{"id":232,"date":"2012-04-03T11:59:51","date_gmt":"2012-04-03T08:59:51","guid":{"rendered":"http:\/\/concordia.fi\/second\/?p=232"},"modified":"2016-01-23T20:21:43","modified_gmt":"2016-01-23T17:21:43","slug":"aito-luterilaisuus-pitaa-raamatullisen-syntiopin-vesittamattomana","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/concordia.fi\/second\/2012\/04\/03\/aito-luterilaisuus-pitaa-raamatullisen-syntiopin-vesittamattomana\/","title":{"rendered":"Aito luterilaisuus"},"content":{"rendered":"

Luterilainen oppi synnist\u00e4 keskittyy perisynti\u00e4 koskevaan artiklaan ja kuvaa ihmisen langennutta, syntist\u00e4 luontoa, ei niink\u00e4\u00e4n artiklaan tekosynneist\u00e4, joita ihminen p\u00e4ivitt\u00e4in tekee. Itse asiassa luterilaisissa tunnustuksissa ei ole mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 artiklaa tekosynneist\u00e4. Synnin alkuper\u00e4 on todellisessa historiassa. ”Aadamin lankeemuksen t\u00e4hden kaikki ihmiset ovat luonnostaan syntisi\u00e4 ja syntyneet synniss\u00e4” (CA II,1). Kaikki ihmiset ovat siksi perisyntisi\u00e4. Mik\u00e4 on ihmisen sis\u00e4isen syntisyyden luonne? Negatiivisesti: ihminen on ilman Jumalan pelkoja ilman luottamusta Jumalaan. Rooman Kumoamus (roomalaiskatolilaisten Confutatio, joka oli vastaus Augsburgin tunnustukseen, toim. huom.) oli eri mielt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n kanssa. Kumoamus piti kiinni siit\u00e4, ett\u00e4 olla ilman jumalanpelkoa ja luottamusta Jumalaan on aikuisen tekosynti ei pikkulapsen, joka ei pysty t\u00e4yteen j\u00e4rjen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Positiivisesti: Melanchthon m\u00e4\u00e4ritteli perisynnin Augsburgin tunnustuksessa pahana himona (concupiscentia), aktiivisena taipumuksena pahaan:<\/p>\n

”Paha himo on tullut menetetyn vanhurskauden sijaan. Kun n\u00e4et ihmisluonto sairaalloisena ei kykene pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja rakastamaan Jumalaa eik\u00e4 H\u00e4neen uskomaan, se hakeutuu sit\u00e4 kohti, mik\u00e4 on lihallista, ja rakastaa sit\u00e4. Jumalan tuomiota se joko suruttomana halveksii tai pel\u00e4styksiss\u00e4\u00e4n vihaa…Ei paha himo suinkaan ole ainoastaan ruumiillisten ominaisuuksien turmeltumusta, vaan my\u00f6s korkeampien kykyjen kieroutumista siihen, mik\u00e4 on lihallista” (Apol. II,24. TK 1990,88).<\/p>\n

J\u00e4lleen vastustajat, seuraten keskiajan skolastista teologiaa, torjuivat t\u00e4m\u00e4n. He sanoivat, ettei paha himo ole itsess\u00e4\u00e4n synti, vaan sen sijaan vain synnin rangaistus. Yksi synnin tuloksista ja hedelmist\u00e4 on himo:<\/p>\n

”T\u00e4st\u00e4 himosta, jota Apostolijosku nimitt\u00e4\u00e4 synniksi, pyh\u00e4 synodi selitt\u00e4\u00e4, ettei katolinen kirkko ole koskaan ymm\u00e4rt\u00e4nyt t\u00e4t\u00e4 synti\u00e4 siten, ett\u00e4 himo uudestisyntyneiss\u00e4 olisi todellinen ja varsinainen synti, vaan ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 himo on synnist\u00e4 per\u00e4isin ja taivuttaa ihmist\u00e4 syntiin. Jos joku ajattelee p\u00e4invastoin: h\u00e4n olkoon erotettu [oik. kirottu]” (Trento, Istunto V Luku 6).<\/p>\n

