan vanhimpien, jotka siin\u00e4 tilanteessa on kutsuttu paikalle). T\u00e4llainen katumus ja siihen julistettu armahdus \u201dpelastaa h\u00e4nen sielunsa kuolemasta ja peitt\u00e4\u00e4 syntien paljouden\u201d<\/strong> (Jaak 5:16\u201320).<\/p>\n <\/p>\n Rippi kirkon historiassa \u2013 julkisesta p\u00e4\u00e4st\u00e4misest\u00e4 yksityiseen armahdukseen <\/strong><\/p>\n Varhaisimman kristillisyyden piiriss\u00e4 ei ainakaan laajalti ja vakiintuneena tapana tunnettu nykyisenkaltaista yksityisrippi\u00e4, vaan syntien tunnustaminen tehtiin koko seurakunnan kesken. Uuden testamentin kirjeiden kehotukset syntien tunnustamiseen (esim. 1. Joh. 1:9) viittaavat siihen, ett\u00e4 seurakunnan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli sijansa julkiselle katumukselle.<\/p>\n Vakavien lankeemusten kohdalla kirkkokuri johti seurakunnan yhteydest\u00e4 erottamiseen (ekskommunikaatio<\/em>). Julkinen katumus ja sit\u00e4 seurannut synninp\u00e4\u00e4st\u00f6 (absoluutio<\/em>) antoivat mahdollisuuden palata takaisin seurakunnan yhteyteen (rekonsiliaatio<\/em>). T\u00e4llaisesta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4 on osoitus jo Paavalin kirjeiss\u00e4 Korintin seurakunnalle (ekskommunikaatio<\/em> 1. Kor. 5:1\u20135 ja rekonsiliaatio<\/em> 2. Kor. 2:5\u201311). T\u00e4llaisen synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n julistaminen oli piispan teht\u00e4v\u00e4, ja siihen monessa tapauksessa liittyi jopa usean vuoden mittainen katumusaika.<\/p>\n Kelttil\u00e4isen kristillisyyden piiriss\u00e4, varsinkin luostareissa, oli kehittynyt erityinen ripitt\u00e4ytymisen muoto \u2013 salarippi \u2013 jossa synti\u00e4 tehnyt tunnusti rikkomuksensa yksityisesti toiselle kristitylle ja sai t\u00e4lt\u00e4 synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n. T\u00e4llaisessa ripiss\u00e4 k\u00e4siteltiin lievi\u00e4kin rikkomuksia \u2013 eli siis sellaisia, joista ei olisi ollut syyt\u00e4 langettaa seurakunnasta erottamista. 500-luvuIle tultaessa tapa alkoi levit\u00e4 Brittein saarilta mantereelle, ja syd\u00e4nkeskiajalle tultaessa siit\u00e4 oli tullut yleisin ripin muoto koko l\u00e4ntisess\u00e4 kristikunnassa. Samoihin aikoihin, joskin t\u00e4st\u00e4 erill\u00e4\u00e4n, Id\u00e4n kirkossa oli syntynyt my\u00f6s omanlaisensa yksityinen syntientunnustamisen toimitus, katumuksen mysteerio, joka oleellisilta osiltaan vastasi l\u00e4ntist\u00e4 yksityisrippi\u00e4.<\/p>\n Yksityisripin yleistymisen my\u00f6t\u00e4 ripitt\u00e4ytymisen luonne muuttui yhteis\u00f6llisest\u00e4 vapauttamisesta yksityisen synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n suuntaan. Miss\u00e4 varhaiskirkollinen rippi oli ollut ennen kaikkea seurakunnan yhteyteen takaisin ottamisen toimitus, keskiajalla yleistynyt rippi oli ripitt\u00e4ytyj\u00e4n omien syntien anteeksisaamisen sakramentti. Samalla rippi siirtyi piispojen yksinoikeudesta paikallisten munkkien ja pappien, erityisesti kirkkoherrojen vastuulle. Kaikkein vakavimmista synneist\u00e4 t\u00e4ytyi yh\u00e4kin saada synninp\u00e4\u00e4st\u00f6 piispalta tai jopa paavilta.<\/p>\n Keskiaikainen katolinen rippi edelsi ehtoolliselle osallistumista, ilman rippi\u00e4 ei ollut yleens\u00e4 mahdollista osallistua ehtoollisp\u00f6yt\u00e4\u00e4n. Kirkkovuodessa erityisesti p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4 paastonaika n\u00e4htiin rippiajaksi, jonka kautta valmistauduttiin p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 tai kiirastorstaina nauttimaan alttarin sakramentti.