K. V. Tamminen, rovasti (1882\u20131946)<\/p>\n
\u201dJa kun h\u00e4n tuli l\u00e4hemm\u00e4ksi ja n\u00e4ki kaupungin, itki h\u00e4n sit\u00e4.\u201d<\/strong> (Luuk. 19:41)<\/p>\n Vain kahdesti Uuden testamentin mukaan Jeesus on itkenyt, niin ett\u00e4 toisetkin ovat sen n\u00e4hneet. Lasaruksen haudalla (Ks. Joh. 11:35) ja nyt l\u00e4hestyess\u00e4\u00e4n Jerusalemia. N\u00e4m\u00e4 Jeesuksen kyyneleet puhuvat meille vakavaa kielt\u00e4. Kuunnelkaamme niiden puhetta.<\/p>\n Jo ne olosuhteet, joissa h\u00e4n itkee, osoittavat, ett\u00e4 n\u00e4iden kyynelten syy on hyvin vakava. Jeesus itkee ilohuutojen ja \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4n riemun kaikuessa h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n. H\u00e4n on yksin\u00e4inen itkij\u00e4.<\/p>\n Sanotaan: \u201dJa kun h\u00e4n tuli l\u00e4hemm\u00e4ksi kaupunkia ja n\u00e4ki kaupungin.\u201d<\/strong> Mutta sill\u00e4 hetkell\u00e4 ei vain h\u00e4n tullut l\u00e4hemm\u00e4ksi ja n\u00e4hnyt kaupunkia. H\u00e4n kulki suuren pyhiinvaeltajajoukon mukana. Se oli odottaen kulkenut. Kuinka monta kertaa olikaan matkalla laulettu Jerusalemista, pyh\u00e4st\u00e4 kaupungista, sen porteista, sen temppelist\u00e4, sen alttarista. Sadunomaisessa hohteessa se kaupunki kajasti varsinkin ensi kertaa sit\u00e4 l\u00e4hestyvien mielikuvituksessa. Is\u00e4n ja \u00e4idin polvella he olivat pienest\u00e4 lapsesta saakka siit\u00e4 kuulleet kerrottavan. Kuinka monta kertaa olikaan matkalla laulettu: \u201dJos min\u00e4 unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sin\u00e4 minun oikea k\u00e4teni. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen min\u00e4 sinua muista, ellen pid\u00e4 Jerusalemia ylimp\u00e4n\u00e4 ilonani.\u201d<\/strong> (Ps. 137:5,6) Pyh\u00e4n j\u00e4nnityksen vallassa odottivat nuoret ja vanhat hetke\u00e4, jolloin t\u00e4m\u00e4 kaupunki alkaisi siint\u00e4\u00e4 silmiin. Nyt se hetki oli tullut. Voi, mik\u00e4 ilo, mitk\u00e4 riemuhuudot raikuivat.<\/p>\n Oli toinenkin syy iloon. Ei ainoastaan se, ett\u00e4 n\u00e4htiin pyh\u00e4 kaupunki, Daavidin kuningaskaupunki, vaan my\u00f6s, ett\u00e4 n\u00e4htiin itse kuningas, h\u00e4n, jota Daavid kutsui herrakseen (Ps. 110:1, sulun lis\u00e4ys Mika Rantanen), n\u00e4htiin Jeesus, Messias. Siin\u00e4 h\u00e4n istui aasin selk\u00e4\u00e4n nousseena. Ja silloin ei varsinkaan opetuslasten riemulla ollut rajoja. Sanotaan: \u201dJa kun h\u00e4n oli jo l\u00e4hell\u00e4 laskeutuen \u00d6ljym\u00e4en rinnett\u00e4, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat n\u00e4hneet, sanoen: \u2019Siunattu olkoon h\u00e4n, joka tulee, Kuningas Herran nimess\u00e4; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!\u2019\u201d<\/strong> (Ks. Luuk. 19:37,38 ja Ps. 118:26)<\/p>\n Kaikki odottavat, ett\u00e4 h\u00e4n, Jeesus, jota he n\u00e4in kuninkaana kunnioittavat, my\u00f6s olisi \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n riemun vallassa. Mutta he pettyv\u00e4t. H\u00e4nen kasvojensa lihakset ovat miltei luonnottoman pingottuneet, niin sanomattoman vakavat. Ja kun joku sit\u00e4 itsekseen ihmetellen on kurkistanut h\u00e4nen silmiins\u00e4, muuttuvat katsojan \u00e4sken niin riemulliset kasvot h\u00e4mm\u00e4styneiksi. H\u00e4n miltei kauhistuneena kuiskaa toisille: \u201dH\u00e4n itkee, Jeesus itkee.\u201d T\u00e4llaisissa olosuhteissa, yleisen riemun vallitessa, Jeesuksen silm\u00e4t t\u00e4yttyv\u00e4t kyynelill\u00e4.