Melanchthon vastaa: tietysti sek\u00e4 perisynnin vajavuutta, nimitt\u00e4in jumalanpelon ja luottamuksen puutetta, ett\u00e4 perisynnin aiheuttamaa himoa voidaan aivan oikein kutsua synnin rangaistukseksi (Apol. II,47), mutta ne ovat my\u00f6s synti Jumalaa vastaan. Melanchthon oli ilmaissut kantansa havainnon omaisesti jo teoksessaan Loci Communes vuonna 1521:<\/p>\n

”Perisynti on erityisen eloisa vaikutus koko ihmisess\u00e4. Se tuottaa alati hedelmin\u00e4\u00e4n paheita. Koskapa ei ihmisen sielu kuohuisi pahoissa himoissa, joista pahimpia ja h\u00e4pe\u00e4llisimpi\u00e4 ei edes kyet\u00e4 havaitsemaan. Kaikki ihmiset tuntevat joskus ahneutta, kunnianhimoa, vihaa, kaunaa, kateutta, himon poltetta ja suuttumusta. Mutta harvempi on tietoinen r\u00f6yhkeydest\u00e4, kopeudesta, farisealaisesta tekopyhyydest\u00e4, Jumalan halveksimisesta, ep\u00e4luottamuksesta Jumalaa kohtaan, jumalanpilkasta ja n\u00e4m\u00e4 viimeksi mainitut ovat hallitsevimpia mielenliikkeit\u00e4. On sellaisia ihmisi\u00e4, jotka ulosp\u00e4in el\u00e4v\u00e4t hyvin kunniallisesti. Paavali sanoo el\u00e4neens\u00e4 ennen kuin oppi tuntemaan Kristuksen siten, ettei h\u00e4nt\u00e4 voitu mist\u00e4\u00e4n moittia. T\u00e4llaisilla ihmisill\u00e4 ei kuitenkaan ole mit\u00e4\u00e4n kunnian aihetta, sill\u00e4 heid\u00e4n sielunsa on niiden mit\u00e4 pahimpien ja surkeimpien mielenliikkeiden vallassa, joita he eiv\u00e4t itse tiedosta” (Melanchthon, Ydinkohdat 1986,39).<\/p>\n

Melanchthonille ja toisille luterilaisille uskonpuhdistajille perisynti on aktiivinen halu, voima, joka on kokonaan turmellut meid\u00e4n ihmisluontomme (FC SD I,5). Se on tila. Luther kutsuu sit\u00e4 p\u00e4\u00e4synniksi. Se on kaikkien vastoin kymment\u00e4 k\u00e4sky\u00e4 olevien pahojen tekojen l\u00e4hde (SA III,12), voima, joka ei koskaan ole passiivinen ja levossa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kauhea kuvaus ihmisen tilasta ei ole jokin akateeminen kohta luterilaisessa teologiassa, vaan se vaikuttaa uskonkohtiin parannuksesta, vanhurskauttamisesta j a sakramenteista samoin kuin muihin uskonkohtiin. Itse asiassa se vaikuttaa kristityn koko uskonel\u00e4m\u00e4n kulkuun. Jumalan lapsi ei voi koskaan vapautua perisynnin liekehtivist\u00e4 sytykkeist\u00e4 ja himosta. Kasteessa annetaan anteeksi perisynti ja syntisyys, mutta sit\u00e4 ei juurruteta pois. Jumalan lapsi on yh\u00e4 syntinen luonnoltaan. T\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n ei koskaan vapaudu himosta (Apol. IV,169). Luther korostaa sit\u00e4, ett\u00e4 kun syntinen vanhurskautetaan, h\u00e4nen synti\u00e4\u00e4n j a lihaansa ei juurruteta pois, vaan sen sijaan ne annetaan anteeksi eik\u00e4 niit\u00e4 lueta h\u00e4nt\u00e4 vastaan. Luther ilmaisee asian ytimekk\u00e4\u00e4sti Schmalkaldenin opinkohdissa k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n vanhurskauttamisoppia. H\u00e4n sanoo:<\/p>\n

”En n\u00e4e mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 muuttaa t\u00e4h\u00e4n asti alituiseen toistamaani opetusta: Uskon kautta me saamme, kuten pyh\u00e4 Pietari sanoo, aivan uuden puhtaan syd\u00e4men ja Kristuksen, V\u00e4litt\u00e4j\u00e4mme, t\u00e4hden Jumala tahtoo pit\u00e4\u00e4 j a pit\u00e4\u00e4kin meit\u00e4 t\u00e4ysin vanhurskaina ja pyhin\u00e4. Vaikka synti ei viel\u00e4 ole lihastamme kokonaan poissa tai kuollut, Jumala ei kuitenkaan tahdo sit\u00e4 ottaa lukuun eik\u00e4 siit\u00e4 tiet\u00e4\u00e4” (Schmalkaldenin opinkohdat III,3,13).<\/p>\n