<\/p>\n Ripin keskeiset osat olivat 1) katumus, 2) synnintunnustus, 3) synninp\u00e4\u00e4st\u00f6 ja 4) hyvitysty\u00f6t. Kirkko laati ripitt\u00e4ytyjien avuksi valmiiksi sanoitettuja synnintunnustuksia, sek\u00e4 pieni\u00e4 oppaita omien syntiens\u00e4 tutkimista ja tunnustamista helpottamaan. Laajalti vallitsi k\u00e4sitys siit\u00e4, ett\u00e4 vain ripiss\u00e4 nimelt\u00e4 mainitut synnit saatiin anteeksi \u2013 t\u00e4st\u00e4 johtuen ripitt\u00e4ytyj\u00e4n t\u00e4ytyi valmistautua rippiins\u00e4 hyvin, ett\u00e4 osasi tunnustaa kaiken tunnollaan olevan. Synnintunnustuksen pohjalla tuli olla aito katumus, joka ei toivonut syntej\u00e4 anteeksi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n rangaistuksen pelosta vaan todellisen rakkauden liikuttamana.<\/p>\n <\/p>\n Ripin arvostusta ja kritiikki\u00e4 luterilaisessa uskonpuhdistuksessa <\/strong><\/p>\n Martti Lutherin ja luterilaisen uskonpuhdistuksen suhtautuminen rippiin oli samalla sek\u00e4 arvostava ett\u00e4 kriittinen. Rippi listataan viel\u00e4 esim. Augsburgin tunnustuksessa yhten\u00e4 sakramenttina kasteen ja ehtoollisen rinnalla, mutta my\u00f6hemmin sit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 mielletty sakramentiksi; vaikka rippiin liittyikin vahva Jumalan lupaus, siin\u00e4 ei kuitenkaan ollut sellaista aineellista elementti\u00e4<\/em> jota sakramenteissa tuli olla.<\/p>\n Vaikka rippi menettikin luonteensa sakramenttina, luterilaiset uskonpuhdistajat halusivat s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sen kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. (Esim. Augsburgin tunnustus XI: \u201dRipist\u00e4 seurakuntamme opettavat, ett\u00e4 yksityinen synninp\u00e4\u00e4st\u00f6 tulee s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 seurakunnissa, vaikka kaikkien syntien luetteleminen ripiss\u00e4 ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4\u201d. Samaten tunnustuksen puolustus XII: \u201dNe jotka vieroksuvat yksityist\u00e4 synninp\u00e4\u00e4st\u00f6\u00e4, eiv\u00e4t k\u00e4sit\u00e4, mit\u00e4 syntien anteeksiantamus ja avainten valta ovat\u201d. Toisin kuin uskonpuhdistusta edelt\u00e4nyt katolisuus, luterilaiset kuitenkin sitoivat ripin vahvasti kasteen sakramenttiin. Kasteessa saatu armo ei h\u00e4vinnyt tai rauennut, vaikka ihminen my\u00f6hemmin tekikin synti\u00e4. H\u00e4n ei tarvinnut kasteen tilalle ripin sakramenttia, vaan h\u00e4nen tarvitsi vain palata takaisin siihen mist\u00e4 oli langennut, ja rippi miellettiin juuri t\u00e4llaiseksi kasteen armoon palaamisen toimitukseksi. Rippi sai voimansa kasteesta ja se toi katuvan takaisin kasteen liittoon.<\/p>\n Keskiaikaiseen rippik\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n kuulunut syntien luettelemisen vaatimus hyl\u00e4ttiin uskonpuhdistuksessa. Luterilaiset k\u00e4sittiv\u00e4t, ett\u00e4 ihminen ei kykene itse edes k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n koko syntins\u00e4 syvyytt\u00e4, ja siksi oli mahdotonta edes olettaa ett\u00e4 perisynnin l\u00e4p\u00e4isem\u00e4 ihminen pystyisi riitt\u00e4v\u00e4sti tekem\u00e4\u00e4n selkoa rikkomuksistaan. Rippi sai n\u00e4in aikaisempaa sielunhoidollisemman luonteen; sen tarkoituksena ei ollut niink\u00e4\u00e4n \u201dnollata tilej\u00e4\u201d Jumalan kirjanpidossa, vaan lohduttaa katuvaa, vahvistaa h\u00e4nt\u00e4 uskossa ja saattaa h\u00e4net takaisin sen armon piiriin, josta h\u00e4n oli langennut pois.