<\/p>\n Miksi kansa ja opetuslapset iloitsevat, miksi Jeesus itkee? Heill\u00e4 on molemmilla edess\u00e4\u00e4n sama n\u00e4ky, pyh\u00e4 kaupunki, Jerusalem. Mutta molemmilla on my\u00f6s edess\u00e4\u00e4n toinen n\u00e4ky, tulevaisuuden n\u00e4ky, t\u00e4m\u00e4n kaupungin ja sen mukana koko t\u00e4m\u00e4n kansan ja maan kohtalo. Opetuslapset ja kansa n\u00e4kev\u00e4t kauniin, ihanan tulevaisuuden n\u00e4yn. Se n\u00e4ky on heit\u00e4 pit\u00e4nyt yll\u00e4 Rooman ikeen painaessa heid\u00e4n niskaansa. Jerusalem on siin\u00e4 n\u00e4yss\u00e4 maailman keskipiste, kansojen kulta ja kunnia virtaa sinne. Se hallitsee koko maailmaa. Siell\u00e4 on kuninkaana h\u00e4n, Daavidin Poika, joka nyt tuossa ratsastaa aasin sel\u00e4ss\u00e4 (vrt. Matt. 21:5 ja Sak. 9:9). Jeesuksen silmien edess\u00e4 on aivan toisenlainen n\u00e4ky. Se v\u00e4risytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n sanoo: \u201dSinulle tulevat ne p\u00e4iv\u00e4t, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piiritt\u00e4v\u00e4t sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eiv\u00e4tk\u00e4 j\u00e4t\u00e4 sinuun kive\u00e4 kiven p\u00e4\u00e4lle.\u201d<\/strong> (Luuk. 19:43,44)<\/p>\n (T\u00e4m\u00e4 perusteellinen h\u00e4vitys tapahtui juutalaissodan lopulla v. 70. Historioitsija Josefus (n. 37 \u2013 n. 100) on kirjoittanut ja selostanut Jerusalemin h\u00e4vityst\u00e4 kirjassaan Juutalaissodan historia.)<\/p>\n Mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 Jeesuksen kyyneleet puhuvat? Ne syytt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 kaupunkia, joka siin\u00e4 kauniina kimaltelee, ne syytt\u00e4v\u00e4t sen kaupungin asukkaita kaikkein vaarallisimmasta synnist\u00e4, mihin kukaan koskaan voi tehd\u00e4 itsens\u00e4 syyp\u00e4\u00e4ksi. Ne syytt\u00e4v\u00e4t heit\u00e4 synnist\u00e4, josta seurauksena ei voi olla muu kuin ajallinen ja iankaikkinen tuho. Mik\u00e4 synti se on? Se on Pyh\u00e4n Hengen ty\u00f6n vastustaminen. Tuo kaikki kauhu, joka on kohtaava Jerusalemia, on kohtaava sit\u00e4 sen t\u00e4hden, ettei se ole etsikkonsa aikaa tuntenut. \u201dJerusalem, Jerusalem, sin\u00e4, joka tapat profeetat ja kivit\u00e4t ne, jotka ovat sinun tyk\u00f6si l\u00e4hetetyt, kuinka usein min\u00e4 olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiens\u00e4 alle! Mutta te ette ole tahtoneet.\u201d<\/strong> (Matt. 23:37)<\/p>\n T\u00e4st\u00e4 n\u00e4emme, ett\u00e4 Jerusalem on vastuussa siit\u00e4, mit\u00e4 se on kuullut. Ja sen kohtalo on sen t\u00e4hden niin kova, kun se ei ole ottanut vaarin siit\u00e4, mit\u00e4 se on kuullut. Jeesus sanoo: \u201dJoka katsoo minut ylen eik\u00e4 ota vastaan minun sanojani, h\u00e4nell\u00e4 on tuomitsijansa: se sana, jonka min\u00e4 olen puhunut, se on tuomitseva h\u00e4net viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\u201d<\/strong> (Joh. 12:48)<\/p>\n Sin\u00e4 et ole pakana. Sin\u00e4 olet siin\u00e4 onnellisessa asemassa, jossa Jerusalem oli. Sin\u00e4 olet kuullut Jeesuksen \u00e4\u00e4nen, sin\u00e4 olet kastettu h\u00e4nen kuolemaansa. (Ks. Room. 6:4, 5 ja 8). Sin\u00e4 olet kotona ja koulussa, \u00e4idin helmassa ja rippikoulun penkill\u00e4 istunut h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n. Kuinka monta kertaa, kuinka monta kertaa se onkaan tapahtunut. Mutta kun h\u00e4n nyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hestyy sinua ja n\u00e4kee sinut, miten k\u00e4y? Nousevatko kyyneleet h\u00e4nen silmiins\u00e4 t\u00e4htesi? Murehtiiko h\u00e4n? Mink\u00e4lainen on se tulevaisuuden n\u00e4ky, joka sinusta nousee