Jumalan anteeksiantamus kasteessa, ehtoollisessa, synninp\u00e4\u00e4st\u00f6ss\u00e4 ja evankeliumin sanassa ottaa pois syyllisyyden ja synnin rangaistuksen, mutta synnin voima ei koskaan murru kokonaan t\u00e4ss\u00e4<\/p>\n

el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. ”Kaste poistaa perisynnin syyllisyyden, vaikkakin himo j\u00e4\u00e4” (Apol. II,3S). Siksi vaikka jokainen kristitty saa anteeksi, on pelastettuja vanhurskautettu yksin Kristuksen t\u00e4hden ja yksin Jumalan armosta, niin h\u00e4n pysyy samanaikaisesti syntisen\u00e4, syyllisen\u00e4 Jumalan edess\u00e4 ja alituisesti anteeksiantamusta, pelastusta ja Jumalan armoa tarvitsevana.<\/p>\n

 <\/p>\n

Sidottu ratkaisuvalta<\/span><\/strong><\/p>\n

Luterilainen teologia opettaa luterilaisen perisyntiopin mukaisesti sidottua ratkaisuvaltaa, jonka Luther esitti tunnetussa kirjassaan Sidottu ratkaisuvalta. T\u00e4ss\u00e4 kuuluisassa teoksessaan Erasmusta vastaan Luther k\u00e4sittelee luonnollisen ihmisen vapaan tahdon kysymyst\u00e4 siit\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, jonka raamatullinen oppi synnist\u00e4 antaa, ei min\u00e4\u00e4n filosofisena mietiskelyn\u00e4. Tunnustuksellinen luterilainen kanta on m\u00e4\u00e4ritelty painokkaasti seuraavaan tapaan:<\/p>\n

”T\u00e4m\u00e4n perusteella on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vapaa tahto omine luonnollisine kykyineen ei ainoastaan ole t\u00e4ysin kykenem\u00e4t\u00f6n vaikuttamaan tai my\u00f6t\u00e4vaikuttamaan ihmisen omaan k\u00e4\u00e4ntymiseen, vanhurskauteen ja pelastukseen sek\u00e4 seuraamaan, uskomaan armoa ja pelastusta, vaan synnynn\u00e4isen pahan ja uppiniskaisen luontonsa perusteella ihminen jopa sotii Jumalaa ja H\u00e4nen tahtoansa vastaan, ellei Jumalan Henki h\u00e4nt\u00e4 valaise ja hallitse. T\u00e4m\u00e4 asia on selitetty seikkaper\u00e4isemmin perisynti\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 opinkohdassa, johon esityst\u00e4 supistaaksemme viittaamme” (FC SD II,l8).<\/p>\n

Ei voi olla havaitsematta, ett\u00e4 sidottua ratkaisuvaltaa koskeva uskonkohta vastaa sek\u00e4 negatiiviselta ett\u00e4 positiiviselta puoleltaan luterilaista oppia perisynnist\u00e4. Tosiasiassa niin t\u00e4ysin on perisynti meid\u00e4t myrkytt\u00e4nyt, ett\u00e4 olemme ”kiireest\u00e4 kantap\u00e4\u00e4h\u00e4n perisynnin myrkyn myrkytt\u00e4mi\u00e4” (FC SD I,62), niin t\u00e4ysin on ihminen ennen ja j\u00e4lkeen k\u00e4\u00e4ntymyksens\u00e4 pahan himon valtaama (Apol. II,26; XVIII,S), joka pysyy h\u00e4ness\u00e4 kasteen ja k\u00e4\u00e4ntymyksen j\u00e4lkeen (Apol. II,3S), ett\u00e4 ”koko ihmisvanhurskaus on pelkk\u00e4\u00e4 teeskentely\u00e4 Jumalan edess\u00e4” ja loukkaa Kristuksen kunniaa (Apol. IV,24). Edelleen, jopa uskovan hyv\u00e4t teot ovat ep\u00e4t\u00e4ydellisi\u00e4 ja ep\u00e4puhtaita (FC SD IV,2l, vrt. CA XX,4O).<\/p>\n