<\/p>\n Vaikka vaatimus aidosta katumuksesta tietenkin jollain tasolla s\u00e4ilyi, se ei kuitenkaan en\u00e4\u00e4 tullut rippitoimituksen kannalta keskeiseen osaan. T\u00e4ss\u00e4kin vaikutti luterilaisten ymm\u00e4rrys perisynnist\u00e4: perisynti on niin syv\u00e4\u00e4 luonnon turmelusta, ett\u00e4 se jo itsess\u00e4\u00e4n tekee mahdottomaksi t\u00e4ydellisen ja aidon katumuksen.<\/p>\n Suhtautuminen hyvityst\u00f6ihin oli torjuva. Vanhan kirkon rippik\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 synninp\u00e4\u00e4st\u00f6\u00f6n liitettiin usein velvoitus tiettyihin hyvityst\u00f6ihin. Syyn\u00e4 t\u00e4lle n\u00e4htiin 1) tarve t\u00e4hdent\u00e4\u00e4 seurakunnalle, miten vakavasta asiasta synniss\u00e4 on kyse, 2) keino koetella ripitt\u00e4ytyj\u00e4n katumuksen aitoutta ja 3) langenneen hengellisen hyvinvoinnin lis\u00e4\u00e4minen hurskaita tekoja tekem\u00e4ll\u00e4. Keskiajankaan kirkko ei virallisesti opettanut. ett\u00e4 hyvitysty\u00f6t sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n toisivat syntien anteeksiantamuksen, joskin tavallisen kansan parissa t\u00e4llainen usko usein eli. Siksi luterilaiset hylk\u00e4siv\u00e4t tarpeettomina ja suorastaan haitallisina hyvitysty\u00f6t, sill\u00e4 sellaiset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 olivat omiaan h\u00e4m\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n keskeisimm\u00e4n opinkohdan uskonvanhurskautta koskien. On tosin Vaikka uskonpuhdistajat pitiv\u00e4t rippi\u00e4 suuressa arvossa, muuttaminen pakosta vapaaehtoiseksi johti ripin selke\u00e4\u00e4n v\u00e4hentymiseen luterilaisessa kirkossa. Rippi kuitenkin eli osana ehtoolliselle valmistautumista, ja usein edellytettiin ett\u00e4 ehtoolliselle ilmoittaudutaan ennen jumalanpalvelusta \u2013 ja t\u00e4m\u00e4n ilmoittautumisen yhteydess\u00e4 oli paikkansa my\u00f6s ripill\u00e4. Ehtoollista edelt\u00e4v\u00e4 rippi sai kuitenkin aiempaa enemm\u00e4n katekeettisia eli uskonoppia opettavia piirteit\u00e4. Rippi\u00e4 ei n\u00e4hty v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 niink\u00e4\u00e4n syntien tunnustamisen ja synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n kautta, vaan se miellettiin tilanteeksi, jossa pappi saattoi kuulustella ja opettaa ehtoollisen sakramenttia koskien, ja niin varmistua siit\u00e4 ett\u00e4 sakramentin nauttivat ymm\u00e4rsiv\u00e4t, mihin olivat osallistumassa. Kansanher\u00e4tysten parissa 1700\u2013 ja 1800\u2013luvuilla rippiin suhtauduttiin usein ep\u00e4luuloisesti. Vaikka her\u00e4tysliikkeet painottivat katumusta ja syntien tunnustamista, muodollista ripitt\u00e4ytymist\u00e4 papille vieroksuttiin. P\u00e4\u00e4paino oli ihmisen aidossa katumuksessa ja mielenmuutoksessa, ei niink\u00e4\u00e4n \u201dmekaanisessa\u201d syntien tunnustamisessa ja synninp\u00e4\u00e4st\u00f6ss\u00e4. Poikkeuksena t\u00e4st\u00e4 on lestadiolaisuus, jossa rippi on ollut suorastaan hyvin korostuneessa asemassa. Suomen kirkon katekismus 1893 sis\u00e4lsi ripist\u00e4 vain hyvin lyhyen osion. Kirkkok\u00e4sikirja ei lainkaan tuntenut yksityisen ripin toimitusta. Sielunhoitoa toki harjoitettiin, mutta se tapahtui enemm\u00e4nkin vapaamuotoisen Varsinaisesti ripin uusi tuleminen alkoi sotien j\u00e4lkeen syntyneen sielunhoidosta kiinnostuneen liikehdinn\u00e4n Sielunhoidollisen ripin rinnalla rippikiinnostusta on lis\u00e4nnyt my\u00f6s 1900-luvun loppupuolella luterilaisessa kirkossa vahvistunut kiinnostus kirkon historiaa, liturgiaa ja vanhoja hartauden muotoja kohtaan. Yleisen ripin asemaa yhteisen jumalanpalveluksen osana tuskin kukaan kyseenalaistaa \u2013 paitsi korkeintaan Koska rippi on pohjimmiltaan evankeliumin julistamista se tuottaa samaa hyv\u00e4\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 