h\u00e4nen eteens\u00e4? T\u00e4ytyyk\u00f6 h\u00e4nen kauhistuen n\u00e4hd\u00e4: tuo, minun verell\u00e4ni kalliisti ostettu (Ks. 1 Kor. 6:20, 7:23 ja 1 Piet. 1:18,19), tuo minun kuolemaani kastettu, tuo keskell\u00e4 armosanaa kasvanut, tuo, jota olen niin monin erin ja monin tavoin kutsunut, tuo hukkuu. H\u00e4n ei ole tuntenut etsikkonsa aikaa. Ehk\u00e4 sinun etsikkosi aika ei ole viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ttynyt. P\u00e4\u00e4ttyneek\u00f6 se t\u00e4n\u00e4\u00e4n? Jos t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuulet Herran \u00e4\u00e4nen, \u00e4l\u00e4 paaduta syd\u00e4nt\u00e4si. (Ks. Hebr. 3:7,8 ja 4:7). Anna h\u00e4nen kyyneleens\u00e4 polttavina pudota tunnollesi.<\/p>\n Mutta nuo kyyneleet n\u00e4hdess\u00e4mme saamme varmaan my\u00f6s me uskossa el\u00e4v\u00e4t ja varsinkin me sananjulistajat h\u00e4vet\u00e4. Mist\u00e4 \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4st\u00e4 rakkaudesta ihmissieluihin Jeesuksen kyyneleet puhuvatkaan. Ja kuinka v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 me olemmekaan ymp\u00e4rill\u00e4mme el\u00e4vist\u00e4 uskottomista sukulaisistamme, yst\u00e4vist\u00e4mme, lapsistamme. Paavalilla oli Kristuksen mielt\u00e4, kun h\u00e4nell\u00e4 oli alituinen kipu ja suuri murhe syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n sukulaistensa t\u00e4hden, veljiens\u00e4 t\u00e4hden, jotka hurskaudessaan hylk\u00e4siv\u00e4t Kristuksen ja h\u00e4nen vanhurskautensa. Jopa h\u00e4n toivoi, ett\u00e4 h\u00e4net itsens\u00e4 olisi, jos se vain olisi ollut mahdollista, kirottu pois Kristuksesta veljiens\u00e4 hyv\u00e4ksi. (Ks. Room. 9:2\u20135). H\u00e4nell\u00e4 oli, kuten Jeesuksella, kyyneleit\u00e4 silmiss\u00e4 oman kansansa t\u00e4hden.<\/p>\n Herra Jeesus, anna sin\u00e4 kyyneltesi puhua meille, anna niiden polttavina pudota tunnollemme, her\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4mme.<\/p>\n K.V. Tamminen ”Hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa”, s. 105\u2013109, SLEY-Kirjat, 1982. T\u00e4m\u00e4n tekstin l\u00e4hetti toimitukselle Mika Rantanen. H\u00e4n on lis\u00e4nnyt tekstiin muutamia Raamatun kohtia ja selityksi\u00e4. Ne on varustettu suluilla.<\/em><\/p><\/blockquote>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" K. V. Tamminen, rovasti (1882\u20131946) \u201dJa kun h\u00e4n tuli l\u00e4hemm\u00e4ksi ja n\u00e4ki kaupungin, itki h\u00e4n sit\u00e4.\u201d (Luuk. 19:41) Vain kahdesti Uuden testamentin mukaan Jeesus on itkenyt, niin ett\u00e4 toisetkin ovat sen n\u00e4hneet. Lasaruksen haudalla (Ks. Joh. 11:35) ja nyt l\u00e4hestyess\u00e4\u00e4n Jerusalemia. N\u00e4m\u00e4 Jeesuksen kyyneleet puhuvat meille vakavaa kielt\u00e4. Kuunnelkaamme niiden puhetta. Jo ne olosuhteet, joissa […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":2321,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[483,17],"tags":[174,92,60],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2320"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2320"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2320\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2322,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2320\/revisions\/2322"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2321"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2320"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2320"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2320"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}