Tunnustuksellinen luterilainen oppi perisynnist\u00e4, jonka Apologia ja Luther Schmalkaldenin opinkohdissa ilmaisivat, esitettiin tietoisena vastav\u00e4itteen\u00e4 skolastiikan ja tuon ajan yleisen roomalaiskatolisen teologian opetusta vastaan. Rooma reagoi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Mutta lopullisen vastauksen antoi Trento (Istunto 5); Trenton kuudes istunto vanhurskauttamisesta tuomitsi yksimielisesti luterilaisen opin uudestisyntym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ihmisen sidotusta ratkaisuvallasta (Trento Istunto 6, Kaanon 4). Niin tuomittiin my\u00f6s Lutherin oppi, ett\u00e4 k\u00e4\u00e4ntymyksess\u00e4 ihmisen tahto on t\u00e4ysin passiivinen (FC SD II,8S), kohta, joka on perustava Lutherin opille. Sit\u00e4 paitsi, tunnustuksellinen luterilainen usko, ett\u00e4 arvokkaimmatkin ep\u00e4uskoisen teot ja yritykset miellytt\u00e4\u00e4 Jumalaa ovat kauhistus ja loukkaavat Kristuksen kunniaa, tuomittiin Trentossa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Parannus<\/span><\/strong><\/p>\n

Realistinen oppi perisynnist\u00e4 – Melanchthon v\u00e4itt\u00e4\u00e4 Augustinuksen kanssa, ett\u00e4 taipumus pahaan ei ole jokin neutraali asia, vaan se on todella synti (Apol. II,42) – johtaa luterilaiset uskonpuhdistajat uuteen ja t\u00e4ysin erilaiseen k\u00e4sitykseen ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n parannuksen opinkohdassa,\u00a0 vallankumoukselliseen k\u00e4sitykseen, jonka Luther ilmaisi jo 95 teesiss\u00e4\u00e4n ja joka oli v\u00e4lit\u00f6n syy paavi Leo X suorittamaan Lutherin kirkosta erottamiseen vuonna 1520. Luterilaiset tunnustukset kehitt\u00e4v\u00e4t ja puolustavat t\u00e4t\u00e4 uutta oppia parannuksesta, joka merkitsee paluuta oikeaan k\u00e4sitykseen Uuden testamentin tarkoittamasta metanoiasta (kreik. metanoia = mielenmuutos, toim. huom.].<\/p>\n

Millainen siis on luterilainen oppi ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 parannuksen kohdalla? Luther selvitt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 Schmalkaldenin opinkohdissa heti k\u00e4sitelty\u00e4\u00e4n synti\u00e4 (perisynti\u00e4) ja lakia:<\/p>\n

”Lain t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 ja vaikutus on , ett\u00e4 se paljastaa perisynnin hedelmineen ja osoittaa ihmiselle, kuinka pohjattoman syv\u00e4lle h\u00e4nen luontonsa on langennut ja turmeltunut, tarvitseehan h\u00e4n lakia sanomaan, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ole Jumalaa, vaan h\u00e4n palvoo vieraita jumalia; sit\u00e4 h\u00e4n ei ennen lain tuloa ja ilman lakia olisi ikin\u00e4 uskonut. N\u00e4in h\u00e4n kauhistuu, n\u00f6yrtyy, menett\u00e4\u00e4 rohkeutensa, joutuu ep\u00e4toivoon, ottaisi mielell\u00e4\u00e4n avun vastaan mutta on aivan neuvoton, alkaa vihastua Jumalalle ja nurista. T\u00e4t\u00e4 tarkoittaa Room. 4: ’laki saa aikaan vihaa’ ja Room. 5: ’laki tekee synnin suuremmaksi”’ (SA III,2,4-5).<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on lain ty\u00f6 niin jumalatonta kuin uudestisyntynytt\u00e4 kohtaan Lutherin mukaan. Melanchthon yhtyy t\u00e4h\u00e4n tuomioon Apologiassaan sanoessaan uudelleen ja uudelleen, ett\u00e4 laki syytt\u00e4\u00e4 aina (Apol. IV, 38, 62, 103, 128, 167, 179, 204, 260; XII,34,88; vrt. FC SD I,6,31,32). Laki syytt\u00e4\u00e4 aina, paljastaa Jumalan vihan synti\u00e4 ja syntist\u00e4 kohtaan, tuomitsee syntisen ja kauhistuttaa h\u00e4nt\u00e4 (Apol.<\/p>\n