kuin Jumalan sana muutenkin: se vahvistaa uskoa ja tuo rauhan omalletunnolle. Siin\u00e4 miss\u00e4 evankeliumin saarna on tarkoitettu yleisesti kaikille, on ripin yhteydess\u00e4 k\u00e4ytetty sana tarkoitettu tietylle ihmiselle tiettyyn tilanteeseen. Siin\u00e4 on ripin erityinen hy\u00f6ty. Ripin avulla voidaan voittaa omantunnon kuvitelmat siit\u00e4, ett\u00e4 juuri t\u00e4t\u00e4 synti\u00e4 ei kuitenkaan anneta anteeksi, tai ett\u00e4 yleisesti kuulutettu armo ei siltik\u00e4\u00e4n koske juuri minua. Rippi henkil\u00f6kohtaisuudellaan armahtaa ep\u00e4ilev\u00e4\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4. Kaikki sielunhoito ei ole rippi\u00e4, ja rippi ei aina vaadi osakseen sielunhoidollista keskustelua. Joskus on jopa eduksi pit\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaksi erill\u00e4\u00e4n. Usein kuitenkin rippi antaa mahdollisuuden ripitt\u00e4ytyv\u00e4lle purkaa syd\u00e4nt\u00e4 rasittavia asioita, ja sanoittamalla ne, saada j\u00e4rjestyst\u00e4 omiin ajatuksiin ja tunteisiin. Kristityn ajattelussa hengelliset totuudet ja luomiseen sis\u00e4ltyv\u00e4t tuntemukset ja pelot kulkevat limitt\u00e4in. On t\u00e4rke\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 rippi ei ole terapiaa. Mutta se silti voi antaa helpotusta my\u00f6s n\u00e4iss\u00e4 asioissa. Rippi\u00e4 usein ajatellaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n \u201dnollaustilanteena\u201d jossa pyyhit\u00e4\u00e4n pois syntien taakka ja sen j\u00e4lkeen jatketaan niin kuin ennenkin. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi rippiin kuitenkin my\u00f6s sis\u00e4ltyy pyhitysel\u00e4m\u00e4\u00e4 palveleva ulottuvuus. Varsinkin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen ripitt\u00e4ytyminen on mit\u00e4 enimm\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin sit\u00e4 \u201dlihan kuolettamista\u201d, johon Raamattu ohjaa. Tunnemme ett\u00e4 rippiin liittyy usein tietty kynnys \u2013 emme oikein tahtoisi ripitt\u00e4yty\u00e4, koska meist\u00e4 on inhottava puhua julki syntej\u00e4mme. Kuitenkin juuri n\u00e4in tekem\u00e4ll\u00e4 me kuoletamme omaa syntist\u00e4 lihaamme. Kun salatut asiat tuodaan julki, jo siin\u00e4 jotain synnin salamyhk\u00e4isyyteen perustuvasta orjuuttavasta voimasta saadaan murrettua. Samalla rippi pakottaa meit\u00e4 ottamaan oma syntimme vakavasti. Kun ripitt\u00e4ydymme, me samalla saarnaamme itsellemme, muistuttaen Tarvitseeko luterilainen seurakuntael\u00e4m\u00e4 yksityisripin vahvistamista? Jos sellaiseen ei ole tarvetta, sit\u00e4 tarvetta ei tarvitse keinotekoisesti synnytt\u00e4\u00e4. Kuitenkin vanhojen kirkkotapojen suhteen ON hyv\u00e4 mietti\u00e4, Yksi yksityisripin kynnyst\u00e4 kohottava tekij\u00e4 on se, ett\u00e4 se usein miellet\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin \u201d\u00e4\u00e4rimm\u00e4iseksi keinoksi\u201d. Jos mik\u00e4\u00e4n muu ei auta omaatuntoa rauhoittumaan, sitten viime keinona voidaan kokeilla my\u00f6s Joskus ripitt\u00e4ytyv\u00e4 voi pel\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 ripist\u00e4 on turhaa vaivaa muutenkin kiireiselle papille. N\u00e4in ei tarvitse Kynnys voi olla korkea my\u00f6s sen t\u00e4hden, ett\u00e4 ripitt\u00e4ytyj\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 ett\u00e4 ripin vastaanottajan ajatukset h\u00e4nt\u00e4 K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ongelmaksi voi muotoutua ripin ajankohta ja paikka. Periaatteessa rippi olisi hyv\u00e4 asia, mutta miss\u00e4 ja milloin ripitt\u00e4ytyisi? Olisiko tarvetta viikolla