IV,38,131,144,257,260; XII). Luther ja Melanchthon puhuvat t\u00e4ss\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 Luther kutsuu passiiviseksi katumukseksi. ”Todellinen syd\u00e4men suru, kuoleman k\u00e4rsimys ja tuska”, ei paavilaisten ”keinotekoiset murheet”. Luther p\u00e4\u00e4ttelee, ett\u00e4 paavilaiset ovat vesitt\u00e4neet synnin. Niinp\u00e4 he vesitt\u00e4v\u00e4t parannuksenkin. He eiv\u00e4t tied\u00e4, mit\u00e4 synti on, nimitt\u00e4in perisynti kaikkine seuraamuksineen. T\u00e4m\u00e4n seurauksena he opettavat ja harjoittavat v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 parannusta, jossa syntisraukkojen tulee tunnustaa kaikki kuolemansynnit papille ennen kuin he voivat saada anteeksi. H\u00e4nelle opetettiin, ett\u00e4 mit\u00e4 puhtaampi ja t\u00e4ydellisempi h\u00e4nen tunnustuksensa oli, sit\u00e4 paremmin h\u00e4n voi suorittaa hyvityksen synneist\u00e4\u00e4n ja hankkia ”armon Jumalan edess\u00e4”. Sellainen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, jossa ei v\u00e4litetty uskosta ja Kristuksesta, ruokki ep\u00e4varmuutta. Luther kuvaa t\u00e4t\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4: ”n\u00e4in tehtiin lakkaamatta parannusta, mutta parannusta ei saatu ikin\u00e4 tehdyksi” (SA III,3,23). Vastoin t\u00e4t\u00e4 osittaista ja paloittaista parannusta tekosynneist\u00e4 Luther esitt\u00e4\u00e4 todellisen parannuksen, jota Johannes Kastaja ja apostolit saarnasivat. T\u00e4ss\u00e4 parannuksessa ei kinastella ”siit\u00e4, mik\u00e4 on synti\u00e4 ja mik\u00e4 ei, vaan kaikki, mit\u00e4 meiss\u00e4 itsess\u00e4mme on, julistetaan erottelematta pelk\u00e4ksi synniksi” (SA III,3,36).<\/p>\n

Robert Preus: vanhurskauttamisoppi<\/em><\/strong>.<\/p>\n

K\u00e4ytetyt lyhenteet: CA = Augsburgin tunnustus; Apol. – Augsburgin tunnustuksen puolustus; SA = Schmalkaldenin opinkohdat; FC = Yksimielisyyden ohje; SD = T\u00e4ydellinen selitys; TK – Tunnustuskirjat<\/p>\n

Sis\u00e4ltyy teokseen Syttyneit\u00e4 syd\u00e4mi\u00e4<\/em><\/strong>. Concordia 1996.<\/p>\n

\"Syttyneit\u00e4
Syttyneit\u00e4 syd\u00e4mi\u00e4 – toimittanut Hannu Lehtonen<\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Luterilainen oppi synnist\u00e4 keskittyy perisynti\u00e4 koskevaan artiklaan ja kuvaa ihmisen langennutta, syntist\u00e4 luontoa, ei niink\u00e4\u00e4n artiklaan tekosynneist\u00e4, joita ihminen p\u00e4ivitt\u00e4in tekee. Itse asiassa luterilaisissa tunnustuksissa ei ole mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 artiklaa tekosynneist\u00e4. Synnin alkuper\u00e4 on todellisessa historiassa. ”Aadamin lankeemuksen t\u00e4hden kaikki ihmiset ovat luonnostaan syntisi\u00e4 ja syntyneet synniss\u00e4” (CA II,1). Kaikki ihmiset ovat siksi perisyntisi\u00e4. Mik\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":2019,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[34],"tags":[36,30,35],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/232"}],"collection":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=232"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/232\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2336,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/232\/revisions\/2336"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2019"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=232"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=232"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/concordia.fi\/second\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=232"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}