erityisille rippipalveluksille? Ent\u00e4 ennen messua Esko Murto, pastori, Helsinki Ripill\u00e4 tarkoitetaan kristillisen seurakunnan ja sielunhoidon osana olevaa toimitusta, joka keskittyy syntien tunnustamiseen ja synninp\u00e4\u00e4st\u00f6\u00f6n. Rippi voidaan toimittaa isommalle joukolle kerrallaan, jolloin sit\u00e4 kutsutaan yleiseksi ripiksi tai yksitt\u00e4iselle uskovalle, jolloin kyse on yksityisripist\u00e4 eli salaripist\u00e4. Silloin kun yksitt\u00e4inen seurakuntalainen tunnustaa omat syntins\u00e4 (koko) seurakunnan edess\u00e4, kyse on julkiripist\u00e4. Raamatullinen tausta […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":2709,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[573,17,507],"tags":[582,41,63,511],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2708"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2708"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2708\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2710,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2708\/revisions\/2710"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2709"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2708"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2708"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2708"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nmy\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6h\u00e4isempi kehitys (usein yhteiskunnallinen enemm\u00e4n kuin kirkollinen) sis\u00e4llytti rikoksesta tuomittujen rangaistukseen vaatimuksen julkiripist\u00e4, mik\u00e4 jo rikkoi rippiin kuuluvaa vapaaehtoisuuden periaatetta vastaan, sek\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4si julkiripin osaksi julkisia h\u00e4pe\u00e4rangaistuksia (esim. jalkapuu). N\u00e4in esivallan miekka tuotiin osaksi armahduksen sakramenttia tavalla, jota kirkon itsens\u00e4 parissa arvosteltiin ja vastustettiinkin.<\/p>\n
\nUsein ehtoolliselle valmistava kuulustelu ja rippi erotettiin siten, ett\u00e4 kuulustelu tapahtui henkil\u00f6kohtaisesti, mutta itse synnintunnustus ja synninp\u00e4\u00e4st\u00f6 toimitettiin koko joukolle.\u00a0 V\u00e4hitellen kehittyi tapa viett\u00e4\u00e4 ehtoolliselle osallistuvien kanssa kirkossa rippipalvelus sunnuntaiaamuna ennen varsinaista jumalanpalvelusta. Sit\u00e4 mukaa kun ehtoolliselle ilmoittautumisesta luovuttiin ja rippi ja kuulustelu sakramentin nauttimisen ennakkoehtona j\u00e4i pois, jumalanpalvelusta edelt\u00e4v\u00e4 rippipalvelus lyheni ja siirtyi osaksi jumalanpalveluksen johdanto-osiota.<\/p>\n
\nRipin uusi tuleminen 1900-luvulla
\n<\/strong><\/p>\n
\nkeskustelun kautta.<\/p>\n
\nmy\u00f6t\u00e4. Sielunhoito alettiin n\u00e4hd\u00e4 aiempaa keskeisemp\u00e4n\u00e4 osana seurakunnan ty\u00f6t\u00e4, ja ripille n\u00e4htiin
\nmerkitys yhten\u00e4 ty\u00f6v\u00e4lineen\u00e4 sielunhoidon palveluksessa. Ripin luonne muuttui yh\u00e4 enemm\u00e4n ihmisen
\nsyyllisyydentunteiden k\u00e4sittelemiseen entisen \u201djuridisen\u201d ajattelun sijaan. Ripiss\u00e4 ei niink\u00e4\u00e4n keskitytty
\nihmisen ja Jumalan v\u00e4lien korjaamiseen, vaan ihmisen itsens\u00e4 kokemaan huonouteen ja h\u00e4nen ep\u00e4ilyksiins\u00e4.<\/p>\n
\nRipin merkitys luterilaisessa hartausel\u00e4m\u00e4ss\u00e4
\n<\/strong><\/p>\n
\nsiit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4\/jos se olemassaolollaan on johtanut yksityisen ripin h\u00e4vi\u00e4miseen (k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4) luterilaisista seurakunnista. Mit\u00e4 yksityisell\u00e4 ripill\u00e4 sitten olisi annettavaa?
\nHenkil\u00f6kohtaisuuden siunaus<\/strong><\/p>\n
\nSielunhoidollinen apu<\/strong><\/p>\n
\nTaistelu synti\u00e4 vastaan<\/strong><\/p>\n
\nsiit\u00e4 ett\u00e4 synti ei ole olankohautuksella sivuutettava juttu.
\nOnko tarvetta rippik\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n vahvistamiseen?
\n<\/strong><\/p>\n
\nmiksi ne aikoinaan ovat syntyneet, levinneet ja s\u00e4ilyneet. Kristikunta k\u00e4ytti yksityisrippi\u00e4 tuhat vuotta ja my\u00f6s uskonpuhdistajat pitiv\u00e4t sit\u00e4 hyvin arvokkaana asiana \u2013 tuskin syytt\u00e4 kuitenkaan?<\/p>\n
\nrippi\u00e4.\u00a0 N\u00e4in rippi tulee erityistoimitukseksi, vain todella raskaisiin synteihin tai todella ankariin
\nomantunnon syyt\u00f6ksiin liittyv\u00e4ksi. Rippiin voisi kuitenkin suhtautua my\u00f6s toisin. Sen voisi n\u00e4hd\u00e4 osaksi
\nnormaalia, s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 kristityn hartausel\u00e4m\u00e4\u00e4. K\u00e4ymme me kirkossa niin\u00e4kin sunnuntaina, kun emme tunne erityist\u00e4 polttavaa tarvetta p\u00e4\u00e4st\u00e4 sanankuuloon. Samaten rippimahdollisuus on avoinna my\u00f6s silloin, kun emme tunne mit\u00e4\u00e4n poikkeuksellista omatunnonvaivaa.<\/p>\n
\npel\u00e4t\u00e4 \u2014 rippi jos mik\u00e4 on h\u00e4nen viranhoitonsa ydinaluetta. Toisaalta ei papin eik\u00e4 ripitt\u00e4ytyj\u00e4nk\u00e4\u00e4n sovi
\najatella, ett\u00e4 rippi on jokin erityinen l\u00e4heisyyden, hengellisen luottamuksen tai vastaavan osoitus. Ripin
\nvastaanottavan papin oma persoona saa ja sen tuleekin ripiss\u00e4 painua taustalle. H\u00e4n ei edusta itse\u00e4\u00e4n vaan Herraa.<\/p>\n
\nkohtaan muuttuvat ripin my\u00f6t\u00e4. Jos kyse on hyv\u00e4st\u00e4 papista, t\u00e4t\u00e4 pelkoa tuskin on. Ensinn\u00e4 siksi, ett\u00e4 papit
\nkuitenkin ovat kuulleet aika paljon ja kaikenlaista, \u201dmik\u00e4\u00e4n inhimillinen ei ole vierasta\u201d. Toisaalta siksi, ett\u00e4 rippi on tilanteena niin intiimi ja arvokas, ett\u00e4 pappi \u2013 jos h\u00e4ness\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kristillist\u00e4 uskoa ja rakkautta on \u2013
\nei lue sit\u00e4 ripitt\u00e4ytyj\u00e4lle tappioksi vaan p\u00e4invastoin. Ripin vastaanottaminen ja synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n julistaminen
\nei ylpist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 pappia, vaan voi tehd\u00e4 h\u00e4net itsens\u00e4kin vain entist\u00e4 katuvammaksi omien syntiens\u00e4 suhteen.<\/p>\n
\npidett\u00e4v\u00e4lle rippimahdollisuudelle kirkolla?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"